Lue keskustelun säännöt.
Äitiysvapaa päättyy - mitäs nyt?
01.04.2016 |
Osaisiko joku neuvoa, mitä vaihtoehtoja meillä on? Tilanne on se, että vauvani on nyt 7kk ja minun pitäisi kuukauden sisään ilmoittaa työnantajalleni jatkosuunnitelmista. Ongelma on vaan siinä, että EN TIEDÄ.
Mieheni on kirjoilla opiskelija. Kurssit hän on käynyt loppuun, mutta lopputyö on tekemättä. On pitkään etsinyt työpaikkaa, jonne sen tehdä, mutta ei ole vielä löytänyt. Tietenkin joutuu tehdä sen koululle ilmaiseksi, mikäli mitään työpaikkaa ei löydy. Käytännössä on siis kotona tällä hetkellä. Opintotukea hän ei enää saa, koska tukikuukaudet on käytetty loppuun.
Itse en missään nimessä olisi vielä valmis palaamaan töihin ja "jättämään" alle vuoden ikäistä lastani. En, vaikka tiedän, että isä hänen kanssaan pärjäisi. En vaan ole. Ja entä, jos mies yhtäkkiä löytäisikin työpaikan? Päivähoitoon lastani en ainakaan halua laittaa.
Joten, neuvoja? Mitähän minun kannattaisi sinne työpaikalle nyt ilmoittaa?
Tiivistettynä siis: ainoa raha, mitä tällä hetkellä saamme on äitiyspäiväraha, lapsilisä ja asumistuki. Ja äitiyspäivärahan loppuessa kotihoidontuki, kaupunkilisä, lapsilisä ja asumistuki. Niin kauan, että mies joko löytää töitä tai valmistuu ja jää tyttömyyspäivärahakorvaukselle kunnes löytää töitä.
Saammeko toimeentulotukea, jos mies on käytännössä kotona ja minä kotihoidontuella? Vai onko minun tosiaan pakko mennä töihin ja jättää vauvani, jota luultavasti vielä imetän tuolloin?
Kuulostaapa sekavalta, ja onkin.
Kommentit (48)
21 lisää, että rakastan työtäni ja teen sitä mielelläni, minun kohdallani ei ollut todellakaan kyse työn pakoilusta, enkä usko, että ap:llakaan on siitä kyse. Vaan siitä, että kokee valtavan voimakasta tarvetta olla oman pienen lapsensa lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuossa tilanteessa ei ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin töihin meno. Isälle ja lapselle tekee hyvää olla keskenään. Ja jos päivähoidon tarve tulee niin ei se lapsi siitä riki mene.
Itse asiasssa mitä pienempänä lapsi menee hoitoon sitä paremmin sopeutuu.
T. Lto
Vierailija kirjoitti:
21 lisää, että rakastan työtäni ja teen sitä mielelläni, minun kohdallani ei ollut todellakaan kyse työn pakoilusta, enkä usko, että ap:llakaan on siitä kyse. Vaan siitä, että kokee valtavan voimakasta tarvetta olla oman pienen lapsensa lähellä.
Isäkö ei sitten koe valtavan voimakasta tarvetta olla oman pienen lapsensa lähellä ja huolehtia tästä? :O
Ei imetys estä työssäkäyntiä kun ei ole mistään pikkuvauvasta kyse. Tiedän kokemuksesta. Kamalaa se on olla pienestä erossa mutta joskus vaan on paras ratkaisu että isä hoitaa vauvaa. Ja pääset tosiaan kyllä takaisin hoitovapaalle jos isä saa lopputyönsä valmiiksi ja löytää töitä.
Voit myös pyytää työnantajalta osittaista hoitovapaata, joka on pakko myöntää. Työaika silloin vain 30h/vko.
Sen ajan isäkin varmasti pärjää kotona lapsen kanssa ja sinä ilman lasta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle vaan sellanen vinkki, että toisin kun velat täällä todistelee, niin sinun tekemisillä tai tekemättömyydellä ei ole mitään vaikutusta Suomen valtiontalouteen. Sillä on vaikutusta vain ja ainoastaan sinun omaan talouteesi.
Kyllä minäkin ymmärrän että ap:llä on tarve olla lapsensa kanssa... eikö meillä kaikilla äideillä ole? Minustakin olisi ihanaa viettää kaikki päivät pienen lapseni kanssa. Mutta on myös aika härskiä pitää työpaikkaa odottamassa ja samalla nostella tukia kun "on vaan niin kova tarve" olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän ap on tiennyt tilanteen olevan edessä. Silti on vain kökötetty kotona. Eihän se ap ole lasta adoptioon antamassa, on vain kantamassa vastuunsa lapsen elättämisestä. Eli isä ryhdistäytyy nyt ja alkaa tehdä opintoja kasaan (miksi ne ovat venyneet?) ja kipinkapin työntää jalkaa työelämään omasta puolestaan. Ja ap menee töihin ja elättää perheen kun hänellä kerran työpaikka on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Kyllä tämä on ollut mielessä kokoajan, ei vaan vieläkään ole löydetty sopivaa ratkaisua tähän.
Vuosilomilla saan hiukan pitkitettyä töihin paluuta silti vauva on alle vuodenikäinen, kun töihinpaluu tulisi ajankohtaiseksi.
Minä en vain KYKENE jättämään vauvaani vielä, se tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Jäisin varmaan pitkälle sairauslomalle töistä, kun tuntuisi niin hirveältä olla pois pienen lapseni luota.
Eikö oikeasti keneltäkään liikene ymmärrystä?
Minä kyllä ymmärrän tunteitasi. Mä lähdin töihin kun esikoinen oli tasan vuoden ja mies jäi kotiin ja sekin tuntui raastavalta. Saati sitten jos lapsi olisi ollut vasta 8-9kk. Ja huomautan nyt tässä, että mies on ollut molempien lastemme kanssa vuoden kotona, ja on täysin tasaveroinen vanhempi, mutta mulla tarve hoivata lapsiani kun olivat ihan pieniä on ollut niin voimakas, että mun oli välttämätöntä olla ekat 12-18 kk kotona*.
Ne äidit, joilla on jo ollut kiire töihin 9kk jälkeen (siis, tämäkin on aivan ok tapa toimia enkä tuomitse sitä millään tavalla!) eivät välttämättä tätä ymmärrä. Ja toki yhteiskunnan tukien käyttämisen pitäisi olla viimeinen vaihtoehto, mutta en nyt tässä tilanteessanne näe pientä yhteiskunnan apuun turvautumista mitenkään tuomittavana. Koska sinä haluat olla kotona ja miehesi on juuri valmistunut ja työkokemus olisi varmaan suotavaa, on varmaan parasta, että ilmoitat työnantajallesi olevasi kotona vielä vaikka 6kk. Sitten miehesi ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi ja hakee aktiivisesti töitä. Sinä haet kotihoidontukea. Jos miehesi ei ole saanut 6kk ajassa töitä, niin sinä lähdet töihin ja mies jää hoitamaan lasta kotiin.
*mun miehellä oli siis töitä, emme ole "makailleet" molemmat kotona missään vaiheessa.
Ap:n mies ei ole vasta valmistunut, vaan opintotukensq Basant ikiopiskelija, jolta uupuu onko lopputyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä saat ymmärrystä. Kyllä sellainen äiti on normaali, jonka mielestä alle vuoden ikäisen lapsen kuuluu olla kotona eikä päivähoidossa, muut ovat sitten mitä ovat...
Vierailija kirjoitti:
Täältä saat ymmärrystä. Kyllä sellainen äiti on normaali, jonka mielestä alle vuoden ikäisen lapsen kuuluu olla kotona eikä päivähoidossa, muut ovat sitten mitä ovat...
Oletko lukutaidoton? Lapsihan olisi äidin kanssa kotona yksivuotiaaksi, minkä jälkeen lapsi olisi kotona isän kanssa? Ap haluaa nostaa tukia jotta lapsi saisi olla kotona molempien vanhempien kanssa. Se on liikaa kai sinustakin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältä saat ymmärrystä. Kyllä sellainen äiti on normaali, jonka mielestä alle vuoden ikäisen lapsen kuuluu olla kotona eikä päivähoidossa, muut ovat sitten mitä ovat...
Ei ole siitä nyt kyse vaan siitä että äiti ei halua jättää lasta isän hoitoon jotta voisi mennä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Kyllä tämä on ollut mielessä kokoajan, ei vaan vieläkään ole löydetty sopivaa ratkaisua tähän.
Vuosilomilla saan hiukan pitkitettyä töihin paluuta silti vauva on alle vuodenikäinen, kun töihinpaluu tulisi ajankohtaiseksi.
Minä en vain KYKENE jättämään vauvaani vielä, se tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Jäisin varmaan pitkälle sairauslomalle töistä, kun tuntuisi niin hirveältä olla pois pienen lapseni luota.
Eikö oikeasti keneltäkään liikene ymmärrystä?
Onko mahdollista tehdä työssäsi vaikka lyhyempää työpäivää? Toisaalta imetätkö vauvaa vai onko hän jollain lailla sairas, kun et voi olla hänen luotaan poissa muutamaa tuntia päivittäin. Onko kyse siis ongelmasta, joka on korvien välissä, vai ihan todellinen ongelma. Isä pystyy hoitamaan lasta ihan hyvin, varsinkin, jos saat tehdä lyhyempää työpäivää. Ole onnellinen, että sinulle on vielä työpaikka, joten pidä siitä kiinni. Monella pienen lapsen äidillä sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
21 lisää, että rakastan työtäni ja teen sitä mielelläni, minun kohdallani ei ollut todellakaan kyse työn pakoilusta, enkä usko, että ap:llakaan on siitä kyse. Vaan siitä, että kokee valtavan voimakasta tarvetta olla oman pienen lapsensa lähellä.
Isäkö ei sitten koe valtavan voimakasta tarvetta olla oman pienen lapsensa lähellä ja huolehtia tästä? :O
Varmaankin (toivottavasti) useimmat kokevat, mutta yleensä vain yhden vanhemman kerrallaan on mahdollista olla kotona hoitamassa lasta. Kuten sanoin, mun mies on ollut vuoden kotona molempien lasten kanssa, ja se on ollut hänelle itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ymmärrän että ap:llä on tarve olla lapsensa kanssa... eikö meillä kaikilla äideillä ole? Minustakin olisi ihanaa viettää kaikki päivät pienen lapseni kanssa. Mutta on myös aika härskiä pitää työpaikkaa odottamassa ja samalla nostella tukia kun "on vaan niin kova tarve" olla kotona.
En nyt pitäisi kovin härskinä nostaa edes muutaman kuukauden verran kotihoidontukea samaan aikaan kun mies kirjoittaa lopputyötä(=opiskelee) ja etsii töitä. Useimmissa perheissä kh-tukea käytetään. Entä jos ap ja miehensä olivat alunperin suunnitelleet, että lapsi hoidetaan kotona vaikka 2-vuotiaaksi, ja nyt mies jää kh-tuelle, mutta saakin nopeasti töitä, ja sitten lapsi pitää laittaa hoitoon joko paljon aiemmin kuin perheessä oli suunniteltu, vaikka ap olisi valmis jäämään kotiin, tai sitten lapsi pitää laittaa pieneksi pätkäksi päiväkotiin, kunnes ap voi jälleen jäädä hoitovapaalle (kun vapaasta pitää ilmoittaa 2kk ennen).
Ja olen toki sitä mieltä, että ap:n ja miehensä olisi pitänyt suunnitella paremmin etukäteen, mutta nyt kun tilanne on tämä, niin mielestäni tässä yhteiskunta voi hieman auttaa perhettä, että saavat homman sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ymmärrän että ap:llä on tarve olla lapsensa kanssa... eikö meillä kaikilla äideillä ole? Minustakin olisi ihanaa viettää kaikki päivät pienen lapseni kanssa. Mutta on myös aika härskiä pitää työpaikkaa odottamassa ja samalla nostella tukia kun "on vaan niin kova tarve" olla kotona.
En nyt pitäisi kovin härskinä nostaa edes muutaman kuukauden verran kotihoidontukea samaan aikaan kun mies kirjoittaa lopputyötä(=opiskelee) ja etsii töitä. Useimmissa perheissä kh-tukea käytetään. Entä jos ap ja miehensä olivat alunperin suunnitelleet, että lapsi hoidetaan kotona vaikka 2-vuotiaaksi, ja nyt mies jää kh-tuelle, mutta saakin nopeasti töitä, ja sitten lapsi pitää laittaa hoitoon joko paljon aiemmin kuin perheessä oli suunniteltu, vaikka ap olisi valmis jäämään kotiin, tai sitten lapsi pitää laittaa pieneksi pätkäksi päiväkotiin, kunnes ap voi jälleen jäädä hoitovapaalle (kun vapaasta pitää ilmoittaa 2kk ennen).
Ja olen toki sitä mieltä, että ap:n ja miehensä olisi pitänyt suunnitella paremmin etukäteen, mutta nyt kun tilanne on tämä, niin mielestäni tässä yhteiskunta voi hieman auttaa perhettä, että saavat homman sujumaan.
Eihän kukaan kritisoinut kotihoidontuen nostamista, sehän on ihan ok ja täysin sallittua. Sen sijaan ap kyseli, että mitä tukea perheelle maksetaan, kun isä on opintotueton opiskelija ja äiti kotihoidontuella, eli haluavat lisää tukia. Joskus elämässä tulee vastaan äkillisiä juttuja, esim. hyviä työtarjouksia, mutta se että raskausaika, äityisvapaa ja vanhempainvapaa vietetään ilman että tehdään mitään suunnitelmaa kotihoidontukikaudesta, kuulostaa todella pöhköltä. Etenkin kun vaihtoehtoja on monia, esim. lyhennetty työpäivä, jolloin kotiin tulisi palkkatuloja ja äidin ollessa kotona isä voisi kirjoittaa opinnäytetyötään. Minä kirjoitan opinnäytetyötäni hoitovapaalla, eli hoidan tuota lasta ja kirjoitan päiväuniaikaan, iltaisin ja viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ymmärrän että ap:llä on tarve olla lapsensa kanssa... eikö meillä kaikilla äideillä ole? Minustakin olisi ihanaa viettää kaikki päivät pienen lapseni kanssa. Mutta on myös aika härskiä pitää työpaikkaa odottamassa ja samalla nostella tukia kun "on vaan niin kova tarve" olla kotona.
En nyt pitäisi kovin härskinä nostaa edes muutaman kuukauden verran kotihoidontukea samaan aikaan kun mies kirjoittaa lopputyötä(=opiskelee) ja etsii töitä. Useimmissa perheissä kh-tukea käytetään. Entä jos ap ja miehensä olivat alunperin suunnitelleet, että lapsi hoidetaan kotona vaikka 2-vuotiaaksi, ja nyt mies jää kh-tuelle, mutta saakin nopeasti töitä, ja sitten lapsi pitää laittaa hoitoon joko paljon aiemmin kuin perheessä oli suunniteltu, vaikka ap olisi valmis jäämään kotiin, tai sitten lapsi pitää laittaa pieneksi pätkäksi päiväkotiin, kunnes ap voi jälleen jäädä hoitovapaalle (kun vapaasta pitää ilmoittaa 2kk ennen).
Ja olen toki sitä mieltä, että ap:n ja miehensä olisi pitänyt suunnitella paremmin etukäteen, mutta nyt kun tilanne on tämä, niin mielestäni tässä yhteiskunta voi hieman auttaa perhettä, että saavat homman sujumaan.
Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitäisi tässä kohtaa auttaa? Tilanne ratkeaa helposti: isä jää kotiin ja äiti menee töihin, tadaa ratkaistu. Ennemmin minä olisin jättänyt lapseni mieheni huomaan noin pienenä kuin vienyt hoitoon, jos olisi ollut mahdollista. Tässä on kyse vain omaan napaan katsomisesta.
Minusta on hyvä ratkaisu, että olet hoitovapaalla vaikkapa siihen saakka, että lapsi on 1,5-vuotias. Silloin pärjäisi jo päivähoidossakin (esim. pph:lla) jos isä sattuisi saamaan harjoittelupaikan. Nuo muutamat kuukaudet, lapsen tärkeät kehitysvaiheet menevät todella nopeasti ja ovat aikuisen elämässä kärpäsenpaskan kokoinen juttu verrattuna siihen lapseen. Rahakin on pikkujuttu, ihan oikeasti. Mullakin esikoinen vasta syntyi ja nyt täyttää 13, ihan yhtäkkiä. Lapsuus on lyhyt, hoidossa lapsi ehtii olla vaikka kuinka pitkään ja sittenhän alkaakin jo koululaisen elämä.
Näitä asioita ei varmaan vauvapalstalta kannata kysellä. Tilanteita pitäisi ajatella hiukan pidemmälle, varsinkin kun on lapsensaannista kyse. Ei tuossa nyt auta muuta kuin miettiä mitä oikeasti haluat tehdä ja marssia Kelaan selvittämään tukiasiat. Hienoa minusta on se että haluat pitää lapsen vielä kotona.
Minä kyllä ymmärrän tunteitasi. Mä lähdin töihin kun esikoinen oli tasan vuoden ja mies jäi kotiin ja sekin tuntui raastavalta. Saati sitten jos lapsi olisi ollut vasta 8-9kk. Ja huomautan nyt tässä, että mies on ollut molempien lastemme kanssa vuoden kotona, ja on täysin tasaveroinen vanhempi, mutta mulla tarve hoivata lapsiani kun olivat ihan pieniä on ollut niin voimakas, että mun oli välttämätöntä olla ekat 12-18 kk kotona*.
Ne äidit, joilla on jo ollut kiire töihin 9kk jälkeen (siis, tämäkin on aivan ok tapa toimia enkä tuomitse sitä millään tavalla!) eivät välttämättä tätä ymmärrä. Ja toki yhteiskunnan tukien käyttämisen pitäisi olla viimeinen vaihtoehto, mutta en nyt tässä tilanteessanne näe pientä yhteiskunnan apuun turvautumista mitenkään tuomittavana. Koska sinä haluat olla kotona ja miehesi on juuri valmistunut ja työkokemus olisi varmaan suotavaa, on varmaan parasta, että ilmoitat työnantajallesi olevasi kotona vielä vaikka 6kk. Sitten miehesi ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi ja hakee aktiivisesti töitä. Sinä haet kotihoidontukea. Jos miehesi ei ole saanut 6kk ajassa töitä, niin sinä lähdet töihin ja mies jää hoitamaan lasta kotiin.
*mun miehellä oli siis töitä, emme ole "makailleet" molemmat kotona missään vaiheessa.