¤¤¤¤ HUHTIkset uuteen viikkoon ¤¤¤¤

Ajattelin pikaisesti lukaista, mitä tänne on kirjoiteltu... Ihana, kun tällä viikolla on oltu näin ahkeria!



Ihan hirmuisesti oli asioita, joita haluaisin kommentoida, mutta kun ei muista, niin ei muista... Sen verran haluan kuitenkin ihan yleisesti sanoa, että minua kosketti viime viikon viestiketju sen verran tunteisiin, että en edes osannut kirjoittaa sinne mitään, vaikka pariinkin otteeseen kävin viestit lukemassa. Toisaalta ihania ilonaiheita (onnittelut tuplaaville) ja toisaalta koskettavia suruja (voimia!). Kun nyt olen tässä vähän aikaa asioita sulatellut, niin haluan sanoa, että minusta on ihana, että teistä saa tukea sekä myötä- että vastamäessä. Vaikka emme ole koskaan tavanneet, niin silti olette tosi tärkeitä. Olisikin ihana joskus nähdä mahdollisimman moni kasvotusten, tai ainakin pitää yhteyttä vielä yli 1-vuotissynttäreiden!



Sitten jotain vastauksia kyselyihin...

-vettä ei meidän Helvikään juo hirveästi, ei myöskään malta syödä kuin väsyneenä (päiväunelle asettuessa ja illalla/yöllä). Olen yrittänyt pitää vesilasia pöydällä, jotta muistaisin tarjota sitä myös leikkien keskellä - joskus hörppiikin sitten puoli lasillista!



-Ihana, kun esitellään itsemme! Olen 34-vuotias esikoistytön äiti Hämeestä, luokanopettaja. Haluaisin mahdollisesti vielä toisen tai kolmannenkin lapsen, mutta mieheni ei taida olla ihan samoilla linjoilla (siksikin nuo tulevat vauvat jotenkin koskettivat viime viikolla). Ei hän kyllä ihan ehdotonta kieltoa ole laittanut, mutta ei nyt suorastaan innoissaan ryhdy velvollisuuksiaan suorittamaan saattaakseen uuden ihmisen alkuun, jos ymmärrätte...



-Helvi on (Antonin tapaan) hyvin itsepäinen. Jos jotain haluaa, niin tekee kyllä kaikkensa sen saadakseen. Erityisesti kirjahyllyn " kielletyille laatikoille" on kiva mennä, kun äiti laittaa ruokaa ja sitten koettaa tutkia niiden sisältöä mahdollisimman tarkkaan. jos näen sen ja kiellän, niin neitipä ottaa sieltä tavaran mukaansa ja juoksee karkuun, jotta en veisi sitä pois häneltä!!!



Helvi on myös aina ollut ikiliikkuja - hän ei ole koskaan viihtynyt sylissä, vaan haluaa mennä ja tutkia ja tehdä ja hyppiä ja kiivetä ja pomppia... Helvihän alkoi kävellä ilman tukea jo ennen 9kk ikää, mikä ehkä kertoo sen, kuinka meneväinen hän on. Nyt parin viikon ajan ovat kirjat alkaneet kiinnostaa, pikkusormi osoittaa kuvia ja hän oppii ihan hirmuisella tahdilla tunnistamaan asioita ja esineitä. Suurin suosikki (kirja, joka luetaan ainakin 20 kertaa päivässä suosikkiaukeamien kohdalta) on Scarryn Iloinen sanakirja. Suosikkeja ovat HUUTAVA karhu ja [kuiskaava] karhu, sekä itkevä/naurava/hymyilevä possu, sekä kaikki kirjassa olevat vauvat.



Vauvat ja eläimet Helvi muutoinkin bongaa vaikka pimeästä yöstä. Kaikki lapset ja eläimet saavat aikaan hillitöntä hihkumista ja sormellaosoittelua ja jalkojen sätkimistä, jotta päästäisin tekemään tuttavuutta. Sen sijaan aiheetonta suukottelua hän inhoaa (jos hän ei halua tulla suukoteltavaksi, niin sitten hän ei myöskään halua, että häntä suukotellaan, piste.).



Helvikin tutustuu uusiin asioihin mielellään äidin sylistä. Tutustumisvaihetta kestää kuitenkin yleensä vain hetken ja sitten mennään jo itse.



Suurin suosikkileikki on Nasun piilotus: Nasu-pehmolelu menee äidin toimesta piiloon johonkin keittiön sallituista laatikoista ja Helvi saa itse etsiä sen sieltä. On muuten jo tosi vaikea huijata tätä avaamalla useita laatikoita ja juoksemalla toisten laatikoiden luokse - melkein aina löytää ensimmäisellä yrityksellä (siis näkee mihin Nasu menee).

Pikaisesti tulin pinoutumaan. Eka työpäivä takana ja mielessä kalvaa epäilys, etten koskaan tule selviytymään sekä töistä että kodin pyörityksestä... Kaipa tämä tästä helpottaa, eikä ne kaikki tulevat työvuorot toki ole " aamusta iltaan" vuoroa. Alkuun jännitti mennä töihin ja suretti etten näe Oskaria koko päivänä... No, herra heilutti iloisena auton ikkunasta äidille ja puolen tunnin jälkeen tuntui siltä kuin en olisi töistä poissa ollutkaan... eikä nyt välttämättä ihan positiivisessa mielessä. Mutta siis eiköhän tämä tästä kun alkaa arki rullaamaan. Nyt on vaan takki aika tyhjä. No tämä omasta navasta.



Veden juomisesta, Oskari juo mielellään vettä ja nyt kun osaa itse juoda pullosta/nokkamukista niin saattaa näytöstyyliin hörppiä vaikka desinkin vettä:)



Luonteesta: Oskari on myös itsepäinen, kaikki kielletty kiinnostaa ja jos herra jotain haluaa niin kyllähän se ilman sanojakin aika selväksi tulee:) Kovin on myös vilkas pikkumies eli tuntuu siltä ettei ole hetkeäkään aloillaan. Tykkää touhuilla omiaan mutta kyllähän se äiti täytyy näkyvissä pitää. Silloin tällöin on sylivauva, mutta jos ei halua syliin, sen kyllä äänekkäästi ilmoittaa. Mitäs muuta hänestä sanoisin... nauravainen poika, autot ja muut on sydäntä lähellä. On myös tosi kiinnostunut muista lapsista/vauvoista. Kai ne on hänestä ihmeellisiä kun ei niitä täällä kotona ole paljoa näkynyt. (Paitsi eteisen peilissä asustaa aivan lumoava poika:))



Siinäpä nyt tärkeimmät, en muista pitikö vielä jotain kommentoida... Taidan lösähtää hetkeksi sohvalle. Mukavaa loppuviikkoa hippuystäville!



Miiru ja Oskari

Tänään alkaa karnevaalit ja perjantai ja maanantai on vapaata, kivaa! Muuten ei oikeen perusteta noista massajtuista mutta lapset tykkää käydä ainakin kulkueita katsomassa ja tietty itse pukeutua.



Miiru, varmaan aika muutos taas olla töissä! Kiva kun meni kuitenkin hyvin! Muakin aina epäilyttää että miltä se mahtaa sitten tuntua mennä töihin kun olen kuitenkin aika kauan nyt ollut kotona noiden pienten kanssa...



Eilinen meni hyvi lasten kanssa, enpä vaan koneelle pahemmin ehtinyt. Mies tuli illalla niin että juuri missasi sen Uusipaavalniemen upean " määriksen" ! Heh, mua huvittaa kun on kaikki curling-termitkin tuttuja, vaikka olen mä kyllä curlingia jo vuosia " seurannut" miehen kanssa. Eilen oli meidän perheessä sitten hyvä päivä, sekä Suomi että Ruotsi voitti jääkiekko-ottelunsa, sitten tuo mahtava curling-finaaliin pääsy Suomen miehillä ja Ruotsin naisilla.



Loppuun vielä luonteesta: Amandakin on temperamenttinen tyty mutta ehkä vielä paremmin kuvaa häntä herkkä! Ollut sellainen ihan syntymästä asti, varmaan tosi kipuherkkä ja siis itkee hyvin hyvin herkästi. Jos joku vähänkin vaivaa tai menee vähänkin pieleen niin tulee aivan järkky huuto joka ei lamaannut millään. A on kovin periksiantamaton eli kun kiukku tulee niin sitä on tosiaan vaikea millään muulla asialla saada unohtumaan. Luulen myös että on vähän kun äitinsä eli kärsimätön. A:n täytyy kaikki saada heti. Ovela pikkunen ja oppii nopeasti millä saa huomion. A rakastaa isosisaruksiaan ja leikkiessä kestää vaikka mitkä tällit mutta jos on päättänyt että loukkaantuu niin sillon traagisen itkun syyksi rittää pieni taputus käteen.



Kahvin kimppuun mars lähtee Kent

Toivottavasti ei mene Kentin karnevaalitunnelma pilalle tämän huomion vuoksi!



LuonneG: Tosi hyvä idea, Mareila! Todella mukava " tutustua" tälläkin tavalla hippusiimme.



Lauraa kuvailisin touhukkaaksi, rauhallisen uteliaaksi ja asioihin avoimesti suhtautuvaksi lapseksi. Pieniä raivonpuuskia hänkin saa, mutta ne menevät nopeasti ohi, kun tyttö huomaa jotain muuta kiinnostavaa. Eniten Lauraa ottaa päähän (ulko)vaatteiden pukeminen, ja iloisimmillaan hän taitaa olla yhteisissä leikeissä. Laura viihtyy nykyisin paljon itsekseen niin kuin olen kertonutkin - selailee kirjoja, " pukee" ylleen erilaisia vaate- ja kankaankappaleita, syö roskia lattioilta, tutkii keittiön laatikoita (kuten nyt) ja kun silmä välttää, menee lotraamaan koiramme vesikupille. " EI" - sanan tyttö kyllä varmasti ymmärtää, mutta se ei ole varmaan koskaan toiminut tarkoitetulla tavalla. Äidin syli on pop erityisesti väsyneenä ja kun palaan kotiin jostakin.



Kaiken kaikkiaan Laurassa taitaa olla aika paljon rauhallisen ja pitkäpinnaisen isänsä ominaisuuksia. Jännittävää onkin, millainen mahdollisesta kakkosestamme tulee, jos nimittäin osat silloin kääntyvät. Minä olen aika paljon kärsimättömämpi ja helpommin suuttuvampaa mallia..



Nyt täällä tuoksuu siltä, että aamukakka on tullut keskuuteemme. Täytyy siis mennä..



Hauskaa päivää kaikille ja erityisesti Miirulle tsemppiä töihin!



Ompunäiti ja Laura 9.4.

Tarkoitin siis että vaikka on torstain niin tuntuu käytännössä perjantailta kun huomenna on vapaata =)

Minäkin kentin juttua lukiessani nyökyttelin, että kivaa kun on perjantai =) Kyllä voi sanoa virtuaaliperjantai, jos niin haluaapi.



Meillä oli kiva ilta eilen, oli kaveri kylässä ja lapset olivat innoissaa, kun joku peuhasi heidän kanssa ja esikoinen kinusi kaverin lukemaan iltasadun. Katseltiin lätkä+curling matsi ja oli kyllä niin kivaa kun Suomi voitti molemmat.



Antonin luonteeseen vielä palatakseni, Anton on hyvin huomion kipeä, siis flirttailee kaikille kokoajan (on aina tehnyt sitä) ja tahtoo, että häntä katsellaan. Eilen täällä olleet huomsivat myös, että Anton tykkää olla valokuvissa, kun ottaa kuvia, niin Anton jähmettyy hymyilemään.



Tänäänkin Anton söi hyvin, tosin irvistelee ruoalle ja syö taas onnettoman pieniä annoksia, kai saa kuitenkin tarpeeksi ravintoa.



Anton on kummallinen tapaus, eilen oppi seisomaan, mutta ei sitä juurikaan harjoittele. Yleensähän kun vauva oppii uuden asian, sitä toistetaan loputtomiin, ainakin esikoinen teki niin. Anton nousee sen verran, että voi sanoa, että osaa.



kentille: Hauskaa karnevaalia



Miirulle:Tsemppiä töihin =)



nyt taidan lähteä kahville+lounaalle, kun pieni tuholainen tutii



T:Mareila+mussukka 9kk