Mulla on aivan hirveä ikäkriisi, olen 24v
Olen aivan hemmetin vanha ja ruma (oikeasti olen kai aika kaunis mutta...) En tiedä miten voin elää yli 30-vuotiaana :( Olen joskus miettinyt puolivitsillä että tapan itteni ennen kun täytän 30.
Pitäisikö hakea apua? Noloa mennä terapiaan itkemään "olen niin vanha ja ruma" kun se terapeuttitäti on varmaan ite jtoain 50?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Ei, olet pelkästään typerä.
Mulla on myös taipumusta masennukseen ja pakko-oireisiin (lähinnä pakkoajatuksia). Voisko tääkin olla joku pakkoajatus? Siitä että en enää halua elää jos olen liian vanha... Tää on oikeesti ahdistavaa ja tuntuu että en voi nauttia elämästä kun ajattelen koko ajan että "Nytkin sekunnit kuluu ja olen koko ajan vanhempi, nauti nyt vielä kun voit" -tyylisesti
Hanki ammatti ja mies, niin huomaat elämän alkavan vasta 30:n jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, olet pelkästään typerä.
Mulla on myös taipumusta masennukseen ja pakko-oireisiin (lähinnä pakkoajatuksia). Voisko tääkin olla joku pakkoajatus? Siitä että en enää halua elää jos olen liian vanha... Tää on oikeesti ahdistavaa ja tuntuu että en voi nauttia elämästä kun ajattelen koko ajan että "Nytkin sekunnit kuluu ja olen koko ajan vanhempi, nauti nyt vielä kun voit" -tyylisesti
Ahaa, et siis olekaan typerä. Kuulosti typerältä, mutta ehkä sinulla on todellisia ongelmia.
On niitä isompiakin ongelmia elämässä kun joku ikä.. tosi turha kriiseillä asialla jolle ei voi mitään. Koita pysyä nuoren näköisenä ja muutenkin nuorekkaana. Aika vaikeeta on nykyään sanoa kuka on 20v ja kuka 35v.
I feel u . Olen itse pian 27 ja ikäkriisi alkoi jo 22 vuotiaana :( vuodet vaan menevät ja tiedän että kauneimmat vuoteni ovat jo ohitse :(
Yleensä ihmiset ei ymmärrä tätä, nuoruus vaan on kaunista! Koitetaan jaksaa ja yritetään nauttia elämästä
Tee elämässä jotain muuta kuin tuijota peiliä.
Sulla on liikaa aikaa. Oikeasti. Suuntaudu nyt toimintaan ja ulospäin äläkä pyöri siellä napasi ympärillä.
Odota vaan kun täytät 26. Tuntuu että nuoruus on ohi ja pitäisi kai olla aikuinen, mutta kun tuntee itsensä parikymppiseksi... pitäisi löytää vakityö ja perustaa perhe, pukeutua naisellisesti ymym.... enää 24 vuotta niin olen jo 50 v.
On sulla vielä noin 10 vuotta peliaikaa. Joten ei välitöntä hätää. Mutta käytä se järkevästi. Älä paneskele ympäriinsä vaan etsi joku hyvä omantasoisesi mies itsellesi ja perustat perheen.
Itsetuntokysymys. Vahvista itsetuntoasi, silloin ikä ei enää paina harteita.
Onpa hyvä, etten ole ollut nuorena mitenkään erityisen kaunis, ne parikymppisenä parhaimmannäköiset ovat aikapäiviä sitten rupsahtaneet. Nyt 35 v ja itse asiassa aika hyvännäköinen mimmi, en kaipaa päivääkään nuoremmaksi.
Mulla oli kolmenkympin kriisi muutamaa vuotta ennen kun täytin 30-v, ja sekin meni ohi sitten kolmekymmentä täytettyäni. Sen jälkeen ei ole ikäkriisejä ollut. Olen 51-v, nautin työstäni ja perheestäni, enkä kauhistu siitä, että saatan elää tätä elämää vielä neljäkymmentäkin vuotta.
Olen samanlainen kuin sä. Eka kunnon ikäkriisi oli 23-vuotiaana. Silloin siksi, että teini-ikä oli lopullisesti taaksejätettyä. Nyt olen 32 ja edelleen on kriisi, en kestä, kun ulkonäkö lähtee. Nuorena olin kaunis sillä tavalla, että suunilleen joka toinen vastaantuleva mies katsoi pitkään. Poikaystäväkin huomautti, että miehet kiinnittää huomiota. Ja jos odotin suojatiellä, mieskuskit hyvin usein pysähtyi ja antoi mennä. Kun itsetunto on ollut ainakin osittain ulkonäön varassa ja on jo lapsena ollut huomiotaherättävän nätti, vanheminen on vaikeaa.
Elikkä näin omasta puolestani en voi luvata, että helpottuu hirveästi. Kannattaa yrittää etsiä kiinnostavia harrastuksia ja muuta, mikä vahvistaa sun identiteettiä, tietoisuutta siitä, mikä sä olet. Näin et määritä itseäsi pelkästään ulkonäön tai naiseuden kautta.
Mutta noi, mitkä noita alotuksia kirjottelee, ne on katkeria miehiä, jotka ei saa naista ja ne yrittääkin saada naiset tuntemaan itsensä epävarmoiksi. Sä oot parhaassa iässä nyt.
Vierailija kirjoitti:
I feel u . Olen itse pian 27 ja ikäkriisi alkoi jo 22 vuotiaana :( vuodet vaan menevät ja tiedän että kauneimmat vuoteni ovat jo ohitse :(
Yleensä ihmiset ei ymmärrä tätä, nuoruus vaan on kaunista! Koitetaan jaksaa ja yritetään nauttia elämästä
Kannattaa kehittää sitä luonnetta, kauneus on katoavaista....
Häh, mä olen 25v ja näytän vielä ihan vauvalta.
Pidän monia +40v naisia kauniina, pari ryppyä ei vie kauneutta pois, kokonaisuus ratkaisee!
Pidä kuitenkin ulkonäöstäsi hyvää huolta, terveelliset elämäntavat jne.
31-v. en koe olevani vanha, tai merkittävästi erilainen kuin 24-vuotiaana. Kaikkein parasta on se, että harmituksissa vellominen ja reagointi vähenee huomattavasti kun tajuaa tekevänsä useimmiten vääriä tulkintoja.
24-vuotias on ihan pentu. Itse löysin miehen 25v, lapset saimme 28v ja 33v, naimisiin mentiin 35v. Tämän jälkeen olen opiskellut itsellenin täysin uuden ammatin, olemme muuttaneet aivan ihanaan taloon ja matkustelemme paljon. Elämä on ihanaa ja paranee vaan!
Terveisin 45-vuotias vanha akka
Kauneus katoaa; tyhmyys kestää ikuisesti.
- Judge Judy
Eikä yhtään auta kun täällä palstallakin kaikki aina toitottaa että KAIKKI YLI 25V NAISET ON JO RUMIA RUPSAHTANEITA EIKÄ KUKAAN NIITÄ HALUA