En halua katkeroitua (yksinäisyys)

Olen 30-v nainen. Opiskelen ja teen opintojen ohella oman alani töitä. Tilanne on sellainen, että kerta kaikkiaan en löydä miesseuraa opinnoistani enkä töitteni kautta. Kokeilin lyhyen aikaa nettideittailua mutta se oli pelkästään pervojen temmellyskenttä. Tinderistä on vähän paremmat kokemukset, mutta ei ole kukaan vielä kolahtanut (yhteen vähän ihastuin mutta hän ei taas ollut ihastunut takaisin).

On niin raskasta katsella muiden onnea vierestä. Kaikki lukioaikaisetkin ystävät ovat löytäneet itselleen elämänkumppanin. Monet ovat jo naimisissa ja useimmilla on lapsiakin. En ole 100% varma haluanko koskaan lapsia, olen enemmän kuitenkin kallistunut siihen suuntaan että yhden lapsen haluaisin. Onnellisimmillani olen elämässäni ollut juuri silloin kun olen ollut suhteessa. Haluan rakastaa ja olla rakastettu. Nyt minulla on onneksi lemmikki jolta saan hellyttä päivittäin ja jota paijailen aamusta iltaan, mutta ei se tietenkään parisuhdetta korvaa. Seksielämäkin olisi mukava juttu...

Kohtalotovereita? Miten kestätte sinkkuuden?