Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua katkeroitua (yksinäisyys)
01.04.2016 |
Olen 30-v nainen. Opiskelen ja teen opintojen ohella oman alani töitä. Tilanne on sellainen, että kerta kaikkiaan en löydä miesseuraa opinnoistani enkä töitteni kautta. Kokeilin lyhyen aikaa nettideittailua mutta se oli pelkästään pervojen temmellyskenttä. Tinderistä on vähän paremmat kokemukset, mutta ei ole kukaan vielä kolahtanut (yhteen vähän ihastuin mutta hän ei taas ollut ihastunut takaisin).
On niin raskasta katsella muiden onnea vierestä. Kaikki lukioaikaisetkin ystävät ovat löytäneet itselleen elämänkumppanin. Monet ovat jo naimisissa ja useimmilla on lapsiakin. En ole 100% varma haluanko koskaan lapsia, olen enemmän kuitenkin kallistunut siihen suuntaan että yhden lapsen haluaisin. Onnellisimmillani olen elämässäni ollut juuri silloin kun olen ollut suhteessa. Haluan rakastaa ja olla rakastettu. Nyt minulla on onneksi lemmikki jolta saan hellyttä päivittäin ja jota paijailen aamusta iltaan, mutta ei se tietenkään parisuhdetta korvaa. Seksielämäkin olisi mukava juttu...
Kohtalotovereita? Miten kestätte sinkkuuden?
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)
Näinpä! Varmaan pienemmillä paikkakunnilla on totuttu vähän kapeammin ja mustavalkoisemmin ajattelemaan näistä asioista.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)Tämä kirjoittaja on tekstiensä perusteella fiksu mies, jollaisia onneksi livenä tapaa melko paljonkin, vaikka netissä öyhyttävätkin ties mitkä mt-tapaukset alfamiesfantasioistaan...
Sovitaan sitten, että on fiksu mies :D Saa minun puolestani olla vaikka oikein tosi fiksu. Alfamiehet ne panevat sitten hänenkin tyttöystäviään. Ei heitä haittaa, ellei kaikki pidä heitä fiksuina. No, preferenssit kullakin.
Miksi oletat, että sellaiset machomöykkärit kiinnostaisivat edes kaikkia naisia? Ja pidätkö kaikkia naisia pettureina? Minä ainakaan en ole koskaan pettänyt ja tunnen monia muitakin uskolliseen parisuhteeseen kykeneväisiä. Jos ei pysty olemaan uskollinen, niin sitten varmaan kannattaisi mielummin olla yksin tai vaihtoehtoisesti sopia avoimesta suhteesta, mutta sitten on turha kitistä jos kumppani lähteekin jonkun toisen matkaan...
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)Tämä kirjoittaja on tekstiensä perusteella fiksu mies, jollaisia onneksi livenä tapaa melko paljonkin, vaikka netissä öyhyttävätkin ties mitkä mt-tapaukset alfamiesfantasioistaan...
Sovitaan sitten, että on fiksu mies :D Saa minun puolestani olla vaikka oikein tosi fiksu. Alfamiehet ne panevat sitten hänenkin tyttöystäviään. Ei heitä haittaa, ellei kaikki pidä heitä fiksuina. No, preferenssit kullakin.
Jos fiksun miehen tyttöystävä haluaisi häntä pettää, niin valinta oli sitten väärä joka tapauksessa. Minä en ainakaan suostuisi suhteeseen, jossa en saisi enää tavata vastakkaista sukupuolta edustavia kavereitani. Ai niin, olen lisäksi bi! En varmaan saisi tavata samaa sukupuolta edustaviakaan, saattaisinhan pettää heidänkin kanssaan.
Kaveri on kaveri.
Kyllä se näin taitaa olla, että jos on bi niin sitten ei saa olla minkäänlaisia ihmiskontakteja ollenkaan. Ainakaan tuollaisen kontrollifriikin mielestä.
Kannattaa muuten hankkia apua mustasukkaisuuteensa, jos ihan oikeasti näkee vaan joka puolella mahdollisuuksia pettää.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?
Aikasemmin kyselin siitä vapaudentunteesta ja varmaan se muuton esteettömyys on yks hyvä pointti. Itsellä kun noita ulkomaanmuuttohaluja ei koskaan ole ollut niin se ei sinänsä kosketa minua ja kumppaniakin yritän valita sen perusteella ettei muuttoa ulkomaille tarvitse suunnitella. Mikäli tyyliin vuoden keikka tulee niin hyvä parisuhde sen kyllä kestää, enkä sitä olisi rajoittamassa. Matkustaminen noin muuten on kyllä lähdellä sydäntä.
Itse en rajoita toisen ulkonäköä, jokainen saa näyttää miltä haluaa ja noi ekstrakilot kuuluu elämään. Mut tämä on vain mun mielipide ja en sano mikä on väärin tai oikein. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Sitä myös monet sanoo, et parisuhteessa se vapauden tunne on jopa suurempi. Komppaan täysin, yksin kun ei tule tehtyä montaa semmoista juttua mitä tekisi yhdessä toisen kanssa.
-30vmies-
Samaa mieltä. Varsinkin näin viikonloppuisin tämä yksinäisyys korostuu. Harvemmalla aikuisella sinkulla kun on liutaa sinkkukavereita vaan usein sitä on tuttavapiirinsä ainoa ja luonnollisesti nämä pariutuneet viettävät vapaa-aikansa puolison ja/tai perheen parissa. Niinhän sitä itsekin tekisi. Tottakai yksin voi ulkoilla, käydä syömässä ja vaikka mitä mutta on se nyt aika ankea ajatus lähteä yksin vaikka Nuuksioon paistamaan makkaraa. Kyllä sitä tosiaan on vapaampi parisuhteessa mitä näin sinkkuna.
N39
On kyllä monella tapaa silmiä avaavaa keskustelua ollut. En tiennyt, että näin monet ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti mustasukkaisia. Kun itse olen tavannut niin paljon muunlaisia miehiä, sellaisia jotka ovat antaneet minun harrastaa, käydä töissä, elää ylipäätään rauhassa.
Toisaalta ymmärrän nyt paremmin, mitä monet tässä keskustelussa tarkoittavat vapaudella. Olisihan se aivan kamalaa, jos pitäisi joka sekunti olla raportoimassa missä on ja kenen kanssa.
Ja sitten taas huomaan omien kriteerieni nousevan entisestään... Ja sopivan kumppanin löytäminen tuntuu entistäkin kaukaisemmalle. Mutta toki mielummin yksin olen kuin jonkun kontrollifriikin kanssa!
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)Tämä kirjoittaja on tekstiensä perusteella fiksu mies, jollaisia onneksi livenä tapaa melko paljonkin, vaikka netissä öyhyttävätkin ties mitkä mt-tapaukset alfamiesfantasioistaan...
Sovitaan sitten, että on fiksu mies :D Saa minun puolestani olla vaikka oikein tosi fiksu. Alfamiehet ne panevat sitten hänenkin tyttöystäviään. Ei heitä haittaa, ellei kaikki pidä heitä fiksuina. No, preferenssit kullakin.
Miksi oletat, että sellaiset machomöykkärit kiinnostaisivat edes kaikkia naisia? Ja pidätkö kaikkia naisia pettureina? Minä ainakaan en ole koskaan pettänyt ja tunnen monia muitakin uskolliseen parisuhteeseen kykeneväisiä. Jos ei pysty olemaan uskollinen, niin sitten varmaan kannattaisi mielummin olla yksin tai vaihtoehtoisesti sopia avoimesta suhteesta, mutta sitten on turha kitistä jos kumppani lähteekin jonkun toisen matkaan...
T: Ap
Mä en tajua miksi kukaan edes on parisuhteessa ihmisen kanssa jota haluaa pettää. Eihän missään parisuhteessa ole pakko olla, eikä se myöskään ole mikään vankila jossa toisen tekemisiä ja olemisia voi määrätä oman mielen mukaan. Vai onko se sitten kiva, että on se "uskollinen" puoliso joka ei ole pettänyt ainoastaan siitä syystä ettei ole ollut tilaisuutta olla uskoton kun toinen kyttää jatkuvasti vieressä. Ja pahimmillaan kieltää toista menemästä esim saunailtaan. Eikö sen uskollisuuden pitäisi olla ihan vapaaehtoista?
N39
Itse en ole oikeastaan koskaan seurustellut. Olin nuorempana todella ujo...oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut pääsemään ujoudestani. Ujouteni on suurin syy yksinäisyyteeni. Olen koko ikäni tykännyt samasta tytöstä/naisesta, mutta nuorempana en uskaltanut sitä hänelle kertoa :-(. Nyt hän tietää tunteistani, ja tunteet olivat ja ovat yhä molemminpuolisia. Mutta luultavasti en koskaan pysty tätä elämäni rakkautta saamaan vaimokseni, koska hänellä on jo perhettä.
Minun on mahdotonta löytää ketään, jos rakastan toista. Tiedän että on säälittävää olla vuosikausia rakastuneena varattuun, mutta tunteilleni en mitään voi :-(. Joten voi olla että jään sinkuksi koko loppuelämäkseni :-(. Todella raskasta varsinkin kun kovasti haluaisin omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?
Aikasemmin kyselin siitä vapaudentunteesta ja varmaan se muuton esteettömyys on yks hyvä pointti. Itsellä kun noita ulkomaanmuuttohaluja ei koskaan ole ollut niin se ei sinänsä kosketa minua ja kumppaniakin yritän valita sen perusteella ettei muuttoa ulkomaille tarvitse suunnitella. Mikäli tyyliin vuoden keikka tulee niin hyvä parisuhde sen kyllä kestää, enkä sitä olisi rajoittamassa. Matkustaminen noin muuten on kyllä lähdellä sydäntä.
Itse en rajoita toisen ulkonäköä, jokainen saa näyttää miltä haluaa ja noi ekstrakilot kuuluu elämään. Mut tämä on vain mun mielipide ja en sano mikä on väärin tai oikein. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Sitä myös monet sanoo, et parisuhteessa se vapauden tunne on jopa suurempi. Komppaan täysin, yksin kun ei tule tehtyä montaa semmoista juttua mitä tekisi yhdessä toisen kanssa.
-30vmies-
Samaa mieltä. Varsinkin näin viikonloppuisin tämä yksinäisyys korostuu. Harvemmalla aikuisella sinkulla kun on liutaa sinkkukavereita vaan usein sitä on tuttavapiirinsä ainoa ja luonnollisesti nämä pariutuneet viettävät vapaa-aikansa puolison ja/tai perheen parissa. Niinhän sitä itsekin tekisi. Tottakai yksin voi ulkoilla, käydä syömässä ja vaikka mitä mutta on se nyt aika ankea ajatus lähteä yksin vaikka Nuuksioon paistamaan makkaraa. Kyllä sitä tosiaan on vapaampi parisuhteessa mitä näin sinkkuna.
N39
Niinpä! Tänään olen kokannut yksin, olenk lenkkeillyt yksin, olen katsonut dokumentteja yksin. Jos olisi joku seurana, niin ehkä jaksaisin panostaa monipuolisempaan ruokavalioon kun ei kokkaisi koko ajan vain itseään varten. Jos olisi joku seurana, niin tulisi lenkkeiltyä ja retkeiltyä vähän laajemmallakin alueella kuin vain niissä tutuimmissa lenkkipoluissa. Yksin ei yleensä viitsi juuri jonnekin Nuuksioon lähteä. Ja olisi mukava käpertyä jonkun kainaloon tai syliin kun huvittaa jotain ruudusta tuijottaa. Ja ehkä tulisi uusia leffojakin yms katsottua, kun pitäisi jonkun muunkin mieltymyksen mukaan valita välillä. Minun elämäni todellakin olisi monipuolisempaa ja tietyllä tapaa vapaampaa seurustelusuhteessa.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)Tämä kirjoittaja on tekstiensä perusteella fiksu mies, jollaisia onneksi livenä tapaa melko paljonkin, vaikka netissä öyhyttävätkin ties mitkä mt-tapaukset alfamiesfantasioistaan...
Sovitaan sitten, että on fiksu mies :D Saa minun puolestani olla vaikka oikein tosi fiksu. Alfamiehet ne panevat sitten hänenkin tyttöystäviään. Ei heitä haittaa, ellei kaikki pidä heitä fiksuina. No, preferenssit kullakin.
Miksi oletat, että sellaiset machomöykkärit kiinnostaisivat edes kaikkia naisia? Ja pidätkö kaikkia naisia pettureina? Minä ainakaan en ole koskaan pettänyt ja tunnen monia muitakin uskolliseen parisuhteeseen kykeneväisiä. Jos ei pysty olemaan uskollinen, niin sitten varmaan kannattaisi mielummin olla yksin tai vaihtoehtoisesti sopia avoimesta suhteesta, mutta sitten on turha kitistä jos kumppani lähteekin jonkun toisen matkaan...
T: Ap
Mä en tajua miksi kukaan edes on parisuhteessa ihmisen kanssa jota haluaa pettää. Eihän missään parisuhteessa ole pakko olla, eikä se myöskään ole mikään vankila jossa toisen tekemisiä ja olemisia voi määrätä oman mielen mukaan. Vai onko se sitten kiva, että on se "uskollinen" puoliso joka ei ole pettänyt ainoastaan siitä syystä ettei ole ollut tilaisuutta olla uskoton kun toinen kyttää jatkuvasti vieressä. Ja pahimmillaan kieltää toista menemästä esim saunailtaan. Eikö sen uskollisuuden pitäisi olla ihan vapaaehtoista?
N39
No nimenomaan! Yhdessä oleminen on valinta. Uskollisuus on valinta. Niin yksinkertaista.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies alle 30v kirjoitti:
Itse en ole oikeastaan koskaan seurustellut. Olin nuorempana todella ujo...oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut pääsemään ujoudestani. Ujouteni on suurin syy yksinäisyyteeni. Olen koko ikäni tykännyt samasta tytöstä/naisesta, mutta nuorempana en uskaltanut sitä hänelle kertoa :-(. Nyt hän tietää tunteistani, ja tunteet olivat ja ovat yhä molemminpuolisia. Mutta luultavasti en koskaan pysty tätä elämäni rakkautta saamaan vaimokseni, koska hänellä on jo perhettä.
Minun on mahdotonta löytää ketään, jos rakastan toista. Tiedän että on säälittävää olla vuosikausia rakastuneena varattuun, mutta tunteilleni en mitään voi :-(. Joten voi olla että jään sinkuksi koko loppuelämäkseni :-(. Todella raskasta varsinkin kun kovasti haluaisin omia lapsia.
Voi ei :(
Onko mitenkään mahdollista, että yksinkertaisesti välttelisit kokonaan olemasta tekemisissä tuon tunteittesi kohteen kanssa, ehkä tunteet haalenisivat sitten? Tuo nainen on joka tapauksessa tehnyt jo valintansa, joten sinun pitää päästä eteenpäin. Helppoa se ei tietystikään ole, on raskasta tuntea vetoa aivan väärään henkilöön. Hankala tilanne kyllä.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vapaudesta. Mulle vapaus ei ole mitään irtoseksiä, vaan se on sitä että voin mennä minne haluan milloin haluan, voin tulla kotiin milloin haluan, kellekään ei tarvi raportoida mitään, voin syödä mitä haluan ja milloin haluan, jääkaapissa säilyvät ne ruoat jotka sinne ostan, voin nukkua milloin haluan ilman että kukaan herättää, voin sisustaa miten haluan, voin kutsua niitä vieraita joita haluan milloin haluan (enkä tarkoita tällä mitään seksiseuraa) Ja tutustua juuri niihin ihmisiin joihin haluan. Kotona on aina hiljaista ja kuulen omat ajatukseni, kukaan ei sotke eikä valita jos tavarat on väärissä paikoissa jne. Kukaan ei keskeytä tekemisiäni, elokuvanautiontoani yms. Keksisin vaikka mitä....
Sama. Lisäksi saan rauhassa vaikka lapsen tapaan lauleskella huonosti tai pomppia tasajalkaa silkasta elämänilosta, ilman että paikalla on joku joka kummastelee käytöstäni. Minulle tämä tällainen on erityisen tärkeää, ilman sitä kuihdun sisäisesti, ja kukaan kumppani ei taas sitä ymmärrä, että lähes nelikymppinen nainen haluaisi ilman mitään ulkoista syytä välillä vaan pomppia kämppää päästä toiseen tai pyöriä ympyrää tai puhua yksikseen.
Näitäkin asioita olen saanut aivan normaalisti tehdä myös parisuhteissani. Minulla tosiaan ja todellakin on ollut normaalia vapaammat suhteet ilmeisesti, kun kukaan ei ole motkottanut ja tuominnut vieressä mitään lapsellisenkaan oloisia puuhiani. Ja toisaalta en ole valmis poistamaan tai kieltämään mitään persoonallisuuteni piirteitä minkään ihmissuhteeni vuoksi. Työssäni tarvitsen paljon luovaa ajattelua ja jos kaikki leikki yms tyhmistäkin asioista riemutseminen kielletään niin en varmaankaan enää pystyisi edes toteuttamaan omaa ammattiani.
T: Ap
Kateeksi kyllä käy. Minä kun olen joskus vahingossa tehnyt näitä kun en ole huomannut toisen havainnoivan, olen tullut ilkeästi nauretuksi ja pilkatuksi. Minua ei parisuhteissa niinkään risonutkaan minkään käytännön menemisten kontrolli esimerkiksi, vaan juuri se että minun parisuhteissani on aina tuntunut että olen jatkuvan tarkkailun alla, ja heti kun teen jotain "omituista", siitä kuittaillaan ja minut saadaan tuntemaan itseni hulluksi, lapselliseksi, omituiseksi jne. Miehet ovat odottaneet, että pitäisi käyttäytyä aina rauhallisesti ja asiallisesti, puhua järkeviä. Mutta kun minä en ole sellainen ihminen, eikä ole mukavaa näytellä kotonaankin jotain mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?
Aikasemmin kyselin siitä vapaudentunteesta ja varmaan se muuton esteettömyys on yks hyvä pointti. Itsellä kun noita ulkomaanmuuttohaluja ei koskaan ole ollut niin se ei sinänsä kosketa minua ja kumppaniakin yritän valita sen perusteella ettei muuttoa ulkomaille tarvitse suunnitella. Mikäli tyyliin vuoden keikka tulee niin hyvä parisuhde sen kyllä kestää, enkä sitä olisi rajoittamassa. Matkustaminen noin muuten on kyllä lähdellä sydäntä.
Itse en rajoita toisen ulkonäköä, jokainen saa näyttää miltä haluaa ja noi ekstrakilot kuuluu elämään. Mut tämä on vain mun mielipide ja en sano mikä on väärin tai oikein. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Sitä myös monet sanoo, et parisuhteessa se vapauden tunne on jopa suurempi. Komppaan täysin, yksin kun ei tule tehtyä montaa semmoista juttua mitä tekisi yhdessä toisen kanssa.
-30vmies-
Samaa mieltä. Varsinkin näin viikonloppuisin tämä yksinäisyys korostuu. Harvemmalla aikuisella sinkulla kun on liutaa sinkkukavereita vaan usein sitä on tuttavapiirinsä ainoa ja luonnollisesti nämä pariutuneet viettävät vapaa-aikansa puolison ja/tai perheen parissa. Niinhän sitä itsekin tekisi. Tottakai yksin voi ulkoilla, käydä syömässä ja vaikka mitä mutta on se nyt aika ankea ajatus lähteä yksin vaikka Nuuksioon paistamaan makkaraa. Kyllä sitä tosiaan on vapaampi parisuhteessa mitä näin sinkkuna.
N39
Tällaiselle ikisinkulle juuri luontoretket ja vaellukset on sellaista, mikä ainakin pitää tehdä yksin. Niillä minä ja "sieluni" ollaan keskenään, uppoan omaan sisäiseen syvyyteeni ja tutkin sitä yksinäisyydessä. Toinen ihminen siinä olisi pelkkä häiriö. Luonto ja minä riittää.
- N41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?
Aikasemmin kyselin siitä vapaudentunteesta ja varmaan se muuton esteettömyys on yks hyvä pointti. Itsellä kun noita ulkomaanmuuttohaluja ei koskaan ole ollut niin se ei sinänsä kosketa minua ja kumppaniakin yritän valita sen perusteella ettei muuttoa ulkomaille tarvitse suunnitella. Mikäli tyyliin vuoden keikka tulee niin hyvä parisuhde sen kyllä kestää, enkä sitä olisi rajoittamassa. Matkustaminen noin muuten on kyllä lähdellä sydäntä.
Itse en rajoita toisen ulkonäköä, jokainen saa näyttää miltä haluaa ja noi ekstrakilot kuuluu elämään. Mut tämä on vain mun mielipide ja en sano mikä on väärin tai oikein. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Sitä myös monet sanoo, et parisuhteessa se vapauden tunne on jopa suurempi. Komppaan täysin, yksin kun ei tule tehtyä montaa semmoista juttua mitä tekisi yhdessä toisen kanssa.
-30vmies-
Samaa mieltä. Varsinkin näin viikonloppuisin tämä yksinäisyys korostuu. Harvemmalla aikuisella sinkulla kun on liutaa sinkkukavereita vaan usein sitä on tuttavapiirinsä ainoa ja luonnollisesti nämä pariutuneet viettävät vapaa-aikansa puolison ja/tai perheen parissa. Niinhän sitä itsekin tekisi. Tottakai yksin voi ulkoilla, käydä syömässä ja vaikka mitä mutta on se nyt aika ankea ajatus lähteä yksin vaikka Nuuksioon paistamaan makkaraa. Kyllä sitä tosiaan on vapaampi parisuhteessa mitä näin sinkkuna.
N39
Niinpä! Tänään olen kokannut yksin, olenk lenkkeillyt yksin, olen katsonut dokumentteja yksin. Jos olisi joku seurana, niin ehkä jaksaisin panostaa monipuolisempaan ruokavalioon kun ei kokkaisi koko ajan vain itseään varten. Jos olisi joku seurana, niin tulisi lenkkeiltyä ja retkeiltyä vähän laajemmallakin alueella kuin vain niissä tutuimmissa lenkkipoluissa. Yksin ei yleensä viitsi juuri jonnekin Nuuksioon lähteä. Ja olisi mukava käpertyä jonkun kainaloon tai syliin kun huvittaa jotain ruudusta tuijottaa. Ja ehkä tulisi uusia leffojakin yms katsottua, kun pitäisi jonkun muunkin mieltymyksen mukaan valita välillä. Minun elämäni todellakin olisi monipuolisempaa ja tietyllä tapaa vapaampaa seurustelusuhteessa.
T: Ap
Tästä kommentista ehkä näkee paljon, miten sinä olet pohjimmiltasi parisuhdeihminen, ja minä en. Niin erilaisia ajatukset ovat näistä.
Esim. ruoanlaitto. Rakastan sitä ja pidän ruokablogiakin, enkä säästä vaivaa ruoan kanssa vaikka asun yksin. On ihanaa, kun ei tarvitse ottaa huomioon kenenkään toisen mieltymyksiä kun miettii mitä syö, eikä toisen ruoka-aikoja (itse syön aika erikoisiin aikoihin suomalaisittain, esim. en syö aamiaista ja päivän tukevin ateria 21-22 aikoihin).
Lenkkeilyä ja myös pidempiä vaelluksia tulee harrastettua paljon, ja minusta nämä ovat juuri asioita joille en voisi kuvitella ketään mukaan. Minä lähden luontoon tutkimaan sieluni ja mieleni syvyyksiä, ja suhdettani luontoon ja maailmankaikkeuteen, nimenomaan eroon ihmisistä ja ihmisten rakentamista ympäristöistä. Luonnossa olo on vähän kuin meditaatiota tai hiljaisuuden retriittiä minulle.
Leffoista ja tv:stä en ole koskaan välittänyt, ja aiemmissa suhteissa on ärsyttänyt niistä tulevat taustaäänet, kun kumppani on halunnut niitä katsoa. Eikä sitä toki voi toista kieltääkään, mutta minä haluan että minun kotonani on totaalinen hiljaisuus ja rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?
Aikasemmin kyselin siitä vapaudentunteesta ja varmaan se muuton esteettömyys on yks hyvä pointti. Itsellä kun noita ulkomaanmuuttohaluja ei koskaan ole ollut niin se ei sinänsä kosketa minua ja kumppaniakin yritän valita sen perusteella ettei muuttoa ulkomaille tarvitse suunnitella. Mikäli tyyliin vuoden keikka tulee niin hyvä parisuhde sen kyllä kestää, enkä sitä olisi rajoittamassa. Matkustaminen noin muuten on kyllä lähdellä sydäntä.
Itse en rajoita toisen ulkonäköä, jokainen saa näyttää miltä haluaa ja noi ekstrakilot kuuluu elämään. Mut tämä on vain mun mielipide ja en sano mikä on väärin tai oikein. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Sitä myös monet sanoo, et parisuhteessa se vapauden tunne on jopa suurempi. Komppaan täysin, yksin kun ei tule tehtyä montaa semmoista juttua mitä tekisi yhdessä toisen kanssa.
-30vmies-
Samaa mieltä. Varsinkin näin viikonloppuisin tämä yksinäisyys korostuu. Harvemmalla aikuisella sinkulla kun on liutaa sinkkukavereita vaan usein sitä on tuttavapiirinsä ainoa ja luonnollisesti nämä pariutuneet viettävät vapaa-aikansa puolison ja/tai perheen parissa. Niinhän sitä itsekin tekisi. Tottakai yksin voi ulkoilla, käydä syömässä ja vaikka mitä mutta on se nyt aika ankea ajatus lähteä yksin vaikka Nuuksioon paistamaan makkaraa. Kyllä sitä tosiaan on vapaampi parisuhteessa mitä näin sinkkuna.
N39
Niinpä! Tänään olen kokannut yksin, olenk lenkkeillyt yksin, olen katsonut dokumentteja yksin. Jos olisi joku seurana, niin ehkä jaksaisin panostaa monipuolisempaan ruokavalioon kun ei kokkaisi koko ajan vain itseään varten. Jos olisi joku seurana, niin tulisi lenkkeiltyä ja retkeiltyä vähän laajemmallakin alueella kuin vain niissä tutuimmissa lenkkipoluissa. Yksin ei yleensä viitsi juuri jonnekin Nuuksioon lähteä. Ja olisi mukava käpertyä jonkun kainaloon tai syliin kun huvittaa jotain ruudusta tuijottaa. Ja ehkä tulisi uusia leffojakin yms katsottua, kun pitäisi jonkun muunkin mieltymyksen mukaan valita välillä. Minun elämäni todellakin olisi monipuolisempaa ja tietyllä tapaa vapaampaa seurustelusuhteessa.
T: Ap
Tästä kommentista ehkä näkee paljon, miten sinä olet pohjimmiltasi parisuhdeihminen, ja minä en. Niin erilaisia ajatukset ovat näistä.
Esim. ruoanlaitto. Rakastan sitä ja pidän ruokablogiakin, enkä säästä vaivaa ruoan kanssa vaikka asun yksin. On ihanaa, kun ei tarvitse ottaa huomioon kenenkään toisen mieltymyksiä kun miettii mitä syö, eikä toisen ruoka-aikoja (itse syön aika erikoisiin aikoihin suomalaisittain, esim. en syö aamiaista ja päivän tukevin ateria 21-22 aikoihin).
Lenkkeilyä ja myös pidempiä vaelluksia tulee harrastettua paljon, ja minusta nämä ovat juuri asioita joille en voisi kuvitella ketään mukaan. Minä lähden luontoon tutkimaan sieluni ja mieleni syvyyksiä, ja suhdettani luontoon ja maailmankaikkeuteen, nimenomaan eroon ihmisistä ja ihmisten rakentamista ympäristöistä. Luonnossa olo on vähän kuin meditaatiota tai hiljaisuuden retriittiä minulle.
Leffoista ja tv:stä en ole koskaan välittänyt, ja aiemmissa suhteissa on ärsyttänyt niistä tulevat taustaäänet, kun kumppani on halunnut niitä katsoa. Eikä sitä toki voi toista kieltääkään, mutta minä haluan että minun kotonani on totaalinen hiljaisuus ja rauha.
Edellä on hyvin tarkkanäköistä pohdintaa "parisuhdeihmisten" ja "ei-parisuhdeihmisten" välisistä eroavaisuuksista. Tämä selittää, miksi joidenkin sinkkuystävieni on ollut helppo ymmärtää tuntemuksiani ja toisten melkein mahdoton.
Minä nautin yksinolosta tiettyyn rajaan asti ja tarvitsen sitä, mutta tarvitsen myös parisuhteen rakkautta ja kumppanuutta sellaisella tavalla, jota kaikki eivät selvästikään jaa. -22
Niinpä! Tänään olen kokannut yksin, olenk lenkkeillyt yksin, olen katsonut dokumentteja yksin. Jos olisi joku seurana, niin ehkä jaksaisin panostaa monipuolisempaan ruokavalioon kun ei kokkaisi koko ajan vain itseään varten. Jos olisi joku seurana, niin tulisi lenkkeiltyä ja retkeiltyä vähän laajemmallakin alueella kuin vain niissä tutuimmissa lenkkipoluissa. Yksin ei yleensä viitsi juuri jonnekin Nuuksioon lähteä. Ja olisi mukava käpertyä jonkun kainaloon tai syliin kun huvittaa jotain ruudusta tuijottaa. Ja ehkä tulisi uusia leffojakin yms katsottua, kun pitäisi jonkun muunkin mieltymyksen mukaan valita välillä. Minun elämäni todellakin olisi monipuolisempaa ja tietyllä tapaa vapaampaa seurustelusuhteessa.
T: Ap
Liikun mieluummin kaksin/ryhmässä kuin yksin. Hetkien jakaminen on siinä parasta. Esimerkkinä vaikka semmoinen tilanne: Olet luonnossa yksin ja näet eläimen, joka käyttäytyy jotenkin hassusti. Vaikka kuinka yrität selittää tilanteen toiselle jälkikäteen niin todennäköisesti hän ei ymmärrä sen ainutkertaisuutta tai kauneutta. Jos olet kaksin niin koette sen yhdessä ja sitä voi sitten muistella jonkun toisen ihmisen kanssa ja molemmat ymmärttävät mistä siinä oli kyse. Samat fiilikset mulla tulee esim. matkailussa.
Itsekkin olen huomannut tuon ruokavalion suppeutumisen ja varsinkin leipomisessa. En hirveästi viitsi itselle mitään juustokakkuja alkaa tekemään. Kyllä se pidemmän päälle painossa näkyis. Muutenkin mielelläni tekisin ruokaa jonkun kanssa kuin aina yksin.
Parisuhteessa telkun ääressä vois niitä ohjelmia kommentoida jollekkin, nyt ei voi. Pitää vain omassa mielessä pohtia, eikä kuule toisen mielipidettä asiaan. Ja nyt ei ole ketään ketä voisi koskettaa, ärsyttävää.
30Vmies
Joooo oispa nyt tuossa sängyssäni joku mies :E
Tässä sinkkuudessa ei tällä hetkellä kyllä ole mitään hyvää. Oon ollut kolme vuotta sinkkuna enkä tiedä miten jaksaisin uskoa, että joku päivä vielä tapaan jonkun. Semmosia mukavia miehiä on paljon, joiden kanssa voisi helposti keskustella niitä näitä päivät pitkät, mutta se fyysinen vetovoima puuttuu. Se nyt kuitenkin on se suurin asia, joka erottaa kaveruuden kumppanuudesta.
Vältteleminen on helpommin sanottu kuin tehty, sillä asutaan samalla seudulla eikä kummallakaan ole oikein mahdollisuutta muuttaa kauemmas, lisäksi meillä on yhteisiä ystäviä.
Mitään sopimatonta emme ole koskaan tehneet emmekä tee, vaikka nyt toisten tunteista tiedämmekin. Vaikka tämä vaikeaa onkin, niin silti on ihanaa tietää että elämäni rakkaus rakastaa myös minua, vaikka emme toisiamme koskaan saa.
En ole helposti ihastuvat tyyppiä. Oikeastaan en ole koskaan ollut edes ihastuneena kehenkään muuhuin kuin häneen ja tätä ihastusta on jatkunut oikeastaan jo vuosikymmeniä.
Joten vaikeaa on löytää rinnalleen "uusi" rakas :-(.
Elämä kuitenkin jatkuu ja koskaan ei tiedä keneen sitä elämän varrella törmää :-).
Ja vielä pettämisestä.
Pettäminen on varmaan helpompaa sellaisille ihmisille, jotka ihastuvat helposti toiseen. Mä en kymmenen vuoden parisuhteen aikana ihastunut kertaakaan toiseen. Mulle se parisuhde on myös jotain niin ainutlaatuista, etten todellakaan pystyisi pettämään. Varmasti myös sellaiset asiat vaikuttaa kuten empatiakyvyttömyys ja välinpitämättömyys.
Parisuhteessa myös se seksikin vain on parempaa ja naisten on myös todettu saavan helpommin orgasmi tutun kuin "vieraan" kanssa. Ainakin mulle naisen nautinto on todella tärkeää. Homma tietysti usein menee puihin pitkissä liitoissa siihen kun ei kyetä puhumaan haluista ja ongelmista. Mut sitten on vaan nostettava kirjaimellisesti se mirri pöydälle ja näytettävä että tuosta, tuosta noin ku hinkkaat niin toimii. Ilmeisesti kaikille se ei vaan o niin helppoo.
30Vmies
Vierailija kirjoitti:
Niinpä! Tänään olen kokannut yksin, olenk lenkkeillyt yksin, olen katsonut dokumentteja yksin. Jos olisi joku seurana, niin ehkä jaksaisin panostaa monipuolisempaan ruokavalioon kun ei kokkaisi koko ajan vain itseään varten. Jos olisi joku seurana, niin tulisi lenkkeiltyä ja retkeiltyä vähän laajemmallakin alueella kuin vain niissä tutuimmissa lenkkipoluissa. Yksin ei yleensä viitsi juuri jonnekin Nuuksioon lähteä. Ja olisi mukava käpertyä jonkun kainaloon tai syliin kun huvittaa jotain ruudusta tuijottaa. Ja ehkä tulisi uusia leffojakin yms katsottua, kun pitäisi jonkun muunkin mieltymyksen mukaan valita välillä. Minun elämäni todellakin olisi monipuolisempaa ja tietyllä tapaa vapaampaa seurustelusuhteessa.
T: ApLiikun mieluummin kaksin/ryhmässä kuin yksin. Hetkien jakaminen on siinä parasta. Esimerkkinä vaikka semmoinen tilanne: Olet luonnossa yksin ja näet eläimen, joka käyttäytyy jotenkin hassusti. Vaikka kuinka yrität selittää tilanteen toiselle jälkikäteen niin todennäköisesti hän ei ymmärrä sen ainutkertaisuutta tai kauneutta. Jos olet kaksin niin koette sen yhdessä ja sitä voi sitten muistella jonkun toisen ihmisen kanssa ja molemmat ymmärttävät mistä siinä oli kyse. Samat fiilikset mulla tulee esim. matkailussa.
Itsekkin olen huomannut tuon ruokavalion suppeutumisen ja varsinkin leipomisessa. En hirveästi viitsi itselle mitään juustokakkuja alkaa tekemään. Kyllä se pidemmän päälle painossa näkyis. Muutenkin mielelläni tekisin ruokaa jonkun kanssa kuin aina yksin.
Parisuhteessa telkun ääressä vois niitä ohjelmia kommentoida jollekkin, nyt ei voi. Pitää vain omassa mielessä pohtia, eikä kuule toisen mielipidettä asiaan. Ja nyt ei ole ketään ketä voisi koskettaa, ärsyttävää.
30Vmies
Tuossa kohdassa, jonka lihavoin, kiteytyy aika hyvin koko setti. Hetkien jakaminen on ihmisille yleensäkin hyvin tärkeää, siitähän kertoo tuohon tarkoitukseen kehitettyjen sovellustenkin suosio (eivät kaikki niitä käytä vain saadakseen huomiota vaan nimenomaan jakaakseen hetkiä elämästään).
Ei toki kaikille. Täällä kun ovat kommentoineet myös sellaiset, joille se yksinolo ilman mitään häiriötekijöitä on parasta vapautta. Itse taas olen sellainen, että olen hyvin harvoin täysin omissa oloissani. Tälläkin hetkellä tämä kirottu av-palsta auki ja chättäilen myös ystävieni kanssa päivittäin... Mutta ei riitä minulle. Parisuhde on se, joka oikeasti tuottaisi minulle onnellisuutta. (Ja tietenkin myös sille puolisolle, edellytys on molemminpuolisuus.)
- katkera sinkkunainen N25-
Alue: Aihe vapaa
Suurin osa ihmisistä ei ole pettäjiä. Toki muissa pettämisen merkkejä näkee usein sellainen ihminen, joka on itse taipuvainen pettämään. Kuulemma patologiset pettäjät ovat monesti niitä aivan erityisen mustasukkaisia kumppaneita. Itse kierrän tuon ihmistyypin jo kaukaa.
T: Ap