Te jotka olette naimisissa ensimmäisen seksikumppanin kanssa

Itse otin ensimmaisennaisen vaimoksi, jonka kanssa seksi oli hyvää. Useampi piti kokeilla ennenkuin löyty. Varmaankin niillä tunneasiolla oli merkitystä.

Minulla on taustalla vain kaksi "rakastelunkokeilua" ensimmäisen poikaystäväni kanssa ennen nykyistä puolisoani. Eli, oikeastaan kokemusta seksistä vaan ihmeellisestä säheltämisestä. Olemme olleet aviomieheni kanssa yhdessä nyt 20v.

Tämän parisuhteen aikana olen oppinut sen kasvaessani kokemattomasta tytöstä rakkausasioissa kehoonsa luottavaksi naiseksi, että isoin asia rakastelussa on oma halu. Ja minä olen onnellinen, että tämä oma kypsymiseni on tapahtunut rakastamani miehen kanssa. Seksi on meillä parantunut enkä ajattele/haaveile seksistä muiden kanssa. Minulle seksi on parasta ihmisen kanssa, johon luotan täysin ja jota rakastan paljon.

Tämä kyllä riippuu varmasti ihmisestä ja seksin tyydyttävyys vaikuttaa varmasti. Äitini on myös ensimmäisen rakastelukumppaninsa kanssa naimissa. Ja hän kovasti varoitteli, että seksuaalinen kokemattomuus voi jäädä kaivelemaan ja niin oli tainnut hänellä välillä kaivella. Mutta ovat silti eläneet onnellista parisuhdetta kohta 45 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää miten ihminen ei ole sen vertaa utelias, että ei kiinnosta kokeilla jotain muutakin. En mitenkään. Itse tiedän, että vaikka kuinka homma toimisi, niin ero tulisi kuitenkin kun uteliaisuus voittaisi. Onneksi ei tarvitse miettiä kun kokemuksia on ennen avioliittoa mieheni kanssa.

Olen mieheni ensimmäinen ja viimeinen.

Hmmm..kun on saanut vuosien aikana rakennettua jotain niin hienoa kuin onnellisen avioliiton kaikkineen; on paras ystävä miehensä kanssa ja kuitenkin ollaan myös intohimoisia rakastavaisia, on ihanat lapset ja viihtyisä koti, niin ei sitä kaikkea halua menettää. Niin utelias en kyllä ole. Miten se nyt niin erilaista voisi olla jonkun syrjähypyn kanssa tai ainakaan parempaa? Eihän joku vieras mies tiedä mistä pidät, etkä sinä tiedä mistä hän pitää. Se ei mitenkään voisi olla parempaa kuin seksi oman rakkaan miehen kanssa. Vaatii vuosia saman kumppanin kanssa, että seksi on taivaallista ja kun se muuttuu koko ajan paremmaksi vuosien kuluessa, niin eihän syrjähyppyseksi olisi mitään siihen verrattuna.

Tuntuu jotenkin oudolta, että ihminen olisi valmsi heittämään romukoppaan koko yhteisen elämän miehensä ja perheensä kanssa. Mitä olen eronneita seurannut, niin heidän elämänsä näyttää muuttuvan pelkästään huonompaan suuntaan, lukuunottamatta esim. alkoholistista tai narsistista eronneita. Mutta siis niillä, jotka eroavat lähinnä "huvikseen" ja niitähän suurin osa eronneista on.

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää miten ihminen ei ole sen vertaa utelias, että ei kiinnosta kokeilla jotain muutakin. En mitenkään. Itse tiedän, että vaikka kuinka homma toimisi, niin ero tulisi kuitenkin kun uteliaisuus voittaisi. Onneksi ei tarvitse miettiä kun kokemuksia on ennen avioliittoa mieheni kanssa.

Olen mieheni ensimmäinen ja viimeinen.

Asia selvä. Sinä et voi ymmärtää. Mutta tiedätkös, yllättävän monelle seksi liittyy ainoastaan ja vain rakkauteen, jolloin niitä kokeiluja ei vain tarvita. Ei ennen, eikä jälkeen sen todellisen rakkauden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää miten ihminen ei ole sen vertaa utelias, että ei kiinnosta kokeilla jotain muutakin. En mitenkään. Itse tiedän, että vaikka kuinka homma toimisi, niin ero tulisi kuitenkin kun uteliaisuus voittaisi. Onneksi ei tarvitse miettiä kun kokemuksia on ennen avioliittoa mieheni kanssa.

Olen mieheni ensimmäinen ja viimeinen.

Hmmm..kun on saanut vuosien aikana rakennettua jotain niin hienoa kuin onnellisen avioliiton kaikkineen; on paras ystävä miehensä kanssa ja kuitenkin ollaan myös intohimoisia rakastavaisia, on ihanat lapset ja viihtyisä koti, niin ei sitä kaikkea halua menettää. Niin utelias en kyllä ole. Miten se nyt niin erilaista voisi olla jonkun syrjähypyn kanssa tai ainakaan parempaa? Eihän joku vieras mies tiedä mistä pidät, etkä sinä tiedä mistä hän pitää. Se ei mitenkään voisi olla parempaa kuin seksi oman rakkaan miehen kanssa. Vaatii vuosia saman kumppanin kanssa, että seksi on taivaallista ja kun se muuttuu koko ajan paremmaksi vuosien kuluessa, niin eihän syrjähyppyseksi olisi mitään siihen verrattuna.

Tuntuu jotenkin oudolta, että ihminen olisi valmsi heittämään romukoppaan koko yhteisen elämän miehensä ja perheensä kanssa. Mitä olen eronneita seurannut, niin heidän elämänsä näyttää muuttuvan pelkästään huonompaan suuntaan, lukuunottamatta esim. alkoholistista tai narsistista eronneita. Mutta siis niillä, jotka eroavat lähinnä "huvikseen" ja niitähän suurin osa eronneista on.

Saan mieheltäni aivan huikeaa seksiä, parempaa kuin tiesin olevankaan, oli sitä jo heti ensi kerralla ilman mitään tunneyhteyksiä tai muuta lööpereitä. Mutta jos ei olisi muita kokemuksia, niin mistä sen tietäisi, että saako edes kuinka hyvää seksiä kun ei paremmasta tiedä? Kyllä elämässä pitäisi tavoitella aina sitä parasta mahdollista, ainoa tsänssihän tämä yksi elämä siihen vain on. Tuntuu absurdilta, että tyytyy vähempään kuin mitä voisi saada. Lapsia en hanki, joten perheen rikkomisista on turha ihmetellä minulle. Minä en ymmärrä mitään lasten etusijalle laittoa muutenkaan. Ja miten se muiden kanssa paneminen nyt liittyy eroon muutenkaan.

En kyllä myöskään allekirjoita tuota, että seksi paranee ajan myötä. No joo, ehkä jos alunperin on ollut epävarma ja itsetunnoton, estynyt tai jotain, mutta ei minulle ainakaan ole noin käynyt, alusta saakka (mieheni kanssa, en muiden) olen saanut orgasmeja jotka saavat itkemään ja niitä useita/seksikerta, että mitäpä tuohon lisäämään muutenkaan. Ihan julmettua ilotulitusta se on ollut ekasta yhteisestä kerrasta lähtien, kiimaa ja kipinää päivästä toiseen, teknisesti nyt hieman parempaa ja uusia kiinnostavia juttuja on löytynyt, mutta niitä nyt olisi voinut kokeilla kenen tahansa kanssa muutenkin. En osaa sotkea seksiä ja rakkautta, joten siinä olen varmaan vähän eri maata kuin  naiset yleensä. Enkä nauti romanttisesta rakastelusta ollenkaan. Henkinen yhteys ja sellainen fiilistely tulee haettua ihan muista asioista kuin seksistä.

Olen kannustanut miestäni kokeilemaan muita, mutta ei se halua. En ole ollenkaan mustasukkainen tai omistushaluinen, mutta ahdistaa kun toiselta jää paljon kokematta. Ja ettei ymmärrä kuinka hyvää meillä oikein on kun ei ole vertailukohtaakaan. Minä en muita halua kun ei saisi niin hyvää kuitenkaan ja ei vain kiinnosta. Kolmas pyörä olisi kyllä tosi kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää miten ihminen ei ole sen vertaa utelias, että ei kiinnosta kokeilla jotain muutakin. En mitenkään. Itse tiedän, että vaikka kuinka homma toimisi, niin ero tulisi kuitenkin kun uteliaisuus voittaisi. Onneksi ei tarvitse miettiä kun kokemuksia on ennen avioliittoa mieheni kanssa.

Olen mieheni ensimmäinen ja viimeinen.

Asia selvä. Sinä et voi ymmärtää. Mutta tiedätkös, yllättävän monelle seksi liittyy ainoastaan ja vain rakkauteen, jolloin niitä kokeiluja ei vain tarvita. Ei ennen, eikä jälkeen sen todellisen rakkauden. 

Tiedän. Mieheni on juuri sellainen.

Mä olen toisessa pitkähkössä parisuhteessani, nuorena seurustelin 3v ajan ja siinä suhteessa oli ekat yhdyntäni. Nyt sit 22v suhteessa saman miehen kanssa. Jos mä jotakin kaipaan, olis sitä vapautta treffailla ja flirttailla, sitä peliä joka johtaa sänkyyn jos hyvin käy. Itse vuoteessa olen täysin tyytyväinen mieheeni, seksielämä on vaihtelevaa, kiimaista ja tyydyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen toisessa pitkähkössä parisuhteessani, nuorena seurustelin 3v ajan ja siinä suhteessa oli ekat yhdyntäni. Nyt sit 22v suhteessa saman miehen kanssa. Jos mä jotakin kaipaan, olis sitä vapautta treffailla ja flirttailla, sitä peliä joka johtaa sänkyyn jos hyvin käy. Itse vuoteessa olen täysin tyytyväinen mieheeni, seksielämä on vaihtelevaa, kiimaista ja tyydyttävää.

Ja mä olen siis miehelleni ensimmäinen ja ainoa.

Ollaan kyllä keskusteltu vieraisiin menostakin. Pettämistä emme hyväksy, mutta olemme ajatelleet että kumppanuutemme on niin  vahvalla pohjalla, että seksi toisten kanssa ei sitä rikkoisi. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole ollut tarvetta kokeilla toisia. 

Niin vaan silti eilenkin päästiin kokeilemaan jotakin mitä ei ole ennen koettu.

Vierailija kirjoitti:

En mieti. Ehkä sitten miettisin, jos seksi- ja muu elämä ei olisi niin hyvää kuin nyt on.

Oletko ikinä miettinyt kuinka paljon parempaa se seksi voisi olla jonkun muun kanssa kuin oman?

En juuri mieti vaikka parikymppisinä mentiin yhteen.  Varmaan olisi aikalailla samanlaista. Vaimoni on yhä näiden parinkymmenen vuoden jälkeenkin timmissä kuosissa ja aina aktiivinen sängyssä, eli voisi olla todennäköisesti huonompaakin. Sitäpaitsi hauskempaa mimmiä tuskin löytäisin.

Ehkä mulla on liian hyvä ja realistinen mielikuvitus, kun ei kiinnosta kokeilla muita miehiä. Ekalla kerralla seksi oli ihan sellaista kuin olin kuvitellutkin. Mielikuvaharjoitteita oli ehtinyt tehdä päälle parikymppiseksi unelmoiden koulutunneilla, katsoen pornoa, lukien eroottista kirjallisuutta ja masturboiden jatkuvasti mitä erinäisimmin tavoin ja erikoisimmissa paikoissa. Ihan yhtä kivaa ja tajunnanräjäyttävää se oli silleen oikeasti. Eli kun eka kerta ei tuonut yllätyksiä niin en usko vieraan miehen kanssa tulevan parempia tuntemuksia. Mulle seksiin liittyy tärkeänä osana luottamus ja rentous. En usko vieraan ihmisen kanssa pääseväni siihen sellaisiin fiiliksiin. Jos kyseessä olisi toinen mies, jota rakastaisin niin ehkäpä seksi voisi tuntua erilaiselta. Mutta miksipä etsiä uutta rakkautta kokeilunhalun vuoksi, kun 10 vuoden jälkeenkin mies tuntuu "siltä ainoalta oikealta".

Olen joskus ohimennen miettinyt, mutta koskaan ei ole tehnyt mieli kokeilla :)

Naimisissa lähes 20v.

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää miten ihminen ei ole sen vertaa utelias, että ei kiinnosta kokeilla jotain muutakin. En mitenkään. Itse tiedän, että vaikka kuinka homma toimisi, niin ero tulisi kuitenkin kun uteliaisuus voittaisi. Onneksi ei tarvitse miettiä kun kokemuksia on ennen avioliittoa mieheni kanssa.

Olen mieheni ensimmäinen ja viimeinen.

Ymmärsinkö oikein, että miehesi on ollut vain sinun kanssasi? Itse kirjoitit, että ero tulee kuitenkin, kun uteliaisuus voittaa. Sinä olet varma, ettet eroa, mutta olet varma, että miehesi eroaa.

En varmaan sen useammin kuin muutkaan parisuhteessa olevat. Ehkä kerran vuodessa, jos näen ihastuttavan persoonan, mietin, millainen hän olisi. Mutta se ei tarkoita, että haluaisin kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää miten ihminen ei ole sen vertaa utelias, että ei kiinnosta kokeilla jotain muutakin. En mitenkään. Itse tiedän, että vaikka kuinka homma toimisi, niin ero tulisi kuitenkin kun uteliaisuus voittaisi. Onneksi ei tarvitse miettiä kun kokemuksia on ennen avioliittoa mieheni kanssa.

Olen mieheni ensimmäinen ja viimeinen.

Ymmärsinkö oikein, että miehesi on ollut vain sinun kanssasi? Itse kirjoitit, että ero tulee kuitenkin, kun uteliaisuus voittaa. Sinä olet varma, ettet eroa, mutta olet varma, että miehesi eroaa.

Minä eroaisin samassa tilanteessa ennen pitkää kun alkaisi kaihertaa ja ahdistaa liikaa. Mieheni taas on aivan eri maata, hänelle seksiä ei voi olla ilman rakkautta. Olen kyllä kannustanut kokeilemaan jonkun muun kanssa, mutta ei halua missään nimessä sitä. Minulle se ei merkitsisi eroa missään nimessä, mutta jos minä kävisin vieraissa, niin mieheni kyllä jättäisi minut heti. Sitä mieheni on kyllä turha pelätä, ei sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mieti. Ehkä sitten miettisin, jos seksi- ja muu elämä ei olisi niin hyvää kuin nyt on.

Oletko ikinä miettinyt kuinka paljon parempaa se seksi voisi olla jonkun muun kanssa kuin oman?

En. En myöskään mieti, kuinka paljon parempaa voisi olla tehdä jotain muuta työtä, asua jossain toisessa maassa tms, koska olen tyytyväinen. Huomaatko: tyytyväinen.

Mietin kyllä joskus, mutta ei se miettiminen ole koskaan johtanut haluun kokeilla käytännössä. Tiedän ettei seksielämämme ole koskaan ollut hyvää eikä se ole mainittavasti parantunut ajan myötä, enkä silti oikeastaan kaipaa muuta. Ilmeisesti seksi ei ole minulle kovin tärkeä tai oleellinen asia, mutta on minulla myös monessa asiassa taipumus tyytyä vähempään. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 18-vuotiaasta asti ja olemme molemmat toistemme ensimmäiset ja ainoat.

up

En, olen ollut tyytyväinen. 

Myönnän miettineeni joskus, mutta minulle riitti, kun katselin pornoa ja tajusin, että ei se toosa ole toisilla sen kummempi. Enemmän ratkaisee toosan kantajan aivot. Mies, avioliitossa ensimmäisen seksikumppanin kanssa 27v.