Lue keskustelun säännöt.
En tykkää mun anopista yhtään. Millaisia anoppeja teillä on?
04.04.2016 |
Todella rasittava ihminen. Puheenaiheet ovat aina samat tavatessamme: työnhakuni sujuminen (olen akateeminen työtön huonosti työllistävältä alalta), mieheni täydellinen ulkomuoto ja muut hyveelliset ominaisuudet, minun painoni, mieheni paino, lastemme painot, olenko lihonut/laihtunut, onko mieheni lihonut/laihtunut, hänen omat painonvaihtelunsa, hänen painonsa nuorempana vs nyt, sekä terveellinen ruokavalio ja terveet elämäntavat.
Olisin tyytyväinen, jos ei tarvitsisi jutella tuolle naiselle kuin korkeintaan kerran vuodessa. Kauhean kuluttavaa vain hymistellä ja vääntää tekohymyä, kun oikeasti tekisi mieli sanoa suorat sanat. Etenkin tuo painosta jankkaaminen käy hermoilleni. Olen normaalipainon ylärajoilla, mutta harrastan liikuntaa ja mieheni tykkää minusta tällaisena kuin olen. Mielelläni laihtuisin, jos se vain kävisi niin helposti. Satun pitämään rennosta elämästä ja kahden lapsen kanssa aikaa ei hirveästi jää painontarkkailulle. On silti kurjaa, jos pitää aina jankata samasta asiasta ihmisen kanssa joka ei todellakaan ole eikä tule olemaan minun ravitsemusterapeuttini tai personal trainerini.
Avautukaa muutkin, jos anoppi ärsyttää!
Kommentit (77)
Meillä anoppi aina käydessään hävittää jotain keittiötarvikkeita. Heittelee myös niitä moniin eri kaappeihin esimerkiksi puuhakkaasti aina suunnistaa tyhjentämään tiskikoneen, jonka jäljestä 6 tavallista lautasta on ripoteltu kuuteen eri kaappiin. Niitä pitää sit metsästää ja yleensä joku jää aina löytymättä, mitä en ymmärrä! Keittiö ei ole suuri ja kaapit on siistejä. Harrastaa myös sitä että voi pinota matalien lautasten väliin aina yhden muovikipon, jonka seurauksesta lautasia hajoaa kun lapset yrittää ottaa niistä huterista pinoista. "Kiusa se on pinikin kiusa" tuntuu olevan anoppini motto. Tää tavaroiden häviiminen anopin jälkeen on meillä ihan jo vitsi perheessä.
Lisäks anoppi on hiukan yksinkertainen. Sellainen ns "onnellinen", jos voi sanoa. Ihmettelen aina onko mieheni vaihtunut vauvana sairaalassa kun on ulkonäöllisesti ja älyllisesti täysin eri maata vanhempiensa kanssa. Mieheni on todella hyvä kielissä ja matemaattisesti, mitä vanhempansa ei ole yhtään. Minulle aina sanotaan että geenit tulevat äidin isältä, jota kukaan ei kylläkään tunne koska on aikanaan käynyt häipynyt kuvioista jo ennen anopin syntymää. Tiedä sitten mikä on totuus, muttei se nyt niin minulle kuulukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi jankuttaa aina miehen sisaruksista ja näiden lapsista. Ei kiinnitä mitään huomiota meihin, tai kysy meidän lasten kuulumisia. Tätä saattaa kyllä tehdä myös miehen sisaruksille.
Meille on kuitenkin tehnyt pahimmat kolttoset (juttelivat sisarusten kesken, eikä muille ollut käynyt). Meiltä ruikuttaa jatkuvasti pikkusummia, joita ei maksa takaisin. Ja pikkusummalla tässä kohtaa tarkoitetaan 50-250€/kerta. Kaikki rahat menevät ilmeisesti kaljalaatikoihin, päätellen kännipuheluiden määrästä. Ei tässä mitään, mutta on auki meille ties miten paljon, kun ei maksa velkojaan. Häälahjaksi meille anoppi antoi oman ulkomaan matkansa. Lähti siis häistä seuraavana päivänä lomailemaan Kanarialle, eikä muistanut meitä edes kortilla. Mainitsi kyllä häissä, kuinka paljon miehen sisarukset olivat lahjaksi saaneet.
Mies oli pari vuotta sitten saanut kummallisia laskuja. Ihmeteltiin niitä kerran anopille, joka sanoi tilanneensa mieheni nimissä tavaraa netistä. Lasku on jo useamman tonnin. Anoppi vannoi hoitavansa asian. Painotimme, että mieheni luottotiedot ovat pelissä, joten asia on hoidettava heti. Ja anoppi "alkoi heti" hoitamaan asiaa. Lopputuloksena jouduimme uhkailemaan asianajajan kanssa oikeudella. Anoppi hoiti laskut, mutta oli jollain vakuutus tms. laskulla onnistunut jo pilaamaan mieheni luottotiedot. En ymmärtänyt koko kuviota, mutta näin asianajaja meille selitti. Tilanteelle ei ole enää mitään tehtävissä.
Anoppi tästä oikeusjupakasta suuttui, ja karttaa minua nykyisin kuin ruttoa. Ja hyvä niin.
Eli siis en pidä anopistani, vaikka ilmeisesti pohjimmiltaan (ehkä) onkin hyväsydäminen ihminen...
Anoppini on hössö, joka on passannut poikansa piloille. Jos ei aikuinen ihminen osaa vessanpönttöä pestä tai paitaa silittää, niin on kasvatus ollut puutteellista. Anoppi tekee monen ruokalajin päivällisiä ja selittää minulle reseptejään. Vihaan kokkaamista ja esim. viime viikolla meillä oli ruokana makaronilaatikko, vihannessalaatti savulohella, perunat ja jauhelihakastike, uunijuureksia ja broilerinfileitä ja perjantain herkkuna pitsaa, jota syötiin myös koko lauantai. En jaksa panostaa ruuanlaittoon yhtään, joten kaikki ruoka on aina melko arkista ja nopeaa. Anopin vastakohta siis.
Anoppi ei tule koskaan meille käymään, sillä meillä ei ole (vielä) lapsia. Ei tule vaikka olisi paikkakunnalla mieheni veljen perheen luona lapsia paapomassa.
Minun anoppini oli ihan ok. Ei oltu läheisiä, mutta tulimme hyvin toimeen. Marjastamassa kävimme yhdessä, silloin kun vielä jaksoi; minulta kyyti, anopilta paikat.
Minä kyllä osaan ennustaa, että monesta av-mammasta tulee kyllä aika karmea anoppi. Täällä on niin täydellisiä lasten kasvattajia ja muutenkin kaiken tietäviä, että ei se teidän tuleva miniänne kyllä mitään osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on hössö, joka on passannut poikansa piloille. Jos ei aikuinen ihminen osaa vessanpönttöä pestä tai paitaa silittää, niin on kasvatus ollut puutteellista. Anoppi tekee monen ruokalajin päivällisiä ja selittää minulle reseptejään. Vihaan kokkaamista ja esim. viime viikolla meillä oli ruokana makaronilaatikko, vihannessalaatti savulohella, perunat ja jauhelihakastike, uunijuureksia ja broilerinfileitä ja perjantain herkkuna pitsaa, jota syötiin myös koko lauantai. En jaksa panostaa ruuanlaittoon yhtään, joten kaikki ruoka on aina melko arkista ja nopeaa. Anopin vastakohta siis.
Hyvälle kuulostaa teidän pöperöt. Meillä tuollaisia syntyy vain silloin, kun oikein innostun. Muutoin on aika pula-ajan ruokaa meillä. Hernekeittoa, perunamuusia (teen itse) ja lihaa tms. wokkeja teen jonkun verran, kun ovat melko nopeaa ruokaa.
Mullekin anoppi ja käly (molemmat kokkaavat mielellään, toinen työkseen) antavat aina kaiken sorttisia vinkkejä. Kerrankin anoppi opasti tekemään perunamuusin. Aloitti ohjeet perunoiden kuorimisesta ja keittämisestä. Toisinaan mietin, v*ttuileeko anoppi tahallaan. Tietää etten jaksa/halua laittaa ruokaa, en kuitenkaan ole täysin uusavuton.
Siivousintoilija sen sijaan olen. Anoppi on kuitenkin varma, että HÄNEN poikansa pitää asuntomme puhtaana, eikä ota siitä vain kunniaa. (auttaa siis oikeasti paljon, mutta minä siivoan enemmän). Anoppi sitten antaa minulle hyviä siivousvinkkejä. Nämäkin on tyyliin: lasinpesuun käy sitten parhaiten lasinpesuneste, tai sitten vettä ja etikkaa. Se kyllä haisee...
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei tule koskaan meille käymään, sillä meillä ei ole (vielä) lapsia. Ei tule vaikka olisi paikkakunnalla mieheni veljen perheen luona lapsia paapomassa.
Tuo on ihan yleistä. Ei minunkaan anoppini meillä käynyt aikoinaan. Me aina vierailtiin hänen luonaan esim. sunnuntaisin syömässä kerran, pari kuussa. Nyt kun meillä on 3 tenavaa, anoppi on välillä hoitoapuna esim. kesällä ja lomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaa aina omaan tyttäreensä. "Kun se "Noora" on niin taitava/hoikka/kaunis/hyvä kokki/hyvä palkka/loistava äiti niin mikset säkin vois?" No vaikka siksi, koska en ole Noora ja lapsikin on vasta mahassa...
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on hössö, joka on passannut poikansa piloille. Jos ei aikuinen ihminen osaa vessanpönttöä pestä tai paitaa silittää, niin on kasvatus ollut puutteellista. Anoppi tekee monen ruokalajin päivällisiä ja selittää minulle reseptejään. Vihaan kokkaamista ja esim. viime viikolla meillä oli ruokana makaronilaatikko, vihannessalaatti savulohella, perunat ja jauhelihakastike, uunijuureksia ja broilerinfileitä ja perjantain herkkuna pitsaa, jota syötiin myös koko lauantai. En jaksa panostaa ruuanlaittoon yhtään, joten kaikki ruoka on aina melko arkista ja nopeaa. Anopin vastakohta siis.
Vähän ot, mutta jos aikuisenakaan ei noita opi niin on kai siinä vikaa jo pojassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on kuollut joten "anoppini"on miehen 90-v isoäiti. Lapsemme ovat hänen elämänsä keskipiste ja kehuu aina miten villit poikani ovat niin hienosti kasvatettu ja ruokittu ja kuinka ovat fiksuja ja kauniita. Päivittelee miten nykyajan vanhemmilla on niin raskasta, kun pitää jaksaa käydä töissä ja lapsia pitää vahtia, hoitaa ja leikittää. Hänen lapsuudessaan lapset vaan sai olla miten sattuivat, kunhan eivät olleet tiellä, eikä ruokaa laitettu juuri, kun ei osattu eikä sitä ollutkaan. Maailman epäitsekkäin ihminen ja saa minut aina hyvälle tuulelle. Samaa ei voi sanoa omasta äididtäni, jonka kanssa en ole juuri tekemisissä.
Voi ei, hän kuulostaa aivan ihanalta ihmiseltä! Olisipa hauska tutustua häneen.
En tiiä mistä ees alottaa? Olen kyllä tänne anopista ja miehen sukulaisista kirjoittanut miten hirveetä sakkia ovat. Pitävät jotain ruokakutsuja sunnuntaisin ja laittavat hopeita pöytään ja eri ruoka lajeja mistä tavalliset ihmiset ei ymmärrä mitään. Kyllä sylettää katsoa sitä hienostelua ja pikku rilli pystyssä äijätkin istuu puku päällä ei saatana mitä menoa !!
Ja miehet siskot niin alentuvasti mulle puhuu ja pyytää lapsia mukaan sinne tänne niin mähän sanon että samaa paskaa ootte kun kaikki muutkin ei siinä pal vene retket ja muut auta. Ja kun ne kehuu kouluillaan ja töillään ni mähän kato rupeen mum äijän alkoholismista ja mielenterveys ongelmista. Kyllä ne siitä menee hiljaseksi tollaset pellet kun nostetaan kissaa pöydälle et samaa paskaa kaikki ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko ideaa miettiä joskus keskustelunaihe valmiiksi jostain sinua kiinnostavasta aiheesta? Mitä tapahtuisi? Olet akateeminen, voisit miettiä jotain oman alasi asiaa, josta voisi puhua maallikonkin kanssa. Innostuu yhtään? (Joskus olen kokeillut ja ainakin itse vähän voimaannun )
Ja oon sanonut äijälle ettei tartte sitte pyytä sitä sakkia yhtään meille tutkimaan paikkoja ja silleen keskenään ilmeilemään ettei oo siivottu. Mullon 3 pentua ja alkoholisti mies niin siinä ei paljo siivota ja sisusteta vai mitä luulette!
Ja lapsille kerron suoraan millaista sakkia tämä n s parempi väki on ettei tulis niille mitää ajatuksia päähän mistään kouluista ja ammateista Hyvin on pärjätty mun suvussa ihan ilman hopealusikoita ja viinejä ja harrastuksia. Sylettää nii nää miehen sukulaiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa edes avautua, koska niitä juttuja olisi oikeasti satoja. Missä anoppi asuu? Minkä ikäiset lapset? Itse en enää keskustele anopin kanssa ollenkaan. Olen toki kotona kun tulevat kylään kerran tai kaksi vuodessa. Silloinkin jätän kommunikoinnin minimiin. Itsepähän on välit pilannut. Onneksi asuvat helvetin kaukana, eikä tarvitse sen ämmän juttuja kuunnella sen enempää. Tsemppiä sulle.
On sun elämä kovaa. Miehesi äiti tulee peräti kaksi kertaa vuodessa kylään. Kai sulle puuhataan jo kärsimyspatsasta teidän kylän osuuskaupan eteen?
Sä taidat olla se sama rölli joka aina vinkuu ja haukkuu muiden vastauksia? Lopeta nyt jo.
Samanlainen painosta jankkaaja on myös oma anoppini. Minun, mieheni, hänen miehensä, poikiensa vaimojen, veljiensä vaimojen.. Puheenaiheita ovat myös hiustyylit ja -pituudet (erityisesti minun), sekä muiden sukulaisten sairaudet ja muut asiat. Keskustelun sävy on lähes aina negatiivinen, mikä rasittaa todella paljon.
Anoppi on ihan mukava, ei millään lailla tunkeileva ja muutenkin sellainen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Miehen isä sen sijaan... No, hänestä on esimerkiksi mukava vitsailla sillä, että lemmikkini voisi tappaa.
Mulla on ihana anoppi, kun olin ekaa kertaa menossa tapaamaan ehdin juuri ja juuri ovesta sisään kun ryntäsi jo halaamaan ja toivottamaan tervetuloa perheeseen:D miehelle tuo oli tosin noloa, oltiin aika nuoria silloin.
Tullaan vieläkin todella hyvin toimeen, samoja mielenkiinnonkohteita jne. Olen kyllä onnekas, joskus saanut täältä lukea ties mitä tarinoita kauhu anopeista.
Mä olen anoppi. Käyn kyläilemässä poikani perheessä ehkä 2x/v, he samoin minun luonani. Vvälimatkaa on satoja kilometrejä. Heillä ei ole lapsia. En oikein tiedä, mitä ja mistä puhuisin miniän kanssa. Kuulumset on nopeasti vaihdettu. Olemme kovin erilaisia ihmisiä. Enimmäkseen olen hiljaa ja teen jotain omiani, kun olen vieraana. Tai katson tarvisiko esim. pestä pyykkiä, siivota tms. pientä kotiaskaretta.
Olen aika suurpiirteinen ihminen, enkä puutu heidän asioihinsa ja talonpitoonsa. Haluaisin jollain tapaa läheisempään kontaktiin, mutta en tiedä miten.
Kuvitelkaapa sellainen vitsien ja tv-sarjojen stereotyyppinen anoppi. Sellainen, jonka vuoksi suksiboksia kutsutaan anopinkuljetuslaatikoksi ja sivuvaunuprätkää anopintappajaksi.
Sellainen joka paikkaan neuvoineen ja tietämyksineen tunkeva nuuskija. Sokea kaikkien muiden hyville puolille, koska jotakuinkin palvoo omaa jälkikasvuaan, joka ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään väärin.
Sellainen riivinrauta Helvetistä.
Ja kuvitelkaa sitten sen vastakohta. Sellainen on minun anoppini. Aivan ässä tyyppi.
Ja mikä parasta, tunne on molemminpuolinen.
Ja sen,että anoppi on kumminkin kasvattanut sen sun ihanan miehesi....