Hoi, yksinhuoltajat: miten lapsia hankkiessanne varauduitte siihen, että voitte jäädä lapsen kanssa yksin?

mitäs siinä varautumaan kun valtion hoitaa kaikki kulut. Isän voi aina syyllistää muuttuneen kusipääksi niin ei ole moraalistakaan vastuuta omasta kumppanivalinnastaan.

Jäin yksin loppuraskaudesta. Enpä paljon valtion apuun ole voinut luottaa. En osannut muuta kuin päättää pärjääväni. Palkkasin sukulaistytön apuun. Hän ilmoitti aina kun oli vapaa käytettäväksi ja hoidin silloin kaikki asiat tai nukuin.  Olen iki kiitollinen hänelle. 

Jumala johdattaa ja sossu maksaa.

Vierailija kirjoitti:

mitäs siinä varautumaan kun valtion hoitaa kaikki kulut. Isän voi aina syyllistää muuttuneen kusipääksi niin ei ole moraalistakaan vastuuta omasta kumppanivalinnastaan.

Johan teillä on sossujuttuja. Ennemmän se sossu maksaa kahden vanhemman perheelle kuin yksinhuoltajalle. Kahden aikuisen verran ja sitten se lapsi päälle. Asunto voi olla isompi ja päivähoitomaksu prosentti pienempi. 

Kumppanini oli fiksu työssä käyvä. Meillä isä oli se joka lasta ruinasi ja minä menin mukaan. Kannan nyt vastuun yksin, enkä ruikuta vaikka mies tekikin oharit omasta projektistaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä oli se joka lasta ruinasi ja minä menin mukaan. Kannan nyt vastuun yksin, enkä ruikuta vaikka mies tekikin oharit omasta projektistaan.

Oikea asenne. Kaikkea hyvää sinulle vaikeaan tilanteeseen, ja muista, että lapsi itsenäistyy kyllä.

Hankin ensin ammatin ja työpaikan sekä säästin rahaa niin, että en olisi mahdollisen eron sattuessa ihan tyhjän päällä vaan selviäisin siihen asti, että äitiysloma loppuu ja palaan töihin. Lapsillani on myös melko iso ikäero ihan sitä varten, että en halunnut kahta peräänkatsottavaa yhtäaikaa vaan isompi oli jo omatoiminen esikoululainen, kun nuorempi syntyi. En tehnyt enempää lapsia kuin nämä kaksi, koska halusin ylläpitää mieleiseni elintason myös siinä tilanteessa, että jäisin yksinhuoltajaksi. Enkä kyllä kolmatta lasta olisi halunnut senkään vuoksi, että en halunnut aloittaa vauvarumbaa enää kolmatta kertaa.

nosto

Menin tarpeeksi rikkaan miehen kanssa naimisiin. Jos tulee ero, niin nyljen sen viimeistä penniä myöden ja pärjään hyvin niillä rahoilla.

En mitenkään. Hankin tarkoituksella lapsen yksin.

Lapseni on naimisissa olevan perheellisen miehen kanssa tehty, joten tiesin jo odottaessa, että jään yksin. En silti osannut varautua. Oli paljon raskaampaa kuin kuvittelin. Mies ei suostunut osallistumaan, paitsi maksaa sen verran kuin on pakko, vaikka vaadin osallistumaan, kun tajusin, kuinka hankalaa yksin on.

Tein vain kaksi lasta. Omistan yksinäni kuusi asuntoa, joista viisi on vuokralla.

En mitenkään. Tiesin, että mies ei lähde livohkaan. Heti synnytyksen jälkeen annoin miehen hoitaa vauvaa. Äitiysloman päätyttyä palasin töihin, mies jäi vauvan kanssa kotiin. Miehellä on päävastuu lapsista meidän perheessä. Jos ero sattuisi tulemaan, lapset jäisivät isälleen, minusta tulisi viikonloppuäiti.

Kun otimme asuntolainan, varmistimme, että jos toinen sairastuu, kuolee tai jää työttömälsi, selviämme.

Ennen lapsia laskimme, kuinka paljon se maksaa, ja sovitimme taloutemme siihen.

Ei tulisi mieleenkään tehdä isoja päätöksiä ilman, että on varasuunnitelma.

Enpä mitenkään. Mies kuitenkin kuoli jo silloin, kun olin raskaana ja alle kaksikymppinen.

erilainen äiti kirjoitti:

En mitenkään. Tiesin, että mies ei lähde livohkaan. Heti synnytyksen jälkeen annoin miehen hoitaa vauvaa. Äitiysloman päätyttyä palasin töihin, mies jäi vauvan kanssa kotiin. Miehellä on päävastuu lapsista meidän perheessä. Jos ero sattuisi tulemaan, lapset jäisivät isälleen, minusta tulisi viikonloppuäiti.

Hyvä, että kuolemankin voi peruuttaa.

En voinut enää siirtää lasten hankintaa. Hieman hirvitti, mutta tässä ollaan. Olisi sen isäkandin voinut ehkä paremmin tsekata, mutta ilman kyseistä ihmistä ei olisi juuri näitä ihania lapsia. Töitä on ollut onneksi toistaiseksi ollut. Sossusta en saanut mitään, vaikka koen olevani rutiköyhä.