En halua katkeroitua (yksinäisyys)

Onko jollakin kokemusta siitä että on alkanut seurustelemaan ensimmäisen kerran yli 30-vuotiaana? Tämä asia on mietityttänyt itseäni useasti.

Kun on pitkään elänyt yksin ja tottunut omiin tapoihin, niin parisuhteeseen siirtyminen tuntuu ainakin omasta mielestä suurelta elämänmuutokselta.

M33

Vierailija kirjoitti:

Niin rakkaudessa kuin muutenkin elämässä on pakko tehdä osittaisia kompromissi ratkaisuja jos kumppani täyttää vaatimuksistasi tai odotuksistasi edes 6/10 tai 7/10 Niin kannattaa kokeilla sillä tuskin onnistut saamaan saati pitämään siltä 9/10 tai 10/10 niille tuntuu olevan paljon ottajia ja kilpailu voi olla välillä raakaa ja rumaakin .

Olen joskus väärin valinneen naisen itse myöntävän :

Otti rikkaan ja jätti rakkaan , ja luuli löytäneensä onnen vaan toisin kävi

Sinkkuuden yksi piintyneimmistä myyteistä on nirsous. Luullaan, että jos itse on heivannut yhden tai kahden "pikkuvirheen" takia potentiaalisia kumppaneita pois, yleistetään se koskemaan toisiakin. 

Itse ikisinkkuna ja muita pitkäaikaisia sinkkuja tunteneena valtaosa hylkäämisistä tapahtuu täysin perusteltujen syiden takia. Olivat ne sitten toisen alkoholin käyttäminen, ylipaino, ulkonäön miellyttävyys, se miten seksi sujuu, miten hauskaa toisen kanssa on tai ei ole, millaisesta tulevaisuudesta kumpikin haaveilee, miten halutaan asua, millaisen merkityksen toinen antaa työlleen, millaisia ongelmia toiselle kenties henkisesti on, jne. 

Jo se, että ei "vaan kolahda" ilman sen kummempia selityksiä on relevantti syy. Kyllähän nyt parisuhteessa tulee nauttia toisen seurasta, pitää toista puoleensavetävänä ja jakaa kummankin mukaan riittävä määrä arvoja. En käsitä (usein juuri parisuhteellisen) nillittämistä sinkkujen valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?

Samaa miettinyt. Sinkkuuden ikävät puolet tuntuu olevan edelleen jotekin tabu. Vaikka kyllähän siitä tutkimustuloksiakin on mitä sinkuus voi yksilölle oikeasti merkitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin rakkaudessa kuin muutenkin elämässä on pakko tehdä osittaisia kompromissi ratkaisuja jos kumppani täyttää vaatimuksistasi tai odotuksistasi edes 6/10 tai 7/10 Niin kannattaa kokeilla sillä tuskin onnistut saamaan saati pitämään siltä 9/10 tai 10/10 niille tuntuu olevan paljon ottajia ja kilpailu voi olla välillä raakaa ja rumaakin .

Olen joskus väärin valinneen naisen itse myöntävän :

Otti rikkaan ja jätti rakkaan , ja luuli löytäneensä onnen vaan toisin kävi

Sinkkuuden yksi piintyneimmistä myyteistä on nirsous. Luullaan, että jos itse on heivannut yhden tai kahden "pikkuvirheen" takia potentiaalisia kumppaneita pois, yleistetään se koskemaan toisiakin. 

Itse ikisinkkuna ja muita pitkäaikaisia sinkkuja tunteneena valtaosa hylkäämisistä tapahtuu täysin perusteltujen syiden takia. Olivat ne sitten toisen alkoholin käyttäminen, ylipaino, ulkonäön miellyttävyys, se miten seksi sujuu, miten hauskaa toisen kanssa on tai ei ole, millaisesta tulevaisuudesta kumpikin haaveilee, miten halutaan asua, millaisen merkityksen toinen antaa työlleen, millaisia ongelmia toiselle kenties henkisesti on, jne. 

Jo se, että ei "vaan kolahda" ilman sen kummempia selityksiä on relevantti syy. Kyllähän nyt parisuhteessa tulee nauttia toisen seurasta, pitää toista puoleensavetävänä ja jakaa kummankin mukaan riittävä määrä arvoja. En käsitä (usein juuri parisuhteellisen) nillittämistä sinkkujen valinnoista.

Kuulen jatkuvasti vihjailuja nirsoudesta. Todella turhauttavaa! Kyllä minä todellakin seurustelisin sopivan ihmisen kanssa jos sellainen vaan löytyisi. Mutta kun on se hyvin monimutkaista, että kiinnostus sattuisi osumaan kahden ihmisen välillä yhteen. Vaikea kuvitella parisuhde-elämää jos ei ole mitään intohimoa tms.

Tuosta vapaudesta. Mulle vapaus ei ole mitään irtoseksiä, vaan se on sitä että voin mennä minne haluan milloin haluan, voin tulla kotiin milloin haluan, kellekään ei tarvi raportoida mitään, voin syödä mitä haluan ja milloin haluan, jääkaapissa säilyvät ne ruoat jotka sinne ostan, voin nukkua milloin haluan ilman että kukaan herättää, voin sisustaa miten haluan, voin kutsua niitä vieraita joita haluan milloin haluan (enkä tarkoita tällä mitään seksiseuraa) Ja tutustua juuri niihin ihmisiin joihin haluan. Kotona on aina hiljaista ja kuulen omat ajatukseni, kukaan ei sotke eikä valita jos tavarat on väärissä paikoissa jne. Kukaan ei keskeytä tekemisiäni, elokuvanautiontoani yms. Keksisin vaikka mitä....

BuNp

Olen 30 vuotta ja olen nyt seurustellut vuoden. Enne sitä olin kolme vuotta sinkkuna. Välillä oli tunsin valtavaa kateutta muita kohtaa. "Miten tuokin on löytänyt itselleen jonkun? Miksi minulla ei voi olla ketään ihanaa?"

Yritin nettideittailua, mutta se ei tuntunut minun jutulta. Tinder vasta tuntuikin inhottavalta. En ymärtänyt yhtään mitä minun pitäisi jutella niille tyypeille siellä. Baareissa en halunnut liikkua hakupäällä. Jos menin baariin menin viettämään sinne aikaa ystävieni kanssa, enkä etsimään miehiä. 

Mutta jalostin ystäväni avukseni. Kyselin ystäviltäni olisikko heillä mahdollisesti ketään mukavaa sinkkumiestä joka sopisi minulle. Löytyi niitä miehiä sitten. Tapailin muutamaan kaverin kaveria ja nykyään seurustelenkin yhden sellaisen kanssa. Minusta ylipäätään on tosi mukavaa tapailla jotain tyyppiä, jonka joku tuttuni tuntee entuudestaan. Pystyi silloin alussa tarkastamaan kaverilta, että onhan tämä tyyppi ihan täysijärkinen.

Toinen paikka jossa tapasin paljon potenttiaalisia miehiä oli yleX-risteily.  Porukan keski-ikä oli yli 30 ja vaikka suurin osa onkin varattua löytyi sieltä sinkkujakin. Yritä värvätä ystäviäsi mukaan ja lähtekää jollekin teemaristeilylle, jossa koko laiva on varattu teemaa varten.

Tärkeimpänä asiana sinkkuna minulla oli se, että hommasin itselleni hyvä elämän ilman miestäkin. Hankin mieleisiä harrastuksia ja tein vapaa-ajallani mitä halusin ja nautin. Harrastukset ovat vieläkin mukana kuvioissa ja olisin tyytyväinen elämääni ilman poikaystävääni.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30 vuotta ja olen nyt seurustellut vuoden. Enne sitä olin kolme vuotta sinkkuna. Välillä oli tunsin valtavaa kateutta muita kohtaa. "Miten tuokin on löytänyt itselleen jonkun? Miksi minulla ei voi olla ketään ihanaa?"

Yritin nettideittailua, mutta se ei tuntunut minun jutulta. Tinder vasta tuntuikin inhottavalta. En ymärtänyt yhtään mitä minun pitäisi jutella niille tyypeille siellä. Baareissa en halunnut liikkua hakupäällä. Jos menin baariin menin viettämään sinne aikaa ystävieni kanssa, enkä etsimään miehiä. 

Mutta jalostin ystäväni avukseni. Kyselin ystäviltäni olisikko heillä mahdollisesti ketään mukavaa sinkkumiestä joka sopisi minulle. Löytyi niitä miehiä sitten. Tapailin muutamaan kaverin kaveria ja nykyään seurustelenkin yhden sellaisen kanssa. Minusta ylipäätään on tosi mukavaa tapailla jotain tyyppiä, jonka joku tuttuni tuntee entuudestaan. Pystyi silloin alussa tarkastamaan kaverilta, että onhan tämä tyyppi ihan täysijärkinen.

Toinen paikka jossa tapasin paljon potenttiaalisia miehiä oli yleX-risteily.  Porukan keski-ikä oli yli 30 ja vaikka suurin osa onkin varattua löytyi sieltä sinkkujakin. Yritä värvätä ystäviäsi mukaan ja lähtekää jollekin teemaristeilylle, jossa koko laiva on varattu teemaa varten.

Tärkeimpänä asiana sinkkuna minulla oli se, että hommasin itselleni hyvä elämän ilman miestäkin. Hankin mieleisiä harrastuksia ja tein vapaa-ajallani mitä halusin ja nautin. Harrastukset ovat vieläkin mukana kuvioissa ja olisin tyytyväinen elämääni ilman poikaystävääni.

Loser.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vapaudesta. Mulle vapaus ei ole mitään irtoseksiä, vaan se on sitä että voin mennä minne haluan milloin haluan, voin tulla kotiin milloin haluan, kellekään ei tarvi raportoida mitään, voin syödä mitä haluan ja milloin haluan, jääkaapissa säilyvät ne ruoat jotka sinne ostan, voin nukkua milloin haluan ilman että kukaan herättää, voin sisustaa miten haluan, voin kutsua niitä vieraita joita haluan milloin haluan (enkä tarkoita tällä mitään seksiseuraa) Ja tutustua juuri niihin ihmisiin joihin haluan. Kotona on aina hiljaista ja kuulen omat ajatukseni, kukaan ei sotke eikä valita jos tavarat on väärissä paikoissa jne. Kukaan ei keskeytä tekemisiäni, elokuvanautiontoani yms. Keksisin vaikka mitä....

Sama. Lisäksi saan rauhassa vaikka  lapsen tapaan lauleskella huonosti tai pomppia tasajalkaa silkasta elämänilosta, ilman että paikalla on joku joka kummastelee käytöstäni. Minulle tämä tällainen on erityisen tärkeää, ilman sitä kuihdun sisäisesti, ja kukaan kumppani ei taas sitä ymmärrä, että lähes nelikymppinen nainen haluaisi ilman mitään ulkoista syytä välillä vaan pomppia kämppää päästä toiseen tai pyöriä ympyrää tai puhua yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu kolmikymppinen nainen ja nautin sinkkuudesta. Nettideittailua ja väkinäistä kumppanin etsimistä on tullut kokeiltua, eikä niistä saanut kuin pahan mielen. Uskon vakaasti että sitä oikeaa ei löydä etsimällä, elämä johdattaa sen kohdalle jos niin on tarkoitus, ja silloin sen vaan tietää että tuossa se on. Parempi siis yksin kuin parisuhteessa väärän ihmisen kanssa vain siksi että niin kuuluu olla. Enkä jaksa ollenkaan stressata siitä löytyykö kumppania koskaan, nykyään eläkeikäisetkin löytää uusia kumppaneita, joten eihän tässä mitään paniikkia. Nautin nyt sinkkuudesta täysillä. Se tuo tietynlaisen vapauden jota ei taas parisuhteessa ole ja yksin olemisessa on monet hyvät puolensa.

Heei, voisko joku kertoa tästä vapauden tunteesta. Toi tulee usein esiin, kun sinkut kertovat elämästään vs. elämästään parisuhteessa. Mitä se vapaus siis on kun itse en ole sitä löytänyt sinkkuna ollessa. Parisuhteessa olin ihan yhtä vapaa kuin nytkin ainakin tuntuu siltä. Onko se sitä, että voi harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tai sitä, että voi mennä eikä tarvitse ilmoittaa kellekkään menemisistään?

30vmies

Minulle se on sitä, että voi helpommin tehdä isoja elämänmuutoksia, kuten muuttaa opiskelujen tai työn perässä ja myös arkeen liittyviä asioita, kuten elää missä tahansa unirytmissä häiritsemättä ketään. Pystyy olemaan yksin kuukaudenkin, jos haluaa käyttää aikansa johonkin projektiin eikä ole velvollinen hakemaan aikaa kenellekään. Saa leikata hiukset, ottaa tatuoinnin tai lihota ilman, että se vaikuttaisi negatiivisesti läheiseen ihmissuhteeseen. Ei tarvitse tehdä kompromisseja.

n25

Vapaudet tehdä isoja elämänmuutoksia tai erakoitua kuukaudeksi ovat aika näennäisiä vapauksia, jos on jo tyytyväinen elämäänsä eikä tarvitse erakoitumista. Erilaiset unirytmit, tatuoinnit tai hiusten leikkuu eivät ole olleet kynnyskysymyksiä missään suhteessani. Tietenkin, jos on kokenut joutuvansa tekemään kompromisseja tai on vaikka jumissa jossakin tuppukyläsä, koska elämänsuunnitelmat kumppanin kanssa eivät käy yksiin, sinkkuaika tuntuu aivan varmasti vapaammalta.

Mutta hyvän suhteen jälkeen en kyllä koe olevani yhtään vapaampi kuin ennen. Ei ole mitään sellaista asiaa, jota olisin halunnut tehdä ja johon minulla olisi nyt mahdollisuus ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Asia on juuri päinvastoin: sinkkuna minulta on viety vapaus tehdä monia niistä asioista, joista kaikkein eniten nautin.

Ja tieto siitä, että tulevat suhteeni eivät välttämättä ole tässä suhteessa yhtä hyviä, ei varsinaisesti rohkaise. -22

Mitä nuo asiat ovat?

Vierailija kirjoitti:

Eipä tarvitse olla edes kontrolloiva ihminen vaan esimerkiksi sellainen, jolla on omia epävarmuuksia tai tarpeita, joita haluaa kunnioittaa ja joiden takia huomaa joustavansa ja tekevänsä kompromisseja enemmän kuin ennen. Jos voisin luottaa siihen, että olen tarpeeksi onnellinen sinkkuna, ei minulle varmaan kelpaisikaan kuin se täydellinen suhde oman sielunkumppanin kanssa, mutta tulevaisuudessa uskon kyllä tyytyväni myös kompromisseihin. Sinkuna on parempi olla kuin huonossa suhteessa, mutta entä oikein hyvässä (mutta ei niin erinomaisessa kuin mistä on saanut aikaisemmin nauttia)? Vaikeampi kysymys heti. -22

Olen tullut siihen tulokseen, että monessa muussa asiassa voin kompromissin tehdä mutta intohimoa on pakko olla. Tunnen varsin harvaan mieheen minkäänlaista vetoa. Ja jos jonkun kanssa on molemminpuoleista kipinää niin on se vaan katsottava mihinkä juttu johtaa.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vapaudesta. Mulle vapaus ei ole mitään irtoseksiä, vaan se on sitä että voin mennä minne haluan milloin haluan, voin tulla kotiin milloin haluan, kellekään ei tarvi raportoida mitään, voin syödä mitä haluan ja milloin haluan, jääkaapissa säilyvät ne ruoat jotka sinne ostan, voin nukkua milloin haluan ilman että kukaan herättää, voin sisustaa miten haluan, voin kutsua niitä vieraita joita haluan milloin haluan (enkä tarkoita tällä mitään seksiseuraa) Ja tutustua juuri niihin ihmisiin joihin haluan. Kotona on aina hiljaista ja kuulen omat ajatukseni, kukaan ei sotke eikä valita jos tavarat on väärissä paikoissa jne. Kukaan ei keskeytä tekemisiäni, elokuvanautiontoani yms. Keksisin vaikka mitä....

Joo, about tuollaista parisuhteessani oli. -22

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?

Aikasemmin kyselin siitä vapaudentunteesta ja varmaan se muuton esteettömyys on yks hyvä pointti. Itsellä kun noita ulkomaanmuuttohaluja ei koskaan ole ollut niin se ei sinänsä kosketa minua ja kumppaniakin yritän valita sen perusteella ettei muuttoa ulkomaille tarvitse suunnitella. Mikäli tyyliin vuoden keikka tulee niin hyvä parisuhde sen kyllä kestää, enkä sitä olisi rajoittamassa. Matkustaminen noin muuten on kyllä lähdellä sydäntä.

Itse en rajoita toisen ulkonäköä, jokainen saa näyttää miltä haluaa ja noi ekstrakilot kuuluu elämään. Mut tämä on vain mun mielipide ja en sano mikä on väärin tai oikein. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Sitä myös monet sanoo, et parisuhteessa se vapauden tunne on jopa suurempi. Komppaan täysin, yksin kun ei tule tehtyä montaa semmoista juttua mitä tekisi yhdessä toisen kanssa.

-30vmies-

Ei ole oikein sinkkuuden riemut ainakaan täällä auenneet. Ja todellakin totta tuo, ettei sinkkuuden huonoista puolista hirveästi puhuta missään. Aivan kuin sinkkuus olisi aina oma valinta, nirsoutta tai itsekkyyttä tms. En myöskään halua vastailla kenenkään puolituntemattoman kysymyksiin siitä että miksi kukaan ei ole kelvannut. No kyllä kelpaisi kun se sopiva vaan ensin löytyisi!

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin rakkaudessa kuin muutenkin elämässä on pakko tehdä osittaisia kompromissi ratkaisuja jos kumppani täyttää vaatimuksistasi tai odotuksistasi edes 6/10 tai 7/10 Niin kannattaa kokeilla sillä tuskin onnistut saamaan saati pitämään siltä 9/10 tai 10/10 niille tuntuu olevan paljon ottajia ja kilpailu voi olla välillä raakaa ja rumaakin .

Olen joskus väärin valinneen naisen itse myöntävän :

Otti rikkaan ja jätti rakkaan , ja luuli löytäneensä onnen vaan toisin kävi

Sinkkuuden yksi piintyneimmistä myyteistä on nirsous. Luullaan, että jos itse on heivannut yhden tai kahden "pikkuvirheen" takia potentiaalisia kumppaneita pois, yleistetään se koskemaan toisiakin. 

Itse ikisinkkuna ja muita pitkäaikaisia sinkkuja tunteneena valtaosa hylkäämisistä tapahtuu täysin perusteltujen syiden takia. Olivat ne sitten toisen alkoholin käyttäminen, ylipaino, ulkonäön miellyttävyys, se miten seksi sujuu, miten hauskaa toisen kanssa on tai ei ole, millaisesta tulevaisuudesta kumpikin haaveilee, miten halutaan asua, millaisen merkityksen toinen antaa työlleen, millaisia ongelmia toiselle kenties henkisesti on, jne. 

Jo se, että ei "vaan kolahda" ilman sen kummempia selityksiä on relevantti syy. Kyllähän nyt parisuhteessa tulee nauttia toisen seurasta, pitää toista puoleensavetävänä ja jakaa kummankin mukaan riittävä määrä arvoja. En käsitä (usein juuri parisuhteellisen) nillittämistä sinkkujen valinnoista.

Juuri näin! Intohimoa pitää olla. Ja ainakaan itselläni ei ole mitään kiinnostusta yrittää rakentaa ihmissuhdetta esimerkiksi alkoholistin, agressio-ongelmaisen, vaikeaa eroa läpikäyvän yms kanssa. Ei ole minusta nirsoutta. Miksei sinkku saisi vaatia suhteeltaan ja kumppaniltaan aivan samoja asioita kuin parisuhteessa oleva?

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?

Samaa miettinyt. Sinkkuuden ikävät puolet tuntuu olevan edelleen jotekin tabu. Vaikka kyllähän siitä tutkimustuloksiakin on mitä sinkuus voi yksilölle oikeasti merkitä.

Niin. Mediassa kyllä toisaalta välillä puhutaan syrjäytyneistä miehistä. Sinkkunaisten ongelmat ei taida ketään kiinnostaa? Mutta kyllä varmasti useimmat ihmiset ovat onnellisempia suhteessa kuin yksin! Ja yksinasujan elinkustannukset on paljon korkeammat koska pienten asuntojen hinnat on aivan huipussaan.

T: Ap

Itse olen kai vielä nuori, noin 25v nainen. En ole vielä päässyt kokeilemaan seurustelun onnea. Olen melko vahvasti katkeroitunut ja tietyt sosiaaliset tilanteet vastakkaisen sukupuolen kanssa on tosi vaikeita. Huonompaan suuntaan tässä mennään mitä vanhemmaksi tulee.. mahdoton löytää poikaystäväkokelaita jos ei aivan tasotonta hyväksy. Nettijuttujakin kokeillut. Vastaan tulee vaan mt-ongelmaisia... ei mikään yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vapaudesta. Mulle vapaus ei ole mitään irtoseksiä, vaan se on sitä että voin mennä minne haluan milloin haluan, voin tulla kotiin milloin haluan, kellekään ei tarvi raportoida mitään, voin syödä mitä haluan ja milloin haluan, jääkaapissa säilyvät ne ruoat jotka sinne ostan, voin nukkua milloin haluan ilman että kukaan herättää, voin sisustaa miten haluan, voin kutsua niitä vieraita joita haluan milloin haluan (enkä tarkoita tällä mitään seksiseuraa) Ja tutustua juuri niihin ihmisiin joihin haluan. Kotona on aina hiljaista ja kuulen omat ajatukseni, kukaan ei sotke eikä valita jos tavarat on väärissä paikoissa jne. Kukaan ei keskeytä tekemisiäni, elokuvanautiontoani yms. Keksisin vaikka mitä....

En sitten tiedä olenko ollut joissain normaalia vapaammissa ihmissuhteissa, mutta kyllä minä olen saanut parisuhteessakin ollessa elää niinkuin olen itse halunnut.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen 30 vuotta ja olen nyt seurustellut vuoden. Enne sitä olin kolme vuotta sinkkuna. Välillä oli tunsin valtavaa kateutta muita kohtaa. "Miten tuokin on löytänyt itselleen jonkun? Miksi minulla ei voi olla ketään ihanaa?"

Yritin nettideittailua, mutta se ei tuntunut minun jutulta. Tinder vasta tuntuikin inhottavalta. En ymärtänyt yhtään mitä minun pitäisi jutella niille tyypeille siellä. Baareissa en halunnut liikkua hakupäällä. Jos menin baariin menin viettämään sinne aikaa ystävieni kanssa, enkä etsimään miehiä. 

Mutta jalostin ystäväni avukseni. Kyselin ystäviltäni olisikko heillä mahdollisesti ketään mukavaa sinkkumiestä joka sopisi minulle. Löytyi niitä miehiä sitten. Tapailin muutamaan kaverin kaveria ja nykyään seurustelenkin yhden sellaisen kanssa. Minusta ylipäätään on tosi mukavaa tapailla jotain tyyppiä, jonka joku tuttuni tuntee entuudestaan. Pystyi silloin alussa tarkastamaan kaverilta, että onhan tämä tyyppi ihan täysijärkinen.

Toinen paikka jossa tapasin paljon potenttiaalisia miehiä oli yleX-risteily.  Porukan keski-ikä oli yli 30 ja vaikka suurin osa onkin varattua löytyi sieltä sinkkujakin. Yritä värvätä ystäviäsi mukaan ja lähtekää jollekin teemaristeilylle, jossa koko laiva on varattu teemaa varten.

Tärkeimpänä asiana sinkkuna minulla oli se, että hommasin itselleni hyvä elämän ilman miestäkin. Hankin mieleisiä harrastuksia ja tein vapaa-ajallani mitä halusin ja nautin. Harrastukset ovat vieläkin mukana kuvioissa ja olisin tyytyväinen elämääni ilman poikaystävääni.

Kiitos kun kerroit oman kokemuksesi! Hyvä idea tuo että kaverit parittajiksi. Tuossa olisi ajatusta laajemmaksikin tapahtumaksi, jos kaikki lähipiirin ihmiset toisivat tuntemansa mukavat ja täysjärkiset sinkut samaan paikkaan toisiaan tapaamaan mukavan rennoissa olosuhteissa.

Pitäisiköhän itsekin ulottaa verkkojaan kavereiden kavereihin... Aivan hyvin voisin kyllä kysellä.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vapaudesta. Mulle vapaus ei ole mitään irtoseksiä, vaan se on sitä että voin mennä minne haluan milloin haluan, voin tulla kotiin milloin haluan, kellekään ei tarvi raportoida mitään, voin syödä mitä haluan ja milloin haluan, jääkaapissa säilyvät ne ruoat jotka sinne ostan, voin nukkua milloin haluan ilman että kukaan herättää, voin sisustaa miten haluan, voin kutsua niitä vieraita joita haluan milloin haluan (enkä tarkoita tällä mitään seksiseuraa) Ja tutustua juuri niihin ihmisiin joihin haluan. Kotona on aina hiljaista ja kuulen omat ajatukseni, kukaan ei sotke eikä valita jos tavarat on väärissä paikoissa jne. Kukaan ei keskeytä tekemisiäni, elokuvanautiontoani yms. Keksisin vaikka mitä....

Sama. Lisäksi saan rauhassa vaikka  lapsen tapaan lauleskella huonosti tai pomppia tasajalkaa silkasta elämänilosta, ilman että paikalla on joku joka kummastelee käytöstäni. Minulle tämä tällainen on erityisen tärkeää, ilman sitä kuihdun sisäisesti, ja kukaan kumppani ei taas sitä ymmärrä, että lähes nelikymppinen nainen haluaisi ilman mitään ulkoista syytä välillä vaan pomppia kämppää päästä toiseen tai pyöriä ympyrää tai puhua yksikseen.

Näitäkin asioita olen saanut aivan normaalisti tehdä myös parisuhteissani. Minulla tosiaan ja todellakin on ollut normaalia vapaammat suhteet ilmeisesti, kun kukaan ei ole motkottanut ja tuominnut vieressä mitään lapsellisenkaan oloisia puuhiani. Ja toisaalta en ole valmis poistamaan tai kieltämään mitään persoonallisuuteni piirteitä minkään ihmissuhteeni vuoksi. Työssäni tarvitsen paljon luovaa ajattelua ja jos kaikki leikki yms tyhmistäkin asioista riemutseminen kielletään niin en varmaankaan enää pystyisi edes toteuttamaan omaa ammattiani.

T: Ap

Mitäs jos ap ja 22 vaihtaisivat sähköpostiosoitteita? Vaikutatte ilmeisen saman henkisiltä, joten mikä estää tapaamasta ja katsomasta löytyiskö sitä fyysistäkin kipinää? :) Vaikka tää ei alun perin ollutkaan mikään treffi-ilmoitus ap:lta, niin mikä estää sen muuttumasta sellaiseksi? Kerranhan täällä eletään :)

ohis