En halua katkeroitua (yksinäisyys)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu kolmikymppinen nainen ja nautin sinkkuudesta. Nettideittailua ja väkinäistä kumppanin etsimistä on tullut kokeiltua, eikä niistä saanut kuin pahan mielen. Uskon vakaasti että sitä oikeaa ei löydä etsimällä, elämä johdattaa sen kohdalle jos niin on tarkoitus, ja silloin sen vaan tietää että tuossa se on. Parempi siis yksin kuin parisuhteessa väärän ihmisen kanssa vain siksi että niin kuuluu olla. Enkä jaksa ollenkaan stressata siitä löytyykö kumppania koskaan, nykyään eläkeikäisetkin löytää uusia kumppaneita, joten eihän tässä mitään paniikkia. Nautin nyt sinkkuudesta täysillä. Se tuo tietynlaisen vapauden jota ei taas parisuhteessa ole ja yksin olemisessa on monet hyvät puolensa.

Minä taas en ole kokenut mitään rajoituksia parisuhteessa. Olen ihan yhtä lailla saanut tehdä mitä olen halunnut kun olen ollut parisuhteessa. Minua ei nimittäin irtoseksi yms kiinnosta yhtään. Sen sijaan säännöllinen seksielämä vakikumppanin kanssa on aivan mahtavaa. Tietysti elämä muuttuu paljon rajoitetummaksi jos hankkii lapsia. Mutta senkin riskin olen valmis ottamaan jos sopiva kumppani vaan löytyisi.

Itse myös etsin aktiivisesti kumppania (tinder) koska elämäni on sen verran aikataulutettua tällä hetkellä ettei spontaanille kohtaamiselle ole oikein mahdollisuutta.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika huonosti kestän, mutta mitäs sitä voi muutakaan.

Niin. Ollaan olosuhteiden uhreja, kun ei elämä sattumalta ole heittänyt kohdalle sopivaa henkilöä. Tsemppiä kestämiseen ja toivotaan että se sopiva kohdallesi osuu.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän sinua vanhempi ja erosta on kohta 5 v, 2 lasta.

Ongelma on arjen hinta ja en käynyt treffeillä vuosiin. Satunnaisia tuttujen tuttuja mutta eipä juuri.

Sitten kävi aika hauska juttu. Meillä lapset ovat vuoronperään joulut ja kun oli ex.n vuoro, otin jouluksi työkeikan ulkomaille ja koti jäi tyhjäksi. Ex asuu n 10 km päässä, hänellä on käytännön syistä vieläkin avaimet entiseen kotiin.

Ex.n appivanhemmat tulivat kylään ja itse ehdotin he tulisivat meille ja asuvatkin sitten siellä ainakin viikon, en muista enää.

Kiitokseksi he jättivät minulle tonnin, kyllä !!! Pienten keskusteluiden jälkeen päätin käyttää rahat nettitreffailuun ja rahalla sai todella monta kahvia.

Nettitreffeissä, ainakin minun iässäni nainen on se joka määrää, miehiä on paljon ja aktiivisia naisia vähän.

Tein ilmoituksen, viestittelin monen kanssa yhtä aikaa, helposti tuli 50 yhteydenottoa päivässä ja nopeasti treffeille. Yleensä näin 2 krt ennen kuin sanoin ei kiitos, ekalla kerralla moni on aika jännittynyt .

Pk seudulla on paljon hyviä miehiä ja sen oikean löytämiseen voi mennä aikaa.

Treffailin lähinnä kahvilassa, kuppi on halpa ja ei tule ongelmaa kumpi maksaa kun tiskiltä haen oman juomani ja odottelin toista pöydässä.

Kokeile ! Tonni riitti tosi pitkälle, kahvi maksoi 3, nyt maksaa 3,50 vakkaripaikassani.

Treffailu on oikeesti kivaa.

Miehissä kuten naisissa löytyy paljon näitä jotka ovat jo epätoivoisia, äkkiä yhteen ja 5 lasta heti huomenna.

Minulle sarjadeittailu on aika raskasta. Ehkä pitäisi kuitenkin kokeilla, suurempi riskihän siinä on löytää joku oikeasti kiinnostava kun vaan tapaa riittävästi ihmisiä ylipäätään. Hankalaa tällaiselle introvertille, mutta eipä kukaan toisaalta ole kotoakaan tullut hakemaan :D

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo mitä enemmän se 30v alkaa lähenee ni sitä enemmä alkaa hieman ahistamaan. 3 vuotta sinkkuilua takana josta eka puolikas meni oikein mukavasti, mutta sit aloin miettimään mitä jos en ikinä enää tapaakaan ketään. Sinänsä oon vieläkin toisinaan sitä mieltä, että sinkkuna olo on ihan jees, mutt sinkkukavereita saisi olla enemmän. Tykkään kuitenkin käydä ulkona välillä, mutta aina ei saa seuraa eikä aina myöskään jaksa lähteä yksin. Eikä parisuhteessa olevien kavereiden kanssa jaksa hirveesti puhua sinkkuudesta. Niiden kommentti nyt kuitenkin aina on se että kyllä se sieltä vastaan tulee kun vähiten sitä odotat. Jep. Niinpä niin

Joo tuo on totta, varmasti paljon vähemmän sinkkuilu ahdistaisi jos olisi niitä muitakin sinkkuja ympärillä. Mutta nyt on kaikki työkaverit ja koulukaverit ja lukioaikaiset kaverit vakiintuneita pariskuntia. Ja pitkässä parisuhteessa ollut ei todellakaan muista enää sinkkuuden kiroja. Olen kyllä välillä aika ahdistunut tästä yksinäisyydestä...

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu kolmikymppinen nainen ja nautin sinkkuudesta. Nettideittailua ja väkinäistä kumppanin etsimistä on tullut kokeiltua, eikä niistä saanut kuin pahan mielen. Uskon vakaasti että sitä oikeaa ei löydä etsimällä, elämä johdattaa sen kohdalle jos niin on tarkoitus, ja silloin sen vaan tietää että tuossa se on. Parempi siis yksin kuin parisuhteessa väärän ihmisen kanssa vain siksi että niin kuuluu olla. Enkä jaksa ollenkaan stressata siitä löytyykö kumppania koskaan, nykyään eläkeikäisetkin löytää uusia kumppaneita, joten eihän tässä mitään paniikkia. Nautin nyt sinkkuudesta täysillä. Se tuo tietynlaisen vapauden jota ei taas parisuhteessa ole ja yksin olemisessa on monet hyvät puolensa.

Heei, voisko joku kertoa tästä vapauden tunteesta. Toi tulee usein esiin, kun sinkut kertovat elämästään vs. elämästään parisuhteessa. Mitä se vapaus siis on kun itse en ole sitä löytänyt sinkkuna ollessa. Parisuhteessa olin ihan yhtä vapaa kuin nytkin ainakin tuntuu siltä. Onko se sitä, että voi harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tai sitä, että voi mennä eikä tarvitse ilmoittaa kellekkään menemisistään?

30vmies

Minulle se on sitä, että voi helpommin tehdä isoja elämänmuutoksia, kuten muuttaa opiskelujen tai työn perässä ja myös arkeen liittyviä asioita, kuten elää missä tahansa unirytmissä häiritsemättä ketään. Pystyy olemaan yksin kuukaudenkin, jos haluaa käyttää aikansa johonkin projektiin eikä ole velvollinen hakemaan aikaa kenellekään. Saa leikata hiukset, ottaa tatuoinnin tai lihota ilman, että se vaikuttaisi negatiivisesti läheiseen ihmissuhteeseen. Ei tarvitse tehdä kompromisseja.

n25

Vapaudet tehdä isoja elämänmuutoksia tai erakoitua kuukaudeksi ovat aika näennäisiä vapauksia, jos on jo tyytyväinen elämäänsä eikä tarvitse erakoitumista. Erilaiset unirytmit, tatuoinnit tai hiusten leikkuu eivät ole olleet kynnyskysymyksiä missään suhteessani. Tietenkin, jos on kokenut joutuvansa tekemään kompromisseja tai on vaikka jumissa jossakin tuppukyläsä, koska elämänsuunnitelmat kumppanin kanssa eivät käy yksiin, sinkkuaika tuntuu aivan varmasti vapaammalta.

Mutta hyvän suhteen jälkeen en kyllä koe olevani yhtään vapaampi kuin ennen. Ei ole mitään sellaista asiaa, jota olisin halunnut tehdä ja johon minulla olisi nyt mahdollisuus ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Asia on juuri päinvastoin: sinkkuna minulta on viety vapaus tehdä monia niistä asioista, joista kaikkein eniten nautin.

Ja tieto siitä, että tulevat suhteeni eivät välttämättä ole tässä suhteessa yhtä hyviä, ei varsinaisesti rohkaise. -22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu kolmikymppinen nainen ja nautin sinkkuudesta. Nettideittailua ja väkinäistä kumppanin etsimistä on tullut kokeiltua, eikä niistä saanut kuin pahan mielen. Uskon vakaasti että sitä oikeaa ei löydä etsimällä, elämä johdattaa sen kohdalle jos niin on tarkoitus, ja silloin sen vaan tietää että tuossa se on. Parempi siis yksin kuin parisuhteessa väärän ihmisen kanssa vain siksi että niin kuuluu olla. Enkä jaksa ollenkaan stressata siitä löytyykö kumppania koskaan, nykyään eläkeikäisetkin löytää uusia kumppaneita, joten eihän tässä mitään paniikkia. Nautin nyt sinkkuudesta täysillä. Se tuo tietynlaisen vapauden jota ei taas parisuhteessa ole ja yksin olemisessa on monet hyvät puolensa.

Heei, voisko joku kertoa tästä vapauden tunteesta. Toi tulee usein esiin, kun sinkut kertovat elämästään vs. elämästään parisuhteessa. Mitä se vapaus siis on kun itse en ole sitä löytänyt sinkkuna ollessa. Parisuhteessa olin ihan yhtä vapaa kuin nytkin ainakin tuntuu siltä. Onko se sitä, että voi harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tai sitä, että voi mennä eikä tarvitse ilmoittaa kellekkään menemisistään?

30vmies

Itse en koe olevani yhtään sen vapaampi nyt sinkkuna kuin mitä parisuhteessa. En tosin ole koskaan seurustellut kenenkään mustasukkaisen kyttääjän kanssa jolle pitäisi koko ajan raportoida missä on ja kenen kanssa. Varmaan sellainen kokee vapauden rajoittamista, joka on nauttinut sinkkuna paljon irtoseksistä. Itse taas en ole koskaan halunnut irtoseksiä, niin en koe että parisuhteessa olo mitenkään rajoittaisi minua, päin vastoin! Enemmänkin tuntuu parisuhteessa ollessa, että vaihtoehtoja on tuplasti enemmän, on kuitenkin niin paljon asioita joita ei halua yksin tehdä. Esimerkiksi en nauti matkustelusta lainkaan yksin. Mukavempaa seikkailla jonkun kanssa, yhdessä kohti tuntematonta.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvässä parisuhteessa jää paitsi mistään vapaudesta, josta saa sinkkuna nauttia. Seksi muiden ihmisten kanssa? Ei minulla viimeksikään sinkkuna vientiä ollut. Ei tarvitse ilmoittaa menemisistään? Moni meneminen jää pois, kun ei ole kumppania.

Itse asiassa väittäisin, että sinkkuna olen vähemmän vapaa kuin parisuhteessa. Minulla ei ole käytettävissäni kumppanini resursseja kuten kaveripiiriä, tsemppausta, uloispäinsuuntatuvaa luonnetta, rohkeutta, fiksuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Itsetuntoni on huonontunut, niin kuin usein eron jälkeen käy. Ja tosiaan moni asia, josta ennen nautin, jää nyt seuran puutteen takia tekemättä. -22 (se toinen 30-vuotias mies)

Äh. Ymmärrän täysin!

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Muut naiset tuntuvat hehkuttavan sitä mainittua vapautta, mutta en ole itsekään sitä oikein tajunnut, vaikka olen myös nainen. Paras kausi elämässäni oli, kun seurustelin. Tunsin oloni sekä turvalliseksi että vapaaksi. Vaikka voihan se olla jotain omaa psykopatologiaani, että sinkkuna tunnen olevani kuin tuuliajolla oleva hyljeksitty hylky. Liian vapaa.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Tuntea sekä turvallisuutta että vapautta. Kun jonkun kanssa on vaan niin hyvä olla. Ja tuo hyljeksityn olotila, enkö minä kelpaakaan kenellekään? Vaikka ei varmasti ole kyse kelpaamattomuudesta vaan siitä että sattuu kohtaamaan juuri oikeat ihmiset.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vapaus on tarpeena kai sellainen, että sitä pitää olla tarpeeksi, mutta kun sitä on tarpeeksi, ylimääräinen ei tuo enää lisäarvoa. Minä arvostan vapautta aika korkealle, enkä voisi olla suhteessa, jossa menemisiäni rajoitetaan tai ajatteluani tukahdutetaan. Mutta ei se vapaus enää siinä vaiheessa lämmitä, kun parisuhteen tarjoama hyvä otetaan pois.

Minua on koetettu lohduttaa sanomalla: "Nyt sinkkuna voit sitten tehdä ihan mitä haluat!"

Vastaukseni on aina sama: "Minä tein parisuhteessa jo kaikkea, mitä halusin!" -22

Niinpä. En kaipaa sitä vapautta minkä sinkkuus tuo. Kaipaan sitä vapautta minkä parisuhde tuo.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaus on tarpeena kai sellainen, että sitä pitää olla tarpeeksi, mutta kun sitä on tarpeeksi, ylimääräinen ei tuo enää lisäarvoa. Minä arvostan vapautta aika korkealle, enkä voisi olla suhteessa, jossa menemisiäni rajoitetaan tai ajatteluani tukahdutetaan. Mutta ei se vapaus enää siinä vaiheessa lämmitä, kun parisuhteen tarjoama hyvä otetaan pois.

Minua on koetettu lohduttaa sanomalla: "Nyt sinkkuna voit sitten tehdä ihan mitä haluat!"

Vastaukseni on aina sama: "Minä tein parisuhteessa jo kaikkea, mitä halusin!" -22

Niinpä. En kaipaa sitä vapautta minkä sinkkuus tuo. Kaipaan sitä vapautta minkä parisuhde tuo.

T: Ap

Hyvä kiteytys. Aforismimatskua.

Onpa kiva kuulla, että joku ajattelee tästä asiasta samalla lailla kuin minä. -22

Vierailija kirjoitti:

Niin rakkaudessa kuin muutenkin elämässä on pakko tehdä osittaisia kompromissi ratkaisuja jos kumppani täyttää vaatimuksistasi tai odotuksistasi edes 6/10 tai 7/10 Niin kannattaa kokeilla sillä tuskin onnistut saamaan saati pitämään siltä 9/10 tai 10/10 niille tuntuu olevan paljon ottajia ja kilpailu voi olla välillä raakaa ja rumaakin .

Olen joskus väärin valinneen naisen itse myöntävän :

Otti rikkaan ja jätti rakkaan , ja luuli löytäneensä onnen vaan toisin kävi

Joistain asioista voin tinkiä mutta toisista en: toisen pitää oikeasti kolahtaa. Pitää olla sitä kemiaa mistä rakentaa suhdetta. Muutoin kyseessä on vain kaveruussuhde. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän soviteltavissa, mutta kemiaa ei voi keinotekoisesti tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu kolmikymppinen nainen ja nautin sinkkuudesta. Nettideittailua ja väkinäistä kumppanin etsimistä on tullut kokeiltua, eikä niistä saanut kuin pahan mielen. Uskon vakaasti että sitä oikeaa ei löydä etsimällä, elämä johdattaa sen kohdalle jos niin on tarkoitus, ja silloin sen vaan tietää että tuossa se on. Parempi siis yksin kuin parisuhteessa väärän ihmisen kanssa vain siksi että niin kuuluu olla. Enkä jaksa ollenkaan stressata siitä löytyykö kumppania koskaan, nykyään eläkeikäisetkin löytää uusia kumppaneita, joten eihän tässä mitään paniikkia. Nautin nyt sinkkuudesta täysillä. Se tuo tietynlaisen vapauden jota ei taas parisuhteessa ole ja yksin olemisessa on monet hyvät puolensa.

Heei, voisko joku kertoa tästä vapauden tunteesta. Toi tulee usein esiin, kun sinkut kertovat elämästään vs. elämästään parisuhteessa. Mitä se vapaus siis on kun itse en ole sitä löytänyt sinkkuna ollessa. Parisuhteessa olin ihan yhtä vapaa kuin nytkin ainakin tuntuu siltä. Onko se sitä, että voi harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tai sitä, että voi mennä eikä tarvitse ilmoittaa kellekkään menemisistään?

30vmies

Minulle se on sitä, että voi helpommin tehdä isoja elämänmuutoksia, kuten muuttaa opiskelujen tai työn perässä ja myös arkeen liittyviä asioita, kuten elää missä tahansa unirytmissä häiritsemättä ketään. Pystyy olemaan yksin kuukaudenkin, jos haluaa käyttää aikansa johonkin projektiin eikä ole velvollinen hakemaan aikaa kenellekään. Saa leikata hiukset, ottaa tatuoinnin tai lihota ilman, että se vaikuttaisi negatiivisesti läheiseen ihmissuhteeseen. Ei tarvitse tehdä kompromisseja.

n25

Minä olen saanut ihan parisuhteessa ollessanikin päättää ulkonäöstäni aivan itse. Olen myös yhdessä suhteessani lihonnut muutaman kiloa, eikä mies kommentoinut mitenkään lihoamistani eikä se vaikuttanut seksielämäämme tai yhtään mihinkään yhtään mitenkään. Alani työajat ovat todella epäsäännölliset, ei tästäkään ole jaksanut kukaan urputtaa. Tuo muuttamisasia on varmasti totta, esimerkiksi jos nyt yhtäkkiä tarjottaisiin jotain alani työtä ulkomailla voisin vaan ottaa ja lähteä.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reilu kolmikymppinen nainen ja nautin sinkkuudesta. Nettideittailua ja väkinäistä kumppanin etsimistä on tullut kokeiltua, eikä niistä saanut kuin pahan mielen. Uskon vakaasti että sitä oikeaa ei löydä etsimällä, elämä johdattaa sen kohdalle jos niin on tarkoitus, ja silloin sen vaan tietää että tuossa se on. Parempi siis yksin kuin parisuhteessa väärän ihmisen kanssa vain siksi että niin kuuluu olla. Enkä jaksa ollenkaan stressata siitä löytyykö kumppania koskaan, nykyään eläkeikäisetkin löytää uusia kumppaneita, joten eihän tässä mitään paniikkia. Nautin nyt sinkkuudesta täysillä. Se tuo tietynlaisen vapauden jota ei taas parisuhteessa ole ja yksin olemisessa on monet hyvät puolensa.

Heei, voisko joku kertoa tästä vapauden tunteesta. Toi tulee usein esiin, kun sinkut kertovat elämästään vs. elämästään parisuhteessa. Mitä se vapaus siis on kun itse en ole sitä löytänyt sinkkuna ollessa. Parisuhteessa olin ihan yhtä vapaa kuin nytkin ainakin tuntuu siltä. Onko se sitä, että voi harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tai sitä, että voi mennä eikä tarvitse ilmoittaa kellekkään menemisistään?

30vmies

Minulle se on sitä, että voi helpommin tehdä isoja elämänmuutoksia, kuten muuttaa opiskelujen tai työn perässä ja myös arkeen liittyviä asioita, kuten elää missä tahansa unirytmissä häiritsemättä ketään. Pystyy olemaan yksin kuukaudenkin, jos haluaa käyttää aikansa johonkin projektiin eikä ole velvollinen hakemaan aikaa kenellekään. Saa leikata hiukset, ottaa tatuoinnin tai lihota ilman, että se vaikuttaisi negatiivisesti läheiseen ihmissuhteeseen. Ei tarvitse tehdä kompromisseja.

n25

Vapaudet tehdä isoja elämänmuutoksia tai erakoitua kuukaudeksi ovat aika näennäisiä vapauksia, jos on jo tyytyväinen elämäänsä eikä tarvitse erakoitumista. Erilaiset unirytmit, tatuoinnit tai hiusten leikkuu eivät ole olleet kynnyskysymyksiä missään suhteessani. Tietenkin, jos on kokenut joutuvansa tekemään kompromisseja tai on vaikka jumissa jossakin tuppukyläsä, koska elämänsuunnitelmat kumppanin kanssa eivät käy yksiin, sinkkuaika tuntuu aivan varmasti vapaammalta.

Mutta hyvän suhteen jälkeen en kyllä koe olevani yhtään vapaampi kuin ennen. Ei ole mitään sellaista asiaa, jota olisin halunnut tehdä ja johon minulla olisi nyt mahdollisuus ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Asia on juuri päinvastoin: sinkkuna minulta on viety vapaus tehdä monia niistä asioista, joista kaikkein eniten nautin.

Ja tieto siitä, että tulevat suhteeni eivät välttämättä ole tässä suhteessa yhtä hyviä, ei varsinaisesti rohkaise. -22

Samoja mietteitä. Itse asun tällä hetkellä Helsingissä mutta voisin kyllä muuttaa muualle suomeen tai ulkomaille töiden perässä, jos olisin suhteessa niin tästä asiasta varmasti joutuisi neuvottelemaan. Muita varsinaisia vapauksia en ole tässä sinkkuudessa keksinyt.

Ja on kieltämättä masentava ajatus, jos seuraava suhde sattuisikin olemaan todella kontrolloivan ihmisen kanssa. Tosin varmaan itse karkaisin siitä suhteesta hyvin pian.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaus on tarpeena kai sellainen, että sitä pitää olla tarpeeksi, mutta kun sitä on tarpeeksi, ylimääräinen ei tuo enää lisäarvoa. Minä arvostan vapautta aika korkealle, enkä voisi olla suhteessa, jossa menemisiäni rajoitetaan tai ajatteluani tukahdutetaan. Mutta ei se vapaus enää siinä vaiheessa lämmitä, kun parisuhteen tarjoama hyvä otetaan pois.

Minua on koetettu lohduttaa sanomalla: "Nyt sinkkuna voit sitten tehdä ihan mitä haluat!"

Vastaukseni on aina sama: "Minä tein parisuhteessa jo kaikkea, mitä halusin!" -22

Niinpä. En kaipaa sitä vapautta minkä sinkkuus tuo. Kaipaan sitä vapautta minkä parisuhde tuo.

T: Ap

Hyvä kiteytys. Aforismimatskua.

Onpa kiva kuulla, että joku ajattelee tästä asiasta samalla lailla kuin minä. -22

Tuntuu niin lohdulliselle, että muutkin ajattelevat ja tuntevat samoin. Tämä keskustelu ei ole selvästikään mennyt hukkaan, jos siitä edes joku muu saa toivoa niinkuin itsekin olen taas vähän saanut.

T: Ap

Eipä tarvitse olla edes kontrolloiva ihminen vaan esimerkiksi sellainen, jolla on omia epävarmuuksia tai tarpeita, joita haluaa kunnioittaa ja joiden takia huomaa joustavansa ja tekevänsä kompromisseja enemmän kuin ennen. Jos voisin luottaa siihen, että olen tarpeeksi onnellinen sinkkuna, ei minulle varmaan kelpaisikaan kuin se täydellinen suhde oman sielunkumppanin kanssa, mutta tulevaisuudessa uskon kyllä tyytyväni myös kompromisseihin. Sinkuna on parempi olla kuin huonossa suhteessa, mutta entä oikein hyvässä (mutta ei niin erinomaisessa kuin mistä on saanut aikaisemmin nauttia)? Vaikeampi kysymys heti. -22

Mielenkiintoista keskustelua sinkkuudesta. Jatkakaa. Varsinkin kiinnostaisi kuulla niistä jotka ovat pitkän sinkkuuden jälkeen onnistuneet löytämään hyvän ihmissuhteen.

Hei alapeukuttaja, miksi alapeukutat?

Onko kukaan muu huomannut sitä, että ajan hengen mukaan korostotetaan varsinkin mediassa sitä sinkkuuden riemua. Heille, jotka ovat "tahtomattaan" sinkkuja ei oikein tunnu löytyvän foorumia tunteiden purkuun eikä mediassa tästä juuri puhuta. Vai onko tämä vain mun päässä syntynyt mielikuva?

Aikasemmin kyselin siitä vapaudentunteesta ja varmaan se muuton esteettömyys on yks hyvä pointti. Itsellä kun noita ulkomaanmuuttohaluja ei koskaan ole ollut niin se ei sinänsä kosketa minua ja kumppaniakin yritän valita sen perusteella ettei muuttoa ulkomaille tarvitse suunnitella. Mikäli tyyliin vuoden keikka tulee niin hyvä parisuhde sen kyllä kestää, enkä sitä olisi rajoittamassa. Matkustaminen noin muuten on kyllä lähdellä sydäntä.

Itse en rajoita toisen ulkonäköä, jokainen saa näyttää miltä haluaa ja noi ekstrakilot kuuluu elämään. Mut tämä on vain mun mielipide ja en sano mikä on väärin tai oikein. Kukin kokee asiat omalla tavallaan. Sitä myös monet sanoo, et parisuhteessa se vapauden tunne on jopa suurempi. Komppaan täysin, yksin kun ei tule tehtyä montaa semmoista juttua mitä tekisi yhdessä toisen kanssa.

-30vmies-

Vierailija kirjoitti:

Hei alapeukuttaja, miksi alapeukutat?

Olisko joku katkera paskassa parisuhteessa kituva asialla?

Vierailija kirjoitti:

Aika heikosti, kun en kelpaa kenellekään. Haluaisin löytää naisen, mutta toisaalta en jaksaisi saada aina niitä "hyi vittu"-ilmeitä ja pakkeja

Jos menet baarissa keskivertomiehenä pokaamaan niitä illan kauneimpia, niin tämä ilmiö on taattu. Siperia opettaa.