Lue keskustelun säännöt.
hoitaja ihmettelee: MIKSI vanhemmat eivät ota lastensa sairastumista vakavasti?
05.04.2016 |
jos soitamme ja sanomme, että tyttärenne oksentelee ja on tulikuuma en todellakaan ilahdu siitä että saavut hakemaan vasta kolmen tunnin päästä tai
jos soitan, että pojallasi on vesirokko olet sitä mieltä, että voihan se olla hikinäppylöitäkin ja "tarkkaillaan tilannetta"
tajuatko yhtään, miten kurjaa kipeällä lapsella siellä tarhassa on ? :(
KAIKKIEN ENITEN KUITENKIN IHMETTELEN SITÄ, ETTÄ TUOT SEN KUUMEISEN/UUPUNEEN " KERRAN YÖLLÄ OKSENTANEEN "-LAPSESI POKKANA TARHAAN JA KEHTAAT OLLA YLLÄTTYNYT KUN SOITAMME TUNNIN PÄÄSTÄ HAKEMAAN POIS. ymmärrän kyllä, että lapsilla vuotaa usein nenä ja se ei ole syy pitää kotona, mutta jos lapsesi on nuhan ohella veltto ja kuuma niin pääset helpommalla kun alat vaan suosiolla soitella pomolta vapaata! sillä me kyllä soitamme sinut hakemaan, tykkäät tai et.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo kirjoitti:
Tuore tutkimus kertoi, että Suomi on maailman pahin holhousyhteiskunta. Tässä ketjussa se todellakin näkyy. Ei ole niin matalaa lähihoitajaa, etteikö hän yrittäisi kyykyttää asiakkaitaan. Kyllä, ne vanhemmat ovat asiakkaita. Ja kyllä, julkisen puolen päiväkotien rahoitus tulee veroista - myös ne lähihoitajien palkat - mutta kyllä ne verotkin joku maksaa. Kuka? No se työssä kävijä. Se joka venyy ja vanuu kaikessa ristipaineessa.
Toinen tutkimus kertoo myös sen, että Suomessa hoidetaan lapsia poikkeuksellisen paljon kotona. Miksi? No siksi, että vanhemmat jättäytyy mieluummin kotiin kuin venyy ja vanuu töissä kuunnellakseen vain wannabe-lähihoitajien loputonta pätemistä ja kyykyttämistä.
Ja kukako hoitaa oksennustautiin sairastuneen koululaisen? Meidän lapsen YKSITYISkoulussa sen nuoren ottaa hoteisiinsa kouluterkka, joka ensin tutkii (hänellä on lääketieteellinen koulutus), sitten tarkkailee kun nuori lepää, sitten soittaa taksin ja sitten saattaa nuoren sinne taksiin. Siinä välissä soittaa vanhemmille ja kertoo tilanteen ja kysyy, haetaanko vaiko tuoko taksi. Jotain tästä asenteesta voisi kopioida sinne pienten lasten puolellekin... Ja kyllä, tämän hän toistaa kaikkien niiden samaan tautiin tuupertuneiden kanssa.
Miten tämä purkautumisesi liittyy tämän keskustelun aiheeseen? Kyllä Suomessa on kotihoidontukea ja hyvät mahdollisuudet pitkiin äitiysvapaisiin.
Missään päin maailmaa lapsia ei kuitenkaan pidetä sairaana terveiden lasten kanssa. Olen itse ollut lapsena ulkomailla hoidossa. Siellä jos vanhemmat eivät järjestäneet hakijaa tunnin sisällä, kutsuttiin maksullinen lasten sairaanhoitaja. Se maksullisen hoitajan laskutus alkoi noin 250 euron käyntitaksasta, jonka lisäksi laskutus meni puolitunneittain. Jos sairaanhoitaja näki tarvetta lääkärin arviointiin, se oli vielä kalliimpaa.
Minusta joku tuollainen käytäntö sopisi tännekin. Niillä lääkäreillä, yrittäjillä ja monilla muilla palaverit saattaisivatkin olla yllättävän vähäpätöisiä. Mutta ei, koska edelläkirjoittaneen holhous toimii, vanhempia paapotaan.
Siten niin että tämän ketjun aloittaja ja melkein kaikki muut tänne kirjoitelleet hoitajat oikein huokuvat sitä holhoavaa besserwisserismiä. "Minä en tarvitse lääketieteellistä koulutusta, minä tiedän, ja jos et tottele soitan sosiaalityöntekijän sinua kyykyttämään, että varmasti tottelet". Missä tuossa tyylissä on se "kasvatuskumppanuus" jota hoitajien ammattiliitto jaksaa hehkuttaa? Ei missään. Siinä on tasan tarkkaa yläpuolelle asettuvaa holhoamista ja uhkailua.
Taidat olla jokin insinöörimiehen perässä "muaailmaa nähnyt "lähäri itsekin...
Toivottavasti koko mätä julkinen puoli purettaisiin kokonaan pois! Päästäisiin kaltaisistasi loisista.
Ihan korkeakoulutus on, olen luennoinutkin ulkomailla, mm. Cambridgessa.
Mistä kasvatuskumppanuudesta höpötät? Jos on sairas lapsi, vanhempien kuuluu hoitaa hänet. Yksityinen laskuttaa sellaisesta palvelusta aika kalliilla, jota yksityiseltä kindergardenilta ei ole tilattu. Julkiselta odotat sellaista, koska et tykkää holhouksesta?
Mietipä mitä oikeasti peräänkuulutat. Sitä holhoustahan sinä juuri pyydät lisää, "kun vanhemmat eivät ehdi töistä". Aivan varmasti ehtisivät, jos vaihtoehdolla olisi hintalappu. Moni keskituloinen asuntovelallinen ei varmasti lähtisi maksamaan hätäpäivystävän matkaa lapsen luo, hoitoa ja vielä mahdollista varmuuden vuoksi tehtyä yksityislastenlääkärikäyntiä.
Sinä Cambridgen luennoitsija. Voisitko myös kertoa että mikä olisi se kohtuullinen aikaraja koska vanhemman pitäisi pystyä hakemaan lapsi ennenkuin himolaskutus alkaisi ruksuttamaan?
En ole luennoitsija, vaan tunnen oman alani hyvin. Piti oikaista epäily, kun joku väitti lähihoitajaksi.
Jos asiasta ei ole mitään sovittu, vanhemmat lähtökohtaisesti ovat sitoutuneet hoitamaan lasta, kun lapsi on syntynyt. Eiköhän Suomessa se kohtuullinen aika ole se normaali aika, jonka vanhemmat ilmoittavat kestävän työpaikalta hoitopaikkaan.
Ulkomailla se on ihan sopimuksenvarainen kysymys. Jossain hoitopaikassa maksetaan hoitomaksussa siitä, että välihoito järjestyy pidemmälläkin odotuksella. Toisissa maksetaan vain terveen lapsen hoidosta tuottaen peruspalvelu mahdollisimman laadukkaana edullisesti, mutta lisäpalvelut, kuten sairaan lapsen hoidot saattavat tulla jo puolen tunnin tai tunnin päästä lisälaskutettavaksi.
Mutta kannattaa muistaa, että kalpeus tai väsymys eivät ole sairauksia, joiden vuoksi tarvitaan lisäpalveluja. Lapsen tulee olla oikeasti sairas, ei riitä hoitajan vahva oletus siitä, että tuolla on mahatauti, koska uloste on löysää. Myös vanhemmat tietävät sen, että lisäpalvelussa maksetaan aidosti sairaan lapsen hoidosta, ei vain kiukkuisen tai hikinäppyisen.
Vanhempien on haettava lapsi kotiin tai käytettävä lääkärissä, jos hoitajalle tulee epäilys sairaasta lapsesta.
Eiköhän lähes jokaisessa hoitosopimuksissa kindergarTeneissa ole hyvin selkeästi todettu, että hoitajan epäily on riittävä syy lapsen terveyden tarkistamiseen ja muiden lasten terveyden varmistamiseksi. Ei vanhemmat sellaisen sopimuksen allekirjoitettuaan edes väittele asiasta.
Meillä oli kindergartenin sisääntulorakennuksessa johtajan sihteerin huoneessa sänky sairaille lapsille. Kun lapsi sairastuu, siellä ei olisi varmasti kauaa odoteltu, että kutsuvat lääkärin tarkistamaan lapsen, jos vanhempia ei olisi tavoitettu tai vanhemmat eivät olisi tulleet paikalle. Ja lääkärin lasku tai muut kulut olisivat tullet varmasti hoitopaikan katteella täydennettynä.
t. oma lapsi ollut kinedergartenissa Bristolissa.
Kerropa lisää tuosta Bristolista että kauan siis odoteltiin sitä vanhempaa ennenkuin lääkäri kutsuttiin tarkastamaan lapsen ja lisäkulut alkaisivat juoksemaan? Ihan siis mielenkiinnosta kysyn. Tuskin siellä Bristolissakaan kaikkien lasten vanhemmat ovat vain muutaman metrin tai kilsan päästä päiväkodista? Oletettiinko siellä tosiaan että parin minuutin kuluttua soitosta vanhemman piti pystyä lähtemään? Mikä on keskimääräinen kohtuullinen työmatka siellä Bristolissa? Täytyyhän sinun varmaan tietää nämä jos nämä ovat ihan hoitosopimuksessa määritelty. Mikä aika esim. teillä oli se että lapsi piti hakea viimeistään soitosta ennenkuin lääkäri soitettiin paikalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo kirjoitti:
Tuore tutkimus kertoi, että Suomi on maailman pahin holhousyhteiskunta. Tässä ketjussa se todellakin näkyy. Ei ole niin matalaa lähihoitajaa, etteikö hän yrittäisi kyykyttää asiakkaitaan. Kyllä, ne vanhemmat ovat asiakkaita. Ja kyllä, julkisen puolen päiväkotien rahoitus tulee veroista - myös ne lähihoitajien palkat - mutta kyllä ne verotkin joku maksaa. Kuka? No se työssä kävijä. Se joka venyy ja vanuu kaikessa ristipaineessa.
Toinen tutkimus kertoo myös sen, että Suomessa hoidetaan lapsia poikkeuksellisen paljon kotona. Miksi? No siksi, että vanhemmat jättäytyy mieluummin kotiin kuin venyy ja vanuu töissä kuunnellakseen vain wannabe-lähihoitajien loputonta pätemistä ja kyykyttämistä.
Ja kukako hoitaa oksennustautiin sairastuneen koululaisen? Meidän lapsen YKSITYISkoulussa sen nuoren ottaa hoteisiinsa kouluterkka, joka ensin tutkii (hänellä on lääketieteellinen koulutus), sitten tarkkailee kun nuori lepää, sitten soittaa taksin ja sitten saattaa nuoren sinne taksiin. Siinä välissä soittaa vanhemmille ja kertoo tilanteen ja kysyy, haetaanko vaiko tuoko taksi. Jotain tästä asenteesta voisi kopioida sinne pienten lasten puolellekin... Ja kyllä, tämän hän toistaa kaikkien niiden samaan tautiin tuupertuneiden kanssa.
Miten tämä purkautumisesi liittyy tämän keskustelun aiheeseen? Kyllä Suomessa on kotihoidontukea ja hyvät mahdollisuudet pitkiin äitiysvapaisiin.
Missään päin maailmaa lapsia ei kuitenkaan pidetä sairaana terveiden lasten kanssa. Olen itse ollut lapsena ulkomailla hoidossa. Siellä jos vanhemmat eivät järjestäneet hakijaa tunnin sisällä, kutsuttiin maksullinen lasten sairaanhoitaja. Se maksullisen hoitajan laskutus alkoi noin 250 euron käyntitaksasta, jonka lisäksi laskutus meni puolitunneittain. Jos sairaanhoitaja näki tarvetta lääkärin arviointiin, se oli vielä kalliimpaa.
Minusta joku tuollainen käytäntö sopisi tännekin. Niillä lääkäreillä, yrittäjillä ja monilla muilla palaverit saattaisivatkin olla yllättävän vähäpätöisiä. Mutta ei, koska edelläkirjoittaneen holhous toimii, vanhempia paapotaan.
Siten niin että tämän ketjun aloittaja ja melkein kaikki muut tänne kirjoitelleet hoitajat oikein huokuvat sitä holhoavaa besserwisserismiä. "Minä en tarvitse lääketieteellistä koulutusta, minä tiedän, ja jos et tottele soitan sosiaalityöntekijän sinua kyykyttämään, että varmasti tottelet". Missä tuossa tyylissä on se "kasvatuskumppanuus" jota hoitajien ammattiliitto jaksaa hehkuttaa? Ei missään. Siinä on tasan tarkkaa yläpuolelle asettuvaa holhoamista ja uhkailua.
Taidat olla jokin insinöörimiehen perässä "muaailmaa nähnyt "lähäri itsekin...
Toivottavasti koko mätä julkinen puoli purettaisiin kokonaan pois! Päästäisiin kaltaisistasi loisista.
Ihan korkeakoulutus on, olen luennoinutkin ulkomailla, mm. Cambridgessa.
Mistä kasvatuskumppanuudesta höpötät? Jos on sairas lapsi, vanhempien kuuluu hoitaa hänet. Yksityinen laskuttaa sellaisesta palvelusta aika kalliilla, jota yksityiseltä kindergardenilta ei ole tilattu. Julkiselta odotat sellaista, koska et tykkää holhouksesta?
Mietipä mitä oikeasti peräänkuulutat. Sitä holhoustahan sinä juuri pyydät lisää, "kun vanhemmat eivät ehdi töistä". Aivan varmasti ehtisivät, jos vaihtoehdolla olisi hintalappu. Moni keskituloinen asuntovelallinen ei varmasti lähtisi maksamaan hätäpäivystävän matkaa lapsen luo, hoitoa ja vielä mahdollista varmuuden vuoksi tehtyä yksityislastenlääkärikäyntiä.
Sinä Cambridgen luennoitsija. Voisitko myös kertoa että mikä olisi se kohtuullinen aikaraja koska vanhemman pitäisi pystyä hakemaan lapsi ennenkuin himolaskutus alkaisi ruksuttamaan?
En ole luennoitsija, vaan tunnen oman alani hyvin. Piti oikaista epäily, kun joku väitti lähihoitajaksi.
Jos asiasta ei ole mitään sovittu, vanhemmat lähtökohtaisesti ovat sitoutuneet hoitamaan lasta, kun lapsi on syntynyt. Eiköhän Suomessa se kohtuullinen aika ole se normaali aika, jonka vanhemmat ilmoittavat kestävän työpaikalta hoitopaikkaan.
Ulkomailla se on ihan sopimuksenvarainen kysymys. Jossain hoitopaikassa maksetaan hoitomaksussa siitä, että välihoito järjestyy pidemmälläkin odotuksella. Toisissa maksetaan vain terveen lapsen hoidosta tuottaen peruspalvelu mahdollisimman laadukkaana edullisesti, mutta lisäpalvelut, kuten sairaan lapsen hoidot saattavat tulla jo puolen tunnin tai tunnin päästä lisälaskutettavaksi.
Monet muutkin asiat on hoidettu ulkomailla eritavalla kun Suomessa. Aivan naurettavaa ottaa nyt vertailukohteeksi jotain lisälaskutusta lapsen sairastumisen johdosta. Voisit myös valaista että missä maassa tällaista muuten harrastetetaan? Olen kuullut kokemuksia monista, lähinnä Euroopan maista ja en ole kyllä moisesta kuullut? Sen kyllä tiedän että itse päivähoito on roimasti kalliimpaa monessa maassa kun Suomessa.
Puhut hassusti sairaan lapsen hoidosta. No totta kai sairaan lapsen hoidosta pitää vanhempien maksaa jos hankkivat lapselle hoitajan tämän sairaspäivien ajalle mutta on hieman kyseenalaista pitää sitä sairaan lapsen hoitamisena jos vanhemmalle ilmoitetaan että lapsi on sairastunut ja tulee hakemaan lasta heti kun pääsee, yleensä varmaan n. tunnin sisällä, harvoin myöhemminkin. Tämä kyllä kuuluu ihan normi päivähoitoon että vanhemmat tulevat heti kun pääsevät.
Olisi aika ihmeellistä jos tästä pitäisi alkaa laskuttamaan jotenkin. Siinä olisikin työsarkaa sitten joillekin (työllistävä vaikutus jippii) Perustetaan komitea tutkimaan mikä aika vanhemmalla menee oikeasti työmatkoihin ja suorittaako hän todellakin tämän sairaan lapsen haun niin nopeasti kun pystyy. Lisäksi luodaan maksutaulukot niin että jokaisen 10 min kohdalta maksu nousee roimasti. Lisäksi komitean pitää vielä pystyä tutkimaan vanhemman työn laadun eli onko se sellainen, josta voi oikeasti lähteä vaikka heti vai onko kohtuutonta vaatia sitä, sillä joissain töissä vanhempi voi jopa itse syyllistyä johonkin vakavaan rikkeeseen jos lähteen niin sanotusti heti. Nämä kaikki käsiteltäisiin sitten jossain neuvostossa, jotta varmasti tulisi oikeanmukaiset päätökset, sillä ainakin minun mielstäni nämä eivät voi perustuva vain päiväkodin hoitajien mutu tuntumaan, se olisi ehkä hieman epäoikeudenmukaista sentään.
Lisäksi suosittelisin vaikka lääke- ja huumetestejä lapsille ennenkuin halutaan syyttää vanhempia siitä että lapsi on lääkitty kuumetta alentavalla ennenkuin on tuotu päiväkotiin. Näyttää kuitenkin siltä, että joidenkin hoitajien on mahdotonta ajatella (johtuuko tiedon puutteesta?) että se kuume (tai oksennus) todellakin voi ilmaatua ensimmäisen kerran vaikka klo 9, 10 tai 11 tai 12 jne.. Mutta jotta vanhempien turhilta syytöksiltä voitaisiin välttyä niin ehkä nämä testit olisivat ihan oikeasti paikallaan. Vasta sitten syyteltäisiin ja mussutettaisiin.
Mitä komiteaa tarvitaan tutkimaan, jos vanhemmat tekevät Suomessa päivähoitosuunnitelman tai ulkomailla allekirjoittavat päivähoitosopimuksen?
Veikkaan, että palveluista laskutetaan erikseen jokaisessa maassa, jossa päivähoito perustuu palvelusopimukseen. Aivan niin kuin jos niissä maissa joudut sairaalaan, siellä lasketaan lääkekulut tai erikoishoidot.
Meillä laskutettiin mm. vaipat niin kauan kuin lapsi tarvitsi edullisella 30 pence päivähinnalla, johon sisältyi niin monta vaippaa kuin tarvitsi. Sen jälkeen, kun ilmoitettiin ettei vaippoja käytetä, vaippojen tarpeesta olisi mennyt liki punta päivältä.
t. 438
Vaipoista en osaa sanoa yhtään mitään koska minusta vaippalapsi ei kuulu päiväkotiin alun alkaenkaan. Käsittääkseni vanhemmat vievät itse ne vaipat sinne päiväkotiin - eivät siis tule päiväkodilta ollenkaan. Hoitosopimukseen kirjataan hoitoaika ja sen mukaan maksetaan.
Ei nykypäivän vanhemmat välitä lapsistaan. Lapset hankitaan vaan statusta varten ja itsekkäistä syistä, ei siinä paljoa lapsen tai ympäristön hyvinvointi paina. Oli ihminen sitten urautunut 3kymppinen työnarkomaani tai työtön parikymppinen haihattelija, syy lapsen hankintaan syntyy siitä, kun koetaan vain pakottavaa tarvetta täyttää joku aukko elämässä (tosi asiassa niitä aukkoja on useampiakin eikä ne kaikki sillä lapsella täyty). Lapsiperheelliset ovat itsekästä sakkia alusta lähtien. Luuletteko, että heitä kiinnostaa pohjimmiltaan edes se oman lapsen hyvinvointi?
Jep, ennenhän heistä piitattiin niin vitusti. Lapselle lyötiin avain kaulaan ja/tai vanhemmat sisarukset hoitivat. Ja kesäksi pantiin kesäsiirtolaan tai mummolaan.
Tutkimukset kylläkin kertovat että koskaan ei ole vanhemmat olleet niin valveutuneita lastensa hyvinvoinnista kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Jos miettii, miten usein lapsi yleensä sairastuu vaikka kuume nousee tai oksennustautiin, nii taitaa olla ehkä kerran pari vuodessa, jos siitä työpaikka menee että joutuu kerran pari hakemaa lapsen hoidosta tai olee kotona päivän pari nii ok, ainakaa itse en ole tämmösestä kuullu, vai joka viikkoko lapsenne sairastelevat?
Itse olen ollut nyt 3 vuotta kotona lasta hoitamassa. Nyt palaamassa töihin ja pelko peruuksissa sillä lapsi on jatkuvasti sairas. Viime kuusa 10 päivää, ja nyt taas ollut 4 päivää kuumessa. Tänä vuonna ollut sairas jo 5 kertaa ja monta päivää kerralla (flunssaa, yskää, kuumetta, lämpöä, oksutautia). Lääkärissä tutkittu kaikki eikä mitään ole löytynyt muutakuin että lapsi vaan kuuluu vähemmistöön joka saa kaikki infektiot.Viime syksyn oli sairas käytännössä koko syksyn, muutamia viikkoja ja päiviä välissä terveenä. Ja tietysti kunnossa ravinto ja rokotukset kun joku sitä kuitenkin kysyy.
Miten ihmeessä selviämme kun palaan töihin? Emme voi olla noin paljon koko ajan pois töistä enkä pysty viemään edes puolikuntoista lasta hoitoon. Taitaa olla ainoa vaihtoehto että jättäydyn kokonaan kotiin elämään miehen palkalla, en tiedä. Tosiaan pelottaa kun ei ole niin hyvät tulot että olisi varaa palkata hoitaja kotiinkaan.Ja tiedän, että "oma syy miksi hankit lapsia, kun ei ole kerran varaa hoitaa" olin niin tyhmä etten ollut varautunut ihan tällaiseen, luulin kuten sinäkin että lapsia sairastaa muutaman kuumeen vuodessa.
Mielestäni lapsen sairastamisista ei puhuta tarpeeksi, kuinka se vaikuttaa vanhempien työpanokseen. Ehkä sellaiset kuten minä jättäisin sen lapsen kokonaan hankkimatta, kun tiedän etten tule ikinä suurituloiseksi jolla varaa palkata oma hoitaja kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo kirjoitti:
Tuore tutkimus kertoi, että Suomi on maailman pahin holhousyhteiskunta. Tässä ketjussa se todellakin näkyy. Ei ole niin matalaa lähihoitajaa, etteikö hän yrittäisi kyykyttää asiakkaitaan. Kyllä, ne vanhemmat ovat asiakkaita. Ja kyllä, julkisen puolen päiväkotien rahoitus tulee veroista - myös ne lähihoitajien palkat - mutta kyllä ne verotkin joku maksaa. Kuka? No se työssä kävijä. Se joka venyy ja vanuu kaikessa ristipaineessa.
Toinen tutkimus kertoo myös sen, että Suomessa hoidetaan lapsia poikkeuksellisen paljon kotona. Miksi? No siksi, että vanhemmat jättäytyy mieluummin kotiin kuin venyy ja vanuu töissä kuunnellakseen vain wannabe-lähihoitajien loputonta pätemistä ja kyykyttämistä.
Ja kukako hoitaa oksennustautiin sairastuneen koululaisen? Meidän lapsen YKSITYISkoulussa sen nuoren ottaa hoteisiinsa kouluterkka, joka ensin tutkii (hänellä on lääketieteellinen koulutus), sitten tarkkailee kun nuori lepää, sitten soittaa taksin ja sitten saattaa nuoren sinne taksiin. Siinä välissä soittaa vanhemmille ja kertoo tilanteen ja kysyy, haetaanko vaiko tuoko taksi. Jotain tästä asenteesta voisi kopioida sinne pienten lasten puolellekin... Ja kyllä, tämän hän toistaa kaikkien niiden samaan tautiin tuupertuneiden kanssa.
Miten tämä purkautumisesi liittyy tämän keskustelun aiheeseen? Kyllä Suomessa on kotihoidontukea ja hyvät mahdollisuudet pitkiin äitiysvapaisiin.
Missään päin maailmaa lapsia ei kuitenkaan pidetä sairaana terveiden lasten kanssa. Olen itse ollut lapsena ulkomailla hoidossa. Siellä jos vanhemmat eivät järjestäneet hakijaa tunnin sisällä, kutsuttiin maksullinen lasten sairaanhoitaja. Se maksullisen hoitajan laskutus alkoi noin 250 euron käyntitaksasta, jonka lisäksi laskutus meni puolitunneittain. Jos sairaanhoitaja näki tarvetta lääkärin arviointiin, se oli vielä kalliimpaa.
Minusta joku tuollainen käytäntö sopisi tännekin. Niillä lääkäreillä, yrittäjillä ja monilla muilla palaverit saattaisivatkin olla yllättävän vähäpätöisiä. Mutta ei, koska edelläkirjoittaneen holhous toimii, vanhempia paapotaan.
Siten niin että tämän ketjun aloittaja ja melkein kaikki muut tänne kirjoitelleet hoitajat oikein huokuvat sitä holhoavaa besserwisserismiä. "Minä en tarvitse lääketieteellistä koulutusta, minä tiedän, ja jos et tottele soitan sosiaalityöntekijän sinua kyykyttämään, että varmasti tottelet". Missä tuossa tyylissä on se "kasvatuskumppanuus" jota hoitajien ammattiliitto jaksaa hehkuttaa? Ei missään. Siinä on tasan tarkkaa yläpuolelle asettuvaa holhoamista ja uhkailua.
Taidat olla jokin insinöörimiehen perässä "muaailmaa nähnyt "lähäri itsekin...
Toivottavasti koko mätä julkinen puoli purettaisiin kokonaan pois! Päästäisiin kaltaisistasi loisista.
Ihan korkeakoulutus on, olen luennoinutkin ulkomailla, mm. Cambridgessa.
Mistä kasvatuskumppanuudesta höpötät? Jos on sairas lapsi, vanhempien kuuluu hoitaa hänet. Yksityinen laskuttaa sellaisesta palvelusta aika kalliilla, jota yksityiseltä kindergardenilta ei ole tilattu. Julkiselta odotat sellaista, koska et tykkää holhouksesta?
Mietipä mitä oikeasti peräänkuulutat. Sitä holhoustahan sinä juuri pyydät lisää, "kun vanhemmat eivät ehdi töistä". Aivan varmasti ehtisivät, jos vaihtoehdolla olisi hintalappu. Moni keskituloinen asuntovelallinen ei varmasti lähtisi maksamaan hätäpäivystävän matkaa lapsen luo, hoitoa ja vielä mahdollista varmuuden vuoksi tehtyä yksityislastenlääkärikäyntiä.
Sinä Cambridgen luennoitsija. Voisitko myös kertoa että mikä olisi se kohtuullinen aikaraja koska vanhemman pitäisi pystyä hakemaan lapsi ennenkuin himolaskutus alkaisi ruksuttamaan?
En ole luennoitsija, vaan tunnen oman alani hyvin. Piti oikaista epäily, kun joku väitti lähihoitajaksi.
Jos asiasta ei ole mitään sovittu, vanhemmat lähtökohtaisesti ovat sitoutuneet hoitamaan lasta, kun lapsi on syntynyt. Eiköhän Suomessa se kohtuullinen aika ole se normaali aika, jonka vanhemmat ilmoittavat kestävän työpaikalta hoitopaikkaan.
Ulkomailla se on ihan sopimuksenvarainen kysymys. Jossain hoitopaikassa maksetaan hoitomaksussa siitä, että välihoito järjestyy pidemmälläkin odotuksella. Toisissa maksetaan vain terveen lapsen hoidosta tuottaen peruspalvelu mahdollisimman laadukkaana edullisesti, mutta lisäpalvelut, kuten sairaan lapsen hoidot saattavat tulla jo puolen tunnin tai tunnin päästä lisälaskutettavaksi.
Mutta kannattaa muistaa, että kalpeus tai väsymys eivät ole sairauksia, joiden vuoksi tarvitaan lisäpalveluja. Lapsen tulee olla oikeasti sairas, ei riitä hoitajan vahva oletus siitä, että tuolla on mahatauti, koska uloste on löysää. Myös vanhemmat tietävät sen, että lisäpalvelussa maksetaan aidosti sairaan lapsen hoidosta, ei vain kiukkuisen tai hikinäppyisen.
Vanhempien on haettava lapsi kotiin tai käytettävä lääkärissä, jos hoitajalle tulee epäilys sairaasta lapsesta.
Eiköhän lähes jokaisessa hoitosopimuksissa kindergarTeneissa ole hyvin selkeästi todettu, että hoitajan epäily on riittävä syy lapsen terveyden tarkistamiseen ja muiden lasten terveyden varmistamiseksi. Ei vanhemmat sellaisen sopimuksen allekirjoitettuaan edes väittele asiasta.
Meillä oli kindergartenin sisääntulorakennuksessa johtajan sihteerin huoneessa sänky sairaille lapsille. Kun lapsi sairastuu, siellä ei olisi varmasti kauaa odoteltu, että kutsuvat lääkärin tarkistamaan lapsen, jos vanhempia ei olisi tavoitettu tai vanhemmat eivät olisi tulleet paikalle. Ja lääkärin lasku tai muut kulut olisivat tullet varmasti hoitopaikan katteella täydennettynä.
t. oma lapsi ollut kinedergartenissa Bristolissa.
Mutta nyt unohdat sen, että jos hoitajat kovin ahkerasti epäilevät tervettä lasta sairaaksi, niin se lastentarha menettää asiakkaitaan ja jopa toimilupansa. Lääkäreillä kun on velvollisuus todeta terve lapsi terveeksi. Oman lapseni hain Lontoon-vuotenamme vain kerran pois päiväkodista sairauden takia (tai au pair hänet haki) ja tuo oli ainoa kerta, kun päiväkodista sairaasta lapsesta soitettiin. Seuraavana vuonna Suomessa vääriä hälytyksiä oli 8 kpl. Päiväkodista tuli ihmeen usein perjantaina soitto, että lapsi on vaisu tai valitti vatsaansa. Hoitajat halusivat lähteä saldovapaille puoliltapäivin ja osa lapsista piti saada ennen sitä kotiin. On äärettömän turhauttavaa hakea tervettä lasta hoidosta pois siksi, että hoitajat saavat vapaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miettii, miten usein lapsi yleensä sairastuu vaikka kuume nousee tai oksennustautiin, nii taitaa olla ehkä kerran pari vuodessa, jos siitä työpaikka menee että joutuu kerran pari hakemaa lapsen hoidosta tai olee kotona päivän pari nii ok, ainakaa itse en ole tämmösestä kuullu, vai joka viikkoko lapsenne sairastelevat?
Itse olen ollut nyt 3 vuotta kotona lasta hoitamassa. Nyt palaamassa töihin ja pelko peruuksissa sillä lapsi on jatkuvasti sairas. Viime kuusa 10 päivää, ja nyt taas ollut 4 päivää kuumessa. Tänä vuonna ollut sairas jo 5 kertaa ja monta päivää kerralla (flunssaa, yskää, kuumetta, lämpöä, oksutautia). Lääkärissä tutkittu kaikki eikä mitään ole löytynyt muutakuin että lapsi vaan kuuluu vähemmistöön joka saa kaikki infektiot.Viime syksyn oli sairas käytännössä koko syksyn, muutamia viikkoja ja päiviä välissä terveenä. Ja tietysti kunnossa ravinto ja rokotukset kun joku sitä kuitenkin kysyy.
Miten ihmeessä selviämme kun palaan töihin? Emme voi olla noin paljon koko ajan pois töistä enkä pysty viemään edes puolikuntoista lasta hoitoon. Taitaa olla ainoa vaihtoehto että jättäydyn kokonaan kotiin elämään miehen palkalla, en tiedä. Tosiaan pelottaa kun ei ole niin hyvät tulot että olisi varaa palkata hoitaja kotiinkaan.Ja tiedän, että "oma syy miksi hankit lapsia, kun ei ole kerran varaa hoitaa" olin niin tyhmä etten ollut varautunut ihan tällaiseen, luulin kuten sinäkin että lapsia sairastaa muutaman kuumeen vuodessa.
Mielestäni lapsen sairastamisista ei puhuta tarpeeksi, kuinka se vaikuttaa vanhempien työpanokseen. Ehkä sellaiset kuten minä jättäisin sen lapsen kokonaan hankkimatta, kun tiedän etten tule ikinä suurituloiseksi jolla varaa palkata oma hoitaja kotiin.
Kannattaa miettiä sitä että palkkaa hoitajan kotiin, joko vain omille lapsille tai sitten esimerkiksi naapurin kanssa hoitoringissä. Siihen saa yksityisen hoidon tukea. Meillä oli hoitaja vuoden koska toinen lapsi sairasti astmaa. Toinen lapsi sai lisäksi kaveriseuraa kirkon kerhosta aamupäivisin. Omia työaikojamme limitimme niin, että minä lähdin aamupäivällä ja mies lähti aikaisin ja palasi jo neljän maissa. Näin hoitopäiväkin oli lyhyt. Lapset sai nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin nukutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miettii, miten usein lapsi yleensä sairastuu vaikka kuume nousee tai oksennustautiin, nii taitaa olla ehkä kerran pari vuodessa, jos siitä työpaikka menee että joutuu kerran pari hakemaa lapsen hoidosta tai olee kotona päivän pari nii ok, ainakaa itse en ole tämmösestä kuullu, vai joka viikkoko lapsenne sairastelevat?
Itse olen ollut nyt 3 vuotta kotona lasta hoitamassa. Nyt palaamassa töihin ja pelko peruuksissa sillä lapsi on jatkuvasti sairas. Viime kuusa 10 päivää, ja nyt taas ollut 4 päivää kuumessa. Tänä vuonna ollut sairas jo 5 kertaa ja monta päivää kerralla (flunssaa, yskää, kuumetta, lämpöä, oksutautia). Lääkärissä tutkittu kaikki eikä mitään ole löytynyt muutakuin että lapsi vaan kuuluu vähemmistöön joka saa kaikki infektiot.Viime syksyn oli sairas käytännössä koko syksyn, muutamia viikkoja ja päiviä välissä terveenä. Ja tietysti kunnossa ravinto ja rokotukset kun joku sitä kuitenkin kysyy.
Miten ihmeessä selviämme kun palaan töihin? Emme voi olla noin paljon koko ajan pois töistä enkä pysty viemään edes puolikuntoista lasta hoitoon. Taitaa olla ainoa vaihtoehto että jättäydyn kokonaan kotiin elämään miehen palkalla, en tiedä. Tosiaan pelottaa kun ei ole niin hyvät tulot että olisi varaa palkata hoitaja kotiinkaan.Ja tiedän, että "oma syy miksi hankit lapsia, kun ei ole kerran varaa hoitaa" olin niin tyhmä etten ollut varautunut ihan tällaiseen, luulin kuten sinäkin että lapsia sairastaa muutaman kuumeen vuodessa.
Mielestäni lapsen sairastamisista ei puhuta tarpeeksi, kuinka se vaikuttaa vanhempien työpanokseen. Ehkä sellaiset kuten minä jättäisin sen lapsen kokonaan hankkimatta, kun tiedän etten tule ikinä suurituloiseksi jolla varaa palkata oma hoitaja kotiin.
Kannattaa miettiä sitä että palkkaa hoitajan kotiin, joko vain omille lapsille tai sitten esimerkiksi naapurin kanssa hoitoringissä. Siihen saa yksityisen hoidon tukea. Meillä oli hoitaja vuoden koska toinen lapsi sairasti astmaa. Toinen lapsi sai lisäksi kaveriseuraa kirkon kerhosta aamupäivisin. Omia työaikojamme limitimme niin, että minä lähdin aamupäivällä ja mies lähti aikaisin ja palasi jo neljän maissa. Näin hoitopäiväkin oli lyhyt. Lapset sai nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin nukutti.
Joo kerhoissa olemme käyneet jo nyt monta kertaa viikossa silloin kun on ollut terveenä. Mutta kun suurimman osan ajasta on ollut sairaana. Lapsia on yksi emmekä tunne muita lapsiperheitä, kerhoissa olevilla on pikkusisar kotona ja äiti kotona vielä. Ongelma on se että lapsi sairastaa niin paljon että 3 päivää / vanhempi/kk paukkuu yli. Mies tekee lisäksi väitöskirjaa joten työpäivät pitkiä. Lapsi sairastellut nyt vuoden ikäisestä eli n. 2 vuotta, ja tosiaaan työelämään paluu pelottaa tuon takia. Lapsen takia jätin omat opinnotkin kesken, kun sairasteli niin paljon etten ehtinyt niihin keskittyä eikä ole tukiverkkoja, ja muutenkin, itse haluan lapseni hoitaa. Äiti on ainoa joka kipeänä kelpaa, ja olen valmis uhraamaan mitä vain jotta saan sen tehtäväni hoitaa. Lapsi on vain kerran pieni ja ansaitsee lapsena kipeänä vanhemman hoivaa ja syliä. Tämä siis sille joka haukkui kaikki lapsiperheet itsekkäiksi.Ajattelen että kun lapsen päätin synnyttää on myös minun velvollisuuteni hänet hoitaa kun sairastaa, vaikka se tarkoittasi potkuja töistä.
Me olemme tehneet uhrauksia ja tulemme tekemään mutta ymmärrän ettei elämäntilanteita on erilaisia.Uskon että jokainen toimii lapsensa parhaaksi.
Asumme kaupungin vuokra-asunnossa, emmekä haaveile omasta sillä lapsen sairastelun takia päätin olla 3 vuotta kotona, meillä ei ole autoa emmekä matkustele. Käytännössä olen jättänyt oman elämäni telakalle, nytkin ollut 3 päivää kotona lyhyitä kauppareissuja lukuunottamatta, valvonut hengitysvaikeuksista kärsivän lapsen vieressä nyt 3 yötä (miehen pakko herätä aamulla töihin joten minä valvon). Lapsi siis infulensassa nyt vaikka otimme rokotuksen. Olen varautunut siihen että loppuviikko menee sisällä ja yöt valvoessa, limaa on niin paljon kurkussa ettei lapsi pysty kunnolla nukkumaan.
Anteeksi tämä pitkä avautuminen, tämä aihe mietityttää nyt paljon, ja tuleva syksy pelottaa. Kesä on aina parempaa aikaa lapsella kun viruksia ei kierrä niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskasi totta kai, mutta joillakin meistä oikeasti kestää se kolme tuntia päästä pois töistä. Ei kaikkia hanskoja voi noin vain pudottaa tiskiin. Itse kökötän oikeudessa ja mies leikkaussalissa. Niistä ei kesken niin vain lähdetäkään.
Mutta muuten kyllä olen samaa mieltä kanssasi.
Mä olen vähän kehnommassa työssä, mutta tilanne on ihan sama: en voi henkilökohtaisena avustajana jättää asiakstani yksin, vaan ensin on hankittava pikaisesti tuuraaja ja osotettava hänen saapumistaan. Voimme olla myös tilanteessa, josta ei poistuta noin vaan - vaikkapa menossa sairaalaan tai jopa siellä oikeuden istunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla eskarilainen pistettiin kävelemään mahataudissa kilometri kotiinsa. Äidille soitettiin että "sieltä löytyy". Nykyään taas on melkein lastensuojelu niskassa, jos ei puolessa tunnissa pääse hakemaan yskäistä ja lämpöilevää eskarilaista...
Vierailija kirjoitti:
Been there kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miettii, miten usein lapsi yleensä sairastuu vaikka kuume nousee tai oksennustautiin, nii taitaa olla ehkä kerran pari vuodessa, jos siitä työpaikka menee että joutuu kerran pari hakemaa lapsen hoidosta tai olee kotona päivän pari nii ok, ainakaa itse en ole tämmösestä kuullu, vai joka viikkoko lapsenne sairastelevat?
Itse olen ollut nyt 3 vuotta kotona lasta hoitamassa. Nyt palaamassa töihin ja pelko peruuksissa sillä lapsi on jatkuvasti sairas. Viime kuusa 10 päivää, ja nyt taas ollut 4 päivää kuumessa. Tänä vuonna ollut sairas jo 5 kertaa ja monta päivää kerralla (flunssaa, yskää, kuumetta, lämpöä, oksutautia). Lääkärissä tutkittu kaikki eikä mitään ole löytynyt muutakuin että lapsi vaan kuuluu vähemmistöön joka saa kaikki infektiot.Viime syksyn oli sairas käytännössä koko syksyn, muutamia viikkoja ja päiviä välissä terveenä. Ja tietysti kunnossa ravinto ja rokotukset kun joku sitä kuitenkin kysyy.
Miten ihmeessä selviämme kun palaan töihin? Emme voi olla noin paljon koko ajan pois töistä enkä pysty viemään edes puolikuntoista lasta hoitoon. Taitaa olla ainoa vaihtoehto että jättäydyn kokonaan kotiin elämään miehen palkalla, en tiedä. Tosiaan pelottaa kun ei ole niin hyvät tulot että olisi varaa palkata hoitaja kotiinkaan.Ja tiedän, että "oma syy miksi hankit lapsia, kun ei ole kerran varaa hoitaa" olin niin tyhmä etten ollut varautunut ihan tällaiseen, luulin kuten sinäkin että lapsia sairastaa muutaman kuumeen vuodessa.
Mielestäni lapsen sairastamisista ei puhuta tarpeeksi, kuinka se vaikuttaa vanhempien työpanokseen. Ehkä sellaiset kuten minä jättäisin sen lapsen kokonaan hankkimatta, kun tiedän etten tule ikinä suurituloiseksi jolla varaa palkata oma hoitaja kotiin.
Kannattaa miettiä sitä että palkkaa hoitajan kotiin, joko vain omille lapsille tai sitten esimerkiksi naapurin kanssa hoitoringissä. Siihen saa yksityisen hoidon tukea. Meillä oli hoitaja vuoden koska toinen lapsi sairasti astmaa. Toinen lapsi sai lisäksi kaveriseuraa kirkon kerhosta aamupäivisin. Omia työaikojamme limitimme niin, että minä lähdin aamupäivällä ja mies lähti aikaisin ja palasi jo neljän maissa. Näin hoitopäiväkin oli lyhyt. Lapset sai nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin nukutti.
Joo kerhoissa olemme käyneet jo nyt monta kertaa viikossa silloin kun on ollut terveenä. Mutta kun suurimman osan ajasta on ollut sairaana. Lapsia on yksi emmekä tunne muita lapsiperheitä, kerhoissa olevilla on pikkusisar kotona ja äiti kotona vielä. Ongelma on se että lapsi sairastaa niin paljon että 3 päivää / vanhempi/kk paukkuu yli. Mies tekee lisäksi väitöskirjaa joten työpäivät pitkiä. Lapsi sairastellut nyt vuoden ikäisestä eli n. 2 vuotta, ja tosiaaan työelämään paluu pelottaa tuon takia. Lapsen takia jätin omat opinnotkin kesken, kun sairasteli niin paljon etten ehtinyt niihin keskittyä eikä ole tukiverkkoja, ja muutenkin, itse haluan lapseni hoitaa. Äiti on ainoa joka kipeänä kelpaa, ja olen valmis uhraamaan mitä vain jotta saan sen tehtäväni hoitaa. Lapsi on vain kerran pieni ja ansaitsee lapsena kipeänä vanhemman hoivaa ja syliä. Tämä siis sille joka haukkui kaikki lapsiperheet itsekkäiksi.Ajattelen että kun lapsen päätin synnyttää on myös minun velvollisuuteni hänet hoitaa kun sairastaa, vaikka se tarkoittasi potkuja töistä.
Me olemme tehneet uhrauksia ja tulemme tekemään mutta ymmärrän ettei elämäntilanteita on erilaisia.Uskon että jokainen toimii lapsensa parhaaksi.
Asumme kaupungin vuokra-asunnossa, emmekä haaveile omasta sillä lapsen sairastelun takia päätin olla 3 vuotta kotona, meillä ei ole autoa emmekä matkustele. Käytännössä olen jättänyt oman elämäni telakalle, nytkin ollut 3 päivää kotona lyhyitä kauppareissuja lukuunottamatta, valvonut hengitysvaikeuksista kärsivän lapsen vieressä nyt 3 yötä (miehen pakko herätä aamulla töihin joten minä valvon). Lapsi siis infulensassa nyt vaikka otimme rokotuksen. Olen varautunut siihen että loppuviikko menee sisällä ja yöt valvoessa, limaa on niin paljon kurkussa ettei lapsi pysty kunnolla nukkumaan.
Anteeksi tämä pitkä avautuminen, tämä aihe mietityttää nyt paljon, ja tuleva syksy pelottaa. Kesä on aina parempaa aikaa lapsella kun viruksia ei kierrä niin paljoa.
Työelämästä voin sanoa sen verran että ei ole herkkua olla paljon pois lapsen sairastelujen takia koska:
-saat muiden työntekijöiden vihat niskaasi jos olet paljon pois
-saat pomon vihan niskaasi
-seuraavissa yt:ssä saat todennäköisesti kenkää
Mutta toisaalta poissaolothan ovat ihan lakisääteisiä ja tietyillä aloilla tai työpaikoissa ei erityisemmin tarvitse ehkä sitä irtisanomistakaan pelätä (kunnan työpaikat) Onko se muuten tämän takia että yleisesti tuntuu että päivähoidon työntekijät (kunnan työntekijät) eivät oikein ymmärrä miksi vanhemmat pitävät työtään muka niin tärkeänä ja eikö "lapsi tule aina ensin" kun heidän ei ehkä tarvitse pelätä sitä irtisanomista sen takia että ollaan joka kuukausi ehkä puolet kuukaudesta pois lapsen sairastelun takia? He eivät tahdo ymmärtää että ei ole aivan sama työtekijän kannalta ollaanko pois yksi vai kaksi viikkoa flunssan takia kun yksityisellä sektorilla todellakin kenkää saa yleensä se joka on ollut eniten poissa. (jos siis työntekijät ovat muutenkin tasaveroisia työntekijöitä)
Eli jos irtisanomista ei tarvitse pelätä niin ole pois niin kauan kun tarve vaatii. Hankit vaan sen lääkärintodistuksen jos se vaaditaan. Näin se vaan menee. En minä ainakaan jätä menemättä töihin tai ole pyrkimättä töihin sen takia että todennäköisesti joutuisin olemaan paljon pois lapsen sairastelujen takia. Kun olet jalan saanut ovenväliin niin ei sitä työpaikkaa niin vain sinulta pois oteta.
Mutta, huomioitava seikka on myös se että pienten lasten äideille on ehkä paljon vaikeampaa työllistyä kun muille. Ei kai se ole mikään yleinen salaisuus. Kyllä sen ne rekrytoijatkin tietää että poissaoloja voi tulla paljon lasten takia. (mitenköhän se työllistyminen muuten sujuisi jos äidit olisivat aina pois sen verran mitä päivähoidontyöntekijät tuntuvat odottavat eli viikkotolkulla vaikka flunssan takia ja jokaisesta yskäisystä ja niiskaisusta jäädään kotiin odottamaan nouseeko se kuume vai ei?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Been there kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miettii, miten usein lapsi yleensä sairastuu vaikka kuume nousee tai oksennustautiin, nii taitaa olla ehkä kerran pari vuodessa, jos siitä työpaikka menee että joutuu kerran pari hakemaa lapsen hoidosta tai olee kotona päivän pari nii ok, ainakaa itse en ole tämmösestä kuullu, vai joka viikkoko lapsenne sairastelevat?
Itse olen ollut nyt 3 vuotta kotona lasta hoitamassa. Nyt palaamassa töihin ja pelko peruuksissa sillä lapsi on jatkuvasti sairas. Viime kuusa 10 päivää, ja nyt taas ollut 4 päivää kuumessa. Tänä vuonna ollut sairas jo 5 kertaa ja monta päivää kerralla (flunssaa, yskää, kuumetta, lämpöä, oksutautia). Lääkärissä tutkittu kaikki eikä mitään ole löytynyt muutakuin että lapsi vaan kuuluu vähemmistöön joka saa kaikki infektiot.Viime syksyn oli sairas käytännössä koko syksyn, muutamia viikkoja ja päiviä välissä terveenä. Ja tietysti kunnossa ravinto ja rokotukset kun joku sitä kuitenkin kysyy.
Miten ihmeessä selviämme kun palaan töihin? Emme voi olla noin paljon koko ajan pois töistä enkä pysty viemään edes puolikuntoista lasta hoitoon. Taitaa olla ainoa vaihtoehto että jättäydyn kokonaan kotiin elämään miehen palkalla, en tiedä. Tosiaan pelottaa kun ei ole niin hyvät tulot että olisi varaa palkata hoitaja kotiinkaan.Ja tiedän, että "oma syy miksi hankit lapsia, kun ei ole kerran varaa hoitaa" olin niin tyhmä etten ollut varautunut ihan tällaiseen, luulin kuten sinäkin että lapsia sairastaa muutaman kuumeen vuodessa.
Mielestäni lapsen sairastamisista ei puhuta tarpeeksi, kuinka se vaikuttaa vanhempien työpanokseen. Ehkä sellaiset kuten minä jättäisin sen lapsen kokonaan hankkimatta, kun tiedän etten tule ikinä suurituloiseksi jolla varaa palkata oma hoitaja kotiin.
Kannattaa miettiä sitä että palkkaa hoitajan kotiin, joko vain omille lapsille tai sitten esimerkiksi naapurin kanssa hoitoringissä. Siihen saa yksityisen hoidon tukea. Meillä oli hoitaja vuoden koska toinen lapsi sairasti astmaa. Toinen lapsi sai lisäksi kaveriseuraa kirkon kerhosta aamupäivisin. Omia työaikojamme limitimme niin, että minä lähdin aamupäivällä ja mies lähti aikaisin ja palasi jo neljän maissa. Näin hoitopäiväkin oli lyhyt. Lapset sai nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin nukutti.
Joo kerhoissa olemme käyneet jo nyt monta kertaa viikossa silloin kun on ollut terveenä. Mutta kun suurimman osan ajasta on ollut sairaana. Lapsia on yksi emmekä tunne muita lapsiperheitä, kerhoissa olevilla on pikkusisar kotona ja äiti kotona vielä. Ongelma on se että lapsi sairastaa niin paljon että 3 päivää / vanhempi/kk paukkuu yli. Mies tekee lisäksi väitöskirjaa joten työpäivät pitkiä. Lapsi sairastellut nyt vuoden ikäisestä eli n. 2 vuotta, ja tosiaaan työelämään paluu pelottaa tuon takia. Lapsen takia jätin omat opinnotkin kesken, kun sairasteli niin paljon etten ehtinyt niihin keskittyä eikä ole tukiverkkoja, ja muutenkin, itse haluan lapseni hoitaa. Äiti on ainoa joka kipeänä kelpaa, ja olen valmis uhraamaan mitä vain jotta saan sen tehtäväni hoitaa. Lapsi on vain kerran pieni ja ansaitsee lapsena kipeänä vanhemman hoivaa ja syliä. Tämä siis sille joka haukkui kaikki lapsiperheet itsekkäiksi.Ajattelen että kun lapsen päätin synnyttää on myös minun velvollisuuteni hänet hoitaa kun sairastaa, vaikka se tarkoittasi potkuja töistä.
Me olemme tehneet uhrauksia ja tulemme tekemään mutta ymmärrän ettei elämäntilanteita on erilaisia.Uskon että jokainen toimii lapsensa parhaaksi.
Asumme kaupungin vuokra-asunnossa, emmekä haaveile omasta sillä lapsen sairastelun takia päätin olla 3 vuotta kotona, meillä ei ole autoa emmekä matkustele. Käytännössä olen jättänyt oman elämäni telakalle, nytkin ollut 3 päivää kotona lyhyitä kauppareissuja lukuunottamatta, valvonut hengitysvaikeuksista kärsivän lapsen vieressä nyt 3 yötä (miehen pakko herätä aamulla töihin joten minä valvon). Lapsi siis infulensassa nyt vaikka otimme rokotuksen. Olen varautunut siihen että loppuviikko menee sisällä ja yöt valvoessa, limaa on niin paljon kurkussa ettei lapsi pysty kunnolla nukkumaan.
Anteeksi tämä pitkä avautuminen, tämä aihe mietityttää nyt paljon, ja tuleva syksy pelottaa. Kesä on aina parempaa aikaa lapsella kun viruksia ei kierrä niin paljoa.
Työelämästä voin sanoa sen verran että ei ole herkkua olla paljon pois lapsen sairastelujen takia koska:
-saat muiden työntekijöiden vihat niskaasi jos olet paljon pois
-saat pomon vihan niskaasi
-seuraavissa yt:ssä saat todennäköisesti kenkää
Mutta toisaalta poissaolothan ovat ihan lakisääteisiä ja tietyillä aloilla tai työpaikoissa ei erityisemmin tarvitse ehkä sitä irtisanomistakaan pelätä (kunnan työpaikat) Onko se muuten tämän takia että yleisesti tuntuu että päivähoidon työntekijät (kunnan työntekijät) eivät oikein ymmärrä miksi vanhemmat pitävät työtään muka niin tärkeänä ja eikö "lapsi tule aina ensin" kun heidän ei ehkä tarvitse pelätä sitä irtisanomista sen takia että ollaan joka kuukausi ehkä puolet kuukaudesta pois lapsen sairastelun takia? He eivät tahdo ymmärtää että ei ole aivan sama työtekijän kannalta ollaanko pois yksi vai kaksi viikkoa flunssan takia kun yksityisellä sektorilla todellakin kenkää saa yleensä se joka on ollut eniten poissa. (jos siis työntekijät ovat muutenkin tasaveroisia työntekijöitä)
Eli jos irtisanomista ei tarvitse pelätä niin ole pois niin kauan kun tarve vaatii. Hankit vaan sen lääkärintodistuksen jos se vaaditaan. Näin se vaan menee. En minä ainakaan jätä menemättä töihin tai ole pyrkimättä töihin sen takia että todennäköisesti joutuisin olemaan paljon pois lapsen sairastelujen takia. Kun olet jalan saanut ovenväliin niin ei sitä työpaikkaa niin vain sinulta pois oteta.
Mutta, huomioitava seikka on myös se että pienten lasten äideille on ehkä paljon vaikeampaa työllistyä kun muille. Ei kai se ole mikään yleinen salaisuus. Kyllä sen ne rekrytoijatkin tietää että poissaoloja voi tulla paljon lasten takia. (mitenköhän se työllistyminen muuten sujuisi jos äidit olisivat aina pois sen verran mitä päivähoidontyöntekijät tuntuvat odottavat eli viikkotolkulla vaikka flunssan takia ja jokaisesta yskäisystä ja niiskaisusta jäädään kotiin odottamaan nouseeko se kuume vai ei?)
Itsestä tullut vähän liiankin varovainen sairastelun takia, emme käy sisäleikkipaikoissa, kauppakeksuksissa jne ettei lapsi sairastu. Ja silti sairastuu... ja olen muuttunut ylivarovaiseksi sen suhteen että jos lapsi vähänkin flunssainen emme mene mihinkään. Miten muka muuttuisin nyt yhtäkkiä sellaiseksi kun työelämä minun odottaa olevan, eli sellainen että vien lapsen flunssassa hoitoon? Viime kuussakin olisi sairaspäiviä kertynyt 10 eli se 3+3 ei olisi riittänyt. Onhan ne vuosilomat, mutta eivät nekään ikuisesti riitä. Palkaton, joo, mutta se tarkoittaa sitä että vyötä vedettävä entisestäänkin tiukemmalle, mutta toisaalta jos olisin töissä tarkoittasi se ainakin 1000 euron lisäystä nettotuloihin joten olisi siinä varaa ollakin palkattomana.Tuskin sitä näin pienillä tuloilla (300 e netto) tulee enää ikinä olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Been there kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miettii, miten usein lapsi yleensä sairastuu vaikka kuume nousee tai oksennustautiin, nii taitaa olla ehkä kerran pari vuodessa, jos siitä työpaikka menee että joutuu kerran pari hakemaa lapsen hoidosta tai olee kotona päivän pari nii ok, ainakaa itse en ole tämmösestä kuullu, vai joka viikkoko lapsenne sairastelevat?
Itse olen ollut nyt 3 vuotta kotona lasta hoitamassa. Nyt palaamassa töihin ja pelko peruuksissa sillä lapsi on jatkuvasti sairas. Viime kuusa 10 päivää, ja nyt taas ollut 4 päivää kuumessa. Tänä vuonna ollut sairas jo 5 kertaa ja monta päivää kerralla (flunssaa, yskää, kuumetta, lämpöä, oksutautia). Lääkärissä tutkittu kaikki eikä mitään ole löytynyt muutakuin että lapsi vaan kuuluu vähemmistöön joka saa kaikki infektiot.Viime syksyn oli sairas käytännössä koko syksyn, muutamia viikkoja ja päiviä välissä terveenä. Ja tietysti kunnossa ravinto ja rokotukset kun joku sitä kuitenkin kysyy.
Miten ihmeessä selviämme kun palaan töihin? Emme voi olla noin paljon koko ajan pois töistä enkä pysty viemään edes puolikuntoista lasta hoitoon. Taitaa olla ainoa vaihtoehto että jättäydyn kokonaan kotiin elämään miehen palkalla, en tiedä. Tosiaan pelottaa kun ei ole niin hyvät tulot että olisi varaa palkata hoitaja kotiinkaan.Ja tiedän, että "oma syy miksi hankit lapsia, kun ei ole kerran varaa hoitaa" olin niin tyhmä etten ollut varautunut ihan tällaiseen, luulin kuten sinäkin että lapsia sairastaa muutaman kuumeen vuodessa.
Mielestäni lapsen sairastamisista ei puhuta tarpeeksi, kuinka se vaikuttaa vanhempien työpanokseen. Ehkä sellaiset kuten minä jättäisin sen lapsen kokonaan hankkimatta, kun tiedän etten tule ikinä suurituloiseksi jolla varaa palkata oma hoitaja kotiin.
Kannattaa miettiä sitä että palkkaa hoitajan kotiin, joko vain omille lapsille tai sitten esimerkiksi naapurin kanssa hoitoringissä. Siihen saa yksityisen hoidon tukea. Meillä oli hoitaja vuoden koska toinen lapsi sairasti astmaa. Toinen lapsi sai lisäksi kaveriseuraa kirkon kerhosta aamupäivisin. Omia työaikojamme limitimme niin, että minä lähdin aamupäivällä ja mies lähti aikaisin ja palasi jo neljän maissa. Näin hoitopäiväkin oli lyhyt. Lapset sai nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin nukutti.
Joo kerhoissa olemme käyneet jo nyt monta kertaa viikossa silloin kun on ollut terveenä. Mutta kun suurimman osan ajasta on ollut sairaana. Lapsia on yksi emmekä tunne muita lapsiperheitä, kerhoissa olevilla on pikkusisar kotona ja äiti kotona vielä. Ongelma on se että lapsi sairastaa niin paljon että 3 päivää / vanhempi/kk paukkuu yli. Mies tekee lisäksi väitöskirjaa joten työpäivät pitkiä. Lapsi sairastellut nyt vuoden ikäisestä eli n. 2 vuotta, ja tosiaaan työelämään paluu pelottaa tuon takia. Lapsen takia jätin omat opinnotkin kesken, kun sairasteli niin paljon etten ehtinyt niihin keskittyä eikä ole tukiverkkoja, ja muutenkin, itse haluan lapseni hoitaa. Äiti on ainoa joka kipeänä kelpaa, ja olen valmis uhraamaan mitä vain jotta saan sen tehtäväni hoitaa. Lapsi on vain kerran pieni ja ansaitsee lapsena kipeänä vanhemman hoivaa ja syliä. Tämä siis sille joka haukkui kaikki lapsiperheet itsekkäiksi.Ajattelen että kun lapsen päätin synnyttää on myös minun velvollisuuteni hänet hoitaa kun sairastaa, vaikka se tarkoittasi potkuja töistä.
Me olemme tehneet uhrauksia ja tulemme tekemään mutta ymmärrän ettei elämäntilanteita on erilaisia.Uskon että jokainen toimii lapsensa parhaaksi.
Asumme kaupungin vuokra-asunnossa, emmekä haaveile omasta sillä lapsen sairastelun takia päätin olla 3 vuotta kotona, meillä ei ole autoa emmekä matkustele. Käytännössä olen jättänyt oman elämäni telakalle, nytkin ollut 3 päivää kotona lyhyitä kauppareissuja lukuunottamatta, valvonut hengitysvaikeuksista kärsivän lapsen vieressä nyt 3 yötä (miehen pakko herätä aamulla töihin joten minä valvon). Lapsi siis infulensassa nyt vaikka otimme rokotuksen. Olen varautunut siihen että loppuviikko menee sisällä ja yöt valvoessa, limaa on niin paljon kurkussa ettei lapsi pysty kunnolla nukkumaan.
Anteeksi tämä pitkä avautuminen, tämä aihe mietityttää nyt paljon, ja tuleva syksy pelottaa. Kesä on aina parempaa aikaa lapsella kun viruksia ei kierrä niin paljoa.
Työelämästä voin sanoa sen verran että ei ole herkkua olla paljon pois lapsen sairastelujen takia koska:
-saat muiden työntekijöiden vihat niskaasi jos olet paljon pois
-saat pomon vihan niskaasi
-seuraavissa yt:ssä saat todennäköisesti kenkää
Mutta toisaalta poissaolothan ovat ihan lakisääteisiä ja tietyillä aloilla tai työpaikoissa ei erityisemmin tarvitse ehkä sitä irtisanomistakaan pelätä (kunnan työpaikat) Onko se muuten tämän takia että yleisesti tuntuu että päivähoidon työntekijät (kunnan työntekijät) eivät oikein ymmärrä miksi vanhemmat pitävät työtään muka niin tärkeänä ja eikö "lapsi tule aina ensin" kun heidän ei ehkä tarvitse pelätä sitä irtisanomista sen takia että ollaan joka kuukausi ehkä puolet kuukaudesta pois lapsen sairastelun takia? He eivät tahdo ymmärtää että ei ole aivan sama työtekijän kannalta ollaanko pois yksi vai kaksi viikkoa flunssan takia kun yksityisellä sektorilla todellakin kenkää saa yleensä se joka on ollut eniten poissa. (jos siis työntekijät ovat muutenkin tasaveroisia työntekijöitä)
Eli jos irtisanomista ei tarvitse pelätä niin ole pois niin kauan kun tarve vaatii. Hankit vaan sen lääkärintodistuksen jos se vaaditaan. Näin se vaan menee. En minä ainakaan jätä menemättä töihin tai ole pyrkimättä töihin sen takia että todennäköisesti joutuisin olemaan paljon pois lapsen sairastelujen takia. Kun olet jalan saanut ovenväliin niin ei sitä työpaikkaa niin vain sinulta pois oteta.
Mutta, huomioitava seikka on myös se että pienten lasten äideille on ehkä paljon vaikeampaa työllistyä kun muille. Ei kai se ole mikään yleinen salaisuus. Kyllä sen ne rekrytoijatkin tietää että poissaoloja voi tulla paljon lasten takia. (mitenköhän se työllistyminen muuten sujuisi jos äidit olisivat aina pois sen verran mitä päivähoidontyöntekijät tuntuvat odottavat eli viikkotolkulla vaikka flunssan takia ja jokaisesta yskäisystä ja niiskaisusta jäädään kotiin odottamaan nouseeko se kuume vai ei?)
Em. kommentoija on täysin oikeassa, näin se menee. Varaudu siihen, että mutinoita tulee, ole poissa sen minkä tarvitsee. Mutta ennenkaikkea huolehdi siitä, että isä on yhtälailla vastuussa sairaan lapsen hoidosta. Meillä oli työpaikalla yhdellä naisella kovasti sairastava lapsi ja eniten valitusta aiheutti se, että muiden mielestä ko. naisen olisi pitänyt jakaa hoitovuorot tasapuolisemmin isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella häiriintynyt keskustelu. Ei pidä tietenkään tuomita kaikkia lastenhoitajia tällä perusteella, mutta jotenkin elämästä vieraantunut kuva kyllä tulee. Itselläni on neljä lasta, ja mies tekee vaativaa työtä, usein myös ulkomailla, joten minä olen meillä ollut se, joka on lapset hakenut. Kohtuullisessa ajassa, mutta en aina alle tunnissa. Ja minulla on hyvin lyhyt työmatka, mutta sellainen työ, etten voi vaan sillä hetkellä häipyä, vaan sijainen on saatava paikalle. Ja tosiaankaan sosiaaliviranomaisia ei ole tarvittu, ja käsittämätön on se ajatus, että lapsella olisi helpompi odottaa äidin hakua jonkun vieraan työntekijän matkassa kuin tutussa ja turvallisessa päiväkodissa. Onneksi meille ei koskaan tästä sanomista tullutkaan, ja nyt lapset ovatkin jo kaikki kouluiässä.
Mutta ei kai kukaan tosiaan ajattele, että äidin pitäisi jättää vaikka kymmeneksi vuodeksi oma uransa kokonaan syrjään, ja siirtyä johonkin päiväkodin lähelle mahdollisesti löytyvään hanttihommaan, jotta siinä tilanteessa, kun lapsi sen kerran vuodessa sairastuu kesken hoitopäivän, olisi varmasti muutaman minuutin sisällä paikalla? Ihan oikeasti?
Ja jos jotain oikeasti vakavaa sattuu, minä en ole lääketieteen ammattilainen, lapsi on joka tapauksessa vietävä muuhun hoitoon. Sekään ei ole syy päivystää päiväkodin nurkalla.
Vai on vaativa työ miehellä. Meidän perheessä myös äidillä on "vaativa" työ ja silti molemmat hoitaa tasaveroisesti. Se hakee ja jää kotiin sairaan lapsen kanssa, joka paremmin sillä hetkellä pystyy. Ei ole ollut ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Been there kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miettii, miten usein lapsi yleensä sairastuu vaikka kuume nousee tai oksennustautiin, nii taitaa olla ehkä kerran pari vuodessa, jos siitä työpaikka menee että joutuu kerran pari hakemaa lapsen hoidosta tai olee kotona päivän pari nii ok, ainakaa itse en ole tämmösestä kuullu, vai joka viikkoko lapsenne sairastelevat?
Itse olen ollut nyt 3 vuotta kotona lasta hoitamassa. Nyt palaamassa töihin ja pelko peruuksissa sillä lapsi on jatkuvasti sairas. Viime kuusa 10 päivää, ja nyt taas ollut 4 päivää kuumessa. Tänä vuonna ollut sairas jo 5 kertaa ja monta päivää kerralla (flunssaa, yskää, kuumetta, lämpöä, oksutautia). Lääkärissä tutkittu kaikki eikä mitään ole löytynyt muutakuin että lapsi vaan kuuluu vähemmistöön joka saa kaikki infektiot.Viime syksyn oli sairas käytännössä koko syksyn, muutamia viikkoja ja päiviä välissä terveenä. Ja tietysti kunnossa ravinto ja rokotukset kun joku sitä kuitenkin kysyy.
Miten ihmeessä selviämme kun palaan töihin? Emme voi olla noin paljon koko ajan pois töistä enkä pysty viemään edes puolikuntoista lasta hoitoon. Taitaa olla ainoa vaihtoehto että jättäydyn kokonaan kotiin elämään miehen palkalla, en tiedä. Tosiaan pelottaa kun ei ole niin hyvät tulot että olisi varaa palkata hoitaja kotiinkaan.Ja tiedän, että "oma syy miksi hankit lapsia, kun ei ole kerran varaa hoitaa" olin niin tyhmä etten ollut varautunut ihan tällaiseen, luulin kuten sinäkin että lapsia sairastaa muutaman kuumeen vuodessa.
Mielestäni lapsen sairastamisista ei puhuta tarpeeksi, kuinka se vaikuttaa vanhempien työpanokseen. Ehkä sellaiset kuten minä jättäisin sen lapsen kokonaan hankkimatta, kun tiedän etten tule ikinä suurituloiseksi jolla varaa palkata oma hoitaja kotiin.
Kannattaa miettiä sitä että palkkaa hoitajan kotiin, joko vain omille lapsille tai sitten esimerkiksi naapurin kanssa hoitoringissä. Siihen saa yksityisen hoidon tukea. Meillä oli hoitaja vuoden koska toinen lapsi sairasti astmaa. Toinen lapsi sai lisäksi kaveriseuraa kirkon kerhosta aamupäivisin. Omia työaikojamme limitimme niin, että minä lähdin aamupäivällä ja mies lähti aikaisin ja palasi jo neljän maissa. Näin hoitopäiväkin oli lyhyt. Lapset sai nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin nukutti.
Joo kerhoissa olemme käyneet jo nyt monta kertaa viikossa silloin kun on ollut terveenä. Mutta kun suurimman osan ajasta on ollut sairaana. Lapsia on yksi emmekä tunne muita lapsiperheitä, kerhoissa olevilla on pikkusisar kotona ja äiti kotona vielä. Ongelma on se että lapsi sairastaa niin paljon että 3 päivää / vanhempi/kk paukkuu yli. Mies tekee lisäksi väitöskirjaa joten työpäivät pitkiä. Lapsi sairastellut nyt vuoden ikäisestä eli n. 2 vuotta, ja tosiaaan työelämään paluu pelottaa tuon takia. Lapsen takia jätin omat opinnotkin kesken, kun sairasteli niin paljon etten ehtinyt niihin keskittyä eikä ole tukiverkkoja, ja muutenkin, itse haluan lapseni hoitaa. Äiti on ainoa joka kipeänä kelpaa, ja olen valmis uhraamaan mitä vain jotta saan sen tehtäväni hoitaa. Lapsi on vain kerran pieni ja ansaitsee lapsena kipeänä vanhemman hoivaa ja syliä. Tämä siis sille joka haukkui kaikki lapsiperheet itsekkäiksi.Ajattelen että kun lapsen päätin synnyttää on myös minun velvollisuuteni hänet hoitaa kun sairastaa, vaikka se tarkoittasi potkuja töistä.
Me olemme tehneet uhrauksia ja tulemme tekemään mutta ymmärrän ettei elämäntilanteita on erilaisia.Uskon että jokainen toimii lapsensa parhaaksi.
Asumme kaupungin vuokra-asunnossa, emmekä haaveile omasta sillä lapsen sairastelun takia päätin olla 3 vuotta kotona, meillä ei ole autoa emmekä matkustele. Käytännössä olen jättänyt oman elämäni telakalle, nytkin ollut 3 päivää kotona lyhyitä kauppareissuja lukuunottamatta, valvonut hengitysvaikeuksista kärsivän lapsen vieressä nyt 3 yötä (miehen pakko herätä aamulla töihin joten minä valvon). Lapsi siis infulensassa nyt vaikka otimme rokotuksen. Olen varautunut siihen että loppuviikko menee sisällä ja yöt valvoessa, limaa on niin paljon kurkussa ettei lapsi pysty kunnolla nukkumaan.
Anteeksi tämä pitkä avautuminen, tämä aihe mietityttää nyt paljon, ja tuleva syksy pelottaa. Kesä on aina parempaa aikaa lapsella kun viruksia ei kierrä niin paljoa.
Työelämästä voin sanoa sen verran että ei ole herkkua olla paljon pois lapsen sairastelujen takia koska:
-saat muiden työntekijöiden vihat niskaasi jos olet paljon pois
-saat pomon vihan niskaasi
-seuraavissa yt:ssä saat todennäköisesti kenkää
Mutta toisaalta poissaolothan ovat ihan lakisääteisiä ja tietyillä aloilla tai työpaikoissa ei erityisemmin tarvitse ehkä sitä irtisanomistakaan pelätä (kunnan työpaikat) Onko se muuten tämän takia että yleisesti tuntuu että päivähoidon työntekijät (kunnan työntekijät) eivät oikein ymmärrä miksi vanhemmat pitävät työtään muka niin tärkeänä ja eikö "lapsi tule aina ensin" kun heidän ei ehkä tarvitse pelätä sitä irtisanomista sen takia että ollaan joka kuukausi ehkä puolet kuukaudesta pois lapsen sairastelun takia? He eivät tahdo ymmärtää että ei ole aivan sama työtekijän kannalta ollaanko pois yksi vai kaksi viikkoa flunssan takia kun yksityisellä sektorilla todellakin kenkää saa yleensä se joka on ollut eniten poissa. (jos siis työntekijät ovat muutenkin tasaveroisia työntekijöitä)
Eli jos irtisanomista ei tarvitse pelätä niin ole pois niin kauan kun tarve vaatii. Hankit vaan sen lääkärintodistuksen jos se vaaditaan. Näin se vaan menee. En minä ainakaan jätä menemättä töihin tai ole pyrkimättä töihin sen takia että todennäköisesti joutuisin olemaan paljon pois lapsen sairastelujen takia. Kun olet jalan saanut ovenväliin niin ei sitä työpaikkaa niin vain sinulta pois oteta.
Mutta, huomioitava seikka on myös se että pienten lasten äideille on ehkä paljon vaikeampaa työllistyä kun muille. Ei kai se ole mikään yleinen salaisuus. Kyllä sen ne rekrytoijatkin tietää että poissaoloja voi tulla paljon lasten takia. (mitenköhän se työllistyminen muuten sujuisi jos äidit olisivat aina pois sen verran mitä päivähoidontyöntekijät tuntuvat odottavat eli viikkotolkulla vaikka flunssan takia ja jokaisesta yskäisystä ja niiskaisusta jäädään kotiin odottamaan nouseeko se kuume vai ei?)
Itsestä tullut vähän liiankin varovainen sairastelun takia, emme käy sisäleikkipaikoissa, kauppakeksuksissa jne ettei lapsi sairastu. Ja silti sairastuu... ja olen muuttunut ylivarovaiseksi sen suhteen että jos lapsi vähänkin flunssainen emme mene mihinkään. Miten muka muuttuisin nyt yhtäkkiä sellaiseksi kun työelämä minun odottaa olevan, eli sellainen että vien lapsen flunssassa hoitoon? Viime kuussakin olisi sairaspäiviä kertynyt 10 eli se 3+3 ei olisi riittänyt. Onhan ne vuosilomat, mutta eivät nekään ikuisesti riitä. Palkaton, joo, mutta se tarkoittaa sitä että vyötä vedettävä entisestäänkin tiukemmalle, mutta toisaalta jos olisin töissä tarkoittasi se ainakin 1000 euron lisäystä nettotuloihin joten olisi siinä varaa ollakin palkattomana.Tuskin sitä näin pienillä tuloilla (300 e netto) tulee enää ikinä olemaan.
Mikä ihmeen 3+3? Useimpien tessien mukaan lapsen vanhemmalla on oikeus palkalliseen tilapäiseen hoitovapaaseen kolme päivää per sairaus. Sairaan lapsen kanssa voi olla palkallisesti kotona vaikka kaksi viikkoa putkeen, jos hän sairastaa esim. kuumeen, vatsataudin, vesirokon ja korvatulehduksen peräkkäin.
Sen sijaan, jos lapsi on vaikkapa influenssassa kuusi päivää, niin siitä oikeasti palkallista hoitovapaata on vanhemmilla yhteensä tuo kolme päivää, eli loput kolme päivää pitäisi olla joko palkattomana, tai saada lapselle hoitaja. Toisissa työpaikoissa seurataan tiukemmin kuin toisissa, ettei kumpikin vanhempi ole tuota kolmea päivää hoitamassa samaa sairautta.
Vierailija kirjoitti:
äiti... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen opettajana saman ilmiön, mutta hieman eri tavalla. Koulussa on jatkuvasti teinejä, joilla on milloin mitäkin hoitamatonta terveydellistä vaivaa.
Kuten mitä? Meillä on lapsilla vakuutukset ja hammasoionnat on maksettu yksityiselle. Jos oltaisiin kunnallisen terveydenhoidon varassa, lapset olisi ristihampaisia ja toinen köhisi edelleen astmaa, jota julkinen puoli ei tunnistanut.
Nyt tuli kyllä sellaista soopaa. Minulla on nuorena ihan julkisella laitettu hampaat suoraksi. Niin pahoja purentavikoja, liiallista määrää hampaita ja niin vinoja hampaita kuulemma harvoin näkyy. Ja niin vain kunnallinen hammaslääkäri sai nätin rivin.
Veljeni astma voi myös oikein hyvin, kiitos kunnallisen hoidin. Nämä muuten ovat eri kaupungeissa tapahtuneet hoidot.
Ja nämä hoidot tapahtuivat vuonna 2016?
Kyllä minultakin on 80-luvulla oiottu hampaita ja purentaa. Vastaavia en nuoremmilta serkuilta ole hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskasi totta kai, mutta joillakin meistä oikeasti kestää se kolme tuntia päästä pois töistä. Ei kaikkia hanskoja voi noin vain pudottaa tiskiin. Itse kökötän oikeudessa ja mies leikkaussalissa. Niistä ei kesken niin vain lähdetäkään.
Mutta muuten kyllä olen samaa mieltä kanssasi.
Tällaisia tilanteita varten päiväkodissa pyydetään ilmoittamaan ne varahakijat ja heidän yhteystietonsa.
Meillä varahakijoina ovat lapsen isovanhemmat ja täti. Kaikki ovat vielä työelämässä, eivätkä hekään pysty siis aina 5 min sisällä noutamaan lasta. Kyllä, elämä on vaikeaa, jos on töitä.
Ei jaksaisi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo kirjoitti:
Tuore tutkimus kertoi, että Suomi on maailman pahin holhousyhteiskunta. Tässä ketjussa se todellakin näkyy. Ei ole niin matalaa lähihoitajaa, etteikö hän yrittäisi kyykyttää asiakkaitaan. Kyllä, ne vanhemmat ovat asiakkaita. Ja kyllä, julkisen puolen päiväkotien rahoitus tulee veroista - myös ne lähihoitajien palkat - mutta kyllä ne verotkin joku maksaa. Kuka? No se työssä kävijä. Se joka venyy ja vanuu kaikessa ristipaineessa.
Toinen tutkimus kertoo myös sen, että Suomessa hoidetaan lapsia poikkeuksellisen paljon kotona. Miksi? No siksi, että vanhemmat jättäytyy mieluummin kotiin kuin venyy ja vanuu töissä kuunnellakseen vain wannabe-lähihoitajien loputonta pätemistä ja kyykyttämistä.
Ja kukako hoitaa oksennustautiin sairastuneen koululaisen? Meidän lapsen YKSITYISkoulussa sen nuoren ottaa hoteisiinsa kouluterkka, joka ensin tutkii (hänellä on lääketieteellinen koulutus), sitten tarkkailee kun nuori lepää, sitten soittaa taksin ja sitten saattaa nuoren sinne taksiin. Siinä välissä soittaa vanhemmille ja kertoo tilanteen ja kysyy, haetaanko vaiko tuoko taksi. Jotain tästä asenteesta voisi kopioida sinne pienten lasten puolellekin... Ja kyllä, tämän hän toistaa kaikkien niiden samaan tautiin tuupertuneiden kanssa.
Miten tämä purkautumisesi liittyy tämän keskustelun aiheeseen? Kyllä Suomessa on kotihoidontukea ja hyvät mahdollisuudet pitkiin äitiysvapaisiin.
Missään päin maailmaa lapsia ei kuitenkaan pidetä sairaana terveiden lasten kanssa. Olen itse ollut lapsena ulkomailla hoidossa. Siellä jos vanhemmat eivät järjestäneet hakijaa tunnin sisällä, kutsuttiin maksullinen lasten sairaanhoitaja. Se maksullisen hoitajan laskutus alkoi noin 250 euron käyntitaksasta, jonka lisäksi laskutus meni puolitunneittain. Jos sairaanhoitaja näki tarvetta lääkärin arviointiin, se oli vielä kalliimpaa.
Minusta joku tuollainen käytäntö sopisi tännekin. Niillä lääkäreillä, yrittäjillä ja monilla muilla palaverit saattaisivatkin olla yllättävän vähäpätöisiä. Mutta ei, koska edelläkirjoittaneen holhous toimii, vanhempia paapotaan.
Siten niin että tämän ketjun aloittaja ja melkein kaikki muut tänne kirjoitelleet hoitajat oikein huokuvat sitä holhoavaa besserwisserismiä. "Minä en tarvitse lääketieteellistä koulutusta, minä tiedän, ja jos et tottele soitan sosiaalityöntekijän sinua kyykyttämään, että varmasti tottelet". Missä tuossa tyylissä on se "kasvatuskumppanuus" jota hoitajien ammattiliitto jaksaa hehkuttaa? Ei missään. Siinä on tasan tarkkaa yläpuolelle asettuvaa holhoamista ja uhkailua.
Taidat olla jokin insinöörimiehen perässä "muaailmaa nähnyt "lähäri itsekin...
Toivottavasti koko mätä julkinen puoli purettaisiin kokonaan pois! Päästäisiin kaltaisistasi loisista.
Ihan korkeakoulutus on, olen luennoinutkin ulkomailla, mm. Cambridgessa.
Mistä kasvatuskumppanuudesta höpötät? Jos on sairas lapsi, vanhempien kuuluu hoitaa hänet. Yksityinen laskuttaa sellaisesta palvelusta aika kalliilla, jota yksityiseltä kindergardenilta ei ole tilattu. Julkiselta odotat sellaista, koska et tykkää holhouksesta?
Mietipä mitä oikeasti peräänkuulutat. Sitä holhoustahan sinä juuri pyydät lisää, "kun vanhemmat eivät ehdi töistä". Aivan varmasti ehtisivät, jos vaihtoehdolla olisi hintalappu. Moni keskituloinen asuntovelallinen ei varmasti lähtisi maksamaan hätäpäivystävän matkaa lapsen luo, hoitoa ja vielä mahdollista varmuuden vuoksi tehtyä yksityislastenlääkärikäyntiä.
Suomessa työvoimapolitiikka määrää suoraan, mikä on kohtuullinen normityömatka. Se työpaikka voi siis olla kaukana ja sinne voi olla pitkä matka. Vaikka käyttäisi nopeinta mahdollista kulkupeliä (keijupölyllä lentäminen ei siis ole vaihtoehto) se matka voi olla yhteen suuntaan 1,5 - 2 tuntia. Siihen päälle se 15 - 30 minuuttia joka on kohtuullinen aika hälyttää sijainen ja päästä lähtemään. Eli vaikka vanhempi kuinka olisi kunnollinen ja tunnollinen, hän ei välttämättä pääse sinne päiväkodille kuin 2 - 2,5 tunnin päästä.
Jos haluat että päiväkotilasten vanhemmat on siellä vartissa, sinun täytyy ryhtyä vaikuttamaan tähän työvoimalainsäädäntöön - vaatia vaikka laki, että lasten vanhempia ei voi velvoittaa menemään töihin kuin maksimissaan 300 metrin päähän lasten päiväkodista. Jos työtä ei siitä löydy, täyttä ansiosidonnaista pitää maksaa siihen, kun kaikki lapset on täyttäneet 18. Eiköhän se sitten haku järjesty?
Miten pitkiä hoitopäiviä on näillä lapsilla, joiden vanhemmilla on matkoineen 12h työpäivät?
Vierailija kirjoitti:
Olen päiväkodissa töissä... nyt olen lomalla :)
Meillä lapset haetaan varsin hyvin kotiin, kun lapsi sairastuu. Tietenkin toivomme vähän eri ripeyttä vatsataudin iskiessä, kuin esim. vesirokon alkaessa. Oksenteleva lapsi kun pahimmillaan varaa itselleen oman aikuisen, jonka hyvässä lykyssä myös tartuttaa.
Jos lapsella ei hirveän korkea kuume, hän voi jäädä nukkumaan päiväunet, jos tilanne on huomattu juuri ollessamme menossa nukkumaan. Jos kuumetta 39 astetta, toivomme ripeyttä... kuumekouristusten hoito ei houkuttele meitä.
Ajattele lastasi, äläkä tuo häntä sairaana päiväkotiin... näin kaikilla on mukavampaa ja lapset pysyvät paremmin terveinä.
Tartunnan kannalta on se ja sama, milloin lapsi haetaan. Vatsatauti, flunssa ja vesirokko tarttuvat jo ennen oireiden alkamista.
Mitä komiteaa tarvitaan tutkimaan, jos vanhemmat tekevät Suomessa päivähoitosuunnitelman tai ulkomailla allekirjoittavat päivähoitosopimuksen?
Veikkaan, että palveluista laskutetaan erikseen jokaisessa maassa, jossa päivähoito perustuu palvelusopimukseen. Aivan niin kuin jos niissä maissa joudut sairaalaan, siellä lasketaan lääkekulut tai erikoishoidot.
Meillä laskutettiin mm. vaipat niin kauan kuin lapsi tarvitsi edullisella 30 pence päivähinnalla, johon sisältyi niin monta vaippaa kuin tarvitsi. Sen jälkeen, kun ilmoitettiin ettei vaippoja käytetä, vaippojen tarpeesta olisi mennyt liki punta päivältä.
t. 438