Lue keskustelun säännöt.
Mies ostamassa taloa, itse olen varaton - kuinka toimia?
jumprahuiti
06.04.2016 |
Hei kaikki. Olisi kiintoisaa tietää jos joku on tai on ollut samassa tilanteessa, sillä olen aika neuvoton ja uuden tilanteen edessä.
Olemme seurustelleet miehen kanssa vuoden, josta osan aikaa samassa asunnossa eli avoliitossa. Mies oli jo ennen suhdetta kanssani enemmän tai vähemmän etsiskellyt taloa ostettavaksi ja nyt elämäntilanne on sellainen, että ajankohta on sille erityisen hyvä. Miehellä on säästöjä ja todennäköisiä työpaikkoja useita, joten raha sinällään ei ole hänelle ongelma. Minä taas olen varaton ja opintovelkaa kasvattanut, valmistuin juuri ja luultavasti erilaiset pätkätyöt ym. odottavat. Eikä se minua sinänsä haittaa.
Mies on ehdottanut, että muuttaisimme yhdessä tähän hänen ostamaansa taloon. Tähän siis välihuomio, että suhteemme on ollut pikkuisen epävarma, koska olemme olleet niin vähän aikaa yhdessä ja tuntuu vähän liian aikaiselta tehdä mitään isoja päätöksiä vielä. Toisaalta olosuhteiden pakosta voi olla järkevää joustaa eri suuntiin eikä se minua haittaa.
Mies ostaisi talon omilla rahoillaan, eihän minulla ole varallisuutta, säästöjä eikä työpaikkaa. Vähän ahdistaa, että on niin erilaiset taloudelliset elämäntilanteet! Miten pariskunnat yleensä menettelevät tässä tilanteessa? Miten minä hoitaisin oman osuuteni asumisesta? Voiko asunnosta myöhemmin ostaa puolikkaan itselleen ja mitä siihen vaaditaan? Erityisesti kaipaan vinkkejä teiltä, joilla on kokemusta tällaisesta tilanteesta! Kiitos!
Kommentit (67)
Minä en ainakaan maksaisi muuta kuin osan ruoista, sähköstä ja muista kuluista. Asumisesta en mitään. Ja tosiaan puoliksi nuo edellä mainitut. Enkä suostuisi välttämättä avioehtoonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virallinen vuokrasopimus sitten, jolloin se ei hankaloita tukien saamista (jos joskus tulet tarvitsemaan) ja on virallisesti sun asumiskustannus.
No minä en kyllä omalle miehelleni mitään vuokraa maksaisi!! Jos hän kerta sen talon haluaa ostaa joka tapauksessa ja lyhentäähän hän itsellen lainaa. Osallistuthan sinä kuitenkin kykyjeni mukaan teidän menoihin. Mitä jörkeä, että esim. maksaisit vuokraa ja sitten mies käy niillä rahoilla kaupassa... En ymmärrä, miten vaikeaksi tämän voi tehdä...
Korkomenoista puolet? Plus puolet sähköstä, jätemaksusta, kiinteistöverosta, vesilaskusta, vakuutuksesta, tienhoitomaksusta, ruoasta ja lisäksi ostelet puutarhajuttuja, tapetteja huonekaluja ym. mielesi mukaan. Tietenkin yhdessä sopien. Kyllä noistakin kertyy kuukausittain kunnon summa, kijaa vaikka paperille allekkain. Voit pitää sitä "vuokranasi"
Oho, mulle oli yllätys että jotkut ihmiset asuu ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa, siis tarkoitan lyhyen seurustelun jälkeen jo. Eri asia musta on siinä vaiheessa, kun suunnitellaan koko loppuelämää yhdessä ja ollaan yhdessä mietitty ne talousasiatkin kumpaakin tyydyttävällä tavalla. Jos itse olisin ap:n tilanteessa niin maksaisin jonkinlaista vuokraa. Ehkä voit soittaa jo etukäteen kelaan pitääkö jokin vuokrasopimus olla virallisesti tehtynä. Toisaalta mulla on meneillään aika samanlainen tilanne, mutta muutamalla eroavaisuudella. Omat tuloni ovat epävarmat ja säästöjä on vasta vain vähän. Olemme kuitenkin kohtalaisen tuoreen mieheni kanssa katsomassa yhteistä ostoasuntoa. Tämä ihan siksi, että näillä tuloilla omistusasunto on ainoa tapa säästää rahaa tulevaisuutta varten. Mieluummin lyhennän viidessä vuodessa lainaa 40 000 eurolla, kun käytän tuon summan nykyiseen asuntooni.
Mutta joka tapauksessa kukin tyylillään ja puhumalla kaikki asiat selviää. Joten juttele sen miehesi kanssa, että miten hän haluaisi asioiden menevän. Ehkä hän jopa ehdottaa, ettet maksa vuokraa, vaan säästät rahaa siihen, että jos suhteenne vakavoituu niin ostat sen puolikkaan siitä talosta. Tai jotain muuta. Ei voi tietää jossei kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jumprahuiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiswn lainan ottaisin. Yhdessähän sitä elämää rakennetaan. T:romantikko
Eikös lainan saamiseen vaadita varallisuutta ja se vakituinen työpaikka? Minulla ei ole kumpaakaan, joten sehän tässä ongelmana on.
-ap
Kyllä meillä on laina molempien nimissä, vaikka itse olin varaton lainanottoaikaan eikä näkyvissä ollut tulotasoni kohentumista.
Olitte naimisissa ilmeisesti? ap ei ole.
Ei siihen mitään avioliittoa tarvita. Ainahan se on pankille parempi että velallisia on monta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö kuinka monista avo- ja aviopareista oikeasti vain toinen puolisko omistaa talon?
En tiedä, kerro ihmeessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jumprahuiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisiko mies se talon joka tapauksessa, vaikka ette seurustelisikaan? Oletko ollut mukana päättäjänä, mistä ostetaan ja minkälainen? Tuo puolikkaan ostaminen lyhyen seurustelun jälkeen on mielestäni riski, entä jos eroatte, niin siitä tulee sitten sen puolikkaan myyminen toiselle, tai koko talon myynti, mikä voi kestää ikuisuuden. Onko tiedossa remontteja?
Minä asemassasi antaisin miehen ostaa talon ja muokata siitä haluamansa laisen, muuttaisin mukana ainoastaan niin, että maksaisin osuuteni asumiskuluista. Ei lainanlyhennyksiä. Tietenkin käyttäisin rahaa esim. puutarhaan, sisustukseen ja pienempiin remontteihin ainakin sen verran, mitä jäisi vuokra-asunnon ja näiden asumiskulujen väliin.
Kiitos kommentistasi!
Kyllä ostaisi.
En varsinaisesti ole mukana päättäjänä, mutta taloasioissa meillä on samanlainen maku. Eli ei tule sellaista tilannetta, että toinen ostaa talon minne en haluakaan ja hän kyllä kuuntelee minunkin mielipiteeni vaikken maksajana olekaan.
Remontteja on tiedossa, mies on ns. alalla joten varta vasten haluaakin talon missä saa sitten nikkaroida pientä ja isoakin.
Voitko kuitenkin vielä tarkentaa, että mitä tarkoitat sillä, että maksaisit osuuden asumiskuluista muttet lainanlyhennyksiä? Mitä kaikkea siis? Anteeksi jos kysymykseni vaikuttavat tyhmiltä, olen näissä asioissa kokematon ja kiinnostunut siitä, miten muut ihmiset tavallisesti menettelevät.
-ap
Asumiskuluihin lasken veden, sähkön, lämmityksen, jätehuollon yms. Mahdollisesti myös lainan korot. En ole ihan tarkasti miettinyt, kun tilanne ei ole itselle ajankohtainen. Jos esimerkiksi yksin asuessa vuokra olisi vaikka 500/kk ja asumiskulut puolitettuina esim. 200/kk niin käyttäisin säästyvän 300 jollain tavalla siihen molempien asumismukavuuteen. Olen innokas puutarhuri, todennäköisesti saisin siihen kulumaan paljonkin rahaa ja erotilanteessa en tietenkään niitä perennoja lähtisi maasta kaivamaan mukaani, joten ne jäisivät miehen iloksi, sekä se itse työ, mitä olen pihalla tehnyt. Jos haluaisin vaikka tietyn väriset tapetit tai muun pitkäaikaisen sisustusratkaisun, niin olisin valmis osallistumaan tai maksamaan kokonaan materiaalin. Osalla säästöstä voisin ostaa huonekaluja, verhoja, mattoja jne. ne veisin tosin mennessäni jos niin kävisi.
Sitä en tekisi, että pitäisin edullisella asumisella saadun säästön kokonaan omana hyötynäni.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun pitää ainakin jonkinlaista pientä vuokraa maksaa sen lisäksi että osallistut juokseviin asumiskuluihin omalla puolikkaallasi. Kyllähän sulle on hyvin suurta etua siitä että saat asua toisen omistamassa talossa. Mieti nyt: jos vaikka pelkistä asumiskuluista puolet olisi sanotaan nyt 150 €/kk, sulle jäisi helposti lähelle 500 €/kk säästöä suhteessa siihen että maksaisit puolikasta käypää vuokraa. Sen summan taas voisit vapaasti sijoittaa miten haluat? Kun samalla miehen omaisuus olisi kiinni sun (ilmaisessa) asumisessasi.
Tulottomalle on halvempaa asua yhteiskunnan tukemana vuokralla kuin maksaa omistaan ouolet talon käyttökuluista.
Kannattaa ap harkita sitäki että pidät itselläsi oman kämpän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse ostaisin asunnon (siis nimenomaan kerrostaloasunnon enkä taloa) ja poikaystäväni muuttaisi sinne niin luultavasti ehdottaisin yhtiövastikkeen, vesimaksun, sähkön ym. jakamista puoliksi. Itse laina olisi luonnollisesti minun vastuullani.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osti talon, maksaa siihen liittyvät asiat, mä sitten ruoat, sähköt ja veden ym kuluja. Lainanottajalla on pankinkin mielestä oltava varaa hoitaa lainansa, mies ei mun rahoja taloon tarvitse. Kun menen takaisin töihin, ostan osan talosta tai sitten sijoitusasunnon.
Meillä hieman eri tilanne, 6v yhdessä ja mä olen kotona monta vuotta lapsen kanssa.
Ikävä tilanne.
Mies kasvattaa omaisuuttaan. Vaimoke hoitaa kotona lasta eikä ole varaa maksaa lainaa... Menot kyllä
Miten naiset lähtee näihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osalla säästöstä voisin ostaa huonekaluja, verhoja, mattoja jne. ne veisin tosin mennessäni jos niin kävisi.
Tällöinhän pitää varmaan pitää kirjaa ostoksista ja säästää kuitit, ettei mahdollisessa erotilanteessa tule vänkäystä siitä, kuka omistaa mitäkin?
Katselin puolihuolimattomasti tukiasioita. Jos minulla olisi vakituinen työpaikka, tässähän ei olisi tätä ongelmaa, mutta hermoilen sitä, jos joudun työttömäksi ja tipahdan yhteiskunnan tuille. En saisi KELAn laskurin mukaan edes asumistukea, koska mies omistaa talon.
Niinpä niin. Ja silloin joutuisin siivelläeläjäksi, koska kaikki tukea myöntävät tahot katsovat pariskunnat yhdeksi ihmiseksi "tottakai se toinen elättää sen toisen". En ymmärrä, miksi tukijärjestelmä elää jossain 50-luvulla. Useimmilla nykypariskunnilla on omat rahat.
No joo. Lienee siis viisainta kuten joku tuossa ehdottikin, että käytännössä muuttaisin miehen luokse, mutta pitäisin jonkun oman vuokrakämpän. Pitänee vuokrata joku halpa luukku ja jättää se olemaan. Jotenkin masentavan vaikean oloista koko touhu. Olisi kiva vain asua yhdessä, mennä yksinkertaisen kautta mutta ei sitten.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun pitää ainakin jonkinlaista pientä vuokraa maksaa sen lisäksi että osallistut juokseviin asumiskuluihin omalla puolikkaallasi. Kyllähän sulle on hyvin suurta etua siitä että saat asua toisen omistamassa talossa. Mieti nyt: jos vaikka pelkistä asumiskuluista puolet olisi sanotaan nyt 150 €/kk, sulle jäisi helposti lähelle 500 €/kk säästöä suhteessa siihen että maksaisit puolikasta käypää vuokraa. Sen summan taas voisit vapaasti sijoittaa miten haluat? Kun samalla miehen omaisuus olisi kiinni sun (ilmaisessa) asumisessasi.
Tulottomalle on halvempaa asua yhteiskunnan tukemana vuokralla kuin maksaa omistaan ouolet talon käyttökuluista.
Kannattaa ap harkita sitäki että pidät itselläsi oman kämpän.
Voihan tehdä myös niin (mikä musta kuulostaisi ehkä helpoimmalta ja tämän hetkisessä ap:n tilanteessa oikeudenmukaisimmalta), että ap laskee kuinka paljon hän tosiasiassa maksaa tällä hetkellä asumisestaan eli laskee kaikki tuet sun muut pois. Sitten tämän summan, mikä häneltä joka tapauksessa joka kuukausi menisi, hän maksaa miehelle asumisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksiselitteinen vastaukseni kysymykseesi kuinka toimia: älä muuta miehen yksin omistamaan taloon. Siitä ei seuraa ennen pitkää kuin riitaa, katkeruutta ja ongelmia suhteeseen. Olen itse tämän kokenut. Meillä mies osti talon ja otti lainan, koska hyvät tulot ja itse olin pelkkä rupinen opiskelija. En ymmärtänyt astuvani ansaan. Ennenpitkään kun vastaan tuli riitatilanteita, niin miehen oli helppo tokaista minulle, että "tuossa on ovi, talo on hänen, jos ei meno maita". Lopulta katkeroiduin ja tussin itseni pelkäksi hyväksi käytettäväksi kotitaloukoneeksi ja piiaksi, joka asuu herran omistamassa talossa ruokapalkalla. Pienillä tuloillani osallistuin ruokakuluihin ja maksoin lastemme kuluja. Sitten sain tarpeekseni. Päätin, että joko menemme naimisiin ilman avioehtoa tai lähden litomaan. No, naimisissa ollaan yhäkin nyt vuosikymmenten jälkeen. En maksa mitään taloon liittyviä kuluja, enkä tod. mitään vuokraa. Osallistun ruokakuluihin ym. Siltikin en voi suositella kenellekään. Olen yhä katkera ja tunnen, etten asu "kotonani". En ole kuitenkaan jaksanut ainakaan vielä hajottaa pitkää liittoa tällaisen vuoksi. Joten hyvä ap: ole kaukaa viisas ja vaadi teille yhteinen laina jos mahdollista ja talo molempien nimiin. Sanon tämän kaikilla ystävyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osti talon, maksaa siihen liittyvät asiat, mä sitten ruoat, sähköt ja veden ym kuluja. Lainanottajalla on pankinkin mielestä oltava varaa hoitaa lainansa, mies ei mun rahoja taloon tarvitse. Kun menen takaisin töihin, ostan osan talosta tai sitten sijoitusasunnon.
Meillä hieman eri tilanne, 6v yhdessä ja mä olen kotona monta vuotta lapsen kanssa.Ikävä tilanne.
Mies kasvattaa omaisuuttaan. Vaimoke hoitaa kotona lasta eikä ole varaa maksaa lainaa... Menot kyllä
Miten naiset lähtee näihin?
Ei monet naiset tajua mistä siinä on kyse, kun ne laitetaan maksamaan juoksevat menot ja mies kerryttää omaisuuttaan...
Varoittakaa naiset edes tyttäriänne tuosta ja kertokaa miksi tuohon ei saa ikinä suostua, ja jonkinlainen pakollinen talousoppi voisi olla hyvä juttu varsinkin tytöille koulussa.
Liian monet naiset menee tuohon halpaan.
jumprahuiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla säästöstä voisin ostaa huonekaluja, verhoja, mattoja jne. ne veisin tosin mennessäni jos niin kävisi.
Tällöinhän pitää varmaan pitää kirjaa ostoksista ja säästää kuitit, ettei mahdollisessa erotilanteessa tule vänkäystä siitä, kuka omistaa mitäkin?
Katselin puolihuolimattomasti tukiasioita. Jos minulla olisi vakituinen työpaikka, tässähän ei olisi tätä ongelmaa, mutta hermoilen sitä, jos joudun työttömäksi ja tipahdan yhteiskunnan tuille. En saisi KELAn laskurin mukaan edes asumistukea, koska mies omistaa talon.
Niinpä niin. Ja silloin joutuisin siivelläeläjäksi, koska kaikki tukea myöntävät tahot katsovat pariskunnat yhdeksi ihmiseksi "tottakai se toinen elättää sen toisen". En ymmärrä, miksi tukijärjestelmä elää jossain 50-luvulla. Useimmilla nykypariskunnilla on omat rahat.
No joo. Lienee siis viisainta kuten joku tuossa ehdottikin, että käytännössä muuttaisin miehen luokse, mutta pitäisin jonkun oman vuokrakämpän. Pitänee vuokrata joku halpa luukku ja jättää se olemaan. Jotenkin masentavan vaikean oloista koko touhu. Olisi kiva vain asua yhdessä, mennä yksinkertaisen kautta mutta ei sitten.
-ap
Näinhän se käytännössä menee. Mutta mieti sitäkin, minkäluonteisia olette. Jos molemmat todella tiukasti suhtautuvat omiin rahoihin ja haluavat erotella omaisuuden tarkasti, niin se tuottaa hankaluuksia joka tapauksessa yhteisen katon alla. Mitä jos osat olisivat toisinpäin, sinä ostaisit taloa ja tuloton mies olisi muuttamassa kanssasi. Miten ratkaisisit tämän?
Jos kuitenkin maksat miehelle vuokraa, etkös voisi sillä samalla summalla maksaa omaa osuuttasi lainasta pois! Jos et pysty lyhentämään samalla summalla kuin mies,eikös lainan voisi jakaa sellaisella prosentilla, joka vastaa maksykykyä, esim. mies omistaa 60% ja sinä 40%, esim.
"Olemme seurustelleet miehen kanssa vuoden"
Ööö, siis onko teillä jokin mormonityyppinen monisuhde siellä tekeillään? Kuinka monta teillä sen miehen kanssa seurustelee?
Vierailija kirjoitti:
Yksiselitteinen vastaukseni kysymykseesi kuinka toimia: älä muuta miehen yksin omistamaan taloon. Siitä ei seuraa ennen pitkää kuin riitaa, katkeruutta ja ongelmia suhteeseen. Olen itse tämän kokenut. Meillä mies osti talon ja otti lainan, koska hyvät tulot ja itse olin pelkkä rupinen opiskelija. En ymmärtänyt astuvani ansaan. Ennenpitkään kun vastaan tuli riitatilanteita, niin miehen oli helppo tokaista minulle, että "tuossa on ovi, talo on hänen, jos ei meno maita". Lopulta katkeroiduin ja tussin itseni pelkäksi hyväksi käytettäväksi kotitaloukoneeksi ja piiaksi, joka asuu herran omistamassa talossa ruokapalkalla. Pienillä tuloillani osallistuin ruokakuluihin ja maksoin lastemme kuluja. Sitten sain tarpeekseni. Päätin, että joko menemme naimisiin ilman avioehtoa tai lähden litomaan. No, naimisissa ollaan yhäkin nyt vuosikymmenten jälkeen. En maksa mitään taloon liittyviä kuluja, enkä tod. mitään vuokraa. Osallistun ruokakuluihin ym. Siltikin en voi suositella kenellekään. Olen yhä katkera ja tunnen, etten asu "kotonani". En ole kuitenkaan jaksanut ainakaan vielä hajottaa pitkää liittoa tällaisen vuoksi. Joten hyvä ap: ole kaukaa viisas ja vaadi teille yhteinen laina jos mahdollista ja talo molempien nimiin. Sanon tämän kaikilla ystävyydellä.
Hyi saatana, 100% lompakkoloinen ja vielä tuntee itsensä jonkinnäköiseksi marttyyriksi ja hyväksikäytetyksi uhriksi.
Pitää olla aivan täysi idiootti mies, joka suostuu avioliittoon ilman avioehtoa, vaikka on yksin maksanut koko kämpän.
Perkele, että oksettaa tämmöset hutsut.
Mulla samanlainen tilanne kuin sulla edessä :) olin seurustellu miehen kans 1,5 vuotta, josta puoli vuotta avoliitossa. Mies on hyvätuloinen ja minä opiskelen vasta ekaa vuotta. Yhdessä saatiin idea, että mies ostaisi (meille) kodin ja niinhän se sitten ostikin. Alusta asti oli selvää, että mulla ei ole rahaa laittaa muuhun kuin ruokaan ja kaikki muu jää miehen vastuulle. Kohta pääsen onneksi kesätöihin ja saan tuloja ja voin osallistua juokseviin kuluihin. Mies oli sitä mieltä, että yhtään ylimääräistä en maksaisi, vaan säästäisin palkkaani, jotta voisimme joskus tulevaisuudessa ostaa yhteisen kodin. Eli tavallaan loisin miehen maksamassa asunnossa neljä vuotta kunnes valmistun ja pääsen töihin. Neljän vuoden aikana kerään rahaa säästöön niin paljon kuin saan ( toki maksan huonekaluja, sähköä yms aina kun lompakko antaa myöten), jonka jälkeen voimme rakentaa uuden kodin ja ottaa yhteisen lainan.
Kehitan puhumaan asiasta suoraa, että mikä on rahatilanne yms. Jos miehesi haluaa sinut luokseen ja rakastaa sinua, uskon että hän ei ala pennejä laskemaan, vaan haluaa, että teillä molemmilla on hyvä olla ja saat mahdollisuuden kerryttää itsellesi hieman tuloja tulevaisuuden suunnitelmiin 😊