Lue keskustelun säännöt.
Miksi Kanta.fi:ssä lääkärin kirjauksessa nostettu esiin mt-ongelmat, vaikka menin sairaalaan somaattisista vaivoista johtuen?
30.03.2016 |
Eli taustaa, 26-v nainen, yli 20 v ocd-tä, ahdistusta osittain äitini vaikean masennuksen ja syn. jälk. masennuksen vuoksi. Minulla on ollut jo pitkän aikaa vatsakipuja, alavatsaan painottuen. Pääsin sitten päivystykseen kun kramppas ihan urakalla eikä panadolit helpottaneet. 4 h:n odottelun jälkeen lääkäri tutki ja kyseli ja palpoi jne. Selitin sitten mahdollisimman tarkasti miksi minua koskee. Lääkäri hymähti, käski litalginiä. Sain piikit persukseen ja läksin kotiin. Olo alkoi helpottaa.
Nyt kanta.fi:ssä asioituani lukee tekstissä "Asiallinen, joskin hieman laveasti puhuu, mt-ongelmia." Että jotta miksi se mt-ongelmat oli tarpeellista mainita? Varsinkaan kun yksityisellä munasarjoista bongasi gyne pari kystaa. Olettiko lääkäri, että koska mulla on psyk-lehti, niin kivut ovat vähintäänkin pään sisäisiä. Jäin myös pohtimaan, onko hän käynyt tutkimassa psykiatrin ja psyk. sh:n kirjoituksia. Osaako kukaan mulle selventää, miksi lääkäri nosti mt-ongelmat? Vai oliko ongelma siinä, että vein häneltä liikaa "tilaa" kun yritin auttaa kertomalla vatsan toiminnasta, kk-kierrosta jne. Olisiko minun pitänyt vain olla hiljaa ja vastata sitä mukaa kysymyksiin?
Anyway, nyt kunnon pillereillä olot helpottuneet. Lukekoot kanta.fi:ssä mitä lukee. Minä en sille mitään voi, että moni asia meni keturalleen jo yli 20 v sitten.
Luetteko te hoitajat ja lääkärit psyk. lehdet aina kun teillä on sen merkkinen potilas asiakkaana? Mielenkiinnosta tätäkin tiedustelen.
Kommentit (131)
Mielenterveyspolilla oli harjoittelujaksolla lääkäri joka piti minua tyhmänä ammattini takia.Väitti minulle ettei aikuisena voi tulla allergiseksi kun sanoin että sain kumihanskoista karmean ihottuman ja omenasta alkoi suu kutisemaan..Masennus nähtävästi teki minusta luulosairaan,,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin kolonoskopiaan ja ihmettelin ensin mielessäni hoitajan käytöstä. Sisälle tullessani nyökkää ja sanoo: tuohon kyljelleen. Ei muuta. Hetken kuluttua paikalle tulee toinen henkilö, joka tervehtimättä ja yhtään kertomatta kun on, alkaa työntää letkua peräaukkoon. Olin niin ällistynyt! Alkoi ottaa päähän ja piruuttani tiedustelin, että kuka hän muuten on, joka siellä peräpäässä häärää. Vähän hämmentyneenä sanoo olevansa lääkäri. Tässä kohtaa mainitsin, että on vähän epäkohteliasta olla huomioimatta potilasta mitenkään ihmisenä ja olla kertomatta ketä ovat ja vaikka vähän toimenpiteestä ja sen kulusta.
Varsinainen asia: käynnin jälkeen potilas kertomus alkaa mennen itse pääasian...potilas, jolla depressio jne. jne.
No, onhan se depressio ollut totta, mutta jäi maku, että se oli tuohon kärkeen tullut laitettua siksi, jos vaikka saisin päähäni muistuttaa käytöksestä, menisi se mukavasti sen potilaan depression piikkiin.
mt-potilaita on helppo alistaa ja heitä voi kohdella huonosti, koska eivät uskalla viedä asioita eteenpäin. jos vievät, niin aina voi vedota ns sairauteen.... ja jos mt-potilas vaatii ihmisarvoista kohtelua, sekin on oire...
Niin, siinäpä se. Tässäkin tapauksessa voi aina vedota siihen, että depressivinen potilas on yliherkkä jne. jne. Siksi luovutetaan jo etukäteen, koska asia on kokemuksesta tullut jo riittävän selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleislääketieteen lehdelle kirjaan potilaan sairaudet, se on ikäänkuin yhteenveto kaikista lehdistä. Siis aikaisemmat vakavat sairaudet, ja ne, jotka vaikuttavat ajankohtaisesti terveydentilaan. Nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitolinjaan. Jos esim. Potilaan kroonista ripulia on selvitelty ja 1kk sitten tehty kolonoskopia ilman löydöksiä, on k.o. tutkimusta turha toistaa.
Psykiatrit kirjaa psyk-lehdelle, ylelääkärit ei.
Somatiikan selvitykset toki tehdään aina, mikäli tältä puolelta ei selittävää löydä, monesti esim. Vatsaoireessa päädytään siihen, että kyseessä toiminnallinen vaiva.
Jos potilaalla on oireita, jotka ovat anatomisesti epäloogisia, jatkuvia ja hyvin vaihtelevia eikä somatiikan puolelta löydy selittävää, pitää pohtia myös psyk puolen ongelmia.
T. LäägärJos olet lääkäri, niin osaatko sanoa, miksi minun gynekologi kopioi pitkän litanian masennustaustastani potilastietoihin kun kävin hänen luonaan alkuraskauden ultrassa? Minusta masennus ei liity raskauteen mitenkään, mutta kiinnostavaa jos joku osaa perustella sen.
Tähän näköjään jo vastattiin, mutta vastaan silti. Raskaus on semmoinen hormonimyrsky, että ilman aikaisempaakin mt-problematiikkaa saattaa mielenterveys järkkyä, jos sille on alttiutta. Esimerkiksi aikaisemmim sairastettu psykoosi tai masennusjakso ovat riskitekijöitä k.o. tilojen uusimiseen raskausaikana. Kun tekstit on kopioitu näkyviin, osaavat neuvolassa ottaa myös mt-asioiden seurannan huomioon.
Eli jos on kerran masentunut niin ei saisi parantua vaan pitää kantaa sitä leimaa loppuelämä? Miksi ei sallita normaalia elämää masentuneelle? Ymmärräthän myös, että vaikeiden psyyken ongelmien jälkeen arjen ongelmat eivät ole mitään. Vaikeista psyyken ongelmisa toipunut voi olla siis monin kerroin psyykkisesti kestävämpi kuin henkilö, jolla ei ongelmia ole ollut.
Ei sitä diagnoosia siellä kuljeteta mukana enää sit, kun se ei enää ole ajankohtainen, älä huoli.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyspolilla oli harjoittelujaksolla lääkäri joka piti minua tyhmänä ammattini takia.Väitti minulle ettei aikuisena voi tulla allergiseksi kun sanoin että sain kumihanskoista karmean ihottuman ja omenasta alkoi suu kutisemaan..Masennus nähtävästi teki minusta luulosairaan,,,
No kyllä tuo paranoialta kieltämättä kuulostaa tuo tulkinta lääkäristä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleislääketieteen lehdelle kirjaan potilaan sairaudet, se on ikäänkuin yhteenveto kaikista lehdistä. Siis aikaisemmat vakavat sairaudet, ja ne, jotka vaikuttavat ajankohtaisesti terveydentilaan. Nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitolinjaan. Jos esim. Potilaan kroonista ripulia on selvitelty ja 1kk sitten tehty kolonoskopia ilman löydöksiä, on k.o. tutkimusta turha toistaa.
Psykiatrit kirjaa psyk-lehdelle, ylelääkärit ei.
Somatiikan selvitykset toki tehdään aina, mikäli tältä puolelta ei selittävää löydä, monesti esim. Vatsaoireessa päädytään siihen, että kyseessä toiminnallinen vaiva.
Jos potilaalla on oireita, jotka ovat anatomisesti epäloogisia, jatkuvia ja hyvin vaihtelevia eikä somatiikan puolelta löydy selittävää, pitää pohtia myös psyk puolen ongelmia.
T. LäägärJos olet lääkäri, niin osaatko sanoa, miksi minun gynekologi kopioi pitkän litanian masennustaustastani potilastietoihin kun kävin hänen luonaan alkuraskauden ultrassa? Minusta masennus ei liity raskauteen mitenkään, mutta kiinnostavaa jos joku osaa perustella sen.
Tähän näköjään jo vastattiin, mutta vastaan silti. Raskaus on semmoinen hormonimyrsky, että ilman aikaisempaakin mt-problematiikkaa saattaa mielenterveys järkkyä, jos sille on alttiutta. Esimerkiksi aikaisemmim sairastettu psykoosi tai masennusjakso ovat riskitekijöitä k.o. tilojen uusimiseen raskausaikana. Kun tekstit on kopioitu näkyviin, osaavat neuvolassa ottaa myös mt-asioiden seurannan huomioon.
Eli jos on kerran masentunut niin ei saisi parantua vaan pitää kantaa sitä leimaa loppuelämä? Miksi ei sallita normaalia elämää masentuneelle? Ymmärräthän myös, että vaikeiden psyyken ongelmien jälkeen arjen ongelmat eivät ole mitään. Vaikeista psyyken ongelmisa toipunut voi olla siis monin kerroin psyykkisesti kestävämpi kuin henkilö, jolla ei ongelmia ole ollut.
Edelleen aiemmin sairastettu masennusjakso lisää riskiä masennuksen uudelleen aktivoitumiseen riskiä raskauden aikana. Olet suuremmassa riskissä sairastua raskaudenaikaiseen tai synnytyksen jälkeiseen masennukseen, kuin henkilö, jolla ei ole aikaisempaa masennushistoriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että psyykelääkkeet voivat myös vaikuttaa somatiikan hoitoon siten, että lääkitysten on sovittava yhteen. Eli jos on vaikka sydämeen vaikuttavia psyykelääkkeitä, pitää tämä ottaa huomioon sydänasioiden hoidossa. Merkintä psykiatrisista diagnooseista yle-lehdellä saa sen yle-lääkärin tarkistamaan lääkitykset ennen kuin määrää uusia.
T. Se lääkäri jolta kyseltiinmutta eihän potilas välttämättä syö lääkkeitä vaikka siitä resepti olisikin. siksi lääkärin pitäisi osata kommunikoida potilaan kanssa, eikä tehdä paperien perusteella oletuksia. miten voi olla vaikeaa kysyä, että mitä lääkitystä potilas käyttää?
Kyllähän näin toimitaan. Yleensä katson lääkelistan ja varmistan potilaalta, onko käyttänyt lääkkeet listan mukaan.
Aloittaja sohaisee isoon muurahaispesään, jonka kuhinaa yhteiskunta ja media ei vielä läheskään havaitse: elämänongelmien medikalisaatioon.
Suurinta osaa ihmisistä loukkaa, kun heidän psykologille, psykiatrille tms. "ammattiauttajalle" kertomiaan elämäntilanteen asioita julkistetaan Kannan tapaisissa laajoissa tietokannoissa. Ihmiset kokevat, että asiat, jotka ovat heidän ja heidän läheistensä yksityistä elämänpiiriä ja heidän oman psyykensä intiimialuetta eivät kuuluisi niin monelle, ja että valtaosa Kantaa lukevista "ammattihenkilöistä" on niihin nähden ulkopuolisia. Avautuessaan empaattiselle kuulijalle he toivovat luottamuksellisuutta, psyykkisten rajojensa kunnioittamista.
Psykosomatiikan tutkimustulokset, jotka antavat viitteitä mielen ja ruumiin yhteydestä, mm. että ahdistus/masennus/stressi lisää erilaisten somaattisten sairauksien todennäköisyyttä, eivät merkitse, että ihmisten henkilökohtaiseen elämänpiiriin ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat sinänsä aiheuttaisivat näitä sairauksia. Mikä niitä saattaa aiheuttaa, on stressi. Psykofysiologinen, traumaattinen stressi.
Lääkäri joka huomioi psyyken osuuden somaattisissa vaivoissa, toimii oikein jos hän huomioi mahdollisen stressin osuuden ja kysyy siitä suoraan potilaalta itseltään. Hänen ei tarvitse tietää, mistä stressi johtuu. Potilaana oleva ihminen voi haluta tai ei haluta kertoa siitä: haasteista ja vaikeuksista esimerkiksi ihmissuhteissaan, työoloissaan, taloudellisessa toimeentulossaan jne. On hyvää hoitoa kysyä potilaalta, onko elämässä ollut viime aikoina voimakasta stressiä tai vastoinkäymisiä ja antaa hänen päättää, vastaako. On huonoa hoitoa, jos ylitetään hänen yksityisyytensä rajat hankkimalla tätä tietoa toista kautta, pahimmillaan vielä hänen julkilausutun tahtonsa vastaisesti. Eli, jos mennään ennen vastaanottoa potilaalta lupaa kysymättä lukemaan hänen psyk.lehteään, tai, jos potilas ei halua kysyttäessä vastata, mennä silti lukemaan psyk.lehteä, tarkoituksellisesti potilaan tahdon vastaisesti.
Monet lääkärit ja hoitajat rikkovat törkeästi potilaanaan olevan ihmisen henkilökohtaisia rajoja näin, lukemalla Kannan psyykekirjauksia ilman hänen lupaansa. Jotkut ymmärtävät olla tekemättä niin, koska heillä on eläytymiskykyä toisen ihmisen tilanteeseen ja omaa moraalia. He taitavat olla vähemmistö. (Kunpa heillä olisi jokin rintanappi, joka kertoisi: kunnioitan yksityisyyttäsi ja psyykkis-fyysistä koskemattomuuttasi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärien koulutuksessa on paljon sellaista, mikä aiheuttaa todellista estettä mielenterveyden asioiden hoidossa. Heidät opetetaan rikkomaan toisten ihmisten rajoja ja käyttämään valtaa, muka potilaan oman edun nimissä. Toki lääkäriopiskelijoille opetetaan empatiaakin - tosin aika rajallisesti - ja mitä on hyvä kohtelu (esittele itsesi, kerro toimenpiteistä jne.) mutta heille ei opeteta mikä merkitys ihmisen elämässä ja psyykkis-fyysisessä hyvinvoinnissa on itsemääräämisellä ja yksityiselämän rajojen suojelulla.
Mitä tulee lääkitykseen, niin Kanta on rakennettu siten, että jos potilas haluaa salata jotkut reseptit lääkäriltä, se onnistuu. Keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä kuten useimpia psyykenlääkkeitä ei voi salata lääkäriltä joka on parhaillaan määräämässä vastaavia, siis PKV-lääkkeitä, ja hyvä niin, sillä ne saattavat vaikuttaa toisiinsa ja muuhun lääkitykseen.
Elämäntilanteen asiat ja niistä mahdollisesti tehdyt psykiatriset diagnoosit eivät kuitenkaan ole verrattavissa lääkitykseen, jota määrätessään lääkärillä on vastuu lääkkeiden yhteisvaikutuksista ja siksi myös perusteltu syy tietää, mitä kaikkia lääkkeitä potilas käyttää. Ei ole mitään lääketieteellistä perustetta, millä kukaan lääkäri voisi väittää, että esimerkiksi avio-ongelmat, suhteet lapsiin, perheen ilmapiiri, työpaikan ihmissuhteet jne., ja kaikkien näiden herättämät tunteet ja ajatukset, joista psyk.lehdellä kerrotaan, vaikuttaisivat hänen antamiinsa hoitoihin ja määräämiinsä lääkkeisiin siten että hänen pitäisi välttämättä saada ne tietää.
Paitsi mt-tekstit, myös mt-diagnoosit ovat turhia somaattisella puolella. Lääkärien ja somaattisen hoitohenkilökunnan mielestä ne ehkä eivät ole lainkaan turhia, mutta sisällöllisesti ne toimivat lähinnä luokittelukarsinoina ja leimasimina. Minusta somaattisen puolen henkilökunnan olisi syytä tutkailla motiivejaan tässä suhteessa.
Avainsana on stressi. Se on tutkimusten mukaan ainoa väylä, joka vaikuttaa psykofysiologisesti somaattisten sairauksien syntyyn. Vaikutusmekanismi on epäspesifi. Tämän epäspesifin somaattisten sairauksien yhden syytekijän kartoittaminen on eettisesti mahdollista ainoastaan noudattamalla potilaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeutta. Ei urkkimalla hänen psyk.lehtensä diagnooseja ja usein moniulotteisia kirjauksia, eikä vaatimalla häntä itseään vastaamaan kysymyksiin vastaanotolla silloin kun hän ei sitä halua.
Itse uskon, että aika moni kertoisi mielellään kokemastaan stressistä ja ehkä elämäntilanteestaan laajemminkin, jos voisi luottaa, että tietoa ymmärretään käyttää oikein eikä pelkkään epämääräisten, epätieteellisten päätelmien tekoon (joka pahimmillaan johtaa tarpeellisten somaattisten hoitojen epäämiseen) ja stigmatisointiin.
Kanta pitäisi uudistaa ja säätää siihen potilaalle mahdollisuus estää mielenterveystietojensa näkyminen somaattisille aloille, lääkitystä lukuunottamatta. Psyyketietojen näkyminen Kannassa kuten nyt, käytännössä kuin minkä tahansa somaattisen sairauden, aiheuttaa suurelle osalle potilaana olevista ihmisistä lisää stressiä ja painetta, jo mahdollisesti olemassaolevien lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleislääketieteen lehdelle kirjaan potilaan sairaudet, se on ikäänkuin yhteenveto kaikista lehdistä. Siis aikaisemmat vakavat sairaudet, ja ne, jotka vaikuttavat ajankohtaisesti terveydentilaan. Nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitolinjaan. Jos esim. Potilaan kroonista ripulia on selvitelty ja 1kk sitten tehty kolonoskopia ilman löydöksiä, on k.o. tutkimusta turha toistaa.
Psykiatrit kirjaa psyk-lehdelle, ylelääkärit ei.
Somatiikan selvitykset toki tehdään aina, mikäli tältä puolelta ei selittävää löydä, monesti esim. Vatsaoireessa päädytään siihen, että kyseessä toiminnallinen vaiva.
Jos potilaalla on oireita, jotka ovat anatomisesti epäloogisia, jatkuvia ja hyvin vaihtelevia eikä somatiikan puolelta löydy selittävää, pitää pohtia myös psyk puolen ongelmia.
T. LäägärJos olet lääkäri, niin osaatko sanoa, miksi minun gynekologi kopioi pitkän litanian masennustaustastani potilastietoihin kun kävin hänen luonaan alkuraskauden ultrassa? Minusta masennus ei liity raskauteen mitenkään, mutta kiinnostavaa jos joku osaa perustella sen.
Tähän näköjään jo vastattiin, mutta vastaan silti. Raskaus on semmoinen hormonimyrsky, että ilman aikaisempaakin mt-problematiikkaa saattaa mielenterveys järkkyä, jos sille on alttiutta. Esimerkiksi aikaisemmim sairastettu psykoosi tai masennusjakso ovat riskitekijöitä k.o. tilojen uusimiseen raskausaikana. Kun tekstit on kopioitu näkyviin, osaavat neuvolassa ottaa myös mt-asioiden seurannan huomioon.
Eli jos on kerran masentunut niin ei saisi parantua vaan pitää kantaa sitä leimaa loppuelämä? Miksi ei sallita normaalia elämää masentuneelle? Ymmärräthän myös, että vaikeiden psyyken ongelmien jälkeen arjen ongelmat eivät ole mitään. Vaikeista psyyken ongelmisa toipunut voi olla siis monin kerroin psyykkisesti kestävämpi kuin henkilö, jolla ei ongelmia ole ollut.
Voin allekirjoittaa tämän. Kun toipuminen on tapahtunut, niin sitä kestää vallan hyvin elämän kolhuja. Ei itketä, harmita tai sureta mitkään tavalliset pienet jutut. Minä taivun, mutta en katkea. Minua ei tarvitse paapoa tai varoa, kohdella silkkihansikkain tai kytätä milloin kaadun. Tiedän mikä henkinen tilani on ja osaan hakea siihen apua jos koen sitä tarvitsevani.
Ärsyttää, että se vanha mielialahäiriön leima kulkee mukana minne ikinä menenkin ja näkyy eritoten lääkärillä käydessä, kun oireita ei oteta tosissaan. Oli vaiva mikä vaan, niin ensin ajatellaan, että "koska tuo tyyppi on tuollainen entinen masentunut niin varmaan se mahakipu/pääkipu/allergia/astma/onnettomuus/jalkasieni/akne/pyörtyminen/keuhkokuume/kondylooma on nyt sitten vain joku psykosomaattinen oire, jolle ei tarvitse tehdä mitään, huomiota se varmaan vaan hakee". Sitten annetaan vähän jotain leikkilääkettä mukaan ja eikun kotiin. Minä kävin 6 kertaa yskän takia lääkärissä. Ei edes testiä viitsitty ottaa, jolla se keuhkokuume olisi selvinnyt. Masennus lyhentää elinikää, mutta olisiko mitään tekemistä sillä, että jätetään ilman hoitoa?
Toinen mihin törmää on, että kaikki normaalitkin asiat ja kehon tapahtumat on joku juttu jota kytätä, "kuinka se raskaus nyt sujuu, varmaan tämä potilas masentuu raskaana ollessaan tai viimeistään kun synnyttää, kuitenkin pelkää synnytystä ja on "suisidaalinen" ja ehkä sitten myös psykoottinen, tässä meillä on kuulkaa taas oikea ongelmakimppu, mutta ei sille mitään apua tarvi antaa, kunhan vaan kirjataan kaikki ylös. Ja lasut tietysti hollille."
Psyykkisesti sairas on yhteiskunnan silmissä ikäänkuin kyvytön itse tietämään kehonsa tuntemukset ja arvoton saamaan samalla tavalla hoitoa kuin normaalit psyykkisesti terveet ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ole miettinyt, pitäisihän tähän saada muutos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleislääketieteen lehdelle kirjaan potilaan sairaudet, se on ikäänkuin yhteenveto kaikista lehdistä. Siis aikaisemmat vakavat sairaudet, ja ne, jotka vaikuttavat ajankohtaisesti terveydentilaan. Nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitolinjaan. Jos esim. Potilaan kroonista ripulia on selvitelty ja 1kk sitten tehty kolonoskopia ilman löydöksiä, on k.o. tutkimusta turha toistaa.
Psykiatrit kirjaa psyk-lehdelle, ylelääkärit ei.
Somatiikan selvitykset toki tehdään aina, mikäli tältä puolelta ei selittävää löydä, monesti esim. Vatsaoireessa päädytään siihen, että kyseessä toiminnallinen vaiva.
Jos potilaalla on oireita, jotka ovat anatomisesti epäloogisia, jatkuvia ja hyvin vaihtelevia eikä somatiikan puolelta löydy selittävää, pitää pohtia myös psyk puolen ongelmia.
T. LäägärJos olet lääkäri, niin osaatko sanoa, miksi minun gynekologi kopioi pitkän litanian masennustaustastani potilastietoihin kun kävin hänen luonaan alkuraskauden ultrassa? Minusta masennus ei liity raskauteen mitenkään, mutta kiinnostavaa jos joku osaa perustella sen.
Tähän näköjään jo vastattiin, mutta vastaan silti. Raskaus on semmoinen hormonimyrsky, että ilman aikaisempaakin mt-problematiikkaa saattaa mielenterveys järkkyä, jos sille on alttiutta. Esimerkiksi aikaisemmim sairastettu psykoosi tai masennusjakso ovat riskitekijöitä k.o. tilojen uusimiseen raskausaikana. Kun tekstit on kopioitu näkyviin, osaavat neuvolassa ottaa myös mt-asioiden seurannan huomioon.
Eli jos on kerran masentunut niin ei saisi parantua vaan pitää kantaa sitä leimaa loppuelämä? Miksi ei sallita normaalia elämää masentuneelle? Ymmärräthän myös, että vaikeiden psyyken ongelmien jälkeen arjen ongelmat eivät ole mitään. Vaikeista psyyken ongelmisa toipunut voi olla siis monin kerroin psyykkisesti kestävämpi kuin henkilö, jolla ei ongelmia ole ollut.
Ei sitä diagnoosia siellä kuljeteta mukana enää sit, kun se ei enää ole ajankohtainen, älä huoli.
Kyllä kuljetetaan. Kaveri kävi lääkärissä poistattamassa pysyvää diagnoosia. Järjestelmä on niin susi ettei sitä saanut pois, vaikka lääkäri yritti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun papereissa lukee somatisaatiohäiriö, niin kaikki menee sitten sen piikkiin eikä mitään tutkita. Tämä, vaikka kuinka kävisit terapiassa ja edistyisit siinä hyvin. Ja on diagnosoitua somatisaatiohäiriötä tai ei, niin joillakin lääkäreillä (monilla) on tavoitteena epäilemällä mt-ongelmaa mitätöidä kaikki potilaan ongelmat ja olla tekemättä jopa tarpeellisia tutkimuksia. Ja rahaa säästyy. Ainakin lyhyellä juoksulla. Se onkin sitten toinen asia, mitä maksaa, kun oireita ei tutkita ja ne pääsevät kehittymään. Jopa vaikka syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleislääketieteen lehdelle kirjaan potilaan sairaudet, se on ikäänkuin yhteenveto kaikista lehdistä. Siis aikaisemmat vakavat sairaudet, ja ne, jotka vaikuttavat ajankohtaisesti terveydentilaan. Nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitolinjaan. Jos esim. Potilaan kroonista ripulia on selvitelty ja 1kk sitten tehty kolonoskopia ilman löydöksiä, on k.o. tutkimusta turha toistaa.
Psykiatrit kirjaa psyk-lehdelle, ylelääkärit ei.
Somatiikan selvitykset toki tehdään aina, mikäli tältä puolelta ei selittävää löydä, monesti esim. Vatsaoireessa päädytään siihen, että kyseessä toiminnallinen vaiva.
Jos potilaalla on oireita, jotka ovat anatomisesti epäloogisia, jatkuvia ja hyvin vaihtelevia eikä somatiikan puolelta löydy selittävää, pitää pohtia myös psyk puolen ongelmia.
T. LäägärJos olet lääkäri, niin osaatko sanoa, miksi minun gynekologi kopioi pitkän litanian masennustaustastani potilastietoihin kun kävin hänen luonaan alkuraskauden ultrassa? Minusta masennus ei liity raskauteen mitenkään, mutta kiinnostavaa jos joku osaa perustella sen.
Tähän näköjään jo vastattiin, mutta vastaan silti. Raskaus on semmoinen hormonimyrsky, että ilman aikaisempaakin mt-problematiikkaa saattaa mielenterveys järkkyä, jos sille on alttiutta. Esimerkiksi aikaisemmim sairastettu psykoosi tai masennusjakso ovat riskitekijöitä k.o. tilojen uusimiseen raskausaikana. Kun tekstit on kopioitu näkyviin, osaavat neuvolassa ottaa myös mt-asioiden seurannan huomioon.
Eli jos on kerran masentunut niin ei saisi parantua vaan pitää kantaa sitä leimaa loppuelämä? Miksi ei sallita normaalia elämää masentuneelle? Ymmärräthän myös, että vaikeiden psyyken ongelmien jälkeen arjen ongelmat eivät ole mitään. Vaikeista psyyken ongelmisa toipunut voi olla siis monin kerroin psyykkisesti kestävämpi kuin henkilö, jolla ei ongelmia ole ollut.
Voin allekirjoittaa tämän. Kun toipuminen on tapahtunut, niin sitä kestää vallan hyvin elämän kolhuja. Ei itketä, harmita tai sureta mitkään tavalliset pienet jutut. Minä taivun, mutta en katkea. Minua ei tarvitse paapoa tai varoa, kohdella silkkihansikkain tai kytätä milloin kaadun. Tiedän mikä henkinen tilani on ja osaan hakea siihen apua jos koen sitä tarvitsevani.
Ärsyttää, että se vanha mielialahäiriön leima kulkee mukana minne ikinä menenkin ja näkyy eritoten lääkärillä käydessä, kun oireita ei oteta tosissaan. Oli vaiva mikä vaan, niin ensin ajatellaan, että "koska tuo tyyppi on tuollainen entinen masentunut niin varmaan se mahakipu/pääkipu/allergia/astma/onnettomuus/jalkasieni/akne/pyörtyminen/keuhkokuume/kondylooma on nyt sitten vain joku psykosomaattinen oire, jolle ei tarvitse tehdä mitään, huomiota se varmaan vaan hakee". Sitten annetaan vähän jotain leikkilääkettä mukaan ja eikun kotiin. Minä kävin 6 kertaa yskän takia lääkärissä. Ei edes testiä viitsitty ottaa, jolla se keuhkokuume olisi selvinnyt. Masennus lyhentää elinikää, mutta olisiko mitään tekemistä sillä, että jätetään ilman hoitoa?
Toinen mihin törmää on, että kaikki normaalitkin asiat ja kehon tapahtumat on joku juttu jota kytätä, "kuinka se raskaus nyt sujuu, varmaan tämä potilas masentuu raskaana ollessaan tai viimeistään kun synnyttää, kuitenkin pelkää synnytystä ja on "suisidaalinen" ja ehkä sitten myös psykoottinen, tässä meillä on kuulkaa taas oikea ongelmakimppu, mutta ei sille mitään apua tarvi antaa, kunhan vaan kirjataan kaikki ylös. Ja lasut tietysti hollille."
Psyykkisesti sairas on yhteiskunnan silmissä ikäänkuin kyvytön itse tietämään kehonsa tuntemukset ja arvoton saamaan samalla tavalla hoitoa kuin normaalit psyykkisesti terveet ihmiset.
Tämä. Menin rintakipujen vuoksi päivystykseen. Minulla on mt-diagnoosi. Hoitaja luukulla nyreästi totesi, että otetaan nyt sitten ekg, vaikka onhan susta näitä monta jo otettu. Niin no edellisestä ekg:sta oli aikaa reilu vuosi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on täysin kiistattomasti ultrassa näkyvä rakenteellinen sydänvika jonka olemassaoloa ei voi mitenkään selittää mt-ongelmilla, ja silti mt-dg:t mainitaan aina Kannassa. Itselläni niiden mainitseminen on relevanttia ainoastaan selittämään miksi mulla on tietty lääkitys. Mutta mun mt-ongelmia tai mitään niihin liittyvää käytöstä ei ole mainittu epikriisissä.
Olen 115. Tarkennan siis, että mt-dg:ni mainitaan sydänvikaani liittyvissä epikriiseissä ihan alussa missä on taustatiedot, mutta itse varsinaisessa epikriisissä ei ole mainittu mitään esim käyttäytymisestäni.
Vierailija kirjoitti:
Kerran hullu, aina hullu, näinhän se on.
Näin se vaan tuntuu menevän.
Läheiseni tuskia ei otettu todesta kun oli mt-vaivainen, jolla olikin syöpä johon ei siis saanut asianmukaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleislääketieteen lehdelle kirjaan potilaan sairaudet, se on ikäänkuin yhteenveto kaikista lehdistä. Siis aikaisemmat vakavat sairaudet, ja ne, jotka vaikuttavat ajankohtaisesti terveydentilaan. Nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitolinjaan. Jos esim. Potilaan kroonista ripulia on selvitelty ja 1kk sitten tehty kolonoskopia ilman löydöksiä, on k.o. tutkimusta turha toistaa.
Psykiatrit kirjaa psyk-lehdelle, ylelääkärit ei.
Somatiikan selvitykset toki tehdään aina, mikäli tältä puolelta ei selittävää löydä, monesti esim. Vatsaoireessa päädytään siihen, että kyseessä toiminnallinen vaiva.
Jos potilaalla on oireita, jotka ovat anatomisesti epäloogisia, jatkuvia ja hyvin vaihtelevia eikä somatiikan puolelta löydy selittävää, pitää pohtia myös psyk puolen ongelmia.
T. LäägärJos olet lääkäri, niin osaatko sanoa, miksi minun gynekologi kopioi pitkän litanian masennustaustastani potilastietoihin kun kävin hänen luonaan alkuraskauden ultrassa? Minusta masennus ei liity raskauteen mitenkään, mutta kiinnostavaa jos joku osaa perustella sen.
Tähän näköjään jo vastattiin, mutta vastaan silti. Raskaus on semmoinen hormonimyrsky, että ilman aikaisempaakin mt-problematiikkaa saattaa mielenterveys järkkyä, jos sille on alttiutta. Esimerkiksi aikaisemmim sairastettu psykoosi tai masennusjakso ovat riskitekijöitä k.o. tilojen uusimiseen raskausaikana. Kun tekstit on kopioitu näkyviin, osaavat neuvolassa ottaa myös mt-asioiden seurannan huomioon.
Eli jos on kerran masentunut niin ei saisi parantua vaan pitää kantaa sitä leimaa loppuelämä? Miksi ei sallita normaalia elämää masentuneelle? Ymmärräthän myös, että vaikeiden psyyken ongelmien jälkeen arjen ongelmat eivät ole mitään. Vaikeista psyyken ongelmisa toipunut voi olla siis monin kerroin psyykkisesti kestävämpi kuin henkilö, jolla ei ongelmia ole ollut.
Voin allekirjoittaa tämän. Kun toipuminen on tapahtunut, niin sitä kestää vallan hyvin elämän kolhuja. Ei itketä, harmita tai sureta mitkään tavalliset pienet jutut. Minä taivun, mutta en katkea. Minua ei tarvitse paapoa tai varoa, kohdella silkkihansikkain tai kytätä milloin kaadun. Tiedän mikä henkinen tilani on ja osaan hakea siihen apua jos koen sitä tarvitsevani.
Ärsyttää, että se vanha mielialahäiriön leima kulkee mukana minne ikinä menenkin ja näkyy eritoten lääkärillä käydessä, kun oireita ei oteta tosissaan. Oli vaiva mikä vaan, niin ensin ajatellaan, että "koska tuo tyyppi on tuollainen entinen masentunut niin varmaan se mahakipu/pääkipu/allergia/astma/onnettomuus/jalkasieni/akne/pyörtyminen/keuhkokuume/kondylooma on nyt sitten vain joku psykosomaattinen oire, jolle ei tarvitse tehdä mitään, huomiota se varmaan vaan hakee". Sitten annetaan vähän jotain leikkilääkettä mukaan ja eikun kotiin. Minä kävin 6 kertaa yskän takia lääkärissä. Ei edes testiä viitsitty ottaa, jolla se keuhkokuume olisi selvinnyt. Masennus lyhentää elinikää, mutta olisiko mitään tekemistä sillä, että jätetään ilman hoitoa?
Toinen mihin törmää on, että kaikki normaalitkin asiat ja kehon tapahtumat on joku juttu jota kytätä, "kuinka se raskaus nyt sujuu, varmaan tämä potilas masentuu raskaana ollessaan tai viimeistään kun synnyttää, kuitenkin pelkää synnytystä ja on "suisidaalinen" ja ehkä sitten myös psykoottinen, tässä meillä on kuulkaa taas oikea ongelmakimppu, mutta ei sille mitään apua tarvi antaa, kunhan vaan kirjataan kaikki ylös. Ja lasut tietysti hollille."
Psyykkisesti sairas on yhteiskunnan silmissä ikäänkuin kyvytön itse tietämään kehonsa tuntemukset ja arvoton saamaan samalla tavalla hoitoa kuin normaalit psyykkisesti terveet ihmiset.
Tämä. Menin rintakipujen vuoksi päivystykseen. Minulla on mt-diagnoosi. Hoitaja luukulla nyreästi totesi, että otetaan nyt sitten ekg, vaikka onhan susta näitä monta jo otettu. Niin no edellisestä ekg:sta oli aikaa reilu vuosi...
Minulla on ollut häiritseviä rytmihäiriöitä 20 vuotta, mutta koska samaan aikaan alkoi masennus, niin syytä niihin ei tarkemmin tutkittu, sanottiin vain, että pitäisi yrittää elää stressittömästi. Lääkkeeksi sain propralin. Myöhemmin syy löytyi ja se on reikä sydämessä. Jos se olisi aiemmin tutkittu, niin olisin välttynyt aivoveritulpilta. Kyllä se ainakin omalla kohdalla on aivan selvä, että masennusdiagnoosi esti minulta hoidon.
medikalisaatio syynä kirjoitti:
Aloittaja sohaisee isoon muurahaispesään, jonka kuhinaa yhteiskunta ja media ei vielä läheskään havaitse: elämänongelmien medikalisaatioon.
Suurinta osaa ihmisistä loukkaa, kun heidän psykologille, psykiatrille tms. "ammattiauttajalle" kertomiaan elämäntilanteen asioita julkistetaan Kannan tapaisissa laajoissa tietokannoissa. Ihmiset kokevat, että asiat, jotka ovat heidän ja heidän läheistensä yksityistä elämänpiiriä ja heidän oman psyykensä intiimialuetta eivät kuuluisi niin monelle, ja että valtaosa Kantaa lukevista "ammattihenkilöistä" on niihin nähden ulkopuolisia. Avautuessaan empaattiselle kuulijalle he toivovat luottamuksellisuutta, psyykkisten rajojensa kunnioittamista.
Psykosomatiikan tutkimustulokset, jotka antavat viitteitä mielen ja ruumiin yhteydestä, mm. että ahdistus/masennus/stressi lisää erilaisten somaattisten sairauksien todennäköisyy
Hyvin sanottu.
Aikaisemmat sairaudet - psyykkiset tai fyysiset - väistämättä vaikuttavat elimistöön. Jos on taipumusta sydänsairauksiin, sydämen vointia seurataan tavallista tarkemmin esim. lääkitystä muutettaessa tai kuormittavan elämäntilanteen aikana, vaikka potilas voisikin hyvin. Jos aivoilla on "taipumus" masentua, on kiinnitettävä huomiota siihen, laukaiseeko esim. unettomuus tai hormoniheittely oireilun uudestaan.