Vammainen sisar pilaa elämäni!

up

Olisiko aloittaja aika vaihtaa kaveripiiriä vähän suvaitsevaisempiin??

Vai ovatkohan hänen käsityksensä kavereidensa tuomitsemisesta ennakkoluuloja? Eiväthän kaverit välttämättä reagoisi huonosti siskon vammaisuuteen karjumisineen yms.

Minulla oli teininä kaveri, joka häpesi homoseksuaalia isoveljeään. Kerran ollessani heillä käymässä (veli ei ollut kotona) kaverini äiti möläytti kaverini veljen olevan homo. Kaverini alkoi itkeä enkä itse edes ymmärtänyt mikä siinä oli niin häpeällistä! Minulle hänen homoveli ei ollut mikään ongelma. Nuoret saattavat kuvitella joitain ominaisuuksia häpeällisiksi, vaikka homot ja vammaiset ovat ihan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin me muutkin.

Ihmettelen myös joitain kommentteja tässä ketjussa. Tämä minunkin kommentti saa varmaan alapeukkuja, kun puolustan vammaisia ja homoja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli teininä kaveri, joka häpesi homoseksuaalia isoveljeään. Kerran ollessani heillä käymässä (veli ei ollut kotona) kaverini äiti möläytti kaverini veljen olevan homo. Kaverini alkoi itkeä enkä itse edes ymmärtänyt mikä siinä oli niin häpeällistä! Minulle hänen homoveli ei ollut mikään ongelma. Nuoret saattavat kuvitella joitain ominaisuuksia häpeällisiksi, vaikka homot ja vammaiset ovat ihan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin me muutkin.

Ihmettelen myös joitain kommentteja tässä ketjussa. Tämä minunkin kommentti saa varmaan alapeukkuja, kun puolustan vammaisia ja homoja.

AV:lla vihataan vammaisia, homoja ja mamuja. Ei mikään uutinen.

Ap, on normaalia, että 14-vuotias on epävarma ja minä-keskeinen. Sinulla, sisarellasi kuin vanhemmillasi on rankkaa. Aikanaan osaat toivottavasti nähdä asiat hieman valoisemmin. Ei ole kenenkään vika, että siskosi on vammainen eikä hän sille mitään voi. Myöskin ihan turhaan häpeät diskoidi tai laitteita kotona. Miltä sinusta tuntuu, että sinua tai hiusväriäsi hävettäisiin? Et voi ottaa sisaren vammaa pois, mutta voit itse kasvaa henkisesti ja muuttaa asennettasi.

Tiedätkö, että Suomessa on paljon ikävempiäkin asioita kuin kasvaa vammaisen sisaruksena. Entä jos vanhempasi olisivat alkoholisteja, narkkarit tai jotain muuta. Entä jos sinulla ei olisi vanhempia tai sisaruksia lainkaan. Ehkä olisi hyvä, että tutustuisit toiseen nuoreen, jolla on vammainen sisarus ja heitä muuten on paljonkin ja voisitte puhua asioista myös keskenänne. Saisitte vertaistukea toisiltanne.

Vammaiselle lapselle maailma on kova paikka muutenkin. Toivoisin, että edes Sisar ymmärtäisi ja olisi vammaisen puolella.

Itselläni oli aikoinaan vammainen vanhempi. Oli se välillä rasittavaa, mutta surullista. Nykyisin olen vammaisen lapsen äiti. Autoin vanhempaani nuorena aikuisena sen minkä osasin. Ikinä meistä kukaan ei tiedä saako pysyä terveenä vai saako sairauden tai tapaturman myötä itsekin vammaisen leiman otsaansa. Ymmärrys, hyväksyminen, auttaminen omien jaksamisen rajoissa ja yhteen hiileen puhaltaminen tuo kuitenkin myös itsellesi paljon enemmän hyvää kuin viha, katkeruus tai häpeä. Tämän kun myös vammaisen lapseni vanhempi sisarus ymmärtäisi kun nykyään hän vain pitää rasittavana vammaista sisartaan, haukkuu ja kiusaa. Hänelle sentään olemme tarjonneet ulkopuolista keskusteluapua, mutta hän ei pääse ulos siitä minä, minä, minä - kuplasta. Vammainen lapsi on surullinen, ihmettelee isosisar en käytöstä, odottaa häneltä anteeksipyyntöä. Hänestä tuntuu pahalta. Sydän särkyy vanhemmiltakin. Kukaan ei ole valinnut itse vammaa eikä valitse. Toiset sairastuu syöpiin, jotkut kuolee, jotkut vammautuu. Harva täysin terveenä elämäänsä loppupelissä elää. Kukaan ei kuitenkaan halua olla yksin, hyljeksitty, tuntea itseään arvottomaksi, joutua häpeämään itseään tai tulla kiusatuksi vammansa vuoksi läheisten toimesta.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellanen muistikuva että vastaava aloitus olisi ollut jo ainakin kerran aikasemmin viimeisen muutaman vuoden aikana

Minä linkkasin kerran täällä vastaavaan, tai oikeastaan pahempaan, aloitukseen Redditissä. Siinä vammaisen henkilön sisarus kertoi jättäytyneensä lapsettomaksi johtuen sisaren kanssa elämisen rankkuudesta, ja oli nyt joutunut tilanteeseen jossa vanhemmat yrittivät painostaa häntä ottamaan sisaren holhottavakseen, kun heistä aika jättää. Oli kyllä karua luettavaa. Samaan ketjuun kommentoi toinen kirjoittaja, jonka äiti oli tehnyt itsemurhan ja isä vain häipynyt, ja kirjoittaja oli jäänyt vammaisen sisarensa huoltajaksi vasten tahtoaan. Kertoi harkitsevansa itsemurhaa hänkin.

Ketju poistettiin, vaikka keskustelu siinä oli aivan asiallista. Jotkut aiheet ovat ilmeisesti liian suuria tabuja ihmisille vielä nykyaikanakin.

Miksi et pyydä kavereita kylään? Ei ole kenenkään syy, että sisaresi on vammainen. Ikäisesi varmasti jo ymmärtävät kuin kerrot heille sisarestasi. En silti tarkoita, että sinun pitäisi kavereidesi kanssa pitää hänelle seuraa.

Keskity vaan lukemaan läksyt hyvin, niin itse pääset elämässä eteenpäin.

Voit myös kertoa vanhemmille että sinua ahdistaa. Ehkä voitte yhdessä pohtia tapoja joilla elämästäsi tulee siedettävää. Muista että siskosi voi silti rakastaa sinua, vaikka ilmaisu on vajaata.

Keksi jotain parempaa tekemistä. Samal provo oli vuonna 2016.

https://www.vauva.fi/keskustelu/2533496/vammainen_sisar_pilaa_elamani

Vierailija kirjoitti:

Keksi jotain parempaa tekemistä. Samal provo oli vuonna 2016.

https://www.vauva.fi/keskustelu/2533496/vammainen_sisar_pilaa_elamani

Jep, en tajua mitä joku saa siitä että kirjoittaa samoja provoja parin vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksi jotain parempaa tekemistä. Samal provo oli vuonna 2016.

https://www.vauva.fi/keskustelu/2533496/vammainen_sisar_pilaa_elamani

Jep, en tajua mitä joku saa siitä että kirjoittaa samoja provoja parin vuoden välein.

Ei nämä mitään provosoi ole. Samat ongelmat pyörii eri perheissä. Meillä iso sisarus tuo usein ilmi, että vammainen pikkusisarus on pilannut hänen elämänsä ja häpeää tätä.

Vierailija kirjoitti:

Usko pois, saat täältä palstalta mittavat vihat niskaasi kun avaudut tästä. Vammaiset lapset ja perheenjäsenet tuntuvat olevan edelleen todellinen tabu meidän yhteiskunnassa. Minä en sinua kuitenkaan tuomitse. Tiedän tasan tarkkaan mitä tuo on. Monelta et tule saamaan empatiaa etkä sympatiaa ja sinulta vaaditaan koko elämäsi ajan ymmärrystä ja hyväksymistä ja pitkää pinnaa koska sisaruksesi on vammainen. Se on epäreilua ja raivostuttavaa ja tiedän miltä se tuntuu. Olen myös aika varma, että asiasta puhuminen vanhemmille ei tule muuttamaan tilannetta. Kuten ei auttanut omalla kohdallanikaan. Varaudu henkisesti siihen, että tulet olemaan etäisistä suhteissa perheeseesi / vanhempiisi. Vammainen lapsi tulee aina olemaan se elämän keskipiste. Muut saavat pärjätä omillaan koska eivät ole vammaisia. Toivon sinulle voimaa, rauhaa ja itsenäisyyttä. Muista, että onnesi on kiinni sinusta, ei perheestäsi tai vanhemmistasi. <3

Kaikkien vanhemmat eivät ole samanlaisia. Omilla vanhemmillani on neljä lasta, joista yksi on kehitysvammainen ja meillä kahdella muulla on oppimisvaikeuksia, joihin olemme saaneet apua ja löytäneet oman paikkamme tässä maailmassa. Kehitysvamman lisäksi hänellä on myös lonkkavika, niin kuin myös toisella sisaruksella. Vain vanhin meistä on täysin "terve", tosin hänkin syntyi keskosena. Meitä kaikkia on kuitenkin kohdeltu aina yksilöinä. Kehitysvammainen sisarus muutti 13-vuotiaana "laitokseen" ja asuu nykyään hoitokodissa, onneksi tällä samalla paikkakunnalla kuin muukin perhe.

Ymmärrän kyllä, että kuolaava ja karjuva sisarus voi tuntua nololta, mutta voisit yllättyä, kuinka monella luokkakaverillasi ja tutullasi on eri tavoin vammaisia perheenjäseniä tai ainakin sukulaisia, eikä heitä mitenkään piilotella, vaan sitä parempi mitä enemmän jokainen meistä näkee ja tapaa jollain tavalla erilaisia ihmisiä jo lapsesta lähtien, tekee tästä maailmasta paremman meille kaikille.

Sanoisin, että yritä ottaa selvää kenellä kaverillasi on joku vammainen läheinen ja joka itse käyttäytyy kunnolla, ei siis ole vaikkapa iusaaja, ja kerro hänelle sisaruksestasi ja tuo hänet joskus käymään teillä kotona.

Omat vanhempasi ovat varmaankin lujilla, mutta yritä silti pysyä lähellä heitä, älä ota etäisyyttä!

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan 14 v. kirjoita tuolla tavalla.

Minä taas puolestani mietin, että kirjoitinpa itse yläasteikäisenä juuri samalla tavalla kuin ap.