Olen 28, eikä vieläkään vauvakuumetta

Vierailija kirjoitti:

Nauti vapaudestasi! Kun se kuume iskee et pysty enää elämään normaalisti. Töissä haaveilet vauvasta, ehkä googlailet vauvatarinoita tai lastenvaatteita. Kaupungilla näet vain vauvoja jotka haluaisit ottaa syleilyyn. Saatat kuvitella, että ovellasi on jonain päivänä vauva joka on osoitettu juuri sinulle.

Rukoilet päivittäin miehesi sanovan, no yritetään vain... Odotat odotat... Aika tuntuu pysähtyneen. Tunnet kehosi ja munasolusi vanhentuvan joka sekuntti. Työt kasaantuvat, et pysty näkemään ystäviäsi raskausvatsojen tai vauvojen kanssa. Lopulta ahdistus on niin suurta että mietit jo kuolemaa :( olen myös 28, psyyke jo hajalla vauvakuumeesta.

Tuo on jo sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29, ei vauvakuumetta niin, että ajattelisin vauvoja tai ihastelisin vastaantulevia, mutta vakaa halu saada lapsia kuitenkin. Muiden lapset ei pahemmin kiinnosta ja rasitun lasten mekastuksesta, mutta silti haluaisin äidiksi. elämäntilanne vain ei vielä salli, mikä ahdistaa. On vanha olo.

Miksi haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että olisi ehkä parempi olla ilman. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.

Minusta parempi tuollainen mielentila kuin kummallisissa potkuhousu-fantasioissa rypeminen. 

Vauva ei ole mikään impulsiivinen mielitekohankinta, vaan järkevä ihminen ymmärtää sen olevan elinikäinen sopimus. 

Että lapsia kuuluu tehdä, vaikkei niistä edes pitäisi? Kaikki eivät nauti vanhemmuudesta tai edes sovellu siihen, ja näiden henkilöiden olisi parempi jättäytyä ihan jo varmuuden vuoksi lapsettomaksi, jos varoitusmerkkejä on ilmassa. Lapsikin kärsii, jos arki onkin vanhemmille liian raskasta.

Omistaan pitää, se on luonnonlaki. 

Ei korreloi mitenkään yleisesti lapsista pitäminen siihen, että lapsi on oma. Puhut kuin koirista. Ei ole varmaankaan järkevää ottaa koiraa, jos ei pidä koirista. 

Hyvä vanhemmuus on muutakin kuin rakkautta. On vanhempia, jotka rakastavat lapsiaan, mutta joiden kasvatustaidot ovat surkeat. Lapsia hankkiessa pitäisi ajatella muutakin kuin sitä, "pitääkö omistaan", koska kyllä se lapsiinkin heijastuu, jos äiti/isä on luonteeltaan soveltumaton vanhemmuuteen.

Vanhemmuuteen kasvaa, ei kukaan ole valmis vanhempi raskautta suunniteltaessa. 

Aina ei tietysti näin käy, mutta vaikea se on lapsettomana itsereflektiolla tajuta olevansa kykenevä vanhempi tai toisinpäin. 

Sitä paitsi ei ole mitään yhtä oikeaa vanhemmuutta. Vaikka minkälaiset oudot vipeltäjät ovat saattaneet hienoja ihmisiä tähän maailmaan. Ja toisinpäin nämä maisterit omakotitaloineen jopa murhaajia. 

Hmm, minä halusin lapsia ihan ilman vauvakuumetta enkä sitä jäänyt odottelemaan. Tosin jotkut tarkoittavat vauvakuumeella juurikin vain halua saada lapsi. Itse käsitän vauvakuumeen sellaisena järjettömänä ja tunteenomaisena haluna saada nimenomaan vauva. Tarkoitit itse sillä mitä tarkoitit, niin tee elämälläsi juuri niin kuin haluat. Hanki lapsia tai älä hanki, vauvakuumetta siihen ei tarvita, sillä vauva-aikakin kestää niin lyhyen hetken. Minun on hankala samaistua ajatukseen, että lapsia saamaton nainen olisi jollain muotoa vähemmän nainen tai poikkeava, mutta totta kai se saattaa siltä tuntua jos ja kun muut ympärillä perheellistyvät. Silloin pitää vain osata itseä tai muiden elämänvalintoja haukkumatta hyväksyä että me haluamme yksilölliseltä ja ainutlaatuiselta elämältämme eri asioita, ja tämä ei kuitenkaan tarkoita että eläisimme aivan eri maailmoissa.

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Jos käytät, silloin voi jäädä luonnollinen "lisääntymishalukin" kokematta.

En ole ap, mutta en ole ikinä käyttänyt mitään hormonaalista ehkäisyä, koska en halua pumpata itseeni hormooneja (ja kondomi on aina riittänyt). Silti olen 29-vuotias eikä minulla ole ikinä ollut halua lisääntyä. Olen aina tiennyt sisimmissäni, että en halua äidiksi vastoin yhteiskunnan oletusta ja paineita siitä, että nainen ei ole nainen ilman lapsia. Tykkään viettää aikaa siskonpoikieni kanssa, mutta tykkään siitä vieläkin enemmän kun palautan lapset vanhempiensa huomaan.

Mikä ihmeen kuume heh... Olen 27, nuoresta asti tiennyt, että haluan äidiksi joku päivä. Haluaisin vaikka jo nyt, mutta en koe tätä aikaa parhaaksi mahdolliseksi lapsen kannalta, joten voi vielä odottaa, ei mikään kiire.

Muakin usein rasittaa muiden "maailman ihanimmat" lapset ja ihan pienten kanssa tunnnen oloni epävarmaksi, luultavasti koska en ole pahemmin aikaa vauvojen ja pikkuisten kanssa viettänyt. Tiedän, että olisin silti erittäin hyvä äiti omalle lapselleni, sitten kun se aika tulee.

Ei ollu mullakaan,eikä ole vieläkään. 40 v.

Ei ollut itsellänikään vauvakuumetta, mutta tulin vahingossa raskaaksi, ja miehen kanssa päätettiin pitää lapsi.

Vasta tämän lapsen saatuani mulla on joskus ollut vauvakuumetta, ohimenevää kuitenkin. Lapsista yleisesti olen alkanut pitää vasta oman saatuani. En ollut ikinä pahemmin ollut tekemisissä lasten kanssa ennen kuin sain omani, ja luulen, että se, että olen ollut lasten kanssa tekemisissä, on vaikuttanut vauvakuumeen saamiseen ja ylipäätään lapsista välittämiseen.

Lapset on ihania, välittömiä, viattomia ja aitoja. En ole erityisen hyvä kasvattaja tai luonteva äiti, mutta olen kasvanut vähän ihmisrakkaammaksi ja humaanimmaksi lapsen saatuani.