Kokemuksia LIHAVUUSLEIKKAUKSESTA, onko paino pysynyt alhaalla?

Sun täytyy alkaa liikkumaan ja syönään terveellisesti... ei se leikkaus itsestään auta koko loppuelämäksi, sä saat venytettyä halutessasi sen vatsalaukun takaisin väärällä ruokavaliolla. Eli kannattaa miettiä harkiten, aikooko oikeasti muuttaa niitä elintapojaan. Jos olisin kauhean lihava, voisin mennä leikkaukseen.

Juurikin näin. Kokemusta on työn puolesta, hoidan laihdutusleikattuja. Hyviä tuloksia leikkauksella saa, mutta se tosiaan vaatii loppuelämän sitoutumista ruokavalioon ja liikuntaan. Ei ole mikään oikotie onneen, se vatsalaukku venyy kyllä normaalin kokoiseksi jos annoskoot jäävät suuriksi.

Jos painoa on niin paljon, että julkisen kautta on mahdollista päästä leikkaukseen niin kannattaahan  se. Mutta on muistettava, että se on peruuttamaton operaatio. Eli syöt loppuelämän vitamiineja purkista ja sitä rataa.. Vuosittaiset verikokeet on otettava, ettei puutoksia pääse syntymään. 

Painoa saattaa tulla lisää, mutta alun romahdus on kyllä pääosin poissa.. Eli minulta lähti 45 kiloa plus 78kiloa, eli leikkauksen tuomat muutokset vaikuttavat parisuhteeseen. Tälle minä nauroin, että ei voi olla totta. Mies oli aina haukkunut minua painostani, mutta kun se putosi romahtaen niin siihen loppui meidän parisuhdekkin.

Vuoden päästä leikkauksesta erokin oli jo valmista kauraa. 

Ruokaa syön edelleen usein, mutta annokset ovat pienet. Rasvaista ruokaa ei todellakaan pysty syömään ja makean himokin on poissa. 

Maitoa en voi juoda, mutta piimää joskus. 

Liikkuminen on helpompaa ja muutenkin elämä on mukavampaa. Vaatteet menivät kyllä uusiksi, mutta se oli pelkästään positiivista.

Olen tyytyväinen  ja leikkauksesta kuusi vuotta..

Auts, joka tapauksessa elämäntapamuutos on tehtävä. Jos siihen ei ole ilman leikkausta niin miksi olisi leikkauksen jälkeen.

Olin jonossa lihavuusleikkaukseen ja aika olisi ollut parin kuukauden päästä. Sattui niin ikävästi että työkaveri kuoli lihavuusleikkauksen komplikaatioihin ja en uskaltanut mennä leikkaukseen. Soitin että perun leikkauksen ja syynkin kerroin.

Vierailija kirjoitti:

Jos painoa on niin paljon, että julkisen kautta on mahdollista päästä leikkaukseen niin kannattaahan  se. Mutta on muistettava, että se on peruuttamaton operaatio. Eli syöt loppuelämän vitamiineja purkista ja sitä rataa.. Vuosittaiset verikokeet on otettava, ettei puutoksia pääse syntymään. 

Painoa saattaa tulla lisää, mutta alun romahdus on kyllä pääosin poissa.. Eli minulta lähti 45 kiloa plus 78kiloa, eli leikkauksen tuomat muutokset vaikuttavat parisuhteeseen. Tälle minä nauroin, että ei voi olla totta. Mies oli aina haukkunut minua painostani, mutta kun se putosi romahtaen niin siihen loppui meidän parisuhdekkin.

Vuoden päästä leikkauksesta erokin oli jo valmista kauraa. 

Ruokaa syön edelleen usein, mutta annokset ovat pienet. Rasvaista ruokaa ei todellakaan pysty syömään ja makean himokin on poissa. 

Maitoa en voi juoda, mutta piimää joskus. 

Liikkuminen on helpompaa ja muutenkin elämä on mukavampaa. Vaatteet menivät kyllä uusiksi, mutta se oli pelkästään positiivista.

Olen tyytyväinen  ja leikkauksesta kuusi vuotta..

En ole aloittaja, mutta kiinnostaisi:

- Paljonko painoit ennen leikkausta?

- Onko painoa tullut yhtään takaisin missään vaiheessa, vai onko ollut pelkkää laskua?

- Miksi et voi juoda maitoa? Onko tämä jokin leikkaukseen liittyvä juttu (yleinenkin?)?

Ennen leikkausta painoin 129 kiloa, pituutta 165 senttiä. Kahden viikon ene kuuri ennen leikkausta vei yhdeksän kiloa.. eli osastolle mennessä painoin 120 kiloa. Siitä se 45 kiloa pois..

Nyt on painoa tuohon pudotus painoon eli 75 kiloa tullut noin kuusi kiloa lisää..

En ole suuremmin ruokia valikoinut, mutta annokset  olen pitänyt pieninä. 

Lasku pysähtyi vuoden päästä..olisi ehkä laskenut vieläkin lisää, mutta olen romuluinen, joten lääkäreittenkin mielestä tuo 75-85kiloa on minulle se paras  paino.  Ja minulla on lihasmassaa aika paljon, johtuen ruumiillisesta työstä..eli hartioita löytyy.

Maito ei vain sovi..se on aika yleistä leikattujen kesken. Minulla on myös tullut joitakin komplikaatioita, mitkä tuovat omia rajoitteita elämääni, mutta niiden kanssa kyllä selviytyy. Eli en  oksenna, joten ruokamyrkytys on minulle hengenvaarallista, joten en syö mielelläni seisovissa pöydissä ja valikoin ruokani.. 

Ruokailuun pitää myös varata aikaa, äkkiä hotaisu ei enää onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Jos painoa on niin paljon, että julkisen kautta on mahdollista päästä leikkaukseen niin kannattaahan  se. Mutta on muistettava, että se on peruuttamaton operaatio. Eli syöt loppuelämän vitamiineja purkista ja sitä rataa.. Vuosittaiset verikokeet on otettava, ettei puutoksia pääse syntymään. 

Painoa saattaa tulla lisää, mutta alun romahdus on kyllä pääosin poissa.. Eli minulta lähti 45 kiloa plus 78kiloa, eli leikkauksen tuomat muutokset vaikuttavat parisuhteeseen. Tälle minä nauroin, että ei voi olla totta. Mies oli aina haukkunut minua painostani, mutta kun se putosi romahtaen niin siihen loppui meidän parisuhdekkin.

Vuoden päästä leikkauksesta erokin oli jo valmista kauraa. 

Ruokaa syön edelleen usein, mutta annokset ovat pienet. Rasvaista ruokaa ei todellakaan pysty syömään ja makean himokin on poissa. 

Maitoa en voi juoda, mutta piimää joskus. 

Liikkuminen on helpompaa ja muutenkin elämä on mukavampaa. Vaatteet menivät kyllä uusiksi, mutta se oli pelkästään positiivista.

Olen tyytyväinen  ja leikkauksesta kuusi vuotta..

Että tuommoinen kullanmuru lähti vasta leikkauksen jälkeen? Hyvä, että siinä vaiheessa edes oli jonkun silmät auki. Ei se rakastaan haukkuva siitä miksikään muutu. Se on kuin koulukiusaaja, aina löytyy jotain kiusattavaa. Jos ei niin lihavuus, sitten vaikka silmien väri ja asento.

Hienoa, että sulla leikkaus onnistui. Kaikkea hyvää tulevaankin.

Ohis

Tuo on kyllä aika yllättävää, kun miettii, että siitä painosta huomautellaan.. Mutta sitten kun sitä lähtee todella äkkiä ja romahtaen pois, ei sekään ole hyvä.

Mutta on tosiasia, että leikattujen ihmisten parisuhteet ovat koetuksella. On tosiasia, että monet leikatut päätyvät avioeroon. Tätä asiaa korosti erityisesti ravitsemusterapeutti..ja oli sitä mieltä, että pariskunnan pitäisi olla yhdessä leikkauksen kannalla. 

Painon putoaminen nostaa myös lihavan itsetuntoa, joten sekin voi olla siihen syynä..

Eli kannattaa todella puhua ja miettiä parisuhdekumppanin kanssa tätä leikkausta.. 

En ole kyllä harmitellut eroa lainkaan..päinvastoin löysin miehen rinnalleni, joka ei minun kurtuista välitä..ja rakastaa minua tällaisena kuin olen..

Tuttavani, joille leikkaus on tehty, eivät harrasta liikuntaa lainkaan. No, satunnainen päiväkävely joskus, mutta ei siis mitään aktiivikuntoilua. Sanovat, että kaikkea voivat syödä, mutta pieniä määriä vain enää pystyy syömään. Ovat niin upean näköisiä ja iloisia. Entiset mässääjät ovat nyt tyytyväisiä itseensä. Leikkauksesta muutamia vuosia. 

Elämäntapamuutoksen olen itse tehnyt jo vuosia sitten asiantuntijoiden avulla ja yrittänyt syödä oikein, mutta tulokset ovat kovin vaatimattomat, paino ei nouse, muttei laskekaan. Täytyy myöntää, että tuo leikkaus riskeistään huolimatta kuulostaa kovin houkuttelevalta.  AP

Näiden tekeminen julkisista varoista tulee ehdottamasti lopettaa, lopetetaan sieltä paljon muutakin ja paljon tärkeämpää. Jos ihminen itse syö itsensä sairaalloiseen kuntoon ei se ole yhteiskunnan vastuulla.

En ole henkilökohtaisesti nähnyt yhtään, joka olisi laihtunut normaalipainoiseksi. Sen sijaan olen nähnyt ihmisiä, jotka edelleen käyttävät kaikkia lääkkeitään, mitä käyttivät aiemmin, plus ne vitamiiniseokset, kun ruoka ei enää imeydy kunnolla. Nykyään yksikin kärsii aliravitsemuksesta, mutta painaa yli 100kg. Toinen oksentelee jatkuvasti, mutta paino ei pudonnut kuin 20kg. 

Itse en lähtisi, vaikka olisin kuinka lihava. Miksi juuri he lähtevät, jotka saavat sitä painoa putoamaan ennen leikkaukseen menemistä? Miksei sitä samaa tukea saa tavalliseen laihdutukseen? Olisi varmasti paljon parempi ratkaisu kuin iso kirurginen operaatio, joka parhaimmillaankin on metaboliaan rankasti puuttuva ja mm. erilaisia puutostiloja herkästi "kutsuva".

Laihdutusleikkauksia kritisoivat unohtavat, että lihavien ihmisten hoitaminen kaikkine liitännäissairauksineen se vasta kallista on. Jos joku onnistuu leikkauksella laihtumaan pysyvästi, niin se on hänen osaltaan iso säästö yhteiskunnalle vuosikymmenien saatossa. 

Vierailija kirjoitti:

Laihdutusleikkauksia kritisoivat unohtavat, että lihavien ihmisten hoitaminen kaikkine liitännäissairauksineen se vasta kallista on. Jos joku onnistuu leikkauksella laihtumaan pysyvästi, niin se on hänen osaltaan iso säästö yhteiskunnalle vuosikymmenien saatossa. 

Se on täysin totta. Mutta olisi kiva nähdä ihan oikeita tilastoja siitä, kuinka moni oikeasti onnistuu? Kaikki laihdutusleikkaukset, joita olen nähnyt (n. 10kpl, osa Suomessa, osa USAssa), ovat mielestäni enemmän tai vähemmän epäonnistuneet. Kukaan ei päässyt irti lääkkeistään (mm. verenpaine ja diabetes), iso osa joutui ottamaan lisälääkityksiä, kukaan ei laihtunut normaalipainoiseksi ja melkein kaikilla tuli ylimääräisiä sairaalapäiviä myöhemmin. 

Toki tiedän, että on onnistuneita leikkauksia. Haluaisin siksi nähdä niitä ihan oikeita tilastoja, ei niitä joilla leikkauksia markkinoidaan.

Kolme tuttua on käynyt. Yhdellä niin tuore ettei voi sanoa mitään onko pysyvää, laihtunut on. Yhdellä paino putosi mutta on tullut osa takaisin, vatsalaukku venynyt koska palannut osin vanhaan elämäntyyliin. Pääsi kuitenkin korjauttamaan julkisella roikkuvat vatsanahat mitä jäi leikkauksesta. Ja kolmas, hänellä pysynyt paino pois, on jopa hoikka nykyään mutta onkin edelleen tarkka mitä syö ja kuinka paljon, eli hänen kohdallaan muutos on todennäköisesti pysyvä.

Leikkausta olen miettinyt itsekin, julkisia kriteerejä en täytä.

tässä terveyskirjaston artikkeli, se kannattaa lukea ajatuksella:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Minulla noita mahanahkoja ei ole leikattu..siihenkin on syynsä, enkä koe niitä nyt niin pahoiksi.. muuten ihossa ei ole vekkejä..

Mikään taikatemppu lihavuusleikkaus ei ole,vaan vaatii sitoutumista ja valmiutta uuteen elämäntapaan. Alkoholin kanssa läträäminen ei oikein onnistu enää leikkauksen jälkeen ja se onkin kriteerinä leikkauksesta päättämisessä.  

Ne, jotka ovat sitoutuneet muutoksiin, ovat varmasti niitä tyytyväisimpiä leikattuja..kuten minä itsekkin.

Se on myös muistettava, että kyseessä on aika suuri leikkaus ja komplikaatiot ovat mahdollisia, että ihan vartin päätös se ei ole...

Moni leikkauksessa käynyt olisi voinut aivan hyvin laihduttaa terveellisellä ruokavaliolla. >:( Oikotietä onneen tossa haetaan, vaikkei se sitä edes ole.

Up

Onko kokemuksia?

Lääkärini on kahdesti, 2 viimeisen vuoden aikana tätä ehdottanut mutta harkitsen vielä. Ikää mulla on 42 v eli lähivuosina on tehtävä, ikä tuo omat riskinsä leikkauskomplikaatioita ajatellen.

Itse kävin tuon leikkauksen läpi. Vammautumisen jälkeen (selkä) liikkuminen on ollut minimaalista ja ortopedin kanssa katsoimme että tämä leikkaus olisi tärkeä minulle jotta saisimme nopeasti painoa pois ja sitten selkä leikkaukseen uudelleen. Minulla oli sairaus joka nosti painoa (kasvain joka buustasi mm kortisolin liikatuotantoa). Kun tuo kasvain leikattiin pois, toipumisjakson jälkeen tehtiin tämä lihavuus leikkaus. Täytin juuri ja juuri kriteerit, bmi ei ollut ihan niin korkea mutta ne tärkeät syyt ovat muualla. Toipuminen on ollut varsin nopeaa, tuntuu että kokoajan pitää olla syömässä mutta annos koot ovat todella pieniä.

Sinulle joka kritisoit, leikataanhan /hoidetaan syöpiä ihmisiä jotka polttavat tupakkaa, juovat alkoholia. Niitä jotka harrastavat sellasia urheilulajeja joissa loukkaantumisen riskit ovat suuret. Rattijuoppo joka aiheuttaa kuolonkolarin hoidetaan siinä missä kuka tahansa muukin. Miksei siis ylipainoista joka ei selviä yksin isosta painonpudotuksesta?

Miten olette päässeet leikkaus arviointiin, siis oliko helppo saada lähete kunnalliselta lääkäriltä vai pitikö asiasta vääntää että sai sen lähetteen ja paljonko kaikki hoitokäynnit tuli maksamaan. Onko joku päätynyt yksityisellä leikkaukeen.