Lue keskustelun säännöt.
Mikä on keskiarvonne yliopistossa? Kannattaako minun koittaa korottaa keskiarvoani?
25.03.2016 |
Meillä asteikkona 0-5, niin kuin suurimmassa osassa yliopistoja Suomessa taitaa olla. Keskiarvoni on 3,2. Pyrkisittekö korottamaan keskiarvoanne, vai onko tuo "ihan ok"?
Mikä teidän keskiarvonne on/oli?
Tietysti varmasti riippuu alasta mikä on ok keskiarvo, ja kuinka paljon sitä työnantaja tai kukaan muukaan tulee koskaan kyselemään.
Kommentit (38)
Keskiarvo tällä hetkellä 4 ja pyrin kokoaika nostamaan sitä. Mut mä olenkin ehkä vähän turhan perfektionisti ja kunnianhimoinen.. 😄 Ja tavoitteena olisi väitellä tohtoriksi. Silloin hyvistä arvosanoista ehkä onkin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kandissa 3.5 ja maisterissa yli 4.
Koskaan ei ole kysytty arvosanoja missään muualla ku vanhojen opiskelukavereiden kotibileissä. Olin itse laiska opiskelija, eikä arvosanoilla juhlittu. Olen kyllä (kai) ihan älykäs ihminen ja työelämässä 5 vuotta ja on töitä ollut. Mielestäni tärkeämpää kuin hyvät arvosanat (siis sen yli että selvität ne opinnot ja opit tulevan ammattisi kuitenkin) on ne ihmissuhteet, mitä onnistut tuona aikana luomaan ja onnellisuus myös opiskeluaikana. Itse sain elinikäisiä ystäviä ainakin ja muutaman kontaktin työelämään.
Pääaineen ja sivuaineiden perusopinnoista keskiarvo on kolmonen. Pääaineen aineopinnoista puuttuu vielä 2op, keskiarvo taitas olla yli kolmosen ja jos hilkulle jää nelosesta, niin taidan uusia. Syventävistä opinnoista arvosanat ovat tähän asti nelosen luokkaa, mutta saa nähdä tippuuko kolmoseen kun vaikeimmat tentit suoritan.
Yleisesti minulla on arvosanoja laidasta laitaan, suurin osa on nelosta mutta muutama heikompi arvosana laskee kokonisuuden kolmoseen. En viitsi uusia, sillä ovat kursseja, jotka puolestani riittää kun ovat suoritettu.
Päälle 4. Haluan pitää tutkijakouluvaihtoehdon avoimena, työmarkkinoille en kelpaa ikäni vuoksi (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päälle 4. Haluan pitää tutkijakouluvaihtoehdon avoimena, työmarkkinoille en kelpaa ikäni vuoksi (40)
Minulla ei vielä toistaiseksi ole onneksi huolta siitä, että en ikäni takia kelpaisi työmarkkinoille :) Mutta ehkä olisi ihan hyvä sitten hieman nostaa keskiarvoani, jos joskus tutkijaksi haluaisinkin...
Ap, N22
Kandi: pääaineeni perus- ja aineopinnoista sain 3, sivuaineesta 3, toisesta 4. Maisterivaiheessa tulen saamaan syventävistä luultavasti 3 ja sivuaineista olen hakenut jo merkinnän, 4 tuli taas.
Ottaen huomioon sen, että olen ollut masentunut/kaveriton/kyseenalaistanut haluni edes olla tällä alalla pidän suorituksiani huippuina ;D Toki tiedän, että etenkin kandivaiheessa olisin saanut pääaineen nostettua 4 jos olisin silloin kyennyt. Enkä tosiaan jaksanut mennä uusimaan, laiskakin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kandin- ja maisterintodistuksissa arvosana 5. Jostain kursseista sain 4 mutta ne oli jotain valinnaisia, joiden arvosanat ei näy. Eli kaikissa jotka näkyy todistuksissa, mulla on 5 ja gradu L.
Ka 3,7 ja kandista & dippatyöstä 4. Eipä noita ole kyselty, kun en ole koskaan yhteenkään alani työhaastatteluun päässyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Meillä oli F-A, eli pisteiksi muutettuna 0-4. Keskiarvoni oli 4, mutta tähtäsinkin PhD:hen. Ei kai niillä työnhaussa ole merkitystä niin paljon, mutta ehkä painavat jos on kaksi tasaista kandidaattia? En vain ymmärrä, että miksi ei pyrkisi parhaaseen numeroon, jos kerran opiskelee?
Tietenkin tekisi mieli pyrkiä parhaaseen numeroon, mutta:
1) Haluan tehdä päivisin muutakin kuin opiskella. Minun älyllä ei saada kaikista kursseista täysiä pisteitä, ellei opiskele joka päivä koko päivää.
2) haluan valmistua alle viidessä vuodessa, enkä viettää yliopistolla kymmentä vuotta saamassa täysiä pisteitä.Tietenkin aina pyrin mahdollisimman hyvään numeroon, mutta aika usein pyrkimyksestä huolimatta jäädään alle täysien pisteiden.
Saathan Suomessa jopa rahaa siitä, että opiskelet. Mikset siis voisi käyttää päivää siihen? Tässä on luullakseni iso ero Suomen ja esim. USAn välillä. USAssa on itsestäänselvää, että jos olet opinnoissasi tosissasi, opiskelet täyspäiväisesti. Illalla on sitten muutama tunti johonkin kivaankin. Suomessa tuntuu, että siellä yliopistolla vain haahuillaan pakolliset kurssit ja riittää että tenteistä selviytyy?
En tiedä onko näin. En ole käynyt yliopistoa Suomessa, mutta tuttuni pääsi lääkiksen Helsingissä läpi ryyppäämällä ensimmäisen 4 vuotta ja sitten tehden max 8h päiviä loput.
Millainen se yliopistokulttuuri Suomessa on? Onko siellä oikeasti yleistarkoitus vain päästä läpi jotenkuten, vai onko minulla jotenkin ihmeellinen kuva?
Jos saan opiskelusta 400€/kk, en todellakaan ole valmis uhraamaan viittä vuotta elämästäni opiskellen joka päivä 10h. Otan opintoni tosissani, mutta ymmärrän myös sen ettei elämä ole pelkkää opiskelua.
En ole huomannut kuvailemaasi "siellä yliopistolla vain haahuillaan pakolliset kurssit ja riittää että tenteistä selviytyy"-ilmiötä.
Kyllä, kuvasi on ihmeellinen.
Meillä maksoi lukukausi $28.000 omaa rahaa, eikä ollut mikään Ivy League-yliopisto. Mitään apuja ei saanut. Kyllä, 10h opiskelu päivässä oli normipäivä. Itselläni oli tosiaan tavoitteena akateeminen ura, joten näkemykseni voi erota senkin vuoksi, mutta 10h päivä oli normipäivä muillekin. Jotkut lukivat jopa salilla, eli käytännössä koko valveillaoloajan. Eli nähtävästi opiskelumaailma eroaa aika tuntuvasti.
Ohis, mutta kai sitä saa opiskella 20 tuntia päivässä, jos yliopistoon on päässyt rahalla eikä älyllä.
Siis luuletko, että sinne vain kävellään sisään? Kyllä se lukukausimaksu tulee siihen päälle, vaikka kuinka sinne pitää hakea. Ylivoimaisesti suurin osa ei pääse sisään. Pääsin muuten myös Yaleen (melko lähellä) ja Oxfordiin (eri maassa, luonnollisesti, mutta hyvä koulu), mutta halusin olla lähellä miestä ja jäin Steinhardtiin, jossa oli mielestäni ehkä paras taso muutenkin. Luulen, että olisin päässyt melko helposti myös Suomessa yliopistoon, mutta alaani ei edes opeteta Suomessa.
En keksinyt Steinhardtin oppialoista yhtään sellaista, jota ei opetettaisi Suomessa.
Arvosana taitaa olla jotain 4 korvilla. Ihan hyvä arvosana tuo 3,2, on, arvosanaa ei kukaan kysele myöhemmin, eikä sillä ole merkitystä ellet hakeudu jatko-opintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin 4,5 vuodessa, 235 opintoviikkoa, olin osa-aikaisesti töissä kakkosvuoden keväästä alkaen, keskiarvo "hyvä", dippatyö "erittäin hyvä", eikä niitä arvosanoja ole ikänä kukaan kysynyt tai katsonut.
Hel-Nyc: Tiedän, että ei yläpeukkuja heru tällä kommentilla, mutta sanonpa kuitenkin. Opiskelen juuri maisterivaiheessa, ja monesti tuntuu siltä, että opiskelijoita ei kiinnosta syventyä kurssien sisältöihin. Kirjat siis luetaan läpi pintapuolisesti, sillä kaikki tietävät miten tenteistä pääsee helposti läpi. Esimerkiksi luetaan vain sisällysluettelo ja sitten opetellaan pari ytimekästä juttua per luku. Tentissä kaksi lausetta ja läpi. En vain itse ymmärrä, miksi joku tahtoo yliopistoon jos opintojen sisällöt eivät herätä lainkaan intohimoa. Minulla on keskiarvo 4 asteikolla 1-5. En ole sekuntiakaan opiskellut saavuttaakseni tietyn arvosanan, vaan hyvät arvosanat ovat vain itsestään seuranneet sitä, että olen aidosti panostanut asioihin joista olen kiinnostunut. En edes muista sellaista kurssia, mistä en olisi ollut kiinnostunut. Metodikurssit, sivuaineet, virkamieskielet... kaikki ovat vieneet mukanaan. Välillä on ollut vähemmän aikaa, kun on pitänyt tehdä töitäkin, mutta kyllä se aina on tasoittunut silti. En koe opiskelua taakkana, vaan arvostan joka päivä sitä, että minulla on tämä etuoikeus opiskella, etuoikeus opintotukeen, etuoikeus opintolainaan, etuoikeus kehittää itseäni näin monissa eri aineissa. Yliopisto on ihan mahtava paikka, täynnä huikeita mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Meillä oli F-A, eli pisteiksi muutettuna 0-4. Keskiarvoni oli 4, mutta tähtäsinkin PhD:hen. Ei kai niillä työnhaussa ole merkitystä niin paljon, mutta ehkä painavat jos on kaksi tasaista kandidaattia? En vain ymmärrä, että miksi ei pyrkisi parhaaseen numeroon, jos kerran opiskelee?
Tietenkin tekisi mieli pyrkiä parhaaseen numeroon, mutta:
1) Haluan tehdä päivisin muutakin kuin opiskella. Minun älyllä ei saada kaikista kursseista täysiä pisteitä, ellei opiskele joka päivä koko päivää.
2) haluan valmistua alle viidessä vuodessa, enkä viettää yliopistolla kymmentä vuotta saamassa täysiä pisteitä.Tietenkin aina pyrin mahdollisimman hyvään numeroon, mutta aika usein pyrkimyksestä huolimatta jäädään alle täysien pisteiden.
Saathan Suomessa jopa rahaa siitä, että opiskelet. Mikset siis voisi käyttää päivää siihen? Tässä on luullakseni iso ero Suomen ja esim. USAn välillä. USAssa on itsestäänselvää, että jos olet opinnoissasi tosissasi, opiskelet täyspäiväisesti. Illalla on sitten muutama tunti johonkin kivaankin. Suomessa tuntuu, että siellä yliopistolla vain haahuillaan pakolliset kurssit ja riittää että tenteistä selviytyy?
En tiedä onko näin. En ole käynyt yliopistoa Suomessa, mutta tuttuni pääsi lääkiksen Helsingissä läpi ryyppäämällä ensimmäisen 4 vuotta ja sitten tehden max 8h päiviä loput.
Millainen se yliopistokulttuuri Suomessa on? Onko siellä oikeasti yleistarkoitus vain päästä läpi jotenkuten, vai onko minulla jotenkin ihmeellinen kuva?
Ihmisiä on erilaisia. Omat arvosanani: pääaineen perus-, aine- ja syventävät opinnot: 5, sivuaineet 4 ja 5. Gradun arvosana E. Kukaan ei ole näitä mihinkään kysynyt.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Meillä oli F-A, eli pisteiksi muutettuna 0-4. Keskiarvoni oli 4, mutta tähtäsinkin PhD:hen. Ei kai niillä työnhaussa ole merkitystä niin paljon, mutta ehkä painavat jos on kaksi tasaista kandidaattia? En vain ymmärrä, että miksi ei pyrkisi parhaaseen numeroon, jos kerran opiskelee?
Tietenkin tekisi mieli pyrkiä parhaaseen numeroon, mutta:
1) Haluan tehdä päivisin muutakin kuin opiskella. Minun älyllä ei saada kaikista kursseista täysiä pisteitä, ellei opiskele joka päivä koko päivää.
2) haluan valmistua alle viidessä vuodessa, enkä viettää yliopistolla kymmentä vuotta saamassa täysiä pisteitä.Tietenkin aina pyrin mahdollisimman hyvään numeroon, mutta aika usein pyrkimyksestä huolimatta jäädään alle täysien pisteiden.
Saathan Suomessa jopa rahaa siitä, että opiskelet. Mikset siis voisi käyttää päivää siihen? Tässä on luullakseni iso ero Suomen ja esim. USAn välillä. USAssa on itsestäänselvää, että jos olet opinnoissasi tosissasi, opiskelet täyspäiväisesti. Illalla on sitten muutama tunti johonkin kivaankin. Suomessa tuntuu, että siellä yliopistolla vain haahuillaan pakolliset kurssit ja riittää että tenteistä selviytyy?
En tiedä onko näin. En ole käynyt yliopistoa Suomessa, mutta tuttuni pääsi lääkiksen Helsingissä läpi ryyppäämällä ensimmäisen 4 vuotta ja sitten tehden max 8h päiviä loput.
Millainen se yliopistokulttuuri Suomessa on? Onko siellä oikeasti yleistarkoitus vain päästä läpi jotenkuten, vai onko minulla jotenkin ihmeellinen kuva?
Jos saan opiskelusta 400€/kk, en todellakaan ole valmis uhraamaan viittä vuotta elämästäni opiskellen joka päivä 10h. Otan opintoni tosissani, mutta ymmärrän myös sen ettei elämä ole pelkkää opiskelua.
En ole huomannut kuvailemaasi "siellä yliopistolla vain haahuillaan pakolliset kurssit ja riittää että tenteistä selviytyy"-ilmiötä.
Kyllä, kuvasi on ihmeellinen.
Meillä maksoi lukukausi $28.000 omaa rahaa, eikä ollut mikään Ivy League-yliopisto. Mitään apuja ei saanut. Kyllä, 10h opiskelu päivässä oli normipäivä. Itselläni oli tosiaan tavoitteena akateeminen ura, joten näkemykseni voi erota senkin vuoksi, mutta 10h päivä oli normipäivä muillekin. Jotkut lukivat jopa salilla, eli käytännössä koko valveillaoloajan. Eli nähtävästi opiskelumaailma eroaa aika tuntuvasti.
Ohis, mutta kai sitä saa opiskella 20 tuntia päivässä, jos yliopistoon on päässyt rahalla eikä älyllä.
Siis luuletko, että sinne vain kävellään sisään? Kyllä se lukukausimaksu tulee siihen päälle, vaikka kuinka sinne pitää hakea. Ylivoimaisesti suurin osa ei pääse sisään. Pääsin muuten myös Yaleen (melko lähellä) ja Oxfordiin (eri maassa, luonnollisesti, mutta hyvä koulu), mutta halusin olla lähellä miestä ja jäin Steinhardtiin, jossa oli mielestäni ehkä paras taso muutenkin. Luulen, että olisin päässyt melko helposti myös Suomessa yliopistoon, mutta alaani ei edes opeteta Suomessa.
Kiinnnostuksesta, mitä erikoisalaa ei opeteta Suomessa?
Mulla on kanditodistuksessa pääaineen ja sivuaineen kummankin arvosana 5. Maisteritodistuksessa ei taida muita arvosanoja ollakaan kuin gradu, joka mulla on laudatur. Varmaan kaikkien opintojaksojen keskiarvo on lähelle viittä. Yhdestä kurssista taisin saada 4 ja kahdesta 3. Olivat jotain muita opintoja tms.
Piti saada vähintään 3 (asteikko 1-5). Muuten joutui uusimaan kursseja. Saksn kieli treen yliopisto.
Siis luuletko, että sinne vain kävellään sisään? Kyllä se lukukausimaksu tulee siihen päälle, vaikka kuinka sinne pitää hakea. Ylivoimaisesti suurin osa ei pääse sisään. Pääsin muuten myös Yaleen (melko lähellä) ja Oxfordiin (eri maassa, luonnollisesti, mutta hyvä koulu), mutta halusin olla lähellä miestä ja jäin Steinhardtiin, jossa oli mielestäni ehkä paras taso muutenkin. Luulen, että olisin päässyt melko helposti myös Suomessa yliopistoon, mutta alaani ei edes opeteta Suomessa.