Lue keskustelun säännöt.
Odotin että kaikki on valmista - nyt olen katkera lapseton
25.03.2016 |
Tein kaiken oppikirjan mukaan, odotin että saadaan vakityöt miehen kanssa ja talous on kunnossa. 35 vuotiaana alkoi olla tunne, että lapsi saisi tulla. No, nyt olen 38 ja yhä lapsettomuushoidoissa.
Sen sijaan ystäväpariskuntani teki lapset alle kolmikymppisenä, vaikka hekin olivat pätkätöissä ja välillä työttöminä. Ihmettelin miten he uskaltavat. Mutta nyt he ovatkin molemmat hyvissä vakipaikoissa ja ostivat juuri omakotitalon. Ei siinä vielä kaikki, kaverini odottaa vielä kolmatta vauvaansa! En voi sille mitään, että olen aika rankasti katkera kun katselen heidän perheensä onnea.
Kommentit (114)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin minäkin halunnut lapsia 20-30v, mutta en ollut haluttua seuraa siinä iässä. Nuoruuden kiusaamiskokemukset teki epävarmaksi ja luottamus toisten sanomisiin oli kortilla.
Meillä oli sama kaava, mutta onneksi raskauduin ensiyrittämästä 35-vuotiaana. Ehdin täyttää 36 kun lapsi syntyi. Nyt haluaisin toisen heti perään... liekö enää yhtä hyvä tuuri :/
Toisaalta harmittaa, etten lähtenyt hommaan hieman aikaisemmin... Mitä jos haluaisin kolmannenkin? Voisi olla sitten liian myöhäistä ja riskitkin kasvaa.
Meillä oli kaikki kunnossa, kun sain esikoisen tasan keskimääräisessä lapsentekoiässä. Sepä ei estänyt sitä, että juuri niihin aikoihin miehen työpaikka lomautti ja omani kaatui kokonaan. Ei ollut paikkaa, mihin palata.
Vierailija kirjoitti:
Provo. Katkera muiden omakotitalohankkeesta? Eiköhän teilläkin ole siihen varaa, varsinkin kun olette lapsettomia.. ;)
Joku elämäänsä kyllästynyt perheellinen purkaa täällä ilmeisesti olojaan.
Vähän kärjsitetysti kirjoitettu aloitus, kyllä. Mutta tarinana ihan tosi. Omassa tuttavapiirissäni aloituksen kaltaisia aviopareja on jopa "muutama". Osa kovasti elämäänsä suunnitelleita, hyväosaisia, joista lapsettomuus ensimmäinen kova kriisi. Osa herännyt vasta yli 35-vuotiaana, että lapsikin voisi olla. Osalle on käynyt hyvin, osa vielä odottaa onneaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi olla katkera kuin itsellesi. Itse olet elänyt "oppikirjan" mukaan? Miksi pitää elää jonkun kaavan mukaan? Määrittääkö muiden vaatimukset sinun elämäsi kulun vai päätätkö itse?
Aika harvassa ovat ne kolmevitoset, joiden olisi oikeasti kannattanut tehdä lapset nuorempana hedelmällisyytensä takia. Tunnen yhden, jolla todettiin ennenaikaiset vaihdevuodet 30-vuotiaana, näitä tapauksia on alle 1% naisista. Hänen kohdallaan voi sanoa, että olisi kannattanut tehdä lapset aiemmin. Terveillä ~35-vuotiailla on vielä ihan hyvät mahdollisuudet saada useampikin lapsi. Jos on ongelmia hedelmällisyydessä, niin usein ne ovat olleet aina olemassa, eikä ikävuosina 25-35 tapahdu juuri mitään mullistavaa asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä kellään gyne "pelottele", että hedelmällisyys alkaa laskea ja kannustaa yrittämään lasta jo nuorempana? Minulla gyne kyseli siinä noin kolmekymppisenä, että aiottekos lapsia saada, kun nyt olisi jo korkea aika aloittaa yritys, jos haluatte. Näin olen kuullut monen muunkin gynen sanoneen tuttaville. Silloin se ärsytti, kun me emme todellakaan niitä lapsia halua, mutta näin jälkikäteen ajateltuna onhan tuo ihan hyvä tapa muistutella niitä naisia, jotka lapsia haluaisivat.
Nykyisin elämä on entistä epävarmempaa. Sen takia ihmettelen, miksi ap puhuu oppikirjamaisesta elämästä - mitä sellainen edes nykyisin tarkoittaa?
En toki tarkoita, että lapsia pitäisi tehdä mahdottomiin tilanteisiin. Kannattaa kuitenkin huomioida, että myös pienillä tuloilla voi elää taloudellisesti vakaata elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se on voivoi, kyllä jo yläasteen biologiassa on kerrottu hedelmällisyydestä ja iästä.
En muista tuollaista asiaa, ehkä ei ollut omassa kirjassani. Se 9-vuotiaan tytärpuolensa surmaamisesta tuomittu nainen sai vankilassa lapsen 48-vuotiaana. Aika moni saa lapsen yli 35-vuotiaana.
Mä oon 23v, opiskelut kesken (en ees tiiä haluunko jatkaa koko alaa), ei vakkari duunia. Poika kohta 1v ja toinen tulossa. Mies paiskii töitä joten pärjätään hänen palkalla ja mun kotihoidon tuella. Ei tää aina kivaa oo ja myönnän, että tulevaisuus pelottaa, mutta en vaihtais mihinkään! Sitte kun on lapset tarhaikäsiä menen takas kouluun täyspäiväsesti ja teen ehkä ohella töitä. Varmasti rankkaa sekin. Ihanteena olisi tietty, että mulla ois koulutus 30v mennessä ja ehkä joku mieleinen työpaikkakin, mutta eihän sitä tiiä mitä elämä tuo tullessaan. Oon vielä nuori, en jaksa stressata :) nyt keskityn lapsiini:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on aina peruskommentti. Ensin on tutkittua dataa ja faktaa esim. hedelmällisyydestä, teini-äitien ongelmista jne. Ja AINA joku tulee ketjuun: mä sain lapsen 39 vee ekasta kerrasta, mä sain lapsen 17-vee ja yliopistotutkinto taskussa ja vieläkin isän kanssa yhdessä.
Mikä harmittaa? Eikö se oli hienoa, että jotkut onnistuvat?
En ole tuttavapiirimme ainoa, joka on saanut lapsia 38+ vuotiaana.
Edellisen pointti lienee ollut, että jos on olemassa selkeä tilastollinen yhteys joidenkin asioiden välillä (esimerkiksi: ikä ja hedelmällisyys) niin yksittäiset kokemukset eivät ole olennaisia. Kyllä kaikki tietävät, että jotkut tuleva luomusti raskaaksi 38-, 45- ja jopa 49-vuotiaana. Todennäköisyys luomuraskauteen kuitenkin laskee huimasti 35 ikävuoden jälkeen.
Ex-esihiehelleni kävi juuri noin. Teki uraa ja halusi "kaiken". Sit kolmevitosena mies jätti ja ennenkuin uusi löytyi, oli ikää yli 40 eikä lapsia tullut. Sai lapsettomuussuruunsa ammattiapua.
Mut ei voi tietää, miten elämä menee ja mitä jälkikäteen katuu. Ap:n tuttavaperhe on saattanut kadehtia toisen dink-eloa, matkusteluja jne. Suru pitää surra, mutta kateus on turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveillä ~35-vuotiailla on vielä ihan hyvät mahdollisuudet saada useampikin lapsi. Jos on ongelmia hedelmällisyydessä, niin usein ne ovat olleet aina olemassa, eikä ikävuosina 25-35 tapahdu juuri mitään mullistavaa asian suhteen.
On sillä sikäli vaikutusta, että 35 vuotiaana sitä jäljellä olevaa aikaa on vähemmän ja siksi hoidoilla ym kiireempi jos haluaa useamman kuin yhden lapsen.
Meillä kävi tuuri kun hoidoista oli apua nopeasti, silti yrittämisen aloituksesta lapsen syntymään meni lähes kolme vuotta (ensin se vuoden yritys, lähete ja julkisen jonot, tutkimukset ja sitten vasta hoitojen aloitus). Mulla tämä ajoittui ikävuosille 27-30 eli on aikaa vielä yrittää se pikkusisaruskin saada, etenkin kun ongelman syy on jo selvillä.
Jos tämä aika olisi osunut esim. ikävuosille 34-37 niin olisi sille pikkusisaruksen "teolle" paljon vähemmän aikaa.
Kun ei sitä ennalta tiedä kenen on vaikea tulla raskaaksi. Mutta aika monen kuitenkin, lapsettomuus koskettaa jo joka viidettä paria.
Ap:lle tsemppiä, toivottavasti toiveenne toteutuu.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Ap ei kannata kadehtia. Keskity iloitsemaan parisuhteestasi ja hyvästä taloudellisesta tilanteesta. Lapsiperheen elämä on rankkaa työtä ja johtaa usein eroon. T. Yhteishuoltajuuteen ajautunut mamma jolla rahat vähissä
Mä saatan olla samassa tilanteessa muutaman vuoden päästä (nyt 34 emmekä vielä edes yritä), paitsi että hoitojen sijaan ajattelin adoptoida tai ottaa sijaislapsia, jos itse en onnistu lapsia tekemään. Mulla syynä tähän on nuorempi mies, ja meillä on todella huono taloudellinen tilanne ja molemmilla huonosti töitä. Itse teen nyt toista tutkintoa, joten tilanne voi kohentua.
Minä uskaltaisin tehdä lapsen näinkin, varsinkin, kun pelkään, että aika hupenee, mut mies kokee, että ois parempi, kun olis enemmän turvaa. Mun vanhemmat pystyis tukemaan, mutta se ei hänelle käy.
En halua tulla katkeraksi, ja suunnitelmani B on, että jos äijä ei rupea kokemaan itseään valmiiksi ja tekemään asioita mahdolliseksi kanssani, heitän sen pellolle ja hankin niitä sijaislapsia yksin. Kymmenen vuoden päästä sitten, jos ei muuten, vaikka teinejä. Ja älkää nyt luulko, etten rakasta tuota ihmistä, tämä on hallintakeino, että keksii inhorealistisimman vaihtoehdon (että vielä kymmenkin vuoden päästä olisin lapseton).
Tämä nainen on hieno esimerkki, ja jos joutuu samanlaiseen tilanteeseen, hänen kirjastaan on varmasti myös apua:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä kellään gyne "pelottele", että hedelmällisyys alkaa laskea ja kannustaa yrittämään lasta jo nuorempana? Minulla gyne kyseli siinä noin kolmekymppisenä, että aiottekos lapsia saada, kun nyt olisi jo korkea aika aloittaa yritys, jos haluatte. Näin olen kuullut monen muunkin gynen sanoneen tuttaville. Silloin se ärsytti, kun me emme todellakaan niitä lapsia halua, mutta näin jälkikäteen ajateltuna onhan tuo ihan hyvä tapa muistutella niitä naisia, jotka lapsia haluaisivat.
No ei, vaan perehtymättä mihinkään yritti tyrkyttää pillereitä heti kättelyssä. Ymmärsi kyllä, kun kerroin, miksi kondomia lukuunottamatta mikään Suomessa saatavilla oleva ehkäisy ei edes minulle sopisi ja kaiken lisäksi yritämme lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on aina peruskommentti. Ensin on tutkittua dataa ja faktaa esim. hedelmällisyydestä, teini-äitien ongelmista jne. Ja AINA joku tulee ketjuun: mä sain lapsen 39 vee ekasta kerrasta, mä sain lapsen 17-vee ja yliopistotutkinto taskussa ja vieläkin isän kanssa yhdessä.
Mikä harmittaa? Eikö se oli hienoa, että jotkut onnistuvat?
En ole tuttavapiirimme ainoa, joka on saanut lapsia 38+ vuotiaana.
Mua harmittaa, että käytät yksittäistä esimerkkiä.Ja tässä yhteydessä en tiedä edes mihin? Tuomaan toivoa ap:lle? Hienoa on, että onnistuit. Mutta se, että olet onnistunut pykäämään kersan 38 vuotiaana ei muuta tosiasiaa, että mahdollisuudet tuon ikäisenä raskautumiseen ovat huonommat kuin 10 vuotta nuorempana
Mikä harmittaa? Eikö se oli hienoa, että jotkut onnistuvat?
En ole tuttavapiirimme ainoa, joka on saanut lapsia 38+ vuotiaana.