Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kärsiikö lapseni jos ei koskaan saa sisaruksia?

Vierailija
25.03.2016 |

???

Kommentit (44)

Vierailija
41/44 |
26.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainokaiset eivät tosiaan ole sen itsekkäämpiä tai epäempaattisia kuin sisaruksellisetkaan, päinvastoin. Monilapsisissa perheissä itsekkyys saattaa olla ainoa keino saada jotakin. Käytännössä mitä enemmän lapsia, sitä itsekkäämpi käytös. Osataan kyllä olla osa laumaa, jonottaa ja odottaa omaa vuoroa, mutta karkkikulhosta viedään viimeiset eikä millään osata asettua sen toisen asemaan, kun kerrankin on minun vuoroni. Monesti näillä on vaikeuksia ylläpitää sosiaalisia kontakteja, koko kouluajan saattaa rinnalla olla se yksi kaveri, joka asuu naapurissa ja johon on tutustuttu jo vauvaiästä ja luonteva sosiaalisuus puuttuu täysin. Kun sisarukset ovat aina olleet ympärillä, ei osata tavoitella muunlaisia ihmissuhteita.

Ainokaiset taas oppivat nopeasti ne tärkeät kaverisuhteiden ylläpitämisen kriteerit.

Itse asiassa itsekkäin ja epäempaattisin lapsi, joka on urallani tullut vastaan, on ollut kaksilapsisen perheen jäsen. Äiti oli kohdellut aina kuin pientä prinsessaa ja isovelikin oli valjastettu prinsessan tarpeita varten, ja lapsesta oli kasvanut erittäin röyhkeä, itsekäs ja tunteeton nuori. Uskon, että eniten vaikutusta onkin sillä, minkälaisia piirteitä vanhemmat ovat lapsessaan tukeneet.

Adolf Hitler Idi Amin ja Josef Stalin olivat perheidensä ainoita lapsia. Tästä voi jokainen vetää johtopäätöksensä.

Hitlerillä oli sisaruksia (ja oli tai ei, en nyt ehkä sisaruskorttia vetäisi selittämään myöhempiä tapahtumia).

Vierailija
42/44 |
26.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainokaiset eivät tosiaan ole sen itsekkäämpiä tai epäempaattisia kuin sisaruksellisetkaan, päinvastoin. Monilapsisissa perheissä itsekkyys saattaa olla ainoa keino saada jotakin. Käytännössä mitä enemmän lapsia, sitä itsekkäämpi käytös. Osataan kyllä olla osa laumaa, jonottaa ja odottaa omaa vuoroa, mutta karkkikulhosta viedään viimeiset eikä millään osata asettua sen toisen asemaan, kun kerrankin on minun vuoroni. Monesti näillä on vaikeuksia ylläpitää sosiaalisia kontakteja, koko kouluajan saattaa rinnalla olla se yksi kaveri, joka asuu naapurissa ja johon on tutustuttu jo vauvaiästä ja luonteva sosiaalisuus puuttuu täysin. Kun sisarukset ovat aina olleet ympärillä, ei osata tavoitella muunlaisia ihmissuhteita.

Ainokaiset taas oppivat nopeasti ne tärkeät kaverisuhteiden ylläpitämisen kriteerit.

Itse asiassa itsekkäin ja epäempaattisin lapsi, joka on urallani tullut vastaan, on ollut kaksilapsisen perheen jäsen. Äiti oli kohdellut aina kuin pientä prinsessaa ja isovelikin oli valjastettu prinsessan tarpeita varten, ja lapsesta oli kasvanut erittäin röyhkeä, itsekäs ja tunteeton nuori. Uskon, että eniten vaikutusta onkin sillä, minkälaisia piirteitä vanhemmat ovat lapsessaan tukeneet.

Adolf Hitler Idi Amin ja Josef Stalin olivat perheidensä ainoita lapsia. Tästä voi jokainen vetää johtopäätöksensä.

Hitlerillä oli sisaruksia (ja oli tai ei, en nyt ehkä sisaruskorttia vetäisi selittämään myöhempiä tapahtumia).

Paskaa sekin kirjoitus oli mihin vastasin  :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/44 |
26.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainokaiset eivät tosiaan ole sen itsekkäämpiä tai epäempaattisia kuin sisaruksellisetkaan, päinvastoin. Monilapsisissa perheissä itsekkyys saattaa olla ainoa keino saada jotakin. Käytännössä mitä enemmän lapsia, sitä itsekkäämpi käytös. Osataan kyllä olla osa laumaa, jonottaa ja odottaa omaa vuoroa, mutta karkkikulhosta viedään viimeiset eikä millään osata asettua sen toisen asemaan, kun kerrankin on minun vuoroni. Monesti näillä on vaikeuksia ylläpitää sosiaalisia kontakteja, koko kouluajan saattaa rinnalla olla se yksi kaveri, joka asuu naapurissa ja johon on tutustuttu jo vauvaiästä ja luonteva sosiaalisuus puuttuu täysin. Kun sisarukset ovat aina olleet ympärillä, ei osata tavoitella muunlaisia ihmissuhteita.

Ainokaiset taas oppivat nopeasti ne tärkeät kaverisuhteiden ylläpitämisen kriteerit.

Itse asiassa itsekkäin ja epäempaattisin lapsi, joka on urallani tullut vastaan, on ollut kaksilapsisen perheen jäsen. Äiti oli kohdellut aina kuin pientä prinsessaa ja isovelikin oli valjastettu prinsessan tarpeita varten, ja lapsesta oli kasvanut erittäin röyhkeä, itsekäs ja tunteeton nuori. Uskon, että eniten vaikutusta onkin sillä, minkälaisia piirteitä vanhemmat ovat lapsessaan tukeneet.

Adolf Hitler Idi Amin ja Josef Stalin olivat perheidensä ainoita lapsia. Tästä voi jokainen vetää johtopäätöksensä.

Hitlerillä oli sisaruksia (ja oli tai ei, en nyt ehkä sisaruskorttia vetäisi selittämään myöhempiä tapahtumia).

Paskaa sekin kirjoitus oli mihin vastasin  :)

No ihan yhtä paljon tai vähän paskaa, kuin se, että ainokaiset ovat aina itsekkäitä.

Vierailija
44/44 |
26.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mä oon ainoana lapsena kärsinyt sisarusten puuttesta ja kadehtinyt niitä joilla on sisaruksia. Näen, miten mies veljineen ovat läheisiä, näen miten omat lapseni ovat läheisiä keskenään, heillä on ollut aina toisensa ja seuraa toisistaan.

Olin aika yksinäinen lapsi, pihalla ja koulussa oli kavereita, mutta esim loma-aikoina ei ollut usein ketään lasta kenen kanssa olla. Vanhemmista ei ole oikein lapselle leikkiseuraksi vaikka kuinka yrittäisi. Sukuun pidettiin harvakseltaan yhteyttä, silloin kelpasi leikkikavereiksi vaikka 4-6 vuotta nuoremmat serkutkin.