Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua katkeroitua (yksinäisyys)
01.04.2016 |
Olen 30-v nainen. Opiskelen ja teen opintojen ohella oman alani töitä. Tilanne on sellainen, että kerta kaikkiaan en löydä miesseuraa opinnoistani enkä töitteni kautta. Kokeilin lyhyen aikaa nettideittailua mutta se oli pelkästään pervojen temmellyskenttä. Tinderistä on vähän paremmat kokemukset, mutta ei ole kukaan vielä kolahtanut (yhteen vähän ihastuin mutta hän ei taas ollut ihastunut takaisin).
On niin raskasta katsella muiden onnea vierestä. Kaikki lukioaikaisetkin ystävät ovat löytäneet itselleen elämänkumppanin. Monet ovat jo naimisissa ja useimmilla on lapsiakin. En ole 100% varma haluanko koskaan lapsia, olen enemmän kuitenkin kallistunut siihen suuntaan että yhden lapsen haluaisin. Onnellisimmillani olen elämässäni ollut juuri silloin kun olen ollut suhteessa. Haluan rakastaa ja olla rakastettu. Nyt minulla on onneksi lemmikki jolta saan hellyttä päivittäin ja jota paijailen aamusta iltaan, mutta ei se tietenkään parisuhdetta korvaa. Seksielämäkin olisi mukava juttu...
Kohtalotovereita? Miten kestätte sinkkuuden?
Kommentit (202)
totuus iskee kirjoitti:
Itse olen kai vielä nuori, noin 25v nainen. En ole vielä päässyt kokeilemaan seurustelun onnea. Olen melko vahvasti katkeroitunut ja tietyt sosiaaliset tilanteet vastakkaisen sukupuolen kanssa on tosi vaikeita. Huonompaan suuntaan tässä mennään mitä vanhemmaksi tulee.. mahdoton löytää poikaystäväkokelaita jos ei aivan tasotonta hyväksy. Nettijuttujakin kokeillut. Vastaan tulee vaan mt-ongelmaisia... ei mikään yllätys.
Vakka kantensa valitsee. Ehkei ainakaan sinun kannata sulkea pois kaikkia mt-ongelmaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vapaudesta. Mulle vapaus ei ole mitään irtoseksiä, vaan se on sitä että voin mennä minne haluan milloin haluan, voin tulla kotiin milloin haluan, kellekään ei tarvi raportoida mitään, voin syödä mitä haluan ja milloin haluan, jääkaapissa säilyvät ne ruoat jotka sinne ostan, voin nukkua milloin haluan ilman että kukaan herättää, voin sisustaa miten haluan, voin kutsua niitä vieraita joita haluan milloin haluan (enkä tarkoita tällä mitään seksiseuraa) Ja tutustua juuri niihin ihmisiin joihin haluan. Kotona on aina hiljaista ja kuulen omat ajatukseni, kukaan ei sotke eikä valita jos tavarat on väärissä paikoissa jne. Kukaan ei keskeytä tekemisiäni, elokuvanautiontoani yms. Keksisin vaikka mitä....
Joo, about tuollaista parisuhteessani oli. -22
No niin, on meitä useammpikin joilla on myös tällainen parisuhdekokemus!
T: Ap
totuus iskee kirjoitti:
Itse olen kai vielä nuori, noin 25v nainen. En ole vielä päässyt kokeilemaan seurustelun onnea. Olen melko vahvasti katkeroitunut ja tietyt sosiaaliset tilanteet vastakkaisen sukupuolen kanssa on tosi vaikeita. Huonompaan suuntaan tässä mennään mitä vanhemmaksi tulee.. mahdoton löytää poikaystäväkokelaita jos ei aivan tasotonta hyväksy. Nettijuttujakin kokeillut. Vastaan tulee vaan mt-ongelmaisia... ei mikään yllätys.
Kurjaa tuuria ollut sinullakin! Ja miten tuskastuttavaa, kun ei tarvisi löytää vaan kuin se yksi ihana. Mutta missä se ihana piileksii? Yritä olla katkeroitumatta ja nauti elämästä. Itse täytän kalenteriani harrastuksillani, onpahan mukavaa ja mielekästä tekemistä.
Toivon todella että löydät vielä jonkun johon rakastua ja joka rakastaa sinua takaisin.
T: Ap
Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te? Mä en aio jatkossakaan, jos vielä parisuhde mun elämään tupsahtaa, rajoittaa puolison käyttäytymistä kavereiden suhteen. Mikäli suhteessa luottamus on kunnossa niin voin hyvin päästää toisen yökyläilemään vaikka kyseessä olisikin mies. Jos silloin se kumppani haluaa pettää niin se on hänen valintansa ja todennäköisesti sitten pettäisi muutenkin.
Muutenkaan en ole rajoittamassa kenenkään luonteenomaista toimintaa. Oli se sitten vaikka alastomana kekkuloimista iltaisin, laulamista tai piilosilla oloa. Hyvä vaan jos leikkimielisyyttä löytyy, ei tätä elämää turhan vakavissaan voi ottaa ja itsekkin vajoan hyvinkin nopeasti lapsen tasolle tarvittaessa.
Ja vielä yks juttu. Kun on sinkku, pitää pysyä lujana. Kuten AP on sitä monessa viestissä sanonut, puolisoksi pitää ottaa vain semmoinen henkilö, joka oikeasti tuntuu itselle sopivalta eikä tyytyä ihan mihin tahansa. Sinänsä mä en rupea tässä mistään tasoista tai luokituksista puhumaan, koska ihmisten lajittelu on typerää. Mutta kuitenkin oman tasoinen kumppani on se paras, mitä ikinä se sitten omalla kohdalla tarkoittaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin rakkaudessa kuin muutenkin elämässä on pakko tehdä osittaisia kompromissi ratkaisuja jos kumppani täyttää vaatimuksistasi tai odotuksistasi edes 6/10 tai 7/10 Niin kannattaa kokeilla sillä tuskin onnistut saamaan saati pitämään siltä 9/10 tai 10/10 niille tuntuu olevan paljon ottajia ja kilpailu voi olla välillä raakaa ja rumaakin .
Olen joskus väärin valinneen naisen itse myöntävän :
Otti rikkaan ja jätti rakkaan , ja luuli löytäneensä onnen vaan toisin kävi
Sinkkuuden yksi piintyneimmistä myyteistä on nirsous. Luullaan, että jos itse on heivannut yhden tai kahden "pikkuvirheen" takia potentiaalisia kumppaneita pois, yleistetään se koskemaan toisiakin.
Itse ikisinkkuna ja muita pitkäaikaisia sinkkuja tunteneena valtaosa hylkäämisistä tapahtuu täysin perusteltujen syiden takia. Olivat ne sitten toisen alkoholin käyttäminen, ylipaino, ulkonäön miellyttävyys, se miten seksi sujuu, miten hauskaa toisen kanssa on tai ei ole, millaisesta tulevaisuudesta kumpikin haaveilee, miten halutaan asua, millaisen merkityksen toinen antaa työlleen, millaisia ongelmia toiselle kenties henkisesti on, jne.
Jo se, että ei "vaan kolahda" ilman sen kummempia selityksiä on relevantti syy. Kyllähän nyt parisuhteessa tulee nauttia toisen seurasta, pitää toista puoleensavetävänä ja jakaa kummankin mukaan riittävä määrä arvoja. En käsitä (usein juuri parisuhteellisen) nillittämistä sinkkujen valinnoista.
Juuri näin! Intohimoa pitää olla. Ja ainakaan itselläni ei ole mitään kiinnostusta yrittää rakentaa ihmissuhdetta esimerkiksi alkoholistin, agressio-ongelmaisen, vaikeaa eroa läpikäyvän yms kanssa. Ei ole minusta nirsoutta. Miksei sinkku saisi vaatia suhteeltaan ja kumppaniltaan aivan samoja asioita kuin parisuhteessa oleva?
T: Ap
Se ei yllättänyt, että Ap on white trashiä.
Millä perusteella white trash? Et tiedä minusta yhtään mitään, vain sen vähän mitä olen tänne kirjoittanut. Perustelehan nyt edes väitteesi. Vai onko silloin white trash, jos ei halua seurustella esim alkoholistin kanssa :D
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
totuus iskee kirjoitti:
Itse olen kai vielä nuori, noin 25v nainen. En ole vielä päässyt kokeilemaan seurustelun onnea. Olen melko vahvasti katkeroitunut ja tietyt sosiaaliset tilanteet vastakkaisen sukupuolen kanssa on tosi vaikeita. Huonompaan suuntaan tässä mennään mitä vanhemmaksi tulee.. mahdoton löytää poikaystäväkokelaita jos ei aivan tasotonta hyväksy. Nettijuttujakin kokeillut. Vastaan tulee vaan mt-ongelmaisia... ei mikään yllätys.
Vakka kantensa valitsee. Ehkei ainakaan sinun kannata sulkea pois kaikkia mt-ongelmaisia.
Eli jos on sinkku, on myös automaattisesti mt-ongelmainen?
Vierailija kirjoitti:
Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te? Mä en aio jatkossakaan, jos vielä parisuhde mun elämään tupsahtaa, rajoittaa puolison käyttäytymistä kavereiden suhteen. Mikäli suhteessa luottamus on kunnossa niin voin hyvin päästää toisen yökyläilemään vaikka kyseessä olisikin mies. Jos silloin se kumppani haluaa pettää niin se on hänen valintansa ja todennäköisesti sitten pettäisi muutenkin.
Muutenkaan en ole rajoittamassa kenenkään luonteenomaista toimintaa. Oli se sitten vaikka alastomana kekkuloimista iltaisin, laulamista tai piilosilla oloa. Hyvä vaan jos leikkimielisyyttä löytyy, ei tätä elämää turhan vakavissaan voi ottaa ja itsekkin vajoan hyvinkin nopeasti lapsen tasolle tarvittaessa.
Ja vielä yks juttu. Kun on sinkku, pitää pysyä lujana. Kuten AP on sitä monessa viestissä sanonut, puolisoksi pitää ottaa vain semmoinen henkilö, joka oikeasti tuntuu itselle sopivalta eikä tyytyä ihan mihin tahansa. Sinänsä mä en rupea tässä mistään tasoista tai luokituksista puhumaan, koska ihmisten lajittelu on typerää. Mutta kuitenkin oman tasoinen kumppani on se paras, mitä ikinä se sitten omalla kohdalla tarkoittaakaan.
Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viesti 124 oli siis T: 30Vmies, no tuskin sitä kukaan naispuolisen kirjoittamaksi arvioikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te? Mä en aio jatkossakaan, jos vielä parisuhde mun elämään tupsahtaa, rajoittaa puolison käyttäytymistä kavereiden suhteen. Mikäli suhteessa luottamus on kunnossa niin voin hyvin päästää toisen yökyläilemään vaikka kyseessä olisikin mies. Jos silloin se kumppani haluaa pettää niin se on hänen valintansa ja todennäköisesti sitten pettäisi muutenkin.
Muutenkaan en ole rajoittamassa kenenkään luonteenomaista toimintaa. Oli se sitten vaikka alastomana kekkuloimista iltaisin, laulamista tai piilosilla oloa. Hyvä vaan jos leikkimielisyyttä löytyy, ei tätä elämää turhan vakavissaan voi ottaa ja itsekkin vajoan hyvinkin nopeasti lapsen tasolle tarvittaessa.
Ja vielä yks juttu. Kun on sinkku, pitää pysyä lujana. Kuten AP on sitä monessa viestissä sanonut, puolisoksi pitää ottaa vain semmoinen henkilö, joka oikeasti tuntuu itselle sopivalta eikä tyytyä ihan mihin tahansa. Sinänsä mä en rupea tässä mistään tasoista tai luokituksista puhumaan, koska ihmisten lajittelu on typerää. Mutta kuitenkin oman tasoinen kumppani on se paras, mitä ikinä se sitten omalla kohdalla tarkoittaakaan.
Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa.
Siis sinun mielestäsi pitkäaikaiset ihmissuhteet yms pitäisi hylätä, jos alkaa parisuhteeseen? Arvaa mitä? Aika moni meistä pystyy olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa hyvissä väleissä ilman että siihen liittyy seksi yhtään millään tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa sitten jos rupeatte kaverin kavereita katselemaan että siinä voi sitten käydä niin, että ette pääse tyypistä enää ikinä eroon jos liian lähellä kaveripiiriäsi on.
Kokemuksesta voin sanoa että ei ole mukavaa taistella erotuskissa kun exä kuuluu yhteisten ystävien kautta lähipiiriin ja saat aina tahtomattasi tietää hänenkin elämänsä käänteistä. Pahimmillaan sitten joudut myös exäsi uutta kumppania katselemaan yhteisissä illanvietoissa. Siinäpä on mukavaa katkerana sinkkuna sitten yrittää itse esittää että kaikki on hyvin.
Itse aiheesta muuten: olen 25v ja kyllä, katkeroitunut sinkkunainen. Tiedän mitä parisuhde parhaimmillaan on. En tule ikinä olemaan onnellinen ilman. Tyytyväinen voin toki olla ja iloita monista asioista, mutta en voi olla kokonaisvaltaisesti onnellinen. Minulle rakkaus on kuitenkin niin suuri voima elämässä - eikä sitä korvaa ystävien, lapsuudenperheen tai lemmikin tuoma läheisyys, vaikka tärkeitä nekin kaikki ovat.
Pelkään itsekin ettei enää uutta rakkautta tähän elämääni ilmesty. Ihastun harvoin ja rakastun vielä sitäkin harvemmin. Olen ollut rakastunut kaksi kertaa ja siis seurustellutkin kahdesti. Kunnolla ihastunut olen kolme kertaa eli yksi näiden lisäksi. Tapaillut olen muutamia kertoja sillä fiiliksellä että annan itselleni mahdollisuuden jos ns. hitaampi syttyminen olisikin mahdollista. No ei se ole, nyt tunnen itseni ja tiedän, että silloin kun tosissani ihastun, siitä voi seurata myös rakastuminen. Ja sen tosissaan ihastumisen kyllä tunnistaa heti.
Sinkkuudessa ei ole mielestäni mitään sellaista hyvää, mitä parisuhteessa ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te? Mä en aio jatkossakaan, jos vielä parisuhde mun elämään tupsahtaa, rajoittaa puolison käyttäytymistä kavereiden suhteen. Mikäli suhteessa luottamus on kunnossa niin voin hyvin päästää toisen yökyläilemään vaikka kyseessä olisikin mies. Jos silloin se kumppani haluaa pettää niin se on hänen valintansa ja todennäköisesti sitten pettäisi muutenkin.
Muutenkaan en ole rajoittamassa kenenkään luonteenomaista toimintaa. Oli se sitten vaikka alastomana kekkuloimista iltaisin, laulamista tai piilosilla oloa. Hyvä vaan jos leikkimielisyyttä löytyy, ei tätä elämää turhan vakavissaan voi ottaa ja itsekkin vajoan hyvinkin nopeasti lapsen tasolle tarvittaessa.
Ja vielä yks juttu. Kun on sinkku, pitää pysyä lujana. Kuten AP on sitä monessa viestissä sanonut, puolisoksi pitää ottaa vain semmoinen henkilö, joka oikeasti tuntuu itselle sopivalta eikä tyytyä ihan mihin tahansa. Sinänsä mä en rupea tässä mistään tasoista tai luokituksista puhumaan, koska ihmisten lajittelu on typerää. Mutta kuitenkin oman tasoinen kumppani on se paras, mitä ikinä se sitten omalla kohdalla tarkoittaakaan.
Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa.
Siis sinun mielestäsi pitkäaikaiset ihmissuhteet yms pitäisi hylätä, jos alkaa parisuhteeseen? Arvaa mitä? Aika moni meistä pystyy olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa hyvissä väleissä ilman että siihen liittyy seksi yhtään millään tavoin.
Kokemus on opettanut myös, että se nyt on joskus vähän vaikeaa uskoa ja luottaa. Vaikka miten puheissa vannotaan ettei mitään tapahtuisi ikinä, mutta sitten muutaman viinilasin jälkeen hups, se jotenkin vaan tapahtui...yksi asia johti toiseen ja blaa blaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)
Vierailija kirjoitti:
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)
Tämä kirjoittaja on tekstiensä perusteella fiksu mies, jollaisia onneksi livenä tapaa melko paljonkin, vaikka netissä öyhyttävätkin ties mitkä mt-tapaukset alfamiesfantasioistaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)Tämä kirjoittaja on tekstiensä perusteella fiksu mies, jollaisia onneksi livenä tapaa melko paljonkin, vaikka netissä öyhyttävätkin ties mitkä mt-tapaukset alfamiesfantasioistaan...
Sovitaan sitten, että on fiksu mies :D Saa minun puolestani olla vaikka oikein tosi fiksu. Alfamiehet ne panevat sitten hänenkin tyttöystäviään. Ei heitä haittaa, ellei kaikki pidä heitä fiksuina. No, preferenssit kullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)Tämä kirjoittaja on tekstiensä perusteella fiksu mies, jollaisia onneksi livenä tapaa melko paljonkin, vaikka netissä öyhyttävätkin ties mitkä mt-tapaukset alfamiesfantasioistaan...
Sovitaan sitten, että on fiksu mies :D Saa minun puolestani olla vaikka oikein tosi fiksu. Alfamiehet ne panevat sitten hänenkin tyttöystäviään. Ei heitä haittaa, ellei kaikki pidä heitä fiksuina. No, preferenssit kullakin.
Jos fiksun miehen tyttöystävä haluaisi häntä pettää, niin valinta oli sitten väärä joka tapauksessa. Minä en ainakaan suostuisi suhteeseen, jossa en saisi enää tavata vastakkaista sukupuolta edustavia kavereitani. Ai niin, olen lisäksi bi! En varmaan saisi tavata samaa sukupuolta edustaviakaan, saattaisinhan pettää heidänkin kanssaan.
Kaveri on kaveri.
Jos fiksun miehen tyttöystävä haluaisi häntä pettää, niin valinta oli sitten väärä joka tapauksessa. Minä en ainakaan suostuisi suhteeseen, jossa en saisi enää tavata vastakkaista sukupuolta edustavia kavereitani. Ai niin, olen lisäksi bi! En varmaan saisi tavata samaa sukupuolta edustaviakaan, saattaisinhan pettää heidänkin kanssaan.
Kaveri on kaveri.
Kyllä, yhdyn ajatuksiisi. Mieti, jos sulla olis miehenä joku AlfaGammaMies. Istuisit kaiket päivät kotona, etkä sais puhua kenellekkään. Kaupan kassallakaan et vois mitään sanoa kun miehes pitäis sitä flirttinä. No etköhän sä ole tarpeeks fiksu pysyäksesi loitolla näistä "miehistä".
-30Vmies
Vierailija kirjoitti:
Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te? Mä en aio jatkossakaan, jos vielä parisuhde mun elämään tupsahtaa, rajoittaa puolison käyttäytymistä kavereiden suhteen. Mikäli suhteessa luottamus on kunnossa niin voin hyvin päästää toisen yökyläilemään vaikka kyseessä olisikin mies. Jos silloin se kumppani haluaa pettää niin se on hänen valintansa ja todennäköisesti sitten pettäisi muutenkin.
Muutenkaan en ole rajoittamassa kenenkään luonteenomaista toimintaa. Oli se sitten vaikka alastomana kekkuloimista iltaisin, laulamista tai piilosilla oloa. Hyvä vaan jos leikkimielisyyttä löytyy, ei tätä elämää turhan vakavissaan voi ottaa ja itsekkin vajoan hyvinkin nopeasti lapsen tasolle tarvittaessa.
Ja vielä yks juttu. Kun on sinkku, pitää pysyä lujana. Kuten AP on sitä monessa viestissä sanonut, puolisoksi pitää ottaa vain semmoinen henkilö, joka oikeasti tuntuu itselle sopivalta eikä tyytyä ihan mihin tahansa. Sinänsä mä en rupea tässä mistään tasoista tai luokituksista puhumaan, koska ihmisten lajittelu on typerää. Mutta kuitenkin oman tasoinen kumppani on se paras, mitä ikinä se sitten omalla kohdalla tarkoittaakaan.
No en todellakaan suostuisi suhteeseen kontrolloivan miehen kanssa, joka ei antaisi minun yökyläillä miespuolisten ystävieni luona. Minulle uskollisuus tarkoittaa sitä, että seksiä tai muuta seksuaalista toimintaa on vain oman kumppanin kanssa, mutta silti voi olla myös sydänystävän luona yökylässä. Yökyläily nimittäin on vain yökyläilyä. Jos mies pistäisi valitsemaan lapsuuden ja lukioajan rakkaat ystävät tai itsensä, niin kyllä se mies siinä toiseksi jäisi. En minäkään oleta, että toinen luopuu merkittävistä ihmissuhteistaan jos alkaa parisuhteeseen kanssani. Mistä tällaisia mustasukkaisia kontrolloijia edes tulee? Minulla ei ainakaan ole ollut ikinä ongelmaa sen suhteen, että olisi itselläni ollut pienintäkään houkutusta pettää. Nimittäin hyvässä suhteessa pettäminen ei ylipäätään kiinnosta, ellei sitten ole joku patologisen kiero ihminen jo lähtökohtaisesti.
Ja oikeassa olet siinäkin, että pitää löytää se itselleen sopiva kumppani. Jos ei sovi toiselle vaikka se että tykkään hassutella ja nauraa tyhmillekin jutuille, niin ei hän kyllä silloin ole minulle mitenkään soveltuva kumppani.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muut koette tämän. Entisessä parisuhteessa mun puolisolla oli paljon miespuolisia kavereita. Opiskeluaikoina hän saattoi hyvinkin jäädä juhlien jälkeen yöksi toisen miehen kotiin ja hieman vanhempana vieraili mieskavereiden luona toisella paikkakunnalla. Sallisitteko te? Mä en aio jatkossakaan, jos vielä parisuhde mun elämään tupsahtaa, rajoittaa puolison käyttäytymistä kavereiden suhteen. Mikäli suhteessa luottamus on kunnossa niin voin hyvin päästää toisen yökyläilemään vaikka kyseessä olisikin mies. Jos silloin se kumppani haluaa pettää niin se on hänen valintansa ja todennäköisesti sitten pettäisi muutenkin.
Muutenkaan en ole rajoittamassa kenenkään luonteenomaista toimintaa. Oli se sitten vaikka alastomana kekkuloimista iltaisin, laulamista tai piilosilla oloa. Hyvä vaan jos leikkimielisyyttä löytyy, ei tätä elämää turhan vakavissaan voi ottaa ja itsekkin vajoan hyvinkin nopeasti lapsen tasolle tarvittaessa.
Ja vielä yks juttu. Kun on sinkku, pitää pysyä lujana. Kuten AP on sitä monessa viestissä sanonut, puolisoksi pitää ottaa vain semmoinen henkilö, joka oikeasti tuntuu itselle sopivalta eikä tyytyä ihan mihin tahansa. Sinänsä mä en rupea tässä mistään tasoista tai luokituksista puhumaan, koska ihmisten lajittelu on typerää. Mutta kuitenkin oman tasoinen kumppani on se paras, mitä ikinä se sitten omalla kohdalla tarkoittaakaan.
Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa.
Jos joku aikoo pettää, niin eiköhän sille pettämiselle löydy aika ja paikka muutoinkin kuin yökylässä. Parempi olisikin, että petturit ja kontrollifriikit seurustelisivat keskenänsä ja me jotka haluamme elää normaalia parisuhde-elämää ja säilyttää entiset ihmissuhteemme seurustelisimme keskenämme.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sitten jos rupeatte kaverin kavereita katselemaan että siinä voi sitten käydä niin, että ette pääse tyypistä enää ikinä eroon jos liian lähellä kaveripiiriäsi on.
Kokemuksesta voin sanoa että ei ole mukavaa taistella erotuskissa kun exä kuuluu yhteisten ystävien kautta lähipiiriin ja saat aina tahtomattasi tietää hänenkin elämänsä käänteistä. Pahimmillaan sitten joudut myös exäsi uutta kumppania katselemaan yhteisissä illanvietoissa. Siinäpä on mukavaa katkerana sinkkuna sitten yrittää itse esittää että kaikki on hyvin.
Itse aiheesta muuten: olen 25v ja kyllä, katkeroitunut sinkkunainen. Tiedän mitä parisuhde parhaimmillaan on. En tule ikinä olemaan onnellinen ilman. Tyytyväinen voin toki olla ja iloita monista asioista, mutta en voi olla kokonaisvaltaisesti onnellinen. Minulle rakkaus on kuitenkin niin suuri voima elämässä - eikä sitä korvaa ystävien, lapsuudenperheen tai lemmikin tuoma läheisyys, vaikka tärkeitä nekin kaikki ovat.
Pelkään itsekin ettei enää uutta rakkautta tähän elämääni ilmesty. Ihastun harvoin ja rakastun vielä sitäkin harvemmin. Olen ollut rakastunut kaksi kertaa ja siis seurustellutkin kahdesti. Kunnolla ihastunut olen kolme kertaa eli yksi näiden lisäksi. Tapaillut olen muutamia kertoja sillä fiiliksellä että annan itselleni mahdollisuuden jos ns. hitaampi syttyminen olisikin mahdollista. No ei se ole, nyt tunnen itseni ja tiedän, että silloin kun tosissani ihastun, siitä voi seurata myös rakastuminen. Ja sen tosissaan ihastumisen kyllä tunnistaa heti.
Sinkkuudessa ei ole mielestäni mitään sellaista hyvää, mitä parisuhteessa ei olisi.
Totta tuokin ja aina on riskinsä siinä, että on eksän kanssa yhteinen kaveripiiri.
Oikeassa olet siinäkin, että väkisin ei voi keneenkään ihastua. Ja olisihan se väärin sitä toistakin osapuolta kohtaan roikkua suhteessa jossa toinen yksinpuolisesti rakastaa ja itse ei tunne mitään. Olen siis varsin samoilla linjoilla ja itsekin ihastun harvoin ja vielä harvemmin se on molemminpuoleista.
T: Ap
Alue: Aihe vapaa
Se ei yllättänyt, että Ap on white trashiä.