¤¤¤¤ HUHTIkset uuteen viikkoon ¤¤¤¤

Olipas kivasti tullut pinoon pituutta!



Lyle, kieltämättä naurattaa jo. Tsemppiä silti työhaastatteluun.



Kuningaskobralle, T myös tepsuttaa, meilläkin tämänhetkinen ennätys on noin kolme metriä. Aika suloista.



Ja myös täällä kieltäydyttiin tänään syömästä lusikasta. Sitten kun annoin omilla sormillani ruokaa suuhun, niin alkoi mennä. Siis loppujen lopuksi jo lusikallakin. En ymmärrä, en, että mikähän juttu tää taas oli.



Ja esittelykertaus, olen 32v ja huhtihippunen on esikoiseni. Jos kaikki hyvin menee, niin pikkusisarus syntyy lokakuussa 2006. Eli ikäeroa tuolloin noin 1v6kk. Jotenkin musta tuntuu, että jos kakkonen ei olisi saanut alkuaan melko nopsaan ekan jälkeen, niin meillä lapsiluku olisi jäänyt yhteen. Toisaalta itselläni sekä miehelläni on sisaruksia ja he ovat meille tärkeitä, joten useampi lapsi oli sen takia haaveissa. Ehkä vielä kolmas haaveissa, mutta varmastikin riippuu paljon siitä, että millainen tapaus tämä kakkonen on. Ikäkin painaa jo, pitää myöntää.



K&T 030405 ja pikku-pippuri

Heipä hei vanhat ja uudetkin tutut!



Välillä käyn aina kurkkailemassa teidän kuulumisia. Viime viikon pino oli niiiin hellyttävän lämminhenkinen, että ihan oli pakko tulla itsenikin puolesta kiittämään teidän tuesta jo odotuspuolelta lähtien!



Monet ovatkin jo uudelleen odotuspuolella. Mulla sinne ei ole mitään kiirettä :).



Meidän poitsu on varsin vilkas veijari. Konttaa kovaa kyytiä ja harjoittelee seisomaan nousua ilman tukea. Vielä ei kävellä ilman tukea, mutta ei sekään kaukana ole. Kuusi hammasta löytyy suusta, ymmärrettävää puhetta ei vielä tuoteta. Kaikkinensa menee ihan kivasti. Huhtikuun alussa pitäisi palata työelämään.



Olisi paljonkin juttuja, mitä olisi kiva kommentoida. Mutta taidan nyt kommentoida vain yhtä. Nimittäin errj:n tuskailua lusikan kanssa. Meillä maistuu myös ruoka paremmin sormin syötynä. Viikonloppuna keksin toimivan idean, miten lusikka taas mahtui suuhun! Ei välttämättä toimi muilla, mutta meillä ainakin toiminut jo muutaman päivän. Siis, syömme kaikki aina yhtäaikaa. Poika haluaisi syödä aina meidän lautaselta, vaikka olisikin aivan samaa ruokaa. No, hain pojalle oman haarukan (aikuisten mallia) ja annoin sillä. Hän maistoi muutaman kerran ihan vähän haarukan kärjestä ja näytti, että hieman pelkäsi haarukkaa! Tämän jälkeen annoin haarukan pojan käteen ja kuin huomaamatta suu aukeni lusikalle ja koko lautasellinen meni kiltisti kurkusta alas. Aika uskomatonta siis. Kaikkea sitä pitääkin kehitellä :).



Oikein mukavaa kevään odottelua! Saksassa sekin näyttää jo olevan todella pitkällä, kiva niin.



Zitikka & K 9.4.

esittelya: Olen 30-v yhden lapsen aiti. Asutaan Lontoossa suomalaisen miehen ja 12.4 syntyneen pikku Annan kanssa. Me haluttas toinen lapsi viela. Tosin suunnitelmissa on lahtea pidempaan reissuun ensi vuonna tai sita seuraavana ja se ois pakko tehda ennen toisen lapsen syntyman. Hirveeta suunnitella nain ja jotenkin ois ihana lyhyt ikaero joten ristiriitaisissa tunteissa ollaan. Kolme lastakin mulle kavis mutta miehelle ei ehka, tama eka lapsi on niiiiiiiiiiiiiiiin ihana vaikka onkin rasittavassa iassa. Nytkin huutaa syliin kirkuen mammaamaaaa....



Palataan

Illalla pinoon pompsis. Meillä alkaa olla unikoulun paikka taas, Anton meni nukkumaan 20.00 ja on kaksi kertaa herännyt tähän mennessä.



Kent: Luin mitä olit kirjoittanut aloitukseni vastaukseksi, ja vastaa täällä. Imetys on kaksipiippunen juttu minulle, esikoisen kanssa epäonnistuin imetyksessä ja Antonia haluan imettää vuoden ikään asti, toki jos kasvu hidastuu tms vaikka lopetan imetyksen jos se on ainoa keino saada Anton syömään, ukson että tämä on ohi menevää. Se oli hyvä ehdotus antaa A:n törpätä äsi ruokaan, yhdistin sen siihen, että annoin lusikan omaan käteen, niin Anton lamaantui ihastuksesta ja sain syötettyä vähän puuroa. Jei!!



Lyle:Hyvä, että jaksat viljellä huumoria vielä. Joskus se helpottuu kyllä ja onnea työhaastatteluun.



Esittelyä ja lapsiluvusta: Hippunen, joka syntyi tosin 5.5 (la oli 28.4), on meidän toinen poikamme, esikoinen syntyi 03/01. Etelä-Suomessa asutaan. Lasiluvuta kipuilin jo viime viikon pinossa, ollaan päätetty, että yksi vielä meille ja jostain syystä se tuntuu kamalalta, että enää yksi. Vaikka Antonin vauva-aika on ollut aila kuluttavaa ja poika on tosi tempperamenttinen ja välillä tuntuu, että ei enää yhtään, mutta sitten...Ikäero tulee tod.näköisesti vähintään 3 vuotta, eli vielä ei ole vaavi tilauksessa. Mies olisi kyllä valmis vaikka siihen, että meille tulisi kaksi vauvaa vielä, aikahan sen näyttää



Nyt tutimaan, hyvää yötä kaikille



T:M&A

Olipas täällä paljon juttua heti viikon alkuun, kiva! Mukava lukea harvemmin kirjoittavienkin kuulumisia.



Nopea esittelykierros: Olen 29-vuotias ja asun Lauran, mieheni ja koiramme kanssa Helsingissä. Laura on esikoisemme, mutta toiveissa olisi toinen ja vielä kolmaskin lapsi. Kesällä varmaan aletaan pikkukakkosen aktiivisempi yrittäminen, vielä ei olla uskallettu : ) Laura on aika touhukas ja hyväntuulinen tyttö. Ensimmäiset askeleet ilman tukea hän otti kaksi viikkoa sitten, ja nyt treenaa kävelyä sen, minkä pukeutumisleikeiltään ehtii : ).



Mielessä oli tällä kertaa niin paljon kommentoitavaa, että tein tuossa ihan muistiinpanot paperille! Ensinnäkin Ameliaanalle joka kirjoitit viime viikolla: teillä on kyllä ollut todella raskasta, en osaa edes kuvitella! Tuntuvat nämä meikäläisen valivalit varmaan aika turhilta perheesi murheisiin verrattuna. Toivottavasti kaikki menee jatkossa hyvin.



Samoin vielä Lylelle; toi Pihlan oksennustauti ja ripuli on kyllä jo ihan LIIKAA ja sitten se ystäväsi kohtalo. : ( Ei mikään ihme, että olet ollut siipi maassa. Ei muuta kuin voimia sinulle, edelleen.



Edelliset yhdistettynä viimeviikkoiseen uutiseen sen Lokamuumin miehen kuolemasta ovat todella herätelleet ajattelemaan, miten hyvin omat asiat kaikesta huolimatta ovat, ja että kaikki voi muuttua hetkessä. Se on pelottavaa, mutta hyvä muistaa aina välistä.



Kent ja muut, joilla on jo useampia lapsia: kirjoittakaa ihmeessä myös isosisaruksista! On hauskaa, kiinnostavaa ja opettavaista kuulla myös heistä ja siitä, millaista on hoitaa ja kasvattaa montaa pientä samaan aikaan ja samoilla hartiavoimilla.



Sitten vakioaiheeni p ä i v ä u n e t ; Miiru mietti niitä neuvolasta saamiani " ohjeita" siirtyä yksiin pitkiin päiväuniin. Silloin neuvolassa mietin huvittuneen kyllästyneenä juuri tuota samaa juttua, eli että miten ihmeessä minä voisin vain päättää ja sanoa Lauralle, että " kuulehan kulta, nyt meillä nukutaankin sitten kaksi-kolme tuntia heti lounaan jälkeen" ?! Lauran kohdalla en usko vieläkään siihen, että minä voisin sen asian säätää, vaan pikemminkin kuulostelen Laurasta lähtöisin olevia rytminmuutoksia. Ja hokkuspokkus, viimeiset muutamat päivät Laura onkin jaksanut valvoa aamulla n. klo 11 saakka ja nukkunut sitten siitä eteenpäin 2,5- jopa 3,5 tuntia. Toistaiseksi näyttäisi tarvitsevan vielä tirsat viiden aikaan, mutta täytyy ehkä kokeilla josko ne voisi jättää pois ja aloittaa yöunet sitten aikaisemmin... muutostilassa siis ollaan täällä, mikä ei ihmetytä ehkä ketään, kaikkein vähiten itseäni.



Viime viikolla kirjoitin siitä, että meillä tuntuu alkaneen helpompi aika tässä vauvaelämässä. Etenkin olen tosiaan päässyt itseni kanssa jonkinlaiseen tasapainoon, mutta kyllä tuo tyttökin tuntuu olevan juuri tällä hetkellä helpossa vaiheessa. Mutta varmaan hänellekin on tulossa vähän myöhemmin tuo monen kuvailema tahtojen taistelun kausi - katsotaan taas sitten, millaista tekstiä tänne tulee! Toivon vaan, etten tällä " helppouden" hehkutuksellani pahoittanut kenenkään mieltä. Tsemppiä teille, joilla on nyt raskaampaa kuin aiemmin!



Mutta nyt loppuivat muistiinpanoni, ja nukkumaanmenoaikakin on taas jo mennyt. Menen siis lukemaan vielä kirjaa. : )



Hyviä ja rauhallisia unia kaikille!

Ompunäiti

Tulin ajatelleeksi Lyle että oli varmaan ilkeetä multa sanoa että nauran teidän jutuille, en siis todellakaan näe asiassa sinänsä mitään huvittavaa vaan siinä miten puit kaiken sanoiksi, erityisesti se " lapset on mun voimavara" ... Mutta siis tosi epäreilua että Pihla-ressu taas on sairaana!! Pidäthän itsestäsi huolta ettei kaikki ns. hajoa käsiin!



Ompunäiti, juu mietin just että usein saa ohjeita että sun kannattais tehdä näin ja näin (vauvan uniin ym liittyen) niin kyllä risoo, ihan kun ei itselleni olisi tullut mieleen mikä olisi parasta kaikkien kannalta. Usein vaan Amanda ei ole samaa mieltä... Olis tosiaan helppoa kun vois ilmottaa että nyt sinä vauva-rakas menet nukkumaan etkä saa herätä ennen kello kolmea.



Miiru taisi eilen kysellä neuvoloista: meillä oli viime tarkastu kun A oli 6kk ja seuraava on sitten kun A täyttää 1v.



Mareila, kiva jos vinkeistä oli edes jotakin apua!



Ai niin, se pikaesittely: olen itse 27 v ja lapsia on kolme, Matilda 6v6kk, Emil 2v6kk ja Amanda, synt 14.4. Asumme saksassa NRW:n osavaltiossa. Olen alunperin Espoosta kotoisin.



Nyt menee korvat (tietty henkilö on tyytymätön), mä lähden!

tuosta esittelystä unohtui että on minulla mieskin ja lapsillani isä (ja vieläpä varsin ihana sellainen) joka kaikesta huolimatta kuten huomaatte, jää joskus hieman taka-alalle. Hän on 34v ja ruotsalainen ja tuo siis tällä hetkellä rahat kotiin ;-)

Ihana ilma ulkona - aurinko paistaa lämpöisesti! Tulis jo kevät nopeesti!



Kiva kun ootte pikaisesti esitelleet itseenne, kiitos :-)



Syömisestä: meilläkin on nyt muutaman viikon ollut vaikeeta syöminen. Ei uppoa oikein mikään, muutoin kuin harhauttamalla. Eli katsellaan jotakin mielekiintoista tavaraa (kännykkää, taskulamppua, radioo...), ja samalla kun tyttö tutkii sitä, minä lusikoin ruokaa suuhun. Niin ja annan nyt vain niitä ruokia, joista on ainakin ennen tykännyt. Vähän on yksipuolinen ruokavalio, mutta parempi kai että edes jotakin uppoo.



Juomisesta: mä vielä imetän, mutta päiväsaikaan ei malta rauhottua rinnalle, joten lähinnä imetän siis yöunille mennessä ja yöllä (keskim. 2krt/yö). Eli semmoset 3 krt syö rintamaitoa vuorokaudessa. Tyttö juo muuten tosi vähän: ruokailun yhteydessä tarjoan mukista vettä/korviketta, mutta sitä ei paljoa mene. Tässä syy, miksi en uskalla vielä lopettaa yöimetyksiä... Mites muilla? Juodaanko tarpeeksi? Oletteko aloittaneet jo hapanmaitotuotteilla? Ajattelin pikkuhiljaa aloitella maustamattoman jogurtin, piimän ja raejuuston maistelut. Josko ne lähtisi maistumaan ja voitais lopettaa yösyönnit...



Kyseliköhän joku jotakin... tarvis varmaan kirjottaa ylös kommentoitavat asiat, jotta ne tässä vaiheessa vielä muistais...

No johan meidän pinot on mahtaviksi kasvaneet. Kesti hetken jo lukea pino läpi (kivaa), muistannenko kommentoida kysyttäjä ( tuskin) ;-)



No ainakin esittely, eli itse olen 31 vuotias lastentarhanopettaja Espoosta. Poikia on kolme: Eemeli kohta 8 v, Eetu 5 v. ja tietysti Elmo kohta 10 kk :-)



Lyle!!!! Voi itku ja kurjuuden maksimointi :-( Mistähän se johtuu, että nuo elikotkin kantavat kortensa kekoon silloin, kun sitä vähiten toivoisi.

Kyllä mullakin pääsi, pieni yliväsyneen äidin naurahdus lukiessani tektiäsi. Joo, on lapset sellainen voimavara, että ;-)



Minä sitten päätin eilen, että tähän loppui mun e-pilleri kokeilu tältä erää. Juu erinomainen ehkäisy kyllä oli, kun vuoti 1 kk putkeen, ei tehnyt seksiä todellakaan mieli ja pinna on ollut niin kireellä, että kohta ei ole aviomiestäkään :-( Totesin miehelleni, että ei tästä mitään tule, kun kohta mä en saa pyöritettyä tätä huushollia 3 lapsen kanssa, kun oon niin takakiree, että lapsiparat lähtee kohta karkuun äidin nähdessään (mies kestäköön, se on aikuinen ;-))Että ehkäpä mä nyt sitten kokeilen sitä kierukkaa seuraavaksi. Kokemuksia kenelläkään ???? Meille ei taida enää lapsia tulla, tai ainakaan en halua vuoteen vielä ajatellakkaan sellaista. Mies on sitä mieltä, että ne oli nyt tässä.



Hieman oma napa juttuja. Meidän Elmo on kipee, byäääh!!!!! Ei mitään nuhaa vaarallisempaa (toistaiseksi), mutta kurjaa kun toinen korisee, krohisee ja kirkasta nestettä valuu nenästä solkenaan. Tästäpä johtuen viime yökin meni pitkästä aikaa todella penkin alle :-( Kylläpä sitä nopeasti tottuu parempaan palveluun ( lue = suht ehjät yöt)

Mutta todella: turhiakos tässä valittaa, kun elämän pääasiat on kuitenkin kunnossa.

Elmo ei edelleenkään ryömi, konttaa eikä kävele. Eilen työnsi itseään käsillä taaksepäin ensimmäisen kerran elämässään. Taitaa vaan tuokin unohtua taas, kun tällä hetkellä ei viihdytä kuin sylissä.



Ruokahalu on mitä mainioin, tosin selkeästi on alkanut herra kaipaamaan makua ruokaansa enemmän. Paremmin aukeaa suu, jos saa samaa ruokaa, kuin muu perhe. Hirveästi en suolaa ruoan laitossa käytä muutenkaan, vaan enemmän harrastetaan sitä maustepurkit pöytään ja kukin lisätköön makunsa mukaan. Näin ollen Elmon on helppo syödä meidän kanssa samaa ruokaa. Elmo ei myöskään ole mikään kultakurkku, joten hänelle ei tarvitse edes soseuttaa ruokaa. ..... Eilen veteli onnessaan uuniperunaa ja kirjolohi-katkarapu-täytettä :-0. Hyvin kaikkiruokainen kaveri, kaikki menee, mitä annetaan.



No joskos antaisi muillekkin puheenvuoron ;-)

Eli juu, en todellakaan pahastu, jos meidän tragikomiikalle nauretaan kanssani. Haastattelu sujui muuten mukavasti, ja tiedän sitten ensi viikola, josko olen saanut paikan. Pihlan ripuli meni nopeasti ohi, joten nyt näyttää hyvälle... (en tosin osaa vielä huokaista helpotuksesta).



Tähän alkuun meitin pikaesittely: eli minä olen pian 27-vuotias sosionomi pääkaupunkiseudulta ja asun armaan mieheni sekä poitsun 11/02 ja Pihlan 30.4.06 kanssa. Ja onhan meillä tosiaan se koirakin, joka on viime aikoina ollut kipu niskassa. Niin, Pihlalla on huuli-ien-suulakihalkio, mutta suurimmat leikkaukset takana päin. Ajatelkaas, Jorvin lääkäri ei edes huomannut Pihlan huulen arpea!



Joo, mun on jälleen kerran palattava noihin ruokailuasioihin. Siis Vaakamom ja muut, olen oikein kateellinen, kun luen teidän lasten ruokailuista. Meillä käväistiin pikaisesti 8kk-ruuissa, mutta nyt on taas kaikkien sairasteluidenkin vuoksi siirrytty " vauva-ruokiin" . Onneksi nyt jo kotitekoiset soseet nasituu. Ja sormin Pihla napostelee leivänpalasia ym. Joku puhuikin aiemmin siitä, että olis ihanaa, jos vauva söis samaa ruokaa kuin muut. Olen aivan samaa mieltä!



Ja näistä kuuluisista isoista sisaruksista. Minun armas esikkoni on ollut täysin raivostuttava kakara viime viikot - siis todellinen riiviö ja nulikka. Tiedän, että hän on mustasukkainen ja kaipaa äitiään, joka ramppaa sairaaloissa vähän väliä.Mutta silti.. Voi että voi kolmivuotias käydä hermoille välillä. Eli, täälläkin on malttia menetetty (ainakin kerran päivässä). Mutta meillä pyydellään puolin ja toisin anteeksi ja rakastetaan sitten kanssa täysillä! Mieheni kehtasi todeta, kun taas eräänä päivänä olin pojan käytökseen väsynyt, että " kohtahan sä sitten onneks pääset töihin" . Arvaattekin, että mies sai kauheat nalkutukset. Enhän minä töihin silti halua! Joo, sanoo niin tai näin, sanoo väärin päin. Se on ton mun armaani kohtalo viime viikkoina.



Mutta nyt, neiti heräsi iltapäiväuniltaan ja on aika touhuilla.



Lyle

Ihanaa, täällä aurinko paistaa täydeltä terältä ja on niin keväisen oloista:) Olin tänään parturissa ja nyt alkaa taas näyttämään vähän ihmiseltä;)



Eilen siis todellakin mentiin vain yksillä päikkäreillä, illalla kyllä yritin saada herran pienille tirsoille, mutta ei siitä mitään tullut. Seitsemältä alkoi pojalle tulla tosi väsy ja meininki oli sitten sen mukaista... Hirmuista kiukuttelua ja huutoa. Niinpä hän sitten iltapuurojen ja pesujen jälkeen sammui kuin saunalyhty jo ennen kahdeksaa. Vähän pelkäsin että saan nousta aamulla viideltä, mutta eipä sittenkään, seitsemään asti nukuttiin. No ei nyt ihan yhtäsoittoa, mutta kuitenkin. Tänään sitten taas kaksilla päikyillä, juuri nukahti toisille.



Ja sitten, Oskari on oppinut ilmaisemaan kiukkuaan kiljumalla. Äskenkin luettiin kirjaa niin en kai osannut sitä hänen mielensä mukaan lukea, niin kiljaisi niin että vieläkin korvat soi... On kai kiva osoittaa mieltään äänekkäästi:)



Vaakamom kyseli kierukasta, ei ole itellä kokemuksia, mutta mielelläni myös niitä kuulisin. Ei meinaan nuo pillerit sovi ollenkaan, olen kuin persuksiin ammuttu karhu koko ajan. Lääkärit ei vaan sitä tunnut ottavan todesta, jos sanoo että pillerit sitä aiheuttaa. Hymähdellään vaan?! Olen ollut vähän epäilevä kierukkaakin kohtaan, mutta olisi kyllä kiva kuulla millaisia kokemuksia muilla on. Ja Elmolle paranemisia!



Ja Lyle, kiva kuulla että Pihlan mahatauti on jo ohi ja pidetään peukkuja työpaikasta!



Esittelystä vielä, unohdin mainita että on mullakin mies:) Hoksasin Kentin juttua lukiessa että enpä tainnut itsekään häntä mainita:D



Villakoirat sängyn alla odottaa imuria ja vaatekasa sängyn päällä silitysrautaa eli taidan poistua tästä hommiin. Huomenna siis töihinpaluu eli voi olla että nämä kirjoittelut hiukan harvenee (tai sitten marisen täällä entistä enemmän) mutta lukemassa kyllä varmasti käyn.



Aurinkoisia päiviä kaikille!



Miiru ja Oskari

kiitos tsemppauksista, taisi olla aikamoinen valivali viesti se aiempi pinoutuminen.



Olen 33 v esikoisen äiti. Tyttö syntyi 18.4. kotona asustaa mäyräkoira (siis se ihan aito, karvaturri!) ja isä, joka on nyt opena mun työpaikalla. Hiihtoloman jälkeen samaan työpaikaan!!!



Hoitopaikka-asia järjestyneen loppuviikolla, sairaalaan tutkimuksiin päästään 30.3, jospa se laihuuden syy selviää. meilllä syödään muuten hurjana raejuustoa, on maisteltu jäätelöä, viiliä, piimää ja jugurttia. Korvike ei oikein uppoa, tissi vaan maistuu. Uskaltaiskohan sitä siirtyä jo nyt oikeeseen maitoon....? Tiedän,että suositus on vasta 1 v, meillä 10 kk ja 1 vko ikää....



Munakello huutaa, meen laittaan pellit kiinni uunista. Aurikoisia kevätpäiviä!





Elni

Tuossa muutama kyseli kierukkakokemuksista.



Mulle laitettiin perinteinen kuparikierukka esikoisen jälkeen, koska halusin jotain hormonivapaata. Kierukka jouduttiin kuitenkin muutaman kuukauden jälkeen poistamaan, koska sitä epäiltiin alavatsakipujen syyksi. Myöhemmin selvisi kuitenkin, että mulla oli rakkuloita munasarjoissa..



Eli noin muuten, olin tyytyväinen kierukkaan. Ei sivuoireita,

Lyle: mullakin nauratti se " lapset ovat voimavarani..." yliväsy täälläkin



Miiru vaiko Ompunäiti sai niitä neuvoja neuvolasta, kyllä varmaan hihat palaisi jos joku tulisi kertomaan miten pitäisi nukkua...ja monetko unet. Meidän poju saa nukkua vaikka kolmet unet, kunhan nukkuu. Ai miten niin turhautunut Antonin päikkäreihin, vaikka nykyään ne ovat ihan inhimilliisä, välillä vaan tosi huonoja (tänään) ja samaan syssyyn, eipä minua haittaa vaikka Ompunäiti kirjoittelee elmän helppoudesta, eikö me siksi olla, että jaetaan hyvät ja huonot asiat?? Ihanaa, että teillä on elämä tasapainottunut =)



Juomisesta: Anton juo noin 9 kertaa päivällä rintaa ja 1 dl vettä ruokailun yhteydessä (oppinut juomaan itse) Luulisin että juo tarpeeksi.



Vaakamom:Pikaisia paranemisia Elmolle =)



Lylelle: Jaksamista esikoisen kanssa, meidänkin ihana 5 vuotias osaa olla NIIN raivostuttava.



Ja sitten omaa napaa: Anton söi tänään yhteensä 1/2 purkin puuroa ja 1/2 purkin sosetta, päätä kyllä ravisteli, mutta kun jaksoi tuputtaa sinne huitomisen väliin, niin jotain sai menemään, josko tämä tästä. Soitin neuvolaan ja siellä sanoivat, että viikon voi hyvin katsoa jos ei sitten maistu niin katsotaan. Anton on kuitenkin muuten ihan pirtsakka ja oma itsensä. Kysyin myös yösymisen lopettelusta, mutta nvla täti oli sitä mieltä,että syömättömyys voi liittyä " iilimato" kauteen, joka tulee 9-10 kk iässä, eli vauva on tosi kiinni äidissä, ja yösyöttöjen lopettaminen voi lisätä stressiä Antonilla, kun kiinteät maistuvat, sitten alkaapi unikoulu meillä.



Nyt nukkumaan, Anton halusi viime yönä aika usein rintaa sama varmaan odotettavissa, vaikka onkin nukkunut aika rauhassa nyt alkuyön. Toisaalta mietin, jos yötissittely vaikuttaisi päiväsyömiseen,, mutta ei Anton suostunut syömään 4 tunnin syömättömyyden jälkeen, nälkä luulisi olevan, oli nimittäin syönyt maitoa vaan?? ja tissi maistuu päivällä hyvin. Nyt laitan pisteen.



T:Mareila+Anton 9kk

Poitsu heräs yöllä varmaan neljä tai viisi kertaa... ja TAAS meni ite liian myöhään nukkumaan, eli vasta klo1.. ja taisi eka herätys ollakin 1.30, sen syötön jälkeen kyllä laitoin vielä omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta muutama tunti myöhemmin heräili taas (tässä vaiheessa ei enää älyä kellonaikoja, vaikka kelloon aina katsonkin!) ja sen jälkeen jäi vierelle..



Kierukoista ei ole ennen kokemusta. mInuaki kiinnostas tietää, olen nimittäin itekin ottamassa hormonikierukan.. mutta vasta ensikuussa sain ajan perhesuunnitteluneuvolaan!



jeejee.. muutenki ihan hirveä väsymys.. ja sitten meiltä oli vielä kahvi loppu!! aaargh.. mä en kestä!

eli loppupäivästä tiedossa erittäin kiva.. alkaa jo valmiiksi päätä särkemään..



väsyttää itseasiassa niin paljon, etten oikein jaksa/pysty keskittymään kirjottamiseenkaan.. joten se on mun osalta MOI!

Nolaana, kipasehan kauppaan sitä kahvia hakemaan =)



Meillä on esikoinen kipee eli saan nauttia kaikkien lasten seurasta koko päivän. Todellakin koko päivän, mies menee suoraan töistä johonkin päivällisille ja tulee siis vasta myöhään illalla.



Mulla oli eilen yhtä työpaikkaa varten 20 minuutin puhelinhaastattelu... Karseeta yrittää saksaksi olla järkevä ja kehua itseään ja " kilpailla" saksalaisten kanssa paikasta. Se 5 minuutin englanninkielinen osio oli aivan ihana hengähdystauko siinä välissä. Siis ei mulla tietenkään ole mitään mahiksia mutta olen enemmän kun ylpeä itsestäni että menin haastatteluun koska se kuitenkin meni suht hyvin ja sain hyvän mielen. Tuntuu että vihdoin pystyi ylittämään jonkun virtuaalirajan, musta on tosi ikävää jo soittaa vaikka jotain lääkäriaikaa... (Tästä tuli mieleen että hyvä Lyle jos haastattelu meni hyvin.)



Mareila muuten, jos Anton syö vielä noin paljon tissiä niin ei sinun tarvi todellakaan huolestua vaikka söisikin kiinteitä nihkeästi. Saa kuitenkin tuosta äidinmaidosta tosi paljon ravinteita eli pärjää sillä ihan hyvin! Mulle sanottiin kun imetin Amandaa enää 3 krt vuorokaudessa että vauva saa tuolloinkin vielä maidosta niin paljon ettei tarvi olla huolissaan vaikka söisikin vähän kiinteitä. Ja että 3 kertaa riittää mainiosti vauvan maidontarpeeseen eli ei tarvi lisämaitoa päälle.



Tulen taas myöhemmin lukemaan muiden kuulumisia!

Heipsis täältä sairastuvalta, tosin......... minusta näyttäisi, että nuhan tulo olisi hieman vähentynyt!! Viime yö meni kuitenkin taasen penkin alle, mutta ei voi mitään.

Meillä on kanssa havaittavissa sitä, eroahdistuksen alkua. Tai ehkäpä se korostuu nyt kun toinen on hieman kipeä. Eilen kun mies tuli kotiin ja olisi halunnut pikkupotilasta sylitellä, niin eipäs onnistunutkaan vaan herra halusi äidin syliin, huoh !!! ei minua olisi pieni hengähdystauko haitannut, mutta ei voi mitään.



Nyt täytyy hieman täälläkin hehkuttaa, että meikäläinen on vihdoin ottanut (ainakin hetkellisesti ;-)) itseään niskasta kiinni, ja jo kahtena iltana peräkkäin käynyt vetäsemässä sellaisen tunnin pituisen sauvakävelylenkin. Kyllä tekee hyvää ja aivotkin saa levätä omissa ajatuksissa sen tunnin. Suosittelen. Nyt on meinaan niin, että mä olen päättänyt, että ensi kesänä bikinit ei enää näytä maailman lopulta mun päällä ;-) Tunnustan, että en viihdy nykyisten jenkkakahvojenikaan kanssa, mutta toinen syy kuntoiluun on se, että minulla on alkanut ilmenemään hartia ja selkäkipuja !! Niinpä niin, ikä ei tule yksinään, vai miten se meni. Lisäksi olen päättänyt, että maaliskuusta lähtien meidän lapset eivät ole ainoita, joilla on karkkipäivä, vaan sama sääntö koskee myös äitiä ;-)



Luin tuossa juuri lehdestä, että nyt olisi paras aika vaihtaa mullat kukkiin. Taidanpa ottaa siitä ensi viikonlopun projektin. Elmo ei osallistune vielä tänä vuonna siihen projektiin. Pakko hehkuttaa nyt sitäkin, että tämä 3:s lapsi on ensimmäinen, jonka vauvavuoden aikana EN OLE onnistunut tappamaan kaikkia viherkasveja tässä talossa ;-) 2 kertaahan meidän talon viherkasvit on jo sitten uusittu !!!!

Jotenkin se on vaan mennyt niin, että a)kasvit voi hyvin b) vauva syntyy ja kasvit kuolee, a) kasvit uusitaan taapero aikakaudella / kasvit voi hyvin , b)uusi vauva syntyy ja kasvit kuolee.....

Mulla ei IKINÄ lopu kahvi kesken......... muutenhan joku kuolisi tässä talossa aamulla ;-) Piristystä sinne !!!!

...pojat ovat esikoisen huoneesssa ja pienet lelut nostettu ylös>>>mamma nettiin. Illalla ei välttämättä kerkeä kirjoittelemaan, kun on kaveri tulossa kylään.



Viherkasveista: Minä tapan ne oli meillä vauva tai ei, siis olen toivoton kukkien tappaja, yhden kukan olen saanut pidettyä hengissä, saatiin se 2004 lahjaksi kun mentiin naimisiin, siis huikeat 1 1/2 vuotta ollut hengissä, se on ennätys, muuten tapan poikkeuksetta kaikki kukat. Meillä on mm. kaktus kuollut sekä janoon, että liika kasteluun >>>ei kaktuksia meille enää.



Anton söi tänään reilu 1/2 purkin kasvisosetta ja possua ja hedelmäsosetta 1/2 purkin jei, taas kun oli tapaaminen maisui ruoka, jostain syystä.Seuraavaksi pyydän teidät yölylään, jos Anton alkaisi nukkua sitten ;) Yö meni tuttuun tapaan persiilleen, kaikki aikanaan



Juu siitä esittelystä, meilläkin löytyy kotoa mies, joka siis tuo rahan taloon.



Sellaisen gallupin laitan, minkälaisia (luonne, mistä tykkää jne) hippusenne ovat? Voi olla että tälläinen gallup on ollut, mutta laitetaan vaikka kertauksen vuoksi =)



Minä voi aloittaa, eli Anton on hyvin itsepäinen ja tempperamenttinen suloinen miehenalku. Kun kaikki menee Antonin mielestä hyvin, saamme nauttia aurinkoisesta pojasta, kun taas joku on huonosti sen kuulevat napuritkin ;) Kovin läheisyyttä kaipaava>>viihtyy sylissä katselemassa maailmaa, rakastaa nössöttää,mussuttaa äidin kanssa ja todellinen tissihiiri =) Anton on jossain mielessä arka, siis kaipaa äidin lähelleen kun opettelee uusia asioita. Lattialla ei viihdy juuri lainkaan(poikkeuksena veljen huone). Idolina on kohta 5v isoveli. Kaiken kaikkiaan äiskän mielestä vähintään maailman suloisin poju =)



Anton nousi tänään ekaa kertaa lattialla seisomaan =)



Vielä kiitos kaikille tapaamisessa olleille, oli kiva nähdä taas =)



Mutta nyt taidan mennä katsomaan mitä pojat tekevät



T:Mareila+Anton 9kk

Suosittelen lämpimästi, että kaikki kynnelle kykenevät huhtikset tulisivat mukaan treffeille, sillä niiden aikana kaikki murheet näyttävät unohtuvan! Sen lisäksi että Anton söi hienosti, myös Laura nukkui neljän (4) tunnin mittaiset päikkärit! Äitikin sai mukavasti liikuntaa, sillä kävelimme koko menomatkan. Joka oli muuten kartalta kunnolla mitattuna kymmenen (10) kilometriä!! Meni vähän metsään (kirjaimellisesti) summittainen kuuden kilometrin arvioni..



Sain Lauran juuri nukkumaan, joten nyt kutsuu sohva!

Sitä ennen toivotan vielä meille kaikille rauhallista yötä,



Ompunäiti ja Laura 9.4.