Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kotiäiti kertoi burnoutistaan

Vierailija
30.03.2016 |

Hän sai noin kahden vuoden ikäeroilla "vain" kolme lasta. Mies teki matkatöitä entiseen tapaansa ja ansaitsi hyvin. Heillä ei ollut taloudellisia huolia.

Raskaudet sujuivat normaalisti. Lapset sairastivat tavalliset lastentaudit. Sukulaiset asuivat kaukana, eikä heistä ollut tukemaan. Yhdellä lapsista oli koliikkia. Äiti heräili viisi vuotta peräjälkeen yöllä tiheään tai vähintään kahden-kolmen tunnin välein hän havahtui hereille. Muuten ei ollut uniongelmia tai unettomuutta ja nukkui pätkissä aina kun voi. Koliikkilapsen kanssa oli myös illasta aamuyöhön kanniskelua. Mies auttoi silloin kun oli kotona. Äiti jaksoi joten kuten päivästä toiseen ja vuodesta toiseenkin. Hän huomasi jossain vaiheessa, että ei ollut yli viiteen vuoteen käynyt viihteellä tai kauppareissua kauempana ilman lapsia. Omat harrastuksetkin olivat saaneet jäädä. Lapsilla oli joitakin sairauksia ja aikaa meni erikoislääkäreillä tutkimuksissakin, mutta onneksi ei mitään kovin vakavaa ollut. Äiti itsekin tarvitsi välillä lääkäriä.

Nuorin lapsista meni kerhoon kolme vuotiaana ja päiväkotiin neljä vuotiaana. Äiti sai ekaa kertaa omaa aikaa sekä aikaa yhdessä miehensä kanssa (mies oli välillä päivällä kotona työmatkojen välissä, kun lapset olivat muualla ja he kävivät esim ulkona syömässä). Hän ei puhunut burnoutistaan, vaan katsoi, että oli hyvä, että lapsia hoiti kerrankin joku muukin kuin hän, mutta hän vain ei tahtonut palata töihin.

Äiti ei palannut työelämään ennenkuin nuorinkin meni toiselle luokalle kouluun. Hän ei tahtonut elää yksin vastaten työstä ja lapsista, silloin kun mies oli työmatkoilla. Hän tahtoi omaa aikaa. Hän huomasi kaiken mitä ilman oli joutunut elämään. Monet hyvän tukiverkon omaavat äidit olivat saaneet omaa aikaa kotivuosinaankin. Heilläkin oli käynyt lapsia leikkimässä, mutta kaikille omille lapsille ei vain ollut löytynyt hoitajaa yhtaikaa, jotta olisi voinut tehdä jotain ei niin lapsille sopivaa vain vaihtelun vuoksi.

Hän kaivoi vanhat harrastuksensa naftaliinista, jolloin suku paheksui ja piti häntä työtä vieroksuvana. Ei hän heti ollut tajunnutkaan, että miten tööt oli ollut. Muistikin pätki, mutta palaili harrastusten ja joutilaisuuden avulla. Vuosikausien väsymyksestä täytyi ehtiä palautumaan. Burnout jätti pysyvät jäljet. Hän ei lakannut tekemästä mitään perheensä kanannalta tarpeellista, mutta lepäsi ja nautti, kun sai oma aikaa. Ei ollut enää ansiokas veronmaksaja.

Jotkut kokevat, että työ on omaa aikaa pikkulapsivaiheessa. Varmasti näin voi olalkin, mutta se ei sovi neuvoksi äidille, joka vastaa melkein yksin koko perheestä univelkaisena. Äiti sairastivälillä itsekin ja joutui silloinkin huolehtiman muista.

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
30.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos muistan oikein, niin hän kertoi, että olisi tahtonut hoitajan viikonloppuna illalla, jotta olisi voinut mennä miehensä kanssa jonnekin. Lähialueella ei ollut hoitajia ja kauempana asuvat eivät tahtoneet. Olisi ollut valmis ottamaan hoitajan tiettyinä aikoinakin, mutta ei vaan saanut sellaista kohtuullisesti sovittua. Olisivat vaatineet esim taksikyydit.

Poistun palstalta. Täällähän vierähti aikaa, vaikka olenkin valmistellut vauvanvaatteita ja laittanut ruokaa valmiiksi pakastimeen tässä samalla. Rv 40+1.

ap

Vierailija
22/27 |
30.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hän sai noin kahden vuoden ikäeroilla "vain" kolme lasta. Mies teki matkatöitä entiseen tapaansa ja ansaitsi hyvin. Heillä ei ollut taloudellisia huolia.

Raskaudet sujuivat normaalisti. Lapset sairastivat tavalliset lastentaudit. Sukulaiset asuivat kaukana, eikä heistä ollut tukemaan. Yhdellä lapsista oli koliikkia. Äiti heräili viisi vuotta peräjälkeen yöllä tiheään tai vähintään kahden-kolmen tunnin välein hän havahtui hereille. Muuten ei ollut uniongelmia tai unettomuutta ja nukkui pätkissä aina kun voi. Koliikkilapsen kanssa oli myös illasta aamuyöhön kanniskelua. Mies auttoi silloin kun oli kotona. Äiti jaksoi joten kuten päivästä toiseen ja vuodesta toiseenkin. Hän huomasi jossain vaiheessa, että ei ollut yli viiteen vuoteen käynyt viihteellä tai kauppareissua kauempana ilman lapsia. Omat harrastuksetkin olivat saaneet jäädä. Lapsilla oli joitakin sairauksia ja aikaa meni erikoislääkäreillä tutkimuksissakin, mutta onneksi ei mitään kovin vakavaa ollut. Äiti itsekin tarvitsi välillä lääkäriä.

Nuorin lapsista meni kerhoon kolme vuotiaana ja päiväkotiin neljä vuotiaana. Äiti sai ekaa kertaa omaa aikaa sekä aikaa yhdessä miehensä kanssa (mies oli välillä päivällä kotona työmatkojen välissä, kun lapset olivat muualla ja he kävivät esim ulkona syömässä). Hän ei puhunut burnoutistaan, vaan katsoi, että oli hyvä, että lapsia hoiti kerrankin joku muukin kuin hän, mutta hän vain ei tahtonut palata töihin.

Äiti ei palannut työelämään ennenkuin nuorinkin meni toiselle luokalle kouluun. Hän ei tahtonut elää yksin vastaten työstä ja lapsista, silloin kun mies oli työmatkoilla. Hän tahtoi omaa aikaa. Hän huomasi kaiken mitä ilman oli joutunut elämään. Monet hyvän tukiverkon omaavat äidit olivat saaneet omaa aikaa kotivuosinaankin. Heilläkin oli käynyt lapsia leikkimässä, mutta kaikille omille lapsille ei vain ollut löytynyt hoitajaa yhtaikaa, jotta olisi voinut tehdä jotain ei niin lapsille sopivaa vain vaihtelun vuoksi.

Hän kaivoi vanhat harrastuksensa naftaliinista, jolloin suku paheksui ja piti häntä työtä vieroksuvana. Ei hän heti ollut tajunnutkaan, että miten tööt oli ollut. Muistikin pätki, mutta palaili harrastusten ja joutilaisuuden avulla. Vuosikausien väsymyksestä täytyi ehtiä palautumaan. Burnout jätti pysyvät jäljet. Hän ei lakannut tekemästä mitään perheensä kanannalta tarpeellista, mutta lepäsi ja nautti, kun sai oma aikaa. Ei ollut enää ansiokas veronmaksaja.

Jotkut kokevat, että työ on omaa aikaa pikkulapsivaiheessa. Varmasti näin voi olalkin, mutta se ei sovi neuvoksi äidille, joka vastaa melkein yksin koko perheestä univelkaisena. Äiti sairastivälillä itsekin ja joutui silloinkin huolehtiman muista.

Hemmetti mitä itsesäälivää valitusta. Ei mikään ihme ettei kukaan ollut kiinnostunut olemaan tekemisissä kanssasi. Jos kaikki olisivat tuollaisia naurettavia itsesäälissä kierijöitä, niin aiemmat sukupolvet olisivat kaikki olleet burnoutissa!! Eihän tuota termiä edes voi käyttää kotiäidistä!!!

Eli päätit itse tehdä kolme (!!!) lasta. Et ole yh, et töissä, olet vain lorvaillut kotona vuositolkulla. Ja kierit itsesäälissä "burnoutista" ?!?!?!? Uskomatonta mitä roskaa. Häpeäisit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
30.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap kyllästyi sepittämään keksittyä tarinaa jostain tuntemastaan kotiäidistä.

Vierailija
24/27 |
30.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos muistan oikein, niin hän kertoi, että olisi tahtonut hoitajan viikonloppuna illalla, jotta olisi voinut mennä miehensä kanssa jonnekin. Lähialueella ei ollut hoitajia ja kauempana asuvat eivät tahtoneet. Olisi ollut valmis ottamaan hoitajan tiettyinä aikoinakin, mutta ei vaan saanut sellaista kohtuullisesti sovittua. Olisivat vaatineet esim taksikyydit.

Poistun palstalta. Täällähän vierähti aikaa, vaikka olenkin valmistellut vauvanvaatteita ja laittanut ruokaa valmiiksi pakastimeen tässä samalla. Rv 40+1.

ap

No herrajumala sentään. Että se takia kun ei ole saanut jotakuta lauantai-iltana vahtimaan lapsia, se on estänyt häntä palkkaamasta ketään myöskään arkena vuosikymmeneen. Ihan potaskaa!!!

Vierailija
25/27 |
30.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa ihan normaalielämältä hyvinvointiyhteiskunnassa, jopa etuoikeutetulta sellaiselta. Kolme tervettä lasta, välittävä aviomies, ei rahahuolia, ei pakko käydä töissä ellei halua, töitä kuitenkin löytyi heti kun halusi. Yhteiskunta tarjosi myös hoitopaikan ja terveydenhoitoa kun sellainen tarvittiin.

Olisi varmaan itse kaivannut enemmän sosiaalista kontaktia kotiäitiaikanaan, mutta luonteeltaan ehkä liian introvertti ja/tai aikaansaamaton sellaista etsimään?

Vierailija
26/27 |
30.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on mies matkatöissä ja itse olen tehnyt kotona töitä ja hoitanut ja kuskannut lapsia. Tosi hyvin on aina ollut hoitajia tarjolla, jos on tarvittu. Isovanhempia ei meillä ole edes elossa! On firmoja, on oppilaitoksia, on MLL, on naapurien teinit. Meillä lapset meni päivähoitoon niin että nuorinkin oli jo neljä. Ja tosiaan työtkin hoidin tällä metodilla. Ja tunnen kymmeniä samanlaisia äitejä kuin minä, oma äitinikin toimi jo näin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
30.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseaiheutettu sairaus.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä viisi viisi