Vanhemmat.miksi ette anna erityislastenne oppia omatoimisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka tapauksessa syyllistämällä KAIKKIA vanhempia tämän aloituksen tapaan ei kyllä saavuteta mitään positiivista, ap. Toivottavasti sinulla ei ole tuo asenne työssäsi, koska ainakaan minä en kauaa sietäisi toimintaterapeuttia, jolla on noin vahvan negatiiviset ennakkoasenteet.

Tällä palstalla elää käsittämättömän aggressiivinen asenne erityislasten vanhempia kohtaan. Milloin "tiedetään", että erityislasten vanhemmat eivät viitsi tehdä mitään eivätkä ainakaan kasvattaa lastaan, milloin päinvastoin ylihoidamme lapsiamme.

Olkaa perkeleen nillittäjät edes hetki meidän kengissämme, ja puhukaa vasta sitten. Ei mulla muuta.

Totta tuo. Sen ymmärrän, etteivät normilasten vanhemmat kauheasti tiedä asiasta, koska tämä on sen sortin erikoislaji, että ei voikaan tietää. Mutta luulisi fiksujen sentään ymmärtävän, etteivät tiedä, ja pitävän suunsa soukemmalla.

Asiat voi esittää monella tavalla. Kun jokin asia on itselle outo ja siitä ei tiedä omakohtaisesti mitään, olisi suotavampaa esittää kysymyksiä kritiikin sijasta. Semmoisesta on enemmän hyötyä kuin siitä, että syyllistää ja yleistää - viimeksimainitut ajavat vain ihmiset takajaloilleen.

13

Normilapset? Ei kai ole mitään normia millainen lapsen tulisi olla?

sivusta seurannut kirjoitti:

Meillä on useinkin tytön kaveri esimerkiksi yökylässä, myös kouluaamuja vasten. Vanhemmat väittää että hän ei osaa pukea ja että hän on niin hidas, että ei voi antaa itse pukea.

Meillä hän pukee ihan normisti. Välillä jää voileipä vielä autoonkin evääksi, mutta ihan pysyy muiden lasten tahdissa.

Kun hän on meillä niin että vanhemmat hakee (illalla jolloin ei edes ole kiire minnekään), äiti pukee hänet, laittaa jopa tumputkin käteen - ja kyse siis varhaisteinistä jo.

Miten pukeudutaan normisti? En tiennyt, että sekin on jollain normilla säädetty?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vammaisetkin osaavat pukea ja perseensä pyyhkiä, en usko että kenenkään aika riittää tekemään sellaisen puolesta, joka osaa itse. Tässä on nyt nostettu meteli ihan turhasta, jos joku pikkulapsi on sattunut joskus kiukuttelemaan ja vanhempi on halunnut päästä lähtemään, eikä kuluttanut aikaa jankkaamiseen.

Ei ole kyse mistään pikkulapsista, vaan 12 - 19 vuotiaista teineistä. Åiti on tottunut pukemaan ja passaamaan lapsen pienestä, joten jostain käsittämättömästä syystä äiti kuvittelee, että nuori ei osaa itse.

Minusta todella vastuutonta ettei anneta edellytyksiä ihmisarvoiseen aikuisuuteen ts oletetaan, että joku hoitaja pyyhkii aikuisen ihmisen pyllyn, vaikka hänellä olisi siihen itsellään resurssit, mikäli olisi annettu tilaisuus oppia!

Entä koulujen henkilökunta? Ei ainakaan oman kv- lapseni koulussa opettajat tai avustajat pyyhi takapuolia, jollei ole kyseessä oppilas, joka ei siihen fyysisten vajavaisuuksien takia kykene, esim. spastisuus.

Vierailija kirjoitti:

Entä koulujen henkilökunta? Ei ainakaan oman kv- lapseni koulussa opettajat tai avustajat pyyhi takapuolia, jollei ole kyseessä oppilas, joka ei siihen fyysisten vajavaisuuksien takia kykene, esim. spastisuus.

Kehitysvammaisen nuoren äitinä odotan että myös koulun henkilökunta tukee lapseni omatoimisuutta.

En oikein jaksa uskoa, että kouluissa puetaan ja pyyhitään takapuolia sellaisilta oppilailta jotka voivat oppia tekemään asiat itse.

Olen huomannut, että pahimpia passaajia ovat jotkut ylihuolehtivat äidit, jotka ovat tehneet erityislapsen äitiydestä itselleen elämänuran.

Minulla on kehitysvammainen sukulaispoika, joka meni viime syksynä yläasteelle.

Syksyllä vielä pojan äiti oli sitä mieltä, että poika ei opi pukeutumaan itse. (Mitään fyysistä estettä ei ollut, vain se, että äiti ei pllut viitsinyt opettaa poikaa..) Kappas vain, kun koulu alkoi poika alkoi itse pukea, koska koulun aikuiset eivät suostuneet passaamaan  ja yhäkin pojan äiti ihmettelee kuina ammattitaitoista henkilökuntaa koulussa on kun saivat pojan oppimaan pukeutumaan.

Valitettavasti tämä ap:n huomio pitää paikkansa. T. erityiskoulun ope

Itse ihmettelen miksi lapsi, joka on kielellillisten häiriöiden takia erityisluokalla pitää kuljettaa kouluun taksilla? Täsmälleen sama koulumatka kuin naapurin lapsillakin, jotka kulkevat normaalilla bussilla.

Tämä erityislapsen äiti on laittanut lapsensa opettelemaan ja tekemään ihan pienestä pitäen asiat itse. Ja kyllä nyt saa olla tyytyväinen itsenäisestä ja osaavasta pian jo aikaisesta nuoresta. Ihan ns. tavallisetkin lapset oppii teettämään kaiken valmiiksi vanhemmilla, jos siihen annetaan mahdollisuus. Monet erityislasten vanhemmat tahtovat jotenkin suojella lastaan maailmalta ja tekevät asioita lapsen puolesta ajatellen tekevänsä tälle hyvää. Valitettavasti he tekevät juuri päinvastoin. Peiliinkatsomisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kehitysvammainen sukulaispoika, joka meni viime syksynä yläasteelle.

Syksyllä vielä pojan äiti oli sitä mieltä, että poika ei opi pukeutumaan itse. (Mitään fyysistä estettä ei ollut, vain se, että äiti ei pllut viitsinyt opettaa poikaa..) Kappas vain, kun koulu alkoi poika alkoi itse pukea, koska koulun aikuiset eivät suostuneet passaamaan  ja yhäkin pojan äiti ihmettelee kuina ammattitaitoista henkilökuntaa koulussa on kun saivat pojan oppimaan pukeutumaan.

Näin käy usein. Myös syöminen on usein suurta showta kotona ja kouluun kerrotaan, kuinka mikään ei mene alas. Kyllä menee, kunhan vaaditaan. Sitten kotona ollaan ihmeissään ja iloisia kuinka ruoka on alkanut maistua. Kun siellä koulussa ei anneta periksi, vaan karrikoiden syödään tai itketään ja syödään kun muut ovat jo lähteneet välitunnille. Alkaa kummasti ruoka maistumaan ilman mutinoita ja kiukutteluja.

Pukemisessa sama homma. Kotona ei vaadita.

Olen itse kehitysvammaisen nuoren äiti, ja saanut jopa kritiikkiä muilta erityislasten äideiltä siitä, että vaadin lapseltani tiettyjä asioita. näitä ovat esim: huolehtiminen itse hygieniasta ja pukeutumisesta, omien jälkien siivous ja kotitöihin osallistuminen sekä vähäisten läksyjen teko.

En käsitä mikä siinä voisi olla väärin, koska tahdon että lapseni saa oppia niin paljon valmiuksia tulevaisuudessa pärjäämiseen kuin mahdollista. On aivan totta, että monet erityislasten äidit passaavat lapsiaan ihan liikaa.

Erityislapsen, nyt jo aikuisen, äitinä olen ihmetellyt tätä itsekin. Mutta ongelma myös se, että toiset ovat saattaneet hetkessä kaataa sen, minkä eteen olen tehnyt ison työn. Olen muistaakseni kertonut ennenkin, kuinka pitkän säätämisen jälkeen sain lapseni aikoinaan pukemaan haalarin päälle itse. No meillä oli kerran kylässä sukulaisia ja olimme lähdössä syömään ulos. Lapset osasivat meillä toisen erityisyydestä  huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - istua molemmat ravintolassa paikoillaan. Kun puin pikkuveljeä, sukulaisnainen otti ja "auttoi" ja puki isomman vaikka minä olin juuri sanonut, että laita haalari päälle.  Ei tarvittu kuin tuo yksi kerta, niin jouduin aloittamaan tuon opettamisen alusta, koska lapsi vain olisi halunnut, että palvellaan. Hän oli jo sen ikäinen, että sen ikäiset pukevat itse luonnostaan. 

Samoin, toisaalta ihan hyvää tarkoittava mummo, antoi lapselle aina kaikkea kun tämä pyysi, kun minä yritin opettaa ottamaan itse, esim. vettä kun jo yletti siihen. Erityislapsen ero tavikseen on siinä, että tavis oppii asioista luonnostaan iän myötä, erityistä pitää opettaa. 

Te joilla on 2 tai useampi erityislapsi, miksi olette tehneet niin monta?

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on 2 tai useampi erityislapsi, miksi olette tehneet niin monta?

Itsellä on vain yksi, mutta silti on pikkuveli, joka on aika tavis, vähän aspergerpiirteitä, mutta eivät haittaa erityisemmin elämää. Ei katsos ollut kristallipalloa. Vauva oli suloinen vauva, helppo, kun tulin raskaaksi. Ei näkynyt mitään muuta erityistä, vain sylissä ei erityisemmin viihtynyt. Itse aloin epäillä, että jotain on vialla, kun ei ollut kiinnostunut parivuotiaana muista lapsista ja unohti oppimaansa puhetta, sekä jotain pieniä asioita. Neuvolassa uskottiin minua vasta kun oli kolme. Eli jos sinä tiedät mistä tietää, että lapsi on erityislapsi, ennen syntymää tai jo vauvana, kerro ihmeessä, lääketiede tarvitsee apuasi. 

Näyttää myös, että jotlut erityislasten- ja nuorten äidit pelkäävät näitä lapsiaan.

Yhdellä tuttavallani on kehitysvammainen poika, joka toisinaan saa ihme raivareita. Äitinsä vain piipittää ja lässyttää vieressä kun tämä mörssäri hajottaa raivopäisenä paikkoja. Näin on ollut alusta lähtien ja tosi kiva nyt, kun poika on melkein satakiloinen...

Ja tottakain poika puetaan, ruuat pilkotaan persaukset pyyhitään jne.