Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arvokas timanttisormus mutta ei hääjuhlia suvulle
01.04.2016 |
Mitä ajattelisitte jos pariskunta menee kaikessa hiljaisuusessa naimisiin vain vanhempien ja sisarusten läsnäollessa, mutta laittaa sormuksiin useita tuhansia euroja? Itselle ei ole vielä hääkuume iskenyt yhtään, varsinkaan kun tietää mitä häiden järjestäminen maksaa ja se kaikki stressi. Sain myös viime kesänä nähdä sukulaisen häissä kuinka suuri merkitys ilmaisen viinan santsaamisella on suurimmalle osalle, ja hääpari itse poistui ajoissa hääyötään viettämään. Tuntuu siis järjettömältä ruokkia ja juottaa sukulaisia jotka eivät ole kovin läheisiä, pääsemättä nauttimaan juhlasta samalla tavalla. Sormuksiin panostaisimme joka tapauksessa, mutta pelkään nyt jo kuittailuja siitä että sormuksiin oli varaa muttei sukulaisten kestitsemiseen.. :/ siitä että onko sormukseen järkevää laittaa tuhansia, voi olla montaa mieltä, mutta en tahtoisi että keskustelu pyörisi sen ympärillä. Rakastan koruja ja timatteja, ja koen sen jopa järkevämpänä hankintana kuin merkkivaatteet ja autot, mihin saa hetkessä uppoamaan isompiakin summia :) sormus on kuitenkin jokapäinen muistutus siitä tärkeimmästä ihmisestä kenen kanssa on naimisiin päässyt ja kenen kanssa saa jakaa elämänsä. Mitä ajatuksia herättää? Itsekäs morsian? Suvulla oikeus suuttua tai kuittailla asiasta?
Kommentit (72)
Parempi sijoitus se on kuin auto.
Ja silti jotkut laittavat niin autoon kuin sormuksiinkin joap satoja tuhansia euroja.
viiden sadan teinicorollalla pääsee siinä missä uudella mersulla ja huollot lähes ilmaisia, kultarengas maksaa hitusen vähemmän ja toimii yhtä lailla liiton merkkinä kuin timanttisormus.
Ihmisiä on katsos erilaisia, toisille se muutama tonni häiden yhteydessä ei merkitse juuri mitään. Häiden jälkeen yleensä kutienkin ostetaan se 300 - 1000 k€ omakotitalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! En todellakaan retostelisi sormuksella, mutta ehkä joku sen jossain tilanteessa näkee kuitenkin, ja monet tietävät ettei edes vajaan karaatin sormusta saa parilla sadalla eurolla. Sijoituksena en sormusta ajattele rahallisesti, mutta sijoitus johonkin mikä kestää ja kulkee mukana lopun elämää tuntuu hyvältä ajatukselta. Ja sormukset mitä olen katsellut ovat joillain mittapuilla jopa edullisia, mutta iso rahasumma se silti on. Itseäni ei harmittaisi jos tutut menisivät naimisiin kutsumatta minua, mutta tiedän että monet odottavat pääsevänsä pitkästä aikaa häihin, ja mitä on kuullut niin moni suvussa odottaa ja pitää itsestäänselvyytenä että meidän häitä päästäisiin tanssimaan isoin sukujuhlin lähitulevaisuudessa.. Ja nämä samat ihmiset ovat ikäluokkaa jolloin yksikin pieni timantti sormuksessa on turhamaisuutta ja kaksi kultaista sormusta se ainoa oikea valinta. Pienet häät järjestetään vain jos rahasta tiukkaa, mitä vastaan taas sormus sotisi. Tiedän kyllä etten saisi välittää muiden mielipiteistä, joskus vaan vähän hankalaa :)
-ap
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormuksiin rahan käyttäminen on yleensä rahan heittämistä kankkulan kaivoon, vaikka muuta voisi luulla. Sormuksien, kuten muidenkin korujen katteet ovat aivan mielettömät ehkä joitain yksinkertaisimpia sileitä sormuksia tai ketjuja lukuunottamatta. Itse ostaisin maksimissaan satasen tai parin sormuksen. Sekin muistuttaa ihan yhtä hyvin siitä omasta rakkaasta.
t. kultaliikkeessä 15 vuotta töissä
Miksi näin? Onko sinusta hyvä illallinenkin rahan heittämistä kankkulan kaivoon, kun ihan hyvin voi syödä Mäkissä?
Ei ole ollenkaan. Mielelläni käyn ravintolassa hyvällä illallisella. Olen vain itse sitä mieltä, että se 8000 euron timanttisormus, jonka kullan ja kiven hinta ovat tosiasiassa 1000 - 1500 tienoilla, ei välttämättä ole paras mahdollinen sijoitus.
Ei se sijoitus olekaan, mutta jos sattuu ihastumaan kalliiseen sormukseen, niin ei minusta ole ollenkaan turhaa sitä ostaa. Minusta on parempi, että jokin mieluinen sormus muistuttaa siitä rakkaasta, kuin joku hinnan vuoksi ostettu.
Itse olen alkanut ajattelemaan asioita aika käytännölliseltä kannalta, kun noiden sormuksien kanssa 15 vuotta pyörin. Kallein sormus mitä meidän liikkeessämme muistan olleen maksoi jotain 30 000 euron tienoilla ja sillekin löytyi ostaja. Omasta mielestäni sekään ei niin ihmeellisen näköinen ollut. Kaunis kivi siinä toki oli ja paljon kultaa, mutta mielestäni se ei ollut missään tapauksessa sen arvoinen että olisin halunnut sijoittaa siihen noin paljon rahaa. Ne sormukset ovat kuitenkin käytännössä pelkkiä metallirinkuloita, joissa on jokin kivi upotettuna. Pidän noiden useiden tuhansien timanttisormusten ostamista turhamaisuuden huippuna. Aina jaksoin ihmetellä, miten ihan vähävaraisetkin ihmiset ostelivat useamman tonnin sormuksia ja kyselivät jopa osamaksua.
Ja tosiaan pieni summa asuntoon verrattavissa, ja tässä elämäntilanteessa pitäisi samaan aikaan aloittaa työelämässä vuosien opiskelun jälkeen ja säästää esiasuntoon, tai tarkemmin sanottuna käsirahaan mikä 15% mistä pääkaupunkiseudun hinnoilla saa jo yksiöön säästää aika kauan. Häihin menevä summa on suoraan pois jostain muusta, toisaalta myös jotain minkä kokee vain kerran elämässä. Sillä kyllähän sitä varmaan voisi ne hääjuhlat pitää, jos ne eivät maksaisi. Toisaalta täydellisyydentavoittelijana on helpompi olla pitämättä juhlia kuin pitää ne paikassa mistä ei tykkää, ja tarjota ruokaa ja juomaa mikä muistetaan vuosienkin jälkeen -mutta ei hyvällä..
-ap
Minulla ei ole ikinä varaa ihastua naiseen, jos heidän mieltymyksensä ovat näin älyttömän kalliita.
t. alemman tason mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormuksiin rahan käyttäminen on yleensä rahan heittämistä kankkulan kaivoon, vaikka muuta voisi luulla. Sormuksien, kuten muidenkin korujen katteet ovat aivan mielettömät ehkä joitain yksinkertaisimpia sileitä sormuksia tai ketjuja lukuunottamatta. Itse ostaisin maksimissaan satasen tai parin sormuksen. Sekin muistuttaa ihan yhtä hyvin siitä omasta rakkaasta.
t. kultaliikkeessä 15 vuotta töissä
Miksi näin? Onko sinusta hyvä illallinenkin rahan heittämistä kankkulan kaivoon, kun ihan hyvin voi syödä Mäkissä?
Ei ole ollenkaan. Mielelläni käyn ravintolassa hyvällä illallisella. Olen vain itse sitä mieltä, että se 8000 euron timanttisormus, jonka kullan ja kiven hinta ovat tosiasiassa 1000 - 1500 tienoilla, ei välttämättä ole paras mahdollinen sijoitus.
Ei se sijoitus olekaan, mutta jos sattuu ihastumaan kalliiseen sormukseen, niin ei minusta ole ollenkaan turhaa sitä ostaa. Minusta on parempi, että jokin mieluinen sormus muistuttaa siitä rakkaasta, kuin joku hinnan vuoksi ostettu.
Minä en ikimaailmassa sijoittaisi tuollaista rahaa mihinkään, jonka todellinen arvo olisi vain murto-osa hankintahinnasta. Vois käydä niin, että sen rakkaan naama alkais vaan ajan mittaan ärsyttämään huonoa sijoitusta muistellessa. Vakuutuskin korvaa vain todellisen arvon mukaan, vai kuinka.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormuksiin rahan käyttäminen on yleensä rahan heittämistä kankkulan kaivoon, vaikka muuta voisi luulla. Sormuksien, kuten muidenkin korujen katteet ovat aivan mielettömät ehkä joitain yksinkertaisimpia sileitä sormuksia tai ketjuja lukuunottamatta. Itse ostaisin maksimissaan satasen tai parin sormuksen. Sekin muistuttaa ihan yhtä hyvin siitä omasta rakkaasta.
t. kultaliikkeessä 15 vuotta töissä
Miksi näin? Onko sinusta hyvä illallinenkin rahan heittämistä kankkulan kaivoon, kun ihan hyvin voi syödä Mäkissä?
Ei ole ollenkaan. Mielelläni käyn ravintolassa hyvällä illallisella. Olen vain itse sitä mieltä, että se 8000 euron timanttisormus, jonka kullan ja kiven hinta ovat tosiasiassa 1000 - 1500 tienoilla, ei välttämättä ole paras mahdollinen sijoitus.
Ei se sijoitus olekaan, mutta jos sattuu ihastumaan kalliiseen sormukseen, niin ei minusta ole ollenkaan turhaa sitä ostaa. Minusta on parempi, että jokin mieluinen sormus muistuttaa siitä rakkaasta, kuin joku hinnan vuoksi ostettu.
Minä en ikimaailmassa sijoittaisi tuollaista rahaa mihinkään, jonka todellinen arvo olisi vain murto-osa hankintahinnasta. Vois käydä niin, että sen rakkaan naama alkais vaan ajan mittaan ärsyttämään huonoa sijoitusta muistellessa. Vakuutuskin korvaa vain todellisen arvon mukaan, vai kuinka.
Minkälaisen rahan sitten "sijoittaisit"? Ei meillä ole ostettu mitään, mihin ei ole varaa. Vakuutus korvaa sen mukaan mistä hinnasta on vakuutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormuksiin rahan käyttäminen on yleensä rahan heittämistä kankkulan kaivoon, vaikka muuta voisi luulla. Sormuksien, kuten muidenkin korujen katteet ovat aivan mielettömät ehkä joitain yksinkertaisimpia sileitä sormuksia tai ketjuja lukuunottamatta. Itse ostaisin maksimissaan satasen tai parin sormuksen. Sekin muistuttaa ihan yhtä hyvin siitä omasta rakkaasta.
t. kultaliikkeessä 15 vuotta töissä
Miksi näin? Onko sinusta hyvä illallinenkin rahan heittämistä kankkulan kaivoon, kun ihan hyvin voi syödä Mäkissä?
Olis, jos se illallinen maksaisi 8t.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormuksiin rahan käyttäminen on yleensä rahan heittämistä kankkulan kaivoon, vaikka muuta voisi luulla. Sormuksien, kuten muidenkin korujen katteet ovat aivan mielettömät ehkä joitain yksinkertaisimpia sileitä sormuksia tai ketjuja lukuunottamatta. Itse ostaisin maksimissaan satasen tai parin sormuksen. Sekin muistuttaa ihan yhtä hyvin siitä omasta rakkaasta.
t. kultaliikkeessä 15 vuotta töissä
Miksi näin? Onko sinusta hyvä illallinenkin rahan heittämistä kankkulan kaivoon, kun ihan hyvin voi syödä Mäkissä?
Ei ole ollenkaan. Mielelläni käyn ravintolassa hyvällä illallisella. Olen vain itse sitä mieltä, että se 8000 euron timanttisormus, jonka kullan ja kiven hinta ovat tosiasiassa 1000 - 1500 tienoilla, ei välttämättä ole paras mahdollinen sijoitus.
Ei se sijoitus olekaan, mutta jos sattuu ihastumaan kalliiseen sormukseen, niin ei minusta ole ollenkaan turhaa sitä ostaa. Minusta on parempi, että jokin mieluinen sormus muistuttaa siitä rakkaasta, kuin joku hinnan vuoksi ostettu.
Kyllä sen rakkaan muistaa halvemmallakin sormuksella, etenkin, jos se on kotona viihtyvää lajia. No OK, en ole romantikko, ajattelin vain huonoa sijoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormuksiin rahan käyttäminen on yleensä rahan heittämistä kankkulan kaivoon, vaikka muuta voisi luulla. Sormuksien, kuten muidenkin korujen katteet ovat aivan mielettömät ehkä joitain yksinkertaisimpia sileitä sormuksia tai ketjuja lukuunottamatta. Itse ostaisin maksimissaan satasen tai parin sormuksen. Sekin muistuttaa ihan yhtä hyvin siitä omasta rakkaasta.
t. kultaliikkeessä 15 vuotta töissä
Miksi näin? Onko sinusta hyvä illallinenkin rahan heittämistä kankkulan kaivoon, kun ihan hyvin voi syödä Mäkissä?
Ei ole ollenkaan. Mielelläni käyn ravintolassa hyvällä illallisella. Olen vain itse sitä mieltä, että se 8000 euron timanttisormus, jonka kullan ja kiven hinta ovat tosiasiassa 1000 - 1500 tienoilla, ei välttämättä ole paras mahdollinen sijoitus.
Ei se sijoitus olekaan, mutta jos sattuu ihastumaan kalliiseen sormukseen, niin ei minusta ole ollenkaan turhaa sitä ostaa. Minusta on parempi, että jokin mieluinen sormus muistuttaa siitä rakkaasta, kuin joku hinnan vuoksi ostettu.
Kyllä sen rakkaan muistaa halvemmallakin sormuksella, etenkin, jos se on kotona viihtyvää lajia. No OK, en ole romantikko, ajattelin vain huonoa sijoitusta.
:D En itse valinnut sormusta, vaan mies. Ehkä ajatteli asian loppuun, koska ei ole kotona viihtyvää lajia.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormuksiin rahan käyttäminen on yleensä rahan heittämistä kankkulan kaivoon, vaikka muuta voisi luulla. Sormuksien, kuten muidenkin korujen katteet ovat aivan mielettömät ehkä joitain yksinkertaisimpia sileitä sormuksia tai ketjuja lukuunottamatta. Itse ostaisin maksimissaan satasen tai parin sormuksen. Sekin muistuttaa ihan yhtä hyvin siitä omasta rakkaasta.
t. kultaliikkeessä 15 vuotta töissä
Miksi näin? Onko sinusta hyvä illallinenkin rahan heittämistä kankkulan kaivoon, kun ihan hyvin voi syödä Mäkissä?
Ei ole ollenkaan. Mielelläni käyn ravintolassa hyvällä illallisella. Olen vain itse sitä mieltä, että se 8000 euron timanttisormus, jonka kullan ja kiven hinta ovat tosiasiassa 1000 - 1500 tienoilla, ei välttämättä ole paras mahdollinen sijoitus.
Ei se sijoitus olekaan, mutta jos sattuu ihastumaan kalliiseen sormukseen, niin ei minusta ole ollenkaan turhaa sitä ostaa. Minusta on parempi, että jokin mieluinen sormus muistuttaa siitä rakkaasta, kuin joku hinnan vuoksi ostettu.
Minä en ikimaailmassa sijoittaisi tuollaista rahaa mihinkään, jonka todellinen arvo olisi vain murto-osa hankintahinnasta. Vois käydä niin, että sen rakkaan naama alkais vaan ajan mittaan ärsyttämään huonoa sijoitusta muistellessa. Vakuutuskin korvaa vain todellisen arvon mukaan, vai kuinka.
Minkälaisen rahan sitten "sijoittaisit"? Ei meillä ole ostettu mitään, mihin ei ole varaa. Vakuutus korvaa sen mukaan mistä hinnasta on vakuutettu.
En omista kalliita sormuksia, mutta luulisin, että vakuutusyhtiökin sentään katsoo hiukan kapineen todellista arvoa. Eri asia sitten, jos vakuuttaa säärensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten itsekkyys näkyy häissäkin. Ketään ei huvita mennä toisen häihin, ei huvita ostaa lahjaa, ei huvita maksaa häävieraiden tarjoilua ja ohjelmaa.
Yhteisöllisyys häviää ja itsekkyys kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormuksiin rahan käyttäminen on yleensä rahan heittämistä kankkulan kaivoon, vaikka muuta voisi luulla. Sormuksien, kuten muidenkin korujen katteet ovat aivan mielettömät ehkä joitain yksinkertaisimpia sileitä sormuksia tai ketjuja lukuunottamatta. Itse ostaisin maksimissaan satasen tai parin sormuksen. Sekin muistuttaa ihan yhtä hyvin siitä omasta rakkaasta.
t. kultaliikkeessä 15 vuotta töissä
Miksi näin? Onko sinusta hyvä illallinenkin rahan heittämistä kankkulan kaivoon, kun ihan hyvin voi syödä Mäkissä?
Ei ole ollenkaan. Mielelläni käyn ravintolassa hyvällä illallisella. Olen vain itse sitä mieltä, että se 8000 euron timanttisormus, jonka kullan ja kiven hinta ovat tosiasiassa 1000 - 1500 tienoilla, ei välttämättä ole paras mahdollinen sijoitus.
Ei se sijoitus olekaan, mutta jos sattuu ihastumaan kalliiseen sormukseen, niin ei minusta ole ollenkaan turhaa sitä ostaa. Minusta on parempi, että jokin mieluinen sormus muistuttaa siitä rakkaasta, kuin joku hinnan vuoksi ostettu.
Minä en ikimaailmassa sijoittaisi tuollaista rahaa mihinkään, jonka todellinen arvo olisi vain murto-osa hankintahinnasta. Vois käydä niin, että sen rakkaan naama alkais vaan ajan mittaan ärsyttämään huonoa sijoitusta muistellessa. Vakuutuskin korvaa vain todellisen arvon mukaan, vai kuinka.
Minkälaisen rahan sitten "sijoittaisit"? Ei meillä ole ostettu mitään, mihin ei ole varaa. Vakuutus korvaa sen mukaan mistä hinnasta on vakuutettu.
En omista kalliita sormuksia, mutta luulisin, että vakuutusyhtiökin sentään katsoo hiukan kapineen todellista arvoa. Eri asia sitten, jos vakuuttaa säärensä.
Mies meillä hoitaa vakuutukset, mutta uskoakseni meillä on kaikki vakuutettu sopimuksen mukaan (USA).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan OK, kunhan ette jälkikäteen kutsu väkeä kylään sormuksenkatsojaisiin olettaen, että saatte häälahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä varaa ihastua naiseen, jos heidän mieltymyksensä ovat näin älyttömän kalliita.
t. alemman tason mies
Älä menetä toivoasi. Suomalainen nainen on tunnettu vaatimattomuudestaan ja järkevyydestään. Suurin osa ei edellytä monen tonnin sormuksia.
Hääjuhla on sinun ja kumppanisi sitoutumisen juhla, ei sukulaisia varten! Kukin hääpari hoitakoon ja maksakoon sellaiset häät kun itse tahtoo! Jos haluat pienet intiimit, ei-ruoka-häät niin sitten sellaiset pidätte! Sormuksen hinta ei kenellekään kuulu, niin kauan, kun sen itse maksatte, ettekä kylillä huutele arvosormuksista/näyttele sitä vihjauksin miten kalliiksi tääkin tuli.. Eli pidätte sen sormuksen hinnan salaisuutena, eikä edes vihjailuja kenellekään.
Ja sitten jos ette pidä sukulaishäitä, niin älkää pyytäkö/odottako lahjoja tai onnitteluita niiltä loukkaantuneilta sukulaisilta. Kohteliastahan olisi näitä hääjuhlien tahtoajia kutsua vaikka kahville häiden jälkeen ilman mitään lahjaodotuksia; kerrotte vain kahvitellessa että olette menneet kaikessa hiljaisuudessa naimisiin ilman suurempia juhlia. Haluatte vain ilmoittaa asian suvulle/kummeille kahvituksin, niin ei kellään jää hernettä nenään siitä, että miksi heille ei kerrottu naimisiinmenosta..
Ei muuta kuin onnea, ja toimikaa niin kuin sydän sanoo! Jokainen pari ansaitsee juuti sellaiset häät kun itse haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä varaa ihastua naiseen, jos heidän mieltymyksensä ovat näin älyttömän kalliita.
t. alemman tason mies
Älä menetä toivoasi. Suomalainen nainen on tunnettu vaatimattomuudestaan ja järkevyydestään. Suurin osa ei edellytä monen tonnin sormuksia.
Samaa mieltä. Minulle olisi kelvannut halpakin sormus. Ilmeisesti osittain myös imagokysymys (tietyssä asemassa oleville) miehille.
Mä taas en halua suuria häitä enkä häälahjoja. Mieluimmin mieluisen sormuksen. Sehän tulee halvemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en halua suuria häitä enkä häälahjoja. Mieluimmin mieluisen sormuksen. Sehän tulee halvemmaksi.
Sitäpaitsi leveät timanttisormukset ovat rumia. Kultaa ja kaunis kivi on tyylikkäämpi.
Alue: Aihe vapaa
Ei se sijoitus olekaan, mutta jos sattuu ihastumaan kalliiseen sormukseen, niin ei minusta ole ollenkaan turhaa sitä ostaa. Minusta on parempi, että jokin mieluinen sormus muistuttaa siitä rakkaasta, kuin joku hinnan vuoksi ostettu.