Parhaat synttärit ikinä ja järjettömät lahjapyynnöt?

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää tuolla se että asia x on kuulemma ehdoton. Voi luoja, jos joku on oikeasti noin tiukilla, että pitää tuntemattomilta ruinata rahaa ja lahjoja nii ei silloin 3-vuotias pentu muuten latele että mitä pitää ehdottomasti olla.

Joo, pisti kans silmään että 3-vuotias sanoi että Elsa kakku on sitten ehdoton. No hei, siinä tapauksessa, jos kerran kolme wee sanoi niin paras kyllä tehdä, muuten tapahtuu kauheita. Äiti on hyvä ja tekee kakun jossa on vaaleansinistä ja tulostaa sitten kuvan Elsasta, jonka päällystää kontaktimuovilla ja länttää siihen päälle. Siinä on, ja jää vielä hieno Elsan kuvakin muistoksi. Tai sitten sanoo sille kolme vuotiaalleen ettei aina saa mitä haluaa.

Uskomatonta.

2-vuotiaan toiveena mm. S-ryhmän lahjakortti... :D

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaan toiveena mm. S-ryhmän lahjakortti... :D

Kohta varmaan Jannica 1 veekin pyytelee jo lahjakorttia ripsienpidennykseen ja just sitä tiettyä Muumimukia joka äidin kokoelmasta puuttuu. On ne lapset fiksuja!

Ja yksi tyttö haluaisi leipoa muffinsseja parille vieraalle. Ikinä ei ole pystytty järjestemään ????????

Siis oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon oli mustalaisia. Sanooko heidän kulttuuri mitään kerjäämiseen ?

Varmaan paheksutaan kerjäämistä yhteisön muilta jäseniltä, mutta kulttuuriinhan kuuluu että Kelaa, sossua sekä kaikkia kantasuomalaisia saa ja pitää huijata. Opitaan jo äidinmaidossa.

Uskomatonta.. Miettikääpä oikeasti noita lapsia joille "ei ole ollut muutamaan vuoteen mahdollista järjestää synttäreitä rahapulan takia".

Kyllä sen verran pitää lapsiaan arvostaa ja ajatella, että keksii JOTAIN sen yhden kerran kun niillä ne synttärit vuoden aikana on.

Niinkuin joku tuolla edellä jo sanoi, niin minäkin sain aina synttäreinäni päättää sen jonkun (halvan tai ilmaisen) jutun mikä sit koko perheen voimin toteutettiin. Yleensä se oli just joku metsäretki, päivä huvipuistossa tms. Kerran oltiin ihan ilmaisessa kotieläinpuistossa. Niissä ne parhaat muistot syntyi ja sitten aina päivän päätteeksi sain vielä jonkun pienen lahjan (pehmolelu, kirja, uusia tarroja, vaatteita, herkkuja tms). Päivä kustansi ohjelmasta riippuen juuri sen verran että kerran vuodessa sen pystyi huoletta kustantamaan.

Nyt toteutan samaa omille lapsilleni vaikka rahaa olisikin, viimeksi käytiin esikoisen kanssa syömässä hänen valitsemassaan paikassa ja lahjaksi hän sai minulta ja isältään toivomansa kirjan, muuta ei halunnut. Eipä juuri rasittanut kukkaroa. Kekseliäisyyttä peliin niin varmasti saa kivan päivän aikaiseksi. Meillä tosin ilmeisesti on helppoa kun lapset toivovatkin jotain tosi pientä ja helppoa puuhaa, eivät mitään uusia puhelimia, pleikkareita, tms.

Tuli mieleen, että helposti nämä elämänhallinnastaan hukassa olevat vanhemmat kuvittelevat, että kaikki muut ovat niin rikkaita ja jatkuvasti peuhaavat megazoneissa, hoplopeissa yms. Me ollaan ihan tavallisia keskituloisia ihmisiä, mutta silti mennään aika pienellä budjetilla kun arvotetaan enemmän yhteistä aikaa kuin kaupallista viihdettä. Kuten tässäkin ketjussa on mainittu, ihan arjen luksusta on mm. yhteiset metsäretket joskus myös geokätkeillen (eväänä esim reissumiesleipä, pillimehu, banaani, ei kallista), ei mitään sen kalliimpaa. Tärkeitä on, että ollaan yhdessä ja hyvässä seurassa.

4 lapsen yhäiti, yhteishuoltajuus ja lapset viikko-viikko systeemillä? Olipa taas yyhoo mamma....

Mua ihan oikeesti itkettää katsoo tota touhua tuolla. Mun kaverilla oli anomus tuolla kerran ja luulen että aika monella noista hakijoista omaa vähän samanlaisen taustan kuin kaverini. Yhteisiä tekijöitä liian nuorena saatu lapsi huonoon parisuhteeseen (tai ei parisuhteeseen alunperinkään), huonot tai olemattomat pohjaopinnot, ei työpaikkaa/huono työpaikka paskalla palkalla, lapsen isää ei paljoo kiinnosta jne. Mahdollisesti pari lasta lisää, eri isälle, jonka kanssa myös menee lusikat jakoon.

Ekan kerran raskaaksi tullessa vanhemmat yritti selittää kuinka vaikeaa elämä tulee olemaan ja kaikki vain siksi ettei elämä ole tarpeeksi mallillaan vielä, että sen lapsen olisi hyvä syntyä siihen tilanteeseen. Teiniuhmalla kuitenkin päätetään pitää se lapsi ja lopputulema on tämä.

Sitten ei olla valmiita näkemään mitään sen suurempaa vaivaa sen lapsen vuoksi, vaikka facebookissa ja jokaisessa sopivassa tilanteessa hehkutetaan sitä miten ne lapset on äidille maailman tärkeimmät kullannuput.

Lapsi saa pettyä kun äiti synttäreiden korvilla ilmoittaa surullisella sääliäänellään miten äiti on niin pahoillaan, mutta nyt ei äidillä ole varaa niitä synttäreitä järjestää, mutta että keksitään sitten myöhemmin jotain kivaa yhteistä puuhaa, jookos? Lapsi siinä nyökkää ja esittää että kaikki on ihan fine, vaikka vähän kirpaseekin.

Tätä jatkuu ja lapsi oppii itse vanhempana jo vähän häpeämään äitiään, jota kyllä rakastaa, mutta inhoaa sitä tapaa jolla äiti kertoo rahavaikeuksistaan kelle vaan joka suostuu kuunteleen. Itse vaan hän ei aktiivisesti jaksa eikä viitsi tehdä asian eteen mitään.

Mistä tämän tiedän? Olin itse se lapsi, ja katkaisin kierteen kohdallani.

Mutta näitä on paljon ja siksi ketuttaa kattoo nyt 19 vuotiaana paria kaveriaan jotka tohon ryhtyy nyt, vaikka voisivat valita myös toisin.

Tiedän että kärjistin aika reilusti, mutta saitte varmaan käsityksen miltä toi niistä lapsista tuntuu, ainakin osasta. Toinen puolisko kasvaa sitten just tämmösiks kun nää muutama kaverini, jatkaa sitä kotoa opittua nillittämisen ja yhteiskunnalta vaatimisen kaavaa jonka se äiti opetti. Kaikkee pitäis saada, mutta mitään ei haluta antaa. Ja jos maailmankuva on se että normaalit keskituloset ihmiset joilla on omistusasunto ja 10 -vuotta vanha mersu pihassa on kermaperseitä, niin ei hyvä heilu.

Sori vuodatus, jatkakaa.

Vittu mitä porukkaa. Lisääntyminen pitäisi saada luvanvaraiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan oikeesti itkettää katsoo tota touhua tuolla. Mun kaverilla oli anomus tuolla kerran ja luulen että aika monella noista hakijoista omaa vähän samanlaisen taustan kuin kaverini. Yhteisiä tekijöitä liian nuorena saatu lapsi huonoon parisuhteeseen (tai ei parisuhteeseen alunperinkään), huonot tai olemattomat pohjaopinnot, ei työpaikkaa/huono työpaikka paskalla palkalla, lapsen isää ei paljoo kiinnosta jne. Mahdollisesti pari lasta lisää, eri isälle, jonka kanssa myös menee lusikat jakoon.

Ekan kerran raskaaksi tullessa vanhemmat yritti selittää kuinka vaikeaa elämä tulee olemaan ja kaikki vain siksi ettei elämä ole tarpeeksi mallillaan vielä, että sen lapsen olisi hyvä syntyä siihen tilanteeseen. Teiniuhmalla kuitenkin päätetään pitää se lapsi ja lopputulema on tämä.

Sitten ei olla valmiita näkemään mitään sen suurempaa vaivaa sen lapsen vuoksi, vaikka facebookissa ja jokaisessa sopivassa tilanteessa hehkutetaan sitä miten ne lapset on äidille maailman tärkeimmät kullannuput.

Lapsi saa pettyä kun äiti synttäreiden korvilla ilmoittaa surullisella sääliäänellään miten äiti on niin pahoillaan, mutta nyt ei äidillä ole varaa niitä synttäreitä järjestää, mutta että keksitään sitten myöhemmin jotain kivaa yhteistä puuhaa, jookos? Lapsi siinä nyökkää ja esittää että kaikki on ihan fine, vaikka vähän kirpaseekin.

Tätä jatkuu ja lapsi oppii itse vanhempana jo vähän häpeämään äitiään, jota kyllä rakastaa, mutta inhoaa sitä tapaa jolla äiti kertoo rahavaikeuksistaan kelle vaan joka suostuu kuunteleen. Itse vaan hän ei aktiivisesti jaksa eikä viitsi tehdä asian eteen mitään.

Mistä tämän tiedän? Olin itse se lapsi, ja katkaisin kierteen kohdallani.

Mutta näitä on paljon ja siksi ketuttaa kattoo nyt 19 vuotiaana paria kaveriaan jotka tohon ryhtyy nyt, vaikka voisivat valita myös toisin.

Tiedän että kärjistin aika reilusti, mutta saitte varmaan käsityksen miltä toi niistä lapsista tuntuu, ainakin osasta. Toinen puolisko kasvaa sitten just tämmösiks kun nää muutama kaverini, jatkaa sitä kotoa opittua nillittämisen ja yhteiskunnalta vaatimisen kaavaa jonka se äiti opetti. Kaikkee pitäis saada, mutta mitään ei haluta antaa. Ja jos maailmankuva on se että normaalit keskituloset ihmiset joilla on omistusasunto ja 10 -vuotta vanha mersu pihassa on kermaperseitä, niin ei hyvä heilu.

Sori vuodatus, jatkakaa.

Mun on pakko kommentoida tähän sulle, että kaikki tsemppi sulle elämääsi! Vaikutat fiksulta nuorelta, älä anna tuon vähän kurjalta kuullostavan lapsuutesi lannistaa :)

Siis mitä tää on. Noiden hakemusten lähettäjistä n.80 prosenttia on semmosia joiden ei olis pitäny missään tapauksessa alunperinkään lapsia hankkia jos lähtökohdat ovat nuo. Täysin vääristynyt tuo asenne että lapsia tehdään millä hinnalla tahansa, ihan sama vaikka varaa ei olisi ja lähtökohdat muutenkin huonot, ei tukiverkkoja jnejne.

Sen pitäis olla niin että sit kun on edes suurinpiirtein pakka kasassa ja ainakin niin että on laskettu että on varaa elättää koko perhe, kun niitä lapsia pitäis alkaa vasta miettimään.

Rajaan tästä tottakai ulkopuolelle sairastumiset, kuolemantapaukset ja omasta tahdosta riippumattoman työttömyyden, mutta muuten.

Mitä JÄRKEE tehdä niitä lapsia jos koko elämä menee sit ihan kituuttamiseksi niin vanhemmilla, kuin niillä lapsillakin. Ottakaa aikuiset ihmiset vastuu ensin omasta elämästänne ja hoitakaa se ensin siihen kuntoon että se mahdollinen lapsikin sitten voisi vaikka harrastaa ja saada kerran vuodessa ne synttärit ja mukavan joulun, sen sijaan että kitkutetaan sitä elämää niin että ollaan hengissä mutta mitään ei ole mahdollista koskaan tehdä tai saada.

Uskomatonta itsekkyyttä!!

Viime elokuussa tuolla oli aivan superhärski ilmoitus. Kolmevuotiaalle pyydettiin yhteensä yli 700€ edestä tavaraa. Oli leikkimökkiä, lahjakortteja kultakauppaan, pelikonsoleita, polkupyöriä yms.

Lisäksi siellä oli kuva DC:n, Adidaksen, ja Vansin vaatteisiin ja asusteisiin pukeutuneen pojan kuva ja ilmoituksessa pyydettiin huvipuistokäyntiä, lahjakortteja, kännykkää, pomppulinnaa itse synttärijuhlien lisäksi. Kuvassa talon sisustus kyllä näytti olevan viimeisen päälle.

Siellä oli myös syksyllä vissiin kaikille perheen lapsille omat ilmoituksensa. Olikohan viisi vai kuusi lasta. Jokainen toivoi uutta pelikonsolia, joko xboxia tai pleikkaria, muiden lahjojen ohella.

Nyt tuolla ei vaikuta olevan ihan niin törkeitä ilmoituksia. 

Siis onko noi noiden lasten oikeat nimet ja paikkakunnat? Yhessä oli ainakin laitettu "hipsuihin". Täytyy sanoo että ite en kyllä hirveesti tykkäis jos äitini olisi musta tehnyt tollasen jutun johonkin nettiin pyöriin, eihän noissa naamaa näy suurimmassa osassa, mut kyllä tosta ainakin pikkupaikkakuntalaiset voi päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Viime elokuussa tuolla oli aivan superhärski ilmoitus. Kolmevuotiaalle pyydettiin yhteensä yli 700€ edestä tavaraa. Oli leikkimökkiä, lahjakortteja kultakauppaan, pelikonsoleita, polkupyöriä yms.

Lisäksi siellä oli kuva DC:n, Adidaksen, ja Vansin vaatteisiin ja asusteisiin pukeutuneen pojan kuva ja ilmoituksessa pyydettiin huvipuistokäyntiä, lahjakortteja, kännykkää, pomppulinnaa itse synttärijuhlien lisäksi. Kuvassa talon sisustus kyllä näytti olevan viimeisen päälle.

Siellä oli myös syksyllä vissiin kaikille perheen lapsille omat ilmoituksensa. Olikohan viisi vai kuusi lasta. Jokainen toivoi uutta pelikonsolia, joko xboxia tai pleikkaria, muiden lahjojen ohella.

Nyt tuolla ei vaikuta olevan ihan niin törkeitä ilmoituksia. 

No huhhuh! O.o

Tuollainen kerjuusivusto pitäisi kieltää kokonaan!

Mitäs ihmeellistä tuossa nyt muka on? Samanlaisia kerjäyssivujahan on Facebook täynnä.

Osa äideistä kirjoittaa todella huonoa suomea. Enemmin kuin joku pakollinen frozen kakku niin äideille vähän enemmän koulutusta. Lapsistakin saattaisi tulla jotain. Mut oikeasti, kuka tekee lapsen jos ei ole varaa edes synttäreihin? 

Vierailija kirjoitti:

http://www.parhaatsynttaritikina.fi/

Tuollahan noita.

Kattokaa noita nimiä. Voi saatana koko sivu täynnä valkoroskaa ja mustalaisia. Kuolen nauruun.

Kyllä ei voi olla aikuisen perheellisen ihmisen elämä noin levällään ettei pysty syntymäpäiviä lapselleen pitämään.

Mikä noiden käsitys jostain normisynttäreistä oikein on? Voin jopa ymmärtää että joku pyytää jotain polkupyörää jos joltain löytyis nurkista pyörimästä, sehän on ihan hyödyllinenkin (toisaalta voishan noi vanhemmat ite kysellä ympäriinsä ja ettiä semmosen), mutta siis nää että ei olla pystytty järjestään lapselle synttäreitä?

Ite oon rikkaasta perheestä ja mun synttäreiden kaava oli aina tää: äiti teki täytekakun tai osti jäätelökakun, syötiin pahvilautasilta, koristeena ehkä jotain serpenttiiniä ja ilmapalloja. Muu tarjottava oli vaniljajäätelöö, sipsiä, karkkia, popparia.

Ku oltiin syöty, nii avasin lahjat. Kavereiden antamat siis, olin vanhempien lahjan saanu aikasemmin (oli yleensä tyyliin kirja tai dvd tai joku muu yks halpa juttu). Sit loppuaika leikittiin. Kun kaverit oli lähteny niin sit tuli sukulaiset rääppiäisiin missä syötiin loppu kakku ja äiti oli leiponu viä jonku piirakan siihen kylkeen. Siinä se. Ei todellakaan mitään ihmeellistä, mutta musta ne juhlat oli aina tosi valtavat ja jännät.

Tosta kun karkeesti laskee porukoiden kustannukset joita oli siis:

-pahvilautaset ja koristeet

- mun lahja

- herkut

- ainekset täytekakkuun

Niin jokainen voi kuvitella ettei paljoo kustanna. Tosta voi helposti karsiakin.

Mutta jos näiden kerjäläis yh-äitien käsitys normisynttäreistä on se että aamusta asti tykitetään toinen toistaan parempaa yllätystä ja syömistä hesessä ja sen jälkeen jälkkäreillä spice icessä ja loppupäiväksi huvipuistoon ja illalla vielä varjoliitämään auringon laskussa niin joo..