Odotin että kaikki on valmista - nyt olen katkera lapseton
Tein kaiken oppikirjan mukaan, odotin että saadaan vakityöt miehen kanssa ja talous on kunnossa. 35 vuotiaana alkoi olla tunne, että lapsi saisi tulla. No, nyt olen 38 ja yhä lapsettomuushoidoissa.
Sen sijaan ystäväpariskuntani teki lapset alle kolmikymppisenä, vaikka hekin olivat pätkätöissä ja välillä työttöminä. Ihmettelin miten he uskaltavat. Mutta nyt he ovatkin molemmat hyvissä vakipaikoissa ja ostivat juuri omakotitalon. Ei siinä vielä kaikki, kaverini odottaa vielä kolmatta vauvaansa! En voi sille mitään, että olen aika rankasti katkera kun katselen heidän perheensä onnea.
Kommentit (114)
Minkä ihmeen oppikirjan mukaan? Kun itse olin koulussa biologian oppikirja kertoi, että ihminen on hedelmällisimmillään nuorena. Ja maalaisjärkikin kertoi, että lapset kannattaa tehdä kun itse vielä jaksaa ja elämäntyyli joustaa. Opiskelijakin saa kuule käyttää päivähoidon palveluita ja usein luentoja on päivässä vain pari tuntia ja nekin esim. välillä 10-14. Muut koulutyöt voikin sitten sovittaa oman aikataulun mukaan miten vaan.
Vauva ei paljon muuta kaipaa kuin läsnäolevaa vanhempaa ja turvaa. Ne voi tarjota ilman suuria palkkatulojakin. Ja sitten kun lapsi menee kouluun, vanhemmat siirtyvät työelämään ja kun lapsi on teini-iässä ja vaatii enemmän taloudellisia resursseja, vanhemmilla on jo työura hyvällä mallilla ja niin edelleen.
Ainut syy lykätä lastentekoa on se, että ei haluta sitoutua, vaan halutaan bilettää ja jatkaa teini-ikää pitkälle aikuisuuteen. Välillä pitää saada käydä rentoutumassa tyttöjen kanssa Kreikassa tai poikien kanssa Thaimaassa ja harrastaa irtosuhteita ristiin rastiin. Sellaiseksi on maailma mennyt.
Ei saa aina laittaa tätä asiaa naisten niskoille. Varsinkin tänä päivänä, kun korostetaan oikeutta itselle mielekkääseen elämään ym., on mielestäni ihan vastuutonta patistaa nuoria lasten tekoon. Varsinkin kun opinnot kesken ja ei välttämättä edes tiedä mitä haluaa elämältä ja työelämältä. Rahaa ei ole. Kuinka moni nuori on valmis ottamaan vastuun perheestä? Kun kaverit viettää vielä villiä nuoruutta? Poikkeuksia on toki, mutta kyllä nykypäivän yhteiskunnassa on mielestäni hyvä viettää kunnon nuoruus ennen kuin ryntää perhettä perustamaan. Ei niitä lapsia kannata kaikkiin parisuhteisiin hankkia. Kenellä on nuorena realistinen käsitys siitä millaista on perhe-elämä? Ja siitä mitä se vaatii siltä parisuhteelta toimiakseen? Mua ottaa päähän nämä ainaiset jutut siitä että lapset olisi tehtävä parikymppisenä. No ei ole, kannattaa odottaa lähemmäs kolmeenkymppiin ja sen jälkeenkin monesti ehtii vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen kannattaisi tehdä lapset jo opiskeluaikana? Silloin on nuori ja jaksaa, sama se on valmistuuko 23 vai 26 vuotiaana. Sitten olisi valmis työelämään ja lapset jo tehtynä.
Mistä löydät miehen, joka haluaa perheleikkejä parikymppisenä opiskelijana? Ja joka ei nosta kytkintä kolmekymppisenä.
Voi sitä parikymppisenä ottaa yli kolmekymppisen ukon, niin tuskin lähtee kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen kannattaisi tehdä lapset jo opiskeluaikana? Silloin on nuori ja jaksaa, sama se on valmistuuko 23 vai 26 vuotiaana. Sitten olisi valmis työelämään ja lapset jo tehtynä.
Mistä löydät miehen, joka haluaa perheleikkejä parikymppisenä opiskelijana? Ja joka ei nosta kytkintä kolmekymppisenä.
Kuinka moni on etsinyt? Kuinka moni parikymppinen nainen hakee miestä sillä silmällä? Kuinka moni ottaa asian puheeksi suhteen alussa? Tulos saattaisi yllättää, jos käyttäisikin energiansa sen pelimiehen metsästämisen sijasta siihen, että hakisi heti pysyvää ja vakavaa elinikäistä suhdetta. Uskovaiset tuntuvat onnistuvan tässä aika kovalla prosentilla eli ei se vika varmaan ole ainakaan miesten biologiassa.
Nuo hedelmällisyysiät koskevat ennemminkin naisten luonnollista raskautumista. Hedelmöityshoitoja käyttävillä ei ole niin suurta merkitystä onko alle vai yli 30-vuotias (toki on jotain merkitystä). Itse olen yrittänyt raskautua luonnollisesti eikä ole kahdessa vuodessa onnistunut. Aloitettiin siis yritys kun olin 25-vuotias. Päätettiin laittaa asia tauolle, nauttia miehen kanssa elämästä ja vapaudesta ja kokeilla 30 ikävuoden jälkeen uudestaan hedelmöityshoidoilla :) Jos ei tule lasta, niin uskon pystyväni elämään asian kanssa, sillä nautin elämästäni muuten niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Nuo hedelmällisyysiät koskevat ennemminkin naisten luonnollista raskautumista. Hedelmöityshoitoja käyttävillä ei ole niin suurta merkitystä onko alle vai yli 30-vuotias (toki on jotain merkitystä). Itse olen yrittänyt raskautua luonnollisesti eikä ole kahdessa vuodessa onnistunut. Aloitettiin siis yritys kun olin 25-vuotias. Päätettiin laittaa asia tauolle, nauttia miehen kanssa elämästä ja vapaudesta ja kokeilla 30 ikävuoden jälkeen uudestaan hedelmöityshoidoilla :) Jos ei tule lasta, niin uskon pystyväni elämään asian kanssa, sillä nautin elämästäni muuten niin paljon.
Anoppi on saanut lapsia 40,50,60 ja 70 luvuilla.
Älä ap soimaa itseäsi valinnoista, jotka teit sen hetkistä tilannetta ja ajatuksiasi kuunnellen. Koskaan ei elämässä voi tietää, miten olisi mennyt, jos olisi valinnut toisin. Et ole tehnyt mitään väärää, ainoastaan luottanut siihen suunnitelmaan ja tunteeseen, joka tuntui parhaimmalta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa ja onnistumista lapsettomuushoidoissa.
Vierailija kirjoitti:
No se on voivoi, kyllä jo yläasteen biologiassa on kerrottu hedelmällisyydestä ja iästä.
Aivan. En ymmärrä, että miksi pitää ruveta joihinkin luonnottomiin hedelmöityshoitoihin jos ei luonnollisesti tule raskaaksi. Kaikkien ei ole tarkoitus jatkaa sukuaan, kaikkien geenit eivät ole elinkelpoisia. Aivan luonnollinen asia. Ihmisiä on muutenkin monta miljardia liikaa jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
miten voi kestää päälle 15 vuotta koulutuksen ja duunin saamiseen?
Ei vakinaisia töitä saa tuosta vaan. Ja omakotitaloon ja muuhun lasten kanssa välttämättömään säästäminen vie aikaa.
Me aloitimme yrityksen, kun olin 28-vuotias ja kumpikin pätkätöissä. Nyt olen 30-vuotias, odotamme lapsettomuushoitoihin pääsyä. Olemme edelleen pätkätöissä, asuntoon aiotut säästöt hupenevat lapsen hankkimiseen. Meillä ei siis ole mitään elementtejä oppikirjan mukaisesta elämästä, ei ehkä koskaan tulekaan. Hoidot stressaavat kovin myös taloudellisen puolen takia, sillä työt eivät välttämättä jatku enää muutaman kuukauden päästä kummallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei saa aina laittaa tätä asiaa naisten niskoille. Varsinkin tänä päivänä, kun korostetaan oikeutta itselle mielekkääseen elämään ym., on mielestäni ihan vastuutonta patistaa nuoria lasten tekoon. Varsinkin kun opinnot kesken ja ei välttämättä edes tiedä mitä haluaa elämältä ja työelämältä. Rahaa ei ole. Kuinka moni nuori on valmis ottamaan vastuun perheestä? Kun kaverit viettää vielä villiä nuoruutta? Poikkeuksia on toki, mutta kyllä nykypäivän yhteiskunnassa on mielestäni hyvä viettää kunnon nuoruus ennen kuin ryntää perhettä perustamaan. Ei niitä lapsia kannata kaikkiin parisuhteisiin hankkia. Kenellä on nuorena realistinen käsitys siitä millaista on perhe-elämä? Ja siitä mitä se vaatii siltä parisuhteelta toimiakseen? Mua ottaa päähän nämä ainaiset jutut siitä että lapset olisi tehtävä parikymppisenä. No ei ole, kannattaa odottaa lähemmäs kolmeenkymppiin ja sen jälkeenkin monesti ehtii vielä.
Itse olen 36-vuotias mies. Tykkään juoda kaljaa ja elää huolettomasti niin kuin haluan. Välillä vuokrataan kavereiden kanssa mökki viikonlopuksi tai käydään thaikuissa tai Rukalla laskettelemassa. Kerran lennettiin katsomaan formulaa. Raha riittää hyvin kun ei ole perhettä ja vapaus on mannaa. Miksi tästä pitäisi yhtään sen enempää luopua nyt kuin kymmenen vuotta sitten? Mikä oikeus tai velvollisuus parikymppisellä on "kokea elämää" ja miksi se mukamas muuttuu siitä yhtään mihinkään tietyn iän jälkeen? Miksi Vesa Keskinen on sika, mutta itsekäs ja hedonismin pohjalta päätöksiä tekevä 25-vuotias Birgitta on feminismin airut ja hieno itsenäinen nainen?
Kyllä se menee niin, että jokainen elää sen oman elämänsä sen mukaan miten asiat kokee. Jos haluaa perheen, niin perustaa sitten perheen. Jos haluaa elää sinkkuna, niin elää sitten sinkkuna. Ja jos syystä tai toisesta yrittää jonkinlaista kompromissia kun yhteiskunta niin tuntuu vaativan, niin ei sitten itke, jos biologia ei taivukaan siihen vaatimukseen. Naisten hedelmällisyys laskee nopeammin ja totaalisemmin kuin miesten.
Kaksi eniten seksiä harrastavaa ryhmää ovat muuten tutkimusten mukaan parikymppiset naiset ja viisikymppiset miehet. Millaista kuvaa yhteiskunnasta tämä fakta maalaa?
Täysin subjektiiviseen kokemukseen pohjautuvaa tietoa: aika monet lestadiolaisnaiset (eli ns. luonnollinen hedelmällisyys) saavat viimeisen lapsensa 42-43 -vuotiaina.
Jostain kuitenkin luin, että jostain syystä seuraavat raskaudet alkavat helpommin kuin ensimmäinen, joten jos ensimmäistä lasta alkaa yrittää nelikymppisenä, voi olla, että lasta ei tulekaan.
En tule ikinä asumaan omakotitalossa. Minulla ei ole ikinä varaa lähteä mihinkään eikä tehdä mitään. Lapsia kyllä on ja rakastan heitä. Mutta se rakkaus on ainut mitä pystyn heille tarjoamaan, mutta teineille se EI RIITÄ.
Minulla ei ole koulutusta, ei miestä, ei omakotitaloa (asumme tosi ahtaasti nyt), ei rahaa, ei luottotietoja, ei vakityötä, ei autoa eikä lemmikkejä. Lasten isät, siis ex-miehet, ovat ongelmaisia ja molemmat enemmän PA kuin minä eivätkä lapseni ole ainuita elätettäviä heille.
Haluaisin parisuhteen ja aikuista tukea arkeeni, mutta kukaan tolkku mies ei tähän hullunmyllyyn lähde. Juoppoa ja ongelmaista en enää huoli. Ketä kiinnostaa 4 lapsen(4-16-v) ylipainoinen yh-äiti? Vielä kun on myös erityislapsi. Omakin terveys on reistaillut. Teen vuorotyötä, ja vakipaikasta tai paremmasta palkasta en uskalla edes unelmoida. Elämä on yhta selviytymistä päivästä toiseen. Välillä tuntuu, ettei jaksa. Kyllä minua harmittaa, etten pysty parempia puitteita lapsilleni tarjoamaan. Sen jotenkin kestää, ettei itselle saa mitään, mutta lapsetkaan ei ikinä saa mitään. Harrastusmahdollisuudet on tosi rajalliset ja vaatteet kirpparilta, ei omaa huonetta koululaisilla jne.
Onnea niille, joilla on kaikki! Lapset, hyvä parisuhde, talous kunnossa, työ ja koulutus ja terveys! En voi sanoa, että lapseni saa parhaimmat puitteet elämäänsä. Eniten harmittaa huonot parisuhteet ja rikkinäinen perhe. Köyhyyden jotenkin kestää, mutta lapsillani ei oikeastaan kunnon isää ole.
Voimia ap! Harvalla kaikki asiat elämässä onnistuu. Eikä lapset takaa onnellista elämää. En omille lapsilleni suosittele lasten hankintaa liian aikaisin. Toivon heille koulutuksen ja työn ja vakaan suhteen. Aika herkästi pienten lasten vanhemmat eroaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on voivoi, kyllä jo yläasteen biologiassa on kerrottu hedelmällisyydestä ja iästä.
Aivan. En ymmärrä, että miksi pitää ruveta joihinkin luonnottomiin hedelmöityshoitoihin jos ei luonnollisesti tule raskaaksi. Kaikkien ei ole tarkoitus jatkaa sukuaan, kaikkien geenit eivät ole elinkelpoisia. Aivan luonnollinen asia. Ihmisiä on muutenkin monta miljardia liikaa jo nyt.
Niimpä... Sinunkin pershedelmäsi ovat liikaa liian päälle, vaikka lisääntyisitkin nussimalla.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Lapset pitäisi tehdä 20v kun on parhaassa lapsenteko iässä. Näin se vaan menee. Hedelmällisyys laskee nopeasti.
20 v harvemmin ollaan vielä korvien välistä kasvettu tarpeeksi aikuiseksi ja se näkyy näiden teinipissisten lapsista selvästi ikävä kyllä... T. Lastentarhaope
Vierailija kirjoitti:
Tein kaiken oppikirjan mukaan, odotin että saadaan vakityöt miehen kanssa ja talous on kunnossa. 35 vuotiaana alkoi olla tunne, että lapsi saisi tulla. No, nyt olen 38 ja yhä lapsettomuushoidoissa.
Sen sijaan ystäväpariskuntani teki lapset alle kolmikymppisenä, vaikka hekin olivat pätkätöissä ja välillä työttöminä. Ihmettelin miten he uskaltavat. Mutta nyt he ovatkin molemmat hyvissä vakipaikoissa ja ostivat juuri omakotitalon. Ei siinä vielä kaikki, kaverini odottaa vielä kolmatta vauvaansa! En voi sille mitään, että olen aika rankasti katkera kun katselen heidän perheensä onnea.
en halunnut edes lasta, elin elämää omaan malliin. jossain vaiheessa biologinen klo tikittää ja mulla se alkoi vaimeasti tikittämään n 36 v ja sitten alkoikin jyskyttämään, olin työtön ja miehetön n 38 vee mutta ponkasin naimisiin aika pian tavattuani miehen päämääränä saada vauva. Menihän siinä muutama vuosi kun tärppäs ilman hoitoja. Nyt oon töissä ja miehetön mutta se ei tahtia haittaa. Turha ruikuttaa.
Se heikoin aines lisääntyy tässä maassa kaikkein eniten ja aikaisin. Joka lapsella joku häiriö tai diagnoosi. Puolet teiniäideistä polttaa tupakkaa. 20- V bilehileet huomaa olevansa neljännellä kuulla raskaana yllättäin ja dokattu on ankarasti. Huumemammat on selvässä kasvussa. Pysyvistä parisuhteista ei tietoakaan.
Mutta nää vähäosaset pissisäitylit on kyllä tämän maan tuho. Lapsi hankitaan siksi, että siitä saa söpöjä kuvia instagramiin. Muukin aika menee somettaessa eikä lapsi opi siksi edes puhumaan.
Pakko olla provo. Ei kai kukaan oikeasti varro lasten tekemistä noin piktään jos kumppanikin jo on. Lapset pitää tehdä nuorena kun löytää hyvin kumppanin ja sitten vaan elelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen kannattaisi tehdä lapset jo opiskeluaikana? Silloin on nuori ja jaksaa, sama se on valmistuuko 23 vai 26 vuotiaana. Sitten olisi valmis työelämään ja lapset jo tehtynä.
Mistä löydät miehen, joka haluaa perheleikkejä parikymppisenä opiskelijana? Ja joka ei nosta kytkintä kolmekymppisenä.
Kuinka moni on etsinyt? Kuinka moni parikymppinen nainen hakee miestä sillä silmällä? Kuinka moni ottaa asian puheeksi suhteen alussa? Tulos saattaisi yllättää, jos käyttäisikin energiansa sen pelimiehen metsästämisen sijasta siihen, että hakisi heti pysyvää ja vakavaa elinikäistä suhdetta. Uskovaiset tuntuvat onnistuvan tässä aika kovalla prosentilla eli ei se vika varmaan ole ainakaan miesten biologiassa.
Kuka haluaa elää uskovaiselämää jos ei ole uskovainen? Kyllä ihmisellä ja myös naisilla saa olla ennen perhettä muutakin elämää. Ei kai se heti tarvitse katsella hautaan saakka kestävää parisuhdetta?
Hyvin mahdollista sekin.