Miksi imetyksen vaikeudesta/ongelmista ei puhuta jo odotusaikana!?!
Harmittaa tosi paljon nyt jälkeenpäin kun imetys ei onnistunut, eikä mulla ollut oikeastaan hajuakaan että imettäminen voi olla NIIN vaikeaa! Miksi IHMEESSÄ näistä asioista ei siis puhuta jo raskausaikana!? En voi käsittää.
Meillä homma kaatui pojan rintaraivareihin. Tuonkin sanan kuulin vasta ensimmäisen kerran kun olin jo toivoni heittänyt ja imetys veti aivan viimeisiään. Mä olin pitänyt imetystä oikeestaan ihan itsestäänselvyytenä, mikä siinä nyt voi epäonnistua jos äidiltä vaan maitoa tulee. Tissi vaan vauvan suuhun ja vauva imee, siinä se.
En sitten tiiä että olenko kenties eläny ihan tynnyrissä, kun en ole tuollaisia asioita tietänyt, kuten että vauva voi raivota rinnalla tai niistä monista muista imetyksen ongelmista!
Äitiysneuvolassa niistä ei ainakaan puhuttu, saati äitiysvalmennuksessa tai edes synnärillä. Ei siinä pitkälle pötki vaikka imetysasennot ja otteet oiskin hallinnassa, kun itse imetykseen asti ei edes päästä kun vauva huutaa vaan naama punasena kun tissiä yrittää viedä suuhun.
Siihen mä sitten luovutin, kun en voinu kertakaikkiaan käsittää mistä huutaminen johtuu, kuvittelin että meidän poika on ainoa kuka tuollaista tekee. Kaikki voimat meni asiasta stressaamiseen ja en enää kokenu järkeväks kuluttaa yhtään enempää omia voimavarojani.
Nyt jälkeenpäin tuntuu että luovutin aivan liian helpolla :(
Jos mulla ois silloin siinä tilanteessa ollu puoletkin niistä tiedoista mitä nyt, niin oisin varmasti jaksanu taistella pidempään, ehkä jopa onnistuu täysimetyksessä!
Noh, tuolle nyt ei mitään enää voi ja en ole siitä kyllä pahemmin enää stressannut, enkä tunne huonoa omaatuntoa vaikka korvikelapsi pojastani tulikin, mutta harmittaa vain, koska en usko että ainoa olen tätä lajia... Kuka ei ole käsittänyt miten vaikeaa imetys voi joskus olla.
Kiitos jos joku jaksoi tän stoorin lukea! :D
mAmi.kaSikOlme + pullolapsi 5½kk
Kommentit (46)
Hollolassa oli siitä puhetta ja valmennuksessa oli yksi ilta sitä varten ja neuvolan täti puhui siitä, mielestäni liikaakin. Eihän sitä voi etukäteen harjoitella! Sujuu jos sujuu..
että ei ole äidille mikään vähäpätöinen juttu sitten myöhemmin tajuta että on tietämättömyyttään pitänyt omaa lastaan nälässä (varsinkin kun pienelle vauvalle se nälkä on todellinen kipu!). Itse olen vasta kolmannen lapsen synnyttyä pysytynyt myöntämään itselleni että kyllä, minun esikoinseni kärsi ekoina viikkona nälästä koska olin niin tietämätön asioista! Hieno 6-vuotiashan tuo on ja on älytöntä nyt harmitella tuollaistakin asiaa mutta välillä tulee aina pisto sydämeen.
Monelle esikoisen saajalle varmaan oma äiti/anoppi on ensimmäinen tietolähde imetyksessä ja silllon voi hyvinkin saada näitä syötä kerran neljässä tunnissa - neuvoja.
Meillä on nyt käynyt niin, että saan rintapumpulla tosi hyvin/nopeasti/riittävästi maitoa tytölle ja syötän sit pullosta.
Olen sillä rintakumilla välillä kokeillut, mutta vauva imee sit tosi kauan ja vielä tarvii lisää pullosta maitoa.
Tuntuu siltä, et mulle sopii vallan mainiosti toi, että pumppaan maidon ja syötän pullosta. Tyttö vasta reilut 2 vkoa vanha, että ehkä mä sit vasta kuukauden iässä rupeen kunnolla yrittää imetystä kun toinen jaksaa imeä sit varmaan paremmin. Oli muuten hienosti noussut paino viikossa 225g omalla maidolla, eli painoi eilen jo 2600g =)
Mulla ei siis ongelmaa maidon riittävyyden kanssa. Ainoastaan matalien rinnanpäiden ja vauvan imuotteen kanssa. Ilman rintakumia kun olen kokeillut niin ei tyttö jaksa imaista nänniä tarpeeksi syvälle. Yritän auttaa nänniä suuhun, mutta hetken päästä se on jo vain vauvan huulilla ja tyttö nuolee vaan valuvan maidon nännin päästä ja hermostuu sit hetken päästä kun ei saa tarpeeksi ja tarpeeksi nopeasti.
...että muillakin on samoja huolia pienen vauvan kanssa. Täällä tuhisee hieman vajaa 2vkoa poika ja meikäläinen on jo helisemässä imetysjuttujen kanssa. Mulla on imetys lähtenyt hyvin käyntiin; maitoa riittää ja rinnat ei oo pahemmin kipeytyneet. Mulle taas on todella vaikea ollut selviytyä tästä imetysrytmistä. Että elämä todella on tätä 2-3 tunnin sykliä, josta aina se 30-45min menee imettämiseen. Vaikka koko odotusajan " varauduin henkisesti" että alku on rankkaa niin tää on tosiaan ylittänyt kaikki odotukset.
Synnytyssairaalassa (Kätilöopisto) sain kyllä tosi paljon apua imetykseen ja aina pyysin kätilön paikalle, jos ei vauva ottanut rinnasta kiinni ja sain paljon neuvoja. Mutta silti, vaikka imetys on " teknisesti onnistunut" niin mä olen ollut aivan loppu kun yöunet on niin vähissä. Yhden kiljumisyön jälkeen soitettiin taas sinne Kättärille ja kysyttiin neuvoa ja sieltä sanottiin, että " antakaa korviketta, jos äidillä hajoo pää" -siis ei tietty noilla sanoilla.
Se helpotti. Siis pelkästään se, että joku ammattilainen sanoi että antakaa vaan sitä korviketta satunnaisesti, jos äiti on aivan loppu. Mies onkin nyt parina yönä hoitanut yhden yösyötön pullosta (rintamaitoa+tuttelia) ja olen saanut vähän paremmin nukuttua.
Mua on taas jotenkin ahdistanut noi imetysoppaat, joissa jeesustellaan korvikkeen antamisesta, että se pilaa imetyksen tai että tutti aiheuttaa korvatulehduksia... olen itse alusta asti päättänyt, että en hirttäydy tähän imetysasiaan. Jos se ei ala sujua tai jos se on liian rankkaa (tyyliin 3h välein vielä 3kk päästäkin) niin sitten lopetan ja syötän pullosta. Parempi kai kuitenkin, että vauvalla on virkeä äiti kuin joku hermoraunio?
Hmm, tää meni vähän aiheen vierestä mutta piti jotain sanoa. On niin lohdullista lukea näitä threadeja ja huomata, että muuallakin on ihan samoja huolia. Etten ole yksin.
Otapa päivä kerrallaan, sulla on jo hyvä alku. Kun tulee rutiinia, sitä vaivaa ja vaikeutta ei enää niin ajattele. Kolmen tunnin syöttövälit olivat meillä jo pitkiä, mutta toisaalta tytöllemme tuli vähitellen tavaksi syödä todella nopeasti (7-10 min). Voi olla, että teilläkin syötön kesto lyhenee, jolloin imetys ei olekaan enää niin rankkaa ja sitovaa. Ja imetyksen voi ottaa siltäkin kannalta, että on hyvä syy loikoilla sohvalla, sylitellä vauvaa ja lepäillä. Ainakin rintaraivareihin asti ;)
oodi77:
Jos se ei ala sujua tai jos se on liian rankkaa (tyyliin 3h välein vielä 3kk päästäkin) niin sitten lopetan ja syötän pullosta. Parempi kai kuitenkin, että vauvalla on virkeä äiti kuin joku hermoraunio?
itse myös esikoisen synnyttyä en ollenkaan tajunnut että vauvalla voi olla nälkä vaikka tunnin välein. Alussa siis pidin vauvaraukkaa varmaan nälässäkin vaikka kuinka. Kukaan ei sanonut että hei, vauva itkee ehkä nälkäänsä. Tai no, sanoin ehkä tuon mutta aika pliisusti.
Vauva oli viikon vanha ja olin neuvolassa: sielläkin vauva siten tapansa mukaan rääkyi kurkku suorana. Neuvolan hoitaja kysyi että millonkas vauva on syönyt, jos on nälkä. Sanoin että kaksi ja puoli tuntia sitten johon terkka vaan että " no, kyllä sillä voi jo olla nälkä" . Sanoin että ei kai se nyt vielä eikä th sitten muuta enää sanonut, hymisi vain.
Vasta paljon paljon myöhemmin tajusin että vauvani halusi joskus syödä tunnin välein, mulle oli vaan toitotettu joka taholta että vauva SAATTAA syödä kolmen, neljän tunnin välein. Nyt tiedän että eihän alussa mitkään neljän tunnin välit riitä edes pitämään maidontuotantoa yllä.
Teille paljon voimia ja tietysti onnea pienestä nyytistä! Alussa on aina vaikeaa, se ei ole sinun syytäsi!