Elämäsi VOI mennä piloille, jos hankit lapsia

Vierailija kirjoitti:

On ihan mahdollista että elämäsi "menee piloille", jos hankit lapsia. Valtava stressi, unettomuus, krooninen rahapula ja mahdolliset terveysongelmat venyttävät oman jaksamisen ja parisuhteen äärimmilleen. Aikaa ja jaksamista kaikkeen muuhun on paljon vähemmän, ja voit joutua luopumaan unelmistasi, niistä tärkeistäkin. Näin voi käydä, vaikka kaverisi, äitisi, anoppisi tai terapeuttisi sanoisi mitä. Älä hanki lapsia, jos vanhemmuus ei ole sinulle tämän riskin arvoista. Mieti tarkkaan, mihin olet ryhtymässä. Siinä vaiheessa, kun paska osuu tuulettimeen, sinulla täytyy olla varmuus siitä, että olet kuitenkin toiminut omalta kannaltasi oikein. Muuten elämästäsi tulee todella vaikeaa.

Viisasta tekstiä, jota palstan väki ei ikävä kyllä ota tosissaan.

Entäpä jos ei tule? Entäpä jos elämäsi paranee lasten myötä? Entäpä jos nouset huomenna autoon ja ajat kolarin? Pitäisikö jäädä kotiin, jottei tule otettua turhia riskiä. Toisaalta valtaosa kuolemista tapahtuu kotona. Olisiko kuitenkin parempi olla jossain muualla kuin kotona? Mitäpä jos salama osuu tai puu kaatuu päälle? Mitäpä jos puolisosi paljastuu sarjamurhaajaksi?

Entä jos elämä on jo ennestään tollaista paskaa.? Sit olisi kuitenkin syy jaksaa huomiseen. Oma rakas pallero <3

Laitoitko sinä äitisi tai isäsi (vai kummankin??!) elämän P I L A L L E ??

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos ei tule? Entäpä jos elämäsi paranee lasten myötä? Entäpä jos nouset huomenna autoon ja ajat kolarin? Pitäisikö jäädä kotiin, jottei tule otettua turhia riskiä. Toisaalta valtaosa kuolemista tapahtuu kotona. Olisiko kuitenkin parempi olla jossain muualla kuin kotona? Mitäpä jos salama osuu tai puu kaatuu päälle? Mitäpä jos puolisosi paljastuu sarjamurhaajaksi?

Ei nuo ap:n luettelemat stressi, univaje ym ym ole mitään "mitäpä jos" -tapahtumia, vaan niin ihan oikeasti tulee käymään kun hankkii lapsia.

On myös muistettava, että kaikki lapset eivät ole terveitä ja heistä ei tule menestyviä. Yhä useammalla voi olla jokin synnynnäinen kehitys- tai käytöshäiriö. Sairaan lapsen hoitaminen sitoo vanhempia ja erityisesti se on koko ajan omassa mielessä. Vastuu on suuri, ja se kestää vuosikymmeniä. Lisäksi tulee pelko: entäpä jos oma lapsi syyllistyy vaikkapa teini-iässä johonkin vakavaan rikokseen?

Harkitsevuus ei ole tällä palstalla kovin korkeassa kurssissa. Täällähän on pelottavan paljon ihmisiä, joiden mielestä lapsia ei hankita vaan niitä vain tulee, jos on tullakseen. Mitään ei voi tietää etukäteen, mistään ei voi ottaa selvää, mitään ei kannata miettiä. Tämä äärimmäinen laiskuus ja välinpitämättömyys on osasyy siihen, miksi minulta ei riitä myötätuntoa näitä oman elämänsä (ja mahdollisesti lapsensa elämän) pilanneita äityleitä kohtaan. Oksettavaa sakkia.

No ei se kyllä siitä mene piloille jos saat lapsen tai pari.

Mutta se jos syöt pizzaa,kebabia ja muuta höttömöttöä liikaa ja liian usein niin sinusta tulee FÄTI iso tössäle ja sitten elämä on piloilla ei pelkästään ulkonäkö vaan myös terveys.

Kaikki järkisyyt puhuvat lapsettomuuden puolesta, joillakin ihmisillä se tunne vain ajaa kaiken järjen ohi.

Ei se ole kenenkään palstalaisen asia, kuka hankkii lapsia ja kuka ei. Niinkuin kaikki palstamammat olisivat vastuuttomia luusereita, jotka ovat tehneet lapsia kun kaikki muutkin niin tekee. Samalla lailla sitä on tullut riskit mietittyä, yöt valvottua vauvan kanssa, kasvettu äidiksi ja sopeuduttu elämänmuutoksiin. Ei elämä ole pilalla mennyt. Muuttunut vain. Eikä ne vauvat ole ikuisesti vauvoja. Ei valvomista kestä ikuisesti. Vauvoista kasvaa ihania taaperoita, leikki-ikäisiä, koululaisia. Lapset ovat ihania. Lapset tuovat valoa ja merkitystä elämään.

Ihan mielelläni olen yksi lenkki pitkässä hullujen ketjussa, joka toivoakseni jatkuu eteenpäin vuosituhansia, mutta katkaise sinä järkevämpänä kaikin mokomin omasi.

Vierailija kirjoitti:

Harkitsevuus ei ole tällä palstalla kovin korkeassa kurssissa. Täällähän on pelottavan paljon ihmisiä, joiden mielestä lapsia ei hankita vaan niitä vain tulee, jos on tullakseen. Mitään ei voi tietää etukäteen, mistään ei voi ottaa selvää, mitään ei kannata miettiä. Tämä äärimmäinen laiskuus ja välinpitämättömyys on osasyy siihen, miksi minulta ei riitä myötätuntoa näitä oman elämänsä (ja mahdollisesti lapsensa elämän) pilanneita äityleitä kohtaan. Oksettavaa sakkia.

Tämä on niin totta. Ei ymmärretä syy-seuraussuhteita eikä osata suunnitella elämää pitkällätähtäimellä. Usein edeltävällä sukupolvella on ollut vastaavia puutteita elämänhallinnassa, tapa elää siirtyy kasvatuksen ja mallioppimisen kautta eteenpäin.

Hyvä aloitus ap, noin se juurikin on!

Todellakin jatkoon. MIES ole todella tarkkana millaisen naisen kanssa teet lopulta lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos ei tule? Entäpä jos elämäsi paranee lasten myötä? Entäpä jos nouset huomenna autoon ja ajat kolarin? Pitäisikö jäädä kotiin, jottei tule otettua turhia riskiä. Toisaalta valtaosa kuolemista tapahtuu kotona. Olisiko kuitenkin parempi olla jossain muualla kuin kotona? Mitäpä jos salama osuu tai puu kaatuu päälle? Mitäpä jos puolisosi paljastuu sarjamurhaajaksi?

Ei nuo ap:n luettelemat stressi, univaje ym ym ole mitään "mitäpä jos" -tapahtumia, vaan niin ihan oikeasti tulee käymään kun hankkii lapsia.

Mutta ei se minusta ainakaan tarkoita sitä, että elämä on pilalla. Lapset ovat yllättävän rankkoja hoitaa, mutta vaikka miten päin ajattelisi, niin ei se yleensä ikuisuutta kestä. Kyllä meilläkin oli todella raskasta aluksi, varsinkin kun esikoinen oli yllätys, mutta siitäkin selvisi. 

Toivoisin myös, että ihmiset ajattelisivat tosissaan ja hartaasti, ennen kuin alkavat lapsia tekemään, mutta harvan elämän kai se pilaa vaikka rankkaa olisikin. 

No elämäni voi myös mennä pilalle vaikken hankkisi yhtä ainoaa lasta. Eli ihan tyhjää argumentointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkitsevuus ei ole tällä palstalla kovin korkeassa kurssissa. Täällähän on pelottavan paljon ihmisiä, joiden mielestä lapsia ei hankita vaan niitä vain tulee, jos on tullakseen. Mitään ei voi tietää etukäteen, mistään ei voi ottaa selvää, mitään ei kannata miettiä. Tämä äärimmäinen laiskuus ja välinpitämättömyys on osasyy siihen, miksi minulta ei riitä myötätuntoa näitä oman elämänsä (ja mahdollisesti lapsensa elämän) pilanneita äityleitä kohtaan. Oksettavaa sakkia.

Tämä on niin totta. Ei ymmärretä syy-seuraussuhteita eikä osata suunnitella elämää pitkällätähtäimellä. Usein edeltävällä sukupolvella on ollut vastaavia puutteita elämänhallinnassa, tapa elää siirtyy kasvatuksen ja mallioppimisen kautta eteenpäin.

Hyvä aloitus ap, noin se juurikin on!

Itsestäsikö puhut vai mihin perustat ajattelusi?

Vierailija kirjoitti:

On ihan mahdollista että elämäsi "menee piloille", jos hankit lapsia.

Niinipä, ilman lapsia sinulla ei ole edes mitään elämäksi kutsuttavaa joka voisi mennä piloille.

Vierailija kirjoitti:

No elämäni voi myös mennä pilalle vaikken hankkisi yhtä ainoaa lasta. Eli ihan tyhjää argumentointia.

Voi elämä, mitä logiikkaa.

Mitä turhaan käyttää turvavöitä, kun voi kuitenkin aamulla liukastua suihkussa ja kuolla siihen.

Voi teitä, onneksi en kuunnellut tällaisia. Minulla on ihana, älykäs tytär. Joskus toivomme toista lasta, isolla ikäerolla. Elämäni on ollut vain rikkaampaa lapsen myötä. Ei kai kukaan koskaan ole luvannut, että lasten saaminen olisi super helppoa? Ehei, yleensä elämässä ne suurimmat asiat vaativat eniten ponnistelemista -ja ovat palkitsivimpia. Muuten elämä olisi aika tylsää.

Elämä voi mennä pilalle yhtälailla, jos EI saa lapsia. Mikä sinä olet muiden puolesta puhumaan.