*****Maalistoiveet uuteen viikkoon 27******

Täällä kun menkat pysyneet edelleen poissa ja rinnat "kirvelevät" päivä päivältä pahemmin, tein sitten testin. Ja plussa tuli! Ei nyt maailman tummin viiva, mutta sen verran selvä, että mieskin jäi sitä tuijottamaan..

Huh, eihän tätä osaa vielä oikein käsittää, että meille olisi tulossa vauva tuon juuri kohta 2-vuotiaan rämäpään seuraksi.. Nyt vaan toivon, että kaikki menisi hyvin ja pysyisi kyytiläinen mukana maaliskuuhun asti.



Toivon kovasti paljon plussa-onnea kaikille nyt ja myöhemmin jännittäville!! Ja tietysti halit maaliskuulta pudonneille myös, tsemppiä seuraavaan kiertoon!



Terkuin ja peukut pystyssä,

Kumkwatti, yk 10 ja plussa!

Hurjan paljon onnea plussasta Tintille ja Kumkwatille!!!Ihanaa:)

Ja tietysti pahoittelut huhtikuisiin tippuneille:( Itselläkin sinne varmaan suunta...Testasin nimittäin negan tänään:( Siihen olin kyllä jo varautunu. Ei tätiä vielä toistaseks oo näkyny, mut eihän tuo oo vielä ees myöhässä, joten ei auta kun vaan ootella.



Paljon lisää plussauutisia toivoen

Neppe kp 27/24-27, yk1

Pitkään aikaan en ole ennättänyt lukemaan palstaa. Olimme reissussa ja siellä täti yllätti täsmällisyydellään. Minäkin siis siirryn odottelemaan seuraavaa ovista ja seuraavia jännityksen tunteita eli huhtikuulle käännän katseet.



Paljon onnea jo plussanneille, peukkuja pudonneille kohtalotovereille ja plussatuulia&aurinkoista kesää itse kullekin!

Onnittelut plussanneille, erityisesti AnniHelen@lle!! Uskomattoman hienoa!! Nyt on jo tosi monta pitkään yrittänyttä plussannut viime aikoina. :)



Täti tuli kesälomalla. Taas on väkisinkin sellainen olo, että ei ikinä tule onnistumaan, kun näitä yrityskuukausia on tässä vierähtänyt jo niin paljon. :( Tyhmänä kuvittelin kun aloitimme yrityksen, että tänä kesänä meillä asustaa pieni vauva. Viime kesän alennusmyynnistä jätin mieluisat farkut ostamatta, kun ajattelin että ei niitä kauaa pysty käyttämään. Nyt ostin kalliit ihanat farkut, kun otti niin paljon päähän. Kuinka tyhmä sitä onkaan, kun kuvittelee että voisi onnistua nopeasti. Jatkuvasti tulee ympäriltä raskausuutisia ja tyhmiä uteluita "no koskas te hankitte". Kesälomareissulla aloin itkeä kun oli pieniä lapsia pihalla leikkimässä ja olivat niin suloisen näköisiä. Mietin saankohan itse koskaan kokea tuota ja itku tuli. Silloin mies sanoi että hän haluaa sitä ihan yhtä paljon kuin minäkin ja sitten itkin vielä enemmän. Sitä tuntee itsensä niin vialliseksi ja epäonnistuneeksi.



Plussaonnea kaikille!!



-Annique, kp 7/24-29, yk 18-

Hienoa, että saatiin teitäkin tähän pinoon! Turhan hiljaista on ollut sen suhteen..



Oon käynyt kyllä joka päivä lukemassa teidän kuulumisia, mutta en oo jaksanut kirjoitella, eipä tässä alkukierrossa oo mitään infottavaa... Greippimehua oon joka aamu latkinut ison lasillisen ja ovistestejä tilasin elämäni ekan kerran! Haluttaa tietää, että tapahtuuko ovista ylipäätään...



Mutta sen takia piti ihan kirjautua ja kirjoittaa, kun sun Annique teksti kosketti niin!! Tekisi mieli ihan halata ja lohduttaa! Ja jos vois luvata, että teille vauva tulee niin lupaisin... Mutta kun ei voi luvata, niin ihan toivon, että kaikki nuo yrityskerrat vielä palkitaan ja vauva teille suotakoon...=)

Meillä yrityskerrat on vasta kolmessa, joten en mitenkään voi verrata meidän tilannetta teidän tilanteeseen!

Mutta kun laitoit tuosta, että mies sanoi haluavansa yhtä lujaa vauvaa, niin meillä on ollut samoin.. Itkin jo siitä, että täti tuli, mutta kun mies sanoi, että hän on yhtä pettynyt ja haluaa vauvaa yhtä lujaa, niin itkin vielä enemmän...=( Siinä tunsi itsensä niin epäonnistuneeksi, kun ei voi miehensä toiveita täyttää...



Mutta pois näistä surkeista ajatuksista...=) Tsemppiä vaan ja uskoa tulevaan...=)



Sofi kp11/28-30 yk3

Tanni: Peukut pystyyn että tärppää!



Minä täällä nautin rauhasta, kun mies lähti eilen isompien lasten kanssa ( ollaan uusperhe)mökille. Sain eilen kp 15 vielä toisen kerran vahvemman viivan ovistestiin, mutta ei voitu enää sitä hyödyntää kun ei mies ollut paikalla. Ei kyllä totta puhuen enää huvittanutkaan. Mutta siis kp 14 sain tosi vahvan ovisviivan. Väsyttää kun en kunnolla nukkunut yöllä kun 3-vuotias oli vieressä kun en jaksanut nostaa häntä omaan sänkyyn. Ja pilvinen sääkin on tänään (väsyttää aina pilivisellä säällä).

Ai niin, tilasin sitä Pre-seediä, mutta ei ehtinyt tähän kiertoon, kun ei ole vielä tullut vaikka tilasin sen jo pari päivää sitten. No, en si kiertoon sitten jos ei nyt tärppää.

Mutta täytyy sanoa, että tässä kohta vuoden yrittäneenä alkaa jo tuntua ettei jaksaisi enää. Ovis kun ei yleensä osu viikonlopulle ja miestä on vaikea saada petiin keskellä viikkoa. Olen vaan tosi väsynyt yrittämään. Mietin jo vähän eilen, että jos nyt ei tärppää, niin jatketaan TJOT:lla. Gyne kyllä suositteli yrittämään vuoden, mutta kun ei vaan jaksa enää. No, täytyy katsoa.



Tsemppiä kaikille!! =)



Kp 16/26-30, yk 11

Onnittelut Kumkwatti!!!



Niin minäkin kuvittelin ehkäisyn pois jättäessäni, että tulisin raskaaksi pian. Voin kertoa, että jo yli kahden vuoden odotuksen jälkeen sitä on jo aika turta kaikelle. Olemme siis yrittäneet vauvaa jo huhtikuusta 2006. Tuntuu siltä, että koko loppuelämäni menee tällaisessa pienessä "usvassa", kun toivo raskautumisesta ja kova yritys vievät sen kaiken energian. Silti joka kerta oviksen jälkeen toivo pilkistää ja unelma vauvasta on valtava. :) Olen luvannut itselleni, etten vaivu epätoivoon, vaan olen positiivinen. Uskon ja toivon, että raskaaksi vielä tulen.



Annique, sinulle toivoisin jo kovasti tärppiä! :)



ON: Oviksen tikutin viikonloppuna ja lämmötkin ovat jo nousseet hienosti. Kroppa toimii siis tässä kierrossa ilman clomeja, joita söin tuloksettomasti 6 kk. Ensi kuussa aloitan ne taas ja pääsemme toiseen inssiin. Eilen tuli tippa verta, jota ihmettelin kovasti. Voiko heti oviksen jälkeen tulla pientä vuotoa? Onko kenelläkään kokemusta?



Rizza kp 21/30-31, dpo 4, yk 27

..sinulle Annique ja muillekin pitkään vauvaa toivoneille!! Itsellänikään ei ole raskaudet alkaneet helposti, mutta olen läheltä seurannut vielä pidempää yrittämistä, hoitoja ja pettymyksiä, joten tiedän kyllä miltä se tuntuu. Ja vaikka lapsettomuudestakin puhutaan jo paljon, silti tutut, ja vieraatkin ihmiset, pitävät lapsen hankkimista itsestään selvyytenä ja katsovat oikeudekseen kysellä ja mittailla navanseutua! Ja jos on niin onnellisessa asemassa, että on lapsi/-a jo ennestään, utelut on entistä rohkeampia. Meillä nämä alkoivat jo pian esikoisen syntymän jälkeen, jopa vielä sellaisten ihmisten suusta, jotka tekevät työtään raskaanaolevien parissa, ja joiden luulisi tietävän, ettei kaikki mene aina niin kuin toivoo. Sitä sitten vain yrittää sulkea korvansa näiltä kommenteilta, vaikka välillä tekisi mieli huutaa tosiasiat aivan päin naamaa.



Toivon teille Annique ja Rizza (?), ja tietysti ihan kaikille muillekin vauvaa toivoville paljon onnea yrityksiinne!! Yrittäkäähän pitää lippu korkealla..

Ja jos täällä omassa navanseudussa todella on joku kotosalla, toivon että sekin tartuttaisi teihin jotain..;)



Tsempityksin, K

Todella koskettavia tarinoita teillä pitkään yrittäneillä. Niin kuin joku toinenkin jo sanoi, on vaikea samaistua teidän tilanteeseen kun itsellä tämä yrittäminen vasta alkutekijöissään.



Sen kuitenkin tiedän miltä tuntuu kun ihmiset kyselevät, että koskas te meinaatte lapsen tehdä ? yms. Ollaan oltu jo nuoresta asti miehen kanssa yhdessä (nyt 11 v. takanapäin), joten kyllä niitä kyselijöitä on riittänyt jo pitkään ennen ensimmäistä raskautta. Ja esikoisen syntymän jälkeen ne samat ihmiset kyselevät, että koskas toisen meinaatte hankkia? Itse olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että lapsia ei noin vaan tehdä, vaan lapsia saadaan (kuulostaa aika kliseeltä, mutta näin se mielestäni menee).



Plussatuulia kaikille, mutta erityisesti kaikille pitkään yrittäneille:)

Neppe kp 28/24-27,yk 1

Piti vielä kertoa, että meillä esikoinen sai alkunsa tod. helposti. Ehkäsy pois ja se oli sitten siinä. Nyt kuitenkin on lähipiirissä useampi pari, jotka haaveilleet/yrittäneet vauvaa jo tovin, joten olen itsekin jo ennen yrittämistä miettinyt, että ei tätä toista välttämättä ihan heti meille suoda.



Tsemppiä kaikille!!!

Neppe (joka odottaa tätiä saapuvaksi tänään, mutta saa kyllä mieluusti pysyä poissa:))

Annique! Voi kun sullekin olis yk 18 suosiollinen. Toivon sulle oikein,oikein kovasti plussaa. Ja Rizzalle kans!



Ja tietty ihan kaikille, mutta kyllä kaikki kauan yrittäneet sais siirtyä jo odotuspuolelle!

Itse olin ekojen yrityskertojen jälkeen todella malttamaton, että ymmärrän oikein hyvin, että ekalla yk:lla jo on ihan pettynyt, kun ei onnistu.

Kuumeilun laatu muuttuu ajan myötä, siihen innokkaaseen malttamattomuuteen ja mullekaikkiheti-ajatuksiin tulee mukaan surua. Mutta kun se tärppi tulee, varmasti osa pitkän taipaleen murheista unohtuu!



Mun olotila on edelleen epäuskoinen. En puhu asiasta miehellekkään mitään. Odotan vaan ultraa. Onneksi on kaikkia kivoja lomamenoja, että aika kuluu hyvin.



Pahoittelut kaikille tädin vieraakseen saaneille. Plussasäteitä ensi kiertoon!



AnniHelena rv 5+4

Ihania ihmisiä täällä. Ette tiedäkään kuinka lämmittää sydäntä tietää, että joku kannustaa ja tukee ja ymmärtää. "Oikeassa elämässä" kun ei ole kauheasti ihmisiä joiden kanssa puhua näistä asioista. Ennen yritystä "vuodatin" aina anopille, kuinka kiva olisi saada lapsia, kun olin jo niin pitkään toivonut yrittämisen aloitusta. Silloin mulla ei ollut vielä vakituista työpaikkaa. Heti kun sain vakipaikan, niin alettiin yrittää. Sen koommin en ole maininnut koko vauva-asiasta anopille mitään. Mahtaa ihmetellä mitä tapahtui, kun kerran sain sen vakipaikankin. Välillä tuntuu että se tuijottaa mun vatsaa sillä silmällä, mutta ei sano mitään. Suruuni olen syönyt ja välillä vatsa pömpöttää, kunnes saan taas otettua itseäni niskasta kiinni ja saan pari kiloa pois.



Ensimmäisinä kuukausina täpisin koko kierron ajan. Odottelin ensin ovista ja sitten oviksen jälkeen jännäsin hulluna. Kuvittelin että jos tässä kuussa ei onnistu, niin varmaan sitten seuraavassa. En juonut alkoholia oviksen jälkeen, enkä käyttänyt Buranaa tms. Nyt sitä on jo turtunut. Yrittää elää vaan mahdollisimman normaalia elämää. Buranaa kylläkin yritän välttää juuri ennen ovista ja siitä sitten tädin tuloon saakka, kun olen lukenut että siitä voi olla haittaa raskaaksitulemisessa.



Väkisinkin tulee bongattua kaikki vauvamahat ja kateudesta vihreänä katselee. Ensimmäisinä kuukausina vauvamahat oli ihania, enkä malttanut odottaa että saan oman vatsan. Hypistelin äitiysvaatteita, että tää ja tää olis kiva. Kävin tutkiskelemassa vauvanvaatteita innoissani. Nykyään en halua edes vilkaista mitään vauva-aiheisia liikkeitä. Jos vähänkin katse viipyy sinne suuntaankin, niin säikähdän että nyt varmaan mun yritystä siirretään taas eteenpäin, kun kehtasinkin edes katsella sinnepäin. Tyhmää taikauskoa, mutta kuitenkin...



Vaikka se tärppi joskus kävisikin, niin unohtuuko tämä pitkän yrittämisen tuska/epätoivo koskaan? Katoaako se sillä samalla hetkellä kuin tuhka tuuleen? Jos tärppäisi, niin olisi valtavan suuri pelko että se otetaan pois ja taas saisi odottaa kauan. Kai tällä kaikella silti on tarkoituksensa. Ei vain jostain syystä ole vielä oikea aika. Valmistuminen, oma asunto, farmariauto, vakipaikka molemmilla - jotain hyvin olennaista kuitenkin puuttuu, eikä pysty olemaan onnellinen.



-Annique-

ja ennen kaikkea ISOT onnittelut plussanneille!



Omaan napaan ei ihmeitä. Ihan vaan hengittelen vaan. Ja olen ristiriitaisin tuntein, en tiedä haluanko edes raskautua tästä kierrosta ?:| kun olis se koulutus rupeama ensi huhtikuulle asti. Tästä oviksesta arvioitu la olis 20.3. joka taitaa olla just kahden kurssi jakson välissä.



Että sellaista tänne. Ei oikein mitään jaksa kommentoida kun olen viestit lukenut töissä, mutta siellä ei ehdi kirjuuttamaan ja kotona ei viitsisi lukea uudelleen juttuja. Tunnustan: olen laiskimus.



T:Vacsuli kp 31/28-43, yk8, dpo6



PS. Ärsyttävää tämä palstan tökkiminen, just ehdin kopioida tekstin kun jo kaatui ja antoi virhettä

.. ja onnea heille joilla jo plussa!

Itsellä jotenkin hassu olo, ei kovin toiveikas, mutta pikku hiljaa alkaa laskea päiviä.. Ja tulee vaan ihasteltua niita vauvanvaatteitakin.. Tänään tulee taas fst5:lä ohjelmaa kätilöistä, saa taas ihmetellä..

Sananen myös tuosta toisten kyselyistä.. Meillä eka tuli hieman yllättäen, tai siis ei uskottu että tärppäis niin nopsaan, mutta ei kauaa ehditty olla yhdessä ennen plussaa, joten eipä moni ehtiny kyselläkä.. Ei silti mikään vahinko, aikuisia kuitenki molemmat oltiin ja vauvalle oli lupa..

Toisen kuume nousi mulla miltei heti, mutta mies järjen sanana sanoi että ekan pitää täyttää vuos ja sitten alkaa yritys. ikäeroa tytöillä on 1 v 10 kk, eli aika pian onnistui, mutta eipä kukaan ehtiny kysellä että koska kakkonen tulee..

Kolmosta aloin kanssa nopsaan haaveileen, mutta mies ei tahtonut, ja sitten sovittiin että mennään eka naimisiin ja pidetään häät (8/2007) ja sit saa alkaa tulla.. Hiukan venyi, kierukka PITI poistaa 11/07 mut ei löytyny, vaan pahat solumuutokset papassa, joten kierukkaa ei sit enää suostuttu ees ettiin, kontrollissa 4/08 otettiin vasta pois mut papa tuli yhtä pahana takas.. Ja kolmosen kyselijöitä onki riittäny, kai ku kaks tuli niin nopsaan.. Välil jo ite kyllästyy ja sanon vaan et jos mun tahdosta olis kii ois jo tullu..

Aika vuodatus, sorry...

Ja kauniita kesäpäiviä, mulla ainakin loma..:)



tanja kp 23/30, yk 3

Ja tsempitykset minultakin pitkään yrittäneille!!Ja toivotaan ja uskotaan, että kaikkien vuoro tulee ennemmin tai myöhemmin. Meillä myös esikoista yritettiin reilu vuosi, ja vähän alkaa tuntumaan, että kakkostakaan ei kovin helpolla tule. Mikähän se on, että toisilla tärppää heti tai suht nopeaan ja toisilla kestää kovin pitkään (siis jos ei mitään todettua/löydettyä "vikaa" ole).



Minä hiljennyn nyt reiluksi viikoksi.Loma alkaa tänään ja lähdetään reissuun. Toivottavasti saan lukea paljon plussauutisia reilun viikon kuluttua!!



t.HOPE-a kp 23-26/29 YK 9

Aivan mahtava ilma ollut tänään! Koko päivä on tullut vietettyä ulkona.



ON: Pelottaa, että mielikuvitus on taas lähtenyt lentämään, mutta....mulla on jotenkin tosi varma olo siitä, että olen raskaana. Oireet ovat niin samanlaiset kuin edellisessäkin kierrossa, jossa raskauduin (päättyi keskenmenoon kuudennella viikolla).

Viluttaa, aamulla on tukkoinen olo, nipukka on tosi kova, turvottaa, silmät näyttää kuumeisilta, tuntuu kuin hiiva olisi tulossa ja nännit ovat arat. Ja välillä sellaista pientä menkkatuntemusta. Normaalisti menkkakivut alkaa vasta hieman ennen vuotoa. Edellisessä kierrossa oli samanlaisia lieviä tuntemuksia juuri näillä päivillä, ja sitten ne vain helpottivat, kun kierto läheni loppuaan.

Voi, kunpa tämä ei vain olisi pienen pään tekemiä kepposia!





-Joie kp 23/27 dpo 8

Ei maalisvauvaa, mutta uusi kierto ja uudet kujeet:) Eli tänään kp 1 ja harmi vaan kun kierto venähti taasen parilla päivällä:(



Tsemppiä kaikille!!!:)+++++++++

Neppe

Täällä ollaan tikuteltu ovista, mutta ei ole näkynyt. Tuleekohan sitten tästä kierrosta ollenkaan. Tai ylipäätään.. No, tänään KP11 oli eka haalea viiva liuskassa, eli voihan se sieltä ollakin tulossa. Jotenkin on vaan kuvitellut että se ois aiemmin koska kierrot on nyt ollu niin lyhyitä..



AA KP11/24-28

Onnea kaikille plussanneille! ja pahoittelut maaliskuisista tippuneille..



On: Viikko takana kesälomaa ja jotenkin uskomaton fiilis.=)

Testasin maanantaina haalean plussan ja sitten lähdettiinkin reissuun muutamaksi yöksi ja sit eilen tein vielä varmuudeksi uuden testin. (kun ei tahdo millään uskoa) No vahva plussahan sieltä tuli.. iik.. meille siis tulossa vauva.

Ikäeroksi tulee esikoiseen tasan 2v.

Yk 2:lla tärppäsi. Mieskin ihmetteli kun mä tulin niin helposti raskaaksi. Ei nimittäin olla paljo ehditty pupuilla miehen työkiireiden vuoksi.

No toivottavasti kaikki menee hyvin



Kaikille mukavaa kesää!

T: lumikki rv4+6

Siis omaa napaa...

Tein tänään aamulla testin ja kaks viivaa tuli... Eihän sitä oikeen meinaa uskoa, että heti tärppäs yk:lla 1 (kp 29/29). Viiva oli ihan selvä, mutta pitää testata vielä muutaman päivän päästä uudelleen.

Mies oli ihan ihmeissään, mutta ihmetteli mun kiirettä testin tekoon, ei vaan tunnu noi miehet ymmärtävän tätä oireiden tunnustelua ja jännitystä (mun mies ei ainakaan tajua). Mulla siis selvät oireet kiinnittymisen aikaan: maha turvoksissa, alavatsalla nippailua ja rintojen arkuutta. Nyt pari päivää ollu rinnat tosi arat ja maha turvoksissa...

Tekis mieli kertoo kaikille, mutta pitää malttaa, että ollaaan suht turvallisilla vesillä. Meille siis pikkukakkonen tulossa, esikoinen nyt 2 v.

Ja pahoittelut maaliskuisista pudonneille ja onnea hirveesti uuteen kuuhun.

Fysitar