Lue keskustelun säännöt.
Anoppi flippasi uutisesta
23.03.2016 |
Kolmekymppinen pariskunta, yhteistä taivalta takana reilut 5 vuotta. Kumpikaan ei halua lapsia, tämä on puhuttu selväksi jo varhain. Kaverit tietää kantamme, mutta kummankaan vanhemmille ei olla sanottu suoraan. Tai ei siis oltu sanottu ennen viime viikonloppua.
Anoppi on viimeisen vuoden aikana alkanut hienovaraisesti vihjailla tulevista lapsenlapsista, mutta ollaan saatu sivuutettua vihjailut myhäilemällä asialle tai vaihtamalla puheenaihetta. Viime viikonloppuna mies oli anoppilassa kylässä ja anoppi alkoi jälleen vihjailla. Oltiin jo aiemmin mietitty pitäisikö vanhemmille kertoa, jos joku alkaa kyselemään, ja niin mies sitten päätti kertoa totuuden.
Anoppi flippasi täysin. Piti hirveän palopuheen siitä, miten hänen ainoa toiveensa vanhuudenpäivilleen on ollut saada lapsenlapsia, ja olemmeko nyt miettineet ihan loppuun asti mistä luovumme ja millainen pettymys se on HÄNELLE. Pahinta jutussa oli kuitenkin se, että stereotyyppisen hirviöanopin tavoin syytä ruvettiin vierittämään minun niskoilleni. Anoppi oli mm. sanonut, että nykyajan naiset ovat niin itsekkäitä ja ymmärtääkö mies, ettei hänestä sitten koskaan tule isää. Mies oli yrittänyt sanoa, ettei se nyt ihan niinkään ole, mutta anoppi oli vaan mutissut siihen jotain ja mököttänyt koko loppu ajan.
Miten tuohon tunteenpurkaukseen pitäisi reagoida? Viikonlopun jälkeen ei ole kuulunut mitään, ei olla myöskään soiteltu sinne päin. Suututtaa koko ihminen, mutta myös se ketuttaa, jos hän nyt leipoo musta päänsä sisällä jonkun syntipukin.
Kommentit (130)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, miltä mummuiässä tuntuu, kun tietää, ettei koskaan saa pitää sylissä omaa lapsenlasta. Kyllä se ainakin minusta olisi tosi surullista.
Niinpä!
Mä muistan aina kuinka iloiseksi isäni tuli kun sai pidellä tyttärenpoikaansa sylissään. Hän oli valtavan onnellinen,että hänestä tuli vaari. Hän sanoi sen nimen aina niin kuin suuremmankin arvonimen. :)
Toivon, että omat lapseni saavat lapsia ja saan joku päivä ilon kutsua itseäni mummiksi.
Se hohto laantuu. Äitini oli aivan lääpällään, kun siskoni sai esikoisensa. Pari vuotta myöhemmin oli tullut taas siihen tulokseen, että mummous on aika yliarvostettua.
Äitini kyllä on kiinnostunut asioistamme ja auttaa pyydettäessä lasten kanssa, että sinänsä on oikein hyvä mummo, mutta kyllä se hohto vaan siitäkin hommasta laantui :D
Osaan kuvitella syyn miksi hohto laantui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan siksi avasin, että saan selville mitä tarkoittaa sana "flippasi". Mistä tällaisen sanan keksit?
Ihan normaali sanahan tuo on. Vielä näin kolmekymppisenkin mielestä. Tarkoittaa seota jostain asiasta, huonossa mielessä siis (flipped out).
Itseasiassa sana ei ole normaali suomen kielessä, mutta jos on tarvetta itsekorostukselle, kannattaa tiputella lauseeseen englannin kielestä meille lainattuja sanoja. Onhan toki "hienompaa" sanoa flippasi, kuin kertoa, että anoppi sekosi, pahoitti mielensä jne.
Ai niin, eihän se olekaan hienompaa, vaan umpityhmää!
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa jos poikani alkaa vaimonsa kehoituksesta sanoa minulle, että pää kiinni, niin saavat pysyä kokonaan poissa.
Siinä vaiheessa, kun poikasi joutuu sanomaan sinulle, että pää kiinni, he varmaan pysyvät ihan mielellään poissa.
Naisen tärkein tehtävä on tuottaa ja hoitaa jälkeläisiä vaikka se ei länsimaisen ylikoulutetun ja aivopestyn naisen ajatusmaailmaan istukaan. Ymmärrän hyvin anopin reaktion itsekkään miniän kertoessa ilouutiset. Olisi ehkä kannattanut pitää omana tietona.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi sanoi pojalleen, ettei tästä tule isää ja mies siihen, ettei asia nyt niinkään ole.
Ai, no mites se nyt sitten on?
Minäkään en ymmärtänyt. Että lapsia ei tule mutta ehkä vielä isäksi ryhtyy??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiasiassa on typerää puhua tossun alla olemisesta. Jokaisella on oikeus valita haluaako lapsia vai ei, ja puolison on joko hyväksyttävä päätös tai etsittävä uusi puoliso. Minä olen miehelleni sanonut ihan suoraan että en lapsia halua, ja jos hänelle ei asia sovi, niin etsii sitten toisen naisen. Minulla on oikeus olla tekemättä lapsia ja hänellä on oikeus halutessaan niitä tehdä. Kumpikaan ei voi toiselta tätä oikeutta kieltää.
Puhutko silloin muodossa me yhdessä päätimme?
Niin kauan kun mieheni mielestä on ok, että emme lapsia hanki, on kyseessä yhteinen päätös. Jos hän mielensä muuttaa, on kyseessä kummankin oma päätös asiasta. Eli silloin meidän jääminen lapsettomaksi on minun päätökseni, jonka mies voi hyväksyä tai erota. Mielestäni ero tuossa tilanteessa on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, enkä voisi siitä miestä syyttää. Meillä on alusta saakka ollut päivänselvää että minä en halua lapsia. Enkä luultavasti niitä edes pystyisi saamaan.
Itsellä 3 lasta, lapsenlapset olleet todella tärkeitä isovanhemmilleen. Itsekin haluaisin mummoksi ja mies papaksi, mutta 2 lapsista jo ilmoittanut, ettei aio lapsia hankkia. Nuorimman varaan jää:) Jos ei niitä lapsenlapsia tule, niin sitten ei tule. Pitää keksiä elämään muuta sisältöä. Itse haaveilen että olisi pieni jota viedä mökille, huvipuistoon, eläintarhaan jne mukaviin paikkoihin, joissa omien lasten kanssa tuli kuljettua. Itsellä ollut niin mahtavat isovanhemmat ja ihanat lapsuuden kesät ja lomat mummolassa, että ei olisi parempia voinut toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen tärkein tehtävä on tuottaa ja hoitaa jälkeläisiä vaikka se ei länsimaisen ylikoulutetun ja aivopestyn naisen ajatusmaailmaan istukaan. Ymmärrän hyvin anopin reaktion itsekkään miniän kertoessa ilouutiset. Olisi ehkä kannattanut pitää omana tietona.
Tuo on ainoastaan sinun oma henkilökohtainen mielipiteesi eikä mikään yleispätevä totuus. Kömmipä jo sieltä luolastasi ja kivityökalujesi keskeltä nykyaikaan. Jokainen ihminen sukupuoleen katsomatta saa itse päättää, haluaako lisääntyä vai ei. Ja jos jälkeläisiä hankitaan, niin niiden hoitaminen kuuluu tasapuolisesti molemmille vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, miltä mummuiässä tuntuu, kun tietää, ettei koskaan saa pitää sylissä omaa lapsenlasta. Kyllä se ainakin minusta olisi tosi surullista.
Niinpä!
Mä muistan aina kuinka iloiseksi isäni tuli kun sai pidellä tyttärenpoikaansa sylissään. Hän oli valtavan onnellinen,että hänestä tuli vaari. Hän sanoi sen nimen aina niin kuin suuremmankin arvonimen. :)
Toivon, että omat lapseni saavat lapsia ja saan joku päivä ilon kutsua itseäni mummiksi.
Se hohto laantuu. Äitini oli aivan lääpällään, kun siskoni sai esikoisensa. Pari vuotta myöhemmin oli tullut taas siihen tulokseen, että mummous on aika yliarvostettua.
Äitini kyllä on kiinnostunut asioistamme ja auttaa pyydettäessä lasten kanssa, että sinänsä on oikein hyvä mummo, mutta kyllä se hohto vaan siitäkin hommasta laantui :D
Osaan kuvitella syyn miksi hohto laantui.
No kerrotko minullekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä ymmärrän anoppiakin, kun miettii miten tärkeitä lapsenlapset ovat omalle äidilleni, mutta toki jokainen taplaa tyylillään ja on aivan erinomainen asia, että ette hanki lapsia jos kerran ette lapsia halua. Asiasta olisi voinut toki puhua anopille jo suhteen alkuvaiheessa ja jättää ne myhäilyt väliin.
Kannattaa antaa pölyn laskeutua ja jutella vielä rauhassa uudemman kerran asiasta ja juuri tyypiin että "ymmärrämme että olet pettynyt, mutta..." Turha sinun on myöskään demonisoida sitä anoppia :)
Samaa mieltä #91:n kanssa. Kun tilanne on rauhoittunut, kannattaa istua alas ja jutella, ja kertoa että ymmärrätte toki hänen olevan pettynyt, mutta jos järjellä ajatellaan niin ette voi ruveta tekemään lapsia vain anopin iloksi jos teistä itsestä ei siltä tunnu, vanhemmilla kun se vastuu on kuitenkin.
Meidän naapurissa on vanha pariskunta josta rouva on jonkinlaisessa varamummopalvelussa, eli toimii mummona perheille, jossa isovanhemmat kuolleet tai muuten eivät ole tekemisissä. Olisiko anopin paikkakunnalla jotain vastaavaa toimintaa jolla voisi paikata tätä isovanhemmuuden aukkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä #91:n kanssa. Kun tilanne on rauhoittunut, kannattaa istua alas ja jutella, ja kertoa että ymmärrätte toki hänen olevan pettynyt, mutta jos järjellä ajatellaan niin ette voi ruveta tekemään lapsia vain anopin iloksi jos teistä itsestä ei siltä tunnu, vanhemmilla kun se vastuu on kuitenkin.
Meidän naapurissa on vanha pariskunta josta rouva on jonkinlaisessa varamummopalvelussa, eli toimii mummona perheille, jossa isovanhemmat kuolleet tai muuten eivät ole tekemisissä. Olisiko anopin paikkakunnalla jotain vastaavaa toimintaa jolla voisi paikata tätä isovanhemmuuden aukkoa?
Minä taas en ymmärrä mikä velvollisuus ap:lla on miehineen rueta rauhoittelemaan anoppia ja selittelemään hänelle oman elämänsä päätöksiä?
Anoppia ei myöskään tarvitsisi "demonisoida", mikäli tämä olisi käyttäytynyt inhimillisesti.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä #91:n kanssa. Kun tilanne on rauhoittunut, kannattaa istua alas ja jutella, ja kertoa että ymmärrätte toki hänen olevan pettynyt, mutta jos järjellä ajatellaan niin ette voi ruveta tekemään lapsia vain anopin iloksi jos teistä itsestä ei siltä tunnu, vanhemmilla kun se vastuu on kuitenkin.
Meidän naapurissa on vanha pariskunta josta rouva on jonkinlaisessa varamummopalvelussa, eli toimii mummona perheille, jossa isovanhemmat kuolleet tai muuten eivät ole tekemisissä. Olisiko anopin paikkakunnalla jotain vastaavaa toimintaa jolla voisi paikata tätä isovanhemmuuden aukkoa?Minä taas en ymmärrä mikä velvollisuus ap:lla on miehineen rueta rauhoittelemaan anoppia ja selittelemään hänelle oman elämänsä päätöksiä?
Anoppia ei myöskään tarvitsisi "demonisoida", mikäli tämä olisi käyttäytynyt inhimillisesti.
Koska selvästi ap ja hänen miehensä ovat tässä ne henkisesti aikuisemmat, ei se nyt ole keneltäkään pois jos pitää välit hyvinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin status ystävättärien silmissä laskee huimasti, jos ei kuulu lapsenlapsia. Hänestä tulee säälittävä olento. Ei pysty enää osallistumaan ystäväpiirinsä keskusteluun, koska kaikilla muilla on lapsenlapsia ja käsilaukussa nippu valokuvia tai tänään osalla kännykässä epälukuinen määrä kuvia noista herrantertuista. Ja kai te tiedätte, mikä on maailman nopein liike? Aivan, se kun mummi tempaisee kuvat lapsenlapsistaan pöytään!
Minä en ole ollut koskaan vauvakuumeessa enkä hankkinut lapsia. Nyt kuitenkin on toisinaan välähtänyt mielessä, olisiko kuitenkin pitänyt. Ympäriltä on kadonnut kuoleman kautta lukemattomia sukulaisia ja ystäviä, nuoriakin. Ehkä olen tullut vanhaksi, kun olen alkanut ajatella, miten pääsen kunniallisesti hautaan, kun se aika tulee. Kyllä hautajaiset ilman saattajia ovat aika karu tilanne. No, eiköhän yhteiskunta hoida asian. Ei tänne ole kukaan vielä jäänyt.
Asiahan on omanne, anna vaan anopin raivota. Eihän siinä mitään ongelmaa jos te molemmat olette aidosti sitä mieltä, ettette halua lapsia. Ymmärtäisin anoppia vain siinä vaiheessa jotenkuten, jos vain toinen puoliso on lapsivastainen ja toinen on se joka luopuu mahdollisuudestaan olla vanhempi.
Tiukkaa alapeukkua tulee nyt, mutta minä painostaisin poikaa vaihtamaan vaimoa johonkin ihmisläheisempään ja mukavampaan.
Muista että miehesi voi sinut vielä yli 40 vaihtaa nuorempaan, kun tuleekin tarve lisääntyä!
Ja anoppina minäkin syyttäisin sinua ja tekisin selväksi ettet ole enää toivottu miniä. Valitettavasti näin on, minä haluan olla mummo ja siitä en luovu jonkun pimun takia joka on niin laiska että pitää vain saada maata sohvalla!
Vierailija kirjoitti:
Tiukkaa alapeukkua tulee nyt, mutta minä painostaisin poikaa vaihtamaan vaimoa johonkin ihmisläheisempään ja mukavampaan.
Muista että miehesi voi sinut vielä yli 40 vaihtaa nuorempaan, kun tuleekin tarve lisääntyä!
Ja anoppina minäkin syyttäisin sinua ja tekisin selväksi ettet ole enää toivottu miniä. Valitettavasti näin on, minä haluan olla mummo ja siitä en luovu jonkun pimun takia joka on niin laiska että pitää vain saada maata sohvalla!
Ja kun poika katkaisisi sinuun välit, se olisi tietysti miniän vika? :D
En jaksa lukea ketjua mutta koettakaa nyt ymmärtää anoppiparkaakin. Tuo on ihmiselle hirveä takaisku. Nuorena tollasille asioille voi tuhahdella mutta ymmärrätte sitten itse vanhoina. Pahoitellen esittäisin asian ja yrittäisin ymmärtää anoppia kun tämä kipuilee asiaa. Nimimerkillä suunniteltiin itsekin ettei tulla tekemään lapsia ja sitten oltiin ihan pöyristyneitä kun anoppi kiitti kun ilmoitettiin perheenlisäyksestä. Että mikä ihmeen kiitos. Nyt vanhempana ymmärään mikä kiitos se oli ja miksi.
Hullut lehmät harhoissaan voi kuvitella, että poika katkaisee välit äitiinsä noin helposti, mutta kyllä, miniän vika! Pitäisin kyllä huolen, että kaikki tietävät millainen itsekäs hirviö miniä on!
Ja kun poika katkaisisi sinuun välit, se olisi tietysti miniän vika? :D[/quote]
Odotan "innolla" sitä että tämä saattaa hyvin olla edessä itsellänikin. En ole ehdottomasti lapsia vastaan, mutta sitä mieltä että elämän pitää olla tasapainossa ja vakaa ennen kuin lapsia pukkaa maailmaan. Lisäksi sekä itselläni että miehelläni tulevaisuudessa todennäköisesti työ menee edelle, ei edes rahan takia vaan siksi, että molemmat ovat kutsumusalallaan ja oikeasti nauttivat siitä. Tulisin varmaan hulluksi äitiyslomalla.
Nooh, tulevaisuudesta ei voi toki tietää. Olen tämän sanonut anopillekin, mutta se vaan sivuuttaa kaikki ja vouhottaa innoissaan, ja on hoputtanut meitä ensimmäisestä seurusteluvuodesta lähtien, kun kummatkin oli 19-vuotiaita... Se ei erityisemmin arvosta koulutusta, poikansa ehkä just ja just mutta mun opiskelupaikasta se aikoinaan vähän harmistui, koska se tarkoitti ettei lapsenlapsia tule pitkään aikaan :D
Nyt sitten on valmistuminen lähellä kummallakin, ja on taas heränneet juurikin nämä lapsenlapsikeskustelut. Itse olen päässyt sellaiseen zen-tilaan että pystyn olemaan ottamatta itseeni niistä lapsenlapsi -heitoista enkä vastaa muuta kuin että tulevaisuudessa ehkä, todella epävarmaa. Toista miniää stressaa kyllä anoppi aika paljon, ja olen koittanut selittää hänelle ettei anna itsensä ottaa asiasta paineita.
Tuo anoppini on kyllä sitä luokkaa, että saattaa oikeasti kyhäillä jonkun välirikon sitten jos joskus ilmoittaa ettei lapsenlapsia tule. Tuntuu että se on lapsenlapsia vinkuvista kaikista äideistä/anopeista oikeasti pahinta luokkaa. Surun minäkin ymmärtäisin, mutta jos toinen riitelee niin ei sille sitten mitään vaan voi. Anoppini on ihana, mutta ei me hänen vuokseen aleta lapsia tekemään. Onneksi omat porukat on kuitenkin toista maata ja ovat ylpeitä siitä että kouluttaidutaan korkealle ja ollaan urakeskeisiä, vaikka nekin on ihan duunareita kumpikin. On sitten sentään joulunviettopaikka ja hengailumahdollisuus kotikaupungissa jos miehen lapsuuden kotiin tulee porttikielto, joko mulle yksinään tai sitten mulle ja miehelle.