Lue keskustelun säännöt.
Painoindeksini on 24.8- miksi laihduttaisin?
Alkuper.
31.03.2016 |
Olen 167 pitkä ja painan 69 kiloa, eli painoindeksini on 24,8, kun 25 on ylipainon alaraja. Vaatekokoni on 38-40, riippuen mitoituksesta ja mallista. Farkkuni ovat kokoa 29/32 tai 29/34. Mittani ovat 97-73-97. Olen 43-vuotias. Olen terve, liikun säännöllisesti ja näytän mielestäni sopusuhtaiselta. Miehenikin tykkää vartalostani.
Kuitenkin kun lukee keskustelupalstoja, moni pitää itseään armottomana läskinä jos bmi on 23-25. Itse en ymmärrä. Miksi pitäisi olla hoikka? Ketä se hyödyttää? Minulla on ihana perhe, ystäviä, työ ja harrastuksia, koskaan elämäni ei ole vaikeutunut millään tavalla vaikka bmi:ni on jo toistakymmentä vuotta liikkunut välillä 23,8-25,2. Joka päivä näen kokoisiani naisia jotka ovat terveitä ja hyvinvoivia kuten itsekin olen.
Miksi ihmeessä siis moni on tyytyväinen itseensä vain kun bmi on 20-22? Miksi painoindeksin ylärajoilla oleva pitää itseään läskinä ja häpeää itseään?
Kommentit (165)
ssss kirjoitti:
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi lihavat usein korostavat kuinka mahtavia heidän elämänsä muut osa-alueet ovat??? Guess what, laihana elämä on AINA parempaa.
Mistäs sinä tiedät että laihana elämä on aina parempaa, kun sinähän et ole laiha?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi lihavat usein korostavat kuinka mahtavia heidän elämänsä muut osa-alueet ovat??? Guess what, laihana elämä on AINA parempaa.
Kehenhän mahdat viitata, ssss? Tässä ketjussa ei ole ketään lihavaa. Keskustelutyylisi on aika negatiivinen ja hyökkäävä, oletko huomannut? Olen sanonut tämän jo aikaisemmin, mutta sanonpa uudestaan: olen ollut sinua laihempi, luultavasti siinä "ihannepainossa", johon sinä pyrit, mutta et pääse, koska painosi jumittaa paikoillaan. Arvaapa mitä: elämä ei ollut parempaa, ei edes hyvää, itseasiassa se oli aika syvältä juuri silloin. En ollut suositumpi, enkä iloisempi kuin muina aikoina ja kaikki vaatteet roikkuivat päälläni, koulunkäyntikin kärsi, kaikki ajatukset pyörivät syömisen ja liikkumisen ympärillä.
Olet ollut välillä tolkullisempi ja todellisuudentajuisempi keskustelija. Toivon, että vointisi kohenee ja olet taas parempaa seuraa muille palstalaisille. Ennenkuin alat vaahtoamaan, että miksi sitten olen tässä ketjussa, niin avasin tämän sinua ennen.
Mielestäni tässä ketjussa on lihavia. Sinun ei tarvitse olla asiasta samaa mieltä. Olen nähnyt täällä kommentteja, joissa on kerrottu siitä, että lääkärit ovat kehottaneet laihduttamaan noista indekseistä. Tuo on ylipainoa.
Älä lue viestejäni, jos tyylini keskustella ei miellytä sinua. Me emme ole sama henkilö, et voi yleistää, että noin kävisi kaikille. Ja kauniit vaatteet ei todellakaan roiku laihassa vartalossa vaan niiden muotoilu tulee kauniisti esiin. Ehkä olet tyylitajuton?
Atm vointini on erinomainen. Minä puolestani toivon, että sinä opit pysymään aiheessa.
18: Nauretaanko yhdessä sinun läskidenialismille?Mitä tämä läskidenialismi oikein on?
Mitä enemmän olen tästä läskidenialismista lukenut, minun määritelmäni on:
jos olet jotakin muuta kuin niukin naukin normaalipainon alakäyrillä, ja satut olemaan senhetkiseen vartaloosi, terveydentilaasi ja itseesi ylipäätään tyytyväinen, olet sokea omille virheillesi ja näin ollen läskidenialisti. Olet läskidenialisti myös silloin, jos satut hyväksymään muiden ihmisten elopainon ilman sen suurempaa ragea.
Kun itse olin nuori (70 - 80 -luvuilla), ihmiset nimenomaan kokivat olevansa normaalipainossa vasta ihannepainossaan ( bmi 18-20).
Laihuutta ei ihmetelty, eikä syömishäiriöitäkään ollut niin paljon. Lihavia oli vähän, ja ns. normaalipainoiset nykynormin mukaan olivat jo pulskia.
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi lihavat usein korostavat kuinka mahtavia heidän elämänsä muut osa-alueet ovat??? Guess what, laihana elämä on AINA parempaa.
Jotenkin veikkaan, että olet aika nuori.
Pohdin mieheni kanssa eilen illalla asioita ja huomasin taaksepäin katsoessani, että olen aina ollut hoikkana hyvin surkeassa jamassa. En ole antanut itseni nauttia, vaan nautinnon olen saanut osittain sairaasta itsekurista ja peilistä tuolloin. En todellakaan voinut hyvin, jatkuva selfieiden ottokin sen paljasti.
Nyt olen hyvinvoiva enkä jaksa nähdä arvoa hoikkuudessa. Pidän itsestäni ja olen itsevarma.
Ennen itsetunto-ongelmani näkyivät juuri tuossa pakonomaisessa laihduttamisessa. Ja ajatuksissa oli karme ahyväksynnän jano muilta.
Nyt elämässäni olen vahva ja minulla on kaikki asiat hyvin, mitä olen aina haaveillut. En tarvitse välttämättä edes peiliä, mutta voin elää myös katsomalla itseäni peilistä.
Täällä tuntuu pyörivän pinnallisuutta arvostavia ihmisiä, enkä usko sen olevan sitä syvintä hyvää oloa.
Toki liikunta antaa aina hyvää oloa ja mieltä, mutta se, että sen tekee vapaasta tahdosta tähtäämättä lainkaan painoon on mielestäni se juttu.
Tuntuu, että olen vanha ajatuksiltani, vaikka olen vasta 33v.
Minä ajattelen samoin kuin sinä. 25-34-vuotiaana painoin 48-52 kg, minulla oli todella huono itsetunto ja hain jatkuvasti hyväksyntää. Nykyään itsetuntoni on paljon parempi, enkä olisi tippaakaan onnellisempi vaikka mahtuisin kokoon 36. Nykyään minut tekee onnelliseksi perheeni, läheiseni ja ystäväni sekä monet muut asiat. Enkä ole mielestäni edes pyöreähkö vaan ihan normaali M-kokoinen nainen. :-)
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi lihavat usein korostavat kuinka mahtavia heidän elämänsä muut osa-alueet ovat??? Guess what, laihana elämä on AINA parempaa.
Kehenhän mahdat viitata, ssss? Tässä ketjussa ei ole ketään lihavaa. Keskustelutyylisi on aika negatiivinen ja hyökkäävä, oletko huomannut? Olen sanonut tämän jo aikaisemmin, mutta sanonpa uudestaan: olen ollut sinua laihempi, luultavasti siinä "ihannepainossa", johon sinä pyrit, mutta et pääse, koska painosi jumittaa paikoillaan. Arvaapa mitä: elämä ei ollut parempaa, ei edes hyvää, itseasiassa se oli aika syvältä juuri silloin. En ollut suositumpi, enkä iloisempi kuin muina aikoina ja kaikki vaatteet roikkuivat päälläni, koulunkäyntikin kärsi, kaikki ajatukset pyörivät syömisen ja liikkumisen ympärillä.
Olet ollut välillä tolkullisempi ja todellisuudentajuisempi keskustelija. Toivon, että vointisi kohenee ja olet taas parempaa seuraa muille palstalaisille. Ennenkuin alat vaahtoamaan, että miksi sitten olen tässä ketjussa, niin avasin tämän sinua ennen.
Mielestäni tässä ketjussa on lihavia. Sinun ei tarvitse olla asiasta samaa mieltä. Olen nähnyt täällä kommentteja, joissa on kerrottu siitä, että lääkärit ovat kehottaneet laihduttamaan noista indekseistä. Tuo on ylipainoa.
Älä lue viestejäni, jos tyylini keskustella ei miellytä sinua. Me emme ole sama henkilö, et voi yleistää, että noin kävisi kaikille. Ja kauniit vaatteet ei todellakaan roiku laihassa vartalossa vaan niiden muotoilu tulee kauniisti esiin. Ehkä olet tyylitajuton?
Atm vointini on erinomainen. Minä puolestani toivon, että sinä opit pysymään aiheessa.
18: Nauretaanko yhdessä sinun läskidenialismille?Lääkärit eivät todellakaan kehota laihduttamaan moisilla indekseilla. Älä viitsi valehdella. Katsoitko ollenkaan alkuperäisen henkilön mittoja? Niillä on paljon enemmän väliä kuin kokomerkinnöillä.
Näinpä. Mitat kertovat että lihaksia on enemmän kuin läskiä. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuper. kirjoitti:
Olen 167 pitkä ja painan 69 kiloa, eli painoindeksini on 24,8, kun 25 on ylipainon alaraja. Vaatekokoni on 38-40, riippuen mitoituksesta ja mallista. Farkkuni ovat kokoa 29/32 tai 29/34. Mittani ovat 97-73-97. Olen 43-vuotias. Olen terve, liikun säännöllisesti ja näytän mielestäni sopusuhtaiselta. Miehenikin tykkää vartalostani.
Kuitenkin kun lukee keskustelupalstoja, moni pitää itseään armottomana läskinä jos bmi on 23-25. Itse en ymmärrä. Miksi pitäisi olla hoikka? Ketä se hyödyttää? Minulla on ihana perhe, ystäviä, työ ja harrastuksia, koskaan elämäni ei ole vaikeutunut millään tavalla vaikka bmi:ni on jo toistakymmentä vuotta liikkunut välillä 23,8-25,2. Joka päivä näen kokoisiani naisia jotka ovat terveitä ja hyvinvoivia kuten itsekin olen.
Miksi ihmeessä siis moni on tyytyväinen itseensä vain kun bmi on 20-22? Miksi painoindeksin ylärajoilla oleva pitää itseään läskinä ja häpeää itseään?
Ehkäpä ne jotka ajattelevat itseään läskeinä tuolloin omaavat suuremman rasvaprosentin.
ssss kirjoitti:
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi lihavat usein korostavat kuinka mahtavia heidän elämänsä muut osa-alueet ovat??? Guess what, laihana elämä on AINA parempaa.
Odotinkin tätä, milloin vakkari-trollimme ehtii ketjuun sössönsöönsä kanssa :D. En ehtinyt edes kissaa sanomaan aloituksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kuinka yläkoulussa terkkarintarkastuksessa BMI oli 21, vyötärönympärys 66 ja terkka käski laihduttamaan. Ihmettelin että mitä ihmettä kun terveystiedossa oltiin jo käyty läpi näitä asioita.
Nykyään BMI on 18,6 ja haikailen niitä C-kuppeja jotka joskus omasin, ja ei en laihduttanut; paino putosi samalla kun kuukautiset tasaantuivat joten luulen että liittyi hormoonien toimintaan tuo putoaminen.
ssss kirjoitti:
47&46: Tuntuu paremmalta kun laihtuu.
48: Tuo on täysin väärä määritelmä. Tämä koko keskustelu on taas täynnä läskidenialismia:
Ap pitää kokoaan normaalina vaikka se ei ole sitä
Ja katsopa vaikka tätä kommenttia:Vierailija kirjoitti:
Olen 47 v ja lievästi ylipainoinen. Saman pituinen kuin sinä ja olisin iloinen painostasi. Ei vähempää, koska en halua näyttää liian laihalta
Bmi alle 24.8 on tuon kommentoijan mukaan liian laiha, mikä on täysin käsittämätöntä lihavuudelle sokeutumista.
... Niin: SINUSTA tuntuu paremmalta, kun laihdut. Jos ap tuntee olonsa hyväksi juuri nyt senhetkisissä mitoissaan, miksi hänen tulisi laihduttaa ollenkaan?
Ja mitä lihavuudelle sokeutumista on se, että henkilö on itseensä tyytyväinen normaalipainon ylärajoilla, tai lievästi ylipainoisena? Näistä kummastakaan ei koidu itsessään niin suuria terveyshaittoja, että Suomen talous ja terveydenhoito lamaantuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tuntuu olevan joku läskien kuorolaulu menossa :D
On se kumma kun ihmiset eivät saisi olla hoikkia. Kuitenkin tuossa 23-25 BMI:ssä kiikkuvat ovat enemmän kuin pääsäänröisesti pulskia, joille laihduttaminen ja elintaparemontti tekisi vain hyvää (myös itsetunnolle).
Mietin, että voidaanko tuon ssss:n kommentit tulkita kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan? Ihmisen paino on henkilökohtainen ominaisuus siinä missä uskonto tai ihonvärikin.
Syömishäiriöisen lapsen äitinä olen hyvin huolestunut tämäntyyppisistä sairaista asenteista kanssaihmisiä kohtaan. Tälläkin palstalla liikkuu paljon teini-ikäisiä, jotka kuvittelevat tulevansa hyväksytyiksi vasta savutettuaan tietyn, yleensä epäterveellisen alhaisen, painon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan joku läskien kuorolaulu menossa :D
On se kumma kun ihmiset eivät saisi olla hoikkia. Kuitenkin tuossa 23-25 BMI:ssä kiikkuvat ovat enemmän kuin pääsäänröisesti pulskia, joille laihduttaminen ja elintaparemontti tekisi vain hyvää (myös itsetunnolle).
Miksei pulska tai ylipainoinen saisi olla onnellinen?
T. 16
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan joku läskien kuorolaulu menossa :D
On se kumma kun ihmiset eivät saisi olla hoikkia. Kuitenkin tuossa 23-25 BMI:ssä kiikkuvat ovat enemmän kuin pääsäänröisesti pulskia, joille laihduttaminen ja elintaparemontti tekisi vain hyvää (myös itsetunnolle).
Siis onhan joku bmi25 hennolle naiselle aivan uskomaton lukema. Sitten ihan pokalla väitetään olevansa normaalipainoinen vaikka joka paikka röllyää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan joku läskien kuorolaulu menossa :D
On se kumma kun ihmiset eivät saisi olla hoikkia. Kuitenkin tuossa 23-25 BMI:ssä kiikkuvat ovat enemmän kuin pääsäänröisesti pulskia, joille laihduttaminen ja elintaparemontti tekisi vain hyvää (myös itsetunnolle).
Hetkinen.
Tämä keskustelu lähti siitä, miksi pitäisi normaalipainon ylärajoilla olevan ihmisen laihtua, ja miksei hän saisi olla tyytyväinen omissa mitoissaan. Miten tästä voidaan vetää yhdysviiva siihen, että lihavien mielestä laihat ei saisi olla laihoja? :D Kenellä tässä sitä "denialismia" oikein on?
Ylläpito: voitteko järjestelmällisesti poistaa pro-ana -henkiset keskustelut ja -kommentit? Suojellaan lapsiamme.
ssss kirjoitti:
47&46: Tuntuu paremmalta kun laihtuu.
48: Tuo on täysin väärä määritelmä. Tämä koko keskustelu on taas täynnä läskidenialismia:
Ap pitää kokoaan normaalina vaikka se ei ole sitä
Ja katsopa vaikka tätä kommenttia:Vierailija kirjoitti:
Olen 47 v ja lievästi ylipainoinen. Saman pituinen kuin sinä ja olisin iloinen painostasi. Ei vähempää, koska en halua näyttää liian laihalta
Bmi alle 24.8 on tuon kommentoijan mukaan liian laiha, mikä on täysin käsittämätöntä lihavuudelle sokeutumista.
Sinusta ehkä, mutta et voi tietää, miltä muista tuntuu. Esimerkiksi minä en halua laihtua yhtään enempää. Alhaisesta painosta on jo nyt haittaa terveydelleni. Kerropa sitten sen läskidenialismin määritelmä. Se kun on epäselvä minullekin. Ap:n koko on täysin normaali. Miksi sinä ajattelet, että vika on muissa? Millä perusteella vika ei ole sinussa? Millä perusteella juuri sinä olet oikeassa? Ymmärsit muuten tuon viimeisen kommentin väärin. Henkilö ei sanonut olevansa laiha vaan sanoi, ettei halua näyttää liian laihalta. Se taas on hänen oma mieltymyksensä, josta ei voi kiistellä.
ssss kirjoitti:
47&46: Tuntuu paremmalta kun laihtuu.
48: Tuo on täysin väärä määritelmä. Tämä koko keskustelu on taas täynnä läskidenialismia:
Ap pitää kokoaan normaalina vaikka se ei ole sitä
Ja katsopa vaikka tätä kommenttia:Vierailija kirjoitti:
Olen 47 v ja lievästi ylipainoinen. Saman pituinen kuin sinä ja olisin iloinen painostasi. Ei vähempää, koska en halua näyttää liian laihalta
Bmi alle 24.8 on tuon kommentoijan mukaan liian laiha, mikä on täysin käsittämätöntä lihavuudelle sokeutumista.
Minä en sanonut, että bmi alle 24,8 on liian laiha.
Sanoin, että minä en halua olla liian laiha.
Olen 47 v. Sinä 19? Siinä iässä painoin 52 kg ja olin liian laiha. Nuorilla se on kuitenkin erilaista. Itse en silloinkaan miettinyt painoa tai laihduttanut. Sopivasti paino nousi ja oli oikein hyvä siinä 65 kg kohdalla. Sen alle en tahdo mennä. Myös kuvat kertovat samaa. Laihempana olin luinen ja pää suhteettoman iso.
Nyt voisin olla muutaman kilon kevyempi.
Mutta mikään elämää suurempi asia se ei ole
Luultavasti sinäkin näet vielä joskus muitakin arvoja. Tai ainakin opit hyväksymään itsesi ja muut.
Miten muuten aina päädytäänkin keskustelemaan siitä, missä koossa nainen on aina vääränlainen, tai mitä naisen tulisi tehdä painonsa eteen? Okei, naisvaltainen palsta, ei siinä mitään, mutta näin ylipäätään ylipaino on yhtä lailla miesten ongelma - heitä kohtaan ei vain tässä asiassa näytetä olevan lainkaan niin ankaria. Onko siis tämä terveydellinen aspekti lähinnä keppihevonen?
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan joku läskien kuorolaulu menossa :D
On se kumma kun ihmiset eivät saisi olla hoikkia. Kuitenkin tuossa 23-25 BMI:ssä kiikkuvat ovat enemmän kuin pääsäänröisesti pulskia, joille laihduttaminen ja elintaparemontti tekisi vain hyvää (myös itsetunnolle).
Ei vaan itsensä hyväksymisen kuorolaulu. Mitä muiden mitat sinulle kuuluvat? Ja kuka on sanonut, ettei ihminen saisi olla hoikka? Luetko keskustelua ollenkaan? Mitä pahaa on itsensä hyväksymisessä ja onnellisuudessa? Millä perusteella muuten 23-25 bmi:n omaavat ovat pulskia?
Perustele.