Miten kukaan uskaltaa olla uskomatta Jeesukseen?

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo tämän maailman menoa, niin kyllä lapsenusko Jumalaan ja Jeesukseen on karissut. Niinhän sitä raamatussakin sanotaan, että pitäisi uskoa niin kuin lapset, mutta jos minkä ihmeen takia Jumala on sitten niin epäreilu viattomia ihmisiä kohtaan, sitä en ole voinut ymmärtää, ja sen takia en myöskään enää usko.

Onko Jumala oikeasti epäreilu? En ole raamattuani lukenut tarpeeksi hyvin ja voin olla väärässäkin, mutta eikö Jumala antanut ihmiselle lahjana vapaan tahdon tai jotain?

Maailman vääryydet eivät välttämättä ole Jumalan vika, vaan ihan ihmisen omaa valintaa.

Itse uskon kaikkiin jumaliin uskonnosta riippumatta, mutta en rukoile kuin muutamaa. Uskon että jumalat on kaikki vain ns "korkeampia henkiolentoja", ihminen on alempi henkiolento. En ole koskaan alistunut siihen että jos en usko ja rukoile kristittyjen jumalaa, joudun helvettiin. Jos tämä on totta, menen helvettiin pystypäin ja kärsin seuraukset. Se on oman tahtoni mukaista, eikä minua voi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Tai edes yrittämättä uskoa? Eikö teitä mietitytä yhtään, että jos onkin niin kuin kristinusko opettaa ja pelastus tulee (vain) uskosta Jeesukseen?

No ei mietitytä.

Kysyt että "kuka uskaltaa olla uskomatta". Uskohan ei ole tahdon asia. Usko on lahja. Raamatun mukaan jokaisella ihmisellä on muutama etsikkoaika, ja jos ei silloin ota vastaan uskoa, niin ei sitä sen viimeisimmän kerran jälkeen edes tarjota. Näin minä olen Raamatustani ymmärtänyt.

Helposti koska kyseessä ei ole minun uskontoni. Jesse on mulle samanlainen mielikuvitushahmo kuin Muumit tai Aku Ankka. Tosin jessen seikkailut ovat vain paljon paljon tylsempiä etteivät kiinnosta yhtään.

Mä en usko jeesukseen :D Koulussakaan en koskaan laula jos laulussa ees sanotaan kerran jeesus... Sit opettajat tuijottaa mua ;D

Uskonnot on kuolemaa pelkääville. Ei vaan kestetä ajatusta että elämä loppuu jos ei mitään tapahdu sen jälkeen.

Uskon kyllä, että Jeesus on ollut maapallolla joskus parituhatta vuotta sitten. Uskon että jumala on rakkaus ja korkeampi voima ja ainut helvetti on ihmisen luoma maanpäällinen ahneus, itsekkyys, viha, ego, pahoinvointi... Jeesus on jonkinlainen profeetta joka opetti ihmisiä maanpäällä tekemään hyvää. Jos uskoo jumalaan niin ei pitäisi olla pelkoa jumalaa kohtaan. Jumala on täydellinen. Sitä voi myös hyvin kuvata muillakin sanoilla, sanalla joka tuntuu itselle hyvältä. Esim korkeampi voima.

Kaikissa uskonnoissa on se perusperiaate, että jumala on rakkaus.

En usko, että kukaan joutuu helvettiin vaikka eläisi kuinka huonoa elämää. Ihmisellä on sielu joka on ikuinen ja puhdas valo. Ruumis on vain sielun väliaikainen asunto. Maanpäällä on pahuutta koska sielu unohtaa jumalan yhteyden. Ihminen luulee olevansa keho.

Uskonnot riitelevät keskenään, että kuka on oikeassa. Sen takia en seuraa kristinoppia kun se on aika pinnallista omasta kokemuksestani. Siinä on myös jotain mikä ei tunnu vain oikealta. Mutta voi se hyvin sinulle olla se oikea tie. Olen tutustunut Intialaiseen rajajoogaan ja saanut sitä kautta yhteyden jumalaan tai korkeampaan voimaan.

Kyllikki kirjoitti:

Kysyt että "kuka uskaltaa olla uskomatta". Uskohan ei ole tahdon asia. Usko on lahja. Raamatun mukaan jokaisella ihmisellä on muutama etsikkoaika, ja jos ei silloin ota vastaan uskoa, niin ei sitä sen viimeisimmän kerran jälkeen edes tarjota. Näin minä olen Raamatustani ymmärtänyt.

Tätä minä olen ihmetellyt? Jos et etsikkoaikana ota vastaan mitä tarjotaan niin siinäkö se sitten oli? Jos myöhemmin oletkin eri mieltä niin eikö sitten pelastusta heru?

Jos jossain on jokin meidän maapallomme alullepanija niin miksi sitä pitäisi palvoa vaikka todistaisikin olemassaolonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota.. en vaan voi ymmärtää miten Afrikan lapset, jotka eivät välttämättä koskaan opi lukemaan tai kirjoittamaan, niin miten Jeesus voisi nämä pelastaa? Onko niin, että Jeesuksen sanoma ulottuu vain niihin, jotka osaavat lukea raamattua ja ymmärtävät sen sanoman? Muut ovat tuomittuja helvettiin (kuten joku Afrikan bushman-heimo, joka ei ole koskaan kuullut edes mistään Jeesuksesta)? Näinkö se menee?

En usko noin. Olihan ennen kristinuskoakin ihmisiä. Uskon, että Jumala tekee erilaisia liittoja ihmisten kanssa. Kristinusko kun tulee omalle kohdalle, niin itse en ainakaan uskalla pyristellä siitä pois. Jumala kyllä voi pelastaa niitä, jotka eivät ole kristinuskosta koskaan kuulleet, mutta ilmeisesti kristinuskosta kuuleminen ja sen pariin kutsun saaminen ja siitä kieltäytyminen ei ole hyvä homma...

Juu, en ole lukenut teologiaa enkä muutenkaan ekspertti näissä asioissa, mutta kristitty olen...

ap

Et tunne uskontoasi, mutta silti usko on vankka. Tuollaistahan voisi kutsua vaikka tyhmyydeksi.

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä, että Jeesus on ollut maapallolla joskus parituhatta vuotta sitten. Uskon että jumala on rakkaus ja korkeampi voima ja ainut helvetti on ihmisen luoma maanpäällinen ahneus, itsekkyys, viha, ego, pahoinvointi... Jeesus on jonkinlainen profeetta joka opetti ihmisiä maanpäällä tekemään hyvää. Jos uskoo jumalaan niin ei pitäisi olla pelkoa jumalaa kohtaan. Jumala on täydellinen. Sitä voi myös hyvin kuvata muillakin sanoilla, sanalla joka tuntuu itselle hyvältä. Esim korkeampi voima.

Kaikissa uskonnoissa on se perusperiaate, että jumala on rakkaus.

En usko, että kukaan joutuu helvettiin vaikka eläisi kuinka huonoa elämää. Ihmisellä on sielu joka on ikuinen ja puhdas valo. Ruumis on vain sielun väliaikainen asunto. Maanpäällä on pahuutta koska sielu unohtaa jumalan yhteyden. Ihminen luulee olevansa keho.

Uskonnot riitelevät keskenään, että kuka on oikeassa. Sen takia en seuraa kristinoppia kun se on aika pinnallista omasta kokemuksestani. Siinä on myös jotain mikä ei tunnu vain oikealta. Mutta voi se hyvin sinulle olla se oikea tie. Olen tutustunut Intialaiseen rajajoogaan ja saanut sitä kautta yhteyden jumalaan tai korkeampaan voimaan.

Eli ihminen ei voi olla hyvä, jos ei usko? Kirjoitit, että sen takia on pahuutta, koska unohdetaan jumalan yhteys. Mitäs kaikki paha mitä tehdään ja ollaan tehty uskonnon nimessä? Uskon takia?

Ajattelen itse niin, että ihminen on vahva ja kun uskova löytää vastauksen"rukouksesta", löytyy se vastaus ihan oikeasti ihan meistä itsestä, meidän mielensyövereistä. Uskonto ei anna minulle mitään. En pelkää kuolemaa tai mitä on sen jälkeen, koska en usko siinä olevan sen ihmeempää.

Jos rukoilu auttaisi, sen pitäisi auttaa kaikkia rukoilevia. Eli jos joku sairaalassa rukoilee, jonkun pelastusta sen pitäisi toimia aina eikä vain silloin tällöin. Sit kun rukoilu ei toimi, suojelee ihminen uskoaan sanomalla että kuolemalla oli joku "suurempi" tarkoitus.. Höpö höpö! Välillä kuollaan ja välillä lääkärit saa taidoillaan meidät pelastettua. Elämä on! 😉

Mun mielestä mikä tahansa uskonto on ihmisille, jotka ei uskalla kohdata arkipäivää kaikkine vastuksineen. Tarvitsevat kuvitteellista turvaa jostain mielikuvitusolennosta.

Vierailija kirjoitti:

Tai edes yrittämättä uskoa? Eikö teitä mietitytä yhtään, että jos onkin niin kuin kristinusko opettaa ja pelastus tulee (vain) uskosta Jeesukseen?

Eiköhän tuolla ap:n logiikalla olisi syytä myös välttää sianlihaa ja alkoholiakin. Ei siitä ainakaan haittaa mahdollisen pelastuksen kannalta olisi ja tällä elämässä todennäköisesti terveellisempää.

Paitsi niin tietysti, jos protestanttiset kristityt olivatkin oikeassa ja viimeisellä tuomiolla jyristään: "LUULITKO, että pystyt omin teoin ansaitsemaan pelastuksesi!!!"

Eli siis useampaa arpaa ei saa. piste. Ehkä protestantilla on kuitenkin paras effort/gain-suhde.

Olen yrittänyt uskoa, rukoillut ja huutanut apuun, kiittänyt hyvästä. Vaan ei ole tyyppiä näkynyt. Uskoisin jos jokin kokemus osoittaisi syytä uskoa. Kerro ap hälle terveisiä että täällä yksi odottelee.

Onko tsunamissa kuoleminen tai nälkään kuoleminen tai lapsena pahoinpidellyksi ja raiskatuksi tuleminen oma valinta? Tai kun perhettään yli kaiken rakastava nuori äiti kuolee syöpään tai perheen lapsi rattijuopon alle jääneenä? Kärsimys on oma valinta ja jos uskoo, ei tapahdu pahaa, koska jumala suojelee? Eipä todella ole näin. Maailmassa on paljon pahaa ja vaikka kuinka uskot, pahaa tapahtuu, myös niille aivan viattomille ja hyvin elämäänsä eläneille. Jumala ei suojele ketään, elämä on sattumaa ja luonnon voimia, joku vaan yrittää ymmärtää ja selittää näitä uskon avulla. Oikeasti näitä ei voi selittää mitenkään, elämä - ja kuolema on.

Usko ei ole tahdon asia. Pienenä yritin rukoilla, kun koulussa uskonnontunneilla opetettiin (90-luvun alku ja tunnustuksellinen opetus, kiitos tästä). Pelkäsin, koska kerrottiin helvetistä ja siitä, että Jumala näkee kaiken. Yritin rukoilla ja rukoilla, ja en kokenut saavani mitään takaisin. Tilanne eteni siihen, että aloin rukoilemaan jotain merkkiä tai varmuutta. Mitään vastakaikua ei koskaan tullut. Muistan, kun huusin kavereiden edessä pihalla "Jumala, tapa minut tähän paikkaan jos olet olemassa!". Ei mitään. Sitten aloin kuulemaan muista uskonnoista. Silloin välähti, että eihän tämä olekaan totta, vaan tämä on joku sellainen tarina, johon jotkut aikuisetkin vielä uskovat.

Siitä asti, noin 8- tai 9-vuotiaasta olen ollut ateisti. Kun tajusin, että Jumalaa ei ole, ja että se on vain joku tarina, olin lähinnä helpottunut. Ei kukaan katsele tekemisiäni tai lähetä minua helvettiin. Minun on myös vaikea ymmärtää miksi ihmiset rakastavat Jumalaa, koska kaiken koulussa oppimani perusteella Jumala on ilkeä, vihainen, pikkumainen ja vallanhaluinen. Jumala tappaa ihmisiä ja eläimia, rankaisee heitä turhista asioista ja harrastaa käsittämättömiä ylilyöntejä. Olin niin helpottunut, kun tajusin, ettei tätä tyyppiä ole olemassa. Ainoa asia, joka ärsytti, oli luottamuksen menettäminen opettajiin. Kyseenalaistin aika pitkään tämän jälkeen muutkin opettajan opettamat asiat, koska hän oli paasannut meille uskonnosta totuutena.

Helvetti ei pelota. Sitä ei ole olemassa. Nyt vanhempana ymmärrän, miksi ihmiset kääntyvät uskonnon puoleen, mutta itse en siihen pysty. Uskonto ja yliluonnolliset asiat ovat minulle täysin järjenvastaisia asioita. Ei usko ole joku sellainen asia, jonka voi vaan kääntää päälle ja pois. Joko uskoo tai ei. Minun tapauksessani tieto Raamatusta ei lisää uskoa vaan toisinpäin.

vastasit itse kysymykseesi, olat aivopesty uskomaan johonkin

mikä voi olla totta tai ei ole. Sinun herrasi sanoo;

juutalaisten, muslimien ja kristittyjen pyhässä kirjassa

alkaa; kun jumala loi eevan ja aatamin tms eli ovat

samasta paratiisin puusta veistettyjä, toisistaan

jo eronneita punoelmia, kai tiesit sen?

Vierailija kirjoitti:

Tai edes yrittämättä uskoa? Eikö teitä mietitytä yhtään, että jos onkin niin kuin kristinusko opettaa ja pelastus tulee (vain) uskosta Jeesukseen?

Minä haluaisin tietää, mitä tuo pelastus sinulle merkitsee? Miltä haluat pelastua ja miksi?

Minä uskon, että oli ihminen nimeltä Jeesus, mutta en sen ihmeemmin. En usko, että saisin tästä vajaasta uskostani jotain rangaistusta tai joutuisin johonkin kadotukseen. Olen aina pelkästään ihmetellyt noita taivas- ja helvettikäsityksiä ja rangaistuksia ja syntien anteeksi antamisia. Ensinnäkin, miksi haluaisin kuoleman jälkeen enää mihinkään? Mitä se taivas on? Mitä helvetti? Miksei alunperin voi elää niin, ettei ole mitään erityisiä syntejä, mitä jonkun tarvitsisi antaa anteeksi?

Koitan elää omantunnon mukaan, tehdä mukavia juttuja tai ainakin neutraaleja, en halua satuttaa tai vahingoittaa ketään. Jos niin teen, koitan sovittaa tekoni kyseisen ihmisen kanssa. Lähtökohtaisesti minusta ihminen on hyvä, syntyy hyvänä, ei syntisenä. Minä en suostu siihen, että olisin jotenkin syntinen, vaikka olen elänyt hellämielisesti ja hyvällä sydämellä.

Joskus tuntuu, että usko johonkin tuonpuoleiseen on voimakasta heillä, keiden elämä on jollain tavalla vaikeaa. Ei ehkä uskalleta elää, tai olosuhteet ovat hankalat. Kuitenkin melkein kaikkea voi muuttaa, jos ei muuten, niin asenteellisesti. Pakonomainen uskominen on lähellä pakko-oiretta ja siihen voi saada apua terapiassa. Jos taas uskossa eläminen tuo oikeasti omaan elämään hyvää, niin hieno juttu. Mutta pakkopullaa ja pelkoa tuovaa se ei mielestäni saisi olla.

Kristinusko on varasteltuja palasia muinaisuskonnoista ja lukemattomia kertoja uudelleen kirjoitettu. Miten itse uskallat olla uskomatta esimerkiksi Cernunnokseen, josta on luolamaalauksia ja historiallista palvontaa luola-ajoista moderniin päivään? Paljon vanhempi jumala verraten new age Jesseen.