Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytyykö lapsista kaivata taukoa?
Tyytyväinen äiti
05.04.2016 |
Joka tuutista kuulee nykyään vouhotusta aiheesta Oma Aika jota jokaisen pitäisi ilmeisesti kaivata kuin kuuta taivaalta. Ei ole ihminen eikä mikään jos ei odota viikottaista aikataulutettua taukohetkeään kuin lottovoittoa. Ja vähintään kerran kuussa pitää saada mennä aikuisten menoissa yön yli.
Onko täällä muita joiden ajatusmaailma on melko päinvastainen? Alan jo kuvitella onko päässäni vikaa kun en kaipaa em. asioista ainuttakaan. Minulle parasta aikaa on olla ja touhuta lasteni ja mieheni kanssa ja teemme aikalailla kaiken yhdessä. Aikuisten aikaa saa ihan sopivasti lasten nukahdettua 20:00, silloin ehtii myös lueskella ja touhuta omiaan, mitä nyt milloinkin mieli tekee. En siis ole vain "pelkkä äiti" vaan minulla on edelleen omia mielenkiinnon kohteitani joita pidän yllä kuten ennenkin. Tunnen vain itseni ihan ulkopuoliseksi kun kuulen muiden vastaavassa elämäntilanteessa juttuja omista menoista, joita joillain on melkein joka päivä.
Taustatiedoksi, olen kotiäitinä ja lapseni ovat 3- ja 1-vuotiaat. Isä töissä, liittyy arkena seuraamme klo 15:00 lähtien joten hienosti ehditään touhuta arkenakin vaikka mitä.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Onhan ap:lla omaa aikaa, kun hän kerran saa toteuttaa mielenkiinnonkohteitaan edelleen (ellei se sitten ole lastenhoitoa).
No eiköhän hän puhunut siitä ajasta, jolloin on mahdollista olla muunkin perheen kanssa. Kaikkien vanhempien lapset oletettavasti menevät jossain vaiheessa nukkumaan jolloin koittaa tuo illan oma aika. Jos ei kykene pitämään lapsillaan säännöllistä päivärytmiä ja porukka riekkuu vielä puoliltaöin, se on sitten ihan oma tarinansa ja ongelmansa. Henkilökohtaisesti en ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa, ja minulla noita lapsia on kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kaipaan kipeäati taukoa lapsista. Sitä ei vain ole kovin usein tarjolla.Tajusin tässä yksi päivä, että en ole päiväkausiin katsonut itseäni peilistä. Olisin varmaan tietysti jossain välissä ehtinyt, mutta EI OLE TULLUT VAIN MIELEEN. Ja niin tärkeä kuin oma ulkonäkö minullekin on ollut. Siinä sen huomaa, että ajatukset on koko ajan vain muissa ja itse jää taka-alalle omassa elämässään. Kyllä kaipaan hengähdystä ja aikaa ihan vain itselleni.
Onko se sitten välttämättä niin paha asia jos oma ulkonäkö ei ole enää päällimmäisenä mielessä?
Vierailija kirjoitti:
Niin riippuu varmaan tilanteista ja tilanteista, että miten sitä omaa aikaa kaipaa.
Aikaisemmin kaipasin kovasti, joka päivä. jäin yksinhuoltajaksi vielä koliikkivaiheessa. Tämän jälkeen tulivat allergiat, ja yhtämittaisen yön ( 5 tuntia) nukuin vasta lapsen ollessa 2,5v. Sitä ennen oli luksusta, jos joskus olisi nukkunut nin, että olisi ollut edes yksi kahden tunnin jakso yössä.
Kyllä tuon väsymyksen olisi selvittänyt, mutta lapsella oli ilmiselvästi kipuja ja hankaluuksia, jotka eivät meinanneet selvitä, vaikka noin kaksi kertaa viikossa käytiin lääkäreillä, spesialistilta spesialistille. Lisäksi lapsi varmaankin kipujensa tähden ( näin lääkärit asiaa selittivät) oli minusta hyvin riippuvainen. Hänellä piti olla kasvokontakti koko ajan minuun. Ruoka, tiskaus, pyykinpesu yms. piti hoitaa niin, että näki kasvoni koko ajan. ja todellakin, kasvokontaktin vaatiminen ja minussa roikkuminen loppui yhtä mittaa sen mukaan kun allergiat selvisivät tai paranivat.
todellakin toivoin tuossa vaiheessa, että saisin omaa aikaa mm.
yhden yön nukkumiseen, lehden lukemiseen, edes kerran viikossa ruoan laittoon niin, että voin katsella eteenpäin jne.
Kysymys ap:lle: mainitsit jo, että sinulla on vapaata aikaa iltaisin lasten ollessa nukkumassa. Kysyisin myös, että saatko omaa aikaa siinä, että laitat kotona ruokaa rauhassa, isän hoitaessa lapsia? Käytkö yksin kaupassa? Voitko lukea kännykästä tekstiviestit lapsen ollessa paikalla? Minusta tuollaisetkin ovat omaa aikaa, joita minulla ei ollut. Katkerana tätä en kerro, vaan selventääkseni sitä, että todennäköisesti sinulla on sitä omaa aikaa, jos johonkuhun muuhun verrataan.
Jos sä teet kasvatuksessa mokia niin ei tartte kiukutella niistä muille. "kasvokontakti" hakuisuus ei liity allergiaan, se liittyy siihen miten sinä hoidat lasta. Sinulla saattaa olla itsellesi myös tarve hyyssätä lasta noin että lapsi alkaa kokemaan sinut ainoaksi tarpeekseen, tuohan on perusmoka monelle imettävälle esim. kun lapsi itkee yöllä ja tuupataan aina rinta suuhun niin saadaan lapsi ymmärtämään että niin se aina menee, eikä lapsi muutoin enää nuku. Sitten kun isä koittaa nukuttaa kun äiti ei enää jaksa niin noidankehä on valmis. Isä ei tee mitään väärin, itkevä lapsikaan ei tee väärin vaan lapsi kiljuu koska ei voi nukahtaa toisin. Kuulut samaan kategoriaan, mun sympatiat saat mutta kun ymmärtäisit ettei sillä allergialla ollut tuossa tekoa. Myöhemmin lapsi sai diagnoosit, mutta vastaavasti myös lisää ikää.. Kummasti tissinukutetutkin nukahtaa -
On olemassa myös umpisurkeita nukkujia, jotka eivät välttämättä ensimmäiseen vuoteen-kahteen nuku kolmea varttia pidempiä pätkiä kerrallaan. Meidän muksuilla ei tätä ongelmaa ole, nyt kun vauva-ajasta on päästy, mutta pidempään jatkuneena se on takuulla raskasta ja sitä yhteistä aikaa ei vaan iltaisinkaan ole. Voinkin vaan kuvitella, mitä tällaisten vanhempien mielessä liikkuu silloin, kun joku kirjoittaa ruusunpunaiset lasit päässään "aah, mä NIIN en kaipaa omaa aikaa, kun tää on niin ihqua, daa"! Helppohan se on sanoa, ettei tarvi omaa aikaa, mikäli ei tajua, miten paljon sitä omaa aikaa on jo nyt!
Tuo ylempi siis vastaukseksi kommentoijalle 102...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa myös umpisurkeita nukkujia, jotka eivät välttämättä ensimmäiseen vuoteen-kahteen nuku kolmea varttia pidempiä pätkiä kerrallaan. Meidän muksuilla ei tätä ongelmaa ole, nyt kun vauva-ajasta on päästy, mutta pidempään jatkuneena se on takuulla raskasta ja sitä yhteistä aikaa ei vaan iltaisinkaan ole. Voinkin vaan kuvitella, mitä tällaisten vanhempien mielessä liikkuu silloin, kun joku kirjoittaa ruusunpunaiset lasit päässään "aah, mä NIIN en kaipaa omaa aikaa, kun tää on niin ihqua, daa"! Helppohan se on sanoa, ettei tarvi omaa aikaa, mikäli ei tajua, miten paljon sitä omaa aikaa on jo nyt!
Kylläpä suht onnellisen oloisen ihmisen kirjoitus voi aiheuttaa kitkerää palautetta asian vierestä. Ap sanoi nuorimmaisensa nukkuneen aina huonosti, saako hän sinulta nyt synninpäästön? Kehtaa olla siitä huolimatta niin pirun pinkeillä laseilla liikenteessä.
Tässä on muutamakin jo yrittänyt ap:lle näyttää, että hänellä on omaa aikaa sen verran paljon (esim. iltaisin), että hän ei selvästikään halua sitä lisää. Pointti monessa kommentissa on se, että on hassua todeta, että ei tarvitse lainkaan sitä omaa aikaa arjen keskellä. Vähän sama kuin toteaisi "en tarvitse elääkseni happea, pärjään tällä ilmalla oikein hyvin", "en koe tarvitsevani rahaa, maksan kaiken kortilla", tai "säästän ympäristöä enkä omista autoa, ajelen sen sijaan taksilla kaikki matkat". "En tarvitse omaa aikaa, teen omia juttuja silloin kun lapset nukkuvat". Got the point?! Tämähän on siis hyvä juttu ap:lle, siitä kai kaikki ovat yhtä mieltä...
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä kaipaan kipeäati taukoa lapsista. Sitä ei vain ole kovin usein tarjolla.Tajusin tässä yksi päivä, että en ole päiväkausiin katsonut itseäni peilistä. Olisin varmaan tietysti jossain välissä ehtinyt, mutta EI OLE TULLUT VAIN MIELEEN. Ja niin tärkeä kuin oma ulkonäkö minullekin on ollut. Siinä sen huomaa, että ajatukset on koko ajan vain muissa ja itse jää taka-alalle omassa elämässään. Kyllä kaipaan hengähdystä ja aikaa ihan vain itselleni.