En halua katkeroitua (yksinäisyys)

Minunkin on pakko tulla avautumaan. Olen ollut sinkku noin kolmisen vuotta. Olin treffeillä miehen kanssa josta arvasin, ettei hän halua minusta muuta kuin seksiä ja muuta satunnaista hauskanpitoa. Olin vain niin hemmetin yksinäinen, että ajattelin että ihan sama, haluan vain hetkeksi toisen ihmisen kainaloon. Noh, kyllähän minä sitä sain, mutta olo on nyt entistä yksinäisempi. En saanut mitään oikeaa irti tuosta yöstä. Ei tuntunut yhtään miltään sen toisen kosketus, koska en välittänyt hänestä ja tiesin ettei hän välitä minusta. Olisi pitänyt vain jättää väliin. :(

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on pakko tulla avautumaan. Olen ollut sinkku noin kolmisen vuotta. Olin treffeillä miehen kanssa josta arvasin, ettei hän halua minusta muuta kuin seksiä ja muuta satunnaista hauskanpitoa. Olin vain niin hemmetin yksinäinen, että ajattelin että ihan sama, haluan vain hetkeksi toisen ihmisen kainaloon. Noh, kyllähän minä sitä sain, mutta olo on nyt entistä yksinäisempi. En saanut mitään oikeaa irti tuosta yöstä. Ei tuntunut yhtään miltään sen toisen kosketus, koska en välittänyt hänestä ja tiesin ettei hän välitä minusta. Olisi pitänyt vain jättää väliin. :(

Tiedän tunteen, kokeilin itsekin täysin samaa kuviota koska ajattelin että mitä väliä, en minä siinä toista loukkaa kun hän ei mitään sen enempää halunnutkaan. Enkä itsekään siitä miehestä halunnut. Ei siitä mitään traumaa jäänyt mutta tuntuu aika kamalalta, että läheisyydestä ja seksistä ajattelin vain että "ihan sama" ja jälkikäteen että "tätäkö tämä elämä nyt sitten on". Surullista.

up

Yksi sinkku lisää ilmoittautuu. Viihdyn paremmin yksin kuin ap ja pari muuta kirjoittajaa, mutta kyllä se toisen ihmisen läheisyyden puute on välillä aivan järkyttävää. Luulen, että jos minulla olisi joku, jonka kanssa olisi edes pari kertaa kuukaudessa sellaista lähellä olemista, jossa halailtaisiin, paijailtaisiin ja olisi toki myös seksiä, olisin paljon onnellisempi. Parisuhteista minulla on vähän ambivalnetteja kokemuksia: nykytilanne on parempi kuin suhde, josta lähdin kolme vuotta sitten, enkä koe, että elämäni olisi pilalla ilman parisuhdetta, mutta silti minäkin kaipaan välillä kovasti myös arjen pienten asioiden jakamista ja "meidän" juttuja. 

Olen ollut melkein "aina" parisuhteessa, nyt sitten jo useamman vuoden yksin, ja aika heikolta näyttää jos parisuhteen aloittamista ajattelee. Syitä pariutumattomuuteeni on monia, joista ei sen enempää, mutta suurin osa miehistä ei kiinnostu minusta enkä minä heistä. Olen nyt miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että yrittäisin etsiä fwb-jutun. Sekin tuntuu vaikealta, ihan kuin tyrkyttäisin itseäni joksikin seksileluksi, mutta ei kai tässä muukaan auta. Uskon, että kivan ihmisen kanssa itse seksi on varmasti myös kivaa eikä siitä jää paha mieli, mutta minun pitää tehdä jotain, että löydän sellaisen miehen. Pelimiehiä en halua, vaan pitkäaikaisen, kivan tyypin, tai ainakin kivan, jos ei pitkäaikaiseen ole mahdollisuutta. Ne miehet, joista kiinnostun, eivät kyllä taatusti itse ehdota, kun eivät ole röyhkeitä tms. Pelkään, että leimaudun vain siinä ohessa sen miehen silmissä kauheaksi haahkaksi, jos mies ei olekaan samalla linjalla. O_O Vaihtoehto, se että ei ole mitään, tuntuu niin pahalta, että on kai pakko silti tehdä jotain. 

Kadehdin välillä ihmisiä, joille seksin ja muun fyysisen läheisyyden puute ei ole näin vaikeaa. Elämä on siltä osin aika surullista, kun koko ajan kaipaa sellaista, mitä ei saa. Pahimpina aikoina tuntuu, kuin se ikävä olisi fyysinen kipu iholla, jota kukaan ei kosketa.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vapaudesta. Mulle vapaus ei ole mitään irtoseksiä, vaan se on sitä että voin mennä minne haluan milloin haluan, voin tulla kotiin milloin haluan, kellekään ei tarvi raportoida mitään, voin syödä mitä haluan ja milloin haluan, jääkaapissa säilyvät ne ruoat jotka sinne ostan, voin nukkua milloin haluan ilman että kukaan herättää, voin sisustaa miten haluan, voin kutsua niitä vieraita joita haluan milloin haluan (enkä tarkoita tällä mitään seksiseuraa) Ja tutustua juuri niihin ihmisiin joihin haluan. Kotona on aina hiljaista ja kuulen omat ajatukseni, kukaan ei sotke eikä valita jos tavarat on väärissä paikoissa jne. Kukaan ei keskeytä tekemisiäni, elokuvanautiontoani yms. Keksisin vaikka mitä....

Sama. Lisäksi saan rauhassa vaikka  lapsen tapaan lauleskella huonosti tai pomppia tasajalkaa silkasta elämänilosta, ilman että paikalla on joku joka kummastelee käytöstäni. Minulle tämä tällainen on erityisen tärkeää, ilman sitä kuihdun sisäisesti, ja kukaan kumppani ei taas sitä ymmärrä, että lähes nelikymppinen nainen haluaisi ilman mitään ulkoista syytä välillä vaan pomppia kämppää päästä toiseen tai pyöriä ympyrää tai puhua yksikseen.

Näitäkin asioita olen saanut aivan normaalisti tehdä myös parisuhteissani. Minulla tosiaan ja todellakin on ollut normaalia vapaammat suhteet ilmeisesti, kun kukaan ei ole motkottanut ja tuominnut vieressä mitään lapsellisenkaan oloisia puuhiani. Ja toisaalta en ole valmis poistamaan tai kieltämään mitään persoonallisuuteni piirteitä minkään ihmissuhteeni vuoksi. Työssäni tarvitsen paljon luovaa ajattelua ja jos kaikki leikki yms tyhmistäkin asioista riemutseminen kielletään niin en varmaankaan enää pystyisi edes toteuttamaan omaa ammattiani.

T: Ap

Kateeksi kyllä käy. Minä kun olen joskus vahingossa tehnyt näitä kun en ole huomannut toisen havainnoivan, olen tullut ilkeästi nauretuksi ja pilkatuksi. Minua ei parisuhteissa niinkään risonutkaan minkään käytännön menemisten kontrolli esimerkiksi, vaan juuri se että minun parisuhteissani on aina tuntunut että olen jatkuvan tarkkailun alla, ja heti kun teen jotain "omituista", siitä kuittaillaan ja minut saadaan tuntemaan itseni hulluksi, lapselliseksi, omituiseksi jne. Miehet ovat odottaneet, että pitäisi käyttäytyä aina rauhallisesti ja asiallisesti, puhua järkeviä. Mutta kun minä en ole sellainen ihminen, eikä ole mukavaa näytellä kotonaankin jotain mitä ei ole.

Ikävä kuulla että sinulla on ollut tuollaisia lyttääviä kokemuksia! Useimmat kumppanini ovatkin olleet samalta alalta tai tehneet jotain muuta luovaa työkseen, joten he ovat itsekin olleet varsin hassuttelevia myös kotioloissa. Eikä se hassuttelu mitenkään poissulje älykkäitä ja henkeviä keskusteluita, enemmänkin päin vastoin.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?

Aikasemmin kyselin siitä vapaudentunteesta ja varmaan se muuton esteettömyys on yks hyvä pointti. Itsellä kun noita ulkomaanmuuttohaluja ei koskaan ole ollut niin se ei sinänsä kosketa minua ja kumppaniakin yritän valita sen perusteella ettei muuttoa ulkomaille tarvitse suunnitella. Mikäli tyyliin vuoden keikka tulee niin hyvä parisuhde sen kyllä kestää, enkä sitä olisi rajoittamassa. Matkustaminen noin muuten on kyllä lähdellä sydäntä.

Itse en rajoita toisen ulkonäköä, jokainen saa näyttää miltä haluaa ja noi ekstrakilot kuuluu elämään. Mut tämä on vain mun mielipide ja en sano mikä on väärin tai oikein. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Sitä myös monet sanoo, et parisuhteessa se vapauden tunne on jopa suurempi. Komppaan täysin, yksin kun ei tule tehtyä montaa semmoista juttua mitä tekisi yhdessä toisen kanssa.

-30vmies-

Samaa mieltä. Varsinkin näin viikonloppuisin tämä yksinäisyys korostuu. Harvemmalla aikuisella sinkulla kun on liutaa sinkkukavereita vaan usein sitä on tuttavapiirinsä ainoa ja luonnollisesti nämä pariutuneet viettävät vapaa-aikansa puolison ja/tai perheen parissa. Niinhän sitä itsekin tekisi. Tottakai yksin voi ulkoilla, käydä syömässä ja vaikka mitä mutta on se nyt aika ankea ajatus lähteä yksin vaikka Nuuksioon paistamaan makkaraa. Kyllä sitä tosiaan on vapaampi parisuhteessa mitä näin sinkkuna.

N39

Tällaiselle ikisinkulle juuri luontoretket ja vaellukset on sellaista, mikä ainakin pitää tehdä yksin. Niillä minä ja "sieluni" ollaan keskenään, uppoan omaan sisäiseen syvyyteeni ja tutkin sitä yksinäisyydessä. Toinen ihminen siinä olisi pelkkä häiriö. Luonto ja minä riittää.

- N41

Minä taas tykkään seikkailla luonnossa sekä seurassa että yksin. Varsinkin sellaiset isommat reissut kuitenkin haluan ehdottomasti tehdä jonkun kanssa. Yksin ei tule kovin kauas kuitenkaan lähdettyä.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?

Aikasemmin kyselin siitä vapaudentunteesta ja varmaan se muuton esteettömyys on yks hyvä pointti. Itsellä kun noita ulkomaanmuuttohaluja ei koskaan ole ollut niin se ei sinänsä kosketa minua ja kumppaniakin yritän valita sen perusteella ettei muuttoa ulkomaille tarvitse suunnitella. Mikäli tyyliin vuoden keikka tulee niin hyvä parisuhde sen kyllä kestää, enkä sitä olisi rajoittamassa. Matkustaminen noin muuten on kyllä lähdellä sydäntä.

Itse en rajoita toisen ulkonäköä, jokainen saa näyttää miltä haluaa ja noi ekstrakilot kuuluu elämään. Mut tämä on vain mun mielipide ja en sano mikä on väärin tai oikein. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Sitä myös monet sanoo, et parisuhteessa se vapauden tunne on jopa suurempi. Komppaan täysin, yksin kun ei tule tehtyä montaa semmoista juttua mitä tekisi yhdessä toisen kanssa.

-30vmies-

Samaa mieltä. Varsinkin näin viikonloppuisin tämä yksinäisyys korostuu. Harvemmalla aikuisella sinkulla kun on liutaa sinkkukavereita vaan usein sitä on tuttavapiirinsä ainoa ja luonnollisesti nämä pariutuneet viettävät vapaa-aikansa puolison ja/tai perheen parissa. Niinhän sitä itsekin tekisi. Tottakai yksin voi ulkoilla, käydä syömässä ja vaikka mitä mutta on se nyt aika ankea ajatus lähteä yksin vaikka Nuuksioon paistamaan makkaraa. Kyllä sitä tosiaan on vapaampi parisuhteessa mitä näin sinkkuna.

N39

Niinpä! Tänään olen kokannut yksin, olenk lenkkeillyt yksin, olen katsonut dokumentteja yksin. Jos olisi joku seurana, niin ehkä jaksaisin panostaa monipuolisempaan ruokavalioon kun ei kokkaisi koko ajan vain itseään varten. Jos olisi joku seurana, niin tulisi lenkkeiltyä ja retkeiltyä vähän laajemmallakin alueella kuin vain niissä tutuimmissa lenkkipoluissa. Yksin ei yleensä viitsi juuri jonnekin Nuuksioon lähteä. Ja olisi mukava käpertyä jonkun kainaloon tai syliin kun huvittaa jotain ruudusta tuijottaa. Ja ehkä tulisi uusia leffojakin yms katsottua, kun pitäisi jonkun muunkin mieltymyksen mukaan valita välillä. Minun elämäni todellakin olisi monipuolisempaa ja tietyllä tapaa vapaampaa seurustelusuhteessa.

T: Ap

Tästä kommentista ehkä näkee paljon, miten sinä olet pohjimmiltasi parisuhdeihminen, ja minä en. Niin erilaisia ajatukset ovat näistä. 

Esim. ruoanlaitto. Rakastan sitä ja pidän ruokablogiakin, enkä säästä vaivaa ruoan kanssa vaikka asun yksin. On ihanaa, kun ei tarvitse ottaa huomioon kenenkään toisen mieltymyksiä kun miettii mitä syö, eikä toisen ruoka-aikoja (itse syön aika erikoisiin aikoihin suomalaisittain, esim. en syö aamiaista ja päivän tukevin ateria 21-22 aikoihin).

Lenkkeilyä ja myös pidempiä vaelluksia tulee harrastettua paljon, ja minusta nämä ovat juuri asioita joille en voisi kuvitella ketään mukaan. Minä lähden luontoon tutkimaan sieluni ja mieleni syvyyksiä, ja suhdettani luontoon ja maailmankaikkeuteen, nimenomaan eroon ihmisistä ja ihmisten rakentamista ympäristöistä. Luonnossa olo on vähän kuin meditaatiota tai hiljaisuuden retriittiä minulle.

Leffoista ja tv:stä en ole koskaan välittänyt, ja aiemmissa suhteissa on ärsyttänyt niistä tulevat taustaäänet, kun kumppani on halunnut niitä katsoa. Eikä sitä toki voi toista kieltääkään, mutta minä haluan että minun kotonani on totaalinen hiljaisuus ja rauha.

Jep, näin se varmasti on. Toiset on enemmän parisuhdeihmisiä ja toiset vähemmän. Helpointa varmasti olisi, jos löytäisin jonkun toisen introvertin parisuhdeihmisen elämääni. Säilyttäisimme molemmat vapautemme mutta saisimme silti olla myös se yhdessä puuhaileva ja seikkaileva parisuhdeyksikkö, me.

T: Ap

Up!

Vierailija kirjoitti:

Joooo oispa nyt tuossa sängyssäni joku mies :E

Tässä sinkkuudessa ei tällä hetkellä kyllä ole mitään hyvää. Oon ollut kolme vuotta sinkkuna enkä tiedä miten jaksaisin uskoa, että joku päivä vielä tapaan jonkun. Semmosia mukavia miehiä on paljon, joiden kanssa voisi helposti keskustella niitä näitä päivät pitkät, mutta se fyysinen vetovoima puuttuu. Se nyt kuitenkin on se suurin asia, joka erottaa kaveruuden kumppanuudesta.

Tsemppiä löytämiseen ja onneksi tässä ketjussa on myös hyviä esimerkkejä siitä, että yksinkin voi tottua olemaan.

Ja olen täysin samaa mieltä fyysisestä vetovoimasta. Turha edes yrittää rakentaa mitään parisuhdetta, jos toinen ei herätä mitään seksuaalisia ajatuksia. Tuskinpa kukaan mieskään sellaista suhdetta haluaisi, jossa nainen ei halua seksiä lainkaan?

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä pettämisestä.

Pettäminen on varmaan helpompaa sellaisille ihmisille, jotka ihastuvat helposti toiseen. Mä en kymmenen vuoden parisuhteen aikana ihastunut kertaakaan toiseen. Mulle se parisuhde on myös jotain niin ainutlaatuista, etten todellakaan pystyisi pettämään. Varmasti myös sellaiset asiat vaikuttaa kuten empatiakyvyttömyys ja välinpitämättömyys.

Parisuhteessa myös se seksikin vain on parempaa ja naisten on myös todettu saavan helpommin orgasmi tutun kuin "vieraan" kanssa. Ainakin mulle naisen nautinto on todella tärkeää. Homma tietysti usein menee puihin pitkissä liitoissa siihen kun ei kyetä puhumaan haluista ja ongelmista.  Mut sitten on vaan nostettava kirjaimellisesti se mirri pöydälle ja näytettävä että tuosta, tuosta noin ku hinkkaat niin toimii. Ilmeisesti kaikille se ei vaan o niin helppoo.

30Vmies

Olen itse parisuhteessa ollessani tuntenut vetoa toiseen, vieläpä niin että toinen on ollut ihastunut takaisin. Silti ei ole ollut mikään ongelma olla uskollinen. Se on hyvin helppoa, kun vain päättää olla uskollinen. Jos on niin surkea itsekuri ettei osaa olla pettämättä, niin sitten ei varmaan kannata edes lähtökohtaisesti seurustella.

Ja olen samaa mieltä parisuhdeseksistä. Sehän on mahtavaa, kun voi yhdessä toisen kanssa opetella ja keksiä miten tuottaa toiselle nautintoa.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä! Tänään olen kokannut yksin, olenk lenkkeillyt yksin, olen katsonut dokumentteja yksin. Jos olisi joku seurana, niin ehkä jaksaisin panostaa monipuolisempaan ruokavalioon kun ei kokkaisi koko ajan vain itseään varten. Jos olisi joku seurana, niin tulisi lenkkeiltyä ja retkeiltyä vähän laajemmallakin alueella kuin vain niissä tutuimmissa lenkkipoluissa. Yksin ei yleensä viitsi juuri jonnekin Nuuksioon lähteä. Ja olisi mukava käpertyä jonkun kainaloon tai syliin kun huvittaa jotain ruudusta tuijottaa. Ja ehkä tulisi uusia leffojakin yms katsottua, kun pitäisi jonkun muunkin mieltymyksen mukaan valita välillä. Minun elämäni todellakin olisi monipuolisempaa ja tietyllä tapaa vapaampaa seurustelusuhteessa.

T: Ap

Liikun mieluummin kaksin/ryhmässä kuin yksin. Hetkien jakaminen on siinä parasta. Esimerkkinä vaikka semmoinen tilanne: Olet luonnossa yksin ja näet eläimen, joka käyttäytyy jotenkin hassusti. Vaikka kuinka yrität selittää tilanteen toiselle jälkikäteen niin todennäköisesti hän ei ymmärrä sen ainutkertaisuutta tai kauneutta. Jos olet kaksin niin koette sen yhdessä ja sitä voi sitten muistella jonkun toisen ihmisen kanssa ja molemmat ymmärttävät mistä siinä oli kyse. Samat fiilikset mulla tulee esim. matkailussa.

Itsekkin olen huomannut tuon ruokavalion suppeutumisen ja varsinkin leipomisessa. En hirveästi viitsi itselle mitään juustokakkuja alkaa tekemään. Kyllä se pidemmän päälle painossa näkyis. Muutenkin mielelläni tekisin ruokaa jonkun kanssa kuin aina yksin.

Parisuhteessa telkun ääressä vois niitä ohjelmia kommentoida jollekkin, nyt ei voi. Pitää vain omassa mielessä pohtia, eikä kuule toisen mielipidettä asiaan. Ja nyt ei ole ketään ketä voisi koskettaa, ärsyttävää.

30Vmies

Tuossa kohdassa, jonka lihavoin, kiteytyy aika hyvin koko setti. Hetkien jakaminen on ihmisille yleensäkin hyvin tärkeää, siitähän kertoo tuohon tarkoitukseen kehitettyjen sovellustenkin suosio (eivät kaikki niitä käytä vain saadakseen huomiota vaan nimenomaan jakaakseen hetkiä elämästään).

Ei toki kaikille. Täällä kun ovat kommentoineet myös sellaiset, joille se yksinolo ilman mitään häiriötekijöitä on parasta vapautta. Itse taas olen sellainen, että olen hyvin harvoin täysin omissa oloissani. Tälläkin hetkellä tämä kirottu av-palsta auki ja chättäilen myös ystävieni kanssa päivittäin... Mutta ei riitä minulle. Parisuhde on se, joka oikeasti tuottaisi minulle onnellisuutta. (Ja tietenkin myös sille puolisolle, edellytys on molemminpuolisuus.)

- katkera sinkkunainen N25-

Hetkien jakaminen. Se on se syy miksi haluaisin olla suhteessa. Että voisi jakaa jonkun kanssa hetket, sekä ne pienen pienet että isommat ja merkityksellisemmät.

T: Ap

Huh, en ole vielä katkeroitunut muiden onnelle. Katselin tossa Satuhäitä digiboksilta ja olin oikeasti onnellinen parin puolesta. Näyttivät oikein sopivalta parilta. Oikein kivalta arkikin näytti, paljon läheisyyttä / koskettelua ja mun mielestä näyttivät todella arvostavan toisiaan. Jotain semmoista mitä itsekkin haluaisin.

Viikonloppuna katselin kaupassa pareja ja usein näillä keskustelupalstoilla huudellaan sitä "etten kelpaa, koska olen niin ruma tai lihava tai ihan mitä vaan". Todellisuudessa pareja on vaikka millaisia, eikä kaikkien ykköskriteeri näytä olevan se ulkonäkö tai no voihan sekin olla, mutta kauneus on katsojan silmissä. Kyllähän se käyttäytyminenkin luo sitä henkilökohtaista kauneutta ainakin mun mielestä.

Mulla vaan ne pariutumisen syyt ovat puhtaasti tällä hetkellä taloudelliset ja sosiaaliset. Yritän saada itseni niin sanotusti kuntoon ennen sinkkumarkkinoille menoa. Toki, jos vastaan tulisi henkilö joka rakastuisi muhun tälläisenään niin en vastaan panis, mutta noin muuten olen vaihtopenkillä rakkauden suhteen.

-30Vmies

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on pakko tulla avautumaan. Olen ollut sinkku noin kolmisen vuotta. Olin treffeillä miehen kanssa josta arvasin, ettei hän halua minusta muuta kuin seksiä ja muuta satunnaista hauskanpitoa. Olin vain niin hemmetin yksinäinen, että ajattelin että ihan sama, haluan vain hetkeksi toisen ihmisen kainaloon. Noh, kyllähän minä sitä sain, mutta olo on nyt entistä yksinäisempi. En saanut mitään oikeaa irti tuosta yöstä. Ei tuntunut yhtään miltään sen toisen kosketus, koska en välittänyt hänestä ja tiesin ettei hän välitä minusta. Olisi pitänyt vain jättää väliin. :(

Äh. Juuri tuon takia en itse edes yritä mitään irtosuhteita harrastaa. Pitää olla edes vähän ihastunut jotta homma voisi toimia.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Yksi sinkku lisää ilmoittautuu. Viihdyn paremmin yksin kuin ap ja pari muuta kirjoittajaa, mutta kyllä se toisen ihmisen läheisyyden puute on välillä aivan järkyttävää. Luulen, että jos minulla olisi joku, jonka kanssa olisi edes pari kertaa kuukaudessa sellaista lähellä olemista, jossa halailtaisiin, paijailtaisiin ja olisi toki myös seksiä, olisin paljon onnellisempi. Parisuhteista minulla on vähän ambivalnetteja kokemuksia: nykytilanne on parempi kuin suhde, josta lähdin kolme vuotta sitten, enkä koe, että elämäni olisi pilalla ilman parisuhdetta, mutta silti minäkin kaipaan välillä kovasti myös arjen pienten asioiden jakamista ja "meidän" juttuja. 

Olen ollut melkein "aina" parisuhteessa, nyt sitten jo useamman vuoden yksin, ja aika heikolta näyttää jos parisuhteen aloittamista ajattelee. Syitä pariutumattomuuteeni on monia, joista ei sen enempää, mutta suurin osa miehistä ei kiinnostu minusta enkä minä heistä. Olen nyt miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että yrittäisin etsiä fwb-jutun. Sekin tuntuu vaikealta, ihan kuin tyrkyttäisin itseäni joksikin seksileluksi, mutta ei kai tässä muukaan auta. Uskon, että kivan ihmisen kanssa itse seksi on varmasti myös kivaa eikä siitä jää paha mieli, mutta minun pitää tehdä jotain, että löydän sellaisen miehen. Pelimiehiä en halua, vaan pitkäaikaisen, kivan tyypin, tai ainakin kivan, jos ei pitkäaikaiseen ole mahdollisuutta. Ne miehet, joista kiinnostun, eivät kyllä taatusti itse ehdota, kun eivät ole röyhkeitä tms. Pelkään, että leimaudun vain siinä ohessa sen miehen silmissä kauheaksi haahkaksi, jos mies ei olekaan samalla linjalla. O_O Vaihtoehto, se että ei ole mitään, tuntuu niin pahalta, että on kai pakko silti tehdä jotain. 

Kadehdin välillä ihmisiä, joille seksin ja muun fyysisen läheisyyden puute ei ole näin vaikeaa. Elämä on siltä osin aika surullista, kun koko ajan kaipaa sellaista, mitä ei saa. Pahimpina aikoina tuntuu, kuin se ikävä olisi fyysinen kipu iholla, jota kukaan ei kosketa.

N40

Tuota olen paljon miettinyt, että miten voi ehdottaa kenellekään mitenkään luonnollisesti että voitaisiko olla panokavereita. Kun en keksi mitään järjellistä keinoa miten tuollaiseen järjestelyyn voisi jotenkin helposti päästä. On kuitenkin kohtuullisen iso riski, että kaikki meneekin päin helvettiä tai toinen ymmärtää täysin väärin.

Ja kuitenkin elämä ilman seksiä ja läheisyyttä tuntuu niin vaikealle sietää. Aivan kuin puolet elämästä menisi hukkaan.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te?

Kyllä pettäjä löytää ajan ja paikan missä pettää jos on pettääkseen.

Tuli vähän samankaltainen juttu mieleen, joskus lukioaikaan yksi kaveripariskunta ei saanut yökyläillä toistensa luona, koska vanhempien mielestä ei kuulunut seksi alaikäisille. No tuohan pariskunta harrasti seksiä jopa koulun vessassa. Aika vaikea oli kiimaisten teinien pitää näppejä toisistaan erossa, huvittavalle tuntuu nyt jälkikäteen vanhempien naiivius siitä että yökyläilyn estäminen estäisi myöskin seksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te? Mä en aio jatkossakaan, jos vielä parisuhde mun elämään tupsahtaa, rajoittaa puolison käyttäytymistä kavereiden suhteen. Mikäli suhteessa luottamus on kunnossa niin voin hyvin päästää toisen yökyläilemään vaikka kyseessä olisikin mies. Jos silloin se kumppani haluaa pettää niin se on hänen valintansa ja todennäköisesti sitten pettäisi muutenkin.

Muutenkaan en ole rajoittamassa kenenkään luonteenomaista toimintaa. Oli se sitten vaikka alastomana kekkuloimista iltaisin, laulamista tai piilosilla oloa. Hyvä vaan jos leikkimielisyyttä löytyy, ei tätä elämää turhan vakavissaan voi ottaa ja itsekkin vajoan hyvinkin nopeasti lapsen tasolle tarvittaessa.

Ja vielä yks juttu. Kun on sinkku, pitää pysyä lujana. Kuten AP on sitä monessa viestissä sanonut, puolisoksi pitää ottaa vain semmoinen henkilö, joka oikeasti tuntuu itselle sopivalta eikä tyytyä ihan mihin tahansa. Sinänsä mä en rupea tässä mistään tasoista tai luokituksista puhumaan, koska ihmisten lajittelu on typerää. Mutta kuitenkin oman tasoinen kumppani on se paras, mitä ikinä se sitten omalla kohdalla tarkoittaakaan.

No en todellakaan suostuisi suhteeseen kontrolloivan miehen kanssa, joka ei antaisi minun yökyläillä miespuolisten ystävieni luona. Minulle uskollisuus tarkoittaa sitä, että seksiä tai muuta seksuaalista toimintaa on vain oman kumppanin kanssa, mutta silti voi olla myös sydänystävän luona yökylässä. Yökyläily nimittäin on vain yökyläilyä. Jos mies pistäisi valitsemaan lapsuuden ja lukioajan rakkaat ystävät tai itsensä, niin kyllä se mies siinä toiseksi jäisi. En minäkään oleta, että toinen luopuu merkittävistä ihmissuhteistaan jos alkaa parisuhteeseen kanssani. Mistä tällaisia mustasukkaisia kontrolloijia edes tulee? Minulla ei ainakaan ole ollut ikinä ongelmaa sen suhteen, että olisi itselläni ollut pienintäkään houkutusta pettää. Nimittäin hyvässä suhteessa pettäminen ei ylipäätään kiinnosta, ellei sitten ole joku patologisen kiero ihminen jo lähtökohtaisesti.

Ja oikeassa olet siinäkin, että pitää löytää se itselleen sopiva kumppani. Jos ei sovi toiselle vaikka se että tykkään hassutella ja nauraa tyhmillekin jutuille, niin ei hän kyllä silloin ole minulle mitenkään soveltuva kumppani.

T: Ap

Siis mikä tämä yökyläilyjuttu on? Yöpaikan tarve, kun lähtee johonkin kauemmas käymään? Jos menee vaan mieskaverin luo (tai mies naisen luo) yöksi ilman mitään todellista motiivia, niin onhan se vähän epäreilua kumppania kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Huh, en ole vielä katkeroitunut muiden onnelle. Katselin tossa Satuhäitä digiboksilta ja olin oikeasti onnellinen parin puolesta. Näyttivät oikein sopivalta parilta. Oikein kivalta arkikin näytti, paljon läheisyyttä / koskettelua ja mun mielestä näyttivät todella arvostavan toisiaan. Jotain semmoista mitä itsekkin haluaisin.

Viikonloppuna katselin kaupassa pareja ja usein näillä keskustelupalstoilla huudellaan sitä "etten kelpaa, koska olen niin ruma tai lihava tai ihan mitä vaan". Todellisuudessa pareja on vaikka millaisia, eikä kaikkien ykköskriteeri näytä olevan se ulkonäkö tai no voihan sekin olla, mutta kauneus on katsojan silmissä. Kyllähän se käyttäytyminenkin luo sitä henkilökohtaista kauneutta ainakin mun mielestä.

Mulla vaan ne pariutumisen syyt ovat puhtaasti tällä hetkellä taloudelliset ja sosiaaliset. Yritän saada itseni niin sanotusti kuntoon ennen sinkkumarkkinoille menoa. Toki, jos vastaan tulisi henkilö joka rakastuisi muhun tälläisenään niin en vastaan panis, mutta noin muuten olen vaihtopenkillä rakkauden suhteen.

-30Vmies

Hienoa ettet ole katkeruuden tiellä! Itse tunnen aina välillä kateuden pistoja, viimeksi ystäväni häissä jossa olin ainoa sinkku. Yhden toisen kaverin tyttöystävä ei päässyt paikalle, niin olin sitten hänen vierustoveri, en onneksi siis joutunut pöytäsijoittelussa mihinkään pöydän päähän tms istumaan. 

Mutta yritän muistaa koko ajan sen, että ei muiden onni ole minulta pois. Eikä se ole varsinaisesti kenenkään vika etten ole löytänyt itselleni kumppania.

Ja totta tuo ulkonäköasiakin, tällä palstalla ja muilla vastaavilla voi täysin hämärtyä se millainen on normaali suomalainen nainen, mutta kyllä minuakin ihan tavalliset miehet lähestyvät vaikka olenkin tavis (ainakin naamastani), en mikään missi tai malli.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te?

Kyllä pettäjä löytää ajan ja paikan missä pettää jos on pettääkseen.

Tuli vähän samankaltainen juttu mieleen, joskus lukioaikaan yksi kaveripariskunta ei saanut yökyläillä toistensa luona, koska vanhempien mielestä ei kuulunut seksi alaikäisille. No tuohan pariskunta harrasti seksiä jopa koulun vessassa. Aika vaikea oli kiimaisten teinien pitää näppejä toisistaan erossa, huvittavalle tuntuu nyt jälkikäteen vanhempien naiivius siitä että yökyläilyn estäminen estäisi myöskin seksin.

Samaa mieltä, ei mitään lisättävää.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te? Mä en aio jatkossakaan, jos vielä parisuhde mun elämään tupsahtaa, rajoittaa puolison käyttäytymistä kavereiden suhteen. Mikäli suhteessa luottamus on kunnossa niin voin hyvin päästää toisen yökyläilemään vaikka kyseessä olisikin mies. Jos silloin se kumppani haluaa pettää niin se on hänen valintansa ja todennäköisesti sitten pettäisi muutenkin.

Muutenkaan en ole rajoittamassa kenenkään luonteenomaista toimintaa. Oli se sitten vaikka alastomana kekkuloimista iltaisin, laulamista tai piilosilla oloa. Hyvä vaan jos leikkimielisyyttä löytyy, ei tätä elämää turhan vakavissaan voi ottaa ja itsekkin vajoan hyvinkin nopeasti lapsen tasolle tarvittaessa.

Ja vielä yks juttu. Kun on sinkku, pitää pysyä lujana. Kuten AP on sitä monessa viestissä sanonut, puolisoksi pitää ottaa vain semmoinen henkilö, joka oikeasti tuntuu itselle sopivalta eikä tyytyä ihan mihin tahansa. Sinänsä mä en rupea tässä mistään tasoista tai luokituksista puhumaan, koska ihmisten lajittelu on typerää. Mutta kuitenkin oman tasoinen kumppani on se paras, mitä ikinä se sitten omalla kohdalla tarkoittaakaan.

No en todellakaan suostuisi suhteeseen kontrolloivan miehen kanssa, joka ei antaisi minun yökyläillä miespuolisten ystävieni luona. Minulle uskollisuus tarkoittaa sitä, että seksiä tai muuta seksuaalista toimintaa on vain oman kumppanin kanssa, mutta silti voi olla myös sydänystävän luona yökylässä. Yökyläily nimittäin on vain yökyläilyä. Jos mies pistäisi valitsemaan lapsuuden ja lukioajan rakkaat ystävät tai itsensä, niin kyllä se mies siinä toiseksi jäisi. En minäkään oleta, että toinen luopuu merkittävistä ihmissuhteistaan jos alkaa parisuhteeseen kanssani. Mistä tällaisia mustasukkaisia kontrolloijia edes tulee? Minulla ei ainakaan ole ollut ikinä ongelmaa sen suhteen, että olisi itselläni ollut pienintäkään houkutusta pettää. Nimittäin hyvässä suhteessa pettäminen ei ylipäätään kiinnosta, ellei sitten ole joku patologisen kiero ihminen jo lähtökohtaisesti.

Ja oikeassa olet siinäkin, että pitää löytää se itselleen sopiva kumppani. Jos ei sovi toiselle vaikka se että tykkään hassutella ja nauraa tyhmillekin jutuille, niin ei hän kyllä silloin ole minulle mitenkään soveltuva kumppani.

T: Ap

Siis mikä tämä yökyläilyjuttu on? Yöpaikan tarve, kun lähtee johonkin kauemmas käymään? Jos menee vaan mieskaverin luo (tai mies naisen luo) yöksi ilman mitään todellista motiivia, niin onhan se vähän epäreilua kumppania kohtaan.

No mitä se yökyläily on? Juuri sitä, että menee jonkun kaverin luo, yökylään. Mitä tarkoitat todellisella motiivilla, eikö kyläily ole kelvollinen motiivi mennä jonkun kotiin? Mikä siinä on epäreilua? Perustele.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Itsekin monesti tulee roikuttua just jossain aaveellä pe iltaisin jos ei jaksa lähteä katselemaan muiden pariskuntien iloa baareihin.

T: Ap

Ymmärrettävää, mutta harmi, jos yksinäiset ikään kuin luovuttavat julkisen tilan pelkästään pariskunnille. Mitä enemmän sitä vaan menisi kaikkialle minne haluaa, sitä normaalimpaa yksinäisen elämä on - plus että ihmisten ilmoilla on mahdollisuus tavata joku mukava tyyppi.