Olen 28, ja lapsilukuni on jo täynnä

Mitä tarkoitat, että tässkö se sitten oli?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että tässkö se sitten oli?

Sitä, että mulla on nyt onnellinen avioliitto, maisterin paperit ja työpaikka, kaksi lasta, pian se omakotitalokin jne. jne. enkä tiedä, mitä sitten "pitäisi" enää tehdä ;) - ap

Ahahaha, no onhan se nyt noiden osalta siinä.

Minä olen 28v, ei miestä eikä lapsia. Onpahan jotain mitä odottaa. Asunnot ja työt nyt sentään ovat.

Ei koskaan ole käynyt kateeksi kavereita, joilla on jo "kaikki". Elämä on. Eipä sekään näyttävästi aina sitä onnea takaa, että on kulissit kunnossa.

Minä 27, oma talo on jo ja kaksi lasta. Mielestäni nyt elämä on parhaimmillaan! Sen jälkeen kun wc remppa on valmis niin alamme säästämään häitä varten. En ymmärrä tuota sinun tässäkö se nyt sitten oli avausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että tässkö se sitten oli?

Sitä, että mulla on nyt onnellinen avioliitto, maisterin paperit ja työpaikka, kaksi lasta, pian se omakotitalokin jne. jne. enkä tiedä, mitä sitten "pitäisi" enää tehdä ;) - ap

Upeaa. Olet suorittanut elämän oppikirjan mukaan.

Keskity vaikka elämiseen suorittamisen sijaan. Ja ei 28 vuotias enää kovin nuori ole siihen että lapsiluku on täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että tässkö se sitten oli?

Sitä, että mulla on nyt onnellinen avioliitto, maisterin paperit ja työpaikka, kaksi lasta, pian se omakotitalokin jne. jne. enkä tiedä, mitä sitten "pitäisi" enää tehdä ;) - ap

Kuulostaa siltä, ettet tiedä kuka olet ja mitä elämältäsi haluat.

Minulla yksi lapsi, amk- ja maisterin tutkinto, ikää 28. Toisen lapsen haluaisimme kahden vuoden sisällä.

Itse en koe sitä fiilistä että 'tässäkö tämä oli'. Elämä on niin paljon muutakin kuin omakotitalo ja lapset, ne on minulle vain sellainen asia (omakotitaloa lukuunottamatta) jotka toivon minunlaiseen elämääni. Lapset sinällään ei ole mikään tavoite tai ansio, eikä mikään muukaan materiaalinen. Minun lapsiluku oli täynnä 26-vuotiaana.

Jännä määritelmä tuo "oma talo" näin helsinkiläisen näkökulmasta. 

Enpä ketään tuttavapiiristäni tiedä (kolmikymppisiä), joille jokin talo olisi mikään mittari tai edes tavoite elämässä. 

Oletteko maalaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että tässkö se sitten oli?

Sitä, että mulla on nyt onnellinen avioliitto, maisterin paperit ja työpaikka, kaksi lasta, pian se omakotitalokin jne. jne. enkä tiedä, mitä sitten "pitäisi" enää tehdä ;) - ap

Ohhoh. Ihan oikeasti? Mullakin on samanlainen elämäntilanne (paitsi että olen sua vanhempi), ja ihan hirveästi suunnitelmia tulevaisuudelle. Meidän lapset on pieniä, joten tällä hetkellä on aika vähän aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa kaikenlaisia juttuja, joten kyllä mä vähän odotankin sitä aikaa, kun saan lukea ja harrastaa enemmän ja pääsemme koko perheen voimin matkustelemaan.

Samaa tahtia mentiin. Kolmas lapsi syntyi kuin oltiin 28 ja siitä sitten trerilaatiooon. Nyt ollaan nelivitosia ja lapset alkaa olla aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Jännä määritelmä tuo "oma talo" näin helsinkiläisen näkökulmasta. 

Enpä ketään tuttavapiiristäni tiedä (kolmikymppisiä), joille jokin talo olisi mikään mittari tai edes tavoite elämässä. 

Oletteko maalaisia?

Ehkäpä jos vertaisit omaa taloa omaan asuntoon (tosin tunnen kyllä paljon pk-seudulla asuvia, joilla on oma talokin, ettei sillä):

Ikäkriisi, menee ohi 😊 mulla oli lapsiluku täynnä 22-vuotiaana (jäi yhteen) ja muistan nuo fiilikset: elämässä ei muka ollut enää mitään odotettavaa, kun oli jo mies, lapsi ja talo. Odotettavaa muka enää vain eläkeikä.

Vaan kummasti sitä mielekästä tekemistä on riittänyt senkin jälkeen, ja elo on oikeastaan aika paljon mukavampaa näin seesteisenä kolmeseiskana.

Mulla oli sama tilanne. Muutaman vuoden elin vain rauhassa, mutta kun kuopuskin meni kouluun, alkoi tuntua tylsältä ja liialta vapaa-ajalta. Irtisanoin sitten itseni, sain uuden työpaikan ja lähdin opiskelemaan. Uranousu on tällä hetkellä kovaa, eli panostan täysillä työhön kun lapset ovat isompia, isoin on jo maailmalla. Aina voi keksiä jotain uutta. :)

Minun lapsilukuni oli täynnä pari kuukautta ennen kuin täytin 26v. Kummallista kun vuosien mittaan oli kyselyitä että eikö tule lisää niinkuin se muille kuuluisi. Oli jo kuitenkin kaksi lyhyellä aikavälillä. Joku jopa sanoi että onpa ollut tarkkaa hommaa kun ei ole lisää tullut!

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsilukuni oli täynnä pari kuukautta ennen kuin täytin 26v. Kummallista kun vuosien mittaan oli kyselyitä että eikö tule lisää niinkuin se muille kuuluisi. Oli jo kuitenkin kaksi lyhyellä aikavälillä. Joku jopa sanoi että onpa ollut tarkkaa hommaa kun ei ole lisää tullut!

Oonkohan mä jotenkin poikkeuksellinen, kun mua ei yhtään haittaa se, että ihmiset kysyvät lapsiluvusta? EI mulle tuota mitään tuskaa sanoa, että meille ei ole tulossa kahta enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että tässkö se sitten oli?

Sitä, että mulla on nyt onnellinen avioliitto, maisterin paperit ja työpaikka, kaksi lasta, pian se omakotitalokin jne. jne. enkä tiedä, mitä sitten "pitäisi" enää tehdä ;) - ap

Nyt sä keskityt itsesi tuntemiseen ja mietit mitä asioita sinä haluat elämältä. Yleensä se mietitään ennen kun suoritetaan kaikki. Sinä tuskin olet oikeasti miettinyt mitä itse haluat, koska koko litaniasi on suoraan se yleinen käsitys hyvästä elämästä ja elämän tavoitteista. Mieti mitä itse haluat.

Kyllä ne elämän huolet tulee täyttämään elämän niin että älä huoli. Unohtuu tuo tässäkö kaikki. Naiivin puhetta.

Minun on vaikea samaistua tuohon. En ole koskaan tajunnut, miksi polun pitää olla niin hemmetin suora ja useilla suoranainen moottoritie. Ei ole mitään oikeaa aikaa tehdä lapsia (paitsi sitten kun niitä ei voi enää saada, voidaan todeta, että se oikea aika meni), mutta tuollainen tehosuorittaminen on se, mitä tässä kai vastustan.

Minä olen 42-vuotias ja minullakin on lapsiluku täynnä, on vakityö ja ne maisterinpaperitkin ja omakotitalo eikä vielä ole tullut vastaan tuota "tässäkö tämä nyt oli", kun en ole millään moottoritiellä huristanut vaan nauttinut maisemista ja vilkuillut sivupolkujakin välissä.

Mitä kaikkea on sinun matkaasi kuulunut? Opiskelitko äitiyslomallasi? Juoksitko luennoilla vauva kainalossa? Oletko ammatissa, jossa ei ole mahdollisuutta yletä tai laajentaa tietojasi tai tehdä uusia tehtäviä?

Minun opiskeluni kestivät, kun en tehnyt niitä viivasuorasti, opiskelin ulkomailla ja olin myös työharjoittelussa kahteen otteeseen ulkomailla. Työssäni olen saavuttanut aika paljon, tällä hetkellä olen uraani erittäin tyytyväinen mutta pieniä haaveita on vielä takaraivossa myöhempää varten. Parisuhteessa ehdittiin viettää mukavaa elämää myös kaksin, tulin äidiksi vasta 32-vuotiaana enkä yhtään aikaisemmin ollut siihen valmis. Kaikki elämänvaiheeni olen elänyt kunnolla, en niin, että jaan aikaani monen asian kanssa kesken. Kun tulin äidiksi, keskityin äitiyteen, en opiskellut enkä tehnyt uraa ennen kuin lapset olivat vähän isompia.

Nyt on mukava vaihe menossa, kun lapset ovat jo isompia ja heidän kanssaan on upeaa matkustaa, käydä museoissa ja taidenäyttelyissä. En yhtään odota, että lapset kasvavat eikä ole mikään tarve (vielä) olla taas mieheni kanssa kaksin.

Olen aloittanut tosin uuden harrastuksen nyt kun on taas enemmän aikaa panostaa itseeni. Suosittelen samaa.