Psykologi Hannele Törrönen: "Nuoret naiset oppivat äideiltään nalkuttamisen"

Taas yksi nainen, joka ratsastaa naisten mollaamisella. Ja jonka ajatusmaailmassa eletään hänen nuoruudenaikoja.

Vierailija kirjoitti:

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat_sanat/psykologi_hanne…

On kyllä taas surkein artikkeli, mitä on vähään aikaan nähnyt. On toki totta, että monelle naiselle muiden laiskottelu on ärsyttävää, jos ei siihen itse pysty, mutta edelleen - ihan kaikkien tutkimisten mukaan - nainen tekee leijonaosan kaikista kodin töistä, hoitaa lapset ja kantaa vastuun arjesta. Koska se oikein korjaantuu?

Varmasti korjaantuu kun oiken kovasti nalkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu oli kyllä vähän hassu. Mielestäni tasa-arvo ei ole mitenkään valmis ja edelleen on aika syvässä vanhat asenteet ja odotukset siitä miten naisen kuuluu kotiaan hoitaa (ja olla nimenomaan kodinhoidosta vastuussa). Aika monessa parisuhteessa edelleen nainen tekee yhtä paljon duunia kuin mieskin, mutta silti naisen kuuluu ottaa päävastuu vielä kodin ja lasten hoidostakin. Ja jos koti on sotkuinen, niin nainen on silloin naisena epäonnistunut, "huono nainen". Naisen kodin odotetaan olevan siisti ja laitettu. Miehet nyt ovat miehiä eikä heiltä edellytetä vastaavaa.

Mun äiti on suuri nalkuttaja, marttyyri ja syyllistäjä. Minä olen oppinut häneltä nimenomaan olemaan nalkuttamatta, koska en ikinä halua olla samanlainen. Meillä on myös miehen kanssa molemmilla rento asenne kotitöiden suhteen, se tehdään mikä jaksetaan, pieni sotku ei ole katastrofi ja kaikesta voi neuvotella.

Minun äitini ei nalkuttanut koskaan ja hoiti kaikki kotityöt. Välillä itki väsymystä jossain nurkassa. Isä nalkutti, että miehen ei kuulu ikinä tehdä kotihommia eikä hän tehnyt. Nalkutti siitä, jos näki jossain toisessa taloudessa esim. miehen laittavan tiskejä koneeseen kun oltiin kylässä. Nalkutti meidän (tyttö)lasten kuullen. Meille se oli tarkoitettukin, opiksi.

Nyt aikuisena tunnen nöyryyttäväni miestä jo silloin, jos huomautan että hän voi itsekin laittaa omat roskansa roskiin. Töissä olen aina lähdössä keittämään kahvia, että en nöyryytä mieskollegoja pakottamalla heitä kahvipiioiksi. Tämä ajattelutapa on juurtunut todella syvälle ja saa minut aina olemaan varuillani, milloin nolaan itseni rientämällä piian ja palvelijan töihin kuten on opetettu. Olenkin nolannut itseni, sekä työpaikalla että nykyaikaisesti kasvatetun exän silmissä. Monta kertaa. Kun olen niin nöyrä, palvelualtis, ovimatto. En halua olla, mutta on vaikea taistella kasvatustaan vastaan koko ajan. Vanhempani varmaan ihmettelevät, kun olen heitä kohtaan aina niin kylmä ja en välitä pitää yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen nalkuttaa, jos hänellä ei ole dominoivaa alfaurosta. Vain betamiehille nalkutetaan. Miesten pitää opetella näyttämään naiselle paikkansa. Vain näin loppuu nalkutus ja nainen voi toteuttaa omaa naiseuttaan.

Tämä on ihan totta. Jos mies ei ota paikkaansa lauman johdossa, naiselle tulee käytöshäiriöitä kuten nalkuttamista. Sama juttu koiran kanssa, pitää vaan osoittaa lauman jäsenille paikkansa, niin kaikki ovat onnellisia.

Minä teen meillä kaikki kotityöt, siivouksen, ruuanlaiton ja kaupassakäynnit. Teen myös perinteiset miesten työt, korjaus ja remontytihommat ja huollan auton. Ihan samalla tavalla tein poikamiehenä asuessani. Sanoin vaimolle ettei tarvitse koskea mihinkään eikä nalkuttaa tai laitan sen pihalle. Eikä ole nalkuttanut :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat_sanat/psykologi_hanne…

On kyllä taas surkein artikkeli, mitä on vähään aikaan nähnyt. On toki totta, että monelle naiselle muiden laiskottelu on ärsyttävää, jos ei siihen itse pysty, mutta edelleen - ihan kaikkien tutkimisten mukaan - nainen tekee leijonaosan kaikista kodin töistä, hoitaa lapset ja kantaa vastuun arjesta. Koska se oikein korjaantuu?

Se korjaantuu koko ajan. Miehet tekevät vuosi vuodelta enemmän kotitöitä, ja naiset vuosi vuodelta vähemmän. Ero on pienempi kuin koskaan.

Nykynainen taitaa tosin laittaa pesukoneen käymään ja feisbuukkailla puolitoista tuntia. Lopuksi toteaa, että "Jaahas, tulipahan taas siivottua 90 min."

http://www.stat.fi/til/akay/2009/02/akay_2009_02_2011-02-17_kat_002_fi…

Eli pitäisi vain olla hiljaa ja hyväsksyä miesten siipeily? Koska esi-isät siipeilivät vielä enemmän?

Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että miehet tekevät parisuhteessa yhteenlaskettua koti- ja ansiotyötä 8.5 tuntia naisia enemmän per viikko. Aika monessa perheessä kuitenkin varat ovat yhteisiä, joten miehet ansiotyöpanos on huomioitava kotitöiden määrässä. Ja kun näin tehdään, huomataan naisten olevan jo voitolla tässä asiassa. Miksi siis nalkutus?

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/04/07/miehet-painavat-…

No minä en ainakaan nalkuta, kun ei ole mitään aihetta. Meillä on selkeä työnjako ja kyllähän aikuiset ihmiset sovittuja asioita noudattavat. Yhdessä ollaan sovittu alusta lähtien mitä kumpikin tekee ja mitä vaikka se siivoaminen tarkoittaa, meillä nimittäin miehen mielestä siivoaminen oli yhtäkuin 15 imurointi, kun taas minulle se oli jokaviikkoinen mattojen tamppaus, luutuaminen jne. Siitä sitten valittiin välimuoto.

Minä hoidan pyykit ja vaatehuollon, käyn kaupassa ja teen ruuan. Mies siivoaa, huoltaa ja siivoaa autot, hoitelee tiskit ja keittiön siivouksen. Puutarhatyöt tehdään yhdessä ja nekin on jaettu mieltymysten mukaan. Lasten asiat hoidetaan yhdessä.

Miten se voi olla niin vaikeaa? Kerran sanoo miehelle, että selvitetäänpä tämä asia, ei tarvi jatkuvasti nalkuttaa. Yritän myös kasvattaa omat pojat niin, että heille kotitöiden tekeminen on itsestäänselvyys, eikä kenenkään tarvitse siitä heille edes sanoa. Miehelleni ei ollut, joten piti sanoa. Kerran.

Syytä on molemmissa, mutta nyt on muotia syyllistää naista, sen sijaan, että mietittäisiin, että  miten näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen nalkuttaa, jos hänellä ei ole dominoivaa alfaurosta. Vain betamiehille nalkutetaan. Miesten pitää opetella näyttämään naiselle paikkansa. Vain näin loppuu nalkutus ja nainen voi toteuttaa omaa naiseuttaan.

Tämä on ihan totta. Jos mies ei ota paikkaansa lauman johdossa, naiselle tulee käytöshäiriöitä kuten nalkuttamista. Sama juttu koiran kanssa, pitää vaan osoittaa lauman jäsenille paikkansa, niin kaikki ovat onnellisia.

Toivottavasti sinusta ja koirastasi tulee onnellisia :)

Vierailija kirjoitti:

No minä en ainakaan nalkuta, kun ei ole mitään aihetta. Meillä on selkeä työnjako ja kyllähän aikuiset ihmiset sovittuja asioita noudattavat. Yhdessä ollaan sovittu alusta lähtien mitä kumpikin tekee ja mitä vaikka se siivoaminen tarkoittaa, meillä nimittäin miehen mielestä siivoaminen oli yhtäkuin 15 imurointi, kun taas minulle se oli jokaviikkoinen mattojen tamppaus, luutuaminen jne. Siitä sitten valittiin välimuoto.

Minä hoidan pyykit ja vaatehuollon, käyn kaupassa ja teen ruuan. Mies siivoaa, huoltaa ja siivoaa autot, hoitelee tiskit ja keittiön siivouksen. Puutarhatyöt tehdään yhdessä ja nekin on jaettu mieltymysten mukaan. Lasten asiat hoidetaan yhdessä.

Miten se voi olla niin vaikeaa? Kerran sanoo miehelle, että selvitetäänpä tämä asia, ei tarvi jatkuvasti nalkuttaa. Yritän myös kasvattaa omat pojat niin, että heille kotitöiden tekeminen on itsestäänselvyys, eikä kenenkään tarvitse siitä heille edes sanoa. Miehelleni ei ollut, joten piti sanoa. Kerran.

Syytä on molemmissa, mutta nyt on muotia syyllistää naista, sen sijaan, että mietittäisiin, että  miten näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu.

Kyllähän sinä nalkutat. Sanoit miehellesi, kerran. Se on nalkuttamista. Nainen ei voi vaatia reilua työnjakoa eikä nainen voi vaatia oikeutta. Yhtään enempää kuin mies voi nalkuttaa. Näin se vain menee. Naiset kieroilevat ja nalkuttavat, puukottavat selkään. Miehet seisovat jykevästi keskellä lattiaa, sanovat jämptisti ja katsovat silmiin, suoraan ja rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat_sanat/psykologi_hanne…

On kyllä taas surkein artikkeli, mitä on vähään aikaan nähnyt. On toki totta, että monelle naiselle muiden laiskottelu on ärsyttävää, jos ei siihen itse pysty, mutta edelleen - ihan kaikkien tutkimisten mukaan - nainen tekee leijonaosan kaikista kodin töistä, hoitaa lapset ja kantaa vastuun arjesta. Koska se oikein korjaantuu?

Se korjaantuu koko ajan. Miehet tekevät vuosi vuodelta enemmän kotitöitä, ja naiset vuosi vuodelta vähemmän. Ero on pienempi kuin koskaan.

Nykynainen taitaa tosin laittaa pesukoneen käymään ja feisbuukkailla puolitoista tuntia. Lopuksi toteaa, että "Jaahas, tulipahan taas siivottua 90 min."

http://www.stat.fi/til/akay/2009/02/akay_2009_02_2011-02-17_kat_002_fi…

Eli pitäisi vain olla hiljaa ja hyväsksyä miesten siipeily? Koska esi-isät siipeilivät vielä enemmän?

Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että miehet tekevät parisuhteessa yhteenlaskettua koti- ja ansiotyötä 8.5 tuntia naisia enemmän per viikko. Aika monessa perheessä kuitenkin varat ovat yhteisiä, joten miehet ansiotyöpanos on huomioitava kotitöiden määrässä. Ja kun näin tehdään, huomataan naisten olevan jo voitolla tässä asiassa. Miksi siis nalkutus?

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/04/07/miehet-painavat-…

Pitää ottaa huomioon, että miehet pakottavat vaimonsa lopettamaan palkkatyöt ja jäämään kotiin yhteisiä lapsia hoitamaan. Mikä ihme se on, että miehillä tulee enemmän palkkatyötä? Mahtava diili miehelle. Miehen elämä ei muutu, naisen työura katkeaa kenties pysyvästi. Ruokapalkalla mies saa lastenhoitajan ja piian. Lisäksi voi loppuelämän lytätä naista muistuttamalla "elättämisestä".

Mites tässä kävi? Naiset hyökkäs vastaan, et "Ei pidä paikkaansa". Ja sit alkoi jo miesten syyttely.

Vierailija kirjoitti:

Minä teen meillä kaikki kotityöt, siivouksen, ruuanlaiton ja kaupassakäynnit. Teen myös perinteiset miesten työt, korjaus ja remontytihommat ja huollan auton. Ihan samalla tavalla tein poikamiehenä asuessani. Sanoin vaimolle ettei tarvitse koskea mihinkään eikä nalkuttaa tai laitan sen pihalle. Eikä ole nalkuttanut :)

Miksi teet noin?

Oppii ne pojatkin siitä äitin nalkututuksesta. Ottavat myöhemmin itse nalkuttavan puolison. Tuttu ja turvallinen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu oli kyllä vähän hassu. Mielestäni tasa-arvo ei ole mitenkään valmis ja edelleen on aika syvässä vanhat asenteet ja odotukset siitä miten naisen kuuluu kotiaan hoitaa (ja olla nimenomaan kodinhoidosta vastuussa). Aika monessa parisuhteessa edelleen nainen tekee yhtä paljon duunia kuin mieskin, mutta silti naisen kuuluu ottaa päävastuu vielä kodin ja lasten hoidostakin. Ja jos koti on sotkuinen, niin nainen on silloin naisena epäonnistunut, "huono nainen". Naisen kodin odotetaan olevan siisti ja laitettu. Miehet nyt ovat miehiä eikä heiltä edellytetä vastaavaa.

Mun äiti on suuri nalkuttaja, marttyyri ja syyllistäjä. Minä olen oppinut häneltä nimenomaan olemaan nalkuttamatta, koska en ikinä halua olla samanlainen. Meillä on myös miehen kanssa molemmilla rento asenne kotitöiden suhteen, se tehdään mikä jaksetaan, pieni sotku ei ole katastrofi ja kaikesta voi neuvotella.

Minun äitini ei nalkuttanut koskaan ja hoiti kaikki kotityöt. Välillä itki väsymystä jossain nurkassa. Isä nalkutti, että miehen ei kuulu ikinä tehdä kotihommia eikä hän tehnyt. Nalkutti siitä, jos näki jossain toisessa taloudessa esim. miehen laittavan tiskejä koneeseen kun oltiin kylässä. Nalkutti meidän (tyttö)lasten kuullen. Meille se oli tarkoitettukin, opiksi.

Nyt aikuisena tunnen nöyryyttäväni miestä jo silloin, jos huomautan että hän voi itsekin laittaa omat roskansa roskiin. Töissä olen aina lähdössä keittämään kahvia, että en nöyryytä mieskollegoja pakottamalla heitä kahvipiioiksi. Tämä ajattelutapa on juurtunut todella syvälle ja saa minut aina olemaan varuillani, milloin nolaan itseni rientämällä piian ja palvelijan töihin kuten on opetettu. Olenkin nolannut itseni, sekä työpaikalla että nykyaikaisesti kasvatetun exän silmissä. Monta kertaa. Kun olen niin nöyrä, palvelualtis, ovimatto. En halua olla, mutta on vaikea taistella kasvatustaan vastaan koko ajan. Vanhempani varmaan ihmettelevät, kun olen heitä kohtaan aina niin kylmä ja en välitä pitää yhteyttä.

Noinhan se valitettavasti pahimmillaan siirtyy nuo käyttäytymismallit. Hienosti olet tuon huomannut, se on alku muuttaa omaa käyttäytymistä. Useat eivät huomaa. Minusta juttu oli kehotus naisia hieman relaamaan, nauttimaan elämästään, itsensä ja vaatimustensa suhteen. Olemaan armollisempia itselle ja läheisille.

Kyse oli nalkutuksesta, ei kotitöistä. Joskus kun omat lapset oli pieniä luin kasvatuspsykologisen jutun miten lapselle pitäisi antaa päivittäin paljon enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta. Seurasin silloin omaa käytöstä ja ympäristössä näkemiäni äitejä ja lapsia. Kyllä siihen negatiiviseen helposti lipsahti ja joskus ihan hävetti kuunnella joidenkin äitien jatkuvaa negatiivista natkutusta lapsilleen. Ja tuo siirtyy. Tunnen nuoren naisen jolla hyvin kehno itsetunto, heillä perheessä tapa puhua toisilleen oli juuri moittiva ja mollaava. Nyt hän on äiti ja valitettavasti näyttää tajuamattaan siirtävän saman mallin omille lapsilleen: ÄLÄ, TAAS SINÄ, ETKÖ IKINÄ? Ajatelkaapa jos töissä pomonne puhuisi teille samalla lailla kuin monet puhuvat miehilleen ja lapsilleen. Tulisiko ne tehtävät paremmin ja nopeammin tehtyä, tarttuisitteko uusiin haasteisiin? Onko nalkuttava ihminen onnellinen vai kannattaisiko opetella toisenlainen vuorovaikutustapa?

Vierailija kirjoitti:

Mites tässä kävi? Naiset hyökkäs vastaan, et "Ei pidä paikkaansa". Ja sit alkoi jo miesten syyttely.

Niin, eikö ole uskomatonta? Miten kummassa naiset eivät vain nöyränä ja päät painuksissa kuuntele syytöksiä ja solvaamista? Miten kummassa naiset ärsyyntyvät ärsyttämisestä?

Vierailija kirjoitti:

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat_sanat/psykologi_hanne…

On kyllä taas surkein artikkeli, mitä on vähään aikaan nähnyt. On toki totta, että monelle naiselle muiden laiskottelu on ärsyttävää, jos ei siihen itse pysty, mutta edelleen - ihan kaikkien tutkimisten mukaan - nainen tekee leijonaosan kaikista kodin töistä, hoitaa lapset ja kantaa vastuun arjesta. Koska se oikein korjaantuu?

Jos naiset ovat nalkuttaneet useamman sukupolven ajan eikö se osoita että ainakaan nalkuttamalla kotitöiden tasapuolisempi jakautuminen ei onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu oli kyllä vähän hassu. Mielestäni tasa-arvo ei ole mitenkään valmis ja edelleen on aika syvässä vanhat asenteet ja odotukset siitä miten naisen kuuluu kotiaan hoitaa (ja olla nimenomaan kodinhoidosta vastuussa). Aika monessa parisuhteessa edelleen nainen tekee yhtä paljon duunia kuin mieskin, mutta silti naisen kuuluu ottaa päävastuu vielä kodin ja lasten hoidostakin. Ja jos koti on sotkuinen, niin nainen on silloin naisena epäonnistunut, "huono nainen". Naisen kodin odotetaan olevan siisti ja laitettu. Miehet nyt ovat miehiä eikä heiltä edellytetä vastaavaa.

Mun äiti on suuri nalkuttaja, marttyyri ja syyllistäjä. Minä olen oppinut häneltä nimenomaan olemaan nalkuttamatta, koska en ikinä halua olla samanlainen. Meillä on myös miehen kanssa molemmilla rento asenne kotitöiden suhteen, se tehdään mikä jaksetaan, pieni sotku ei ole katastrofi ja kaikesta voi neuvotella.

Asenteet on syvällä. sitä kai tuo kirjoittaja yritti sanoakin. Mutta voi itse omalla käyttäytymisellään kuitenkin valita elääkö odotusten ja historiallisen mallin mukaan vai tekeekö itselleen ja kumppanilleen sopivannäköisen elämän. Jokainenhan ne oman elämän valinnat itse tekee., myös sen nalkuttaako vai ei, mitä pitää elämässään tärkeimpänä ja minkälaisten ihmisten kanssa elää.

No olipa varsinainen tieteellinen läpimurto tutkijahavainto tuokin!

  Mitään kovin kummaa koulutusta ei mielestäni tarvita siihen eikä sen toteamiseen, miten ja mistä lähteestä ja mistä vaikutteista ihmiset yleensäkin  oppivat sen äidinkielensä...

  Siis jo  ennen päiväkotiin menoa,eli ennen kuin (yleensä)  äiti heidät sinne pukee, laittaa, ilmoittaa ja vie.

' Tavat opitaan kotona ', sanoi jo vanha kansa. 

Mihin tuollaisia tutkijoita enää siis tarvitaan?

En epäile ,etteikö voitaisi tehdä hyvinkin tieteellinen väitöskirja vaikkapa  aiheesta "Miksi maito pysyy sisällä tölkissä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat_sanat/psykologi_hanne…

On kyllä taas surkein artikkeli, mitä on vähään aikaan nähnyt. On toki totta, että monelle naiselle muiden laiskottelu on ärsyttävää, jos ei siihen itse pysty, mutta edelleen - ihan kaikkien tutkimisten mukaan - nainen tekee leijonaosan kaikista kodin töistä, hoitaa lapset ja kantaa vastuun arjesta. Koska se oikein korjaantuu?

Jos naiset ovat nalkuttaneet useamman sukupolven ajan eikö se osoita että ainakaan nalkuttamalla kotitöiden tasapuolisempi jakautuminen ei onnistu?

Juuri näin. Ainakaan missään johtajaopeissa ei pidetä nalkuttamista tehokkaana tapana saada ihmiset toimimaan halutulla tavalla. Pikemminkin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu oli kyllä vähän hassu. Mielestäni tasa-arvo ei ole mitenkään valmis ja edelleen on aika syvässä vanhat asenteet ja odotukset siitä miten naisen kuuluu kotiaan hoitaa (ja olla nimenomaan kodinhoidosta vastuussa). Aika monessa parisuhteessa edelleen nainen tekee yhtä paljon duunia kuin mieskin, mutta silti naisen kuuluu ottaa päävastuu vielä kodin ja lasten hoidostakin. Ja jos koti on sotkuinen, niin nainen on silloin naisena epäonnistunut, "huono nainen". Naisen kodin odotetaan olevan siisti ja laitettu. Miehet nyt ovat miehiä eikä heiltä edellytetä vastaavaa.

Mun äiti on suuri nalkuttaja, marttyyri ja syyllistäjä. Minä olen oppinut häneltä nimenomaan olemaan nalkuttamatta, koska en ikinä halua olla samanlainen. Meillä on myös miehen kanssa molemmilla rento asenne kotitöiden suhteen, se tehdään mikä jaksetaan, pieni sotku ei ole katastrofi ja kaikesta voi neuvotella.

Minun äitini ei nalkuttanut koskaan ja hoiti kaikki kotityöt. Välillä itki väsymystä jossain nurkassa. Isä nalkutti, että miehen ei kuulu ikinä tehdä kotihommia eikä hän tehnyt. Nalkutti siitä, jos näki jossain toisessa taloudessa esim. miehen laittavan tiskejä koneeseen kun oltiin kylässä. Nalkutti meidän (tyttö)lasten kuullen. Meille se oli tarkoitettukin, opiksi.

Nyt aikuisena tunnen nöyryyttäväni miestä jo silloin, jos huomautan että hän voi itsekin laittaa omat roskansa roskiin. Töissä olen aina lähdössä keittämään kahvia, että en nöyryytä mieskollegoja pakottamalla heitä kahvipiioiksi. Tämä ajattelutapa on juurtunut todella syvälle ja saa minut aina olemaan varuillani, milloin nolaan itseni rientämällä piian ja palvelijan töihin kuten on opetettu. Olenkin nolannut itseni, sekä työpaikalla että nykyaikaisesti kasvatetun exän silmissä. Monta kertaa. Kun olen niin nöyrä, palvelualtis, ovimatto. En halua olla, mutta on vaikea taistella kasvatustaan vastaan koko ajan. Vanhempani varmaan ihmettelevät, kun olen heitä kohtaan aina niin kylmä ja en välitä pitää yhteyttä.

Noinhan se valitettavasti pahimmillaan siirtyy nuo käyttäytymismallit. Hienosti olet tuon huomannut, se on alku muuttaa omaa käyttäytymistä. Useat eivät huomaa. Minusta juttu oli kehotus naisia hieman relaamaan, nauttimaan elämästään, itsensä ja vaatimustensa suhteen. Olemaan armollisempia itselle ja läheisille.

Kyse oli nalkutuksesta, ei kotitöistä. Joskus kun omat lapset oli pieniä luin kasvatuspsykologisen jutun miten lapselle pitäisi antaa päivittäin paljon enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta. Seurasin silloin omaa käytöstä ja ympäristössä näkemiäni äitejä ja lapsia. Kyllä siihen negatiiviseen helposti lipsahti ja joskus ihan hävetti kuunnella joidenkin äitien jatkuvaa negatiivista natkutusta lapsilleen. Ja tuo siirtyy. Tunnen nuoren naisen jolla hyvin kehno itsetunto, heillä perheessä tapa puhua toisilleen oli juuri moittiva ja mollaava. Nyt hän on äiti ja valitettavasti näyttää tajuamattaan siirtävän saman mallin omille lapsilleen: ÄLÄ, TAAS SINÄ, ETKÖ IKINÄ? Ajatelkaapa jos töissä pomonne puhuisi teille samalla lailla kuin monet puhuvat miehilleen ja lapsilleen. Tulisiko ne tehtävät paremmin ja nopeammin tehtyä, tarttuisitteko uusiin haasteisiin? Onko nalkuttava ihminen onnellinen vai kannattaisiko opetella toisenlainen vuorovaikutustapa?

Juurihan kerroin, miten käy jos "relaan". Sitten luisun niihin opetettuihin piian hommiin. Sinäkin näköjään olet huomannut vain äitien negatiivisen nalkutuksen. Et ole huomannut miten isät huutavat, riehuvat ja kiroavat lapsilleen. Miten monet lapset aivan kutistuvat kasaan kun mies on lähistöllä, vaikka hän ei  huutaisikaan lapsille. Kritisoit vain naisia.

Koko artikkeli on typerää yleistämistä ja naisten syyllistämistä. Kuten joku totesikin, se on muotia ja olet innolla lähtenyt siihen mukaan.

Enkä tarvitse mitään onnitteluja siitä että osaan arvioida omaa käytöstäni. Se ei ole millään tavalla poikkeuksellinen taito. Vaikka pelkkä nainen olenkin.