¤¤¤¤ HUHTIkset uuteen viikkoon ¤¤¤¤

Lyle, en ymmärrä miksi se usein on niin että kun rupeaa menemään huonosti niin sitten kaikki mahdollinen ja mahdoton kaatuu päälle. Rupeaa välillä tuntumaan että joku tuolla yläkerrassa oikeasti haluaa sanoe jotakin. Siis niin epäreillua kaikki mitä te olette saaneet nyt kokea. En kyllä keksi mitään viisasta tai edes vähemmän viisasta sanottavaa, toivon vaan että saat rauhassa itkusi itkeä ja surra. Muista että lapset ovat viisaita, he tietävät millon äiti on poikki eivätkä katkeroidu siitä. Kun jaksat taas paremmin niin lapsesi ovat varmasti enemmän kun mielellään iloisen, saman vanhan äidin kanssa.



Ei mitään kummempaa meillä, oliko se nimimerkki tokaäiti?, kuitenkin tervetuloa sinullekin hippusten huippuseuraan =) Meillä on nyt se vatsatauti ollut molemmilla vanhemmilla ja esikoisella mutta näyttää siltä että Emil ja Amanda ovat selvinneet ilman. Karseeta kyllä kun isä ja äiti yhtä aikaa kipeenä niin hoitaa lapsia. Onneksi ihana esikoinen auttoi tosi paljon, vaihteli vaippoja pienille ja syötti A:lle monet ruuat kun minua oksetti vilkaistakin purkkeihin päin. Meidän Emil on joku superjätkä, sillä ei esim ikinä ole ollut kuumetta ja pahin sairaus on ollut yhden päivän yrjötauti... Äh, eihän ikääkään ole kun se kaksi ja puoli vuotta mutta kuitenkin. Esikoinen sai eilen (ei nyt palkinnoksi mutta kun kevät tekee tuloaan) rullaluistimet ja niitä se on nyt ahkerasti tuolla testannut.



Vastasinkin tuohon yhteen avaukseen että Amanda on nyt ruvennut koko ajan aikastamaan heräämisiään eli klo 05:30 ylös. Ja vuorokaudessa nukkuu sen 11 tuntia, juhlavaa! Vaan kyllä se siitä iän kanssa, TOIVOTTAVASTI! Mutta niin paljon mä oon Amandan nukkumisista jauhanut että en enää jaksa.



Hyvää sunnuntainjatkoa ja kaikki lätkäfinaalia seuraamaan!

Meillä oli pitkästä aikaa inhimillinen yö ja iltakaan ei mennyt niin, että Anton heräilisi kokoajan, jonkun aikaa Anton on herännyt iltaisin melkein tunnin välein tai jos on kuulunut kova ääni esim. vessa vedetty. Poika istuu sängyssä ja tuhertaa itkua, otan syliin ja rauhoittelen. Tämä varmaan johtuu uusista taidoista, luulen.



Kent:Toivottavasti Amanda alkaisi nukkua aamulla pidempään.



Antonille maistuu nyt kasvissoseet ja omena, jonka pitää olla omassa kädessä. Pikkuhiljaa alkaa Anotnin ruokavalio laajentua, uudestaan ;)



Nyt on nukkuntut tosi hyvin 1 1/2 h putkeen, taidan mennä ihmettelemään mitä tulee telkkarista, hyvää yötä kaikille



T:Mareila+Anton-kukkuja 9kk

Hohoo! Mepäs oltiin ukkokullan kanssa viihteellä eilen! Oltiin teatterissa ja sitten baarissa, Helka oli yön hoidossa. Oli kivaa, mutta aamulla oli jo kova ikävä tyttöä. Mutta kyllä kannatti lähteä, vaikka hermosinkin kaikesta turhasta koko eilisen aamupäivän...



Joo ja me ei sitten vissiin osata hoitaa tuota muksua oikein. Se oli nukkunut tähänastisen elämänsä parhaat yöunet vain kahdella tutin nostolla joista eka oli vasta neljän tienoilla (siis yli 6 tuntia unta putkeen!!!), syönyt ilman mitään lusikkaprotesteja, lisäksi se on nukkunut tänään kahdet päiväunet joista ekat 3 tuntia, toiset 1,5 tuntia. Siis kääk, miksei me osata tehdä tollasia taikatemppuja? No, varmaan on osansa sillä, että hoidossa on niin paljon uutta ja ihmeellistä että meni energia ihmettelyyn.



Olihan sillä ollut minua ikävä, oli illalla käynyt etsimässä meitä joka huoneesta ja huutanut sitten puoli tuntia ennen kuin oli lopulta simahtanut. Tänään kun mentiin hakemaan sitä, se oikein liimautui minun syliini, isinkin sylissä alkoi vinkuna ja venkoilu mun luo. Sain pusuja ja haleja myös, ihana mukelo :)



Nyt kyllä väsyttää aika paljon, eihän me osattu aamulla nukkua pitkään vaikka ois ollut mahdollisuus.



errj & H 14.4.

Niin siis tää oli ihan eka kerta kun Hellukka oli yön yli hoidossa. Onhan se yhden kerran ollut kahdestaan isinsä kanssa, mutta sitä ei varsinaisesti lasketa.

Toivottavasti tästä viikosta tulee kaikinpuolin hyvä, jotenkin viime viikolla oli monta vakavaa ja koskettavaa viestiä. Kyllä se väistämättä pysäyttää miettimään, että miten onnellinen sitä saa olla, kun ei oikeasti ole mitään vakavaa ongelmaa meillä. Lylelle jaksamista, välillä ongelmat ja huonot uutiset tuntuvat kasautuvan, mutta sitten tulee jaksoja, jolloinka menee hyvin. Ja ...en muista nimimerkkiä... voimia myös, toivottavasti miehesi parantuu nopeasti. Miehelläni oli alkuvuodesta laskimoveritulppa jalassa (ei mitään syöpään verrattavaa), mutta kyllä sekin laittoi miettimään, että koskaan et tiedä, mitä tapahtuu ja terveydestä saa olla kiitollinen.



Ja muutama sana yöunista. Viime yö oli parempi, T nukkui puoli kahdestatoista puoli viiteen yhtäjaksoisesti! Ensi viikonloppuna aloitamme unikoulun, se päätettiin miehen kanssa viime viikonloppuna. Tuleva pikku-pippuri vauhditti tätä päätöstä. Vaikka siihen onkin aikaa, niin silti olisi hyvä saada uniasiat mahdollisimman nopeasti kuntoon. Omankin jaksamisen kannalta olisi tärkeää saada hiukan univajetta tasattua ennen uutta rupeamaa. Lopettelen myös imetystä pikkuhiljaa. Ihmeen vaikealta se vaan tuntuu. Jokainen puraisu kyllä helpottaa päätöstä..



Todella kiva, että hippuspinoon löytyi uusia kirjoittajia! Kaikki ovat todella tervetulleita ja mielenkiintoista on lukea kaikkien kokemuksia.



Ja huhuilua, mitä kuuluu KORELIALLE ja Annalle? Joko refluksia alkaa olla taakse jäänyttä elämää? T puklailee edelleen satunnaisesti, yleensä kylässä...



Mukavaa viikkoa kaikille!



K&T 030405

Yksi viimesimmistä eilisessä pinossa ja olenko eka tässä pinossa... Todellinen vakkari, oikeen hävettää kun koko ajan kirjotan. Uudet siis ilolla mukaan pinoihin.



Tässä olen pohdiskellut kaikenlaista. Jotenkin minusta tämä 10kk-1v6kk on sellasta ihme aikaa vauvan kanssa, en ikinä tiedä oikeen mitä ajattelen, onko helppoa vai ei. Minusta purkkiruoka/sose-vaihe on jotenkin puuduttavaa. Tissittely on helppoa ja sitten on helppoa kun vauva syö samaa kun muu perhe. Mutta nyt kun kaikki ruuat ja juomat pitää erikseen laittaa ja pitää aina ottaa kauheet omat varastot kun menee johonkin. Huh. No, huomaatte että meillä menee ihan hyvin kun nämä ovat suurimpia " murheitani" ...



Sitten 10-kuinen ja siitä eteenpäin tietää jo mitä tahtoo mutta ei osaa vielä kovinkaan paljon eikä ymmärrä mitään selityksiä miksi ei ja miksi joo jotakin. Ei osaa sanoa mitä tahtoo eikä osaa sanoa oikeen jos sattuu jne. Sitten on vielä se äidissäkiinnivaihe eli heti kauhea huuto ja kiljunta kun äiti häviää. Meillä myös lapset on tän ikäsinä ollut vielä kovin herkkiä nukkujia eli aina kun vauva nukkuu niin pitää olla varovainen ettei vaan herää pikkuääniin. Vauva (puhun nyt vaan omistani) on myös aika rutiinitarkka eli tuntuu että kun joku menee vähän erilailla kun tavallisesti niin koko päivä ja vielä seuraavakin on pilalla.



Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan? Omalla kohdallani vasta puolitoistavuotias suunnilleen on jo " vähän kuin ihminen" , huumorilla, en halua väheksyä mitenkään rakkaita vauvojamme! Sitten taas uusi edistysaskel tapahtuu siinä kaksi ja puolivuotiaana, kun pystyy asioista neuvottelemaan ja puhumaan ja lapsi alkaa verbaalisestikin osoittaa kiintymystä.



Tällasia pohtimisia tänään, hei, toivottavasti ketään ei ärsytä tai kukaan ei pahastu kun aina kirjottelen isommista lapsistamme Amandan kuulumisten lisäksi. Minulle äiti on ihan yhtä arvokas ja hyvä äiti mielipiteineen oli niitä lapsia 1 tai 10!



Pirteää alkuviikkoa joka iikalle!

Moi Katsura ja muut,



Kirjottelin eilen piitkasta aikaa tahan pinoon joten liitan sen tahan. Pahoittelen muille jotka jo lukivat eilisen pinon. Eipa tanne ihmeempia kuulu etta sen takia ei kahta kertaa tarvis jutun olla ;-)



Refluksi on kaikonnut, en anna enaa laakettakaan mutta tytto ei oksentele. Hyva niin!



" Piiitkasta aikaa Lontoosta"

Terkka,



En olekaan aikoihin kirjottanut talle puolelle kun on pinot ollut niin hiljasia mutta taallahan on alkanut ruuhkautumaan.



Updatea: Anna kehittyi aika hitaasti, puolivuotiaana vasta alkoi kunnolla kaantyilemaan yms. Mutta sen jalkeen pikapikaa oppi ryomimaan, konttaamaan ja nyt jo seisoo pitkiakin aikoja ilman tukea. Selvia sanoja ei viela sano (jos ei mammaammaa ja pappappaa lasketa) eika nayttele kuvia/esineita. Mutta tunnistaa kun kysytaan missa isa tai aiti on niin katsoo oikeaa ihmista.



Monet kirjottaa etta nyt alkaa hellittamaan vaikeat vauva-ajat, musta tuntuu ihan painvastaselta. Anna oli helppo vauva, joskus oli itkusuutta mutta siina se ja on 2kk asti nukkunut taydet younet heraamatta. Mutta nyt kun on paassyt liikkeelle niin ei ole sekuntiakaan paikallaan, saa hirveita raivareita kun ei saa jotain tavaraa tai joutuu olemaan vaunuissa liian kauan, tai syotetaan tai tai tai. Tuntuu etta lapsi vaatii nyt kaiken ajan ja saa varoa ettei syo lattialta mitaan tukehduttavaa yms. ja yot on valilla tosi risasia. Kaipaan nyt enemman omaa aikaa, kun tahan asti kaikki on ollut helppoa ja idyllista. Siis ei tama nytkaan hankalaa ja vaikeata ole, vasyttavampaa vaan. Ja uskon etta Anna on edelleen helppo lapsi mutta se mihin vertaan on Anna ennen ja Anna tanaan.



Olinkin jo ihan valmis menemaan toihin osa-aikaiseksi kun tyonantaja pudotti pommin etta saan ihan p***homman ja paivat ois ma, ke ja pe eli aika hankalaa lapsenhoidon kannalta. Ensin pyysivat kaymaan etta kuulevat mita haluisin tehda ja mita en ja tarjosivat kaikki ne jutut jota en halunnut tehda eli hiillostavat mua ulos. Nyt sitten haen muita toita rauhassa ja irtsanoudun. Masentaa kun tuntuu etta aiempien vuosien tyosta ei ollutkana mitaan hyotya. Kokoaikaseksi en halua koska tyomatkojen kanssa aikaa menisi 10-11h paivassa ja en nakisi Annaa kun puoli tuntia tai tunnin paivassa.



Mekin kylla riidellaan lapsen kuullen, en kylla muista ollaanko sovittukin lapsen kuullen vai onko riita vaan mennyt itellaan ohi. Ihmeen vahan olen kiukutellut lapselle tai miehelle siihen nahden mita kuvittelin enne lapsen syntymaa.



Vauvakuume on valilla aika kova, varsinkin kun lukee taalta uusia plussia jatkuvasti. Me vaan hissuksiin suunnitellaan isoa reissua eli sapattivuotta joten sita ennen ois aika hankala...mutta elama vie, katellaan.



Ameliaana, pahalta tuntuu teidan puolesta! Onneksi syopa on nyt kurissa, kaikkea hyvaa teille. Ja jos haluat vertaiskokemuksia muutosta niin annan mielellani, monta kertaa maasta toiseen muuttaneena.



Mukavaa sunnuntaita siskoset!



Korelia ja Anna

Laittelenpa minäkin muutaman sanasen, kun olin jo valmiiksi kirjautunu sisään..

Tuossa jo otin osaa tuohon " imetyksen vaikeus" -keskusteluun.. (kentin kera :) Mutta ei siitä sen enempää..



Olen ollut " hieman" pahalla päällä.. mies on siellä reissussa, tulee kyllä tänään, mutta vasta myöhään illalla (luulin muuten että tulis jo nyt aamusta, ja kuulin vasta eilen että tuleekin illalla.. joten siinä syy tähä v*tukseen)

Ja muutenki olen ollu vähän alamaissa viime aikoina.. ja väsynyt tottakai (osasyy on tuo P:n yöheräily, mutta osa menee ihan omaan piikkiin.. menen liian myöhään nukkumaan.. mutta kun on ne kisat, tai muuta katottavaa tv:stä... ;) Ja alan olla kertakaikkiaan ärsyyntynyt näihin isompiin lapsiin.. Yksi kaveri sanoikin sitten että olisko loppuunpalamista.. JÄin sitä ihan miettimään, että niin.. Voisko se oikeesti olla sitä!!??

Onhan tässä muutama vuosi oltu ihan vaan kotona.. ja lapsetkin on aika tiukalla aikataululla tulleet (kahden vuoden välein).



Kotikin alkaa olla taas ihan sotkussa.. ja se jos mikä kans vaikuttaa mielialaan! En vaan ole saanut ajoiksi siivota.. mut tänään aloitin siivoamaan, ja pitänee mennä jatkamaan!

mukava on juttuja lueskella ja todeta että en ole ainut, jonka lapsen yöt on vielä sekaisin, osin johtuu äidin saamattomuudesta osin väsymyksestä.



Hermot menee! Kolmen viikon kulutuua olen jo töissä, syyskuussa hoitopaikkaa kunnalta olen jo hakenut, eikä vieläkään mitään!!! Olen 1-2 krt viikossa soittanut perhepäivähoidon ohjaajalle (meidän kunnassa ei alle 1 v laiteta päiväkotiin), olen soittanut yksityiset päiväkodit läpi, kaikki on täysiä. Lapsi ei juo vielä korviketta, on siis tissillä, aattelin kyllä, että olkoon,,, opetan oikean maidon, ei kai se ole 1 kk kiinni, milloin voi alottaa.



tytöllä on maha löysällä koko ajan, paino ei nouse ja nyt oottelen lähetettä sairaalaan tutkimuksiin, toivon, että kaikki on kunnossa, ja ehkä sieltäkin löytyisi vastaus yön rikkonaisuuteen. Meillä herätään 2 h välein. Ruoka maistuu nyt hieman paremmin kuin aiemmin, yläikeneen on tulossa 3 hammasta kerralla, toinen etumaisista ja kaksi sivummalta.



Meillä riidellään niin, että mä mökötän ja huokailen.... pidän hiljaisuutta yllä, sitten mies kysyy, että mikä hätänä, puhutaan / raivotaan / sovitaan. .. Eilen mököttelin taas, mutta nyt olo ok. Ehkä tässä on tämän yhden kanssa jo saanut itsensä loppuunpalamaan, kotitöihin ja kotonaoloon.



Aurinkoista viikkoa! menen iltapäivällä hiihtelemään..... :)



elni

aatella moista. Ihania masunkasvatushetkiä!

Heipparallaa kaikki!

Tänään on ollut vähän outo päivä, O heräsi aamulla 7.45, nukkui siis lähes 11 tunnin yöunet! Toki pari kertaa kitisi ja tarvitsi tuttia. Aamupäikkärit jäi kokonaan nyt nukkumatta, yritin kyllä hänet laittaa nukkumaan mutta herra vaan heilutteli jalkojaan ja naureskeli vaunuissa. Nyt nukahti puoli yhden aikaan, oli kai jo vähän yliväsynyt kun niin kovasti itketti. Saas nyt nähdä nukkuuko yhdet pitkät unet vai jääkö siihen normaaliin 1 ¿ 1,5 tuntiin. Kukahan sitä kirjoitti, oliko Ompunäiti, että neuvolassa kehotettiin yksiin pitkiin päiväuniin? Jäin silloin sitä miettimään että mitenköhän senkin toteuttaisi, meillä ainakin O saattaa nukkua (valvomisesta huolimatta) lyhyet päikkärit. No jaa, jospa hän sitten itsekseen rytmiään muuttaisi:)



Kentin tekstiä lukiessani nyökkäilin, samalta tuntuu. Tosin ei ole kokemusta vanhemmista lapsista, mutta tuntuu tällä hetkellä että en osaa yhtään tulkita lastani... Oskari turhautuu kun en ymmärrä mitä hän tahtoo ja haluaa ja itseä turhauttaa ihan hirveästi kun en ymmärrä mikä toista harmittaa. Ajattelin jo, että onpa kiva mennä välillä töihinkin eikä aina tarvii tuota mukulaa tulkita. Mutta hetken päästä jo siitäkin tuli syyllinen olo, millainen äiti oikein olen?? Vaan kai sitä välillä saakin olla väsynyt.



Töistä puheenollen, mulla siis eka työpäivä ylihuomenna. Olen kyllä tosi iloinen, että äitini hoitaa Oskaria, vaikka loppukesällä sitten joutuukin " vieraalle" . Pitäisikin laittaa hoitopaikkahakemus menemään. Toisaalta mukavakin mennä töihin, saapi nähdä aikuisia ihmisiä, puhua jne... Mutta mieluummin kotona kuitenkin olisin, varsinkin kun en ollenkaan työssäni viihdy ja on vielä vuorotyötä.



Elni: toivottelen jaksamisia kovasti sinnepäin ja toivottavasti alkaisi teidän yötkin sujumaan. Hyvä että pikkuinen tutkitaan, voihan se olla vaikka jotain allergiaakin?



Onko kaikilla muuten 10 kk neuvola? Meillä ei ole, viimeksi oltiin 8 kk neuvolassa ja lääkärillä, seuraavaksi sitten vasta 1-v neuvola. Eihän tässä nyt mitään ihmeempiä asioita olisikaan, olisi vaan mukava tietää miten toinen on kasvanut. Kotivaakalla vähän punnittiin ja sen mukaan painoa olisi reilu 10 kiloa, pituudesta vaikea sanoa mitään, mutta varmaan jo yli 74 senttiä.



No niin, menenpä tekemään kotitöitä ennenkuin pikkuheppu herää, toivottelen mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



Miiru ja Oskari

Meillä Heini harjoittelee kävelemistä,Jee...Iso tyttö jo..

Ei sitä vaan ymmärrä,että mihin se aika katoaa..

Heini on tosiaan jo reilu viikon verran harjoitellut kävelyä ilma tukea ja

" ennätys" taitaa olla jo parimetriä..Joten kauaa ei mene kun meillä jo juostaan..

Mites muut Hiput? Vai onko meidän Heini tälläinen aikainen lintu...



Yöt menee vaihtelevalla menestyksellä,johtuen varmaan kovasta menemis innosta..Ei oikein malttais edes neiti nukkua..Mutta ei sitä tarvii korkeintaan kuin pari kertaa nousta neitiä rauhoittamaan..

Ei auta kun jaksaa vaikka väsymys on armoton,johtuen masuasukista..



Mutta nyt kutsuhuuto on senvarran kova,että äitiä kaivataan...



Terkuin:Kuningascobra,Heini-neiti ja " Vötkylä"

Aamupäivällä aloin jo kirjottaa, kunnes neiti päätti sillä hetkellä alkaa huonolle tuulelle ja haluta äidin jakamattoman huomion.



Mä olen samaa mieltä Kentin kanssa tästä " vaikeimmasta" vaiheesta. Meidän aurinkoisesta vauvasta on tullut lujatahtoinen pikkutaapero. Lujatahtoisuus on ihan hyvä piirre, mutta kun aina ei ole ihan selvillä siitä mikä se tahto silläkin hetkellä on. Ja kun ainoa tapa kertoa tyytymättömyydestä on kitinä ja kiemurtelu. Sitten vielä on tämä lähes kaiken vastustaminen; pukemisen, vaipanvaihdon ja tänään jopa syömisen (tyttö on koko pienen ikänsä syönyt tosi hyvin). Tyttö on aivan ihana ja ei kuitenkaan mikään vaikea tapaus, mutta välillä hermoja koetellaan oikein kunnolla! Vauvana neiti nukkui missä vaan, söi missä vaan jne. Nyt kaikki on sovittava hänen rytmiensä mukaan, joka ei edes aina pidä.

Silti pääsääntöisesti nautin kotona olosta ja neidin ihastuttavasta seurasta. On mahtavaa seurata miten hän oppii ja kehittyy joka päivä. Varmasti laadukas oma aika ja ehkäpä joku harrastus voisi tuoda mukavaa vaihtelua arkeen.

Minäkin aloitin eilen ensimmäisen kirjan lukemisen kokonaiseen vuoteen! Olen myös pyrkinyt pääsemään sauvakävelylle pari kertaa viikossa.

Oikein paljon voimia joka ikiselle niitä tarvitsevalle! Kevät tekee tuloaan ja toivottavasti valoisampi tulevaisuus muutenkin.



mallu ja H 26.4

Kent: Eipä ainkaan minua haittaa kun kerrot teidän isompien lasten kuulumisia, minäkin joskus laitan meidän esikoisen kuulumisia, joten kertoile vaan. Ja älä häpeä ollenkaan kun kirjoittelet usein, kivaa vaan kun avaa koneen ja näkee, että taas on tullut kirjoituksia lisää =)



Sitten tuohon vauvan " hankaluuteen" Samoin minun mielestä elämä muuttuu hankalammaksi kun pitää roudata purkkeja ja systeemeitä mukana joka paikkaan, imetys on niin paljon helpompaa. Eikä liikkumaan oppiminen ainkaan meillä muuttanut mitään helpommaksi (kaikki kun sanovat, sitten helpottuu kun vauva alkaa liikkua, Anton on aina viihtynyt ainoastaan sylissä) No ei se sylinkaipuu ole mihinkään hävinnyt. Mutta toisaalta tämä vaihe on ihana, kun Anton juttelee omia tätät juttuja ja osaa osoittaa kiintymystä, tulee luokse ja näkee kun silmät syttyy kun hakee pojun päiväunilta, eli puolensa ja puolensa. Toisaalta tietynlainen huolehtiminen vähenee, kun vauva " kestää" enemmän jos ymmärrätte, tilalle tulee jotain muuta huoledittavaa...eikai tämä ikinä lopu tämä huolehtiminen.



Nolaana: Tuttu tunne, että isompi välillä käy hermoille, toisaalta on ihana, kun esikoisen kanssa voi pelata (sellaisiakin peljä, mistä äiti innostuu helposti, uuno, monopoly, arfrikan tähti, 50 palan palapelit) ja lukea mutta toisaalta ei aina jaksa vastata miksi, miten niin.. kysymyksiin ja pakko sanoa välillä vanhemman pojan energisyys on tosi puuduttavaa... Niin rakas, mutta välillä niin rasittava... Minulla vähän sama, ettei tule mentyä tarpeeksi aikaisin nukkumaan ja rasittaa välillä vaikka miten siivoaa niin aina on sotkuista...Joskus sitä saa nauttia siististä hijaisesta kodista ja pitkistä yöunista liiankin kanssa ;)



Elnille jaksuja, kyllä se siitä



Miiru: Meillä on 10 kk neuvola, minä olen ravannut neuvolassa kuukauden välein omasta tahdosta ja kun se on ollut mahdollista, niin miksei. Jospas teidän Oskarilla on joku rytminuutos kausi, Antonilla on ollut niitä pari ja ne on tullut ihan yllättäen



Kuningaskobra: Heini taitaa olla aika aikainen lintu, Antonin liikkumisesta ei voi puhua edes samassa lauseessa, meillä ryömitään ei muuta.



Sitten Antonin kuulumisia, meillä ei taas ruoka kelpaa (tissiä lukuunottamatta)Anton on tehnyt totaali kieltäytymisen, jos jollain on antaa hyviä vinkkejä otan ne vastaan. Imetysten vähentäminen ei toimi>>raivo ja suu entistä tiukemmin kiinni, sormiruoka lentää lattialle syljettynä/heitettynä, lelun katsominen ei toimi, syöttövälien pidentäminen ei toimi...Anton vaan ravistaa päätä ja huitoo käsillä. Tänään ollaan syöty 1/2 tl hed.sosetta 5 tl peruna-parsakaalia ja 3 kertaa maitoa (maitoa on saanut vasta kiinteiden jälkeen) Kerran koitin antaa ennen kiinteitä>>ei vaikutusta. Hampaita ei näy, Anton on tyytyväinen, nyt en ymmärrä taas mikä on vikana, syöminen meni jo niin hienosti.



Nyt tuli haisu tänne, eli moikka



t:Mareila+Anton 9kk

Ei Amandakaan ole lähelläkään kävelemistä... Juuri on oppinut nousemaan ylös, jalat tärisee ja pian pyllähtää alas (traagisen itkun säestämänä). Eli oliko se kuningascobra, teillä on tosi aikanen tepastelija =)



Elni, voi ei kuulostaa kurjalta, kaikki ongelmat pakkautuu yhteen! Toivottavasti kaikki kuitenkin lutviutuu!



Meillä siis on ollut niin että Amanda on ikänsä ollut tosi itkuinen ja tehopakkaus ja jotenkin olin odottanut helpotusta tässä iässä. Ja onhan se helpottunut, en sitä voi kieltää, mutta ei tämä nyt järin helpolta tunnu vieläkään. Harvoin hermostun Amandaan mutta se käy joskus oikeesti hermoille kun yritän istahtaa mihin tahansa niin A alkaa kiljumaan järjettömällä äänellä ja konttaa luokseni ja kiehnää jaloissa " ota syliin" . Ja kun otan syliin niin huuto vaan jatkuu ja ehkä paheneekin. Sillon tekee kyllä mieli tuhahtaa että mitä sä oikeen haluat...



Nolaana, minä olen ihan samaa joskus miettinyt että onkohan tässä joku burn out uhkaamassa... Teillä on lapset vielä pienemmällä erollakin kun meillä.



Sehän unohtu sanoa että nyt Amandalle on tullut kai se kuuluisa lusikkalakko. Kun lusikka lähestyy niin suu menee kiinni, pää alkaa pyöriä ja kädet huitoa. En meinaa mitään saada sisälle. Onko tämä vaan joku ohimenevä, esim hampaista johtuva vaihe vai onko se vauvan merkki että pitäisi siirtyä " tavallisiin" ruokiin? Kenellä kokemusta?



A on edelleen päiväunilla vaunuissa, huoh. Ja meillä liehuu ruotsinliput ja lapset heijaa svärjeä. Äiti sanoo:grrrrrrrr!

Olen kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt kurkkimassa muiden kuulumiset, mutta en ole jaksanut itse kirjoitella... Josko yrittäisin parantaa tapani ja kirjoitella vähän useammin, kun mustakin on NIIN mukava lukea teidän muiden huhtisten juttuja.



Koska oon kirjotellu niin harvakseltaan (huhtisten pinoihin varmaan vaan pari kertaa...), esittäydyn pikkasen: oon kohta 30v kahden tytön äiti Hämeestä. Vanhempi tyttö on syntynyt huhtikuussa-03 ja nuorempi siis huhtikuussa-05. Eli oikein tuplaten huhtiksia :-)



Oon samaa mieltä Kentin kanssa noista ikävaiheista: juuri siiinä 1v6kk iässä munkin mielestä vauvasta/taaperosta tuli " ihmisempi" , jos näin voi sanoa :-) Sitä odotellessa... Mun mielestä raskainta aikaa vauvan kanssa on juuri tämä vaihe 6kk-1v6kk. Meidän ihan pienet vauvat (alle 6kk) on ollu melko helppoja tapauksia. Mutta sitten se alkaa...



Nytkin ihan mahdotonta kantelemista. Koko ajan pitäisi olla sylissä, ja näkyvistä ei saa kadota. Vessassakin istutaan sylikkäin, vielä niin, että meidän pian 3veekin on monesti samassa kopissa!!! Huh, huh. Hartiat on kovilla, useesti kannan molempia: isompikin haluaa, kun pienempääkin kannetaan...



Meidän vauva (sanon vielä vauvaksi...ja isompaan verrattuna onkin) konttailee ja nousee seisomaan tukia vasten. Ei vielä kävele tukia vasten, seisoskelee vaan. Odotan kyllä innolla, että ottaa jalat alle, josko sitten ei tarttis niin paljoa enää kannella... toiveajattelua :-)



Miiru kyseli neuvolasta: meilläkin on seuraava neuvola 8kk jälkeen 1v. Siihen on vielä aikaa siis.



Täällä on ilmeisesti siis muutama jo plussannut uudelleen: hirmuisesti ONNEA!



Niin ja Kent: mun mielestä on mukava lukea kaikkien muistakin lapsosista. Etenkin kun itselläkin on myös toinen. Arkeenhan kuuluu ne kaikki muutkin ja arjestahan täällä useimmiten jutellaan.



Edelliseen liittyen: olis kiva tietää montako lasta teillä muilla on - ja minkä ikäisiä? ja montako lasta on haaveena - ja millaisilla ikäeroilla? Näistä on varmaan jo juteltukin, mutta olisko kertaus paikallaan...? Itse kun en ole kovin aktiivisesti keskusteluja seurannut alusta asti. Voitte myös laitta linkin, jos näistä on just juteltu...



Meidän lapset kerroinkin tossa alussa. Ja lapsiluku lienee täynnä. Ainakin siltä nyt tuntuu. Jotenkaan en vielä kovinkaan ole osannut nauttia tästä arjesta kahden kanssa... odotan vain, että pian helpottaa...



Kieppi ja tytöt

Pihlalla alkoi eilen oksennustauti ja ripuli.. Kaiken sairastelun jatkoksi nyt tämäkin vielä. Mutta nyt alan ottaa jo huumorilla (kun ei muukaan auta). Koira 5v kusi eilen olohuoneen matolle, Pihlan oksennusta on kaikkialla ja esikkokin pissi yölä sankyyn. Ja huomenna mun pitäis olla hehkeänä työhaastattelussa. Selitä siinä sitten, että " lapset on mulle kyllä selkeesti voimavara" , kun on tuhannen isot silmäpussit ja haisee oksulle. Ihan jo tässä ääneen nauran.



Teidän keskustelut niin kutkuttaisi osallistumaan, mutta valitettavasti ei ole aikaa tänään tämän enempää. Kuulostaa ihanan tutulta kaikki.



Naurua tähän päivään, Lyle

Ja toivotan onnea haastatteluun ja paranemista Pihlalle! Tuo epäonni todella kohta menee jo huumorinpuolelle. Ei mutta vakavasti, joskus tosiaan kaatuu kaikki asiat yhtä aikaa päälle. Kurjaa!

semmonen tuli mieleen, että jospa niillä muksuilla alkaa olla jo " Minä ite" vaihe.. että jos haluaavat jo vaikka itse kokeilla sitä syömistä.. Oma lusikka käteen, ja antaa vaikka vähän söhiä sitä sosettakin (ehkä ootte jo kokeilleetki?) sotkuahan siitä tietty vähäsen tulee (tai ehkä vähän enemmänki ku vähäsen ;) mutta saattas auttaa.. kuka ties!?



Ei tuu muuta mieleen.. itellä ei silleen oo noista syömis-jutuista tai siis ongelmista kokemusta.. meidän pojille on aina ruoka maistunu hyvin, siis tälleen vauvana ainakin.. :)



ja kukas se pyysi vielä kertausta..

no meillä siis kolme poikaa 01/01, 03/03 ja tämä hippunen 4.4.05



joo..ja siis Lylen jutulle kyllä nauroin ihan vedet silmissä.. siis jotenki menee jo niiin hulluksi tilanne, että naurattaa ihan! Mustaa huumoria.. NO, jaksuja sinne kuitenki!!

Voi Lyle, kylläpä teitä nyt koetellaan. Onneksi otat huumorilla, kyllä alkoi tuo minuakin naurattaa:) Toivottavasti taudit menee pian ohi ja työhaastattelu hienosti! Niin ja koirakin pissis pihalle;)



Kieppi: Minulla siis vain tämä yksi hippunen, itse olen kohta 31-v. Haaveissa kyllä olisi jo toinen, mutta luulen että tässä pari vuotta väliä pidetään, josos ei nyt ihan hirmusesti ala polttelemaan. Täälläkin kun on jo plussanneita niin kyllä se itselläkin kutkuttaa:) Ja luulen että kaksi lasta meille sitten riittäisikin, kun on tuota ikääkin jo ihan kivasti... Mutta never say never...



Kent ja muutkin useamman äidit, luen mielelläni myös muiden lapsien kuulumisia. Eli kertoilkaa ihmeessä! Ja Kuningascobra, kyllä teillä ollaan ajoissa liikkeellä! Oskari kävelee puita pitkin ja harjoittelee ilman tukea seisomista. Kovin pitkään ei vielä pysy. Kävely puita pitkinkin on aika vaappuvaa, herra nimittäin varvastelee todella paljon...



Niin, en tiedä onko jokin päiväuni muutos tulossa, tänään siis takana yhdet, vajaan 2,5 tunnin päikkärit. Luulen kyllä että illasta tulee melko kitisevä, mutta aika rankkaahan se siirtymävaihe oli kolmista unista kaksiinkin. Eiköhän se tästä:)



Syömisestä vielä, annoin Oskarille tänään lusikan ja annoin hänen itse yrittää ottaa lautaselta ruokaa. Ei oikein onnistunut, lusikaton käsi sinne lautaselle päätyi ja herra möyhi oikein antaumuksella ruokaansa:) Taidan vielä itse syötellä jonkin aikaa.



Nyt leikkimään kippiautoilla, hauskaa illanjatkoa!



Miiru ja Oskari