Lue keskustelun säännöt.
Anoppi flippasi uutisesta
23.03.2016 |
Kolmekymppinen pariskunta, yhteistä taivalta takana reilut 5 vuotta. Kumpikaan ei halua lapsia, tämä on puhuttu selväksi jo varhain. Kaverit tietää kantamme, mutta kummankaan vanhemmille ei olla sanottu suoraan. Tai ei siis oltu sanottu ennen viime viikonloppua.
Anoppi on viimeisen vuoden aikana alkanut hienovaraisesti vihjailla tulevista lapsenlapsista, mutta ollaan saatu sivuutettua vihjailut myhäilemällä asialle tai vaihtamalla puheenaihetta. Viime viikonloppuna mies oli anoppilassa kylässä ja anoppi alkoi jälleen vihjailla. Oltiin jo aiemmin mietitty pitäisikö vanhemmille kertoa, jos joku alkaa kyselemään, ja niin mies sitten päätti kertoa totuuden.
Anoppi flippasi täysin. Piti hirveän palopuheen siitä, miten hänen ainoa toiveensa vanhuudenpäivilleen on ollut saada lapsenlapsia, ja olemmeko nyt miettineet ihan loppuun asti mistä luovumme ja millainen pettymys se on HÄNELLE. Pahinta jutussa oli kuitenkin se, että stereotyyppisen hirviöanopin tavoin syytä ruvettiin vierittämään minun niskoilleni. Anoppi oli mm. sanonut, että nykyajan naiset ovat niin itsekkäitä ja ymmärtääkö mies, ettei hänestä sitten koskaan tule isää. Mies oli yrittänyt sanoa, ettei se nyt ihan niinkään ole, mutta anoppi oli vaan mutissut siihen jotain ja mököttänyt koko loppu ajan.
Miten tuohon tunteenpurkaukseen pitäisi reagoida? Viikonlopun jälkeen ei ole kuulunut mitään, ei olla myöskään soiteltu sinne päin. Suututtaa koko ihminen, mutta myös se ketuttaa, jos hän nyt leipoo musta päänsä sisällä jonkun syntipukin.
Kommentit (130)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että ette voi saada lapsia ja että asia on teille vaikea. Itsehän tein näin. Loppui se ruikutus
Vierailija kirjoitti:
Olkaa vaan, jos edes elätte, siten yksinänne hoitokodissa.
Ei tietenkään, toiset käy toiset ei, ole velvollisuutta käydä vanhempiaan käydä katsomassa.
Mutta lapsettomilla se mahdollisuus edes on 0%.
Käydään perheeni kanssa viikottain, välillä useamminkin, hoitokodissa katsomassa lapsetonta vanhaa sukulaista. Kyllä sitä läheiseksi ja tärkeäksi voi tulla muillekin kuin omille lapsille. Sehän on ihan siitä kiinni miten sitä lapsetonta elämäänsä elää.
Mitäs vapaaehtoisesti lapsettomat tekevät vauva. fi sivuilla? Mitä te täältä etsitte?
Varmasti aika ärsyttävää ap, mutta ymmärrän kyllä vähän myös anoppia, kun olen itsekin äiti. On se varmasti tuskainenkin asia, että saa kuulla, ettei koskaan hänestä mummua tuu( jos siis miehesi on hänen ainut lapsensa).
Mutta antakaa ajan kulua, matalaa profiilia ja antakaa anopin tehdä rauhassa surutyötä.
Se voi olla isovanhemmille kova pala huomata, ettei suku enää jatku heidän jälkipolvillaan, eivätkä he saa koskaan toteuttaa isovanhemmuuttaan. Lapset on kuitenkin niin suuri rikkaus.
Tsemppiä!
Terv. 2 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että anopille on pettymys, kun ei saa lapsenlapsia. Mutta on kyllä äärimmäisen lapsellista alkaa siitä raivota. Anoppi voisi olla aikuinen, surra mielessään tai vaikka sanoa asiallisesti olevansa surullinen. Syyttely ei johda kuin välirikkoon (hetkelliseen tai jopa pysyvöän).
Ei ole teidän velvollisuus tehdä anopille lapsia jos ette lapsia tahdo. Anoppi voi ottaa ja adoptoida oman iltatähden hoivattavakseen jos vielä on pakko kakaroita haalia. Kiinasta saa kuulemma halvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirin eronneet lapsettomat miehet ovat nykyään isiä uuden kumppaninsa kanssa. Ex vaimot eivät ole perustaneet perhettä. Eli usein se on veloilla lapsen synnyttäjän valinta.
Ap kertokoon omalle äidilleen vai oliko kertomuksen anoppi juuri hänen äitinsä?
Tekisi mieli sanoa että kikkeliskokkelis, mitäs kuvitteli elämän menevän muidenkin osalta juuri niin kuin hän haluaa, MUTTA ymmärrän kyllä että häntä harmittaa kun hänen toivomansa asia ei toteudukaan. Se ei ole silti syy alkaa kiukutella, ja kyllä, anoppi tässä on se joka kiukuttelee eikä miniä, jos asia harmittaa niin vietävästi niin vaihtoehtoja löytyy, on varamummopalveluita ja vaikka terapiaa. Tällaiset asiat anoppi käsitelköön omassa rauhassaan eikä syyllistämällä miniää ja poikaansa.