Lue keskustelun säännöt.
Mies ostamassa taloa, itse olen varaton - kuinka toimia?
jumprahuiti
06.04.2016 |
Hei kaikki. Olisi kiintoisaa tietää jos joku on tai on ollut samassa tilanteessa, sillä olen aika neuvoton ja uuden tilanteen edessä.
Olemme seurustelleet miehen kanssa vuoden, josta osan aikaa samassa asunnossa eli avoliitossa. Mies oli jo ennen suhdetta kanssani enemmän tai vähemmän etsiskellyt taloa ostettavaksi ja nyt elämäntilanne on sellainen, että ajankohta on sille erityisen hyvä. Miehellä on säästöjä ja todennäköisiä työpaikkoja useita, joten raha sinällään ei ole hänelle ongelma. Minä taas olen varaton ja opintovelkaa kasvattanut, valmistuin juuri ja luultavasti erilaiset pätkätyöt ym. odottavat. Eikä se minua sinänsä haittaa.
Mies on ehdottanut, että muuttaisimme yhdessä tähän hänen ostamaansa taloon. Tähän siis välihuomio, että suhteemme on ollut pikkuisen epävarma, koska olemme olleet niin vähän aikaa yhdessä ja tuntuu vähän liian aikaiselta tehdä mitään isoja päätöksiä vielä. Toisaalta olosuhteiden pakosta voi olla järkevää joustaa eri suuntiin eikä se minua haittaa.
Mies ostaisi talon omilla rahoillaan, eihän minulla ole varallisuutta, säästöjä eikä työpaikkaa. Vähän ahdistaa, että on niin erilaiset taloudelliset elämäntilanteet! Miten pariskunnat yleensä menettelevät tässä tilanteessa? Miten minä hoitaisin oman osuuteni asumisesta? Voiko asunnosta myöhemmin ostaa puolikkaan itselleen ja mitä siihen vaaditaan? Erityisesti kaipaan vinkkejä teiltä, joilla on kokemusta tällaisesta tilanteesta! Kiitos!
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin maksat miehelle vuokraa, etkös voisi sillä samalla summalla maksaa omaa osuuttasi lainasta pois! Jos et pysty lyhentämään samalla summalla kuin mies,eikös lainan voisi jakaa sellaisella prosentilla, joka vastaa maksykykyä, esim. mies omistaa 60% ja sinä 40%, esim.
Samaa olin tulossa suosittelemaan, prosenttiosuudella jako laina-kuluista ja muista asunnon menoista (vastike jne.) mahdollisen eron tullessa ap:lla on maksukykynsä mukainen osuus talosta "säästössä" eikä jää tyhjän päälle, kuten vuokraa maksaessa. Prosenttiosuus sitten maksukyvyn mukaan 10, 12,15,20 28% tai mitä vaan järkevästi ap:n kukkarolle sopii.
mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin maksat miehelle vuokraa, etkös voisi sillä samalla summalla maksaa omaa osuuttasi lainasta pois! Jos et pysty lyhentämään samalla summalla kuin mies,eikös lainan voisi jakaa sellaisella prosentilla, joka vastaa maksykykyä, esim. mies omistaa 60% ja sinä 40%, esim.
Samaa olin tulossa suosittelemaan, prosenttiosuudella jako laina-kuluista ja muista asunnon menoista (vastike jne.) mahdollisen eron tullessa ap:lla on maksukykynsä mukainen osuus talosta "säästössä" eikä jää tyhjän päälle, kuten vuokraa maksaessa. Prosenttiosuus sitten maksukyvyn mukaan 10, 12,15,20 28% tai mitä vaan järkevästi ap:n kukkarolle sopii.
mies
Miksi ap:n pitää ylipäätään muuttaa itselleen liian kalliiseen asuntoon? Puolisot ei ole ikinä kämppiksiä, eikä kämppikset puolisoita. Kämppis on sellanen, joka muuttaa pois koska vuokra oli liian rouhee. Kämppikset ei tee toisilleen ruokaa, saati hoida toistensa lapsia. Kämppikset ei muuta kämppiksen kanssa toiseen kaupunkiin, koska toinen sattui saamaan hyvän työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin maksat miehelle vuokraa, etkös voisi sillä samalla summalla maksaa omaa osuuttasi lainasta pois! Jos et pysty lyhentämään samalla summalla kuin mies,eikös lainan voisi jakaa sellaisella prosentilla, joka vastaa maksykykyä, esim. mies omistaa 60% ja sinä 40%, esim.
Samaa olin tulossa suosittelemaan, prosenttiosuudella jako laina-kuluista ja muista asunnon menoista (vastike jne.) mahdollisen eron tullessa ap:lla on maksukykynsä mukainen osuus talosta "säästössä" eikä jää tyhjän päälle, kuten vuokraa maksaessa. Prosenttiosuus sitten maksukyvyn mukaan 10, 12,15,20 28% tai mitä vaan järkevästi ap:n kukkarolle sopii.
mies
Miksi ap:n pitää ylipäätään muuttaa itselleen liian kalliiseen asuntoon? Puolisot ei ole ikinä kämppiksiä, eikä kämppikset puolisoita. Kämppis on sellanen, joka muuttaa pois koska vuokra oli liian rouhee. Kämppikset ei tee toisilleen ruokaa, saati hoida toistensa lapsia. Kämppikset ei muuta kämppiksen kanssa toiseen kaupunkiin, koska toinen sattui saamaan hyvän työpaikan.
Koska haluaa elää miehen kanssa? Oman maksukyvyn mukaan lainan ottaminen on oman talouden turvaamista. siltä varalta "jos". Ei ole naisen etu maksaa vuokraa ja olla kartuttamatta varallisuuttaan. Yhdessä hankitaan, yhdessä maksetaan, oman kantokyvyn mukaan.
Itse melko hyvätuloisena miehenä ajattelen tilanteen seuraavasti. Jos naiseni olisi opiskelija tai hänellä olisi muuten pienet tulot, en näkisi ongelmana maksaa lainaa täysin itse enkä ehkä olettaisi hänen osallistuvan edes juokseviin kuluihin puolella osuudella.
Jos naisella sen sijaan olisi työ ja hänelle jäisi säästöön rahaa, pitäisin oikeudenmukaisena sitä, että hän osallistuisi juoksevien kulujen lisäksi myös lainan korkokuluihin. Lainan lyhennys kuuluisi taas täysimääräisesti minulle, jos kerran talonkin omistan. Esim. jos kuukausittainen lainaerä on esim. 1000 €, josta 700 € lyhennystä ja 300 € korkoja, olisi naisen osuus 150 €. Oikeudenmukaisuuden ymmärtää hyvin, jos ajattelee tilannetta jossa nainen laittaa säästöön saman summan kuin mies maksaa lainaa. Jossakin vaiheessa naisella on miehen lainan verran säästöjä, mutta miehellä on edelleen maksettavanaan lainaa, koska hän on joutunut maksamaan lyhennyksen lisäksi myös korkoja.
Mies osti rivarinpäädyn ja yhdessä muutettiin. Minä maksan puolet yhtiövastikkeesta ja homma toimii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin maksat miehelle vuokraa, etkös voisi sillä samalla summalla maksaa omaa osuuttasi lainasta pois! Jos et pysty lyhentämään samalla summalla kuin mies,eikös lainan voisi jakaa sellaisella prosentilla, joka vastaa maksykykyä, esim. mies omistaa 60% ja sinä 40%, esim.
Samaa olin tulossa suosittelemaan, prosenttiosuudella jako laina-kuluista ja muista asunnon menoista (vastike jne.) mahdollisen eron tullessa ap:lla on maksukykynsä mukainen osuus talosta "säästössä" eikä jää tyhjän päälle, kuten vuokraa maksaessa. Prosenttiosuus sitten maksukyvyn mukaan 10, 12,15,20 28% tai mitä vaan järkevästi ap:n kukkarolle sopii.
mies
Eli että vuokranmaksulla maksaisinkin lainaosuutta ja kartuttaisin samalla omaa omistusosuuttani? Silloinhan se laina pitäisi ottaa pankista yhdessä? Vai mitä tässä tarkoitetaan... Jos emme virallisesti ota lainaa yhdessä, silloinhan minun miehelle maksama summa ei mene pankille tai jos menee, missään ei ole virallisesti todennettu, että hei, minäpä maksan tässä myös lainanlyhennyst omien resurssieni mukaan.
-ap
jumprahuiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin maksat miehelle vuokraa, etkös voisi sillä samalla summalla maksaa omaa osuuttasi lainasta pois! Jos et pysty lyhentämään samalla summalla kuin mies,eikös lainan voisi jakaa sellaisella prosentilla, joka vastaa maksykykyä, esim. mies omistaa 60% ja sinä 40%, esim.
Samaa olin tulossa suosittelemaan, prosenttiosuudella jako laina-kuluista ja muista asunnon menoista (vastike jne.) mahdollisen eron tullessa ap:lla on maksukykynsä mukainen osuus talosta "säästössä" eikä jää tyhjän päälle, kuten vuokraa maksaessa. Prosenttiosuus sitten maksukyvyn mukaan 10, 12,15,20 28% tai mitä vaan järkevästi ap:n kukkarolle sopii.
mies
Eli että vuokranmaksulla maksaisinkin lainaosuutta ja kartuttaisin samalla omaa omistusosuuttani? Silloinhan se laina pitäisi ottaa pankista yhdessä? Vai mitä tässä tarkoitetaan... Jos emme virallisesti ota lainaa yhdessä, silloinhan minun miehelle maksama summa ei mene pankille tai jos menee, missään ei ole virallisesti todennettu, että hei, minäpä maksan tässä myös lainanlyhennyst omien resurssieni mukaan.
-ap
Kyllä, laina pankista yhdessä, prosenttiosuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehtiin niin, että maksoin puolet vastikkeesta. Muutettiin heti tavattuamme yhteen, mies muutti takiani Hesaan ja osti kämpän. Koska oltiin seurusteltu vasta 1 kk, en ostanut yhdessä kämppää...
Seuraava asunto ostettiin yhdessä 50-50. Nyt 15 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin maksat miehelle vuokraa, etkös voisi sillä samalla summalla maksaa omaa osuuttasi lainasta pois! Jos et pysty lyhentämään samalla summalla kuin mies,eikös lainan voisi jakaa sellaisella prosentilla, joka vastaa maksykykyä, esim. mies omistaa 60% ja sinä 40%, esim.
Samaa olin tulossa suosittelemaan, prosenttiosuudella jako laina-kuluista ja muista asunnon menoista (vastike jne.) mahdollisen eron tullessa ap:lla on maksukykynsä mukainen osuus talosta "säästössä" eikä jää tyhjän päälle, kuten vuokraa maksaessa. Prosenttiosuus sitten maksukyvyn mukaan 10, 12,15,20 28% tai mitä vaan järkevästi ap:n kukkarolle sopii.
mies
Miksi ap:n pitää ylipäätään muuttaa itselleen liian kalliiseen asuntoon? Puolisot ei ole ikinä kämppiksiä, eikä kämppikset puolisoita. Kämppis on sellanen, joka muuttaa pois koska vuokra oli liian rouhee. Kämppikset ei tee toisilleen ruokaa, saati hoida toistensa lapsia. Kämppikset ei muuta kämppiksen kanssa toiseen kaupunkiin, koska toinen sattui saamaan hyvän työpaikan.
Koska haluaa elää miehen kanssa? Oman maksukyvyn mukaan lainan ottaminen on oman talouden turvaamista. siltä varalta "jos". Ei ole naisen etu maksaa vuokraa ja olla kartuttamatta varallisuuttaan. Yhdessä hankitaan, yhdessä maksetaan, oman kantokyvyn mukaan.
Yli omien varojensa elämistä se on, jos ei pysty maksamaan puolta siitä talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jumprahuiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin maksat miehelle vuokraa, etkös voisi sillä samalla summalla maksaa omaa osuuttasi lainasta pois! Jos et pysty lyhentämään samalla summalla kuin mies,eikös lainan voisi jakaa sellaisella prosentilla, joka vastaa maksykykyä, esim. mies omistaa 60% ja sinä 40%, esim.
Samaa olin tulossa suosittelemaan, prosenttiosuudella jako laina-kuluista ja muista asunnon menoista (vastike jne.) mahdollisen eron tullessa ap:lla on maksukykynsä mukainen osuus talosta "säästössä" eikä jää tyhjän päälle, kuten vuokraa maksaessa. Prosenttiosuus sitten maksukyvyn mukaan 10, 12,15,20 28% tai mitä vaan järkevästi ap:n kukkarolle sopii.
mies
Eli että vuokranmaksulla maksaisinkin lainaosuutta ja kartuttaisin samalla omaa omistusosuuttani? Silloinhan se laina pitäisi ottaa pankista yhdessä? Vai mitä tässä tarkoitetaan... Jos emme virallisesti ota lainaa yhdessä, silloinhan minun miehelle maksama summa ei mene pankille tai jos menee, missään ei ole virallisesti todennettu, että hei, minäpä maksan tässä myös lainanlyhennyst omien resurssieni mukaan.
-ap
Hyvä huomio , olin juuri sanomassa samaa . Lainalyhennyksiin älä sotkeudu , jos päädyt jotain miehelle maksamaan.
Jos taas virallisesti maksaisit miehellesi vuokraa niin se olisi hänelle veronalaista tuloa .
Minusta ainoa ongelmasi on ne mahdolliset Kelan ym.tukien menetys jos jäät työttömäksi . Minään lompakkoloisen en sinua pidä . Perustelut: mies haluaa ostaa talon ja sinun sinne asumaan kanssaan , ei maksajaksi . Asiaa pitää osata kuten joku aiempi (mies) täällä jo kirjoitti katsoa tämän hetkisen tilanteen mukaan .
Vierailija kirjoitti:
Maksat miehelle tietysti vuokraa jos muutat, ja naimisiin mennessä vähintään talo rajataan avioehdolla kuuluvan vain miehen omaisuudeksi. Helppoa.
Sitten jos sinulla on varaa jossain vaiheessa, lunastat lainalla tai rahalla osuutesi talosta.
Vai meinasitko kysellä vain palstamammoilta vinkkejä lompakolla loisimiseen? Sen palstamammat osaa.
Ei tosiaankaan vuokraa. Sehän on sama kuin maksaisi toisen lainaa pois, muttei saisi vastineeksi osuutta asunnosta.
Puolet korkomenoista ja juoksevista kuluista on kohtuullista. "Vuokran" voi sijoittaa odottamaan seuraavaa asunnonostoa, jolloin saakin sitten itse sen oman puolikkaan lainansa alkupääoman turvin otettua ja omistussuhteen 50/50.
Avioehdosta samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin mieheni omistamaan asuntoon opiskelijana. Sovimme, että maksan vain puolet kuluista (vastike, sähkö yms), koska lakkasin saamasta opiskelijan asumislisää.
Kun taloudellinen tilanteeni vakaantui, ostin puolet miehen asunnosta omalla velalla. Mies toki möi puolikkaan minulle niin edullisesti kuin vain voi.
Kun möimme ko.asunnon, saimme hyvän voiton. Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa tasoittanut varallisuuseroamme. Ostimme uuden asunnon ottaen yhteisen (ison) asuntolainan puoliksi. En olisi itse koskaan päässyt kiinni tähän uuden talon puolikkaaseen omalla omaisuudellani, joten teimme miehen kanssa kahdenkeskeisen velkakirjan isosta summasta.
Olemme puhuneet, että velka ei koskaan avioliitossa realisoidu, koska se vaatisi tämän talon myyntiä. Jos eroamme, myymme talon ja maksan (inflaation syömän) osuuteni miehelle. Tällöin tietysti pääsen kiinni itse huomattavasti pienempään asuntoon.
Näin me ratkaisimme tilanteen. On tietysti kaiken kaikkiaan vaatinut meiltä molemmilta kypsyyttä asettua tilanteeseen, jossa omaisuutta on eri verran, mutta menot jaetaan puoliksi.
Eiköhän se homma selvene kun juttelet miehen kanssa. Ei se asiaa helpota jos ajattelee, mitäs kun erotaan. Elä hetkessä. Jos ei ole varma, ei kannata.
Ei se mieskään nyt varmaan ajattele ollenkaan tulevaa työtilannettasi.
Minä muutin mieheni omistamaan asuntoon, ei siinä sen enempää ajateltu, mies maksoi lainan, minä toin ruuat pöytään ja se sopi meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osti talon, maksaa siihen liittyvät asiat, mä sitten ruoat, sähköt ja veden ym kuluja. Lainanottajalla on pankinkin mielestä oltava varaa hoitaa lainansa, mies ei mun rahoja taloon tarvitse. Kun menen takaisin töihin, ostan osan talosta tai sitten sijoitusasunnon.
Meillä hieman eri tilanne, 6v yhdessä ja mä olen kotona monta vuotta lapsen kanssa.
Eli elätät miestäsi sillä välin kun miehesi kerää omaisuutta. Jos teille tulisi ero, mies omistaisi talon johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa ja kuitenkin sinun rahat olisi mennyt miehen ruokiin, sähköön ja muuhun elämiseen? Meillä mies maksoi taloa ja osti kalliita autoja+ kesämökin. Minä ruokin miehen ja lapset+ maksoin sähöt ja vedet, lasten harrastukset ym. menot,siis elätin meidän perheen . Eron tullessa kaikki miehen nimissä ja minulle ei jäänyt mitään koska olin laittanut rahat mieheen. En saanut häneen laittamiani ruokia enkä muutakaan pois. Mies oli kerännyt omaisuuden johon ei ilman minun rahoja olisi koskaan pystynyt.
Vierailija kirjoitti:
jumprahuiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin maksat miehelle vuokraa, etkös voisi sillä samalla summalla maksaa omaa osuuttasi lainasta pois! Jos et pysty lyhentämään samalla summalla kuin mies,eikös lainan voisi jakaa sellaisella prosentilla, joka vastaa maksykykyä, esim. mies omistaa 60% ja sinä 40%, esim.
Samaa olin tulossa suosittelemaan, prosenttiosuudella jako laina-kuluista ja muista asunnon menoista (vastike jne.) mahdollisen eron tullessa ap:lla on maksukykynsä mukainen osuus talosta "säästössä" eikä jää tyhjän päälle, kuten vuokraa maksaessa. Prosenttiosuus sitten maksukyvyn mukaan 10, 12,15,20 28% tai mitä vaan järkevästi ap:n kukkarolle sopii.
mies
Eli että vuokranmaksulla maksaisinkin lainaosuutta ja kartuttaisin samalla omaa omistusosuuttani? Silloinhan se laina pitäisi ottaa pankista yhdessä? Vai mitä tässä tarkoitetaan... Jos emme virallisesti ota lainaa yhdessä, silloinhan minun miehelle maksama summa ei mene pankille tai jos menee, missään ei ole virallisesti todennettu, että hei, minäpä maksan tässä myös lainanlyhennyst omien resurssieni mukaan.
-apKyllä, laina pankista yhdessä, prosenttiosuudella.
Me ostettiin aikoinaan ensimmäinen asunto, niin että prosenttiosuutena mulla oli vähemmän ja miehellä enemmän, koska varallisuuserot oli siinä vaiheessa niin isot (ja on vieläkin). Maksoin yhtiövastikkeesta puolet ja lisäksi lainaani, mutta muuten mies vastasi asumiskuluista. Silloin meillä oli vielä erilliset lainatkin. APn ei ehkä kuitenkaan tulottomana kannata ottaa omaa lainaa. Yhteiseen lainaan saanee paremmat ehdot. Mutta yhteinen laina on sitten yhteinen. Eli jos miehellesi käy jotain esim työttömyys niin teidän tulee yhdessä vastata lainasta edelleen, eli ottakaa sitten vielä vakuutukset tms että olette toistenne edunsaajia.
Nykyisestä asunnostamme omistan tasan puolet yhteisellä lainalla, mutta koska toinen maksaa enemmän lainaa ollaan allekirjoitettu sopimus (joka on pankissa holvissa tallessa osakekirjan liitteenä) että jos tulee erotilanne niin tämä huomioidaan, kun asuntovarallisuutta jaetaan. Samoin kirjattiin myös molempien laittama alkupääoma, joka ei ollut 50-50. Mieheni vastaa lainan ulkopuolisista asumiskuluista (kuten netti, sähkö, vesi) kokonaan, koska tuloerot.
Itse siis edelleen opiskelijana ja siinä ohessa käyn kyllä vakiduunissa. Mies tienaa valmistuneen täyspäiväisen verran.
Toisaalta oletan myös että mies vastaa isommalla osalla asumiskuluista jos joskus jään äitiyslomalle.
jumprahuiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiswn lainan ottaisin. Yhdessähän sitä elämää rakennetaan. T:romantikko
Eikös lainan saamiseen vaadita varallisuutta ja se vakituinen työpaikka? Minulla ei ole kumpaakaan, joten sehän tässä ongelmana on.
-ap
Helposti siinä käy niin, että mies kartuttaa omaa omaisuutta ja ehkä sitten kun sinä saat vakipaikan ja tuloja, niin sinun rahat menevät viemäriin ja jätehuoltoon, kun rahasi menevät juokseviin kuluihin.
Entä jos saatte lapsia? Todennäköisesti jäät kotiin ja maksat siitä huolimatta puolet juoksevista kuluista, eikä puolisosi huomioi millään lailla sinun ansion menetystä, vaikka lapset ovat yhteiset.
Myös tilastollisesti on eron mahdollisuus, jolloin voit jäädä tyhjän päälle. Entä riita tilanteet, voidaanko omistussuhteita käyttää lyömäaseena.
Sekin kannattaa miettiä, vaikka se ei tuntuisi mahdolliselta.
mä kirjoitti:
Ei se asiaa helpota jos ajattelee, mitäs kun erotaan. Elä hetkessä. Jos ei ole varma, ei kannata.
Ei se mieskään nyt varmaan ajattele ollenkaan tulevaa työtilannettasi.
No voi jestas mitä ohjeita. Elämän isojen päätösten (kuten asuntolaina ja yhteinen tulevaisuus) suhteen ei todellakaan kannata elää hetkessä musta tuntuu nyt tältä -tyyliin vaan JÄRKEVÄSTI suunnitella asioita, ottaa huomioon hyvät puolet ja karikot sekä varautua pahimpaan.
Huh, onneksi sain lapsuudenkodissani järkevää talouskasvatusta. Vaikken ole säästänyt eikä minulla ole omaa asuntoa, luottotiedoissani ei ole merkintöjä enkä ole koskaan elänyt yli varojeni.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksiselitteinen vastaukseni kysymykseesi kuinka toimia: älä muuta miehen yksin omistamaan taloon. Siitä ei seuraa ennen pitkää kuin riitaa, katkeruutta ja ongelmia suhteeseen. Olen itse tämän kokenut. Meillä mies osti talon ja otti lainan, koska hyvät tulot ja itse olin pelkkä rupinen opiskelija. En ymmärtänyt astuvani ansaan. Ennenpitkään kun vastaan tuli riitatilanteita, niin miehen oli helppo tokaista minulle, että "tuossa on ovi, talo on hänen, jos ei meno maita". Lopulta katkeroiduin ja tussin itseni pelkäksi hyväksi käytettäväksi kotitaloukoneeksi ja piiaksi, joka asuu herran omistamassa talossa ruokapalkalla. Pienillä tuloillani osallistuin ruokakuluihin ja maksoin lastemme kuluja. Sitten sain tarpeekseni. Päätin, että joko menemme naimisiin ilman avioehtoa tai lähden litomaan. No, naimisissa ollaan yhäkin nyt vuosikymmenten jälkeen. En maksa mitään taloon liittyviä kuluja, enkä tod. mitään vuokraa. Osallistun ruokakuluihin ym. Siltikin en voi suositella kenellekään. Olen yhä katkera ja tunnen, etten asu "kotonani". En ole kuitenkaan jaksanut ainakaan vielä hajottaa pitkää liittoa tällaisen vuoksi. Joten hyvä ap: ole kaukaa viisas ja vaadi teille yhteinen laina jos mahdollista ja talo molempien nimiin. Sanon tämän kaikilla ystävyydellä.
Hyi saatana, 100% lompakkoloinen ja vielä tuntee itsensä jonkinnäköiseksi marttyyriksi ja hyväksikäytetyksi uhriksi.
Pitää olla aivan täysi idiootti mies, joka suostuu avioliittoon ilman avioehtoa, vaikka on yksin maksanut koko kämpän.
Perkele, että oksettaa tämmöset hutsut.
Perkele,että oksettaa tälläiset äijät. Kerätään omaisuutta toista hyväksi käyttäen ja sitten kiristetaan asumisella. Monikaan mies ei ilman vaimon tienestejä niitä asuntolainoja makselisi jos ei vaimo maksaisi miehenkin elämistä. Suomessa ei yleensä yhden palkalla eletä. Samahan se olisi jos se laina otettaisiin aina vaimon nimiin ja mies makselisi kaikki juoksevat menot. Vaimo maksaisi omalla palkallaan lainoja. Eron tullen sitten sanoisi,että talo on minun, häivy. Mitenkäpä se mies niitä maksamiaan juoksevia kuluja poiskaan saisi. Näinhän ne miehet nyt monesti tekee. Omaisuus on miehen nimissä ja vaomon palkalla eletään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osti talon, maksaa siihen liittyvät asiat, mä sitten ruoat, sähköt ja veden ym kuluja. Lainanottajalla on pankinkin mielestä oltava varaa hoitaa lainansa, mies ei mun rahoja taloon tarvitse. Kun menen takaisin töihin, ostan osan talosta tai sitten sijoitusasunnon.
Meillä hieman eri tilanne, 6v yhdessä ja mä olen kotona monta vuotta lapsen kanssa.
Eli sinun rahat valuvat suoraan vessanpytystä alas ja roskikseen ja mies kartuttaa omaa omaisuutta.
Ja vielä kannoit vastuun lapsista ja hoidit yksin monta vuotta kotona, ilman, että olisitte jakaneet ansiosi menetyksen puoliksi, olihan lapset yhteiset.
Ei hyvää päivää, miten teitä naisia saa höynäytettyä.
Meillä talo on miehen, minä en maksa euroakaan asumisesta. Omat kuluni maksan kokonaan, lasten kuluista puolet. Tämä on helpoin systeemi, kukaan ei jää kenellekään velkaa, koska huolehdin enemmän lapsista ja taloudesta. Lisäksi mikä olisi oikea summa maksettavaksi - alivuokralaisena toisen kotona maksaisin max 200 e siitä, että jaan asunnon.