Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytyykö lapsista kaivata taukoa?
Tyytyväinen äiti
05.04.2016 |
Joka tuutista kuulee nykyään vouhotusta aiheesta Oma Aika jota jokaisen pitäisi ilmeisesti kaivata kuin kuuta taivaalta. Ei ole ihminen eikä mikään jos ei odota viikottaista aikataulutettua taukohetkeään kuin lottovoittoa. Ja vähintään kerran kuussa pitää saada mennä aikuisten menoissa yön yli.
Onko täällä muita joiden ajatusmaailma on melko päinvastainen? Alan jo kuvitella onko päässäni vikaa kun en kaipaa em. asioista ainuttakaan. Minulle parasta aikaa on olla ja touhuta lasteni ja mieheni kanssa ja teemme aikalailla kaiken yhdessä. Aikuisten aikaa saa ihan sopivasti lasten nukahdettua 20:00, silloin ehtii myös lueskella ja touhuta omiaan, mitä nyt milloinkin mieli tekee. En siis ole vain "pelkkä äiti" vaan minulla on edelleen omia mielenkiinnon kohteitani joita pidän yllä kuten ennenkin. Tunnen vain itseni ihan ulkopuoliseksi kun kuulen muiden vastaavassa elämäntilanteessa juttuja omista menoista, joita joillain on melkein joka päivä.
Taustatiedoksi, olen kotiäitinä ja lapseni ovat 3- ja 1-vuotiaat. Isä töissä, liittyy arkena seuraamme klo 15:00 lähtien joten hienosti ehditään touhuta arkenakin vaikka mitä.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.
Ei se että äitikin tarvitsee omaa aikaa ole mikään merkki huonosta vanhemmuudesta tai sopimattomuudesta äidiksi. Se kertoo vaan meidän kulttuurista, että äidit tuomitaan tästä oman ajan kaipuusta, jopa noin ettei saisi alkaa äidiksi ollenkaan.
Selvennetään nyt vielä: Se, että tarvitsee paljon ja usein omaa aikaa, tekee kyllä ihmisestä jossain määrin sopimattoman äidiksi (tai isäksi). Se, että joutuu usein tilanteeseen, jossa ei voi olla lapselle läsnä, on huonoa vanhemmuutta.
No kiva, että on sekin nyt tässä määritelty. Muistakaahan nyt kaikki oman ajan tarvitsijat oikein hävetä!
Sävyerojen tarkka tulkitseminen tekstistä taitaa olla sinulle vaikeaa, vai sanoinko mielestäsi tuossa jotakin, mikä ei ole totta?
Ei ole ollenkaan vaikeaa. Sävysi oli yksiselitteisen tuomitseva. Useimmat ihmiset, jotka sitä omaa aikaa lapsista kaipaavat, saavat sitä esim. töissä. Eikä se, ettei ole koko ajan läsnä lapsille, tarkoita sitä, että on huono vanhempi. Mä esim. olen opettanut lapset aika pienestä leikkimään itsekseen. Musta se on hyvä juttu. He touhaavat omiaan, mutta mun luo toki voi tulla kysymään neuvoa ym. Sitten pyhitän sellaisia hetkiä, jotka olen pelkästään lasten kanssa. Toimii hyvin. Paitsi se tietenkin mättää, että olen sinun mukaasi huono vanhempi.
Niin, mikä väitteeni ei sinusta pitänyt paikaansa?
Se, että omaa aikaa kaipaava vanhempi on huono vanhempi, jos tätä asiaa pitää näin kovasti jankata.
Näköjään sävyerojen tulkitseminen on kuin onkin sinulle vaikeaa. Minähän en väittänyt, että omaa aikaa kaipaava vanhempi on huono vanhempi, vaan että ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa paljon ja usein, on jossakin määrin sopimaton vanhemmaksi. Aika jännä, ettet huomaa näiden mielipiteiden välistä eroa.
Mikä on paljon ja usein? Sitä et määritellyt. Ja sen lisäksi, että sanoit "jossain määrin sopimaton vanhemmaksi", puhuit myös selkeästi siitä, mikä on huonoa vanhemmuutta. Mä taas puhuin siitä, miten asioita voi järjestellä, kun on ihminen, joka kaipaa omaa aikaa.
Mielestäni paljon ja usein voisi olla vaikkapa kolme, neljä tuntia päivässä sellaista yksinoloa, jonka aikana voi keskittyä kenenkään häiritsemättä tekemään niitä juttuja, joista itse tykkää. Työssäkäyntiä en laske omaksi ajaksi, sehän kuuluu määritelmällisestikin työnantajalle.
Puhuin tosiaan myös siitä, mikä on minusta huonoa vanhemmuutta. Sen, mitä sanoin, voit tarkistaa tuosta lainauksesta. Huonoa vanhemmuutta on toki moni muukin asia kuin tuo, ettei pysty olemaan lapselle läsnä, kun tämä läsnäoloa tarvitsee. Se on kuitenkin eräs vakavimmista rikkeistä.
Sinustako on hyvää vanhemmuutta vetäytyä väsyneenä ja ärtyneenä pois, kun lapsi haluaa kertoa vanhemmalle murheistaan?
Sanoinko mä, että hyvää vanhemmuutta on huutaa lapselle? Taidat se ylitulkitsija ollakin sinä. Se on ihan sama, jos sinä et laske työaikaa omaksi ajaksi, minä nimittäin lasken. Olen itse valinnut työni sen perusteella, että se kiinnostaa minua, joten se on kyllä omaa aikaa, jolloin saa olla omassa rauhassa.
Otat siis kierroksia mielestäsi vääränlaisista mielipiteistä, joita kukaan ei ole edes esittänyt. Saahan ne päivät kai niinkin kulumaan. :)
Mun mielestä tuo toisten äitien tuomitseminen omien ennakkokäsitysten perusteella on vain niin väsynyttä tavaraa. Miksi sinä sitten otat kierroksia minun viesteistäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä kirjoitti:
Joskus tarvitsee olla hetki pois töistä, vanhemmista, lapsista, puolisosta,sisaresta, kodista... ei tarvitse jaksaa ja sietää 24/7.
Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, jaksat tai et jaksa kokoajan.
Se,ettei jaksa koko ajan, ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa.
Se, että säännönmukaisesti ja usein ei jaksa, tekee kuitenkin ihmisestä huonomman vanhemman.
Niin riippuu varmaan tilanteista ja tilanteista, että miten sitä omaa aikaa kaipaa.
Aikaisemmin kaipasin kovasti, joka päivä. jäin yksinhuoltajaksi vielä koliikkivaiheessa. Tämän jälkeen tulivat allergiat, ja yhtämittaisen yön ( 5 tuntia) nukuin vasta lapsen ollessa 2,5v. Sitä ennen oli luksusta, jos joskus olisi nukkunut nin, että olisi ollut edes yksi kahden tunnin jakso yössä.
Kyllä tuon väsymyksen olisi selvittänyt, mutta lapsella oli ilmiselvästi kipuja ja hankaluuksia, jotka eivät meinanneet selvitä, vaikka noin kaksi kertaa viikossa käytiin lääkäreillä, spesialistilta spesialistille. Lisäksi lapsi varmaankin kipujensa tähden ( näin lääkärit asiaa selittivät) oli minusta hyvin riippuvainen. Hänellä piti olla kasvokontakti koko ajan minuun. Ruoka, tiskaus, pyykinpesu yms. piti hoitaa niin, että näki kasvoni koko ajan. ja todellakin, kasvokontaktin vaatiminen ja minussa roikkuminen loppui yhtä mittaa sen mukaan kun allergiat selvisivät tai paranivat.
todellakin toivoin tuossa vaiheessa, että saisin omaa aikaa mm.
yhden yön nukkumiseen, lehden lukemiseen, edes kerran viikossa ruoan laittoon niin, että voin katsella eteenpäin jne.
Kysymys ap:lle: mainitsit jo, että sinulla on vapaata aikaa iltaisin lasten ollessa nukkumassa. Kysyisin myös, että saatko omaa aikaa siinä, että laitat kotona ruokaa rauhassa, isän hoitaessa lapsia? Käytkö yksin kaupassa? Voitko lukea kännykästä tekstiviestit lapsen ollessa paikalla? Minusta tuollaisetkin ovat omaa aikaa, joita minulla ei ollut. Katkerana tätä en kerro, vaan selventääkseni sitä, että todennäköisesti sinulla on sitä omaa aikaa, jos johonkuhun muuhun verrataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.
Ei se että äitikin tarvitsee omaa aikaa ole mikään merkki huonosta vanhemmuudesta tai sopimattomuudesta äidiksi. Se kertoo vaan meidän kulttuurista, että äidit tuomitaan tästä oman ajan kaipuusta, jopa noin ettei saisi alkaa äidiksi ollenkaan.
Selvennetään nyt vielä: Se, että tarvitsee paljon ja usein omaa aikaa, tekee kyllä ihmisestä jossain määrin sopimattoman äidiksi (tai isäksi). Se, että joutuu usein tilanteeseen, jossa ei voi olla lapselle läsnä, on huonoa vanhemmuutta.
No kiva, että on sekin nyt tässä määritelty. Muistakaahan nyt kaikki oman ajan tarvitsijat oikein hävetä!
Sävyerojen tarkka tulkitseminen tekstistä taitaa olla sinulle vaikeaa, vai sanoinko mielestäsi tuossa jotakin, mikä ei ole totta?
Ei ole ollenkaan vaikeaa. Sävysi oli yksiselitteisen tuomitseva. Useimmat ihmiset, jotka sitä omaa aikaa lapsista kaipaavat, saavat sitä esim. töissä. Eikä se, ettei ole koko ajan läsnä lapsille, tarkoita sitä, että on huono vanhempi. Mä esim. olen opettanut lapset aika pienestä leikkimään itsekseen. Musta se on hyvä juttu. He touhaavat omiaan, mutta mun luo toki voi tulla kysymään neuvoa ym. Sitten pyhitän sellaisia hetkiä, jotka olen pelkästään lasten kanssa. Toimii hyvin. Paitsi se tietenkin mättää, että olen sinun mukaasi huono vanhempi.
Niin, mikä väitteeni ei sinusta pitänyt paikaansa?
Se, että omaa aikaa kaipaava vanhempi on huono vanhempi, jos tätä asiaa pitää näin kovasti jankata.
Näköjään sävyerojen tulkitseminen on kuin onkin sinulle vaikeaa. Minähän en väittänyt, että omaa aikaa kaipaava vanhempi on huono vanhempi, vaan että ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa paljon ja usein, on jossakin määrin sopimaton vanhemmaksi. Aika jännä, ettet huomaa näiden mielipiteiden välistä eroa.
Mikä on paljon ja usein? Sitä et määritellyt. Ja sen lisäksi, että sanoit "jossain määrin sopimaton vanhemmaksi", puhuit myös selkeästi siitä, mikä on huonoa vanhemmuutta. Mä taas puhuin siitä, miten asioita voi järjestellä, kun on ihminen, joka kaipaa omaa aikaa.
Mielestäni paljon ja usein voisi olla vaikkapa kolme, neljä tuntia päivässä sellaista yksinoloa, jonka aikana voi keskittyä kenenkään häiritsemättä tekemään niitä juttuja, joista itse tykkää. Työssäkäyntiä en laske omaksi ajaksi, sehän kuuluu määritelmällisestikin työnantajalle.
Puhuin tosiaan myös siitä, mikä on minusta huonoa vanhemmuutta. Sen, mitä sanoin, voit tarkistaa tuosta lainauksesta. Huonoa vanhemmuutta on toki moni muukin asia kuin tuo, ettei pysty olemaan lapselle läsnä, kun tämä läsnäoloa tarvitsee. Se on kuitenkin eräs vakavimmista rikkeistä.
Sinustako on hyvää vanhemmuutta vetäytyä väsyneenä ja ärtyneenä pois, kun lapsi haluaa kertoa vanhemmalle murheistaan?
Sanoinko mä, että hyvää vanhemmuutta on huutaa lapselle? Taidat se ylitulkitsija ollakin sinä. Se on ihan sama, jos sinä et laske työaikaa omaksi ajaksi, minä nimittäin lasken. Olen itse valinnut työni sen perusteella, että se kiinnostaa minua, joten se on kyllä omaa aikaa, jolloin saa olla omassa rauhassa.
Otat siis kierroksia mielestäsi vääränlaisista mielipiteistä, joita kukaan ei ole edes esittänyt. Saahan ne päivät kai niinkin kulumaan. :)
Mun mielestä tuo toisten äitien tuomitseminen omien ennakkokäsitysten perusteella on vain niin väsynyttä tavaraa. Miksi sinä sitten otat kierroksia minun viesteistäni?
Niin, ja sinä kyllä itse kirjoitit aika selkeäsanaisesti, mikä on mielestäsi huonoa vanhemmuutta (se, että tarvitsee paljon omaa aikaa). Silloin et kyllä kirjoittanut mistään huutamisesta mitään, lisäilit vasta myöhemmin sen, ja kyselit, että minustako on sitten hyvää vanhemmuutta, jos huutaa murheita kertovalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.
Ei se että äitikin tarvitsee omaa aikaa ole mikään merkki huonosta vanhemmuudesta tai sopimattomuudesta äidiksi. Se kertoo vaan meidän kulttuurista, että äidit tuomitaan tästä oman ajan kaipuusta, jopa noin ettei saisi alkaa äidiksi ollenkaan.
Selvennetään nyt vielä: Se, että tarvitsee paljon ja usein omaa aikaa, tekee kyllä ihmisestä jossain määrin sopimattoman äidiksi (tai isäksi). Se, että joutuu usein tilanteeseen, jossa ei voi olla lapselle läsnä, on huonoa vanhemmuutta.
No kiva, että on sekin nyt tässä määritelty. Muistakaahan nyt kaikki oman ajan tarvitsijat oikein hävetä!
Sävyerojen tarkka tulkitseminen tekstistä taitaa olla sinulle vaikeaa, vai sanoinko mielestäsi tuossa jotakin, mikä ei ole totta?
Ei ole ollenkaan vaikeaa. Sävysi oli yksiselitteisen tuomitseva. Useimmat ihmiset, jotka sitä omaa aikaa lapsista kaipaavat, saavat sitä esim. töissä. Eikä se, ettei ole koko ajan läsnä lapsille, tarkoita sitä, että on huono vanhempi. Mä esim. olen opettanut lapset aika pienestä leikkimään itsekseen. Musta se on hyvä juttu. He touhaavat omiaan, mutta mun luo toki voi tulla kysymään neuvoa ym. Sitten pyhitän sellaisia hetkiä, jotka olen pelkästään lasten kanssa. Toimii hyvin. Paitsi se tietenkin mättää, että olen sinun mukaasi huono vanhempi.
Niin, mikä väitteeni ei sinusta pitänyt paikaansa?
Se, että omaa aikaa kaipaava vanhempi on huono vanhempi, jos tätä asiaa pitää näin kovasti jankata.
Näköjään sävyerojen tulkitseminen on kuin onkin sinulle vaikeaa. Minähän en väittänyt, että omaa aikaa kaipaava vanhempi on huono vanhempi, vaan että ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa paljon ja usein, on jossakin määrin sopimaton vanhemmaksi. Aika jännä, ettet huomaa näiden mielipiteiden välistä eroa.
Mikä on paljon ja usein? Sitä et määritellyt. Ja sen lisäksi, että sanoit "jossain määrin sopimaton vanhemmaksi", puhuit myös selkeästi siitä, mikä on huonoa vanhemmuutta. Mä taas puhuin siitä, miten asioita voi järjestellä, kun on ihminen, joka kaipaa omaa aikaa.
Mielestäni paljon ja usein voisi olla vaikkapa kolme, neljä tuntia päivässä sellaista yksinoloa, jonka aikana voi keskittyä kenenkään häiritsemättä tekemään niitä juttuja, joista itse tykkää. Työssäkäyntiä en laske omaksi ajaksi, sehän kuuluu määritelmällisestikin työnantajalle.
Puhuin tosiaan myös siitä, mikä on minusta huonoa vanhemmuutta. Sen, mitä sanoin, voit tarkistaa tuosta lainauksesta. Huonoa vanhemmuutta on toki moni muukin asia kuin tuo, ettei pysty olemaan lapselle läsnä, kun tämä läsnäoloa tarvitsee. Se on kuitenkin eräs vakavimmista rikkeistä.
Sinustako on hyvää vanhemmuutta vetäytyä väsyneenä ja ärtyneenä pois, kun lapsi haluaa kertoa vanhemmalle murheistaan?
Sanoinko mä, että hyvää vanhemmuutta on huutaa lapselle? Taidat se ylitulkitsija ollakin sinä. Se on ihan sama, jos sinä et laske työaikaa omaksi ajaksi, minä nimittäin lasken. Olen itse valinnut työni sen perusteella, että se kiinnostaa minua, joten se on kyllä omaa aikaa, jolloin saa olla omassa rauhassa.
Otat siis kierroksia mielestäsi vääränlaisista mielipiteistä, joita kukaan ei ole edes esittänyt. Saahan ne päivät kai niinkin kulumaan. :)
Mun mielestä tuo toisten äitien tuomitseminen omien ennakkokäsitysten perusteella on vain niin väsynyttä tavaraa. Miksi sinä sitten otat kierroksia minun viesteistäni?
En ota kierroksia viesteistäsi. Koetan vain kärsivällisesti korjata tekemäsi tulkintavirheet. Nyt jo huomasimme, että olit lukenut väärin, mikä kantani todellisuudessa on, etkä tunnu lopulta olevan kanssani eri mieltä kuin siitä, mikä lasketaan omaksi ajaksi.
Millä perusteella väität, että tuomitsen äidit "omien ennakkokästysteni perusteella"? Missä tuomitsen äitejä, ja mitkä ovat näitä ennakkokäsityksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mä kirjoitti:
Joskus tarvitsee olla hetki pois töistä, vanhemmista, lapsista, puolisosta,sisaresta, kodista... ei tarvitse jaksaa ja sietää 24/7.
Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, jaksat tai et jaksa kokoajan.Se,ettei jaksa koko ajan, ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa.
Se, että säännönmukaisesti ja usein ei jaksa, tekee kuitenkin ihmisestä huonomman vanhemman.
Onneksi vanhemmuus ei ole mikään kilpailu.
No tuo on kyllä paha.. jossakin määrin sopimaton vanhemmaksi. Eiköhän jokaiselta vanhemmalta löydy jotain, jolla voisi määritellä jossakin määrin sopimattomaksi vanhemmaksi. Jopa sinulta, joka pidät vanhemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa rakkaistani lomaa, vaan kaiken mahdollisen ajan haluan viettää heidän kanssaan.
Oma aika tuntuu vieraalta ajatukselta, sillä lasten nukumaan menon jälkeen, voin tehdä omia juttuja, jos se vaatii erityistä keskittymistä. Rentoudun ja iloitsen juuri lasten ja puolison seurassa.
Tiesin jo ennen lapsen hankkimista, että elämäni tulee muuttumaan ja lapsen tarpeet tulevat etusijalle ja elän perheenä.
Enkä edes voisi kuvitella lapsiani vievät hoitoon esim. isovanhemmille, jotta saisin omaa tai parisuhdeaikaa.
Viihdytään ja ollaan onnellisia perheenä, johon myös kolme lastani kuuluvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.
Ei se että äitikin tarvitsee omaa aikaa ole mikään merkki huonosta vanhemmuudesta tai sopimattomuudesta äidiksi. Se kertoo vaan meidän kulttuurista, että äidit tuomitaan tästä oman ajan kaipuusta, jopa noin ettei saisi alkaa äidiksi ollenkaan.
Selvennetään nyt vielä: Se, että tarvitsee paljon ja usein omaa aikaa, tekee kyllä ihmisestä jossain määrin sopimattoman äidiksi (tai isäksi). Se, että joutuu usein tilanteeseen, jossa ei voi olla lapselle läsnä, on huonoa vanhemmuutta.
No kiva, että on sekin nyt tässä määritelty. Muistakaahan nyt kaikki oman ajan tarvitsijat oikein hävetä!
Sävyerojen tarkka tulkitseminen tekstistä taitaa olla sinulle vaikeaa, vai sanoinko mielestäsi tuossa jotakin, mikä ei ole totta?
Ei ole ollenkaan vaikeaa. Sävysi oli yksiselitteisen tuomitseva. Useimmat ihmiset, jotka sitä omaa aikaa lapsista kaipaavat, saavat sitä esim. töissä. Eikä se, ettei ole koko ajan läsnä lapsille, tarkoita sitä, että on huono vanhempi. Mä esim. olen opettanut lapset aika pienestä leikkimään itsekseen. Musta se on hyvä juttu. He touhaavat omiaan, mutta mun luo toki voi tulla kysymään neuvoa ym. Sitten pyhitän sellaisia hetkiä, jotka olen pelkästään lasten kanssa. Toimii hyvin. Paitsi se tietenkin mättää, että olen sinun mukaasi huono vanhempi.
Niin, mikä väitteeni ei sinusta pitänyt paikaansa?
Se, että omaa aikaa kaipaava vanhempi on huono vanhempi, jos tätä asiaa pitää näin kovasti jankata.
Näköjään sävyerojen tulkitseminen on kuin onkin sinulle vaikeaa. Minähän en väittänyt, että omaa aikaa kaipaava vanhempi on huono vanhempi, vaan että ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa paljon ja usein, on jossakin määrin sopimaton vanhemmaksi. Aika jännä, ettet huomaa näiden mielipiteiden välistä eroa.
Mikä on paljon ja usein? Sitä et määritellyt. Ja sen lisäksi, että sanoit "jossain määrin sopimaton vanhemmaksi", puhuit myös selkeästi siitä, mikä on huonoa vanhemmuutta. Mä taas puhuin siitä, miten asioita voi järjestellä, kun on ihminen, joka kaipaa omaa aikaa.
Mielestäni paljon ja usein voisi olla vaikkapa kolme, neljä tuntia päivässä sellaista yksinoloa, jonka aikana voi keskittyä kenenkään häiritsemättä tekemään niitä juttuja, joista itse tykkää. Työssäkäyntiä en laske omaksi ajaksi, sehän kuuluu määritelmällisestikin työnantajalle.
Puhuin tosiaan myös siitä, mikä on minusta huonoa vanhemmuutta. Sen, mitä sanoin, voit tarkistaa tuosta lainauksesta. Huonoa vanhemmuutta on toki moni muukin asia kuin tuo, ettei pysty olemaan lapselle läsnä, kun tämä läsnäoloa tarvitsee. Se on kuitenkin eräs vakavimmista rikkeistä.
Sinustako on hyvää vanhemmuutta vetäytyä väsyneenä ja ärtyneenä pois, kun lapsi haluaa kertoa vanhemmalle murheistaan?
Sanoinko mä, että hyvää vanhemmuutta on huutaa lapselle? Taidat se ylitulkitsija ollakin sinä. Se on ihan sama, jos sinä et laske työaikaa omaksi ajaksi, minä nimittäin lasken. Olen itse valinnut työni sen perusteella, että se kiinnostaa minua, joten se on kyllä omaa aikaa, jolloin saa olla omassa rauhassa.
Otat siis kierroksia mielestäsi vääränlaisista mielipiteistä, joita kukaan ei ole edes esittänyt. Saahan ne päivät kai niinkin kulumaan. :)
Mun mielestä tuo toisten äitien tuomitseminen omien ennakkokäsitysten perusteella on vain niin väsynyttä tavaraa. Miksi sinä sitten otat kierroksia minun viesteistäni?
Niin, ja sinä kyllä itse kirjoitit aika selkeäsanaisesti, mikä on mielestäsi huonoa vanhemmuutta (se, että tarvitsee paljon omaa aikaa). Silloin et kyllä kirjoittanut mistään huutamisesta mitään, lisäilit vasta myöhemmin sen, ja kyselit, että minustako on sitten hyvää vanhemmuutta, jos huutaa murheita kertovalle lapselle.
Kirjoitin selkeäsanaisesti, että huonoa vanhemmuutta on se, että joutuu usein tilanteeseen, jossa ei voi olla lapselle läsnä. Myöhemmin täsmensin, että muutkin asiat voivat olla huonoa vanhemmuutta. Tuntuu ihmeelliseltä toistella sanoja, jotka näet kommenttikentässä, kun lainaat viestejäni.
En ole kysynyt sinulta mitään lapselle huutamisesta. En ole puhut huutamisesta mitään. Tämänkin huomaat, kun todella luet, mitä olen kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä kirjoitti:
Joskus tarvitsee olla hetki pois töistä, vanhemmista, lapsista, puolisosta,sisaresta, kodista... ei tarvitse jaksaa ja sietää 24/7.
Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, jaksat tai et jaksa kokoajan.Se,ettei jaksa koko ajan, ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa.
Se, että säännönmukaisesti ja usein ei jaksa, tekee kuitenkin ihmisestä huonomman vanhemman.
Onneksi vanhemmuus ei ole mikään kilpailu.
Vanhemmuus ei ole kilpailu, mutta se on vastuu lasta kohtaan. Vanhemmalla on moraalinen velvollisuus olla hyvä vanhempi.
Täysin asian ohi, mutta mistä työstä pääsee liittymään kotijoukkojen seuraan jo klo 15 pintaan? Kuulostaa mahtavalta! :)
Itse miehen kanssa kumpikin jätämme kodin aamukahdeksan paikkeilla ja sinne palataan kello 19-20, ja töissä menee tuo koko päivä! Onneksi ei ole lapsia, tulisi pitkät hoitopäivät raasuille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tässä keskustelussa eniten oman ajan kaipaamista paheksuvat ne, joilla on säännöllisesti sitä omaa aikaa. Eivät vaan ilmeisesti tajua, että heillä on juuri niitä omia hetkiä, joita kaikilla ei ole ollenkaan. Niinhän se on, ettei tajua mitä on, ennen kuin sen menettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä kirjoitti:
Joskus tarvitsee olla hetki pois töistä, vanhemmista, lapsista, puolisosta,sisaresta, kodista... ei tarvitse jaksaa ja sietää 24/7.
Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, jaksat tai et jaksa kokoajan.Se,ettei jaksa koko ajan, ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa.
Se, että säännönmukaisesti ja usein ei jaksa, tekee kuitenkin ihmisestä huonomman vanhemman.
Onneksi vanhemmuus ei ole mikään kilpailu.
Vanhemmuus ei ole kilpailu, mutta se on vastuu lasta kohtaan. Vanhemmalla on moraalinen velvollisuus olla hyvä vanhempi.
Hyvään riittää vähempikin ja täydellisyyteen ei tarvitse edes pyrkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö anna isovanhemmille lainkaan, vaikka pyytäisivät? Oma äitini soittelee välillä, että koska saisi lapset yöksi ilman minua, jotta saisivat tehdä jotain kivaa..
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa rakkaistani lomaa, vaan kaiken mahdollisen ajan haluan viettää heidän kanssaan.
Oma aika tuntuu vieraalta ajatukselta, sillä lasten nukumaan menon jälkeen, voin tehdä omia juttuja, jos se vaatii erityistä keskittymistä. Rentoudun ja iloitsen juuri lasten ja puolison seurassa.
Tiesin jo ennen lapsen hankkimista, että elämäni tulee muuttumaan ja lapsen tarpeet tulevat etusijalle ja elän perheenä.
Enkä edes voisi kuvitella lapsiani vievät hoitoon esim. isovanhemmille, jotta saisin omaa tai parisuhdeaikaa.Viihdytään ja ollaan onnellisia perheenä, johon myös kolme lastani kuuluvat.
Miten sen oman ajan sitten määrittelee? Mulla on aika lailla omaa aikaa, kun lapsi menee nukkumaan klo 20 ja viikonloppuna nukkuu parin tunnin päikkärit. Arkena saa olla kuin Ellun kana pari tuntia illassa ja viikonloppuna 4-5. Silloin meillä harrastetaan seksiä ja katsotaan elokuvia. Sellaista omaa aikaa, että lapsi olisi yön poissa kotoa ei ole koskaan. Ei ole viety hoitoon, kun ei ole ollut pakko.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tässä keskustelussa eniten oman ajan kaipaamista paheksuvat ne, joilla on säännöllisesti sitä omaa aikaa. Eivät vaan ilmeisesti tajua, että heillä on juuri niitä omia hetkiä, joita kaikilla ei ole ollenkaan. Niinhän se on, ettei tajua mitä on, ennen kuin sen menettää.
Näin on. Ap:n arkihan on leppoisaa, miksei hän olisi tyytyväinen? Ihmetyttää, tajuaako ap, kuinka onnellisessa asemassa hän on?
Ap:n lapset on vielä pieniä. Itse olen alkanut kaivata omaa aikaa vasta kun nuorin oli hieman alle 2v. Silloin iski väsymys siihen, että koko ajan joku haluaa minulta jotakin. Tästä vuosi niin aloin kaivata miehen kanssa laatuaikaa ihan eri tavalla kuin aikaisemminkin. Kai olin siihen asti ollut jossain äitihuuruissa.
Mutta ei tietenkään kaikkien tarvitse kaivata omaa aikaa. Hyvähän se vain on jos arki itsessään riittää. Ihmiset ovat erilaisia. Minulle tällä hetkellä ei tunnu riittävän mikään määrä omaa aikaa. Liikun n. 6h viikossa mutta oman ajan jälkeen lähinnä ärsyttää tulla kotiin. Elämä on onneksi sarja erilaisia vaiheita ja jonkun ajan päästä luultavasti haluaisin viettää enemmän perheenä yhteistä aikaa kun teinit on jatkuvasti omilla teillään.
Ihan hyvä aloitus. Itsekin törmäsin tähän esikoisen myötä. Kaikki pelottelivat kuinka se oma aika loppuu, ja samaan hengenvetoon pyydeltiin vauvaa hoitoon jotta saataisiin miehen kanssa hengähtää. Hengähtää mistä? Pienen suloisen nyytin katselusta ja tuhinan kuuntelusta? Niin kauan oltiin odotettu toista ettei kyllä tehnyt mieli jättää vauvaa kenellekkään hoitoon. Toki sitten kun vauva oli jo taapero, oli kiva käydä välillä miehen kanssa jossain kahdestaan. Mutta en siihen arkeen ole tarvinnut koskaan erillistä omaa aikaa. Mutta olen miettinyt, että jos kokee kotonaan olevansa vain äiti kun lapset on paikalla, niin voisiko se tavallaan vielä enemmän luoda sitä erityistä tarvetta olla erossa lapsista? Toki siis on ihan luonnollista haluta lapsivapaata välillä, mutta jos oikeasti jostain tuntuu että happi loppuu kotona, niin voisiko se olla sitäkin että itse jotenkin ajattelee ettei lasten kanssa voi olla nyt "Liisa" vaan pitää olla nimenomaan "äiti". Toki se äitiys muuttaa ihmistä aina jonkin verran, mutta tavallaan oma itsensähän niiden lastenkin kanssa pitää olla jotta jaksaa arkea. Esim. jos ajattelisin, että lasten kanssa ollessa mulla pitää keksiä heille leikkejä, leipoa pullaa, viihdyttää ja olla jatkuvasti läsnä, niin ihan varmasti kaipaisin enemmän lapsivapaata aikaa. Sen sijaan leivon pullaa vain viikonloppuna kun tekee mieli, olen välillä ihan ajatuksissani, katson itsekkääsi lempiohjelman telkkarista ja käsken lasten itse keksiä tekemistä. Toki vauva-aikana noin ei voi tehdä aina, mutta itse olin ainakin sen vuoden vaan sellaisessa vauvakuplassa ettei se haitannut. Taaperon kanssa arki on tuntunut ehkä hengästyttävimmältä, nyt kun mietin.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tässä keskustelussa eniten oman ajan kaipaamista paheksuvat ne, joilla on säännöllisesti sitä omaa aikaa. Eivät vaan ilmeisesti tajua, että heillä on juuri niitä omia hetkiä, joita kaikilla ei ole ollenkaan. Niinhän se on, ettei tajua mitä on, ennen kuin sen menettää.
Minä en ainakaan paheksu sitä, että tarvitsee omaa aikaa. (Aikaa, jolloin voi syventyä yksin ja kenenkään häiritsemättä, mihinnitse haluaa.) Tarvitsen sitä itsekin, ja tunnistan kyllä sen arvon itselleni. Se on aikaa, jolloinnolen eniten oma itseni, ja ilman sitä eläminen on hädin tuskin elämisen arvoista.
Mutta jos tarvitsee paljon omaa aikaa, lapsettomuus voi olla parempi vaihtoehto kuin vanhemmuus. On vaikea hoitaa roolinsa kunnolla, jos oman ajan tarve on suuri.
Alue: Aihe vapaa
Otat siis kierroksia mielestäsi vääränlaisista mielipiteistä, joita kukaan ei ole edes esittänyt. Saahan ne päivät kai niinkin kulumaan. :)