Täytyykö lapsista kaivata taukoa?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tässä keskustelussa eniten oman ajan kaipaamista paheksuvat ne, joilla on säännöllisesti sitä omaa aikaa. Eivät vaan ilmeisesti tajua, että heillä on juuri niitä omia hetkiä, joita kaikilla ei ole ollenkaan. Niinhän se on, ettei tajua mitä on, ennen kuin sen menettää.

Ei ole niin, että joillain vaan mystisesti on sitä omaa aikaa ja joillain ei.

Kyse on täysin itse kunkin järjestettävissä olevasta asiasta. Jos joku omassa elämässä ärsyttää tai tuntuu että jotain puuttuu, se asia kannattaa muuttaa tai hankkia itselle, sen sijaan että uhriutuu marttyyrimäisesti valittamaan, että kun mulla ei nyt ole sitä eikä tätä.

Pätee omaan aikaan ja kaikkeen muuhunkin. Jäjrestelykysymyksiä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tässä keskustelussa eniten oman ajan kaipaamista paheksuvat ne, joilla on säännöllisesti sitä omaa aikaa. Eivät vaan ilmeisesti tajua, että heillä on juuri niitä omia hetkiä, joita kaikilla ei ole ollenkaan. Niinhän se on, ettei tajua mitä on, ennen kuin sen menettää.

Ei ole niin, että joillain vaan mystisesti on sitä omaa aikaa ja joillain ei.

Kyse on täysin itse kunkin järjestettävissä olevasta asiasta. Jos joku omassa elämässä ärsyttää tai tuntuu että jotain puuttuu, se asia kannattaa muuttaa tai hankkia itselle, sen sijaan että uhriutuu marttyyrimäisesti valittamaan, että kun mulla ei nyt ole sitä eikä tätä.

Pätee omaan aikaan ja kaikkeen muuhunkin. Jäjrestelykysymyksiä.

Ei tuosta noin vain järjestetä omaa aikaa. Jos mies on viikot poissa tai olet totaali-yh, isovanhempia eikä sukulaisia ole ja rahat on tiukilla lastenvahtia ajatellen, niin ei sitä omaa aikaa tyhjästä repäistä. Joku satunnainen lastenvahdin palkkaaminen silloin tällöin ei pelasta ketään oman ajan kaipuulta. 

Vierailija kirjoitti:

Etkö anna isovanhemmille lainkaan, vaikka pyytäisivät? Oma äitini soittelee välillä, että koska saisi lapset yöksi ilman minua, jotta saisivat tehdä jotain kivaa..

Ei kysymys ole antamisesta, vaikka ollaan paljon tekemisissä isovanhempien kanssa, niin aina lasten mukana on ainakin toinen vanhempi, ja siitä huolimatta he tekevät isovanhempien kanssa kaikenlaista. Ehkä johtuu pikempikin tiivistä suvun kanssakäymisestä, sillä meille on tärkeitä tädit, enot, sedät jne. Enkä edes muista isovanhempien pyytäneen lapsia yökylään, sillä olemme molempien isovanhempien kanssa paljon tekemisissä. Samoin on meidän sisarusten lapset, eivät hekään ole yökylässä.

Aika kipakoita vastauksia ap on saanut. Eihän ap mielestäni kritisoinut omaa aikaa haluavia vanhempia, vaan ihmetteli onko hän "normaali", kun ei itse koe tarvitsevansa erityistä omaa aikaa, jota joka tuutissa toitotetaan vanhempien tarvitsevan. Itsellä on ihan samat tuntemukset kuin ap:llä. Tosin olen myös työelämässä, joka on kyllä lapsivapaata aikaa. Mutta et siis ap ole ainoa! Olen myös samaa mieltä tuon yhden aiemman kanssa, joka kertoi että aina ei välttämättä ole kyse lastenhoitoon väsymisestä, vaan esim huonosta parisuhteesta. Ja totta kai elämäntilanteet vaikuttaa. Varmasti erityislapsen yksinhuoltaja on lujilla ihan eri tavalla kuin perusonnellisessa parisuhteessa elävät tavallisten lasten vanhemmat.  

Voi kuinka kiva, että joku ottaa tämän asian puheeksi. Olen itse miltei saman ikäisten lasten äiti ( toinen 3,5v., toinen 1,5v.), ja olen myös kovasti miettinyt, olenko jotenkin epänormaali, kun minulle riittää nyt tämä aika lasten kanssa, en tarvitse sitä niin muodikasta omaa aikaa paljoa. Jos hetken saan lueskella lasten nukkuessa, tai pääsen kerran viikossa jumppaan, niin se riittää, nyt. Tiedän, että lapset kasvavat niin nopeasti, että tulee ikävä tätä aikaa joka tapauksessa.

Olen ehtinyt tehdä omia juttujani, harrastaa ja vaikka mitä, ennen lapsia, miehenkin kanssa, ja lapset olivat vain haave, iso sellainen, synnynnäisen sydänvikani ja sydänsiirron takia.  Joten nyt kun he ovat tuossa, nautin ( ja kärsin uhmaiän ja kaikki muut) täysiä tämän ajan :)

Ap, olet hyvä äiti. Ihanaa kun viihdyt lastesi kanssa :)

Tyytyväinen äiti kirjoitti:

Joka tuutista kuulee nykyään vouhotusta aiheesta Oma Aika jota jokaisen pitäisi ilmeisesti kaivata kuin kuuta taivaalta. Ei ole ihminen eikä mikään jos ei odota viikottaista aikataulutettua taukohetkeään kuin lottovoittoa. Ja vähintään kerran kuussa pitää saada mennä aikuisten menoissa yön yli.

Onko täällä muita joiden ajatusmaailma on melko päinvastainen? Alan jo kuvitella onko päässäni vikaa kun en kaipaa em. asioista ainuttakaan. Minulle parasta aikaa on olla ja touhuta lasteni ja mieheni kanssa ja teemme aikalailla kaiken yhdessä. Aikuisten aikaa saa ihan sopivasti lasten nukahdettua 20:00, silloin ehtii myös lueskella ja touhuta omiaan, mitä nyt milloinkin mieli tekee. En siis ole vain "pelkkä äiti" vaan minulla on edelleen omia mielenkiinnon kohteitani joita pidän yllä kuten ennenkin. Tunnen vain itseni ihan ulkopuoliseksi kun kuulen muiden vastaavassa elämäntilanteessa juttuja omista menoista, joita joillain on melkein joka päivä.

Taustatiedoksi, olen kotiäitinä ja lapseni ovat 3- ja 1-vuotiaat. Isä töissä, liittyy arkena seuraamme klo 15:00 lähtien joten hienosti ehditään touhuta arkenakin vaikka mitä.

No teillä mies kotona todella aikaisin moneen muuhun perheeseen verrattuna. Meillä mies tulee kotiin n. kello 18-19 välissä ja aamulla lähtee n. kello 08.00. Lapsi on myös illanvirkku luonnostaan, ei ole koskaan nukahtanut ennen kello 21.30 edes kipeänä ollessaan. Kolmanneksi parisuhteen laatu vaikuttaa, ja oma persoona. Itse olen aina ollut yksin viihtyvä ja tarvitsen yksinoloa, muuten hajoaa pää. Kotimme ei ole viihtyisä myöskään, olen työtön joten tässä on pakko asua niin kauan kun saan töitä tai saamme kaupungilta viihtyisämmän vuokra-asunnon. 

Tuolla halusin vain ottaa esimerkein kantaa siihen että elmäntilanteita ja ihmisiä on erilaisia... Vaikka itselle se oma aika tarkoittaa "vain" muutamaa tuntia salilla päivittäin ja illalla koneella työnhakua, ymmärrän niitäkin jotka sen yhden vapaayön kerran kuussa tarvitsevat.

mä voin sanoa et tarvin omaa aikaa. Mies on töissä ja harrastuksissa lähes joka päivä 07-21 + usein vielä 22-23 muita töitä... mulla on 2iltaa 18-20 mun treeniin, eli mun aikaan! Olen käytännön yh ilman viikonloppuvapaita... Ja vielä miehen jättämä sotku, pyykit ym. 4lasta ja omakotitalo... En pysty edes töihin tällähetjellä mennä kun niin paljon hoidettavaa... Lasten harrastukset ym. Olis kiva joskus päästä vaikka risteilylle miehen kanssa... Se riittäis taas piiiiitkäksi aikaa.

Oo

Vierailija kirjoitti:

mä voin sanoa et tarvin omaa aikaa. Mies on töissä ja harrastuksissa lähes joka päivä 07-21 + usein vielä 22-23 muita töitä... mulla on 2iltaa 18-20 mun treeniin, eli mun aikaan! Olen käytännön yh ilman viikonloppuvapaita... Ja vielä miehen jättämä sotku, pyykit ym. 4lasta ja omakotitalo... En pysty edes töihin tällähetjellä mennä kun niin paljon hoidettavaa... Lasten harrastukset ym. Olis kiva joskus päästä vaikka risteilylle miehen kanssa... Se riittäis taas piiiiitkäksi aikaa.

lisäksi vielä omat vanhempani eivät suostu ottamaan lapsiamme edes päiväksi koska keksivät aina jonkun OIKEASTI teennäisen syyn! Harmittaa lasten puolesta! En saa vapaata siis mistään... Olen kusessa 😂 onneksi rakastan lapsiani ja ne kasvavat ihan liian nopeasti <3

Sulla ap lapset tosi pieniä ja lisäksi mies, joka pääsee tosi aikaisin töistä. Luulenpa, että hän myös tekee lasten kanssa juttuja. Itselläni nuorin lapsista kulkee mukana joka paikassa eikä ole muita auttamassa, hoidan häntä siis 24/7, isommat lapset ovat enimmäkseen sen ikäisiä etteivät tarvitse jatkuvaa valvontaa (paitsi on erinäisiä terveysjuttuja, jotka täytyy huolehtia, toimintaterapiaa, leikkauksia yms.). Käydään joka paikassa yhdessä: Kelalla, gynellä, labrassa, isompien vanhempainvarteissa, työkkärissä, kampaajalla (kyllä...), kaupassa, tarvittaessa vaikka yöllä päivystyksessä jos joku lapsista sairastuu, verotoimistossa. 

Pukemiset, iltapesut, ruokailut, sairastumiset, kaikki hoituu, minä hoidan. Olen lisäksi ns. työkyvytön eli joitakin asioita joutuu tosissaan sumplimaan, kun kädet eivät toimi kunnolla. On kipuja, ei tukiverkostoja.

Tätä kun kestää vuosia, on selvää että välillä tarvitsisi "omaa aikaa", vaikka käydä ilman lapsia kirppiksellä tai kahvilla. Sinä ap ehkä saatat tehdä näin vai olenko väärässä?

Ja kyllä, nautin lasteni seurasta äärettömästi. Tehdään retkiä, askarrellaan, leivotaan, vietetään ihania juhlapyhiä, matkustellaan, kaikkea sitä mitä arkeen kuuluu. Se ei silti tarkoita, etteikö joskus, vaikkapa kerran vuodessa, toivoisi omaa aikaa, ollapa joskus kokonainen päivä ihan omassa seurassaan!

Mutta siis sinullahan/teillähän ON omaa aikaa?! Jokunen tunti aina iltaisin, kun lapset ovat nukahtaneet. Rohkenen väittää, että mikäli tämä aika sinulta/teiltä pois otettaisiin, niin tulisit sitä kaipaamaan... Eli asia taitaa olla niin, että et kaipaa LISÄÄ omaa aikaa, mikä tietysti on sinulle hyvä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta noin vain järjestetä omaa aikaa. Jos mies on viikot poissa tai olet totaali-yh, isovanhempia eikä sukulaisia ole ja rahat on tiukilla lastenvahtia ajatellen, niin ei sitä omaa aikaa tyhjästä repäistä. Joku satunnainen lastenvahdin palkkaaminen silloin tällöin ei pelasta ketään oman ajan kaipuulta. 

Ne on valintakysymyksiä. Kukaan ei voi saada kaikkea. Jos se oma aika tuntuu niin tärkeltä, että sitä on ihan pakko saada, niin sittenhän sitä järjestää vaan.

Esim. naapurin teinin voi palkata lapsenvahdiksi jne.

Ja jos lapsi on ihan vauva vielä, sen voi ottaa mukaan vaikka kaupungille shoppailemaan jne. Jos vauva nukkuu rattaissa, niin yllättävän paljon sitä voi touhuta omiaan ja vähintäänkin lähteä ulos tuulettumaan.

Ei kukaan tule sinne kotiin tarjoamaan äipälle sitä omaa aikaa. Kyllä se pitää ihan itse järjestää. 

Et ole ainut. Minäkään en juuri kaipaa omaa aikaa, varsinkaan nyt mitään iltarientoja - ei voisi vähempää kiinnostaa, eivät mielestäni kuulu perhe-elämään ollenkaan.

MUTTA kaipaisin kyllä pientä lomaa miehen kanssa kahdestaan. Meillä on 1- ja 2,5-vuotiaat lapset, emmekä ole kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen päässeet minnekään mieheni kanssa. Isovanhemmat eivät halua lapsia hoitaa, eikä meillä oikein ketään muutakaan ole. Tuntemattomalle emme halua jättää lapsia hoidettavaksi. Eli näillä mennään. Olemme asennoituneet nyt niin, että seuraavan kerran saamme kahdenkeskistä aikaa sitten kun lapset ovat tarpeeksi isoja olemaan omillaan jonkin aikaa.

Te onnekkaat, jotka saatte lasten isovanhemmilta apua lastenhoidossa - olkaa kiitollisiä siitä, älkääkä ottako sitä itsestäänselvyytenä. Muistakaa kiittää teitä auttavia ihmisiä. Itse olisin ikionnellinen, jos lapsillani olisi välittävät isovanhemmat. Ei pelkästään siksi, että mieheni kanssa saisimme omaa aikaa, vaan ihan lasten takia...

Minäkään en ymmärrä tätä omaa aikaa! Mulle riittää että joskus pääsee yksin ruoka kauppaan ja sieltä kun tulee niin on ihanaa kun omat lapset tulee halaamaan niinkuin olisi ollut poissa pitkäänkin! Eipä minun äidilläni ole ollut omaa aikaa ja hyvin jaksoi! Ja jos joskus on omaa aikaa niin en kyllä silloin viitsi lähteä riekkumaan mihinkään koko yöksi viihdyn varsin hyvin kotona mieheni kanssa! Olen onnellinen näistä lapsista kun ne oli vaikea saada niin nautin joka hetkestä vaikka joskus hermot meneekin yhtä nopeasti unohdan miksi hermostuin!

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta noin vain järjestetä omaa aikaa. Jos mies on viikot poissa tai olet totaali-yh, isovanhempia eikä sukulaisia ole ja rahat on tiukilla lastenvahtia ajatellen, niin ei sitä omaa aikaa tyhjästä repäistä. Joku satunnainen lastenvahdin palkkaaminen silloin tällöin ei pelasta ketään oman ajan kaipuulta. 

Ne on valintakysymyksiä. Kukaan ei voi saada kaikkea. Jos se oma aika tuntuu niin tärkeltä, että sitä on ihan pakko saada, niin sittenhän sitä järjestää vaan.

Esim. naapurin teinin voi palkata lapsenvahdiksi jne.

Ja jos lapsi on ihan vauva vielä, sen voi ottaa mukaan vaikka kaupungille shoppailemaan jne. Jos vauva nukkuu rattaissa, niin yllättävän paljon sitä voi touhuta omiaan ja vähintäänkin lähteä ulos tuulettumaan.

Ei kukaan tule sinne kotiin tarjoamaan äipälle sitä omaa aikaa. Kyllä se pitää ihan itse järjestää. 

Minä en ihan oikeasti uskaltaisi mitään teiniä ottaa taaperoiden lapsenvahdiksi missään nimessä. Ei, kyllä hoitajan pitää olla luotettava aikuinen henkilö. Meillä ei valitettavasti isovanhempia lastenhoito kiinnosta, joten ei myöskään ole omaa aikaa - ollenkaan, ikinä. Näillä mennään. Menty jo lähes kolme vuotta. Ilman lapsia emme ole olleet missään.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä omaa aikaa! Mulle riittää että joskus pääsee yksin ruoka kauppaan ja sieltä kun tulee niin on ihanaa kun omat lapset tulee halaamaan niinkuin olisi ollut poissa pitkäänkin! Eipä minun äidilläni ole ollut omaa aikaa ja hyvin jaksoi! Ja jos joskus on omaa aikaa niin en kyllä silloin viitsi lähteä riekkumaan mihinkään koko yöksi viihdyn varsin hyvin kotona mieheni kanssa! Olen onnellinen näistä lapsista kun ne oli vaikea saada niin nautin joka hetkestä vaikka joskus hermot meneekin yhtä nopeasti unohdan miksi hermostuin!

Se sun ruokakaupassa yksin käyminen ja kotona miehen kanssa oleminen on sellaista luksusta, johon monilla ei ole ollenkaan mahdollisuutta.

On äitejä moneen lähtöön. Jotkut on liimattuna jälkikasvuunsa ja hehkuttavat: kun mun äiti jaksoi 12 lasta ja painoi heinäpellolla yötä päivää, niin minäkin jaksan.

Itse vietän myös laatuaikaa perinteisen kevät viikonloppu reissun merkeissä siskoni kanssa ja ilomielin kaksin, juu, jätämme lapset puolisoille.

Enkä tiedä mitä äitini teki, eikä kiinnosta.

Tää aihe saa mulla savut tulemaan korvista, kun ei jotkut ota omaa aikaa yhtään. Kuulostaa siltä, että tyyliin otetaan lapset jopa papa kokeeseenkin mukaan. :/

Ihmettelen samaa. Eikö se marttyyriäitiys mennyt jo muodista?

haha kirjoitti:

Tää aihe saa mulla savut tulemaan korvista, kun ei jotkut ota omaa aikaa yhtään. Kuulostaa siltä, että tyyliin otetaan lapset jopa papa kokeeseenkin mukaan. :/

Mistäs sitä otetaan? Tyhjästä on paha nyhjästä. Kaikilla ei ole lastenhoitoapua. Joillain sitä on paljon, joillain tarpeeksi, joillain vähän, JOILLAIN EI OLLENKAAN. Ymmärrä se.