Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua katkeroitua (yksinäisyys)
01.04.2016 |
Olen 30-v nainen. Opiskelen ja teen opintojen ohella oman alani töitä. Tilanne on sellainen, että kerta kaikkiaan en löydä miesseuraa opinnoistani enkä töitteni kautta. Kokeilin lyhyen aikaa nettideittailua mutta se oli pelkästään pervojen temmellyskenttä. Tinderistä on vähän paremmat kokemukset, mutta ei ole kukaan vielä kolahtanut (yhteen vähän ihastuin mutta hän ei taas ollut ihastunut takaisin).
On niin raskasta katsella muiden onnea vierestä. Kaikki lukioaikaisetkin ystävät ovat löytäneet itselleen elämänkumppanin. Monet ovat jo naimisissa ja useimmilla on lapsiakin. En ole 100% varma haluanko koskaan lapsia, olen enemmän kuitenkin kallistunut siihen suuntaan että yhden lapsen haluaisin. Onnellisimmillani olen elämässäni ollut juuri silloin kun olen ollut suhteessa. Haluan rakastaa ja olla rakastettu. Nyt minulla on onneksi lemmikki jolta saan hellyttä päivittäin ja jota paijailen aamusta iltaan, mutta ei se tietenkään parisuhdetta korvaa. Seksielämäkin olisi mukava juttu...
Kohtalotovereita? Miten kestätte sinkkuuden?
Kommentit (202)
Omassa parisuhteessani parasta on se, että mieheni kanssa tunnen olevani yksin vaikka en olekaan. Siksi ymmärrän hyvin, että parisuhteessa voi tuntua siltä, että on vapaampi kahdestaan kuin olisi yksin. Parisuhteessa olen siinä mielessä onnellinen, että voin valita joko aidon yksinolon, yksinolon yhdessä toisen kanssa tai sitten voin valita kahdestaanolon. Meillä on kiva suhde siinä mielessä, että toiselle voi sanoa hyvin suoraan, mitä itse toivoo. Voi sanoa, että nyt haluan olla yksin eli sulje ovi ja mielellään ulkopuolelta tai voi sanoa, että en nyt jaksa puhua ja haluan olla hiljaa.
Mutta kuten yllä moni on todennut, onneksi meitä on moneen junaan ja tämä on varmasti aidosti luonnekysymys. On kuitenkin hyvä, että yksinäisyydestä voi puhua. Olen itsekin valitettavasti syyllistynyt kerran siihen, että kun joku on valittanut sinkkuuttaan, olenkin tokaissut miten kivaa olisi itsekin olla sinkku. Tosi mautonta minulta. Toivottavasti tämä ketju pysyy asiallisempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulkaa joku mies minut kotoani hakemaan. En jaksa baareissa riekkua.
Vierailija kirjoitti:
Nettideittailu on hyvä tapa löytää kumppani. Siellä on tietysti pervoja ja ties mitä, mutta kannattaa vain yrittää. Ja sitten niistä ujoista ihmisistä. Tapasin puoli vuotta sitten netissä todella ujon miehen, jonka kanssa aloin seurustella. Olihan se alku hiukan tahmeaa ujouden vuoksi, mutta vähitellen hän on rentoutunut seurassani. Ja nyt on aika mahtavaa. Älkää antako periksi. Kuulostatte kaikki hyviltä tyypeiltä.
Tämä viesti lohdutti minua hyvin ujona miehenä. Ihanaa että joku ymmärtää ajatella vähän pidemmälle. Minä olen juuri tuollainen, että olen alussa todella jäässä, mutta sulan ajan myötä "ihan normaaliksi" ihmiseksi. Valitettavan usein minut tuomitaan sen ensimmäisen vartin perusteella oudoksi. Ja pahin tilanne on se, kun nainen sanoo suoraan että vaikutan aika oudolta. Sen jälkeen ujoitta ei saa pois millään. Ajan myötä asiat helpottuvat, harmi vain että tilaisuudet päästä vähän pidemmälle ovat kohdallani jääneet vain kertaan. Ja silloinkaan jutusta ei tullut sitten mitään. Jospa vielä joskus törmään kaltaiseesi naiseen ja minulla on toivoa :)
t:M23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin monesti tulee roikuttua just jossain aaveellä pe iltaisin jos ei jaksa lähteä katselemaan muiden pariskuntien iloa baareihin.
T: Ap
Ymmärrettävää, mutta harmi, jos yksinäiset ikään kuin luovuttavat julkisen tilan pelkästään pariskunnille. Mitä enemmän sitä vaan menisi kaikkialle minne haluaa, sitä normaalimpaa yksinäisen elämä on - plus että ihmisten ilmoilla on mahdollisuus tavata joku mukava tyyppi.
Kiitos näkökulmasta, enpä ollut tullut ajatelleeksi tästä vinkkelistä. Vaikka tottahan tuo on, parisuhde on yhteiskunnan normi vaikka sinkkuuskin voisi sitä aivan yhtä hyvin olla.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessani parasta on se, että mieheni kanssa tunnen olevani yksin vaikka en olekaan. Siksi ymmärrän hyvin, että parisuhteessa voi tuntua siltä, että on vapaampi kahdestaan kuin olisi yksin. Parisuhteessa olen siinä mielessä onnellinen, että voin valita joko aidon yksinolon, yksinolon yhdessä toisen kanssa tai sitten voin valita kahdestaanolon. Meillä on kiva suhde siinä mielessä, että toiselle voi sanoa hyvin suoraan, mitä itse toivoo. Voi sanoa, että nyt haluan olla yksin eli sulje ovi ja mielellään ulkopuolelta tai voi sanoa, että en nyt jaksa puhua ja haluan olla hiljaa.
Mutta kuten yllä moni on todennut, onneksi meitä on moneen junaan ja tämä on varmasti aidosti luonnekysymys. On kuitenkin hyvä, että yksinäisyydestä voi puhua. Olen itsekin valitettavasti syyllistynyt kerran siihen, että kun joku on valittanut sinkkuuttaan, olenkin tokaissut miten kivaa olisi itsekin olla sinkku. Tosi mautonta minulta. Toivottavasti tämä ketju pysyy asiallisempana.
Kuulostaapa ihanalle suhteesi kaikin puolin! Antaa toivoa siitä, ettei kaikki ole vain mustasukkaisissa kyttäyssuhteissa, niinkuin täällä moni antaa ymmärtää.
Tuosta olisinpa sinkku möläytyksestä: tekisi mieli sanoa että ainahan sitä voi erota, jos joku valittaa miten parisuhteessa on niin hankalaa. Mutta toistaiseksi olen pitänyt mölyt mahassa (ja enköhän pidä jatkossakin).
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nettideittailu on hyvä tapa löytää kumppani. Siellä on tietysti pervoja ja ties mitä, mutta kannattaa vain yrittää. Ja sitten niistä ujoista ihmisistä. Tapasin puoli vuotta sitten netissä todella ujon miehen, jonka kanssa aloin seurustella. Olihan se alku hiukan tahmeaa ujouden vuoksi, mutta vähitellen hän on rentoutunut seurassani. Ja nyt on aika mahtavaa. Älkää antako periksi. Kuulostatte kaikki hyviltä tyypeiltä.
Tämä viesti lohdutti minua hyvin ujona miehenä. Ihanaa että joku ymmärtää ajatella vähän pidemmälle. Minä olen juuri tuollainen, että olen alussa todella jäässä, mutta sulan ajan myötä "ihan normaaliksi" ihmiseksi. Valitettavan usein minut tuomitaan sen ensimmäisen vartin perusteella oudoksi. Ja pahin tilanne on se, kun nainen sanoo suoraan että vaikutan aika oudolta. Sen jälkeen ujoitta ei saa pois millään. Ajan myötä asiat helpottuvat, harmi vain että tilaisuudet päästä vähän pidemmälle ovat kohdallani jääneet vain kertaan. Ja silloinkaan jutusta ei tullut sitten mitään. Jospa vielä joskus törmään kaltaiseesi naiseen ja minulla on toivoa :)
t:M23
Onpa ihana, että joku muukin saa tästä ketjusta toivoa :)
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Katoskohan toi mun viesti 130 johonkin. Mut lyhkänen versio siitä, pahoittelut jos tulee toistoa.)
"Ööh.. hyvin on feministinen yhteiskunta sinut opettanut. Annoit tyttöystäväsi jäädä yöksi toisten miesten luokse ja sitten vielä reissata muita miehiä tapaamaan. Mieti tilanne toisin päin, pitäisikö naisen sallia se? Ei pitäisi. Tyttöystäväsi varmaan käsitti niin että teillä yhteinen sopimus seksin harrastamisesta myös muiden kanssa."
- Mun parisuhteessa pitää hyväksyä, että toisella voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. En näe naista minään seksiobjektina eikä lahje ala keulimaan heti, jos pääsee jonkun naisen kanssa vähän syvällisempiä puhumaan. Ihmiset on ihmisiä ja rakkaus on rakkauta. Tätä vaadin myös kumppanilta.
Sen olen huomannut, että hieman pienemmällä paikkakunnalla tätä seikkaa on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta suuremmissa (lue yliopistokaupungit) on ihan normaalia kaveerata eri sukupuolta olevien kanssa. Ja korostan, tämä on vain minun kokemukseni, joten sitä hernekeittoa ei kannata keuhkoon asti vetäistä.
+30Vmies (feministi, tunnustan)Tämä kirjoittaja on tekstiensä perusteella fiksu mies, jollaisia onneksi livenä tapaa melko paljonkin, vaikka netissä öyhyttävätkin ties mitkä mt-tapaukset alfamiesfantasioistaan...
Sovitaan sitten, että on fiksu mies :D Saa minun puolestani olla vaikka oikein tosi fiksu. Alfamiehet ne panevat sitten hänenkin tyttöystäviään. Ei heitä haittaa, ellei kaikki pidä heitä fiksuina. No, preferenssit kullakin.
Hei nyt vähän laatua näihin provoiluihin. Ja jos on tosissaan tämä edellinen kirjoittaja, niin kertoo kyllä aika surullisia asioita että ylipäätään uskoo miesten jaotteluun alfamiehiin ja muihin...
Mitä juttuja erityisesti kaipaat parisuhteesta? Mulla...
- Läheisyyden- ja seksin puute. Ei noi yhden illan jutut hirveesti nappaa, joku vakipano menis, mutta ei o semmosta nyt eteen tullut.
- Se tunne kun saa rakastaa ja tietää, että joku ajattelee samoin.
- Toisen kuulumiset. Toikin on jännä juttu, sillon kun ollaan yhdessä niin välillä on vaan semmonen fiilis, et olisit nyt hiljaa ja jutut menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt kun ei ole ketään ja usein ruokaillessa tulee just toi tunne, ennen se oli arkee kuunnella kuulumiset siinä ruokailun yhteydessä.
- Muut arjen pienet hetket. Koskettelu, yhteiset suihkusessiot, lusikassa nukkuminen, kommentointi ja herkuttelu tv:n ääressä. Yhdessä koetut seikkailut missä ikinä ne tapahtukaan...
- On joku jolle kertoa mieltä painavat asiat, no on niitä henkilöitä nytkin, mutta ei se o kuitenkaan ihan sama asia.
No onneks tässä on tottunu jo tähän yksineloon ja elämä menee painollaan, mutta välillä tulee noita juttuja ikävä. Ehkä jokupäivä sit vielä. Vaikka se pelottaa ettei sitä päivää tulekkaan.
<30Vmies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä juttuja erityisesti kaipaat parisuhteesta? Mulla...
- Läheisyyden- ja seksin puute. Ei noi yhden illan jutut hirveesti nappaa, joku vakipano menis, mutta ei o semmosta nyt eteen tullut.
- Se tunne kun saa rakastaa ja tietää, että joku ajattelee samoin.
- Toisen kuulumiset. Toikin on jännä juttu, sillon kun ollaan yhdessä niin välillä on vaan semmonen fiilis, et olisit nyt hiljaa ja jutut menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt kun ei ole ketään ja usein ruokaillessa tulee just toi tunne, ennen se oli arkee kuunnella kuulumiset siinä ruokailun yhteydessä.
- Muut arjen pienet hetket. Koskettelu, yhteiset suihkusessiot, lusikassa nukkuminen, kommentointi ja herkuttelu tv:n ääressä. Yhdessä koetut seikkailut missä ikinä ne tapahtukaan...
- On joku jolle kertoa mieltä painavat asiat, no on niitä henkilöitä nytkin, mutta ei se o kuitenkaan ihan sama asia.No onneks tässä on tottunu jo tähän yksineloon ja elämä menee painollaan, mutta välillä tulee noita juttuja ikävä. Ehkä jokupäivä sit vielä. Vaikka se pelottaa ettei sitä päivää tulekkaan.
<30Vmies
Juuri tällä hetkellä kaipaisin niitä arkisia hellyyden osoituksia ehkä kaikista eniten. Ja juuri tuo yhdessä suihkussa käyminen, lusikassa nukkuminen jne. Se kun voi vaan rapsutella ja silitellä toisen selkää. Tai kun voi käpertyä syliin tai voi pötkötellä yhteisen viltin alla ja laittaa kylmät varpaansa miehen karvaisia reisiä vasten :D
T:Ap
Vierailija kirjoitti:
Tulkaa joku mies minut kotoani hakemaan. En jaksa baareissa riekkua.
No nyt kyllä kelpaisi ja hyvin! Olen yksin perjantai-iltana kotona, kissakin meni eri huoneeseen. Olisi kiva kyhnyttää jonkun kainalossa. Mutta pelkkä yle areena minua tänään viihdyttäköön.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sinkkujen viikonloppusuunnitelmiin kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Juuri tällä hetkellä kaipaisin niitä arkisia hellyyden osoituksia ehkä kaikista eniten. Ja juuri tuo yhdessä suihkussa käyminen, lusikassa nukkuminen jne. Se kun voi vaan rapsutella ja silitellä toisen selkää. Tai kun voi käpertyä syliin tai voi pötkötellä yhteisen viltin alla ja laittaa kylmät varpaansa miehen karvaisia reisiä vasten :D
T:Ap
No niin, en edes muistanut tota "kiusaamista" :(
Tuo kylmien ruuminosien lämmittäminen toisella on kyllä ärsyttävää, mutta sorrun siihen itsekkin :P
Lisäksi kutittelu on mukavaa, varsinkin kyljistä ja kaulasta tai semmonen kaulahively, joka tuntuu olevan aikamonelle liikaa. Naiset ja kaula, niin monikäyttöinen ;) Lisäks kyllä tykkään tehdä muitakin pikku jekutuksia, mutta nyt niitä voi vaan haikeudella muistella ja niitä "vihaisia" ilmeitä, voih...
30Vmies
Miten menee sinkuilla? Joko tämä keskustelu kuoli?
Alue: Aihe vapaa
Voisiko joku vähän avata tuota yökyläilyjuttua? Itse en ole koskaan osannut pelätä, että minua petettäisiin juuri yökylässä jonkun tutun luona. Kiinnostaa tietää, miksi niin moni tuntuu pelkäävän että pettämistä tapahtuisi juuri yökyläillessä, eikä esimerkiksi kyläillessä muuten vaan tai vaikkapa myöhäksi menneessä työkokouksessa?