Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?
14.05.2025 |
Olen yrittänyt aloittaa lukuharrastuksen ja lukenut ehkä 50 kirjaa tähän mennessä, kaikki sellaisia joita on hehkutettu mestariteoksiksi, kirjailijat saaneet Nobelin tms. Vain ehkä 3 kirjaa olivat sellaisia että kannatti käyttää se aika lukemiseen. Siis että oikeasti kiinnosti mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut olivat joko ajanhukkaa tai sitten sieltä löytyi (harvoin) 1 tai 2 mielenkiintoista/uutta ajatusta tai tapaa ilmaista jotain, jotka tosin olisi voinut esittää sellaisinaan ilman sitä satojen sivujen kehystarinaa.
En siis tajua yhtään mitä kaikki hehkuttaa? Miten jaksatte lukea jonkun toisen keksimää tarinaa päivässä toiseen? En ole oppinut melkein mitään uutta, viihtynyt enkä sivistynyt mielestäni yhtään lukiessani kaunokirjallisuutta. Toisin on kun luen vaikka filosofian teoriakirjoja. Muuttuuko tämä jossain vaiheessa jos luen vaikka 100 tai 1000 kirjaa?
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.
Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksi nyt jokin vieläkin typerämpi aloitus. Joku yritti vähän aikaa sitten keskustella palstalla siitä miksi ihmiset lukevat ylipäätään minkäänlaista kirjallisuutta, kun kaikki on tiktokissa.
En minäkään lue kaunokirjallisuutta vapaaehtoisesti, mutta sen suomentaminen on ollut ammattini yli 30 vuotta. Kaunokirjallisuus on minulle siis työtä.
Olisiko antaa suosituksia hyvistä kaunokirjallisuus-kategorian kirjoista?
Ihan viihdekirjallisuus ilman mitään palkintoja on parempaa kuin elokuvat tai sarjat, jos omaa hyvän mielikuvituksen ja pystyy uppoutumaan toiseen maailman ihan täysillä.
M4X
Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Kaunokirjallisuus on yksi merkittävimmistä Homo Sapiensin luomasta taiteen muodoista. Kerrotko vielä, mitä "filosofian teoriakirjoja" luet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tiktokissa tai instassa tai facessa tai mitä näitä nyt on. Luen paljon haastavaa tietokirjallisuutta ja nautin siitä. Osaan hyvin keskittyä, olen korkeasti koulutettu ja nimenomaan aloitin tämän harrastuksen jotta voisin haastaa aivojani/syventyä johonkin mielenkiintoiseen, mutta tähän mennessä tuntuu kuin olisin katsonut jotain telenovelaa 47 kirjan edestä, eli hukannut aikaani. Mitä missaan?
Ihmiset eivät nykyään luekaan, siis ne tyhmimmät joita suurin osa. viisaat lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.
Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.
Voin. Toivottavasti ei haittaa, että kaikki ovat venäläisiä. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan, Ludmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla, Leo Tolstoi: Anna Karenina.
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Ja niitä on koko ajan enemmän ja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Ihan viihdekirjallisuus ilman mitään palkintoja on parempaa kuin elokuvat tai sarjat, jos omaa hyvän mielikuvituksen ja pystyy uppoutumaan toiseen maailman ihan täysillä.
Tämäkin on hyvä syy lukea. Kun tarina tempaa mukaansa, muu maailma unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman sivistykseni vuoksi luen.
On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.
Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?
Parhaimmillaan kaunokirjoitus voi olla kuin runoutta.
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuutta on monenlaista. Oma maku, elämänkokemukset, odotukset ja kyky tulkita/ymmärtää lukemaansa vaikuttaa siihen miten kaunokirjallisuuteen pääsee sisään. Itse pidän lukemisesta ja jos joku teos ei oikein aukea nuorempana, se saattaa aueta eri tavalla kun ikää tulee 20-50 vuotta lisää. Yleensä mitä enemmän lukee sen enemmän saa vertailukohtia lukemalleen ja löytää niitä kirjallisuudenlajeja, mitä tykkää lukea. Siinä mielessä kirjojen määrä auttaa kehittymään. Jos jostain kirjallisuudesta ei pidä, mikään määrä tämän lajin kirjallisuutta ei saa siitä pitämään ellei mieli muutu.
Eli jos tykkään lukea filosofien ajatuksia, psykologian teorioita ja sosiologien teoksia, mutta en saa kaunokirjallisuudesta oikein mitään irti, niin sitten kannattaa pysyä noissa ensinmainituissa?
Minä pidän lukemisesta, ja siihen on monta syytä. Eri kirjoilla on eri tarkoitus. On rentouttavia nollauskirjoja, eli viidettä. Sama funktio kuin hyvällä komediasarjalla. On jännityskirjoja, jotka tarjoavat vähän aktiivisempaa viihdettä. On turvallisuuden tunnetta tuovia nostalgisia kirjoja, kuten vanhan ajan dekkarit.
On kansainvälisiä lukuromaaneja, joissa voi uppoutua siihen, miten elää ja ajattelee ihminen Intiassa, Ugandassa, Kiinassa tai vaikkapa Kolumbiassa.
Ja on kirjoja, jotka tavalla tai toisella pysäyttävät. Saavat näkemään maailman hieman toisin. Lapsena minulle sellainen oli esim Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, teininä Täällä pohjantähden alla (Linna). Aikuisena tällaisia ovat olleet esim Exit West tai Chimamanda Ngozi Adichie:n kirjat.
Hmm, mulla on niin voimakas eläytymiskyky, että siirryn kokonaan sinne kirjan maailmaan kun luen. Näen siis sisäisin silmin ne maisemat, tapahtumat jne. Ja se jos mikä on ihanaa todellisuuspakoa. Vähän kuin elokuvat, mutta hienompaa, koska oman pään tuotokset on aina hienompia kuin elokuvat.
Seuraava älytön kysymyksesi voisi olla: Miksi kirjailijat kirjoittavat kaunokirjallisuutta?
Tiedekirjat ovat hienoja. Niissä on paljon monimutkaista matematiikkaa. Matematiikka on esteettisesti erittäin kaunis kieli. Matematiikka on myös hyvin hyödyllinen kieli, koska sen avulla ilmiöt voidaan esittää täsmällisen tarkasti ja objektiivisesti. Lukekaa matematiikkaa, se avartaa maailmankatsomusta!
Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.