Lue keskustelun säännöt.
Odotin että kaikki on valmista - nyt olen katkera lapseton
25.03.2016 |
Tein kaiken oppikirjan mukaan, odotin että saadaan vakityöt miehen kanssa ja talous on kunnossa. 35 vuotiaana alkoi olla tunne, että lapsi saisi tulla. No, nyt olen 38 ja yhä lapsettomuushoidoissa.
Sen sijaan ystäväpariskuntani teki lapset alle kolmikymppisenä, vaikka hekin olivat pätkätöissä ja välillä työttöminä. Ihmettelin miten he uskaltavat. Mutta nyt he ovatkin molemmat hyvissä vakipaikoissa ja ostivat juuri omakotitalon. Ei siinä vielä kaikki, kaverini odottaa vielä kolmatta vauvaansa! En voi sille mitään, että olen aika rankasti katkera kun katselen heidän perheensä onnea.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on aina peruskommentti. Ensin on tutkittua dataa ja faktaa esim. hedelmällisyydestä, teini-äitien ongelmista jne. Ja AINA joku tulee ketjuun: mä sain lapsen 39 vee ekasta kerrasta, mä sain lapsen 17-vee ja yliopistotutkinto taskussa ja vieläkin isän kanssa yhdessä.
Mikä harmittaa? Eikö se oli hienoa, että jotkut onnistuvat?
En ole tuttavapiirimme ainoa, joka on saanut lapsia 38+ vuotiaana.Edellisen pointti lienee ollut, että jos on olemassa selkeä tilastollinen yhteys joidenkin asioiden välillä (esimerkiksi: ikä ja hedelmällisyys) niin yksittäiset kokemukset eivät ole olennaisia. Kyllä kaikki tietävät, että jotkut tuleva luomusti raskaaksi 38-, 45- ja jopa 49-vuotiaana. Todennäköisyys luomuraskauteen kuitenkin laskee huimasti 35 ikävuoden jälkeen.
Kiitos. Juuri näin! Kirjoitin hieman ärsyyntyneenä äsken liian kärkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyky-Suomessa saa tehdä lapsia jos ei ole omakotitaloa, kahta autoa ja vakinaista työtä sekä isällä että äidillä. Tai ehkä ihan ensimmäisen lapsen vauvaiässä saattaa menetellä kerrostaloasunto keskustasta tms, mutta sen jälkeen on kyllä pakko vaihtaa sekä asuntotyyppi että asuinalue lapsiystävällisempään.
Itse sain kaksi lasta noin 25-vuotiaana. Kolmatta alettiin yrittää 35-vuotiaana, vaan eipä tärpännytkään. Hoitoihin emme menneet, kun kaksi kuitenkin jo löytyi. Että kyllä ainakin meillä ikä teki tehtävänsä.
Itse tulin liki 40-v. vahingossa raskaaksi. Luulen, että kun ei stressaa eikä edes odota, että voi tulla raskaaksi, juuri silloin keho antaa sen tapahtua. Henkisellä stressillä on yllättävän suuri vaikutus raskaaksi tulemiseen.
Toivottavasti saat vielä lapsen.
Me aloitimme yrittämisen kun olin 34 ja lapsen sain vihdoin 38 vuotiaana, joten tiedän kyllä miten rasittavaa ja tuskallista se voi olla.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata olla vielä 38v katkera. Me yritettiin 32v lähtien ja nyt 40 vuotiaana voisin sanoa olevani katkera. Rehellisesti sanottuna, en arvannut miten paljon lasta haluaa kun sitä alkaa yrittää. Onnellisia lapsettomia muka Suomi täynnä, kuinka moni on oikeasti onnellinen.
Kuinka monen kannattaisi tehdä lapset jo opiskeluaikana? Silloin on nuori ja jaksaa, sama se on valmistuuko 23 vai 26 vuotiaana. Sitten olisi valmis työelämään ja lapset jo tehtynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on aina peruskommentti. Ensin on tutkittua dataa ja faktaa esim. hedelmällisyydestä, teini-äitien ongelmista jne. Ja AINA joku tulee ketjuun: mä sain lapsen 39 vee ekasta kerrasta, mä sain lapsen 17-vee ja yliopistotutkinto taskussa ja vieläkin isän kanssa yhdessä.
Mikä harmittaa? Eikö se oli hienoa, että jotkut onnistuvat?
En ole tuttavapiirimme ainoa, joka on saanut lapsia 38+ vuotiaana.Edellisen pointti lienee ollut, että jos on olemassa selkeä tilastollinen yhteys joidenkin asioiden välillä (esimerkiksi: ikä ja hedelmällisyys) niin yksittäiset kokemukset eivät ole olennaisia. Kyllä kaikki tietävät, että jotkut tuleva luomusti raskaaksi 38-, 45- ja jopa 49-vuotiaana. Todennäköisyys luomuraskauteen kuitenkin laskee huimasti 35 ikävuoden jälkeen.
Itse asiassa tuo ei ole mikään vesiselvä olettamus niin kuin linkkaamani artikkelikin kertoo. Tuoreimman tutkimuksen mukaan (jota tosin on arvosteltu) 78% 35-40-vuotiaista raskautta haluavista tuli raskaaksi ja 30-35-vuotiaista yli 90%, joka oli paremmin kuin parikymppisillä. Vaikka luvut olisivat vain suuntaa antavia, kertoo se silti erittäin paljon nyky-yhteiskunnasta. Suurin osa kun saa lapsensa yli 30-vuotiaana.
Miksi sitten naisia pelotellaan sillä, että raskaaksi tulo on vaikeampaa yli 30-vuotiaana? Koska se on. Se kestää kauemmin. Lisäksi aina on niitä, jotka eivät tule raskaaksi yrityksistä huolimatta mutta olisivat saattaneet tulla nuorempina. Tai sitten ei. Minä sain selville kärsiväni selittämättömästä lapsettomuudesta ollessani 27-vuotias ja yritettyäni lasta melkein kolme vuotta. Jos olisin odottanut päälle kolmikymppiseksi lastenteon aloittamista, olisin kuulunut ryhmään "odotit liian kauan", vaikka se ei ole totta. Ja koska olen saanut lapseni hoidoilla yli 35-vuotiaana, kuulun taas siihen ryhmään, joka vain odotti liian kauan. Tilastot vääristävät eikä minusta kovin pätevää tietoa voi saada yli 200 vuotta vanhoista tiedoista, joihin nykyiset hedelmällisyysluvut perustuvat. Lääkärit haluavat kuitenkin varmistaa oman selustansa ja hätyyttelevät lapsentekoon juuri siksi, että ainahan on riski, ettei sitä lasta kuulukaan, ja kun on lyhyempi aika yrittää ennen vaihdevuosia, niin riski lapsettomuuteen on suurempi. Minäkin olisin todennäköisesti jäänyt lapsettomaksi, jos olisin odottanut kauemmin, koska jopa hoidoilla kesti vuosikausia ennen kuin lasta kuului.
Toisaalta voidaan taas puhua nuorten äitien ongelmista. Jos lapset tekee kesken opiskelujen tai jopa ennen opiskeluja, on täysin miehen elatuksen varassa. Jos mies kyllästyy olemaan perheen elättäjä, voi nainen huomata olevansa yh ilman tuloja alle kolmikymppisenä. Näin kävi ystävälleni. Uskon, että parisuhteelle on myös taakka tietynlainen epätasa-arvoisuus eli se, että toinen paahtaa töissä pitkää päivää vuosikausia ja toinen hoitaa lapsia kotona. Tämä on tietysti se perinteinen malli, mutta ei mielestäni kuulu enää nykypäivään. Kyllä nykyaikaisen parisuhteen ideana on se, että molemmat osallistuvat lastenhoitoon ja perheen elatukseen. Aivan varmasti se on myös lapselle se paras malli, kun molemmat vanhemmat ovat läsnä ja osallistuvat hoitamiseen.
20-25-vuotiaat eroavat kaksi kertaa todennäköisemmin kuin 35-40-vuotiaat. Huostaanotetuista lapsista yli 80% on eroperheistä/ yh-perheistä, ja sosiaalitoimen asiakkuudeksi päätyi kaksi kertaa todennäköisemmin perhe, jossa lapset oli tehty nuorena (alle 30-vuotiaana). Syrjäytyneiden lasten vanhemmat olivat yli kaksi kertaa todennäköisemmin tehneet lapset alle 25-vuotiaana.
Lapselle parasta on vanhemmat, jotka ovat saaneet taloudellisen tilanteen kuntoon (huostaanotettujen perheissä oli yli 80 % taloudellisia vaikeuksia/työttömyyttä). Lapsen kannalta siis paras tilanne on syntyä tilastollisesti yli 30-vuotiaille vanhemmille.
Elämä tuntuu epäreilulta ja valinnat vääriltä, kun jokin osa ei menekään suunnitelmien mukaan. Syytä on kuitenkin muistaa, että jotain muuta olisi voinut mennä pieleen, jos olisikin toiminut toisin. Ap ei voi tietää, olisiko hän ollut lapseton 25-vuotiaana (niin kuin minä olin). Hän ei voi tietää, olisiko hän joutunut yksinhuoltajaksi vai olisiko perhe-elämä kenties ollutkin aivan liian raskasta. Pahimmillaan hän voisi olla ilman työtä yksinhuoltajana painiskellen talousongelmien keskellä.
Minulla on ystävä, joka tuli äidiksi 41-vuotiaana. Elämä ei ollut kohdellut silkkihansikkain ja sopiva mieskin löytyi vasta lähempänä neljääkymmentä. Pian sen jälkeen kun hän oli miehen löytänyt, hän kertoi, ettei aio hosua, vaikka lapsentekoikä hupenee nopeasti, koska kokee, että tärkeintä on löytää se upea parisuhde, joka kestää tuulet ja tuiskut ja sen lapsettomuudenkin ja että siitä parisuhteesta hän aikoo pitää kiinni silläkin uhalla, että sauma lastentekoon menee ohi. Onneksi ei mennyt, mutta oli ihailtavaa havaita, että joku oli niin sinut elämänsä kanssa, vaikka iso osa asioista ei ollut valintakysymyksiä vaan kakkaa, jota nakattiin polulle. Minusta tavoiteltavaa on siis löytää oma itsensä ja itsensä kaltainen elämä, kuului siihen sitten lapsia tai ei.
Maailmassa on liiiikaa ihmisiä!!!! Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta että lisää vain on tuupattava...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minkäs teet kun poikaystävää ei ole ja haluaisit lapsia kauheesti. Ei niitä niin vaan yksin tehdä. T. Surullinen 26 v.
Artikkeli unohtui. Eli se on tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minkäs teet kun poikaystävää ei ole ja haluaisit lapsia kauheesti. Ei niitä niin vaan yksin tehdä. T. Surullinen 26 v.
Hedelmöityshoidot ovat sallittuja myös yksinäisille naisille.
Ja mä koen olevani vanha äiti, kun sain keskimmäiseni 29v ja kuopukseni 30v. Esikoiseni sain sentään 21v. Tuntuu oudolta, että nyt 31-vuotiaana osa kavereista alkaa suunnittelemaan sitä ensimmäisen tekemistä. Mulla oli aina muita vanhemmat vanhemmat, ja se harmitti. Ja nyt tein itse vanhana 2 viimeisintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen kannattaisi tehdä lapset jo opiskeluaikana? Silloin on nuori ja jaksaa, sama se on valmistuuko 23 vai 26 vuotiaana. Sitten olisi valmis työelämään ja lapset jo tehtynä.
Mistä löydät miehen, joka haluaa perheleikkejä parikymppisenä opiskelijana? Ja joka ei nosta kytkintä kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ja mä koen olevani vanha äiti, kun sain keskimmäiseni 29v ja kuopukseni 30v. Esikoiseni sain sentään 21v. Tuntuu oudolta, että nyt 31-vuotiaana osa kavereista alkaa suunnittelemaan sitä ensimmäisen tekemistä. Mulla oli aina muita vanhemmat vanhemmat, ja se harmitti. Ja nyt tein itse vanhana 2 viimeisintä.
Mulla menee aikas samalla ikähaarukalla muksut ja pakko kyllä myöntää että kadehdin niitä jotka päätti tehdä lapset vähän myöhemmin. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen kannattaisi tehdä lapset jo opiskeluaikana? Silloin on nuori ja jaksaa, sama se on valmistuuko 23 vai 26 vuotiaana. Sitten olisi valmis työelämään ja lapset jo tehtynä.
Mistä löydät miehen, joka haluaa perheleikkejä parikymppisenä opiskelijana? Ja joka ei nosta kytkintä kolmekymppisenä.
Niin, elämä kannattaa jättää elämättä. Jos parikymppisenä sinulla olisi se mies, jonka kanssa haluaisit lapsia, niin jättäisitkö ne kuitenkin tekemättä, koska mies voi tulevaisuudessa nostaa kytkintä? Tulevaisuus on aina epävarma ja elämä on nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen kannattaisi tehdä lapset jo opiskeluaikana? Silloin on nuori ja jaksaa, sama se on valmistuuko 23 vai 26 vuotiaana. Sitten olisi valmis työelämään ja lapset jo tehtynä.[/quote
No olen nyt 23 ja toista vuotta yliopistossa. En varmasti valmistu vielä 26v:nä vaikkei helmoissa roikkuisikaan kakaroita. Ja kuinka monen kannattaisi viilettää menemään jo opiskeluaikana? Silloin on nuori ja jaksaa, en välttämättä enää näin villisti nauttisi elämästä viiskymppisenä.
miten voi kestää päälle 15 vuotta koulutuksen ja duunin saamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama kaava, mutta onneksi raskauduin ensiyrittämästä 35-vuotiaana. Ehdin täyttää 36 kun lapsi syntyi. Nyt haluaisin toisen heti perään... liekö enää yhtä hyvä tuuri :/
Toisaalta harmittaa, etten lähtenyt hommaan hieman aikaisemmin... Mitä jos haluaisin kolmannenkin? Voisi olla sitten liian myöhäistä ja riskitkin kasvaa.
Joo Down lapsessa voi olla hoitamista useammankin edestä.
Adoptoihan Jutta Urpilainenkin juuri...