Olen 28, eikä vieläkään vauvakuumetta

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Heh, musta taas tuntuu, että nykymaailmassa on epänormaali jos ilmoittaa haluavansa vauvoja. Ehkä mun ympärille vaan on kertynyt lauma vela-naisia. Eipä sekään väärin oo, mutta rehellisesti sanoen toivoisin, että löytäisin ympärilleni myöskin naisia, jotka sanovat haluavansa lapsia. Väkisinkin sitä ajattelee, että jos on ainoa ystävistään, joka lisääntyy niin jää sitten ihan yksin. On vaan mies ja vauva. En minä sitäkään elämää halua. No, ehkä sitten joskus löytyy mammakavereita, kun on sen aika. 

Vierailija kirjoitti:

Nauti vapaudestasi! Kun se kuume iskee et pysty enää elämään normaalisti. Töissä haaveilet vauvasta, ehkä googlailet vauvatarinoita tai lastenvaatteita. Kaupungilla näet vain vauvoja jotka haluaisit ottaa syleilyyn. Saatat kuvitella, että ovellasi on jonain päivänä vauva joka on osoitettu juuri sinulle.

Rukoilet päivittäin miehesi sanovan, no yritetään vain... Odotat odotat... Aika tuntuu pysähtyneen. Tunnet kehosi ja munasolusi vanhentuvan joka sekuntti. Työt kasaantuvat, et pysty näkemään ystäviäsi raskausvatsojen tai vauvojen kanssa. Lopulta ahdistus on niin suurta että mietit jo kuolemaa :( olen myös 28, psyyke jo hajalla vauvakuumeesta.

Järkyttävää luettavaa!

Minulla on kolme lasta, mutta en koskaan ole tuntenut noin. Muiden vauvat eivät herättäneet minussa mitään tunteita. 

Lapset olivat vain normaalielämänkulkuun kuuluva seikka, en sen syvällisemmin pohdiskellut. Kuten hankitaan koulutus jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Minusta parempi tuollainen mielentila kuin kummallisissa potkuhousu-fantasioissa rypeminen. 

Vauva ei ole mikään impulsiivinen mielitekohankinta, vaan järkevä ihminen ymmärtää sen olevan elinikäinen sopimus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Minusta parempi tuollainen mielentila kuin kummallisissa potkuhousu-fantasioissa rypeminen. 

Vauva ei ole mikään impulsiivinen mielitekohankinta, vaan järkevä ihminen ymmärtää sen olevan elinikäinen sopimus. 

Että lapsia kuuluu tehdä, vaikkei niistä edes pitäisi? Kaikki eivät nauti vanhemmuudesta tai edes sovellu siihen, ja näiden henkilöiden olisi parempi jättäytyä ihan jo varmuuden vuoksi lapsettomaksi, jos varoitusmerkkejä on ilmassa. Lapsikin kärsii, jos arki onkin vanhemmille liian raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Koska olen varma, että äitiys olisi sen mekastuksen ja rasituksen arvoista. Olen varma, että rakastaisin omia lapsiani vaikkei muiden lapset minua niin kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Jos käytät, silloin voi jäädä luonnollinen "lisääntymishalukin" kokematta.

Voiko? Onko tätä tutkittu vai oliko vain heitto?

Ei kaikkien kuulu lisääntyä. Luonnollista siis etteivät kaikki pode vauvakuumetta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Minusta parempi tuollainen mielentila kuin kummallisissa potkuhousu-fantasioissa rypeminen. 

Vauva ei ole mikään impulsiivinen mielitekohankinta, vaan järkevä ihminen ymmärtää sen olevan elinikäinen sopimus. 

Että lapsia kuuluu tehdä, vaikkei niistä edes pitäisi? Kaikki eivät nauti vanhemmuudesta tai edes sovellu siihen, ja näiden henkilöiden olisi parempi jättäytyä ihan jo varmuuden vuoksi lapsettomaksi, jos varoitusmerkkejä on ilmassa. Lapsikin kärsii, jos arki onkin vanhemmille liian raskasta.

Omistaan pitää, se on luonnonlaki. 

Ei korreloi mitenkään yleisesti lapsista pitäminen siihen, että lapsi on oma. Puhut kuin koirista. Ei ole varmaankaan järkevää ottaa koiraa, jos ei pidä koirista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Koska olen varma, että äitiys olisi sen mekastuksen ja rasituksen arvoista. Olen varma, että rakastaisin omia lapsiani vaikkei muiden lapset minua niin kiinnostakaan.

Okei. :) Tunnet itse itsesi parhaiten, joten paha tohon on mitään sanoa. Toivottavasti toive toteutuu!

Mä en aio lapsia hankkia. Olen kärsimätön ja vihaan kovia ääniä ja meteliä. Muun muassa. En usko, että olisin kummoinenkaan kasvattaja, vaikka varmasti rakastaisin lapsiani ja saisin lapsista iloakin. En vaan ole luonteeltani sellainen, jollainen hyvä kasvattaja mielestäni on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Minusta parempi tuollainen mielentila kuin kummallisissa potkuhousu-fantasioissa rypeminen. 

Vauva ei ole mikään impulsiivinen mielitekohankinta, vaan järkevä ihminen ymmärtää sen olevan elinikäinen sopimus. 

Että lapsia kuuluu tehdä, vaikkei niistä edes pitäisi? Kaikki eivät nauti vanhemmuudesta tai edes sovellu siihen, ja näiden henkilöiden olisi parempi jättäytyä ihan jo varmuuden vuoksi lapsettomaksi, jos varoitusmerkkejä on ilmassa. Lapsikin kärsii, jos arki onkin vanhemmille liian raskasta.

Sanoinko, että lapsia "pitää" tehdä? 

Mutta syy, että ei pidä lapsista on kovin vajavainen. Ei monikaan äiti ole erityisemmin pitänyt muiden lapsista ennen oman syntymää. 

Minä toivon, ettei mitään sietämätöntä kuumetta koskaan tulisi, koska näyttää tuo kumppanin löytäminen olevan aika hataralla pohjalla. Nykyään ajattelen, että lapset ovat tervetulleita sitten joskus ja vauvat ja taaperot on ylisöpöjä. Mielipide kuitenkin muuttuu aika herkästi. Esim. torstaina junassa oli kimeillä ja kovilla äänillään jatkuvasti kaakattavia lapsia ja aloin vakavasti pohtia, jaksaisinko tuota ihan oikeasti kuunnella 24/7 (miinus nukkumiset) kotonani. Samoin silloin, kun rapusta asuntooni kaikuu kimeä lapsen vinkuna ja portaissa juoksemisen ääni, alan miettiä: ihanko totta haluan joskus tuollaista. Ehkä oman lapsen kaakatus ja vinkuminen ei kuulosta niin pahalta, kuin toisten.

Niin... Tästä ei ollut sulle varmasti apua ap, sori turha viesti. Ehkä pointtini tässä nyt oli se, että jos haluatte siedättyä vauvakuumeesta, matkustakaa junalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Minusta parempi tuollainen mielentila kuin kummallisissa potkuhousu-fantasioissa rypeminen. 

Vauva ei ole mikään impulsiivinen mielitekohankinta, vaan järkevä ihminen ymmärtää sen olevan elinikäinen sopimus. 

Että lapsia kuuluu tehdä, vaikkei niistä edes pitäisi? Kaikki eivät nauti vanhemmuudesta tai edes sovellu siihen, ja näiden henkilöiden olisi parempi jättäytyä ihan jo varmuuden vuoksi lapsettomaksi, jos varoitusmerkkejä on ilmassa. Lapsikin kärsii, jos arki onkin vanhemmille liian raskasta.

Omistaan pitää, se on luonnonlaki. 

Ei korreloi mitenkään yleisesti lapsista pitäminen siihen, että lapsi on oma. Puhut kuin koirista. Ei ole varmaankaan järkevää ottaa koiraa, jos ei pidä koirista. 

Hyvä vanhemmuus on muutakin kuin rakkautta. On vanhempia, jotka rakastavat lapsiaan, mutta joiden kasvatustaidot ovat surkeat. Lapsia hankkiessa pitäisi ajatella muutakin kuin sitä, "pitääkö omistaan", koska kyllä se lapsiinkin heijastuu, jos äiti/isä on luonteeltaan soveltumaton vanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Koska olen varma, että äitiys olisi sen mekastuksen ja rasituksen arvoista. Olen varma, että rakastaisin omia lapsiani vaikkei muiden lapset minua niin kiinnostakaan.

Okei. :) Tunnet itse itsesi parhaiten, joten paha tohon on mitään sanoa. Toivottavasti toive toteutuu!

Mä en aio lapsia hankkia. Olen kärsimätön ja vihaan kovia ääniä ja meteliä. Muun muassa. En usko, että olisin kummoinenkaan kasvattaja, vaikka varmasti rakastaisin lapsiani ja saisin lapsista iloakin. En vaan ole luonteeltani sellainen, jollainen hyvä kasvattaja mielestäni on.

Nämä on niin yksilöllisiä asioita. Sinä teet varmasti sinulle sopivimman ja parhaan ratkaisun, joku toinen taas tekee toisenlaisen. Itse taas olen varma, että olisin aivan mahtava vanhempi luonteeltani.

Olen samanikäinen. Ei minulla ole koskaan ollut vauvakuumetta. Silti minulla on ihan tarkoituksella siitetty lapsi. Tiesin haluavani lapsen, vaikka inhoankin vauvoja. Tuli lapsen hankkimiseen sopiva rako, joten kävimme toimeen. Mutta tähän yhteen jää. Vauva-aika oli kidutusta. Tunsin olevani jotenkin kummajainen, kun edes se oma vauva ei ollut supersuloinen, ihana palvottava pallero. Toki lasta rakasti jo silloin, mutta kaikki kiva, ihana ja hauska on tullut vasta sen vauvavaiheen jälkeen. En osannut silloin ihastella rivissä olevia vauvoja, vaikka yksi niistä oli omani. En kyllä osaa edelleenkään olla mitenkään kovin luonteva ja ihastunut, jos tapaan vauvan. Onneksi vauvoista kasvaa lapsia ja vauva-aika on lopulta todella lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen. Ei minulla ole koskaan ollut vauvakuumetta. Silti minulla on ihan tarkoituksella siitetty lapsi. Tiesin haluavani lapsen, vaikka inhoankin vauvoja. Tuli lapsen hankkimiseen sopiva rako, joten kävimme toimeen. Mutta tähän yhteen jää. Vauva-aika oli kidutusta. Tunsin olevani jotenkin kummajainen, kun edes se oma vauva ei ollut supersuloinen, ihana palvottava pallero. Toki lasta rakasti jo silloin, mutta kaikki kiva, ihana ja hauska on tullut vasta sen vauvavaiheen jälkeen. En osannut silloin ihastella rivissä olevia vauvoja, vaikka yksi niistä oli omani. En kyllä osaa edelleenkään olla mitenkään kovin luonteva ja ihastunut, jos tapaan vauvan. Onneksi vauvoista kasvaa lapsia ja vauva-aika on lopulta todella lyhyt.

Aatteeni ovat hyvin pikälti samankaltaiset kuin sinun. Pelkään samaa, mitä kerrotkin. Että se vauva-aika on minulle kidutusta. Tunnen itseni liian hyvin ja uskon juuri noin käyvän. Siksi odotan kuumetta, joka ei tunnu tulevan. Että se vauva-aika olisi edes vähän siedettävämpi hormonihuuruissa ja kokisin olevani valmis äidiksi. Ja ehkä se olisi siihen päälle joku merkki universumilta, että nyt on oikea aika. Mutta sitä ei suoda. Lapset joko jää hankkimatta tai hammasta purren ehkä yritän kestää sen yhden vauva-ajan, jos raskauden joskus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauti vapaudestasi! Kun se kuume iskee et pysty enää elämään normaalisti. Töissä haaveilet vauvasta, ehkä googlailet vauvatarinoita tai lastenvaatteita. Kaupungilla näet vain vauvoja jotka haluaisit ottaa syleilyyn. Saatat kuvitella, että ovellasi on jonain päivänä vauva joka on osoitettu juuri sinulle.

Rukoilet päivittäin miehesi sanovan, no yritetään vain... Odotat odotat... Aika tuntuu pysähtyneen. Tunnet kehosi ja munasolusi vanhentuvan joka sekuntti. Työt kasaantuvat, et pysty näkemään ystäviäsi raskausvatsojen tai vauvojen kanssa. Lopulta ahdistus on niin suurta että mietit jo kuolemaa :( olen myös 28, psyyke jo hajalla vauvakuumeesta.

Järkyttävää luettavaa!

Minulla on kolme lasta, mutta en koskaan ole tuntenut noin. Muiden vauvat eivät herättäneet minussa mitään tunteita. 

Lapset olivat vain normaalielämänkulkuun kuuluva seikka, en sen syvällisemmin pohdiskellut. Kuten hankitaan koulutus jne. 

Tosi ikävää että monille ne lapset ei ole se elämän tärkein asia eikä suurempia tunteita ole koskaan ollut ilmassa. Kyllä tuo vauvakuumeilija on ennemmin ansainnut ihanat lapset kuin sellaiset jotka eivät koe asiaa mitenkään omakseen.

Mahtaa olla muutenkin tunnekylmiä tuollaiset ihmiset jotka vain "hankkivat lapsia koska niin kuuluu tehdä". Hmmm mielummin olisin tuollaisen intohimoisen ihmisen rakastettu vauva :) varmasti tulee saamaan se lapsi kaiken ja enemmänkin.

Olen 50v eikä vieläkään vauvakuumetta! Ja mulla on jopa 2 lasta...

Mulla sama. Olen 30. En koe itseäni velaksi, vaikka en sinänsä ole lapsia vielä halunnutkaan. Tavallaan haluaisin perheen, joka käy vanhoilla päivillä katsomassa. Mutta onhan tuo nyt tyhmä syy tehdä vauva! Olen ollut jo yli 5v ihanan miehen kanssa ja voisimme periaatteessa hankkia lapsia milloin vaan. Ongelma on se, ettei kumpikaan jotenkin innostu asiasta. Kumpikaan ei pidä vauvoista. Pikkulapset sen sijaan ovat ihan kivoja ja ollaan kyllä katseltu lähipiirin lapsia ja heidän kasvuaan ihastuneena, mutta ollaan myös oltu aina iloisia kun lähtevät omaan kotiinsa ja saadaan olla rauhassa. On vaan jotenkin niin paljon kivempi olla aikuisten kesken.

Pelkään, että jos tehdään lapsia, se on virhe, ja jos ei tehdä, sekin on. Vituttaa, etten tiedä varmasti. Vituttaa, ettei ole vauvakuumetta ja hoivaamistarvetta. Vituttaa, kun ihmiset kyselevät tai vihjailevat asiasta, ja itseä lähinnä ahdistaa. Haluaisin haluta lapsia.