Lue keskustelun säännöt.
hoitaja ihmettelee: MIKSI vanhemmat eivät ota lastensa sairastumista vakavasti?
05.04.2016 |
jos soitamme ja sanomme, että tyttärenne oksentelee ja on tulikuuma en todellakaan ilahdu siitä että saavut hakemaan vasta kolmen tunnin päästä tai
jos soitan, että pojallasi on vesirokko olet sitä mieltä, että voihan se olla hikinäppylöitäkin ja "tarkkaillaan tilannetta"
tajuatko yhtään, miten kurjaa kipeällä lapsella siellä tarhassa on ? :(
KAIKKIEN ENITEN KUITENKIN IHMETTELEN SITÄ, ETTÄ TUOT SEN KUUMEISEN/UUPUNEEN " KERRAN YÖLLÄ OKSENTANEEN "-LAPSESI POKKANA TARHAAN JA KEHTAAT OLLA YLLÄTTYNYT KUN SOITAMME TUNNIN PÄÄSTÄ HAKEMAAN POIS. ymmärrän kyllä, että lapsilla vuotaa usein nenä ja se ei ole syy pitää kotona, mutta jos lapsesi on nuhan ohella veltto ja kuuma niin pääset helpommalla kun alat vaan suosiolla soitella pomolta vapaata! sillä me kyllä soitamme sinut hakemaan, tykkäät tai et.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, mitä te jotkut, jotka ette mitenkään voi jättää töitä kesken, teette siinä tapauksessa, että itse alatte kesken työpäivän esimerkiksi juuri oksennella ja ripuloida. Niinkin voi käydä.
Soitan työkaverit läpi ja he ottavat töitäni minkä pystyvät ja loput hoidan itse ja teen vain välttämättömät työt. Näin on käynytkin. Oksentelin asiakkaiden välissä porttikonkeihin. T. Kotihoitaja
On siinä porttikonkit raikunut 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä kiirehdi kun päiväkodista soitetaan, että lapsella on täitä. Voi iik sentään, melkein paiserutto. Kyllä lapsi tosiaan pitää eristää heti. Hoidan rauhassa akuuteimmat työjutut, käyn apteekissa ostamassa täishampoon, ja tulen vasta sitten hakemaan lapsen.
=D Kyllä av- mammat käy kuumana täällä... 😂😂😂
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, joten sori, jos tästä on jo jankattu.
Olen töissä tunnin matkan päässä päiväkodista. Teen terapiatyötä, joten sessioiden aikana puhelin on laukussa äänettömällä. Siksi saattaa mennä se 3 h ennen kuin pääsen paikan päälle. Aina olen ottanut huolen vakavasti ja lähtenyt (mies on vielä kauempana töissä, joten hän ei voi hakea ja isovanhemmat ovat jo iäkkäitä, huonokuntoisia ja autottomia), mutta aina harmittaa, kun pitää perua tapaaminen riitaisan, eron partaalla olevan pariskunnan tai sen teini-ikäisen kanssa, joka oli yrittänyt itsemurhaa eilen. Minä teen työtäni yksin, joten jos nipistän tänään työpäivästäni 4h, teen seuraavana päivänä 12h työpäivän.
Tässä syitä, miksi minulle on soitettu päiväkodista, että lapsi pitää heti paikalla hakea kotiin:
-Lapsi itkee, että on ikävä äitiä / isiä (ainakin 6 kertaa)
-Lapsi ei ole suostunut syömään, on varmaan tulossa kipeäksi (ei tullut)
-Lapsella on kakka kovalla / löysällä, pitää heti viedä lääkäriin
-Muut lapset eivät saa nukuttua päiväunia, kun oma lapseni marisee, että ei väsytä
-Kuivaksi opetteleva lapsi istuu potalla ja itkee, kun pelkää että tulee pissa housuun. Eivät voineet laittaa sille vaippaa, vaikka niitä oli lapsen kassissa. Päiväkodilla ei ole kuulemma tietotaitoa mielenterveyden häiriöiden hoitoon, se täytyisi viedä psykologille.
-Lapselta tulee vaikkua korvasta (lääkäri nauroi meille, kun kävimme tarkistamassa, onko lapsella korvatulehdus. Lääkärikeikkaan meni niin kauan, että en ehtinyt palauttaa lasta hoitoon)
-Ihan oikea sairaus on ollut kyseessä n. 10 % soitoista
Soittoja tuli siis useita kertoja kuukaudessa kahden vuoden ajan.
Lapsi vaihtoi päiväkotia puoli vuotta sitten ja sieltä on soitettu tasan kerran, kun lapsella oli oikeastikin kuumetta.
Esikoisen tarhsryhmässä oli jonkin aikaa lto joka soitteli aina perjantaisin lounasn jälkeen että lapsi on kuumeessa, tulkaa hakemaan. Sitten kun menit hopun kyytiä sinne, sait huomata että lapsia oli hoidossa 1-2 vaikka aamulla oli ollut normaali joukko. Hoitaja järjesteli perjantai-iltapäiväänsä vapaaksi.
Nykyään jos kutsu kuuluu, etenkin perjantaisin, en pidä mitään kiirettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Morjesta aloittaja. Terkkuja poliisipariskunnan toiselta osapuolelta. Sit kun sun kotioven takana on sekopäinen narkki kirveen kanssa tai se sun hullu eksä, joka on uhannut viimeisen vuoden tappaa sut niin sopiiko, että pirautan sulle, että "Hei päikystä soitettiin, mä lähden hakeen muksun kotiin. Mun tuuraaja lähtee tunnin päästä työmaalle, vetää varusteet niskaan, ajaa sinne sun kotioven taakse ja tulee vähän jeesimään sua. Toivotaan, että kirves ei oo terävä ja toivotaan, että ovi ei ole heikkotekoinen. Ja ootas, ei toi mun mieskään pääse, koska se on tällä hetkellä turvaamassa ambulanssisiirtoa toiseen kaupunkiin." Tai pahimmassa tapauksessa niin, että ajamme samassa partiossa, joka on sillä hetkellä ainut partio jopa sadan kilometrin säteellä. Jos toinen lähtee kotiin, toinen ei voi tehdä töitä, koska Suomessa poliisi ei toimi yksin. Kun joskus vain on ihan oikeasti sellainen tilanne, että siltä seisomalta ei kotiin lähdetä. Näitä ei onneksi usein ole, mutta tuumaileppas nyt hetken maailmaa sen teidän päikyn ulkopuolella...
No miten toimitte siinä tapauksessa, että olette kahdestaan siellä sadan kilometrin päässä väistelemässä narkin kirveeniskuja ja puolen tunnin päästä pitäisi olla hakemassa lasta hoidosta?
Aika monen mielestä hommat tuntuvat hoituvan aina sillä, että ottaa taksin alle ja huristelee päiväkotiin. Ette vissiin itse ole paljon muksujen kanssa ajelleet takseilla. Turvaistuimellisia takseja on todella vähän liikenteessä ja monessa paikassa ne pitää tilata hyvissä ajoin etukäteen. Ja ilman istuinta ei kukaan taksiautoilija suostu päivähoitoikäistä kuljettamaan, eikä kyllä kukaan tolkuissaan oleva vanhempikaan. Ei siis käy ihan niin kuin Strömsössä se muksun haku taksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morjesta aloittaja. Terkkuja poliisipariskunnan toiselta osapuolelta. Sit kun sun kotioven takana on sekopäinen narkki kirveen kanssa tai se sun hullu eksä, joka on uhannut viimeisen vuoden tappaa sut niin sopiiko, että pirautan sulle, että "Hei päikystä soitettiin, mä lähden hakeen muksun kotiin. Mun tuuraaja lähtee tunnin päästä työmaalle, vetää varusteet niskaan, ajaa sinne sun kotioven taakse ja tulee vähän jeesimään sua. Toivotaan, että kirves ei oo terävä ja toivotaan, että ovi ei ole heikkotekoinen. Ja ootas, ei toi mun mieskään pääse, koska se on tällä hetkellä turvaamassa ambulanssisiirtoa toiseen kaupunkiin." Tai pahimmassa tapauksessa niin, että ajamme samassa partiossa, joka on sillä hetkellä ainut partio jopa sadan kilometrin säteellä. Jos toinen lähtee kotiin, toinen ei voi tehdä töitä, koska Suomessa poliisi ei toimi yksin. Kun joskus vain on ihan oikeasti sellainen tilanne, että siltä seisomalta ei kotiin lähdetä. Näitä ei onneksi usein ole, mutta tuumaileppas nyt hetken maailmaa sen teidän päikyn ulkopuolella...
No miten toimitte siinä tapauksessa, että olette kahdestaan siellä sadan kilometrin päässä väistelemässä narkin kirveeniskuja ja puolen tunnin päästä pitäisi olla hakemassa lasta hoidosta?
Luonnollisesti lapsemme on hoidossa ympärivuorokautisessa päiväkodissa, jolloin ei tule tilannetta, että päikky menee kiinni ja ollaan molemmat kiinni keikalla. Jos lapsi sairastuu ja olemme siellä keikalla, keikka hoidetaan alta (valitettavasti ikinä ei tiedä, millä aikataululla kun on vähän muuttuvia tilanteita), viedään se narkki kiinniotettuna laitokselle, kenttäjohtajan päätöksen mukaan joko toinen odottaa, että töihin hätyytetty työkaveri pääsee laitokselle tai lähtee samantien hakemaan lasta ja toinen meistä odottelee sitten laitoksella työparia, jotta voivat jatkaa töitä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, joten sori, jos tästä on jo jankattu.
Olen töissä tunnin matkan päässä päiväkodista. Teen terapiatyötä, joten sessioiden aikana puhelin on laukussa äänettömällä. Siksi saattaa mennä se 3 h ennen kuin pääsen paikan päälle. Aina olen ottanut huolen vakavasti ja lähtenyt (mies on vielä kauempana töissä, joten hän ei voi hakea ja isovanhemmat ovat jo iäkkäitä, huonokuntoisia ja autottomia), mutta aina harmittaa, kun pitää perua tapaaminen riitaisan, eron partaalla olevan pariskunnan tai sen teini-ikäisen kanssa, joka oli yrittänyt itsemurhaa eilen. Minä teen työtäni yksin, joten jos nipistän tänään työpäivästäni 4h, teen seuraavana päivänä 12h työpäivän.
Tässä syitä, miksi minulle on soitettu päiväkodista, että lapsi pitää heti paikalla hakea kotiin:
-Lapsi itkee, että on ikävä äitiä / isiä (ainakin 6 kertaa)
-Lapsi ei ole suostunut syömään, on varmaan tulossa kipeäksi (ei tullut)
-Lapsella on kakka kovalla / löysällä, pitää heti viedä lääkäriin
-Muut lapset eivät saa nukuttua päiväunia, kun oma lapseni marisee, että ei väsytä
-Kuivaksi opetteleva lapsi istuu potalla ja itkee, kun pelkää että tulee pissa housuun. Eivät voineet laittaa sille vaippaa, vaikka niitä oli lapsen kassissa. Päiväkodilla ei ole kuulemma tietotaitoa mielenterveyden häiriöiden hoitoon, se täytyisi viedä psykologille.
-Lapselta tulee vaikkua korvasta (lääkäri nauroi meille, kun kävimme tarkistamassa, onko lapsella korvatulehdus. Lääkärikeikkaan meni niin kauan, että en ehtinyt palauttaa lasta hoitoon)
-Ihan oikea sairaus on ollut kyseessä n. 10 % soitoista
Soittoja tuli siis useita kertoja kuukaudessa kahden vuoden ajan.
Lapsi vaihtoi päiväkotia puoli vuotta sitten ja sieltä on soitettu tasan kerran, kun lapsella oli oikeastikin kuumetta.
Ehkä sun lapsi tarvitsisi sinua nyt enemmän kuin asiakkaasi? Oletko harkinnut kotiäitiyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morjesta aloittaja. Terkkuja poliisipariskunnan toiselta osapuolelta. Sit kun sun kotioven takana on sekopäinen narkki kirveen kanssa tai se sun hullu eksä, joka on uhannut viimeisen vuoden tappaa sut niin sopiiko, että pirautan sulle, että "Hei päikystä soitettiin, mä lähden hakeen muksun kotiin. Mun tuuraaja lähtee tunnin päästä työmaalle, vetää varusteet niskaan, ajaa sinne sun kotioven taakse ja tulee vähän jeesimään sua. Toivotaan, että kirves ei oo terävä ja toivotaan, että ovi ei ole heikkotekoinen. Ja ootas, ei toi mun mieskään pääse, koska se on tällä hetkellä turvaamassa ambulanssisiirtoa toiseen kaupunkiin." Tai pahimmassa tapauksessa niin, että ajamme samassa partiossa, joka on sillä hetkellä ainut partio jopa sadan kilometrin säteellä. Jos toinen lähtee kotiin, toinen ei voi tehdä töitä, koska Suomessa poliisi ei toimi yksin. Kun joskus vain on ihan oikeasti sellainen tilanne, että siltä seisomalta ei kotiin lähdetä. Näitä ei onneksi usein ole, mutta tuumaileppas nyt hetken maailmaa sen teidän päikyn ulkopuolella...
No miten toimitte siinä tapauksessa, että olette kahdestaan siellä sadan kilometrin päässä väistelemässä narkin kirveeniskuja ja puolen tunnin päästä pitäisi olla hakemassa lasta hoidosta?
Luonnollisesti lapsemme on hoidossa ympärivuorokautisessa päiväkodissa, jolloin ei tule tilannetta, että päikky menee kiinni ja ollaan molemmat kiinni keikalla. Jos lapsi sairastuu ja olemme siellä keikalla, keikka hoidetaan alta (valitettavasti ikinä ei tiedä, millä aikataululla kun on vähän muuttuvia tilanteita), viedään se narkki kiinniotettuna laitokselle, kenttäjohtajan päätöksen mukaan joko toinen odottaa, että töihin hätyytetty työkaveri pääsee laitokselle tai lähtee samantien hakemaan lasta ja toinen meistä odottelee sitten laitoksella työparia, jotta voivat jatkaa töitä.
Mutta eihän ympärivuorokautisessa päiväkodissakaan voi pitää lasta pidempään, kuin olette varanneet hoitoa.
Ompas kumman paljon kirurgeja sattunu palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haen tunnin sisällä soitosta. Kuljen julkisilla töihin puolen tunnin päähän. Pidän puhelimessa aina äänet hätätilanteita varten. Oisko yhden kerran soittaneet päiväkodista. Usein eivät ole edes soittaneet, vaikka lapsi olisi alkanut näyttää oireilevan. Katsoneet että selviävät sen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morjesta aloittaja. Terkkuja poliisipariskunnan toiselta osapuolelta. Sit kun sun kotioven takana on sekopäinen narkki kirveen kanssa tai se sun hullu eksä, joka on uhannut viimeisen vuoden tappaa sut niin sopiiko, että pirautan sulle, että "Hei päikystä soitettiin, mä lähden hakeen muksun kotiin. Mun tuuraaja lähtee tunnin päästä työmaalle, vetää varusteet niskaan, ajaa sinne sun kotioven taakse ja tulee vähän jeesimään sua. Toivotaan, että kirves ei oo terävä ja toivotaan, että ovi ei ole heikkotekoinen. Ja ootas, ei toi mun mieskään pääse, koska se on tällä hetkellä turvaamassa ambulanssisiirtoa toiseen kaupunkiin." Tai pahimmassa tapauksessa niin, että ajamme samassa partiossa, joka on sillä hetkellä ainut partio jopa sadan kilometrin säteellä. Jos toinen lähtee kotiin, toinen ei voi tehdä töitä, koska Suomessa poliisi ei toimi yksin. Kun joskus vain on ihan oikeasti sellainen tilanne, että siltä seisomalta ei kotiin lähdetä. Näitä ei onneksi usein ole, mutta tuumaileppas nyt hetken maailmaa sen teidän päikyn ulkopuolella...
No miten toimitte siinä tapauksessa, että olette kahdestaan siellä sadan kilometrin päässä väistelemässä narkin kirveeniskuja ja puolen tunnin päästä pitäisi olla hakemassa lasta hoidosta?
Luonnollisesti lapsemme on hoidossa ympärivuorokautisessa päiväkodissa, jolloin ei tule tilannetta, että päikky menee kiinni ja ollaan molemmat kiinni keikalla. Jos lapsi sairastuu ja olemme siellä keikalla, keikka hoidetaan alta (valitettavasti ikinä ei tiedä, millä aikataululla kun on vähän muuttuvia tilanteita), viedään se narkki kiinniotettuna laitokselle, kenttäjohtajan päätöksen mukaan joko toinen odottaa, että töihin hätyytetty työkaveri pääsee laitokselle tai lähtee samantien hakemaan lasta ja toinen meistä odottelee sitten laitoksella työparia, jotta voivat jatkaa töitä.
Mutta eihän ympärivuorokautisessa päiväkodissakaan voi pitää lasta pidempään, kuin olette varanneet hoitoa.
Varmaan hoito on varattu sen verran pidemmäksi sitten, että pystyy venymään työajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ompas kumman paljon kirurgeja sattunu palstalle.
Pidin kerran huvikseni lukua av-mammojen ammateista. Yleisin ammatti palstailijoiden joukossa on kirurgi (noin 60% kirjoittajista). Kolmen kärkeen mahtuu myös muun alan lääkärit ja juristit. Jostain syystä näille koulutetuille tulee eniten myös kirjoitusvirheitä ja he myös nimittelevät eniten muita kommentoijia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, mitä te jotkut, jotka ette mitenkään voi jättää töitä kesken, teette siinä tapauksessa, että itse alatte kesken työpäivän esimerkiksi juuri oksennella ja ripuloida. Niinkin voi käydä.
Soitan työkaverit läpi ja he ottavat töitäni minkä pystyvät ja loput hoidan itse ja teen vain välttämättömät työt. Näin on käynytkin. Oksentelin asiakkaiden välissä porttikonkeihin. T. Kotihoitaja
Minä olen kanssa sairastunut oksennus- ja ripulitautiin kesken työvuoroni ja vieläpä yövuorossa. Olen sairaanhoitaja keskussairaalan kirurgisella vuodeosastolla ja siihen aikaan yövuorossa oli kaksi hoitajaa. Onneksi oli jo lähes aamuyö eikä tunteja ollut jäljellä enää hyvin montaa. Minä "keskityin hoitamaan" (=istuin huoneen nurkassa tuolilla) yhtä vahdittavaa potilasta (sekava muistamaton potilas), ja yökkökaverini teki aamuhommat kaikille muille potilaille, tämä siksi, että en tauti ei kaikkiin tarttuisi. Yksi aamuvuorolainen saatiin tulemaan töihin jo klo 6, jolloin minä läksin vaipat housuissa ja yrjöpussi kädessä ajamaan kotiin 30 km:n matkaa. Sen verran rikottiin määräyksiä, että kollega pisti lääkekaapista ampullan pahoinvointilääkettä lihakseen, se helpotti tilapäisesti jonkin verran kuvottavaa oloa. Eipä juuri ollut vaihtoehtoja, yksin ei toista voinut jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän saldovapaita päiväkodin porukalla on? Kyllä työvuorot järkätään niin, että aina on väkeä paikalla. Oikeastikko joku luulee , että perjantaisin soitellaan monelle vanhemmalle ja valehdellaan lapsen sairastuneen? En ihmettele, miksi päiväkodeissa väki vaihtuu. Työ on raskasta muutenkin ja sitten vielä osa vanhemmista on ihan pihalla. Joutaisivat oikeasti olemaan joskus itse pihalla lastensa kanssa. Miksi lapsia hankitaan, jos heistä ei itse viitsitä ottaa vastuuta?
Työpäivän aikana on aika vaikea viedä lasta ulkoilemaan, se siitä vastuusta. Nykyäänhän vanhemmat tavoittaa puhelimella melko hyvin, mutta lankapuhelinaikaan ei vanhempia saatu hakemaan sairasta lasta välttämättä koko päivänä. Silti nykyvanhempia syyllistetään, koska se ilmeisesti on ammattikasvattajista kivaa ja nykyvanhemmat syyllistyvät kaikesta helposti, koska he todella panostavat lapsiinsa aivan toisella tavalla kuin ennen panostettiin.
Muilla aloilla asiakkaiden syyllistämistä ei pidetä ammattitaidon osoituksena.
Näin juuri, vielä 15 vuotta sitten päiväkodin soitot menivät työpaikan sihteerille, joka toimitti viestiä kunhan ehti. Eli hyvinkin tähän saattoi mennä yli tunti jo pelkkään viestiin.
Olen ollut vähän kauemmin työelämässä ja kyllä se vaihteessa sai kuulla kunniansa ihan äideiltä, mutta myös työnantajalta jos viestiä lapsen sairastumisesta ei toimitettu samantien. Oli kyse sitten tärkeästäkin palaverista.
Muistan, kun nuorena projektipäällikkönä jouduin ottamaan vastuun kymmenien miljoonien asiakkaiden Yhdysvaltalaisesta johtajasta, kun oman yksikön johtaja poistui samantien. Kätteli vain asiakkaat sihteerin pyydettyä puhelimeen ja saatuaan tiedon. Kävi pahoittelemassa puettuaan ulkovaatteet, kun lapsi oli ilmoitettu sairaaksi.
No ei meillä ainakaan koulusihteeri kesken oppitunnin tullut kertomaan, vaan viesti odotti oppitunnin jälkeen opehuoneessa. Ja olen ollut yli 20 vuotta työelämässä, eikä kukaan noin nopeasti omista työympyröistä ole lähtenyt. Aina on pitänyt ensin varmistaa, että sijainen löytyy.
Eikö kirurgeille riitä töitä vai miksi jaksatte jankata tällä palstalla?
Sijaisen hankkiminen ei ole työntekijän vastuulla.
Hoitaja tiennee (tai pikemminkin ei tiedä), että velvoitettu työssäkäyntialue on nykyään 80 km säteellä kotoa oli joukkoliikennettä eli ei, oli oma auto tai ei. Moni käy kauempanakin töissä ihan pakottamatta, tuttavani Tampereelta Helsingissä monta vuotta päivittäin.
Näin ollen on epärealistista (ja typerää) olettaa, että kaikkialla maassa jokainen vanhempi pääsisi vartissa hakemaan sairaan lapsensa hoidosta, vaikka oletettaisiin, että pomo päästäisi huoltajan töistä heti kun tarhasta soitetaan. Itselläni on aina ollut 1,5 tunnin työmatka Helsingin seudulla. Miehelläni myös.
Voi olla että maaseutukunnissa hurauttaa hetkessä 50 km:n työmatkan tyhjiä teitä omalla autolla tai hevosella, mutta Helsingissä se on mahdotonta.
Soitan työkaverit läpi ja he ottavat töitäni minkä pystyvät ja loput hoidan itse ja teen vain välttämättömät työt. Näin on käynytkin. Oksentelin asiakkaiden välissä porttikonkeihin. T. Kotihoitaja