Lue keskustelun säännöt.
hoitaja ihmettelee: MIKSI vanhemmat eivät ota lastensa sairastumista vakavasti?
05.04.2016 |
jos soitamme ja sanomme, että tyttärenne oksentelee ja on tulikuuma en todellakaan ilahdu siitä että saavut hakemaan vasta kolmen tunnin päästä tai
jos soitan, että pojallasi on vesirokko olet sitä mieltä, että voihan se olla hikinäppylöitäkin ja "tarkkaillaan tilannetta"
tajuatko yhtään, miten kurjaa kipeällä lapsella siellä tarhassa on ? :(
KAIKKIEN ENITEN KUITENKIN IHMETTELEN SITÄ, ETTÄ TUOT SEN KUUMEISEN/UUPUNEEN " KERRAN YÖLLÄ OKSENTANEEN "-LAPSESI POKKANA TARHAAN JA KEHTAAT OLLA YLLÄTTYNYT KUN SOITAMME TUNNIN PÄÄSTÄ HAKEMAAN POIS. ymmärrän kyllä, että lapsilla vuotaa usein nenä ja se ei ole syy pitää kotona, mutta jos lapsesi on nuhan ohella veltto ja kuuma niin pääset helpommalla kun alat vaan suosiolla soitella pomolta vapaata! sillä me kyllä soitamme sinut hakemaan, tykkäät tai et.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat päiväkodissa, jossa sairastelu ei ole ongelma!
Sieltä tulee kyllä soitto, että nyt on tämmöinen tilanne, mutta ei mitään määräystä, että tultava heti. Siellä kyetään sairastunut lapsi laittamaan lepäämään, ketään ei syyllistetä, homma toimii. Tärkeintä on se, että lapsella on turvallinen olo, vaikka vanhempi tulisi noutamaan vasta työpäivän päätteeksi. Joskus on käynyt jopa niin, että ei edes soiteta vaan sanotaan lasta hakiessa, että kun tiedettiin hakijan tulevan tunnin päästä, niin turha soitella vaisuksi muuttuneesta lapsesta. Oksentavasta lapsesta on sanottu, että olkaa huomenna kotona, jos siltä tuntuu, mutta jos ei enempää oksentele, niin hyvin voi tulla hoitoon.
Jos sinä sairastut kesken työpäivän, vaikka kuume nousee tai alkaa oksettuttaa, niin jäätkö töihin sinne vaikka neljää asti? Vai lähtisitkö sittenki kotii tai lääkärii? Miksi lapsi olisi tässä poikkeus? Ainiin, sinun itsekkyys unohtu, oma olo tärkein, kyllä sen sairaan lapsen ehtii myöhemminki hoitaa.
No, todennäköisesti sama juttu: teen työt sille mallille, että voin poistua. Ja lähelle tunti se menee siinäkin, että pääsen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella häiriintynyt keskustelu. Ei pidä tietenkään tuomita kaikkia lastenhoitajia tällä perusteella, mutta jotenkin elämästä vieraantunut kuva kyllä tulee. Itselläni on neljä lasta, ja mies tekee vaativaa työtä, usein myös ulkomailla, joten minä olen meillä ollut se, joka on lapset hakenut. Kohtuullisessa ajassa, mutta en aina alle tunnissa. Ja minulla on hyvin lyhyt työmatka, mutta sellainen työ, etten voi vaan sillä hetkellä häipyä, vaan sijainen on saatava paikalle. Ja tosiaankaan sosiaaliviranomaisia ei ole tarvittu, ja käsittämätön on se ajatus, että lapsella olisi helpompi odottaa äidin hakua jonkun vieraan työntekijän matkassa kuin tutussa ja turvallisessa päiväkodissa. Onneksi meille ei koskaan tästä sanomista tullutkaan, ja nyt lapset ovatkin jo kaikki kouluiässä.
Mutta ei kai kukaan tosiaan ajattele, että äidin pitäisi jättää vaikka kymmeneksi vuodeksi oma uransa kokonaan syrjään, ja siirtyä johonkin päiväkodin lähelle mahdollisesti löytyvään hanttihommaan, jotta siinä tilanteessa, kun lapsi sen kerran vuodessa sairastuu kesken hoitopäivän, olisi varmasti muutaman minuutin sisällä paikalla? Ihan oikeasti?
Ja jos jotain oikeasti vakavaa sattuu, minä en ole lääketieteen ammattilainen, lapsi on joka tapauksessa vietävä muuhun hoitoon. Sekään ei ole syy päivystää päiväkodin nurkalla.
Vai on vaativa työ miehellä. Meidän perheessä myös äidillä on "vaativa" työ ja silti molemmat hoitaa tasaveroisesti. Se hakee ja jää kotiin sairaan lapsen kanssa, joka paremmin sillä hetkellä pystyy. Ei ole ollut ongelmia.
Jos mies on Usassa ja minä 10 minuutin päässä, niin valitettavasti millään järjellä emme voi jakaa tasan hoitotaakkaa. Toki niinä päivinä, kun mies pystyy hoitamaan, hän hoitaa.
Itsepähän olet lapsellesi isän valinnut, joten järjestelet sitten käytännön hommat siten, että saat ne toimimaan ilman kohtuutonta haittaa muille (päiväkodin muut lapset ja heidän perheensä, henkilökunta) ja omalle lapsellesi (sairas lapsi odottaa tuntikausia hakijaa).
Lapseni ovat jo kouluikäisiä, mutta aikoinaan tuli pari soittoa useamman vuoden aikana. Ja jokaiseen reagoin järkevästi, eli ensin työasiat kuntoon hoitaen, ja sitten mahdollisimman nopeasti lapsen hakien. Eikä valituksia koskaan päiväkodista tullut. Luultavasti siellä oli ajattelutoimintaan kykeneviä aikuisia, jotka ymmärtävät, että kaikissa töissä on omat piirteensä.
Aika moni nainen on töissä hoiva-aloilla, missä lapsia, vanhuksia tai sairaita ei vaan voi jättää yhtäkkiä. Ihan typerää jauhaa koko asiasta, mutta niin se vaan on. Muidenkin ihmisten elämällä on arvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän saldovapaita päiväkodin porukalla on? Kyllä työvuorot järkätään niin, että aina on väkeä paikalla. Oikeastikko joku luulee , että perjantaisin soitellaan monelle vanhemmalle ja valehdellaan lapsen sairastuneen? En ihmettele, miksi päiväkodeissa väki vaihtuu. Työ on raskasta muutenkin ja sitten vielä osa vanhemmista on ihan pihalla. Joutaisivat oikeasti olemaan joskus itse pihalla lastensa kanssa. Miksi lapsia hankitaan, jos heistä ei itse viitsitä ottaa vastuuta?
Työpäivän aikana on aika vaikea viedä lasta ulkoilemaan, se siitä vastuusta. Nykyäänhän vanhemmat tavoittaa puhelimella melko hyvin, mutta lankapuhelinaikaan ei vanhempia saatu hakemaan sairasta lasta välttämättä koko päivänä. Silti nykyvanhempia syyllistetään, koska se ilmeisesti on ammattikasvattajista kivaa ja nykyvanhemmat syyllistyvät kaikesta helposti, koska he todella panostavat lapsiinsa aivan toisella tavalla kuin ennen panostettiin.
Muilla aloilla asiakkaiden syyllistämistä ei pidetä ammattitaidon osoituksena.
Näin juuri, vielä 15 vuotta sitten päiväkodin soitot menivät työpaikan sihteerille, joka toimitti viestiä kunhan ehti. Eli hyvinkin tähän saattoi mennä yli tunti jo pelkkään viestiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella häiriintynyt keskustelu. Ei pidä tietenkään tuomita kaikkia lastenhoitajia tällä perusteella, mutta jotenkin elämästä vieraantunut kuva kyllä tulee. Itselläni on neljä lasta, ja mies tekee vaativaa työtä, usein myös ulkomailla, joten minä olen meillä ollut se, joka on lapset hakenut. Kohtuullisessa ajassa, mutta en aina alle tunnissa. Ja minulla on hyvin lyhyt työmatka, mutta sellainen työ, etten voi vaan sillä hetkellä häipyä, vaan sijainen on saatava paikalle. Ja tosiaankaan sosiaaliviranomaisia ei ole tarvittu, ja käsittämätön on se ajatus, että lapsella olisi helpompi odottaa äidin hakua jonkun vieraan työntekijän matkassa kuin tutussa ja turvallisessa päiväkodissa. Onneksi meille ei koskaan tästä sanomista tullutkaan, ja nyt lapset ovatkin jo kaikki kouluiässä.
Mutta ei kai kukaan tosiaan ajattele, että äidin pitäisi jättää vaikka kymmeneksi vuodeksi oma uransa kokonaan syrjään, ja siirtyä johonkin päiväkodin lähelle mahdollisesti löytyvään hanttihommaan, jotta siinä tilanteessa, kun lapsi sen kerran vuodessa sairastuu kesken hoitopäivän, olisi varmasti muutaman minuutin sisällä paikalla? Ihan oikeasti?
Ja jos jotain oikeasti vakavaa sattuu, minä en ole lääketieteen ammattilainen, lapsi on joka tapauksessa vietävä muuhun hoitoon. Sekään ei ole syy päivystää päiväkodin nurkalla.
Vai on vaativa työ miehellä. Meidän perheessä myös äidillä on "vaativa" työ ja silti molemmat hoitaa tasaveroisesti. Se hakee ja jää kotiin sairaan lapsen kanssa, joka paremmin sillä hetkellä pystyy. Ei ole ollut ongelmia.
Jos mies on Usassa ja minä 10 minuutin päässä, niin valitettavasti millään järjellä emme voi jakaa tasan hoitotaakkaa. Toki niinä päivinä, kun mies pystyy hoitamaan, hän hoitaa.
Itsepähän olet lapsellesi isän valinnut, joten järjestelet sitten käytännön hommat siten, että saat ne toimimaan ilman kohtuutonta haittaa muille (päiväkodin muut lapset ja heidän perheensä, henkilökunta) ja omalle lapsellesi (sairas lapsi odottaa tuntikausia hakijaa).
Lapseni ovat jo kouluikäisiä, mutta aikoinaan tuli pari soittoa useamman vuoden aikana. Ja jokaiseen reagoin järkevästi, eli ensin työasiat kuntoon hoitaen, ja sitten mahdollisimman nopeasti lapsen hakien. Eikä valituksia koskaan päiväkodista tullut. Luultavasti siellä oli ajattelutoimintaan kykeneviä aikuisia, jotka ymmärtävät, että kaikissa töissä on omat piirteensä.
Aika moni nainen on töissä hoiva-aloilla, missä lapsia, vanhuksia tai sairaita ei vaan voi jättää yhtäkkiä. Ihan typerää jauhaa koko asiasta, mutta niin se vaan on. Muidenkin ihmisten elämällä on arvo.
Tuohan on niin kuin pitääkin. Huomasit kai mistä puhutaan. Siitä, että jotkut hakevat sairaan lapsen vasta tuntien päästä tai tuovat sairaan lapsen hoitoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat päiväkodissa, jossa sairastelu ei ole ongelma!
Sieltä tulee kyllä soitto, että nyt on tämmöinen tilanne, mutta ei mitään määräystä, että tultava heti. Siellä kyetään sairastunut lapsi laittamaan lepäämään, ketään ei syyllistetä, homma toimii. Tärkeintä on se, että lapsella on turvallinen olo, vaikka vanhempi tulisi noutamaan vasta työpäivän päätteeksi. Joskus on käynyt jopa niin, että ei edes soiteta vaan sanotaan lasta hakiessa, että kun tiedettiin hakijan tulevan tunnin päästä, niin turha soitella vaisuksi muuttuneesta lapsesta. Oksentavasta lapsesta on sanottu, että olkaa huomenna kotona, jos siltä tuntuu, mutta jos ei enempää oksentele, niin hyvin voi tulla hoitoon.
Jos sinä sairastut kesken työpäivän, vaikka kuume nousee tai alkaa oksettuttaa, niin jäätkö töihin sinne vaikka neljää asti? Vai lähtisitkö sittenki kotii tai lääkärii? Miksi lapsi olisi tässä poikkeus? Ainiin, sinun itsekkyys unohtu, oma olo tärkein, kyllä sen sairaan lapsen ehtii myöhemminki hoitaa.
No, todennäköisesti sama juttu: teen työt sille mallille, että voin poistua. Ja lähelle tunti se menee siinäkin, että pääsen kotiin.
En minä pääsisi tunnissa. Todennäköisesti olen päivän loppuun, mutta jos tilanne on todella paha, lähden muutaman tunnin kärvistelen jälkeen. En missään tapauksessa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella häiriintynyt keskustelu. Ei pidä tietenkään tuomita kaikkia lastenhoitajia tällä perusteella, mutta jotenkin elämästä vieraantunut kuva kyllä tulee. Itselläni on neljä lasta, ja mies tekee vaativaa työtä, usein myös ulkomailla, joten minä olen meillä ollut se, joka on lapset hakenut. Kohtuullisessa ajassa, mutta en aina alle tunnissa. Ja minulla on hyvin lyhyt työmatka, mutta sellainen työ, etten voi vaan sillä hetkellä häipyä, vaan sijainen on saatava paikalle. Ja tosiaankaan sosiaaliviranomaisia ei ole tarvittu, ja käsittämätön on se ajatus, että lapsella olisi helpompi odottaa äidin hakua jonkun vieraan työntekijän matkassa kuin tutussa ja turvallisessa päiväkodissa. Onneksi meille ei koskaan tästä sanomista tullutkaan, ja nyt lapset ovatkin jo kaikki kouluiässä.
Mutta ei kai kukaan tosiaan ajattele, että äidin pitäisi jättää vaikka kymmeneksi vuodeksi oma uransa kokonaan syrjään, ja siirtyä johonkin päiväkodin lähelle mahdollisesti löytyvään hanttihommaan, jotta siinä tilanteessa, kun lapsi sen kerran vuodessa sairastuu kesken hoitopäivän, olisi varmasti muutaman minuutin sisällä paikalla? Ihan oikeasti?
Ja jos jotain oikeasti vakavaa sattuu, minä en ole lääketieteen ammattilainen, lapsi on joka tapauksessa vietävä muuhun hoitoon. Sekään ei ole syy päivystää päiväkodin nurkalla.
Vai on vaativa työ miehellä. Meidän perheessä myös äidillä on "vaativa" työ ja silti molemmat hoitaa tasaveroisesti. Se hakee ja jää kotiin sairaan lapsen kanssa, joka paremmin sillä hetkellä pystyy. Ei ole ollut ongelmia.
Jos mies on Usassa ja minä 10 minuutin päässä, niin valitettavasti millään järjellä emme voi jakaa tasan hoitotaakkaa. Toki niinä päivinä, kun mies pystyy hoitamaan, hän hoitaa.
Itsepähän olet lapsellesi isän valinnut, joten järjestelet sitten käytännön hommat siten, että saat ne toimimaan ilman kohtuutonta haittaa muille (päiväkodin muut lapset ja heidän perheensä, henkilökunta) ja omalle lapsellesi (sairas lapsi odottaa tuntikausia hakijaa).
Lapseni ovat jo kouluikäisiä, mutta aikoinaan tuli pari soittoa useamman vuoden aikana. Ja jokaiseen reagoin järkevästi, eli ensin työasiat kuntoon hoitaen, ja sitten mahdollisimman nopeasti lapsen hakien. Eikä valituksia koskaan päiväkodista tullut. Luultavasti siellä oli ajattelutoimintaan kykeneviä aikuisia, jotka ymmärtävät, että kaikissa töissä on omat piirteensä.
Aika moni nainen on töissä hoiva-aloilla, missä lapsia, vanhuksia tai sairaita ei vaan voi jättää yhtäkkiä. Ihan typerää jauhaa koko asiasta, mutta niin se vaan on. Muidenkin ihmisten elämällä on arvo.
Tuohan on niin kuin pitääkin. Huomasit kai mistä puhutaan. Siitä, että jotkut hakevat sairaan lapsen vasta tuntien päästä tai tuovat sairaan lapsen hoitoon
Paitsi että sijaisen saamiseen ja matkoihin on hyvinkin voinut mennä tunti-kaksi. Ja kun tämän On jo soiton yhteydessä sanonut, ei ole ollut ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Been there kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miettii, miten usein lapsi yleensä sairastuu vaikka kuume nousee tai oksennustautiin, nii taitaa olla ehkä kerran pari vuodessa, jos siitä työpaikka menee että joutuu kerran pari hakemaa lapsen hoidosta tai olee kotona päivän pari nii ok, ainakaa itse en ole tämmösestä kuullu, vai joka viikkoko lapsenne sairastelevat?
Itse olen ollut nyt 3 vuotta kotona lasta hoitamassa. Nyt palaamassa töihin ja pelko peruuksissa sillä lapsi on jatkuvasti sairas. Viime kuusa 10 päivää, ja nyt taas ollut 4 päivää kuumessa. Tänä vuonna ollut sairas jo 5 kertaa ja monta päivää kerralla (flunssaa, yskää, kuumetta, lämpöä, oksutautia). Lääkärissä tutkittu kaikki eikä mitään ole löytynyt muutakuin että lapsi vaan kuuluu vähemmistöön joka saa kaikki infektiot.Viime syksyn oli sairas käytännössä koko syksyn, muutamia viikkoja ja päiviä välissä terveenä. Ja tietysti kunnossa ravinto ja rokotukset kun joku sitä kuitenkin kysyy.
Miten ihmeessä selviämme kun palaan töihin? Emme voi olla noin paljon koko ajan pois töistä enkä pysty viemään edes puolikuntoista lasta hoitoon. Taitaa olla ainoa vaihtoehto että jättäydyn kokonaan kotiin elämään miehen palkalla, en tiedä. Tosiaan pelottaa kun ei ole niin hyvät tulot että olisi varaa palkata hoitaja kotiinkaan.Ja tiedän, että "oma syy miksi hankit lapsia, kun ei ole kerran varaa hoitaa" olin niin tyhmä etten ollut varautunut ihan tällaiseen, luulin kuten sinäkin että lapsia sairastaa muutaman kuumeen vuodessa.
Mielestäni lapsen sairastamisista ei puhuta tarpeeksi, kuinka se vaikuttaa vanhempien työpanokseen. Ehkä sellaiset kuten minä jättäisin sen lapsen kokonaan hankkimatta, kun tiedän etten tule ikinä suurituloiseksi jolla varaa palkata oma hoitaja kotiin.
Kannattaa miettiä sitä että palkkaa hoitajan kotiin, joko vain omille lapsille tai sitten esimerkiksi naapurin kanssa hoitoringissä. Siihen saa yksityisen hoidon tukea. Meillä oli hoitaja vuoden koska toinen lapsi sairasti astmaa. Toinen lapsi sai lisäksi kaveriseuraa kirkon kerhosta aamupäivisin. Omia työaikojamme limitimme niin, että minä lähdin aamupäivällä ja mies lähti aikaisin ja palasi jo neljän maissa. Näin hoitopäiväkin oli lyhyt. Lapset sai nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin nukutti.
Joo kerhoissa olemme käyneet jo nyt monta kertaa viikossa silloin kun on ollut terveenä. Mutta kun suurimman osan ajasta on ollut sairaana. Lapsia on yksi emmekä tunne muita lapsiperheitä, kerhoissa olevilla on pikkusisar kotona ja äiti kotona vielä. Ongelma on se että lapsi sairastaa niin paljon että 3 päivää / vanhempi/kk paukkuu yli. Mies tekee lisäksi väitöskirjaa joten työpäivät pitkiä. Lapsi sairastellut nyt vuoden ikäisestä eli n. 2 vuotta, ja tosiaaan työelämään paluu pelottaa tuon takia. Lapsen takia jätin omat opinnotkin kesken, kun sairasteli niin paljon etten ehtinyt niihin keskittyä eikä ole tukiverkkoja, ja muutenkin, itse haluan lapseni hoitaa. Äiti on ainoa joka kipeänä kelpaa, ja olen valmis uhraamaan mitä vain jotta saan sen tehtäväni hoitaa. Lapsi on vain kerran pieni ja ansaitsee lapsena kipeänä vanhemman hoivaa ja syliä. Tämä siis sille joka haukkui kaikki lapsiperheet itsekkäiksi.Ajattelen että kun lapsen päätin synnyttää on myös minun velvollisuuteni hänet hoitaa kun sairastaa, vaikka se tarkoittasi potkuja töistä.
Me olemme tehneet uhrauksia ja tulemme tekemään mutta ymmärrän ettei elämäntilanteita on erilaisia.Uskon että jokainen toimii lapsensa parhaaksi.
Asumme kaupungin vuokra-asunnossa, emmekä haaveile omasta sillä lapsen sairastelun takia päätin olla 3 vuotta kotona, meillä ei ole autoa emmekä matkustele. Käytännössä olen jättänyt oman elämäni telakalle, nytkin ollut 3 päivää kotona lyhyitä kauppareissuja lukuunottamatta, valvonut hengitysvaikeuksista kärsivän lapsen vieressä nyt 3 yötä (miehen pakko herätä aamulla töihin joten minä valvon). Lapsi siis infulensassa nyt vaikka otimme rokotuksen. Olen varautunut siihen että loppuviikko menee sisällä ja yöt valvoessa, limaa on niin paljon kurkussa ettei lapsi pysty kunnolla nukkumaan.
Anteeksi tämä pitkä avautuminen, tämä aihe mietityttää nyt paljon, ja tuleva syksy pelottaa. Kesä on aina parempaa aikaa lapsella kun viruksia ei kierrä niin paljoa.
Työelämästä voin sanoa sen verran että ei ole herkkua olla paljon pois lapsen sairastelujen takia koska:
-saat muiden työntekijöiden vihat niskaasi jos olet paljon pois
-saat pomon vihan niskaasi
-seuraavissa yt:ssä saat todennäköisesti kenkää
Mutta toisaalta poissaolothan ovat ihan lakisääteisiä ja tietyillä aloilla tai työpaikoissa ei erityisemmin tarvitse ehkä sitä irtisanomistakaan pelätä (kunnan työpaikat) Onko se muuten tämän takia että yleisesti tuntuu että päivähoidon työntekijät (kunnan työntekijät) eivät oikein ymmärrä miksi vanhemmat pitävät työtään muka niin tärkeänä ja eikö "lapsi tule aina ensin" kun heidän ei ehkä tarvitse pelätä sitä irtisanomista sen takia että ollaan joka kuukausi ehkä puolet kuukaudesta pois lapsen sairastelun takia? He eivät tahdo ymmärtää että ei ole aivan sama työtekijän kannalta ollaanko pois yksi vai kaksi viikkoa flunssan takia kun yksityisellä sektorilla todellakin kenkää saa yleensä se joka on ollut eniten poissa. (jos siis työntekijät ovat muutenkin tasaveroisia työntekijöitä)
Eli jos irtisanomista ei tarvitse pelätä niin ole pois niin kauan kun tarve vaatii. Hankit vaan sen lääkärintodistuksen jos se vaaditaan. Näin se vaan menee. En minä ainakaan jätä menemättä töihin tai ole pyrkimättä töihin sen takia että todennäköisesti joutuisin olemaan paljon pois lapsen sairastelujen takia. Kun olet jalan saanut ovenväliin niin ei sitä työpaikkaa niin vain sinulta pois oteta.
Mutta, huomioitava seikka on myös se että pienten lasten äideille on ehkä paljon vaikeampaa työllistyä kun muille. Ei kai se ole mikään yleinen salaisuus. Kyllä sen ne rekrytoijatkin tietää että poissaoloja voi tulla paljon lasten takia. (mitenköhän se työllistyminen muuten sujuisi jos äidit olisivat aina pois sen verran mitä päivähoidontyöntekijät tuntuvat odottavat eli viikkotolkulla vaikka flunssan takia ja jokaisesta yskäisystä ja niiskaisusta jäädään kotiin odottamaan nouseeko se kuume vai ei?)
Miksi oletat, että päiväkodissa työskentelevillä ei ole stressiä töiden jatkumisesta? Kunta-ala on pullollaan määräaikaisia työntekijöitä, jotka saavat pätkäsopimuksen pätkän perään, niin kauan kuin on töitä tarjolla. Työskentelen itsekin määräaikaisena kunnallisessa päiväkodissa jo viidettä vuotta, joka ikinen kesä työttömänä ja joka kevät pelko persiissä, että jatketaanko sopimusta elokuussa. Tiedän, etten ole ainoa samassa tilanteessa oleva.
Tästä huolimatta olen jäänyt (ja jään jatkossakin) kotiin hoitamaan sairasta lasta, ja pari kertaa lähtenyt (ja lähden jatkossakin) töistä kesken päivän hakemaan sairastuneen lapseni omasta päiväkodistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella häiriintynyt keskustelu. Ei pidä tietenkään tuomita kaikkia lastenhoitajia tällä perusteella, mutta jotenkin elämästä vieraantunut kuva kyllä tulee. Itselläni on neljä lasta, ja mies tekee vaativaa työtä, usein myös ulkomailla, joten minä olen meillä ollut se, joka on lapset hakenut. Kohtuullisessa ajassa, mutta en aina alle tunnissa. Ja minulla on hyvin lyhyt työmatka, mutta sellainen työ, etten voi vaan sillä hetkellä häipyä, vaan sijainen on saatava paikalle. Ja tosiaankaan sosiaaliviranomaisia ei ole tarvittu, ja käsittämätön on se ajatus, että lapsella olisi helpompi odottaa äidin hakua jonkun vieraan työntekijän matkassa kuin tutussa ja turvallisessa päiväkodissa. Onneksi meille ei koskaan tästä sanomista tullutkaan, ja nyt lapset ovatkin jo kaikki kouluiässä.
Mutta ei kai kukaan tosiaan ajattele, että äidin pitäisi jättää vaikka kymmeneksi vuodeksi oma uransa kokonaan syrjään, ja siirtyä johonkin päiväkodin lähelle mahdollisesti löytyvään hanttihommaan, jotta siinä tilanteessa, kun lapsi sen kerran vuodessa sairastuu kesken hoitopäivän, olisi varmasti muutaman minuutin sisällä paikalla? Ihan oikeasti?
Ja jos jotain oikeasti vakavaa sattuu, minä en ole lääketieteen ammattilainen, lapsi on joka tapauksessa vietävä muuhun hoitoon. Sekään ei ole syy päivystää päiväkodin nurkalla.
Vai on vaativa työ miehellä. Meidän perheessä myös äidillä on "vaativa" työ ja silti molemmat hoitaa tasaveroisesti. Se hakee ja jää kotiin sairaan lapsen kanssa, joka paremmin sillä hetkellä pystyy. Ei ole ollut ongelmia.
Jos mies on Usassa ja minä 10 minuutin päässä, niin valitettavasti millään järjellä emme voi jakaa tasan hoitotaakkaa. Toki niinä päivinä, kun mies pystyy hoitamaan, hän hoitaa.
Itsepähän olet lapsellesi isän valinnut, joten järjestelet sitten käytännön hommat siten, että saat ne toimimaan ilman kohtuutonta haittaa muille (päiväkodin muut lapset ja heidän perheensä, henkilökunta) ja omalle lapsellesi (sairas lapsi odottaa tuntikausia hakijaa).
Jopas on pokkaa ulkopuolisella! Onko sinulla joku lista siitä, ketkä saavat pariutua ja lisääntyä? Anna kun arvaan: Sellaiset ihmiset, jotka tietävät sataprosenttisella varmuudella elämänsä kulun, tulevat työpaikat ja asuinalueet, lasten terveydentilan jo ennen ehkäisyn jättämistä ja koko muunkin elämän aina hautaan asti.
Jos se MIES ja lasten isä ei käy lainkaan töissä, samat ihmiset taas parkuvat ettei saisi lapsia tehdä sellaiselle miehelle kun kaikkihan tässä elämässä on naisen syy. Jos nainen jää kotiin lapsia hoitamaan, niin sehän vasta kauheaa on, taas on syytä pilkata ja väheksyä.
Luuleeko joku, että lapsia voi tehdä ja kasvattaa tehtaassa, tai että on sellaisia naisia jotka pullauttavat kohdustaan valmiita aikuisia?
Päiväkoti ei ole sairastupa. Päiväkodissa saattaa olla vaikkapa 23 lasta kerralla joinakin päivinä ja 3 aikuista joten eipä sairaalla tai puolikuntoisella lapsella ole rauhaa sairastella ja lepäillä.. Päiväkotiin tullessa lapsen kuuluu olla siinä kunnossa että pystyy olemaan mukana toiminnassa. Metsäretket, liikuntahetket, aamu/iltapäiväpiirit ja ulkoilut ym.. Isossa ryhmässä ääntä ja hulinaa riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän saldovapaita päiväkodin porukalla on? Kyllä työvuorot järkätään niin, että aina on väkeä paikalla. Oikeastikko joku luulee , että perjantaisin soitellaan monelle vanhemmalle ja valehdellaan lapsen sairastuneen? En ihmettele, miksi päiväkodeissa väki vaihtuu. Työ on raskasta muutenkin ja sitten vielä osa vanhemmista on ihan pihalla. Joutaisivat oikeasti olemaan joskus itse pihalla lastensa kanssa. Miksi lapsia hankitaan, jos heistä ei itse viitsitä ottaa vastuuta?
Työpäivän aikana on aika vaikea viedä lasta ulkoilemaan, se siitä vastuusta. Nykyäänhän vanhemmat tavoittaa puhelimella melko hyvin, mutta lankapuhelinaikaan ei vanhempia saatu hakemaan sairasta lasta välttämättä koko päivänä. Silti nykyvanhempia syyllistetään, koska se ilmeisesti on ammattikasvattajista kivaa ja nykyvanhemmat syyllistyvät kaikesta helposti, koska he todella panostavat lapsiinsa aivan toisella tavalla kuin ennen panostettiin.
Muilla aloilla asiakkaiden syyllistämistä ei pidetä ammattitaidon osoituksena.
Näin juuri, vielä 15 vuotta sitten päiväkodin soitot menivät työpaikan sihteerille, joka toimitti viestiä kunhan ehti. Eli hyvinkin tähän saattoi mennä yli tunti jo pelkkään viestiin.
Olen ollut vähän kauemmin työelämässä ja kyllä se vaihteessa sai kuulla kunniansa ihan äideiltä, mutta myös työnantajalta jos viestiä lapsen sairastumisesta ei toimitettu samantien. Oli kyse sitten tärkeästäkin palaverista.
Muistan, kun nuorena projektipäällikkönä jouduin ottamaan vastuun kymmenien miljoonien asiakkaiden Yhdysvaltalaisesta johtajasta, kun oman yksikön johtaja poistui samantien. Kätteli vain asiakkaat sihteerin pyydettyä puhelimeen ja saatuaan tiedon. Kävi pahoittelemassa puettuaan ulkovaatteet, kun lapsi oli ilmoitettu sairaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne valitettavasti kirjoittaa välillä oudot kiihkoilijat joiden kirjoituksista pakostakin tulee mieleen että miten ihminen voi olla niin tyhmä vai onko tarkoitus vain provoilla?
Monesti tuntuu että näissä päiväkoti kirjoituksissa joissa mollataan vanhempia on aika paljon kyseessä jonkinlainen "urbaanilegenda" ongelma eli joskus jollain on tullut vastaan tilanne jossa sairas lapsi on tuotu hoitoon ja sitten aloitetaan hirveä kiihko toitotus kuinka niiiiiin moni vanhempi tuo sairaan lapsen hoitoon vaikka on selvästi oksennellut jo autossa (ihmettelin muuten tätä kommenttia oliko siis niin että ihan se vanhempi kailotti siinä tuodessa että tämä kyllä oksenteli autossa mutta toin nyt kuitenkin hoitoon?) ja kuumetta on vain alennettu kuumelääkkeellä aamusta.
Sori vaan, en vain usko tuohon että tuollaisia tapauksia olisi ollut kovinkaan paljon ja itse asiassa uskon että monet jotka tännekin kirjoittavat näistä eivät perusta näkemyksiä mihinkään omakohtaisiin kokemuksiin, vaan tarkoituksena on vain tarkoituksenhakoisesti mollata vanhempia sillä kuuluisalla lauseeella että "vanhemmat ei välitä jne.." tai muuten vaan on sen verran sairas että nauttii todella provosoivasta aiheesta jonka on keksinyt.
Ensinnäkin: Kun puhutaan siitä että sairas lapsi on tuotu päivähoitoon niin olisi kiva tietää mikä saa hoitajat päättelemään että lapsi on aivan varmasti ollut sairas jo ennen kuin on tullut päiväkotiin. Vai onko kyse muka siitä että lapsella on jo kuumetta siinä eteisessä kun lapsi riisutaan ja jätetään päiväkotiin? Tuskin. Uskon että yleensä nämä ovat taas näiden "negatiivisten" hoitajien mielikuvituksen tuotetta jolloin pyritään aina jostain ihmeen syystä syyllistämään vanhempia ja oikein yritetään tahallaan keksiä syitä joista voisi syyttää vanhempia. Esim. lapselle tulee kuumetta vaikka aamu-ulkoilun tai lounaan maissa, siitä hoitsu sitten heti tekee omat johtopäätöksensä, "taas varmaan tuotu lapsi kipeänä hoitoon ja tungettu vain kuumeläkettä aamulla" vaikka tilanne on todella ollut se että kuumeesta ei ole vielä ollut jälkeäkään yöllä tai aamulla.
Sitten on nämä että lapsi muka kertoo että on saanut lääkettä. En usko että on kovinkaan yleistä tämä että näin olisi. Toisaalta uskon hyyvinkin että jos lapselta kysytään "onko äiti antanut lääkettä aamulla" hän varmaan nyökkää koska on hyvin johdateltavissa vaikka todellisuudessa ei olisi annettu.
Tiedoksi: Se kuume voi iskeä ihan koska vain. Jos sinun lapsellesi se tulee yleensä aina yöllä tai aamulla niin monesti on kuitenkin tilanteita jolloin se iskee vaikka sitten vasta iltapäivällä. Tosi asia on että yleisesti ei voi jäädä "sairaan lapsen" takia kotiin pelkkien flunssa oireiden takia ilman kuumetta (ellei yleisvointi ole jotenkin poikkeuksellisen huono) joten kyllä se kuume vasta on se ensimmäinen merkki josta yleensä jäädään.
Sitten on vielä tämä asia että kuinka pian lapsen voi viedä takaisin hoitoon eli koska lapsi on terve? Siinäpä hyvä kysymys. Eihän lapsi monesti ole terve välttämättä edes viikonkaan sairasloman jälkeen jos terveellä tarkoitetaan sitä, että ei olisi enää nuhaa tai pahaa yskää. Mutta ei sitä sairaslomilla voi keikkua kaksi viikkoa putkeen (ellei ole sitten työtön tai kotiäiti), vaan kyllä yleensä sitä lapsi joutuu palaamaan hoitoon ehkä jonkin verran puolikuntoisena, eikä voi olettaa että sairaudesta ei ole jälkeäkään enää kun palaa takaisin hoitoon. Niin kuin sanoin tuollaisiin poissaoloihin pystyy vain kotona oleva vanhempi jolla ei ole mitään valvollisuuksia (opiskelua, työssäkäyntiä) eli tavallaan jos on ihan sama onko siellä kotona lapsen kanssa yksi tai kaksi viikkoa.
Aika vinoutunut on sen hoitajan asenne jonka mielestä "sairasta lasta tuodaan hoitoon" tai "ei anneta olla tarpeeksi kotona sairaslomalla" jos lapsi on ollut jo kotona viikon ja takana on pari kuumeetonta päivää mutta esim. yskii ja on nuhainen vielä. Mitä sitä pitäisi vielä tehdä? Olla toinen viikko heti perään vielä että olisi tarpeeksi "välittävä" vanhempi? Kyllähän sen lapsen kanssa ollaan kotona kun tilanne sen vaatii, mutta nimenomaan kun tilanne sen pakosta vaatii. Poissaoloja tulee sairauksien takia muutenkin yleensä niin paljon kun on pikkulapsista kysymys, että ei niitä sairaslomia voi venyttää ihan loputtomiin jokaisen flunssan takia vain sen takia kun "olishan se kiva että ehtisi kunnolla lepäillä esim. pari viikkoa nuhakuumeen jälkeen"
Ai niin ja sitten vielä siihen ap:n aloitukseen joka koski kai lähinnä sitä kuinka nopeasti tullaan hakemaan siitä soitosta. Uskon taas että kyllä lähes jokainen vanhempi tulee heti kun pystyy. Jollain voi olla tosi paha tilanne jota ei voi jättää heti sillä minuutilla kesken ja jollain voi olla pitkä työmatka. On todella vastenmielistä ja ihmeellisä nämä vastaukset että "olisitte sitten hankkineet työpaikan lähempää, vähemmän tärkeän työn tai kasan varahakijoita" Vaikka itselleni ei kolahda kalikka nilkkaan tuossa asiassa eli yleensä pystyn lähtemään hakemaan melko pian soitosta, tosin matka päiväkodille voi kestää 45 min joka on omasta mielestäni varsin normaali työmatka, niin ymmärrän että kaikilla asiat ei ole näin ja se ei tarkoita sitä että oma lapsi ei olisi tärkeä tai hänestä ei välitettäisi kun hän sairastuu.
Klassinen suppo vaipassa, eräänkin kerran uran aikana nähty. Tai aamulla tuodaan hoitoon lapsi joka on kalpea kuin valkoinen lakana, ihan kunnossa toki jos vanhemmilta kysyy. Automatkanko aikana kalpeus alkoi? Puolen tunnin päästä oksentaa aamupalan ulos.
t. lastenhoitaja
Valitettavasti tästä yleisyydestä ei voi todellisuutta ikinä tietää, ei ainakaan keskustelupalstojen kautta. Tänne kun jokainen voi kirjoittaa ihan mitä vain, totta tai valetta. Kuka muuten käyttää nykyään suppoja päiväkoti-ikäiselle? En minä ainakaan en edes vauvalle. Eikö ne ole jo poistuneet käytöstä aika pitkälle nyt kun on nestemäiset buranat ja panadolit lapsille.
Pelkän kalpeuden takia en usko että kukaan päiväkodinhoitaja alkaa esittämään kenellekään vanhemmalle että lapsi on varmaan sairas ja vietävä kotiin. (viittaan tuohon yhteen ylläolevaan esimerkkiin) ja jos lapsi ei ole esim. oksentanut tai muuten ollut sairas vielä kotona niin ehkä vanhempikaan ei pelkän kalpeuden takia uskalla heti jäädä kotiin sairaslomalle, varsinkin jos kotiin jääminen edellyttää lääkärin todistusta.
Mutta hoitajahan on nähtävästi aina varma että jos lapsi oksentaa esim. aamiaispöydässä hän on varmaan oksentanut jo kotona satavarmasti ja tahalleen on taas yritetty tuoda sairas lapsi hoitoon?
Taitaa olla taas vähän samanlainen juttu kun se "lapset koko kesän hoidossa ja vanhemmat rannalla syömässä jäätelöä" mitä toitotettiin tuossa joku kesä. Ja kun kysyttiin ihan tilastotietoa niin päivähoidon ammattilaiset eivät olleet huomanneet että tämä olisi mitenkään yleistä itse asiassa oli todella minimaalinen niiden lasten määrä joilla ei ollut ollenkaan kesälomaa...
Oletko koskaan nähnyt sairauden takia kalpeaa ihmistä jonka kasvoissa ei ole muuta väriä kuin valkoisuus. Saattaa olla vielä hiki otsalla. Mutta eihän se tietysti ole sairauden merkki tai minä 25 vuotta töitä tehnyt erehdyn. Urani aikana jokainen aamiaisensa oksentanut lapsi on ollut sairas, vatsataudissa. Sitä en väitä että olisi tuota vasiten sairaana hoitoon, aamut voi olla joskus niin hektisiä että lapsen olo jää huomioimatta.
t. sama hoitsu
Harmi, että et ole tavannut minua tai lastani. Olemme molemmat liidunvalkoisia, vaikka mitään sairautta ei olisikaan. Minua tutkittiin lapsena pitkään ja hartaasti, löytyi vain alhainen hemoglobiini. Silti olen saanut kymmeniä kertoja määräyksen mennä terveydenhoitajalle, koska näytän sairaalta. En ole sairas, olen vain kalpea. Ja se on periytynyt lapsellekin.
Lapseni on käännytetty konta kertaa pois päiväkodista, koska hoitajan mielestä hän on sinne liian kalpea, hikikarpaloitakin otsalla. Onneksi olen työssä, joka voi joustaa, joten olen ilmoittanut jääväni lapsen kanssa päiväkotiin. Lähdemme heti pois, kun hän oksentaa. Sitä oksennusta tai väsymyskohtausta ei ole tullut, joten olen hoitajalta kysynyt, miten toimia seuraavana päivänä. Tulenko taas terveen lapsen kanssa viettämään aikaani päiväkodille vai saanko mennä töihin. Joka kerta vastaus on sama: koska lapsi on kalpea, hän on sairas! No, olen hälyttänyt isoäidin seuraksi päiväkotiin, jossa on vankka usko siitä, että vain ruskea lapsi voi olla terve.
Voi hyvänen aika. Tottakai jos lapsi on aina yhtä kalpea niin silloin ei pidetä kalpeaa naamaa sairauden merkkinä. Puhun nyt lapsista jotka ovat naamaltaan normaalin värisiä, yleensä vähän punakoita ns. terveen värisiä. Kun tällainen lapsi tuodaan hoitoon kalpeana kuin kalkkilaivan kapteeni niin varmasti ymmärrät että lapsi saattaa olla sairas ja sama ei koske sinun lastasi.
Ehkä tällainen asia kannattaa ottaa puheeksi jo siinä vaiheessa kun päivähoitoon mennään, eikös vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo kirjoitti:
Tuore tutkimus kertoi, että Suomi on maailman pahin holhousyhteiskunta. Tässä ketjussa se todellakin näkyy. Ei ole niin matalaa lähihoitajaa, etteikö hän yrittäisi kyykyttää asiakkaitaan. Kyllä, ne vanhemmat ovat asiakkaita. Ja kyllä, julkisen puolen päiväkotien rahoitus tulee veroista - myös ne lähihoitajien palkat - mutta kyllä ne verotkin joku maksaa. Kuka? No se työssä kävijä. Se joka venyy ja vanuu kaikessa ristipaineessa.
Toinen tutkimus kertoo myös sen, että Suomessa hoidetaan lapsia poikkeuksellisen paljon kotona. Miksi? No siksi, että vanhemmat jättäytyy mieluummin kotiin kuin venyy ja vanuu töissä kuunnellakseen vain wannabe-lähihoitajien loputonta pätemistä ja kyykyttämistä.
Ja kukako hoitaa oksennustautiin sairastuneen koululaisen? Meidän lapsen YKSITYISkoulussa sen nuoren ottaa hoteisiinsa kouluterkka, joka ensin tutkii (hänellä on lääketieteellinen koulutus), sitten tarkkailee kun nuori lepää, sitten soittaa taksin ja sitten saattaa nuoren sinne taksiin. Siinä välissä soittaa vanhemmille ja kertoo tilanteen ja kysyy, haetaanko vaiko tuoko taksi. Jotain tästä asenteesta voisi kopioida sinne pienten lasten puolellekin... Ja kyllä, tämän hän toistaa kaikkien niiden samaan tautiin tuupertuneiden kanssa.
Miten tämä purkautumisesi liittyy tämän keskustelun aiheeseen? Kyllä Suomessa on kotihoidontukea ja hyvät mahdollisuudet pitkiin äitiysvapaisiin.
Missään päin maailmaa lapsia ei kuitenkaan pidetä sairaana terveiden lasten kanssa. Olen itse ollut lapsena ulkomailla hoidossa. Siellä jos vanhemmat eivät järjestäneet hakijaa tunnin sisällä, kutsuttiin maksullinen lasten sairaanhoitaja. Se maksullisen hoitajan laskutus alkoi noin 250 euron käyntitaksasta, jonka lisäksi laskutus meni puolitunneittain. Jos sairaanhoitaja näki tarvetta lääkärin arviointiin, se oli vielä kalliimpaa.
Minusta joku tuollainen käytäntö sopisi tännekin. Niillä lääkäreillä, yrittäjillä ja monilla muilla palaverit saattaisivatkin olla yllättävän vähäpätöisiä. Mutta ei, koska edelläkirjoittaneen holhous toimii, vanhempia paapotaan.
Siten niin että tämän ketjun aloittaja ja melkein kaikki muut tänne kirjoitelleet hoitajat oikein huokuvat sitä holhoavaa besserwisserismiä. "Minä en tarvitse lääketieteellistä koulutusta, minä tiedän, ja jos et tottele soitan sosiaalityöntekijän sinua kyykyttämään, että varmasti tottelet". Missä tuossa tyylissä on se "kasvatuskumppanuus" jota hoitajien ammattiliitto jaksaa hehkuttaa? Ei missään. Siinä on tasan tarkkaa yläpuolelle asettuvaa holhoamista ja uhkailua.
Taidat olla jokin insinöörimiehen perässä "muaailmaa nähnyt "lähäri itsekin...
Toivottavasti koko mätä julkinen puoli purettaisiin kokonaan pois! Päästäisiin kaltaisistasi loisista.
Ihan korkeakoulutus on, olen luennoinutkin ulkomailla, mm. Cambridgessa.
Mistä kasvatuskumppanuudesta höpötät? Jos on sairas lapsi, vanhempien kuuluu hoitaa hänet. Yksityinen laskuttaa sellaisesta palvelusta aika kalliilla, jota yksityiseltä kindergardenilta ei ole tilattu. Julkiselta odotat sellaista, koska et tykkää holhouksesta?
Mietipä mitä oikeasti peräänkuulutat. Sitä holhoustahan sinä juuri pyydät lisää, "kun vanhemmat eivät ehdi töistä". Aivan varmasti ehtisivät, jos vaihtoehdolla olisi hintalappu. Moni keskituloinen asuntovelallinen ei varmasti lähtisi maksamaan hätäpäivystävän matkaa lapsen luo, hoitoa ja vielä mahdollista varmuuden vuoksi tehtyä yksityislastenlääkärikäyntiä.
Sinä Cambridgen luennoitsija. Voisitko myös kertoa että mikä olisi se kohtuullinen aikaraja koska vanhemman pitäisi pystyä hakemaan lapsi ennenkuin himolaskutus alkaisi ruksuttamaan?
En ole luennoitsija, vaan tunnen oman alani hyvin. Piti oikaista epäily, kun joku väitti lähihoitajaksi.
Jos asiasta ei ole mitään sovittu, vanhemmat lähtökohtaisesti ovat sitoutuneet hoitamaan lasta, kun lapsi on syntynyt. Eiköhän Suomessa se kohtuullinen aika ole se normaali aika, jonka vanhemmat ilmoittavat kestävän työpaikalta hoitopaikkaan.
Ulkomailla se on ihan sopimuksenvarainen kysymys. Jossain hoitopaikassa maksetaan hoitomaksussa siitä, että välihoito järjestyy pidemmälläkin odotuksella. Toisissa maksetaan vain terveen lapsen hoidosta tuottaen peruspalvelu mahdollisimman laadukkaana edullisesti, mutta lisäpalvelut, kuten sairaan lapsen hoidot saattavat tulla jo puolen tunnin tai tunnin päästä lisälaskutettavaksi.
Mutta kannattaa muistaa, että kalpeus tai väsymys eivät ole sairauksia, joiden vuoksi tarvitaan lisäpalveluja. Lapsen tulee olla oikeasti sairas, ei riitä hoitajan vahva oletus siitä, että tuolla on mahatauti, koska uloste on löysää. Myös vanhemmat tietävät sen, että lisäpalvelussa maksetaan aidosti sairaan lapsen hoidosta, ei vain kiukkuisen tai hikinäppyisen.
Vanhempien on haettava lapsi kotiin tai käytettävä lääkärissä, jos hoitajalle tulee epäilys sairaasta lapsesta.
Eiköhän lähes jokaisessa hoitosopimuksissa kindergarTeneissa ole hyvin selkeästi todettu, että hoitajan epäily on riittävä syy lapsen terveyden tarkistamiseen ja muiden lasten terveyden varmistamiseksi. Ei vanhemmat sellaisen sopimuksen allekirjoitettuaan edes väittele asiasta.
Meillä oli kindergartenin sisääntulorakennuksessa johtajan sihteerin huoneessa sänky sairaille lapsille. Kun lapsi sairastuu, siellä ei olisi varmasti kauaa odoteltu, että kutsuvat lääkärin tarkistamaan lapsen, jos vanhempia ei olisi tavoitettu tai vanhemmat eivät olisi tulleet paikalle. Ja lääkärin lasku tai muut kulut olisivat tullet varmasti hoitopaikan katteella täydennettynä.
t. oma lapsi ollut kinedergartenissa Bristolissa.
Mutta nyt unohdat sen, että jos hoitajat kovin ahkerasti epäilevät tervettä lasta sairaaksi, niin se lastentarha menettää asiakkaitaan ja jopa toimilupansa. Lääkäreillä kun on velvollisuus todeta terve lapsi terveeksi. Oman lapseni hain Lontoon-vuotenamme vain kerran pois päiväkodista sairauden takia (tai au pair hänet haki) ja tuo oli ainoa kerta, kun päiväkodista sairaasta lapsesta soitettiin. Seuraavana vuonna Suomessa vääriä hälytyksiä oli 8 kpl. Päiväkodista tuli ihmeen usein perjantaina soitto, että lapsi on vaisu tai valitti vatsaansa. Hoitajat halusivat lähteä saldovapaille puoliltapäivin ja osa lapsista piti saada ennen sitä kotiin. On äärettömän turhauttavaa hakea tervettä lasta hoidosta pois siksi, että hoitajat saavat vapaansa.
Enemmän mä epäilen että lapsi halusi kotiin rankan viikon ja pitkien hoitopäivien takia ja esitti vaisua ja valitti vatsaansa. Tiesi että tulet hakemaan. Mitä muuten on päiväkodin työntekijöiden saldovapaat? En ole koskaan kuullut sellaisista.
Ihanaa, että olen saanut hoitaa kaikki 4 lastani kotona, eikä ole tarvinnut miettiä tämmöisiä asioita. Kukaan ei soittele ja vaadi hakemaan lasta, kukaan ei arvioi lastani päivittäin ym. Ahdistaa lukea näitä päikkykeskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morjesta aloittaja. Terkkuja poliisipariskunnan toiselta osapuolelta. Sit kun sun kotioven takana on sekopäinen narkki kirveen kanssa tai se sun hullu eksä, joka on uhannut viimeisen vuoden tappaa sut niin sopiiko, että pirautan sulle, että "Hei päikystä soitettiin, mä lähden hakeen muksun kotiin. Mun tuuraaja lähtee tunnin päästä työmaalle, vetää varusteet niskaan, ajaa sinne sun kotioven taakse ja tulee vähän jeesimään sua. Toivotaan, että kirves ei oo terävä ja toivotaan, että ovi ei ole heikkotekoinen. Ja ootas, ei toi mun mieskään pääse, koska se on tällä hetkellä turvaamassa ambulanssisiirtoa toiseen kaupunkiin." Tai pahimmassa tapauksessa niin, että ajamme samassa partiossa, joka on sillä hetkellä ainut partio jopa sadan kilometrin säteellä. Jos toinen lähtee kotiin, toinen ei voi tehdä töitä, koska Suomessa poliisi ei toimi yksin. Kun joskus vain on ihan oikeasti sellainen tilanne, että siltä seisomalta ei kotiin lähdetä. Näitä ei onneksi usein ole, mutta tuumaileppas nyt hetken maailmaa sen teidän päikyn ulkopuolella...
Ettekö te vanhemmat käsitä, että sairastunut lapsi EI kuulu päiväkotiin.
Päiväkodissa EI ole sitä ylimääräistä henkilöä, joka vahtii sinun kuumeista lasta. Päiväkodin henkilökunta on niin minimillään kuin mahdollista.
Ja muita lapsia EI voi laittaa katsomaan videoita vain siksi, että sinun lapsesi on kuumeessa.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te vanhemmat käsitä, että sairastunut lapsi EI kuulu päiväkotiin.
Päiväkodissa EI ole sitä ylimääräistä henkilöä, joka vahtii sinun kuumeista lasta. Päiväkodin henkilökunta on niin minimillään kuin mahdollista.
Ja muita lapsia EI voi laittaa katsomaan videoita vain siksi, että sinun lapsesi on kuumeessa.
Kyllä me käsitämme. Mutta kai sinä käsität, että keijupöly ei ole oikea kulkuneuvo, eikä töissä aina olla nurkan takana.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskasi totta kai, mutta joillakin meistä oikeasti kestää se kolme tuntia päästä pois töistä. Ei kaikkia hanskoja voi noin vain pudottaa tiskiin. Itse kökötän oikeudessa ja mies leikkaussalissa. Niistä ei kesken niin vain lähdetäkään.
Mutta muuten kyllä olen samaa mieltä kanssasi.
Kirjoittajien pitäisi tietää esim. pääkaupunkiseudun liikenteestä, moneen suuntaan ei julkinen liikenne kulje päiväsaikaan kovinkaan tiheästi. Tiedän omasta kokemuksesta, että se 3 tuntia menee hyvin äkkiä, kun joutuu kolmea eri kulkuneuvoa käyttämään ja odottamaan yli puoli tuntia joka välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskasi totta kai, mutta joillakin meistä oikeasti kestää se kolme tuntia päästä pois töistä. Ei kaikkia hanskoja voi noin vain pudottaa tiskiin. Itse kökötän oikeudessa ja mies leikkaussalissa. Niistä ei kesken niin vain lähdetäkään.
Mutta muuten kyllä olen samaa mieltä kanssasi.
Teillä on varaa palkata hoitaja kotiin.
Varmaan olisikin, mutta koska olen aika vaikuttunut päiväkodin sosiaalistavasta vaikutuksesta ja varhaiskasvatuksesta, sen takia pidän lapseni kunnallisessa lähipäiväkodissa. Myöskään sillä sekunnilla kun se yrjöäminen alkaa hoitajan saaminen kotiin ei valitettavasti onnistu mitenkään. Etenkään, jos kätesi on jonkun tyypin sisäelimissä.
Lisäisin vielä, että yrjöämistäkin on monenlaista. Meillä tyttö yrjöää heti, jos esim sylkipisara menee väärään kurkkuun ja alkaa yskittää kovin. Ei siis ole mitään tautia ja pari kertaa terve lapsi on haettu kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä äitiysneuvolassa. Minulle ei tuota mitään tuskaa laittaa päivän asiakkaille tekstivistiä, että sorry, ajat peruttu, kyselkää uutta aikaa ensi kuuksi. Varmasti raskaana olevia harmittaa, kun ovat tulleet paikalle ja joudun sanomaan, että minun lapseni vuotava nenä menee nyt hänen raskautensa edelle. Sijaista ei noin vain hankita, joten asiakkaathan siinä kärsivät. Pahimmillaan asiakkaan käyntiaika on peruuntunut 3 kertaa siksi, että päiväkodissa on tehty omia diagnooseja.
Avosydänleikkausta on vaikea perua, kun rinta on avattuna ja olet ainoa kirurgi paikalla.
Itse olin 7 tuntia kestävässä leikkauksessa ja kaksi kirurgia teki hiki hatussa hommia. En olisi hengissä, jos toinen olisi lähtenyt kesken kaiken päiväkotiin.
No mutta kun ei sillä taksillakaan pääse puolessa tunnissa päiväkodille! Missä ihmeessä asut, kun kuvittelet, että kaikki vanhemmat ovat töissä päiväkodin yläkerrassa?!