Lue keskustelun säännöt.
Anoppi flippasi uutisesta
23.03.2016 |
Kolmekymppinen pariskunta, yhteistä taivalta takana reilut 5 vuotta. Kumpikaan ei halua lapsia, tämä on puhuttu selväksi jo varhain. Kaverit tietää kantamme, mutta kummankaan vanhemmille ei olla sanottu suoraan. Tai ei siis oltu sanottu ennen viime viikonloppua.
Anoppi on viimeisen vuoden aikana alkanut hienovaraisesti vihjailla tulevista lapsenlapsista, mutta ollaan saatu sivuutettua vihjailut myhäilemällä asialle tai vaihtamalla puheenaihetta. Viime viikonloppuna mies oli anoppilassa kylässä ja anoppi alkoi jälleen vihjailla. Oltiin jo aiemmin mietitty pitäisikö vanhemmille kertoa, jos joku alkaa kyselemään, ja niin mies sitten päätti kertoa totuuden.
Anoppi flippasi täysin. Piti hirveän palopuheen siitä, miten hänen ainoa toiveensa vanhuudenpäivilleen on ollut saada lapsenlapsia, ja olemmeko nyt miettineet ihan loppuun asti mistä luovumme ja millainen pettymys se on HÄNELLE. Pahinta jutussa oli kuitenkin se, että stereotyyppisen hirviöanopin tavoin syytä ruvettiin vierittämään minun niskoilleni. Anoppi oli mm. sanonut, että nykyajan naiset ovat niin itsekkäitä ja ymmärtääkö mies, ettei hänestä sitten koskaan tule isää. Mies oli yrittänyt sanoa, ettei se nyt ihan niinkään ole, mutta anoppi oli vaan mutissut siihen jotain ja mököttänyt koko loppu ajan.
Miten tuohon tunteenpurkaukseen pitäisi reagoida? Viikonlopun jälkeen ei ole kuulunut mitään, ei olla myöskään soiteltu sinne päin. Suututtaa koko ihminen, mutta myös se ketuttaa, jos hän nyt leipoo musta päänsä sisällä jonkun syntipukin.
Kommentit (130)
Tässä taas jälleen kerran näkee, kuinka lapsia tekevät ovat pohjattoman itsekkäitä.
MINÄ haluan lapsen ja MINÄ haluan että se tekee MULLE lapsenlapsia!!!111!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, miltä mummuiässä tuntuu, kun tietää, ettei koskaan saa pitää sylissä omaa lapsenlasta. Kyllä se ainakin minusta olisi tosi surullista.
Niinpä!
Mä muistan aina kuinka iloiseksi isäni tuli kun sai pidellä tyttärenpoikaansa sylissään. Hän oli valtavan onnellinen,että hänestä tuli vaari. Hän sanoi sen nimen aina niin kuin suuremmankin arvonimen. :)
Toivon, että omat lapseni saavat lapsia ja saan joku päivä ilon kutsua itseäni mummiksi.
Se hohto laantuu. Äitini oli aivan lääpällään, kun siskoni sai esikoisensa. Pari vuotta myöhemmin oli tullut taas siihen tulokseen, että mummous on aika yliarvostettua.
Äitini kyllä on kiinnostunut asioistamme ja auttaa pyydettäessä lasten kanssa, että sinänsä on oikein hyvä mummo, mutta kyllä se hohto vaan siitäkin hommasta laantui :D
No ei laantunut. Isäni kuoli joitakin vuosia myöhemmin ja olen edelleen onnellinen näistä hyvistä muistoista.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas jälleen kerran näkee, kuinka lapsia tekevät ovat pohjattoman itsekkäitä.
MINÄ haluan lapsen ja MINÄ haluan että se tekee MULLE lapsenlapsia!!!111!!
Se on elämän laki. Ihmisen kuuluu jatkaa sukua. On täysin normaali ja hyväksyttävä toive lapsenlapsista.
Vierailija kirjoitti:
Kun oma anoppi sai kilarit samasta asiasta ja haukkui minut pojalleen. Soitin hänelle eräänä viikonloppuna ja kysyin suoraan. No suoraanhan se valehteli. Kysyin lopulta että kumpi on kiusallisempaa, sekö että valehtelet ja et pysty sanomaan asioita minulle vai se että soitan tästä asiasta ja etkä kykene puhumaan kanssani siitä? Voin sanoa että sen naisen silmissä käytös muuttui.
Miksi täytyy sietää jotain tuollaista? Teidän elämä ja teidän päätökset!
Vau! Nostan hattua. Vaatii rohkeutta ottaa asia noin suoraselkäisesti puheeksi ja vielä kysyä tosta valehtelusta. Nämä anoppi-miniä-suhteet kun on aina vähän hankalia.
Hyviä kommentteja tänne tullut, kiitos kaikille!
En vielä lukenut ketjua loppuun, kun jäin vastaamaan tähän. Palaan asiaan. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa anopin jäähdytellä tunteitaan hetki, ja sittne on miehen vuoro kerätä sen verran selkärankaa, että ottaa aiheesta vakavan keskustelun äitinsä kanssa. Perustelee kantanne, ja tekee selväksi, että on myös itse sen takana, et yksin sinä, "pomottava hirviöminiä". Miehen kannattaisi myös tehdä selväksi, että tämä ei ole sellainen asia, jonka haluatte jäävän hampaankoloon hiertämään välejä. Pehmennyksenä voi sanoa, että ymmärrätte anopin pettymyksen tunteet.
Ihan hyvä muuten, mutta mua hiertää kyllä ajatus, että anopille tai äidille pitäisi selittää ja perustella tällaista henk.kohtaista asiaa.
No lähinnä ajattelin tällä, että jos AP miehineen kuitenkin haluaa/joutuu olemaan anopin kanssa tekemisisssä, niin anoppi ei tulevassa kanssakäymisessä aina ja iankaikkisesti vihjailisi marttyyrina asiasta. Eli sen takia tilanne kannattaisi jollain tavalla "purkaa", mutta jos väleillä ei niin väliä, niin sitten tietysti anopin voi jättää kieriskelemään omaan tunnepoteroonsa.
T. nro. 37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Miksei miehesi sanonut äidilleen suoraan ja kieltänyt puhumasta vaimostaan tuohon sävyyn?
Koska on osittain samaa mieltä. Miehessä kytee haave isäksi tulemisesta, vaikka ei sitä lapsiarkea kaipaakaan. Jossain vaiheessa tajuaa, että yhden lapsen kanssahan sitä kestäisi vain noin viisi vuotta, ja hakee itselleen uuden puolison..
Ap, rehellisesti, onko mies tossun alla?
No jaa. Mies on pariin otteeseen puhunut sterilisaatiostakin, joten uskon hänen olevan ihan tosissaan, kun sanoo ettei halua lapsia. Veikkaan että mies ihan todella vaan jäätyi tossa tilanteessa. Tuskin hän osasi odottaa äidiltään tollaista kohtausta saati tiesi mitä siihen pitäisi sanoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, miltä mummuiässä tuntuu, kun tietää, ettei koskaan saa pitää sylissä omaa lapsenlasta. Kyllä se ainakin minusta olisi tosi surullista.
Tottakai ollaan ajateltu, että vanhemmat luultavasti toivoo lapsenlapsia, mutta meillä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta hankkia lasta heidän mielikseen. Asia on surullinen nyt esim. anopin kannalta, mutta emme me sille loppujenlopuksi mitään voi. Me ollaan onnellisia näin ja se siitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisen sukupolven ei pitäisi arvostella uuden sukupolven ratkaisuja, koska maailma on ihan toisenlainen paikka nykyään kuin 30 vuotta sitten. Ehkä ap:n anoppi ei olsi tehnyt edes sitä yhtä lasta tänä epävarmana aikana, jos olisi nyt nuori nainen? Tunnen monia, jotka miettivät lasten hankkimista vähän moninaisemmalta kantilta. Heillä on siihen oikeus.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, miltä mummuiässä tuntuu, kun tietää, ettei koskaan saa pitää sylissä omaa lapsenlasta. Kyllä se ainakin minusta olisi tosi surullista.
Niinpä!
Mä muistan aina kuinka iloiseksi isäni tuli kun sai pidellä tyttärenpoikaansa sylissään. Hän oli valtavan onnellinen,että hänestä tuli vaari. Hän sanoi sen nimen aina niin kuin suuremmankin arvonimen. :)
Toivon, että omat lapseni saavat lapsia ja saan joku päivä ilon kutsua itseäni mummiksi.
Se hohto laantuu. Äitini oli aivan lääpällään, kun siskoni sai esikoisensa. Pari vuotta myöhemmin oli tullut taas siihen tulokseen, että mummous on aika yliarvostettua.
Äitini kyllä on kiinnostunut asioistamme ja auttaa pyydettäessä lasten kanssa, että sinänsä on oikein hyvä mummo, mutta kyllä se hohto vaan siitäkin hommasta laantui :D
No ei laantunut. Isäni kuoli joitakin vuosia myöhemmin ja olen edelleen onnellinen näistä hyvistä muistoista.
Ihania muistoja. Itse olin hyvin läheinen isovanhempieni kanssa ja olisin toisaalta toivonut samaa omille lapsilleni, mutta harva sitä pääsee sukulaisiaan valitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion kohta vetäytyä yöpuulle, sillä olen kaiken kukkuraksi flunssassa ja aivan poikki. Käyn kuitenkin katsomassa, josko joku intoutuu vielä kommentoimaan.
Mutta kiitos kaikille kommenteista, olen tosi kiitollinen ihan jokaisesta ja mua ilahduttaa suuresti, että näin moni viitsi myötäelää mun tuskaa ja jakaa myös omia kokemuksiaan. :D :) Viesteistä ja tsempistä tuli tosi hyvä mieli.
Steriili-kortin käyttäminen oli varsin käyttökelpoinen idea, mutta ollaan päätetty, ettei ruveta valehtelemaan. Tulee vaan pahempi soppa, kun anoppi alkaa siitäkin utelemaan yksityiskohtia (etenkin jos sanottaisiin, että syy on miehessä), ja puhutaan kuitenkin ristiin, jos ollaan anopin kanssa kahden. Siitä vasta sota syttyis jos kävisi ilmi, että juttu on keksitty. :D
Tuosta steriili-jutusta, niin ei ehkä kannata/ tarvitse valehdella. Mutta ehkä voisi anopille kuitenkin vielä vähän aukaista tuota että se on ihan hänen oma poikansa joka on niinkin varma tästä lapsi- asiasta että on jo vakavasti harkinnut/ aikoo hankkiutua vasektomiaan. Että mies on niin varma lapsettoman elämän halusta että vaikka te eroaisitte niin lapsia ei tulisi muidenkaan naisten kanssa.
Voittehan tietysti olla kertomatta anopille mitään sen enempää koko asiasta kuin sen mitä poikansa jo äidilleen nyt on kertonut, ajattelin vain että jos anopille ei tehdä tarpeeksi selväksi sitä kuinka paljon tämä lapsettomuus on myös poikansa halu ja tahto, niin anoppi voi alkaa pahimmassa tapauksessa mustamaalata sinua muille sukulaisille ja tuttaville, ja myös alkaa enemmän tai vähemmän suoraan "kaupata" miehelle muita naisia ja eroa sinusta.
Voihan se tietysti olla ettei mikään sanomanne saa anoppia ymmärtämään asiaa, ehkä aika auttaa, voi kuitenkin olla että jos anoppi on tässä asiassa kovinkin jääräpäinen niin ei hellitä asian suhteen ennen kuin olet jo sen ikäinen ettet enää voi saada lapsia.
Tsemppiä kuitenkin asiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein pelkään jo aikaa, kun kaikki ikäiseni alkavat puhua vain lapsenlapsistaan. Minulta puuttuu isoäitigeeni. Siis isoäidiksi-haluamisgeeni. Että alkaisin saada ihanalle miniälleni raivareita, ettei hän saa lapsia, ihan mahdoton ajatuskin. Minulla ei ole aavistustakaan, tuleeko minusta koskaan isoäitiä. Mutta enhän tiedä, elänkö edes huomenna. Minusta minulla on vastuu omasta onnellisuudestani, eikä kenenkään tarvitse tehdä minua onnelliseksi, miniän jätän nyt siitä vastuusta ihan ensimmäiseksi! Myös tyttäreni, ei sen puoleen. Tulkoon kaikki onnelliseksi sillä tavalla jonka parhaaksi katsovat ja tehköön ratkaisuja, joita haluavat tehdä. Ap:lle kaikki myötätuntoni.
Terv. 53-vuotias anoppi
Olet ihana! Ei mulla muuta!
Kylläpä taas ihmisestä tehdään hirviötä siksi että hänellä on tunteet. Tottakai teillä on oikeus olla tekemättä lasta, siitä ei varmasti kukaan, ees se anoppi, ole eri mieltä. Mutta sille anopille se lapsenlapsi on ollut iso asia mitä hän on odottanut. Nyt hän kuuli ensimmäistä kertaa ettei sitä tule ikinä tulemaan. Ja se varmasti tuntuu pahalta ja kiukuttaa ja inhottavaa vielä sekin ettei anopilla ole tuossa tilanteessa mitään oikeaa osoitetta minne asiaa kiukutella. Kuten kaikki tietää niin päätöshän on teidän. Minustakin miehesi voisi hyvässä mielessä jutella äitinsä kanssa, auttaa vähän suruprosessissa ja kertoa vaikka niistä varamummitoiminnasta sun muusta. Ärsyttää asenne että läheisillä ei saisi olla toiveita ja tunteita. Ei ne aina ole edes kauhean rationaalisia ne odotukset. Mutta jos niistä läheisistä välittää niin koittaa ymmärtää heitä. Sitten nekin ymmärtää sua paremmin ja kaikilla on parempi olla. Anna hyvän kiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
74 kirjoitti hyvin. On aivan itsestään selvää, ettei appivanhempien tai omien vanhempien mieliksi tarvitse tehdä lasta. Ei tietenkään! Eikä heillä ole oikeutta sitä vaatia. Mutta pitää ymmärtää toisen surua!
Todennäköisesti kaikkien (toki on poikkeuksia) vähän vanhempien äitien toive on tulla isoäidiksi jonain päivänä. Monella halu siihen on yhtä voimakas kuin aikanaan halu saada oma lapsi. On valtava pettymys ja ison suremisen paikka, kun saa kuulla ettei ikinä saa tulla isoäidiksi. Sitä voi verrata siihen, että saa kuulla ettei ikinä saa tulla äidiksi. Vaikka asia on ihan eri ja koskaan ei saisi olettaa mitään (esimerkiksi sitä, että omat lapset saa lapsia). Ihminen ei vaan voi tunteilleen mitään, eikä toiveilleen!
Ap:n asemassa yrittäisin ymmärtää ja jopa lohduttaa anoppia. Vaikka surun syy ei olisu oikeutettu niin tunne on aito.
Onko ap:n omat vanhemmat elossa? Jäävätkö hekin lapsenlapsettomiksi? Ehkä juttelemalla heidän kanssaan ap voisi saada vinkkejä , miten menetellä anopin kanssa.
Anoppi sanoi pojalleen, ettei tästä tule isää ja mies siihen, ettei asia nyt niinkään ole.
Ai, no mites se nyt sitten on?
Lapsiasiassa on typerää puhua tossun alla olemisesta. Jokaisella on oikeus valita haluaako lapsia vai ei, ja puolison on joko hyväksyttävä päätös tai etsittävä uusi puoliso. Minä olen miehelleni sanonut ihan suoraan että en lapsia halua, ja jos hänelle ei asia sovi, niin etsii sitten toisen naisen. Minulla on oikeus olla tekemättä lapsia ja hänellä on oikeus halutessaan niitä tehdä. Kumpikaan ei voi toiselta tätä oikeutta kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiasiassa on typerää puhua tossun alla olemisesta. Jokaisella on oikeus valita haluaako lapsia vai ei, ja puolison on joko hyväksyttävä päätös tai etsittävä uusi puoliso. Minä olen miehelleni sanonut ihan suoraan että en lapsia halua, ja jos hänelle ei asia sovi, niin etsii sitten toisen naisen. Minulla on oikeus olla tekemättä lapsia ja hänellä on oikeus halutessaan niitä tehdä. Kumpikaan ei voi toiselta tätä oikeutta kieltää.
Puhutko silloin muodossa me yhdessä päätimme?
Ap on yli kolmekymmentä ja hanelle oli uutinen että omista päätöksistä ja valinnoista joutuu vastamaan. Ihan hyvä ettei pullauta mukulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos vain yksinkertaisesti tekisitte lapsen anopin mieliksi? Ei se nyt niiiiin kamalaa ole ja saisitte anopista hyvän isoäidin. Sitä paitsi, lapset aikuistuvat niin nuorina nykyään, joten saisitte pian viettää taas yhdessä aikaa miehesi kanssa.
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta tällä hetkellä molemmat on sitä mieltä ettei lapsia hankita. Mies on asiassa vielä ehdottomampi, joten ketuttaa kahta kauheammin se, että anoppi keksi vierittää "syyn" yksin mun niskaan.
Ap
Eikö anoppisia ollut ihan oikeassa? Olette itsekkäitä (siihen toki oikeus aikuisella) ja miehestäsi ei tule koskaan isää (tämäkin totta, jos ei lapsia hanki).
Toiveesta on kuitenkin aika pitkä matka siihen, että saa hirveet kilarit, jos toive ei toteudu. Epäkypsä voi olla vielä 60-vuotiaanakin. Ei ikä tuo kypsyyttä automaattisesti.