Lue keskustelun säännöt.
Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
08.04.2016 |
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu. Minulla on todella vahva tunne siitä, että minulla on ollut aikaisempi elämä, joka on vielä todella vahvasti läsnä tässä elämässäni. Jo pienenä minulla oli tunne siitä, että oikeasti olin intiaani ja poika. Olen jotenkin (harhaisesti) tullut siihen käsitykseen, että olen ollut intiaani jossakin Pohjois-Amerikassa ja saanut nuorena miehenä surmani jossakin taistelu- tai kaaostilanteessa.
En osaa millään lailla selittää, mistä tämä johtuu, mutta tunne on ollut minussa aina. Myös näkemykseni ja käsitykseni maailmasta on hyvin samankaltainen kuin hatarilla tiedoillani intiaaneilla kuvittelen olleen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (880)
Tuon perusteella pelkästään en pitäisi sinua mitenkään kahjona. Itse en usko satuihin/tarinoihin mutta olen elämäni aikana kokenut joitakin asioita joihin en ole löytänyt selitystä. Ja vaikea sitä jälleensyntymistä on kenenkään epätodeksikaan todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin pystyn keksimään helposti järkeenkäypiä selityksiä asialle, se ei ole ongelma. Minua ihmetyttää lähinnä tuntemusteni voimakkuus ja se, millä tavoin kaikki tuntuu kietoutuvan kaikkeen (tätä on hiukan vaikea pukea sanoiksi). Minulla ei ole mitään muistoja, ainoastaan tuntemuksia. Uskon tuntevani maailman samoin kuin "silloin", ja lisäksi minulla on vahva tunne kuolemastani. Minulla on tunne, että minut on riuhtaistu pois, ja että minun olisi pitänyt pelastaa joku tai jotkut (nainen / naisia / lapsi), mitä en ole voinut pois, koska olen itse kuollut, enkä toisaalta muutenkaan olisi voinut sitä tehdä, sillä kuolemani on väsitämätön.
Minusta tuntuu siltä, että tuo kuolemani hetki on värittänyt elämäni sellaiseksi kuin se on, antanut sille tietyn perusvireen, mitä en ole kuitenkaan aina ymmärtänyt.
Hullun puhetta, vai mitä?
En edes tiedä, haluanko lukea mitään jälleensyntymäkirjallisuutta. Asiasta ei tiedetä mitään, joten sitä ei oikeasti ole olemassa. Ainakaan tällä hetkellä kukaan ei pysty selittämään tuntemustani muuten kuin psykologisian keinoin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin intiaaneissa ehkä viehättää sinua ja koet yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lapsena olet luonut itsellesi mielikuvan miten olet ollut intiaanipoika. Siinä kaikki.
Occaimin partaveitsi on ihan kiva, mutta ei sillä voi vaan joka paikkaa tökkiä ja kuvitella että se on aina ehdottoman oikeassa ensi tökkäisyllä.
Se on muuten Occamin.
Ei ole hullua. Ei muuta kuin elät vaan elämääsi tuon tuntemuksesi kanssa. Ei kannata sen kuitenkaan liikaa antaa ruveta elämääsi vaikuttamaan.
Hassua, mikähän minä olen sitten ollut kun olen lapsesta asti tuntenut maailman kaikki kivut ja kärsimykset, sekä ihmisten että luonnon...näen unia harvoin mutta silloin kun näen ne koskevat aina ympäristön tilaa, yleensä maailmanloppua...ehkä olin Jumala...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset.
Jälleensyntyminen on huomattavasti todennäköisempää kuin se, että tälläkään pallolla koskaan syntyi sellaista elämää minä sen nykyään ymmärrämme. Se ensimmäinen ja ainoa jakautuminen oli aivan yhtä epätodennäköinen kun jokin luomiskertomus. Eli elämä tässä muodossa on aika ainutlaatunen ihme, josta emme ymmärrä vielä juuri mitään. Kaksostutkimus esimerkiksi avaa asioita, joihin nykyihmisen ei pitäisinedes uskoa.
Ja en siis usko luomiskertomukseen vaan tieteen osoittamiin faktoihin. Mutta totuushan on se, että näitä faktoja on voitu pikkuhiljaa osoittaa todeksi ja paljon on vielä nähtävää ja todettavaa, että pystytään osoittamaan todeksi edes nykyinen elämä ja sen lisäksi paljon muuta mikä on todellista meille jo nyt, mutta johon ei vielä ole tieteellisiä keinoja. Jos kuvittelisimme tietävämme nyt kaikesta kaiken, niin aika pahasti dissaisimme aiempia sukupolvia ja heidän tekemäänsä työtä. Maapallo voisi olla edelleen pannukakku, jos kukaan ei olisi uskaltanut asiaa kyseenalaistaa.. Valitettavasti ajan henki tuntuu olevan tämä, että juuri tässä hetkessä kaikki on jo selvitetty. Mahtaa vuoden 2016 ihminen vaikuttaa tyhmältä tulevaisuudessa.. Siis jos kuvittelemme, että tiedämme kaikesta jo kaiken, eikä mitään edistystä toinna siksi enää edes kuvitella. Nykyajan ihminen elää niin kovassa muutoksessa muutenkin, että ei ihme, että pelottaa koko olemassaoloa koskevien faktojen uudesti miettiminen.
Kun ihminen kuolee niin paikkaa jää " valkoinen valo" joskus maastossa näkee valkoisen valopylvään niin siellä on vainaja. Tuntuu hullulta mutta näin yksi etsijäporukkaan kuuluva kertoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nähnyt normaalia voimakkaamman unen jonka pää on tallentanut muistona.
Itse kuvittelin pitkään nähneeni lapsena karhun kiipeävän puuhun metsässä, mutta kun kukaan muistossa läsnäolijoista ei asiasta tiennyt vanhempana höykäsen pölähtämää, oletan että kyse oli muistoksi tallentuneesta unesta tai liian vilkkaasta mielikuvituksesta.
Pelot voivat kyllä periytyä ainakin hiirissä. Hiirulaisia opetettiin antamalla reilu tujaus sähköä persiisseen tietyn kukan tuoksun haistaessaan ja vielä kaksi sukupolvea myöhemmin kyseinen tuoksu pelotti siimahäntiä niin vietävästi. Sama ilmeisesti pätee joihinkin muihinkin juttuihin jotka "lajimuistina" tunnetaan.
Siinä mielessä esi-isien kokemukset voisi jollain tapaa periytyä jälkipolville. Uudestisyntymästä siinä ei kuitenkaan silloinkaan olisi kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset.
Jälleensyntyminen on huomattavasti todennäköisempää kuin se, että tälläkään pallolla koskaan syntyi sellaista elämää minä sen nykyään ymmärrämme. Se ensimmäinen ja ainoa jakautuminen oli aivan yhtä epätodennäköinen kun jokin luomiskertomus. Eli elämä tässä muodossa on aika ainutlaatunen ihme, josta emme ymmärrä vielä juuri mitään. Kaksostutkimus esimerkiksi avaa asioita, joihin nykyihmisen ei pitäisinedes uskoa.
Ja en siis usko luomiskertomukseen vaan tieteen osoittamiin faktoihin. Mutta totuushan on se, että näitä faktoja on voitu pikkuhiljaa osoittaa todeksi ja paljon on vielä nähtävää ja todettavaa, että pystytään osoittamaan todeksi edes nykyinen elämä ja sen lisäksi paljon muuta mikä on todellista meille jo nyt, mutta johon ei vielä ole tieteellisiä keinoja. Jos kuvittelisimme tietävämme nyt kaikesta kaiken, niin aika pahasti dissaisimme aiempia sukupolvia ja heidän tekemäänsä työtä. Maapallo voisi olla edelleen pannukakku, jos kukaan ei olisi uskaltanut asiaa kyseenalaistaa.. Valitettavasti ajan henki tuntuu olevan tämä, että juuri tässä hetkessä kaikki on jo selvitetty. Mahtaa vuoden 2016 ihminen vaikuttaa tyhmältä tulevaisuudessa.. Siis jos kuvittelemme, että tiedämme kaikesta jo kaiken, eikä mitään edistystä toinna siksi enää edes kuvitella. Nykyajan ihminen elää niin kovassa muutoksessa muutenkin, että ei ihme, että pelottaa koko olemassaoloa koskevien faktojen uudesti miettiminen.
2000-luvun ihminen vaikuttaa hyvinkin fiksulta tulevaisuudessa, koska on viimein lopetettu mielikuvitusjuttujen sepittäminen selitykseksi heti kun jotain ei muuten osata selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi "uudestisyntyneet" usein kuvittelevat olleensa intiaaneja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset.
Jälleensyntyminen on huomattavasti todennäköisempää kuin se, että tälläkään pallolla koskaan syntyi sellaista elämää minä sen nykyään ymmärrämme. Se ensimmäinen ja ainoa jakautuminen oli aivan yhtä epätodennäköinen kun jokin luomiskertomus. Eli elämä tässä muodossa on aika ainutlaatunen ihme, josta emme ymmärrä vielä juuri mitään. Kaksostutkimus esimerkiksi avaa asioita, joihin nykyihmisen ei pitäisinedes uskoa.
Mitä asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen kuolee niin paikkaa jää " valkoinen valo" joskus maastossa näkee valkoisen valopylvään niin siellä on vainaja. Tuntuu hullulta mutta näin yksi etsijäporukkaan kuuluva kertoi.
Aha. Yksi kertoi. Sittenhän tuo valojuttu on pitävästi todistettu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi "uudestisyntyneet" usein kuvittelevat olleensa intiaaneja?
Ekan kerran kuulin inkkarin vasta tässä ketjussa. Eikö ne yleensä ole egyptiläisiä tai jotain tsaarin ajan keisarinnoja mitä lie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan kyse olla myös laimeasta skitsofreniasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "uudestisyntyneet" usein kuvittelevat olleensa intiaaneja?
Ekan kerran kuulin inkkarin vasta tässä ketjussa. Eikö ne yleensä ole egyptiläisiä tai jotain tsaarin ajan keisarinnoja mitä lie.
Se onkin harmillista, että nämä jälleensyntyneet ovat aina eläneet aikoina ja paikoissa joista on kirjoitettua tietoa.
Olisi kätevää jos joku osaisi kertoa siitä monin verroin pitemmästä ajasta joka on hämärää esihistoriaa.
Eräässä tutkimuksessa oli 1970-luvulla kyselty sielunvallukseen uskovassa kulttuurissa lasten muistoja entisestä elämästään. Monet lapset muistivat jopa 30 eri asiaa entisestä elämästään. Kun samoja ihmisiä haastateltiin uudestaan 40 vuotta myöhemmin, useimmat eivät muistaneet senhetkisen elämänsä lapsuudesta yhtään mitään(!), saati sitä että olivat kertoneet tutkijoille lapsena entisen elämänsä muistoja.
Länsimaissa suurin osa ihmisistä, jotka kuvittelevat syntyneensä uudelleen ovat entisessä elämässään olleet intiaaneja, faaraoita, kuninkaita, kreivittäriä, varakkaita tai tunnettuja henkilöitä, shamaaneja tms. Elämä on aina ollut jollain tavalla merkittävää ja kuolema traaginen. (Harva on elänyt tavallista köyhän kansan arkea jossain Kainuun kylässä tai ollut vaikkapa verovirkailija 1950-luvun Saksassa).
Edellinen elämä tuntuu usein luovan yhteyden johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, joka vaikuttaa "hienommalta" kuin tavallinen nykyelämä. Käsitykset jälleensyntymisistä näyttäisivät siis usein kuvastavan ihmisten toivemaailmoja.
Sillä ei siis ole suurtakaan merkitystä, oletko oikeasti elänyt ennen vai et, koska kovinkaan hyvin ei sellaisia ole pystytty todistamaan. Ehkä tärkeämpää on, että mitä tämä sinulla oleva tunne kertoo siitä, miten onnellinen olet tässä elämässäsi. Haluaisitko muuttaa elämääsi ja miten?
Miksei kukaan muista esim. että oli entisessä elämässä esim rosvo tai ilotyttö? Aina joku ihmeellinen ihminen kyseessä.
Itse en ole kovin henkevä ihminen. Tosin uskon kumminkin moniin asioihin.
Mihin se sielunvaellus muuten loppuu? Kierretäänkö täällä mitenkä? Kohti valaistumistako mennään kuten itsemurhan tehnyt ja näihin asioihin seonnut siskoni. Joka lopuksi hoki, että "eihän itsemurha ole huono juttu " ja lähti valaistumisen tielle.
Kannattaa tarkkaan harkita, että riittääkö henkinen tasapaino itsellä vai sekoaako lopullisesti. Siskoni oli myös erittäin älykäs ja akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tutkimuksessa oli 1970-luvulla kyselty sielunvallukseen uskovassa kulttuurissa lasten muistoja entisestä elämästään. Monet lapset muistivat jopa 30 eri asiaa entisestä elämästään. Kun samoja ihmisiä haastateltiin uudestaan 40 vuotta myöhemmin, useimmat eivät muistaneet senhetkisen elämänsä lapsuudesta yhtään mitään(!), saati sitä että olivat kertoneet tutkijoille lapsena entisen elämänsä muistoja.
Länsimaissa suurin osa ihmisistä, jotka kuvittelevat syntyneensä uudelleen ovat entisessä elämässään olleet intiaaneja, faaraoita, kuninkaita, kreivittäriä, varakkaita tai tunnettuja henkilöitä, shamaaneja tms. Elämä on aina ollut jollain tavalla merkittävää ja kuolema traaginen. (Harva on elänyt tavallista köyhän kansan arkea jossain Kainuun kylässä tai ollut vaikkapa verovirkailija 1950-luvun Saksassa).
Edellinen elämä tuntuu usein luovan yhteyden johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, joka vaikuttaa "hienommalta" kuin tavallinen nykyelämä. Käsitykset jälleensyntymisistä näyttäisivät siis usein kuvastavan ihmisten toivemaailmoja.
Sillä ei siis ole suurtakaan merkitystä, oletko oikeasti elänyt ennen vai et, koska kovinkaan hyvin ei sellaisia ole pystytty todistamaan. Ehkä tärkeämpää on, että mitä tämä sinulla oleva tunne kertoo siitä, miten onnellinen olet tässä elämässäsi. Haluaisitko muuttaa elämääsi ja miten?
Itse olin entisessä elämässäni fasaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "uudestisyntyneet" usein kuvittelevat olleensa intiaaneja?
Ekan kerran kuulin inkkarin vasta tässä ketjussa. Eikö ne yleensä ole egyptiläisiä tai jotain tsaarin ajan keisarinnoja mitä lie.
Se onkin harmillista, että nämä jälleensyntyneet ovat aina eläneet aikoina ja paikoissa joista on kirjoitettua tietoa.
Olisi kätevää jos joku osaisi kertoa siitä monin verroin pitemmästä ajasta joka on hämärää esihistoriaa.
Sielu elää monta elämää, on loogista että nuoremmista elämistä paremmin muistetaan. Lukekaa Michael Newton, sielujen matka, elämää elämien välissä.
Occaimin partaveitsi on ihan kiva, mutta ei sillä voi vaan joka paikkaa tökkiä ja kuvitella että se on aina ehdottoman oikeassa ensi tökkäisyllä.