Lapseni kohta 6v ja aistiyliherkkä, en jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Näiden erityisten kanssa ei kannata liiaksi miettiä yleisiä kasvatusneuvoja, vaan miettiä järkeviä ratkaisukeinoja ongelmiin. Jos tikkari motivoi lasta enemmän kuin mikään muu, on sitä järkevää käyttää. Vaikka sitten tikkarin syönnin jälkeen kahden tunnin metsäretki, jossa purkaa se sokerihepuli.

Kakat voi tulla vaikka viidesti päivässä.. Pitää miettiä ja selvittää jos joku muu toimisi.

Haastavaa on, no olen vaan aina ajatellut ajan näyttävän mutta kuvittelin että olisi jo ohi. Mitkään isotuttö keskustelut ei auta.

Harrastus päättyy onneksi tämän kuukauden aikana. Ensi kerralla menen itse katsomaan joten se saattaa auttaa ja jos ei niin poistumme paikalta.

Jos kakat tulee viisi kertaa päivässä, niin lapsella on yliaktiivinen suoli. Tutustu ja kokeilkaa fodmap -ruokavaliota riittävän kauan ja jättäkää kaikki ummetuslääkkeet ja muu suolistoa kiihdyttävä toiminta esim. leseet. Aikuisellakin, jos on tämä ärtynyt suoli, tulee helposti housuun, puhumattakaan lapsesta. Ruokavalio on yksi niistä asioista, jotka erityislapsen kanssa tulee melkein väistämättä vastaan, että normaali ei sovi ja lääkärit ei osaa riittävästi auttaa. Kokeilkaa fodmapia, älkääkä liikaa kuunnelko lääkäreitä tms. asiantuntijoita ja testituloksia.

En jaksa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden erityisten kanssa ei kannata liiaksi miettiä yleisiä kasvatusneuvoja, vaan miettiä järkeviä ratkaisukeinoja ongelmiin. Jos tikkari motivoi lasta enemmän kuin mikään muu, on sitä järkevää käyttää. Vaikka sitten tikkarin syönnin jälkeen kahden tunnin metsäretki, jossa purkaa se sokerihepuli.

Kakat voi tulla vaikka viidesti päivässä.. Pitää miettiä ja selvittää jos joku muu toimisi.

Haastavaa on, no olen vaan aina ajatellut ajan näyttävän mutta kuvittelin että olisi jo ohi. Mitkään isotuttö keskustelut ei auta.

Harrastus päättyy onneksi tämän kuukauden aikana. Ensi kerralla menen itse katsomaan joten se saattaa auttaa ja jos ei niin poistumme paikalta.

Voi olla, että "isotyttösitäisotyttötätä" ei auta, jos lapsi ei osaa toimia, sehän vain ahdistaa silloin.

Sokerista tuli mieleen, että muistaakseni Ann Fernholm on kirjoittanut kirjan "Sokerimyrkytys" ja voi olla, että olisit kiinnostunut lukemaan sen. Käsittääkseni kaikki sokerihepulit on julistettu virallisesti humpuukiksi, mutta voihan se sokeri olla aikamoista myrkkyä. Jos itse tiedät, että lapsesi ei kestä sokeria, niin miksi sitä hänelle syöttää?

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuhrimista helpottaa a) säännöllinen lääkitys sopivalla annoksella b) siisteydestä palkitseminen - alussa jopa joka kerta kun vatsa toimi c) se, että wc-käynnit ovat mahdollisimman mukavia eli samalla saa katsoa vaikka videoita kännykällä päivittäin esm.puoli tuntia siellä pöntöllä.

Lääkityksen unohtaminen edes kahdeksi päiväksi sotkee rytmin, samoin reissut. Silloin saa aloittaa alusta ja vatsan saaminen kuntoon voi viedä jopa kuukauden. Ja ennen kuin kukaan vääräleuka ehtii väliin niin kyllä, ruokavaliossakin asia on huomioitu.

Tsemppiä!

Puoli tuntia pöntöllä - Tuo ei ole hyväksi kenellekään. Harrastavatko lapsenne, joilla ummetusta liikuntaa. Liikkuvatko joka päivä riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuhrimista helpottaa a) säännöllinen lääkitys sopivalla annoksella b) siisteydestä palkitseminen - alussa jopa joka kerta kun vatsa toimi c) se, että wc-käynnit ovat mahdollisimman mukavia eli samalla saa katsoa vaikka videoita kännykällä päivittäin esm.puoli tuntia siellä pöntöllä.

Lääkityksen unohtaminen edes kahdeksi päiväksi sotkee rytmin, samoin reissut. Silloin saa aloittaa alusta ja vatsan saaminen kuntoon voi viedä jopa kuukauden. Ja ennen kuin kukaan vääräleuka ehtii väliin niin kyllä, ruokavaliossakin asia on huomioitu.

Tsemppiä!

Puoli tuntia pöntöllä - Tuo ei ole hyväksi kenellekään. Harrastavatko lapsenne, joilla ummetusta liikuntaa. Liikkuvatko joka päivä riittävästi.

Meillä pitää istuttaa 5-10 min, uroterapeutin suositus ja aina syömisen jälkeen.

Meillä kyllä liikutaan ja lapsi on yliaktiivinen kärsien ummetuksesta.

Meidän lapsella voin nähdä kun sokerihepuli alkaa joten jollain tapaa se kyllä vaikuttaa. Tuon kirjan voisi lukea. Rupean myös tutustumaan tuohon mainittuun ruokavalioon. Meillä on nyt siirrytty melkopuhtaisiin raaka-aineisiin, mutta satunnaisesti saatan viedä hampurilaiselle. Uskon todella ruokavalion voimaan, itselläni ainakin eron huomaa. Lapsi kakkaa useammin sinoastaan pegorionin voimin, muulloin 1xpvä taijokatoinen päivä, mutta tulee verta. Siksi pegorion käytössä.

Hyvä ap! Jatka ratkaisun etsimistä ja kuten täällä on jo todettu, niin kuuntele omaa intuitiotasi. Kun kokeilette riittävän kauan ja pitkäjänteisesti mitkä ruoat aiheuttaa reaktioita lapsessanne niin tulette varmasti löytämään ratkaisun vielä. On jo paljon, että käytätte mahdollisimman puhtaita raaka-aineita. Kuulostaa, että lapsen ongelma ei todellakaan ole mikään psyykkinen vaan puhtaasti toiminnallinen. Olet jo kokeillut paljon, olet hyvällä tiellä, kyllä se helpottaa jonain päivänä!

Lause " Lapsi ei vain tunne kakkahätää ja venyttää viimeiseen asti vessaanmenoa" kertoo sen että lapsella on ummetuskierre. Alunperin vessassa käynti on ollut epämieluisaa ummetuksen takia ja nyt vessaanmenoa siirretään eteenpäin. Niin aikuisilla kuin lapsilla tuo on merkki hoitamattomasta ummetuksesta tai ummetuksesta, jossa hoito ei ole kohdillaan (kuten teillä)

Liikkuuhan lapsi tarpeeksi ulkona? Suoli tarvitsee toimiakseen liikuntaa joka päivä pari tuntia. Voit myös hempein keinoin auttaa suolta esim. liuotetut luumut. Kokeile aamuisin  muutaman viikon ajan antaa lapselle lasillinen vettä tyhjään vatsaan. Ja aamiainen vasta puli tuntia sen jälkeen. Ja aamiaisella noita liuotettuja kuivattuja luumuja aamupuuron kanssa.  Murot pois. 

Vierailija kirjoitti:

Siis tuhrii miten? Mikä on kakkakoulu?

 Tätä tuhrimista ihmettelin itsekin, mutta ilmeisesti näin kansankielellä sanottuna paskoo housuunsa. Kakkakoulussahan opiskellaan ulosteen koostumusta ja muodostumista ym. asiaan liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Lause " Lapsi ei vain tunne kakkahätää ja venyttää viimeiseen asti vessaanmenoa" kertoo sen että lapsella on ummetuskierre. Alunperin vessassa käynti on ollut epämieluisaa ummetuksen takia ja nyt vessaanmenoa siirretään eteenpäin. Niin aikuisilla kuin lapsilla tuo on merkki hoitamattomasta ummetuksesta tai ummetuksesta, jossa hoito ei ole kohdillaan (kuten teillä)

Liikkuuhan lapsi tarpeeksi ulkona? Suoli tarvitsee toimiakseen liikuntaa joka päivä pari tuntia. Voit myös hempein keinoin auttaa suolta esim. liuotetut luumut. Kokeile aamuisin  muutaman viikon ajan antaa lapselle lasillinen vettä tyhjään vatsaan. Ja aamiainen vasta puli tuntia sen jälkeen. Ja aamiaisella noita liuotettuja kuivattuja luumuja aamupuuron kanssa.  Murot pois. 

Tuota, meillä ei ole ikinä syöty muroja, jos olet lukenut ketjua niin aika omituinen vinkki. Luumuja on syöty tuoreina ja kuivattuina. Puuron kanssa ja ilman.. Tuloksetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tuhrii miten? Mikä on kakkakoulu?

 Tätä tuhrimista ihmettelin itsekin, mutta ilmeisesti näin kansankielellä sanottuna paskoo housuunsa. Kakkakoulussahan opiskellaan ulosteen koostumusta ja muodostumista ym. asiaan liittyvää.

Lapsi ei pasko housuunsa, vaan sitä kakkaa tulee ehkä lusikallisen verran ja joskus vähempi, kaikki kakka ei siis tule housuun. Siksi puhutaan housujen tuhrimisesta. Kakkakoulu on tosiaan lapsenomaisesti yksi päivä järjesttävissä tiloissa jossa muitakin lapsia joilla kakka tai pissaongelmia ja heille näytetään videoita ja piirtelevät jne. Yritetään lapsenomaisesti kertoa ruoan ja juoman kiertokulkua.

Se vaippa ois hyvä.

Varmaan tosi raskasta. Mä olen huomannut, että usein vanhemmilla on suuri tarve etsiä diagnooseja- ADHD, aistiyliherkkä jne. Ja aivan varmasti on olemassa myös paljon oikeasti neurologisia ongelmia, joihin tarvitaan lapselle ammattiapua. Mutta väitän että vähintään yhtä paljon ongelmista johtuu vanhemmista. Heidän omista, mielestä pois painetuista ongelmista. Jolloin heidän oma tapansa reagoida provosoi lapsella käytöshäiriöitä ja pahentaa myös noita neurologisten ongelmien oireita. Rasittava lapsi myös lisää sitä aikuisen tiedostamatonta häiriökäyttäytymistä ja noidankehä on valmis. Itsehän siitä on mahdotonta päästä pois, mutta luulen, että moni ongelma ratkeaisi jos vanhemmalla olisi rohkeutta ymmärtää hänen oma osuutensa lapsen häiriöissä. Ja vaikka häiriö oliskin neurologinen tms, se, että aikuinen kohtaa omat ongelmansa, auttaisi lasta silloinkin.  Aika moni vanhempi on oikeasti ihan pihalla, eikä tämä some-alkoholi- ja ulkonäkökeskeinen kulttuuri sitä ongelmaa ainakaan helpota. Yllättävän moni näyttää silti uhraavan oman lapsensa, ettei tarvitsisi itse kohdata omia ongelmiaan.

Mistä näitä omituisia neuvojia tulee ? Eläkää omaa elämäänne tai etsikää sitä ja antakaa äidin olla rauhassa viisauksiltanne. Hän on tosissaan lapsen kanssa ja tämä kanava on viimeinen paikka etsiä apua. Voimia äiti sinulle ja tosiaan etsi yksityistä tietä apua lapsellesi ja saat itse samalla levätä  ja keskittyä lastesi kasvuun. Kevättä.

En kyllä missään nimessä laittaisi tuhrivaa 6-vuotiasta itse pesemään kakkapyykkejä rangaistukseksi. Meillä oli lapsen kanssa samaa ongelmaa ja siihen auttoi ruokavalio (kuituja) ja kun lakkasimme kiinnittämästä sen suurempaa huomiota vahinkoihin, muutos ei kuitenkaan tapahtunut kovin nopeasti. Kun vahinko oli huomattu, sanottiin lapselle että käypä vaihtamassa housut ja pese pyllyä samalla vähän, ei mitään muuta kommentointia eikä varsinkaan mitään voivottelua tai suuttumusta.

Ohjeeksi erityislapsen kanssa muuten ainakin: älä huomioi liikaa negatiivisia asioita, palkitse positiivisista, ole johdonmukainen. Päivän eteneminen esim. kuvakorteille ja käytte niitä lapsen kanssa läpi. Selkeästi tahallisesta huonosta käytöksestä joku seuraamus, mutta ei mistään riehumisesta tai tuhrimisesta jos ei vain mahda sille mitään. Tsemppiä, ei ole helppoa - erityislapsen kasvatuksessa saa tehdä niin paljon työtä, että moni normilapsen vanhempi ei pysty sitä edes kuvittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tosi raskasta. Mä olen huomannut, että usein vanhemmilla on suuri tarve etsiä diagnooseja- ADHD, aistiyliherkkä jne. Ja aivan varmasti on olemassa myös paljon oikeasti neurologisia ongelmia, joihin tarvitaan lapselle ammattiapua. Mutta väitän että vähintään yhtä paljon ongelmista johtuu vanhemmista. Heidän omista, mielestä pois painetuista ongelmista. Jolloin heidän oma tapansa reagoida provosoi lapsella käytöshäiriöitä ja pahentaa myös noita neurologisten ongelmien oireita. Rasittava lapsi myös lisää sitä aikuisen tiedostamatonta häiriökäyttäytymistä ja noidankehä on valmis. Itsehän siitä on mahdotonta päästä pois, mutta luulen, että moni ongelma ratkeaisi jos vanhemmalla olisi rohkeutta ymmärtää hänen oma osuutensa lapsen häiriöissä. Ja vaikka häiriö oliskin neurologinen tms, se, että aikuinen kohtaa omat ongelmansa, auttaisi lasta silloinkin.  Aika moni vanhempi on oikeasti ihan pihalla, eikä tämä some-alkoholi- ja ulkonäkökeskeinen kulttuuri sitä ongelmaa ainakaan helpota. Yllättävän moni näyttää silti uhraavan oman lapsensa, ettei tarvitsisi itse kohdata omia ongelmiaan.

Totta on, että jos vanhemmalla itsellään on joku neurologinen häiriö, on todennäköistä että lapsellakin sellainen saattaa olla. Tämä johtuu siitä, että monet näistä häiriöistä ovat perinnöllisiä. Samaten häiriöstä kärsivä vanhempi tarvinnee tavallista enemmän ohjausta häiriöstä kärsivän lapsensa kasvatuksessa. Näissä asioissa ei kuitenkaan ole kyse mistään omista pois mielestä painetuista ongelmista, jotka voisi hoitaa pois. Vanhempi ei myöskään omalla käytöksellään voi aiheuttaa lapselle häiriötä, jonka asiantuntija on neurologiseksi häiriöksi diagnosoinut. Käytöshäiriön toki voi, mutta tutkimuksissa pystytään kyllä erottamaan neurologiset oireet psyykkisistä. Ei siis sotketa neurologisia diagnooseja huonoon vanhemmuuteen, kiitos.

Ummetukseen voi liittyä "kakkakammoa", joka saa välttämään wc-käyntejä ja tätä kautta tuhrimaan. Rangaistusten sijaan kannatan sitä, että tyttöä kehutaan aina kun toimii oikein. Mistä hän pitää kovasti? Voisiko esim. onnistuneesta wc-käynnistä saada merkinnän/tarran vihkoon ja esim. kymmenestä merkinnästä jonkin yllätyksen? Myös muun käytöksen kanssa mieluummin huomioi hyviä asioita kuin jatkuvasti viljelee ei-sanaa. Ottakaa käyttöön vaikkapa punainen kortti, jota voi näyttää jos meno kiihtyy liikaa. Tällöin ei tule liikaa huudettua ja lapsi silti havahtuu toimintaansa. Lisäksi aistiyliherkkä saattaa paremmin reagoida muuhun kuin puheeseen.

Up

Tsemppiä ap.